23.12.2009

Talven neitsyys viety


Mielessä siinsi ensimmäisen reiän kairaus ajellessa Vantaalta kohti Ilomantsia. Se tunne kun kylmässä viimassa jäätyvillä sormilla yritän laittaa kärpäsentoukkaa mormuskan koukkuun. Tunne joka hiipii selkäpiihin kun siima suoristuu luoden suoran linjan käsistäni pohjan tuntumassa kiikkuvaan morriin.

Se ensimmäinen kädenliike joka herättää morrin eloon luoden ensi kiinnostuksen mahdollisesti läheisyydessä vaaniviin kaloihin.

Tuota tunnetta lähdin tavoittelemaan aaton aatton aamuna Tokrajärvelle Kärnän saaren kupeeseen vaimoni kanssa. Välineet tuli tarkastettua viikolla ja taistelutoverini olivat valmiina tulevan pilkkikauden taistoihin. Omaa kairaa en ole vieläkään onnistunut hankkimaan joten edelleen käytössä on isäni Moran kaira.

Päiväksi oli luvattu hirveää lumimyräkkää ja siksi päätinkin lähteä kokeilemaan kairan purevuutta heti aamutuimaan. Saaren kärkeen onnistuin vaivoin kairaamaan kaksi reikää joilla voisimme muistella edellisen kauden aikana opittuja jippoja. Kuusamon folgramimorri upposi kohti pimeyttä, vaimolleni annoin tapsipilkin.

Ensimmäisien nykäyksien aikana huomasin olevani jälleen koukussa, kylmä viima, tuiskuava lumi tai tuuli ei haitannut. Tunteet joita mietin ajaessani edellisilta kohti määränpäätä osuivat napakymppiin.

Ensimmäisistä reistä emme saanneet yhden tärpin lisäksi muuta kuin kokemuksia muiden joukkoon. Seuraavat reiät jotka sain vaivalla kairattua (kiitos tylsien terien) antoi munat pois padasta nostavat talvikauden 09-010 ensimmäiset ahvenet.



Pienet tirriäiset joita itse sain kaksi ja vaimoni yhden maistuivat vanhalle Roope herralle. Mourrmourr kuului lähes 20-vuotiaan kissan suusta samalla kun Tokrajärven ahvenet upposivat parempiin suihin.

Ja tiesin... olen koukussa jälleen!

24.11.2009

Ei voi olla...


Tänään oli sitten kauan odotettu asukasilta Malmitalolla koskien Longinojan kunnostuksia. Tilaisuus oli hieno ja sali oli melkein täynnä.

Hieno hetki oli kun Neljä matkaa Vantaanjoella dokumentista leikatuista pätkistä tuli vaihe jossa valkokankaalle ilmestyi merestä nousseiden taimenten kutupuuhat. Ensimmäisen ison kalan tullessa kankaalle kuului katsomosta "ei voi olla totta". Aiheutti hieman hilpeyttä allekirjoittaneessa. Tottahan se on, sitä ei monikaan usko jollei sitä jostain nää tai joku kerro siitä.

Videon jälkeen Sykestä Jormolan Jukka esitteli hulevesien käsittely menetelmiä jenkkilästä ja myös parilta kotimaiselta kohteelta. Jukan esityksen jälkeen yleisö esitti kysymyksiä koskien Longinojaa, välillä loikaten Vantaanjokeen.

Esitysvuorossa seuraavaksi oli Sykestä Auri Sarvilinna. Auri esitteli Puro 2 projektin pääpiirteet. Aulaskarin Harri kertoi mahdollisista kunnostus menetelmistä joita voisi käyttää. Puhetta oli kosteikoista, kalataloudellisista kunnostuksista ja eroosion estävistä toimenpiteistä.

Lopuksi tehtiin ryhmätyö jossa porukka jaettiin kolmeen ryhmään. Ryhmissä keskusteltiin oman alueen ongelmista, parannettavista paikoista ja tarpeista.

Tilaisuudesta jäi todella positiivinen fiilis ja uskon että tästä eteenpäin projekti saa uutta tuulta siipien alle.

Mukavaa oli tavata vanhoja peruskoulun opettajia ja samalla nähdä kuinka uutta nuorta talkoolaista alkaa löytymään joukoista. Samaiset juniorit tuli Juho Laitalan kanssa nähtyä syksyn pimeitä tunteina kuduntarkkailun yhteydessä. Selitettiin vastaanottimet avoinna oleville pojille mitä teemme ja miksi. Taisi kiinnostaa sen verran että talkoolaisia on lisää tulossa talkoisiin.

