31.10.2006

Kutu Lonkalla ohi?

Pariin päivään ei käynneilläni ole kutupuuhissa olevia kaloja näkynyt, muutamia yksittäisiä yksilöitä kylläkin. Vaikka kututapahtumia en olekaan havainnut löysin jälleen kaksi uutta kutukuoppaa.

Ensimmäinen kuoppa on jo aikaisemman 2 lisäksi ilmestynyt Pekka L:län tekemän soraikon yläreunaan ja toinen ladon alapuoleisen pienen niskan alapuolelle (kuvassa).

Ennen Longinojalle tuloa kävin toteamassa Mätäpuron Kauppalanpuiston kosken alueen tyhjäksi.

Viimeiseen kolmeen päivään en ole nähnyt Lonkalla tapahtumia ollekaan, voisiko kutu olla tältä vuodelta ohi?

Tutkin kuva-arkistoja ja varsinkin niissä olevia päiväyksiä. Vuonna 2005 ensimmäiset kutukuvat ovat 17.10 ja viimeiset 6.11. Tänä vuonna ensimäinen kaivavapariskunta havaittiin 8.10 ja viimeinen (tähän asti) nähty torstaina 26.10. Vuonna 04 ensimmäiset kutukuvani ovat vasta 29.10 ja viimeiset 1.11, tuolloin taisin olla hieman myöhässä... tosin se voi johtua oman kameran puuttumisestakin.

Syvältä arkistojen uumenista löytyi kaiketi ensimmäiset kutukuvat jotka on lonkalta otettu, Pekka L:län ikuistamat paikalliset emokalat puhtaalla vasta tehdyää soraikolla. Näiden kuvien päiväys on 28.10.06.

Näin siis Longinojalla, Mätäpurolla ensimmäiset kuvat 05 on nahistelevista kolleista 17.10. ja viimeiset 20.10, tosin tämän päivän jälkeen siirryttiin kokonaisuudessa kuvaamaan Longinojalle ja Mätäpurolla käynnit jäivät vähemmälle.

30.10.2006

Ensi lumet

Herätessä taivas loisti punaisen oranssina ikkunasta sisään ja ilma näytti loistavalta kuvauksen kannalta. Tanjaa töihin heittäessä alkoi satamaan räntää. Tanjan töihin heittämisen jälkeen kun lähdin Krapuojalle ajamaan rupesi satamaan lunta, onneksi tuli vaihdettua talvirenkaan edellisenä aamuna alle.

Krapuojalla innostuin kuvailemaan hetken kestävää talvista jokimaisemaa ennen lähtöä kohti Longinojaa.

Longinojalla vesi oli kohtuullisen kirkasta ja jos kalat olisivat olleen soraikoilla olisi ne nähnyt jo kaukaa. Nyt soraikoilta jäi kalat näkemättä. Yksi uusi kutukuoppa oli ilmestynyt kasvimaan mutkan niskalle. Kuopassa erikoista oli jyrkkä reuna ja samalla kuopan syvyys pituuteen nähden.

Kahvituokion aikana sovin hakevani Akin Viikistä ja suunnistettaisiin yhdessä kohti Mätäpuroa. Mätäpurolla oli Kauppalanpuiston alasoraikolla paikallisia n. 20-35cm kaloja odottelemassa, muuten puiston alueella todella hiljaista.

Tämän jälkeen lähdettiin katsomaan tilannetta Espoonjoen latvoille, veden pinta oli pikkasen laskenut sitten Akin edellisen käynti kerran... tästä huolimatta puhtaat soraikot ammottivat tyhjyyttään.

Lakistonpuron Lakistonkoskikin ammotti tyhjyyttään ja innostuimme kuvaamaan itse kosken kauniita kuohuja. Illalla olisi tarkoitus lähteä Soverin Karin kanssa katsomaan uudestaan Longinojan tilannetta.

