30.5.2008

Välillä jotain muutakin kuin kaloista...



Tänään se tapahtui. Sain vihdoinkin jotain suoritettua loppuun asti. Valmistuin tänään kuva-artesaaniksi. Olen yrittänyt aikaisemmin kahta ammattikoulua huonolla menestyksellä toisin kuin tänään.

Elämäni vauhdikkaimmat kolme vuotta on takana, aika kulki kuin siivillä kuten pitämässäni puheessa kerroin. Kiitos tästä kuuluu ihanalle tkvk05 luokalle, luokka jonka henki tulee elämään ikuisesti. Ihmiset jotka ovat kuin toiselta planeetalta sulautuivat tunti tunnilta paremmin tiiviiksi ryhmäksi joka lopuksi oli kuin suuri perhe.

Kiitos Annika, Elina, Henri, Jenni, Jori, Kaisa, Karoliina, Pete, Taru, Saana, Sanna & Simon. Kuten puheessani kerroin, saimme toisemme ikuisiksi ystäviksemme.

Puheeni koulun juhlassa:


Olemme vihdoinkin taivaltaneet kolmen vuoden taipaleemme päähän. Osalla taival on sujunut kevyesti ilman raskaita kantamuksia, joillekin taas matka on ollut kivisempi.

Näiden kolmen vuoden aikana olemme kokeneet luokkakavereiden kanssa kaikkea kivaa ja yhdessä ollaan kestetty myös tielle sattuneet surut. Näiden kolmen vuoden opiskelujen lisäksi olemme saaneet ystäviä loppuelämäksemme.

Tänään on se päivä jota olemme odotelleet viimeiset vuodet. Kaikki tänään valmistuvat ovat saaneet aikaiseksi jotain tärkeää. Tänään saamme ammatin. Tämä päivä tulee pysymään muistoissamme pitkään tästä se alkaa, matkamme kohti työelämää ja osalle kohti jatko-opiskeluja.

Teistä suurin osa on tullut suoraan peruskoulusta opiskelemaan itselleen sopivaa ammattia kolmeksi vuodeksi. Minun matkani on ollut monimutkaisempi. Peruskoulun jälkeen päätin väärin. Menin opiskelemaan aloja jotka eivät olleetkaan se minun juttuni.
Tuolta matkalta jäi paljon hyvää mukaan, vaimoni löysin toisen opiskelukokeiluni aikana Savonlinnasta.

Nyt tiedän mitä haluan tehdä isona, toivottavasti tekin tiedätte. Tähän olemme saaneet opit monien taitavien ihmisten avustuksella, näitä ihmisiä tulee meidän kaikkien kiittää. Näiden oppien avustuksella pystymme ratkomaan tulevassa työelämässä eteen tulevat ongelmat.

Kolme raskasta kouluvuotta on takana ja useat kymmenet työvuodet edessä. Jaksakaa silti muistaa vuosienkin päästä mistä lähditte.

Kiittäkäämme näiden oppien antajia nyt tänään ja myös jatkossa. Älkääkä unohtako mistä olette saaneet ne tiedon jyvät jotka kantavat työelämässä eteenpäin.

Kiitos, kaikille opettajille tiedoista ja taidoista joita olen teiltä saanut sekä kaikille luokkatovereilleni joiden ansiosta kolme vuotta kulki kuin siivillä. Kiitos myös koulun henkilökunnalle siitä että olette jaksaneet ja jaksatte edelleen huolehtia meistä kaikista.

Tänään me saamme onnen toivotuksia, annetaan nyt me vuorostamme kiitosten saajat isot aplodit näiden toivotuksien eteen uurastaneille opettajille, henkilökunnalle ja kaikille muille jotka ovat saattaneet meitä eteenpäin.


Kiitos!

Kiitoksia taimen havainnoista



Kiitoksia kommentoinneista puroissa näkyneistä kaloista, näitä en kuitenkaan tule julkaisemaan. Välitän viestiä eteenpäin asiasta kiinnostuneille, vastaisuudessakin jos näette kaloja niin otan havaintoja mielelläni vastaan.

Longinojalla kuvaimassa maisemia

Kävin aikani kuluksi Longinojalla katsomassa miltä sielä talven jälkeen näyttää. Hienoltahan se näytti kuten aina, puut alkoivat vihertämään, linnuilla alkoi olemaan poikaset pesässä ja vesikin oli kristallin kirkasta.