Historiikkia



Kokosin materiaalia Skessin Longinoja osion lehtiarkistoon, pari juttua oli jäännyt scannaamatta. Arkisto löytyy www.skes.fi ->Taimentiimi ->Longinoja ->

Arkiston täydennyksen lisäksi tein Longinojan "talkoo"historiikin, keräsin tuonne myös muiden tahojen tekemisiä sekä muita asioita jotka liittyvät tiiviisti Longinojaan... esimerkiksi tukijoiden mukaan tulo, longinojaan vaikuttavien projektien eteneminen yms...

Historiikki löytyy www.skes.fi ->Taimentiimi ->Longinoja ->

21.11.2009

Skessille demareiden ympäristöpalkinto



Perustelut palkinnon myöntämisestä:

Sosialidemokraattinen puolue luovuttaa tänään ”Vuoden virta” –palkinnon merkittävälle ympäristövaikuttajalle. Palkinnon saa tänä vuonna Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura SKES ry.

SKES ry on perustettu vuonna 1994. Se on kaikki nämä vuodet toiminut vapaaehtoisvoimin ja on puoluepoliittisesti sitoutumaton järjestö. SKES on vuosien myötä tehnyt monipuolista neuvonta- ja käytännön kunnostustyötä kalakantojen elvyttämisessä. SKES on myös kannustanut erilaisia nuorisoryhmiä jalon harrastuksen pariin.

SKES ehkäpä tunnetaan parhaiten ideoimastaan ja toteuttamastaan Kalamaraton –kisasta, joka järjestetään ensi vuonna jo kymmenennen kerran. Perinteisistä kalastuskilpailuista poiketen Kalamaratonissa ei tavoitella raskainta saalispussia, vaan vuorokauden kisassa jokainen saatu kalalaji suurimmasta pienempään antaa yhden kisapisteen. Se on houkutellut kalastajia sellaistenkin kalalajien äärelle, jotka muuten jäisivät pyytämättä. Kisa edellyttää paitsi kalastustaitoja, myös luonnon monimuotoisuuden ymmärtämistä ja tuntemista. Kalamaraton on synnyttänyt aktiivipiireissä myös ”kalafongauksen”, jossa kalastajat pitävät itsellään vuosilistaa saamistaan kotoisista kalalajeista.

SKES on myös vuosittain jakanut kunniapalkinnon vuoden kalamiehelle ja vuoden kalastusoppaalle antaen näin tunnustusta erilaisesta kalastuksen eteen tehdystä työstä ja kannustanut kalastusoppaita vaativassa ammatissaan.

SKES ja erityisesti sen nuorisoporukka Taimentiimi ovat jo useiden vuosien ajan olleet itse suunnittelemassa ja toteuttamassa pienvirtavesien kunnostuksia eri puolilla Suomea. Tämä työ on toteutettu talkoovoimin sananmukaisesti käsityönä, kun isoja kivimääriä ja sorakärryllisiä on siirretty erityisesti uhanalaisten taimenkantojen elin- ja lisääntymisolojen kohentamiseksi.

SKES:n ensimmäinen ja merkittävin kummiprojekti on ollut pääkaupungissa Vantaanjoen ensimmäisen sivuhaaran Longinojan vuosittainen kunnostus aina vuosituhannen alusta asti, mutta muuallakin Suomessa tätä työtä on tehty, esimerkiksi hiljattain Mäntyharjun Outisissa. Tällä työllä SKES ja Taimentiimi ovat voineet osoittaa, että kaloille tärkeiden lisääntymisalueiden kunnostusta voidaan toteuttaa jopa vapaaehtoisvoimin ja pienin sponsorointituin.

Kesällä 2009 SKES toteutti Vantaan pienvesissä kalastoselvityksen, jonka tuloksena kaupunki sai arvokasta uutta tietoa pienvesiensä kalalajeista, joista aiemmin ei ollut olemassa ainakaan virallista tietoa. SKES teki tässä yhteydessä myös ehdotuksia tärkeimpien pienvesien kunnostamiseksi. Selvityspäivän aikana saatiin saaliiksi mm. Suomen ennätysmitat täyttänyt seipi. Toisesta kohteesta löydettiin peräti seitsemän eri kalalajia, joista aiemmissa viranomaisselvityksissä ei ollut tietoa. Näin SKES antoi erinomaista esimerkkiä siitä, että luonto on lähellä urbaaneissakin ympäristöissä, vaikka sitä ei aina tule ajatelleeksi.