29.10.2006

Rekolanojalla


Käytiin pikaisesti katsomassa Asolan kohdilta miltä Rekolanoja näyttää ja näkyykö sielä mitään. Veden korkeuden ja sameuden takia mitään kaloihin viittaavaa ei näkynyt.

26.10.2006

Yleisön pyynnöstä

Opastettu taimentenkudun tarkkailu reissu Malmilla virtaavalle Longinojalle 29.10.06 klo 16->
tapaamispaikkana Malmin kauppaoppilaitoksen parkkipaikka osoitteessa latokartanontie 12.
Mukaan kannattaa varata säähän sopiva vaatetus, kumisaappaat ja taskulamppu.

Lehtiartikkeli

Uutispäivä demarissa oli maanantaina 23.10 juttu stadin puroista,tästä juttuun

Ensimmäinen onnistunut valokuva tälle syksylle


Tavattiin nopsasti Akin kanssa Longinojalla lähellä kehä1 olevalla sillalla. Siitä kävellessä kohti Saunankoskea bongattiin useita kutukaloja, kuitenkin vasta saunankosken niskalla pääsimme läheltä seuraamaan n.50-60cm taimenen uiskentelua niskaimussa. Metrin päähän kala päästi meidän kuvaamaan, kotona kuvissa huomasin kuinka kalan alla/vieressä olikin toinen pienempi kala n. 20-30cm.

Pirisee...

Tänään on puhelin soinnut tiuhaan, Mikko soitteli Mätäpurolta ensiksi; Kauppalanpuistossa bussipysäkin kohdalla on isokala, arviolta 50-60cm naaras jonka seurana touhuaa useampi koiras. Vesi oli hieman tiistaista laskenut ja pikkasen kirkastunut.

Mikon jälkeen soitti Pekka L Longinojalta, saunankosken sillan alla oli samainen naarastaimen taas kuoppaansa kaivamassa. Pikavisiitillä ollut
Pekka sanoi palaavansa kuvaamaan klo 17 tienoilla.

Ja päivä senkun paranee, tähään voin hakea auton korjauksesta... Kyllä langatonviestintä on mukavaa.

25.10.2006

Suurempi määrä kuvia

Tulen laittamaan kutureissuistani kuvat tänne

Onko hullua?


Mietiskelin kivellä jalat uutuneena kaloja odotellessa, onko tämä hullua? Sukat märkänä, viluissaan jalat jumissa samassa asennossa olemisen johdosta. Sain vastauksen vähän ajan päästä, edessäni uiskenteli n. 40cm Longinojan paikallinen punapyrstöinen koirastaimen ja pari pienempää.

Hetken koiraiden nahistelun jälkeen saapui paikalle soraikon kuningatar, kuvankaunis n. 60cm kirkas naarastaimen. Naaras asettui tekeänsä kuoppansa pohjalle ja jatkoi 2-4 kaivuun sarjoissa pohjan valmistelua kutua varten.

Kun olin saanut mielestäni tarpeeksi kuvia lähdin alaspäin katsomaan tilannetta.

Kasvimaansillan alla sain seuraavan kosketuksen kaloihin. Kutuparin molemmat kalat oli n. 35cm paikallisia ja ympärillä hääri useita yksivuotiaita kollikaloja.

Tänään se alkoi

Tihkusateesta piittaamatta pääsin suunnistaa kohti Longinojaa. Perille päästyäni aloitin kalojen etsimisen Latokartanontien alapuolelta, ylempi niska oli tyhjä ja alemmlta säikytin kalan ennenkuin kerkesin sitä näkemään.

Ladon taka -ja alapuoliselta alueelta aina siltaan saakka en saannut havaintoja kaloista.

Saunankosken sillan alla oli sama naarastaimen monttunsa pohjalla kuin eilenkin, kosijoista en saanut havaintoja. Sillasta alavirtaan aina Uudenmaan ympäristökeskuksen kunnostamalle alueelle oli havaintojen kannalta nollapätkää.

