28.8.2008

Jim: Kappale kauneinta meren antia


Nelosen nimikkotaimen Jim sai tänään radiolähettimen selkäänsä. Komea lähes 4 kilon taimen harhautui Helsingin kaupungin työntekijöiden virittämään verkkoon. Jimistä otettiin myös suomunäytteitä joista selviää onko kala istutettu vai luonnonkudusta syntynyt.

Kuvagalleria tämän päivän merkinnästä

Kalojen vaellusta kohti kutupaikkoja voi seurata suoraan täältä.

www.radiokala.net

Vanhempieni kanssa Onkimassa


Päätimme lähteä isäni ja äitini kanssa ongelle Inkoon Koppärnäsin, paikka on kaukana mutta se ei haittaa. Paikan paras puoli on siinä että äitini jonka on vaikea liikkua pääsee helposti kävelemään autolta meren rantaan ja takaisin. Myös välittömästi rannan läheisyydessä sijaitsevat keittokatokset ovat mukava lisä.

Alue on Uudenmaan virkistysalue yhdistyksen ylläpitämä, yhdistyksen muitakin retkikohteita voi katsoa täältä.

Syksyisen merellä puhaltavan tuulen armoilla ollessa avoimella kalliorannalla meinasi tulla kylmä. Kuitenkin jostain pilvien välistä rupesi aurinko paistamaan kuin tilauksesta. Auringon lämmittäessä syksyn merkkejä näkyi ilmassa, hanhiauroja lensi peräkkäin useita kohti etelän lämpimiä maita jättäen kaakatukset saattelemana rannikon kauas taakseen.



Onnistuimme saamaan pari komeaa ahventa isäni kanssa kelaongilla, äitini jäi rannan tuntumassa basic ongella nollille.

Saalista tuli sen verran että äitini sain iltapalaksi paistettua ahventa. Unohtamatta hänen keräämiään puolukoita... joista tuleekin maittava marjapuuro.

26.8.2008

Pari jättiä ja kanttarelleja



Kävimme Nuuksion järviylängöllä sijaitsevalla Syväantiaksella ongella isäni ja Janin kanssa.

Keli oli syksyisen kolea mutta nopeasti tetsaten ei koleus tuntunut missään. Ajattelin testata mitenkä nopeasti metsässä pääsee polkua pitkin eteenpäin ilman että juoksee. Vauhtia voi hieman selvittää se että kun pääsin sovitulle onkipaikalle olin hieastä märkä.

Itse olen käynnyt kyseisellä järvellä ongella vain kerran, isäni Topin kanssa useasti. Kokemuksen huomasi, kallionvierestä noin 3m syvyydeltä 1 ongen tiputuksella nousi komea raitapaita. Samasta kohtaa tuli vielä muutama piemempi kunnes syönti loppui kuin veitsellä leikattuna.

Kokeilimme Janin kanssa kaikki jipot ja kikat jigistä pohjaonkeen eikä kelvannut... Päätin kokeilla kallion toiselta reunalta ja ei aikaakaan kun huoltamo kohoa vietiin. Reissumme suurin ahven oli noussut mättäälle. Nopeaan tahtiin onnistuin saamaan muutaman lisää jonka jälkeen sama syöntilakko iski kaloille päälle. Kun kalat lopetti syömisensä alkoi Janin ruokatauko. "Reissu on aina onnistunut kun on tarpeeksi evästä" kuului kiven päältä...

Reissun saldona oli lopuksi 10 ahventa ja pussillinen kanttarelleja. Kummallinen sieni tutka oli Janilla päällä kun keltaisten lehtien seasta bongasi polulta käsin kanttarelli apajat.

24.8.2008

Ensimmäiset talkoot takana...(1/5)


Tämän syksyn talkoorupeama on nyt avattu ja komeasti onkin. Mellunkylänpurolla oli kaikkiaan 12 talkoolaista syksyisestä tihkusateesta huolimatta ahertamassa taimenille lisääntymispaikkoja.

Ennen talkoita kävin kuvaamassa kokoalueen väliltä Untamolantie - metroputket samalla bongasin useita kaloja matkalta. Yllätyksekseni alueelta löytyi hyvin virtapaikkoja sekä syvempiä talvehtimis monttuja. Samalta reissulta löysin noin 15-20cm taimenen kuolleena pohjalta. Aki otti kalasta suomunäytteen josta selviää kalan ikä.

Kelloi löi hivenen yli kymmenen ja talkoolaiset alkoivat olemaan tekemistä vaille. Porukka jaettiin kolmeen ryhmään joiden kippareina toimi Markus "bigstone" Penttinen, Aki Janatuinen ja minä.