Tänä vuonna 2009 SKES osoitti myös ennakkoluulottomuutta käynnistämällä Vimpan päälle –projektin. Merivaelluksen tekevä särkikala vimpa on erinomainen ruokakala, joka on muuttunut tuntemattomaksi kalaksi monissa paikoissa sen takia, että laji on hävinnyt erilaisten nousuesteiden takia. Vimpaprojektissa nostettiin 562 kutukalaa vanhoille parhaille Vantaanjoen kutupaikoilleen ja ensimmäiset tiedot kertovat onnistuneesta kudusta Vantaanjoessa yli sadan vuoden jälkeen. Näin tulevaisuudessa voi odottaa arvokasta tietoa vimman poikasvaiheista, joka tieto Suomesta puuttuu juuri edellä mainituista syistä.

Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran puheenjohtajana on toiminut sen perustamisesta lähtien toimittaja, kirjailija Jukka Halonen. Taimentiimiä on vetänyt Juha Salonen.

Helsingin sanomissa juttua Longinojasta...


Tämän päivän 21.11.2009) Helsingin sanomissa oli juttua longinojasta, allekirjoittanutta on haastateltu jutussa. Hienoa että Longinoja on pitkästä aikaan päässyt myös HS:n sivuille ja vielä puolen sivun verran höystettynä hyvillä valokuvilla ja kartalla.

9.11.2009

Longinojan kunnostusta ideoidaan Malmitalolla 24.11.

Yhteistyössä HKR, Skes ja Virho kunnostus menossa. Suuret kivet saatiin läheiseltä työmaalta.

Helsingin ehkä tunnetuimman puron, Longinojan, kunnostusten jatko on parhaillaan suunnitteilla. Suomen ympäristökeskus, Helsingin kaupunki ja Uudenmaan ympäristökeskus järjestävät Longinojan kunnostusten suunnittelusta asukasillan Malmitalon Juhlasalissa tiistaina 24.11. klo 17.30-20.00.

Illan ohjelma

17.30 Kaupunkilaisilla on mahdollisuus tutustua Longinojan kunnostuksen yleissuunnitelmaan ja keskustella asiantuntijoiden ja puroa kunnostavan kansalaisjärjestön, Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES), edustajien kanssa.

18.00 Video: Longinoja – Koillis-Helsingin vihreä sydän

18.10 Tilaisuuden avaus

Päivi Islander Helsingin kaupungin rakennusvirasto, Katu- ja puisto-osasto

18.20 Kaupunkipurot osana asuinympäristöä
maisema-arkkitehti Jukka Jormola, SYKE

18.45 Longinojan kunnostuksen ja suunnittelutilanteen esittely
tutkija Auri Sarvilinna, SYKE ja suunnittelija Harri Aulaskari, Uudenmaan ympäristökeskus

19.00 Ideointia ja keskustelua Longinojan kehittämiseksi
DI Pia Rotko, SYKE

19.45 Kiitokset ja loppupuheenvuoro
tutkija Auri Sarvilinna, SYKE

1.11.2009

Kulttuuri miljöötä ja kauniita puroja




Hienon sunnuntai päivän kunniaksi päätimme lähteä vaimoni kanssa katsomaan näkyisikö Fiskarssissa kutupuuhia. Matkalla Fiskarssiin poikkesimme Ingarskilanjoen myllykoskella katsomassa olisiko sielä kaloja kutupuuhissa, eipä ollut. Muutamia soraikkoja oli kunnolla möyhitty kosken alaosassa. Yläosaan emme menneet kun talon pihassa oli auto...

Fiskassiin löytää melko helposti jos tulostaa ruukkialueen sivuilta ajo-ohjeet.

Perille saavuttuamme kävin jututtamassa Orvis Pro Shopin pitäjiä ja kyselemässä onko kutukaloja jo näkynyt tälle syksylle. Edellisvuoden kutuvideo oli kuvattu 10 päivä lokakuuta ja tänä syksynä on näkynyt vasta muutama kutukala. Pyysin ilmoittelemaan sivuillaan koska kutukaloja rupeaa kunnolla näkymään, jos sitä yrittäisi sitten uudestaan :D

Puitteet kudunseurannalle on mahtavat, kristallinkirkas vesi, selkeät paikat mistä kalat löytää ja matala vesi. Kaikki seikat jotka edesauttavat hyvien kutukuvien ottamiseen... niin ja tietysti merestä nousevat suuret taimenet.