Paikassa jossa Akin kanssa säikytimme yli 60cm taimenen pääsin näkemään kyseisen yksilön ja sen partnerin. Naaras joka kaivoi kutukuoppaa oli kirkas ja yli 60cm pitkä. Tästä alavirtaan aina koirapuistolle saakka oli hiljaista.

Takaisin päin tullessa löysin saunankosken niskalta uuden kutukuopan ja ei hetkeäkään kun kuopan omistaja ilmoitti itsestään pärskäyttämällä pakonsa kunniaksi veden pintaa pyrstöllään.

Kävelin uudestaan ennen kotiin lähtöä katsomaan Latokartanontien alapuolen, ylemmältä niskalta bongasinkin paikallisen kutuparin jota häiritsi pari pienempää koirasta. Pääsin läheltä seuraamaan kuinka beigen väriset kalat punasine pyrtöineen luo pohjaa Longinojan tulevalle taimenikäluokalle.

24.10.2006

Etelä-Suomi road trip




Jälleen reissaamassa ympäriinsä, seurana Aki. Tavattiin Mätäpurolla jossa veden korkeus oli noussut sateista johtuen useita kymmeniä senttejä ja paikoin tulvi yli äyräiden... kaloja ei tietenkää näkynyt.

Mätäpurolta suuntasinne Krapuojalle Tuusulaan jossa tilanne oli lähes sama, veden väri vaan muistutti enemmän maitokahvia.

Hetken mielijohteesta päätimme lähteä kohti Hollolaa ja Hammonjokea. Matkalla bongattiin pari kivaa kirkasvetistä puroa ja itse Hammolla oli yllätys aikamoinen... vesi oli sameata ja joki tulvi viime päiväisten sateiden johdosta.

Eipä onnistunut tällä kertaa ikuistaa yhtä hyviä kutukuvia kuin pk-netissä näytillä olevat Sipposen kuvat.



Hammon lisäksi käytiin kotimatkalla muutamalla muullakin purolla. Kaverin kertoma puronieriä-puro tuotti tulosta ja saimme seurata lukuisien 7-25cm kokoisten kalojen kutupuuhia kristallinkirkkaassa vedessä.

Nieriöiden touhuja tarpeeksi seurattuamme lähdimme huristelemaan kohti Epranojaa.

Epranojalla oli myös vesi noussut ja hieman samentunut, pikaisesti tienvieriset alueet tarkastettuamme lähdimme ajelemaan kohti Helsinkiä ja Longinojaa.

Longinojalla oli sateista johtuen vesi noussut mutta se ei kuitenkaan ollut hirveän savisameata. Perinteiseltä kutupaikalta saunankosken sillan alapuolelta bongattiin kutukuoppa ja sillan alapuolelta kolme yli 50cm taimenta kylkikyljessä ja neljäs hieman pienempi yksilö.

Latokartanontien alapuolella oli molemmilla niskoilla pientä säpinää, ylemmällä niskalla oli soraikolla odottelemassa hieman isompi kala, pienempi seuranaan.

Uudenmaan ympäristökeskuksen kunnostamalla alueella lähellä Kehä 1:htä putkesta ylöspäin katsottaessa oikealla olevan puun kohdalla olevalta niskalta säikytimme arviolta 60cm kirkkaan kalan alapuoliseen suvantoon.

20.10.2006

Iltalenkillä

Lähdettiin tanjan kanssa käppäilemään Mätäpurolle ja Lonkalle. Mätäpurolla jatkui sama meininki kuin ennenkin, muutamia naaraita nähtiin vilaukselta ja useita kolleja niiden lähettyvillä. Akin tekemällä soraikolla kauppalanpuisossa oli joku kala passissa mutta lähti valokeilan osomisen jälkeen syvemmille vesille.

Longinojalla ei näkynyt kaloja muualla kuin pekan tekemällä soraikolla saunan ja ladon välisellä alueella, paikalla myös kutukuoppa (kuva tulossa). Isompi kala olikin sitten ladon nurkan ylimmällä niskalla passissa, kalan koko arviolta 40cm.