Pari kuvaa

27.5.2008

Ensimmäinen kuvausreissu



Vihdoinkin sain itseäni niskasta kiinni ja päätin lähteä kuvaamaan kotipuron taimenia. Muutama otos onnistuikin ihan kivasta, syöntikuvien kanssa oli pikkasen hakemista kun kuvauskohteeksi valitsemassa poterossa oli liian nopeita kaloja.

Kuviani voi katsoa galleriastani.

25.5.2008

Pato katosi

Sain kuulla viikolla JP:ltä että mittapato olisi poistettu Mellunkylänpurosta. Pääsin vihdoinkin katsomaan miltä paikka näyttää kun kaupunki oli poistattanut vanhan mittapadon. Paikalla oli matalaa virtapaikkaa lähes sadan metrin matkalla aikaisemman muutaman metrin sijaan. Samalla uomasta oltiin kaivettu pois kiintoainesta joka oli kertynyt padon yläpuolelle madalluttaen uomaa pitkältä matkalta.

Toivotaan että Aulaskarin Harri saisi suunniteltavaksi alueen kunnostuksen...

19.5.2008

Kalamaraton jälleen takana


Huhhuh olipa kisa. Voittaja joukkoe symbioosin kalakerho teki uuden lajiennatyksen, 24 lajia. Hyvänä kakkosena huippu 10-lajin tunnistusaikansa 13:13 ansiosta oli Skes-amatöörit 20 lajilla.

Joukkoe Titaanit jonka oppaana ja konsulttina toimin risti minut orjapiiskuriksi kun vauhti paikkojen vaihdon välillä on sen verran hurja. Herrat Paavo Korpua, Kalevi Kangas ja Esko Rapala sijoittui kuitenkin Helsingin kilpailussa kuudenneksi ja yhteiskilpailussa Kotkan kanssa seitsemänneksi. Asettamamme tavoite päästä top10 joukkoon onnistui.

Jos joukkoe olisi onnistunut narraamaan kirjolohen olisimme olleet kilpailussa neljänsiä.

Tämän lisäksi Pan Visionin kuvaaja sekä haastattelija seurasi meitä koko lauantai päivän ajan. Tämä söi hieman taisteluaikaa haastattelun takia mutta saatiinpa ainakin hyvää materiaalia tulevaan tv-sarjaan.

Uskomattomalta kuin se kuulostaakin kalastimme läpi yön keräten hiljalleen uusia lajeja listoillemme. Joukkoeen keski-ikä on kuitenkin yli 70-vuotta niin suoristus voi pitää enemmän kuin hyvänä.


Retkemme eteni näin:


Keravanjoelta oli tavoitteenamme saada törö ja turpa nopeasti ja jatkaa sen jälkeen matkaa... näin ei käynnyt, saimme särjen. Töröä yritettiin OV:n opastuksella ja tästä syntyikin ov:n mielestä legendaarisin kisa kommettini; "Mee Esko Ov;n mukaan niin se opettaa sulle miten se ongitaan". Tämä lämmitti OV:n mieltä että voi jakaa tietoja ja taitoja töröjen onginnasta näille legendoille.

Törön ja turvan saamattomuudesta suivaantuneena jatkoimme kohti Vanhankaupunginkosken suvantoa, ennen suvantoa, matkalla käytiin Veräjänmäen Andeilla hakemassa nopeasti ruutana. Suvannolla lajeja alkoikin sitten nousta. Nopeaan tahtiin joukkue sai vimman, ahvenen, kiisken, kolmipiikin, salakan ja ylläri turvan. Tästä lähdettiin eteenpäin kun lahnaa eikä pasuria näkynyt.

Muiden onkiessa pintaongilla viritti Paavo virvelinsä päähän pohjaongen ja ei aikaakaan kun haavitsin joukkoeellemme tavoitteeksi tästä paikasta asettaman vimman. Muiden tuskailessa vimpojen poissaolemisella.

Matkalla Kaapelitehtaalle käytiin kopasemassa hauki jonka Esko sai kolmannella heitolla HEITETTYÄ rannalle. Hauki kirjaimellisesti lensi kun se nappasi rannassa pienen kalajigin pystöön jolloin Eskon refleksinen liike sai hauen lentämään kuin Matti Nykänen konsanaan.

