25.10.2008

Onneksi en ole yksin

Tänä vuonna Longinojan parhaiden kutukuvien ottajan ja havainnoijan titteli taitaa mennä kiistattomasti Aatulle. Nuori jamppa on jaksanut tehdä sitä hienoa työtä jota minä olen aikaisimpina vuosina tehnyt. Satoi tai paistoi on hän taivaltanut pimeästä aamun koittoon puron varsia Nikoninsa ja taskulamppunsa kanssa... ja kuvattavia löytyy.

Kirjoittamiseni tänne on vähän hiipunut viime vuoteen verrattuna, johtuen hieman päällä olevista kunnallisvaaleista ja vakituisen työpaikan saamisesta. Koitan parhaani mukaan saada tiedotuksen jälleen lähes reaaliaikaiseksi.

Havaintoja

Mätäpuro


Mätäpurolla parhain kutuaika alkamassa milloin tahansa, voi jopa olla päällä. Kauppalanpuistossa nähty kaivavia kaloja muutamalla soraikolla.

Mellunkylänpuro


Mellunkylänpurolla tuli koekalastuksissa jo kutenut naaras, kutumahdollisesti loppupuolella. Parhaat kudun tarkkailupaikat Untamolantien ja metroputkien väliin jäävällä kunnostetulla alueella.

Longinoja

Joka ilta jollain sorakolla on äksöniä. Parhaimillaan päästiin seuraamaan vierestä 50-60cm naaraan kaivuupuuhia ja sen ympärillä noin 20 kollin nahisteluja. Kollien joukossa noin 60cm ja 50cm kollit jotka pysyivät hieman taka-alalla. Hieno Aatun havainto koirapuiston kosken läheltä, noin 70cm naaras kaivamassa kuoppaa.


Tämän vuoden Longinojan talkoiden soraikotkin ovat jo olleet kovassa käytössä, mm Vesamikaelteemusoraikolla on kutukuoppa, kuten myös bigstonen tekemällä, myös JP:n koekutema soraikko on kovassa käytössä kuten myös meikäläisen tekemät pari soraikkoa. Uusien soraikkojen lisäksi myös viime vuoden talkoiden tulokset alkavat näkymään, Aaltosen Jussin soraikko on käytössä, kuten myös Akin ja minun.

Uskallan veikata tulevan kudun olevan ennätyksellinen kalojen määrän suhteen, jo nyt merkin viittaavat siihen.

19.10.2008

Mörköjen yö


Media on kiinnostunut välkkyvistä valoista. Valoja on ruvennut näkymään kaupunkipurojen varsilla illan pimeimpinä aikoina. Epäilyttävän toiminnan pelätään liittyvän kiihkeän aktin tarkkailuun. Mitä tapahtuu ja miksi valot, siitä myöhemmin...

On se mukavaa löhötä lämpimänpeiton alla ja kuunnelle puhelimen välityksellä kuinka kaverin edessä uiskentelee meresta kutemaan nousseita taimenia... NOT! Olisin mielummin itse viluissani kyykkimässä savivellissä katsomassa aktia livenä. Kuhina on alkanut myös muilla puroilla. Virtasen Ari pääsi hekumoimaan omalla kunnostuskohteellaan Mellunkylänpurolla, Mikael, Mikko ja Teemu fiilistelevät Mätäpurolla ja Aki nukkuu perinteisesti kotona haaveilemassa kuduntarkkailusta.

Entäs sitten jos käy tälläisen havaintoilmoituksen jälkeen katsomassa tilannetta seuraavana aamuna... Saa vettä niskaan, ei näe kaloja. Menkää siis samantien kun saatte havaintoilmoituksen katsastamaan merten kaunokaisia niin ehkä näettekin jotain.

Kuva: Aatu

16.10.2008

Perse puutuu...

Kuinka voi olla mahdollista että juuri sillon kun kaikki välineet, aika ja sää on kunnossa ei kaloja näy missään. Olimme JP:n kanssa valmistautuneet kuvaamaan taimenkutua videolle eräällä Vantaanjoen sivupurolla ja varanneet siihen koko valoisan ajan käyttöön. Itse jaksoin istua nelisen tuntia paikoilla pienen niskan kupeessa, juuri sen saman niskan jolla JP oli edellisenä päivänä kuvannut ison naaraan kutupuuhia ja useamman muunkin kutuparin.

Katso JP:n kuvaama video.

Toisaalta, eihän sitä Lotossakaan voita joka kerta...

12.10.2008

Tapahtui eräällä purolla


Sunnuntai päivä on rentouttavaa aloittaa kävelyllä puron varressa. Tänään sattui lisäksi niin hyvin että kalat olivat aloittaneet hääkarkelonsa. Pienellä alueella oli kymmenkunta taimenkollia yhden suuremman naaraan kimpussa. Kosken niskalta löytyi toinen kutupari jota häiritsi pienemmät koiraat.



Perinteiset Longinoja ja Mätäpuro olivat tyhjiä. Longinojalla alkaa kuitenkin tulla ilmi kutuun valmistautumis merkkejä. Kaloja soraikoiden läheisyydessä tai itse soraikolla.

6.10.2008

Vantaankoski, osittainen nousueste.


Nettihavaintojen perusteella ajattelin käväistä katsomassa näkyisikö hyppiviä kaloja patojen luona. Ensimmäiseksi otin suunnaksi Keravanjoen Kirkonkylänkosken, ajoin auton Siltamäen puolelle ja kävelin siitä joen rannalle.

Kalatien puolella en nähnyt kalojen loikkia, vanhan myllyn puolella muutaman. Päätin siirtyä Vantaankoskelle josta oli edellisenä päivänä tullut havaintoja.

Auto Viilatehtaan pihaan ja suunta padolle. Padon vasemmalla puolella olevan aukon suuntaan kävellessä oli toive kalojen näkemisestä suuri.

Padon aukkojen yli oli viritetty parit muut ja niiden kautta pääsi keskialueelle. Tästä kohdasta jos tippuisi pääsisi virran mukana todelle kauas vauhdikkaasti.

No asiaan, pääsin istumaan mukanani kantaman jerrykannun päälle padon alatasanteelle. En ehtinyt edes istumaan kun ensimmäinen Vantaanjoen kirkaskylkinen taimen oli ilmassa vain metrin silmieni edessä. Ihailimme hetken toisiamme syysauringon lämmittäessä. Samassa mieli valahti alas, on se kaunista katsoa kuinka joen asukit yrittävät epätoivoista tehtävää... tätä voisi verrata siihen kun olisi itse jäännyt kammarin ulkopuolelle kun naapurin isäntä on hitsannut oven kiinni.

Iloista oli kuitenkin huomata se kuinka kala toisensa jälkeen oli todella tuhdissa kunnossa ja kaikille paitsi yhdellä oli rasvaevä tallella. Yksi kala onnistui kastelemaan sukkani hyppäämällä selkäni takaa suoraan kalliolla olleeseen lätäkköön ja siinä loiskiessa herätti huomioni. Otin nopesti pari kuvaa ja olisin siirtänyt tämän noin parikiloisen taimenen padon yli mutta se päättikin jatkaa toivotonta tehtäväänsä.

Kuvista ja kokemusista voi päätellä padon aukkojen virtaaman olevan liian suuri osalle kaloista. Patoa voisi avata lisää ja avattua aukkoa hieman kynnystää jollain konstilla tai jotain... Radiokalojen liikkeistä kuitenkin tiedetään että nousukaloja pääsee myös ylikin... Lava on tänään muuten melkein Nukarilla asti.


Näytä suurempi kartta

Suositut tekstit