Omassa tiimissäni oli Mauri ja Jani jotka molemmat taisivat olla ensikertalaisia talkoissamme. Hyvin heilui miehien lapit kun soraa ja kiviä nousi kottikärryihin liukuhihna vauhtiin. Itse sain nojailla vain hetken lapionvarteen kun jo uutta kuormaa tuotiin. Hyvällä tiimi työskentelyllä ehdimme työnlomassa vaihtaa Maurin kanssa Longinojan kuulumisetkin.

Kunnostettava alue on joskus toteutettu kaupunginmaisema-arkkitehtien mieleiseksi, mursketta sinne, tänne ja jokapuolelle. Käytännössä kynnykset jotka purossa olivat piti sisällään teräväreunaista mursketta. Ensitöiksemme jouduimmekin keräämään mursketta reunoille saaden virtapaikkaa syvemmäksi.

Näin toteuttettuna onnistui monessa kohtaa hieno virtapaikka johon saatiin tuotua kutusoraa odottamaan syksyn hääpareja.

Lopputulokseen talkoiden osalta oli kaikki enemmän kuin tyytyväisiä. Hienoa talkoohenkeä kaikilta talkoisiin osallistuneilta ja ablodit Arille ensimmäisten talkoiden läpiviemisestä. Seuraavana sunnuntaina on sitten Maunulankylänpuro... kaikki sinne jatkamaan jo hienosti alkanutta talkoorupeamaa.

Perinteitä kunnioittaen, taimenten puolesta kiittäen.

Loppuun pari ennen - jälkeen kuvaparia.



23.8.2008

Mistä tietää että syksy on tulossa?


"Pitkän" kesän jälkeen puista tippuvat lehdet alkavat olemaan ensimmäisiä syksyn merkkejä, toinen varma merkki on jokavuotisten virtavesitalkoiden alkaminen.

Joku voisi luulla talkoiden järjestämisen olevan pikkujuttu, tekemistä on kuitenkin paljon jo ennen talkoita.

1. On hankittava luvat talkoille ja tehtävä suunitelmat mitä tehtään
2. Selvitettävä mistä saa ja kuka maksaa talkoomateriaalit (kivet / sorat)
3. Järjestettävä ilmoitukset talkoista nettiin ja paikallislehtiin
4. Haalittava ympäriinsä talkoovälineitä
5. Järjestettävä talkoolaisille eväät
6. Rukoiltava lähes viikon ajan hyvää säätä talkoopäivälle jotta myös aktiiviporukan ulkopuolelta tulee ihmisiä

Omalla kohdalla omien talkoiden lisäksi organisoin ja avusta myös muissakin talkoissa. Fiskarsilta saamamme työvälineet ovat tätini Railin luona varastossa kuten myös Malmin Rautialta saamamme kolmet kottikärryt. Aikaisemmin on talkoovälineitä tuotu milloin mistäkin, nyt kaikki löytyy omasta takaa ja helpottaa näin itse talkoiluun keskittymistä.

Myös oman kunnostuskohteen Longinojan talkoojärjestelyt on hyvässä vauhdissa vaikka niihin on vielä kuukausi aikaa. Materiaalit tulevat tänä vuonna kaupungilta eikä taakakseni ole tullut tukirahojen järjestämistä menneiden vuosien tapaa. Kuitenkin puron kohdalla on yksi suuri projekti menossa ja kerään siihen sponsoreita parasta aikaa. Tästä lisää kunhan aika on kypsä.

Huomenna se alkaa Ari Virtasen järjestämillä talkoilla Helsingin Mellunkylänpurolla. Talkookohteita on kaksi, toinen sijaitsee Untamolantiestä ylävirtaan olevalla suoralla alueella ja toinen alavirrassa kohdassa johon yhtyy sivuhaara.

Seuraavana vuorossa 31.8 klo 10 alkaen Maunulanpuro. Kaikki tämän vuoden talkoot löytyvät täältä.

Toinen varma syksyn merkki alkaa olemaan tihenevä sydämen tykytys johtuen odotuksesta taimenten hääkarkeloiden alkamisesta. Sitä miettii menneiden syksyjen seurantakohteet ja sen mistä kulmasta tulee parhaita valokuvia ja mihinkä aikaa. Toivoo sateita jolloin tietää merivaelluksella käynneiden kalojen pääsystä puroihin ja jokiin. Viime syksy oli vaisu ja parhaita kuvia kertyi vain muutamia mutta hienoja havaintoja sitäkin enemmän.

Innolla odottejen Johannes Sipposen kutukuvia, hän hankki nimittäin vedenalais pussujan ja jo menneiden vuosien kuvien laadusta ja hienoudesta tietäen tuleva setti voi olla jotain... Sipposen galleria.

21.8.2008

Kuinka varmasti voi sanoa että saa varmasti...



Uskalsin luvata kaverilleni Jani K:lle että on paikka josta saa varmasti hauen heittämällä. Kalareissumme päätteeksi suunnistimme tälle "varmalle" paikalle luottavaisin mielin.