Joukkoeen fiilis oli korkealla kun lajipussissa oli jo 8 lajia ja helppo silakka olisi hetken päästä listoilla.

Yhdeksänneksi lajiksi päätettiin loogisesti ottaa silakka. Litka valmistui Paavolla kätevästi autossa vaikka vauhti oli välillä hieman yli rajoitusten. Takapenkiltä kuuluikin hauska kommentti; "Ensimmäistä kertaa kun mennään kahdet punaset läpi samalla kertaa".

Silakan jälkeen lähdettiin salmen toiselle puolelle kokeilemaan Lauttasaaresta josko sielä olisi säyne, lahna tai pasuri otillaan. Onnistuttiin saamaan puolessa tunnissa vain yhden särjen ja päätettiinkin lähteä eteenpäin.

Rokki mäkissä pidettiin ruokataukoa ja samalla mietin kuumeisesti mihin lähdemme 10 lajia hakemaan... onneksi on puhelimessa netti ja sieltä selvisi että läheltä Munkkinimestä on saatu hopearuutania... Kuten viime vuonna tarkat tiedot sai helposti soittamalla kilpakumppaneille ja ei mennyt kuin hetki paikalle saapumisesta kun Eskon ongessa roikkuikin hopeinen kaunokainen.

10-lajia kasassa ja pakun nokka kohti Honkaluotoa. Ajaksi saimme 18:27, tästä otettiin suunnaksi Vartiokylänlahti sorvan, lahnan ja pasurin toivossa. Näistä tavoite lajeista saatiinkin sorva ja pasuri. Tässä välissä piti mennä kaivamaan lisää matoja kun purkkimme jäi Keravanjoelle kisan alkuvaiheessa. Onneksi tätini asui kalapaikan lähellä ja sieltä saimmekin nopeasti purkillisen matoja kaivettua.

Päätimme mennä yrittämään 10-piikkiä Mellunkylänpurolle, siinä ei onnistuttu. 3-piikit oli vallanneet montut ja päätimme jatkaa matkaa takaisin lahdelle. Lahdella hakeuduimme aikaisempien vuosien tapaan kivilaiturille metrosillan viereen, olihan siitä aikaisemmissa kisoissa noussut nopeasti säyneitä ja lahnoja. Paikasta saimmekin Eskon sinnikkäällä yrityksellä 10-piikin. Toisen joukkueen jäsen totesi kivasti; "on teillä kyl aikamoinen tahti jos 20min per paikka ja matka taas jatkuu..."

Mitä järkeä olisi jäädä paikalle josta ei nouse mitään uuttaa... Päätettiinkin sateen alkaessa pitää ruokatauko ja mentiinkin aakkos asemalle syömään ja juomaan. Yhteistuumin sovittiin pienen tauon pitäminen ja mentiinkin Honkaluotoon kannustamaan suomea Ruotsin kaadossa. Tässäkin onnistuttiin yli odotusten, 4-0 nosti tunnelmia entisestään. Esko päätti jäädä pienelle lepo tauolle kun me muut jatkoimme matkaa kohti kivinilkan pyyntiä.

Jälleen saimme tarkat ohjeet kilpakumppaneilta, tässä ei kuitenkaan onnistuttu ja otettiin suunta kohti Töölöönlahtea.

Kuhan pyyntiin saatiin OV:ltä AC Deliriumista tarkat koordinaatit ja Paavon ensimmäinen heitto osui näihin ja saalispussissa olisi ollut 43cm kuha... Huoltajan pieni mittavirhe ja tämä mittakala päästettiin takaisin kasvamaan. Kuitenkin jo seuraavien heittojen aikana saimme uuden mittayksilön nyt kalalla kokoa reilut 45cm, saajana Kalevi.

Kuhan jälkeen käytiin vielä yrittämässä uudestaan kivinilkkaa ohjeiden perusteella, kummasti päästi livahtamaan kala meidän syöttien välistä kun ei saalispussi karttunut. Tämän tuhlatun ajan jälkeen päätettiin hakea hieman lepäämään jäännyt Esko takaisin joukkoon ja jatkettiin matkaa eteenpäin.