Hesarissa juttua Mätäpuron taneleista

Mikko Saikkua on taas haastateltu Mätäpuron taimenista ja niiden kutupuuhista. Jutussa on pikkanen pätkä syksyn talkoista, Hakamäentien rakennusprojektin vaikutuksista taimeniin.

Jutussa käy hyvin myös ilme missä kaloja kannattaa seurata. Mikon kertomana pyysi toimittaja minulta kaloista kuvaa juttuun.

19.10.2006

Kaksi kutuparia Mätiksellä

Kävin taas pikaisesti katsomassa Kauppalanpuiston soraikot ja sama meininki jatkui kuin illalla. Nyt paikalla oli kahdella erillisellä soraikolla naaraat joiden ympärillä pienet kollit nahisteli.

Soraikoille on ilmaantunut kaksi selvää kutukuoppaa, toinen bussipysäkilta katsoen suoraan virran keskellä ja toinen alapuolisen niskan keskipaikkeilla.

Sillan alapuolelta bongasin vielä tämän vuoden tarkkailuissani suurimman näkemäni taimenen, pituus arviolta 35-45cm.

18.10.2006

Mätäpurolla tapahtuu


Mikko Saikku soitteli ja ilmoitti liikehdinnästä Kauppalanpuistossa. Kävin pikaisesti paikalla ja sielähän ne kollit nahisteli, bussipysäkin kohdalla oli yksi naaras pikkasen soraikkoa putsaillut.

Kävin myös hämeenlinnanväylän yläpuolella olevilla kunnostetuilla alueilla, harmikseni näillä alueilla ei tapahtumia ollut.

Kutukuvia alkaa tipahdella

Linkin takaa löytyy Johannes Sipposen ottama sarja puhtaalla soraikolla makoilevista taimenista. Tästä kuviin

17.10.2006

Krapuojalla piipahtamassa


Kävin katsomassa näkyykö Vantaanjokeen laskevalla Krapuojalla elämää. Reissulla tuli havaittua muutamia nollikkaita ja pari ykköstä. Paikalle pääseminen oli kuitenkin reissuni pääasiallinen tarkoitus, kävin nimittäin paikalla viime vuonna Antti U:n opastuksella ja niiden muistikuvien pohjalta lähdin nyt suunnistamaan.

Jos paikalle löytää on hyvät kutubongauspaikat heti sillalta alavirtaan katsottaessa näköpiirissä. Lisää kutualueita löytyy alavirtaan mentäessä tasaisesti ympäri koskea.

Vesi se vaan laskee

Käväsin taas pikasesti Mätäpurolla ja Longinojalla aamusella. Mätäpurolla ei näkynyt elämää aivan kuten ei lonkallakaan. Yllätyksekseni lonkalla vesi oli laskenut lähes kesäselle tasolle. Taskulampun valossa bongasin muutaman ykkösen.

16.10.2006

Auto löytyi


Näinhän siinä sitten kävi, auto löytyi Kontulasta kun isäni oli kävelemässä siskoni luota metroasemalle. Autosta oli viety kajarit, jvc-mp3 automankka ja kaksi kertaa maclight. Oli varkaille kelvanneet kaikki ilmaiset kartat mitä oli kerääntynyt huoltoasemilta mukaan.

Varkaat ei varmaan ymmärteneet hyvän päälle ja jättivät kamerajalustani ottamatta, hyvä niin.

13.10.2006

Perjantai 13p sattuu ja tapahtuu


No nyt se on todisttu. Yhdistelmä perjantai ja 13 päivään saattaa sittenkin liittyä jotain mystistä. Tänään se sitten tapahtui, niin kuin uskoin että Kontula ei ole niin paha paikka kuin puhutaan... On se sittenkin, autoni varastettiin metro parkista klo 8.18-12.50 välisenä aikana.

Edellämainitun johdosta oma kuduntarkkailu jää hieman vähemmälle... Toivottavasti malmin tietotoimisto on toiminnassa eikä laiskottele sängyn pohjalla.