Ilta oli jo pimentynyt ja metsän takaa valoa loi kuu katulamppujen lisäksi. Itse onnistuin välttämään rantojen heinikot tarkoilla heitoilla kun taas alavirran puolelta kuului välillä hieman ärräpäitä samalla kun rantojen heiniä niitettiin.

Oman siimani päässä kävi kaksi haukea tökkäämässä Kuusamo Uistimen painolippaa kuitenkaan jäämättä kiinni. Samassa puhelimeni soi; alas tulla jo pois sieltä, saalis tuli jo". Soittaja oli isäni ja saaliin saajana Jani. Komea noin 1,5kg jokihauki oli antautunut.

Kyseinen paikka on sellainen josta en kertaakaan ole lähtenyt ilman saalista, en tälläkään kertaan vaikka saalis ei kohdalleni osunutkaan.

20.8.2008

Taas alkaa talkoilu!

Sunnuntaina 24.8 klo 10 alkaen talkoillaan Itä-Helsingissä Mellunkylänpurolla. Puro saa alkunsa Vesalan ja Länsimäen lähteistä ja virtaa puisto- ja viheralueiden halki Vartiokylänlahteen. Puroon istutettiin taimenen pienpoikasia vuonna 2000. Taimenet kotiutuivat hyvin ja ovat jo saaneet jälkeläisiä.

Purossa on myös runsaasti pieniä kymmenpiikki-kaloja. Puron uomaa kivetään peratuissa kohteissa ja levitetään karkeaa soraa taimenten kutupaikoiksi.

Lisätietoja purosta ja talkoista antaa Ari Virtanen puh. 050 3555 979, s-posti: paikku(at)hotmail.com

1.8.2008

Nostalgiaa



Kävin ensimmäisen kerran sitten ikuisuuden vanhoilla pelipaikoilla jossa Akin kanssa tallustetiin taimenten toivossa useammankin kerran. Taimenia paikoista ei ikinä onnistuttu saamaan muutakuin unissamme.

Järven puolelta lumpeikoiden keskeltä onnistuin jallittamaan Minnospoonilla kolme haukea joista suurin... oli pieni.

Järvestä laskeva joenpätkä tulee suvantoon jossa Akin kanssa kilpaa jallitettiin aikoinaan siinä asustavia haukia. Jatkoin heittelyä samalla vieheellä ja hetken päästä asukki kävikin pärskäyttämässä vedet jaloilleni.

Samassa isäni tallusti onkivälinein paikalle ja rupesi onkimaan. Itse siirryin kasaamaan täkyongen toiseen virveliin ja toiseen viritin kelaongen. Syöttikala nousikin nopeasti ja sain täyn heitettyä ottipaikoille. Jatkoin syöttien onkimista ja hetken päästä kohoani vietiin... Siiman päässä olikin hieman vauraampi syöttikala ja hetken väsyttelyn jälkeen rannalle nousi yli kilon painoinen lahna.



Viiden muun pienemmän lahnan jälkeen oli aika nauttia eväitä (tämähän on joka reissun kohokohta). Kahvia juodessa huomasin täkykohon liikehtivän zikzakkia suvannossa, juominen jäi kun siirryin vavan luokse valmiiksi. Seuraavalla vienillä oli aika nykäistä vastaisku, krrrrrrrrrrr jarru rupesi huutamaan. Olin onnistunut tartuttamaan syvyyksistä pedon joka ei halunnut helposti antautua.

Hetken taisteltuamme nousi kauan kaivattu täkyongella pyydetty hauki rannalle (olen joka reissulla pitänyt täkyä vedessä). Kuten varmaan arvata saattaa oli syötti syvällä nielussa koukun kera. Kalan vapauttaminen täkyongissa ei taida olla mahdollista... Tämä hauki pääsee Longinojan rannalle Vapun kasvimaalle savustettavaksi lahnan kera.



Tällaisella reissulla on kiva muistella menneitä kävelyreissuja vastaavilla paikoilla Akin kanssa. Joskus kun olimme kalassa oli kesän lämpimin päivä, toisin taas satoi vettä kaatamalla. Hyttysistä ja Akin lemppareista hirvikärpäsistä piittaamatta välillä retkemme kulki Nuuksion Pitkäjärveltä aina Kauklahden juna-asemalle asti, matkaa vesistöjä pitkin tuli noin... paljon.

Päivän reissu piti käydä päättämässä Nupurinjoen sillan alla onkimiseen. Kuten muistin oli ahvenet kotona, nopeasti kävi ilmi että kohon ei kauaa tarvinnut lillua virran mukana kun sitä jo vietiin. Kävipä joku syvyyksien mörkö kääntymässä omanikin ongen päässä katkaisten 0,20 tapsin... ehkä seuraavalla kerralla sitten.

Suositut tekstit