Aamulla käytiin katsomassa josko perhokalastus kilpailuihin istutetut kirret ja taimet olisi otilla Vantaanjoen Pitkäkoskella, ei olleet mutta saimpahan nukuttua 20 minuuttia kivikossa herrojen kalastaessa.

Päätettiin käydä uudestaan Keravanjoella töröä yrittämässä, paikalla olikin useita joukkueita jolloin päätimme jatkaa matkaa. Säynettä yritettiin ensiksi samasta paikasta Vartiokylänlahdelta kuin aikaisemminkin, tässä ei onnistuttu.

Seikkailu hakuammunta menetelmällä Laajasalossa oli hyvä idea, aikaisemmin tuntemattomasta paikasta saimme useita lahnoja ja samasta parvesta myös säyneen. Kaikki lahnat ja pasurit päätettiin ottaa talteen koska virallista lahnan tunnistusta meillä ei ollut.

Tämä olikin kisalle hyvä päätös, tästä eteenpäin lajipussiimme ei tullut uusia lajeja. Jäi vähän harmittamaan kirren saaminen... tuolla saaliilla olisi sijoituksemme noussut neljänneksi aikasäännön perusteella.

Kilpailu oli jälleen todella hektinen ja tästä innostuneena taidan ensi vuoden osallistumisen laittaa vakavasti harkintaan.

Lajilistamme:

Ahven (Vkk-suvanto)
Särki (Keravanjoki)
Kiiski (Vkk-suvanto)
Salakka (Vkk-suvanto)
Hauki (Vanhankaupunginlahti)
Vimpa (Vkk-suvanto)
Turpa (Vkk-suvanto)
Silakka (Kaapelitehdas)
Kolmipiikki (Vartiokylänlahti)
Hopearuutana (Munkkivuori)
Ruutana (Veräjämäki)
Pasuri (Vartiokylänlahti)
Sorva (Vartiokylänlahti)
Kymmenpiikki (Vartiokylänlahti)
Kuha (Töölöönlahti)
Lahna (Vartiokylänlahti)
Säyne (Laajasalo)

16.5.2008

Kunnia tehtävä

Sain kunnian toimia tämän vuoden Kalamaratonissa Titaanit joukkoeen oppaana. Opastettavina keski-iältä yli 70 vuotta olevan joukkoeen jäsenet ovat: Paavo Korpua, Esko Rapala ja Kalevi Kangas. Näiden kolmen herrasmiehen putiikeistä tulee legendaariset, proffa, original ja nilsu.

Tästä vuodesta eteenpäin voi kilpailun etenemistä seurata lähes reaaliajassa netin välityksellä osoitteessa: täältä

8.5.2008

Taimenen poikasia puroihin Uudellemaalle


Kävin eilen Janatuisen Akin kanssa istuttamassa taimenen vastakuoriutuneita poikasia Länsi-Uudenmaan puroihin. Matkamme taittui leppoisassa kevät säässä. Jälleen kerran tuli selville kuinka paljon Aki tietää alueen puroista ja vesistöistä.

Kuin apteekin hyllyltä tuli paikan tiedot ilmi kun saavuttiin paikalle tai ajettiin jonkun puron yli.

Krapuoja

Torstaina töiden jälkeen kävin rakkaan vaimoni Tanjan kanssa istuttamassa tähän Vantaan puolen pariin puroon poikasia. Krapuojaan joka saa alkunsa Kuusijärvestä ja toinen haara läheltä Viirilää. Alue oli täydellinen pienille suojaa kaipaaville poikasille. Syvässä notkossa virtaavassa purossa oli kiveä, sopivaa virtausta ja luonnonsoraa tulevia kutuhetkiä varten.

Toinen pussillinen meni Kormyniitynojan latvoille Koulutien yläpuolisille alueille. Yllätyksekseni tämäkin alue osoittautui taimenen poikasille sopivaksi. Alueelta löytyi myös luonnonsoraa.

3.5.2008

Hauen kutupuuhasteluja seuraamassa


Käytiin tänään isäni kanssa seuraamassa Laajasalon suunnalla hauen kutupuuhia. Suurempia mörköjä ei paikalla ollut, pieniä sitäkin useampi. Onnistuin nappaamaan muutaman kivan kuvan kutupuuhiin keskittyvistä kaloista.

Kutukuviin

Suositut tekstit