Kolumni Eero Heinäluoman sivuilla


Juha Salonen: Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

Helsingin puroissa elää taimenia, jotka eläisivät vieläkin paremmin, jos niiden elinpaikkoja kunnostettaisiin, kirjoittaa Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran nuorisojaoston puheenjohtaja Juha Salonen.

Jos kertoisin satunnaiselle ohikulkijalle kuinka monesta Helsingin alueella virtaavasta purosta löytyy taimenta, saisin varmaankin vastaukseksi naurahtavan ”elä jaksa…”

Näinä syksyn pimeinä hetkinä voi purojen virtapaikoissa nähdä, kuinka nämä Lapin vesien asukkaat jatkavat sukuaan pääkaupunkimme betoniviidakossa. Yleinen harhaluulo taimenen osalta onkin elinalueen vaativuus. Sopeutuvana lajina se on onnistuttu kotiuttamaan pääkaupunkiseudun pieniin virtavesiin – vieläpä vapaaehtoisvoimin.

Eero Heinäluomakin asuu yhden Helsingissä virtaavan taimenpuron varrella. Mellunkylänpuro Itä-Helsingissä saa alkunsa lähteistä Vantaan puolelta ja solisee matkallaan pientä viherkaistaletta pitkin talojen välistä kohti Vartionkylänlahtea.

Eero Heinäluoma sai 200 000 euron korotuksen valtionbudjettiin virtavesien hyväksi ja tällä päätöksellä oli iso merkitys. Sillä vahvistettiin uusi suunta kohti parempia kalakantoja tuleville sukupolville.

Jos meillä talkookunnostuksien tekijöillä olisi mahdollisuus saada tuosta potista edes murusia, voisimme saada paljon hyvää aikaiseksi.

x x x

Otetaan esimerkiksi Longinoja, johon on viisivuotisen talkoohistorian aikana kipattu soraa ja kiviä arviolta 2000 eurolla. Tuo 2000 euroa on saatu muutamalta tukijalta, mutta pääpointtina kuitenkin on, että tuolla rahalla olemme onnistuneet luomaan Longinojan taimenpopulaatiolle paremmat mahdollisuudet elää ja lisääntyä.

Talkoissa onkin sitten riittänyt vilinää, asiasta kiinnostuneet eivät ole voimiaan säästelleet ja puroon on siirtynyt soran lisäksi miestä suurempia kiviä kalojen turvaksi.

Toinen hyvä esimerkki tulee Haagassa virtaavalta Mätäpurolta. Puron parhaat lisääntymisalueet olivat vaarassa jäädä Hakamäentien suuren tieremontin alle. Pelastajaksi tässä tapauksessa tuli puron varrella asuva Mikko Saikku. Pienellä opastuksella hän järjesti elokuun lopussa hienot talkoot ja sai vielä juttua televisioonkin.

Suuren tiehankkeen urakoitsija Tielaitos kustansi suuresta budjetistaan talkoissa taimenten kutualustaksi menevän sorakuorman. Tulevan hankkeen kanssa sulassa sovussa tulee elämään myös nykyisin Suomen urbaanein taimenpuro, joka on oikeasti nimeään parempi.

x x x

Pääkaupunkiseutulaisilla myös on ainutlaatuinen virkistysalue takapihallaan. Vantaanjoen viherkäytävä tarjoaa mahdollisuuden kalastaa, meloa, retkeillä ja tehdä monia muita asioita luonnon helmassa.

Vantaanjoki on aikoinaan ollut haiseva likaviemäri jonne ohjattiin likavesiä ympäristöstä piittaamatta. Nykyisin Vantaanjoki on puhdistunut ja kalastajatkin ovat sen löytäneet, vuosittain joesta pyydetään useita satoja monen kilon taimenia ja lohia.

Joki tulee seuraavan parin vuoden aikana tarjoamaan juomaveden sadoille tuhansille ihmisille Päijänne-tunnelin remontin ajan. Tämä kertoo, että kun on tarpeeksi tahtoa, voi paljon hyvää saada aikaiseksi.

Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää; keskellä Suomen pääkaupunkia virtaavan ojan ei tarvitse olla eloton, vaan kunnostustöillä pinnan alle saadaan elämää. Kivet elävöittävät puroa myös ihmissilmää miellyttäväksi ja virkistysarvo lisääntyy.

Juha Salonen

Kirjoittaja on Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran Taimentiimin puheenjohtaja.

Arkistojen kaivelun tulosta


Tutkailin mitä kaikkea on tullut viime vuonna laitettua serverille ja löysin kutuun liittyviä videoita. Samalla muutama linkki vuosien varrella otettuihin kutukuviin:

v.2004
v.2005

Videoihin

12.10.2006

Minkki Longinojalla

Isäni oli kuulut palstojen viljelijöiltä heidän havainneen tumman pitkähäntäisen eläimen useasti puron varrella. Eläinkirjaa tutkimalla selvisi eläimen olevan minkki. Minkki pitää majapaikkaansa masan mutkan ja kasvimaan sillan välissä olevan kuusen lähettyvillä.

11.10.2006

Työharjoittelussa istuskelua


Yritän tässä miettiä miten saisin aikani kulumaan kun päivän kuvauskeikat on jo tehty eikä vielä kehtaa lähteä kotia kohti. Ihailen työhuoneeni ikkunasta avautuvaa merimaisemaa ja kuuntelen zoice nimistä nettiradiota...

Edellisen kirjoittamisen jälkeen päätin lähteä hakemaan autoa Kontulasta ja suunistaa Longinojalle.

Kaloja ei näkynyt mutta silmille pistävää oli veden pinnan laskeminen kesän lukemiin.

9.10.2006

Vedenlämpötila

Longinojan virallinen tietotoisto Matti Salonen (isäni) oli mitannut pilipali lämpömittarilla veden lämpötilan 10-asteiseksi.

Kaverini Antti ja Jimi olivat käynneet yhdellä toisella Vantaanjokeen laskevalla purolla ja sieläkin oli kaloja näkynyt.

8.10.2006

Tietopaketti kuduntarkkailijoille



Raapustin pienen kartan helpottamaan innokkaiden bongareiden urakkaa Longinojalla. Nimitykset paikoista ei pitäisi tämän jälkeen tuottaa tuskaa.

Lähdetään purkamaan potentiaalisia kutupaikkoja Latokartanon tiestä alavirran suuntaan.

1. Latokartanontien alapuoli: kaksi potentiaalista kutupaikkaa, välittömästi sillan alapuolella oleva niska (paras paikka 2001). Virran niska ja itse virtakin n. 50m alavirtaan päin.

2. Ladon nurkka: Heti niskalla havaittu vipinää, useita kutupareja v.2005. Potentiaalisia soraikkoja koko alueella aina sillalle saakka.

3. Saunankoski: 2003 syksyllä merestä noussut taimen kutemassa niskalla, itse koskessa viihtyy paikalliset pienemmät emokalat.

4. Kasvimaan takasuora: Useita soraikkoja, harvemmin kutukaloja kuitenkaan havaittu.

5. Masan mutka: Isäni tekemä virtapaikka jossa viime syksynä useita kutupareja, helppo seurata kalojen puuhia korkealta penkalta.

6. Kasvimaan silta: Akin ja Jp:n tekemä soraikko sillan alle ja sen alapuolelle. Vuoden 2005 syksynä useita kutupareja, mm. n.70cm merestä noussut naaras.

7. Betoniputkien yläpuoli: H.K:n tekemä soraikko vuoden 2002 talkoissa, viime syksyä useita kutupareja.

8. Betoniputkien alapuoli: Harvemmin kaloja havaittu, potentiaalista kutupaikkaa koko koskessa.

9. UYK;n kunnostama alue, lukuisia uusia puhtaita soraikkoja odottamassa hiljalleen alkavaa kutua. Innolla tulen odottamaan mitä tällä alueella tulee tapahtumaan.