Ruukkialueen tutkimisen jälkeen lähdettiin metsästämään Rislanputouksia, nämä Etelä-Suomen korkein putous tippuu padon jälkeen porras, portaalta 18m alaspäin. Kosken pauhu on hienoa kuuneltavaa ja se kuuluukin parkkipaikalle asti.

Aluksi menimme pienemmän toisesta lammesta laskevan kosken luokse, komea oli sekin ei tosin yhtä suuri kuin varsinainen.

Hienon kuusimetsän uumeniin on väsätty betoninen ruma pato, onneksi padon luukut on auki ja patolammikko tyhjä. Kaunis helmi kätkeytyy luonnonsuojelualueen sisään. Sammaleiset kivet ja tuuheat kuuset luovat hienot puitteet joillekin kalastaa. Alueelle nimittäin myydään lupia ja kerralla paikalle pääsee yksi kalastaja oppaan kera.



Padon yläpuolella lenteli lintunen jonka tunnistin koskikaraksi, onnistuin tästä sukeltajamestarista nappaamaan pari fotoakin... ehkä nämä jaa kuitenkin vain muistoksi.


Kosken alaosa kiinnosti ja satsasin panokset sille että sielä olisi taimenia kudulla... näin ei kuitenkaan ollut. Hienot hiekka -ja sorapatjat odottivat kutijoita tyhjillään. Olisi tämäkin aika hot paikka kuvat kutupuuhia, ehkä joskus toisten sitten.

Kilometrejä auton mittariin tuli reilut 250, hieno paikka ja voin suositella tutustumista alueeseen, muutenkin kuin fisujen bongausmielessä ;)


Kuumaa glögiä kosken rannalla...

31.10.2009

Kutu etenee yhtä hitaasti kuin Räikkösen Ferrari...


Longinojalla kutu on tuskin vielä alkanutkaan kun muilla paikoilla kutu on jo saattanut mennä tai on juuri käynnissä. Vuonna 2008 kutu kesti pari päivää ja oli hetkessä tulvien myötä ohi, 2005 jolloin kuvasimme Vantaanjoki dokumenttiin materiaali Soverin Karin kanssa oli parhaat äksönit 3.11.

Tänään kävimme vaimoni kanssa katsomassa paria paikkaa, näistä ensimmäisessä jopa näimme kaloja. Virtapaikan niskalla puuhaili noin 40-50cm naaras seuranaan useita kolleja, pari iltaa takaperin oli samalla paikalla ollut vähintään yksi nousukala jonka JP oli bongannut.

Tältä citypurolta otimme suunnan kohti Espoonjoen latvoja. Pirttimäessä kunnostamalla pätkällä alueet huusivat tyhjyyttä, myös alempana oli soraikot tyhjillään. Toisessa paikassa taas makoili montun pohjalla pienehkö naaras.

Vaihtelin sähköpostilla Longinojan kuulumisia tutun kanssa tähän tapaan:

Minä: Tulossa vasta, mutta uskon että kun alkaa kunnolla niin rupee vettä
roiskumaan oikein urakalla...


Vastaanottaja: Ilmoittele roiskinnasta, lähtökuopissa ollaan...

Loppuun vielä vanhalta peruskoulukaveriltani:

Tänään la 31.11. aamupäivällä Latokartanontien yläpuolisella tuoreimmalla kunnostuskohdalla sillan alla olevassa kuopassa noin 30 cm yksilö hätisteli pienempiään (2-3 kpl). Noin varttitunnin kalojen seurailu päättyi, kun kala säikähti ohikulkijaa ja pakeni ylävirtaan. Hieno huomata että kunnostettu alue kelpaa heti ensimmäisenä syksynä kaloille!



video
Noin 50cm merestä noussut naaras taimen kaivuupuuhissa...

28.10.2009

Ringring


Vaaleita läikkiä bongailemaan...

Kutuaikaan on jotenkin harvinaista että saa hetken olla rauhassa joko minun soitolta tai minä joidenkin muiden soitoilta.

Olemme koonneet aktiivisten kuduntarkkailijoiden ringin joka poikkeuksetta törmää jollain purolla jossain vaiheessa kiivainta kutuaikaa. Rinkimme laajaan skaalaan kuuluu citypuroja, Vantaanjoen koskia, sivupuroja, vesiä Karkkilasta, Vihdistä yms Uudeltamaalta.

Tietoa kuinka hienoja havaintoja on saatu ympäriinsä satelee iltaisella sähköpostiin kun päivällä töissä käynneet ja illan purojen pusikoissa rämpineet saapuvat koneen ääreen ja kunhan jaksavat omat rapsansa kirjoittaa.