10. Kehä 1 alavirtaan aina Vantaanjoelle saakka: Muutamia potentiaalisia soraikkoja, parhaimmat Savelan kohdalla olevan koirapuiston alueella.

Ensimmäinen kutupari bongattu Longinojalla

Isäni bongasi ensimmäisen kutuparin kasvimaan sillan alta, ylävirrasta katsoen oikeassa reunassa. Pari näytti paikalliselta koko n. 30-35cm, paikalla näkyy nyt soraikossa vaalea läikkä naaraan kaivuupuuhien johdosta.

7.10.2006

Taimet tulevat kun nenä jäätyy

Tanja muisteli viime vuoden kuduntarkkailu reissuja ja totesi; "ne tulee kun nenä jäätyy".

Vettä Longinojalla on nyt reilusti ja se on sameata. Isäni kävi avaamassa perjantaina tukokset Savelassa ja nyt on nousuväylä auki Vantaanjoesta puron parhaille kutupaikoille.

Epranojalla piipahtamassa

Riihimäen seudulla virtaava Epranoja oli pikavisiitin kohteena 7.10.06 kun olimme lauantai kruisallulla Tanjan kanssa. Tien vieressä virtaavalla matalalla alueella näkyi viime kertojen tapaan lampareissa muutamia taimenen nollikkaita ja puhtaat kutusoraikot odottavat syksyn kutupareja.

5.10.2006

Mätäpuron sähkökoekalastus


Ei tullut nollikkaita tänä vuonna Mätäpurolta, tutkijat pääsi tänä vuonna yllättämään suurikokoiset 1-vuotiaat taimenet. Suomunäytteiden tutkimisen jälkeen varmistuu oliko yli 18cm kokoiset taimenet ykkösiä vai vanhempaa ikäluokkaa. (Viime vuonna nollikkaista suurimmat olivat yli 13cm).

kuvat edellisvuoden koekalastuksista löytyy täältä.


Mukava yllätys oli Pirkkolan alueelta tulleet 3 taimenta.

Kuvat tämän vuoden koekalastuksista löytyvät jälleen täältä

4.10.2006

Luonnonkutu onnistunut Longinojalla



Koekalastus oli Longinojalla tänään ja kaikki meni odotetusta, nollikkaita tuli betoniputkista ylöspäin olleilta koealoilta. Pari suurempaa kalaa pääsi säikäyttämään, ja ykkösiä, kakkosia ja kolmosia tuli tasaisesti joka puolelta.

Pääsimme näkemään myös muutaman isomman emokalan pakoa sähkökentästä.

Kaikki kuvat ilman käsittelyä löytyy: Täältä ja Aki Janatuisen kuvat täältä

Huomenna sitten Mätäpurolle...

Koekalastus...

Tässä istuskelen koneella kahvia hörppien ja odottelen innolla reilun tunnin päästä alkavaa sähkökoekalastusta. Jälleen kerran selviää onko luonnonkutu onnistunut ja uiskenteleeko Longinojassa yksi ikäluokka taimenia lisää. Ps. Kuvia luvassa illalla.

2.10.2006

Ensimmäinen iltareissu 29.9.06

Kävin pikaisesti katsastamassa Longinojan ja Mätäpurolla katsomassa näkyykö mitään elämää. Mitään suurempaa ei näkynyt, toisin kuin vuonna 2005 jolloin 30.9.06 pääsin lähietäisyydeltä seuraamaan Mätäpuron kauppalanpuistossa.

Tällä reissulla taskulampun valossa näkyi Mätäpurolla muutama ykkönen kosken niskalla kuten myös Akin kunnostamalla alueella Longinojalla.

Blogin perustaminen




Ajattelin helpottaa kaikkia taimenten kutuhavainnoista kiinnostuneita perustamalla blogin jossa raportoin kaikesta mahdollisesta taimeniin liittyvästä.

Suositut tekstit