Itse olen nyt ollut hieman laiskemmalla päällä, osittain johtuen siitä ettei pahemmin mitään ole näkynyt ja kuvatkin on jotain sekundaa. Onneksi jotkut jaksavat roikkua illasta toiseen purojen varsilla kertomassa kudun etenemisestä.

Hienoimpia havaintoja ovat tehneet Aatu ja Vesa, hemmojen ansiosta kahdesta ns. uudesta paikasta on löytynyt taimenia kutupuuhissa.

Longinojalla on ensimmäinen nousutaimen nähty jo kudulla, paikaksi noin 50cm naaras taimen valitsi tämän vuoden viimeisissä talkoissa kunnostetut soraikot. Toinen äärettömän yllättävä havainto tuli Helsingissä virtavalta purolta.

Kohteelta odotimme aikaisintaan tulevana vuonna kutuhavaintoja, nyt Vesa oli kuitenkin bongannut noin 40-50cm taimen naaraan kaivuupuuhista kollien ympäröimänä.

Tieto jota saamme kerättyä ympäri puroja on hyödyksi meidän bongareiden lisäksi myös viranomaisille ja muillekin.

Toivottavasti kutuhuippu osuu tulevaan viikonloppuun ja viikkoon, tämän jälkeen odottaa nimittäin matka kohti lumisia Ilomantsin maisemia.

18.10.2009

Viimehetken kunnostustalkoot


Talkooapua nuorimmasta päästä... tulevaisuus turvattu.

Aki oli innostunut pitämään vielä yhdet talkoot tälle vuodelle jonka aikana on siirretty talkoin varmaan parisataa tonnia kiviainesta eri puroihin. Talkoot pidettiin pääosin Helsingin kaupungin mailla Espoossa ja alueen alaosissa Espoon kaupungin mailla. Kiviaines oli mukavasti levitetty pitkin puron vartta ja nopeaan tahtiin kävi selville että alavirrasta lähdetään työstämään puroa veden nousun takia.

Aki jakoi porukan kahtia, itse sain yläalueen joukot johtooni. Minun lisäksi alueella touhusi työnjohtajana isäni.

Alue yllätti, kapea ja kohteeseen nähden syvä uoma laittoi hetken miettimään kuinka kunnostus olisi järkevintä toteuttaa. Puron syviä monttuja ei kuitenkaan halunnut täyttää kiviaineksella.

Virhon "mannekiinnin", Vesa Kuitusen kanssa hetken pähkäiltyä päädyimme nostamaan pohjaa tennispallon kokoisilla kivillä tulevan virtapaikan alapuolelta ja näiden kivien päälle sijoitettiin suuremmat kivet jota vasten soraikot tuli. Soraikoista tuli noin 2-4m pitkiä ja niissä sorapatjan paksuus läheni puolta metriä. Valmiiden soraikkojen päälle ja reunoille levitettiin vielä poikasille sopivia suojakiviä.


Tällä tyylillä toteutettiin suurin osa kohteen soraikoista. Kunnostualueen yläreunassa toimin konsultin roolissa kun nuorin talkoolainen Tuomas kunnosti varmoin ottein omaa nimikko soraikkoaan.


Toivotaan että puron taimenet löytyvät uudet hääpetinsa ja Tuomaksenkin soraikko joutuu kovalle koetukselle.

Siltarummun alapuoli muuttui peratusta hieman ennallistuneesta ojasta takaisin kuohuvaksi komeaksi puroksi.



Tähän on hieno lopettaa kuluneen vuoden talkootoiminta, nyt keskitytään tarkkailemaan tehtyjemme ja luonnosoraikkojen vipinää kiivaammaksi käyvien kutusessioiden aikana.

Kiitos omasta ja omien puron sekä muidenkin purojen taimenten, pieneliöiden yms öttimöttiäisten puolesta tehdystä työstä ja vuodatetuista hikipisaroista.

Kiitos!

Odottelemassa valmiina ensivuoden rupeamaa...

Kuvagalleria talkoisat

16.10.2009

Siltaprojekti katselmus


Tänään kävin Longinojalla keskustelemassa sillasta joka rakennetaan ladon takaa kulkemaan puron yli. Silta on yksi uusista kevyenliikenteen reitistön uusista silloista. Fin Seula Oy niminen yritys on saannut urakan tehtäväksi ja siltojen osalta paikan päällä oli Ari Valtonen.

Mukavaa oli huomata kuinka kertomani tosiasiat puron taimenista ja tekemästämme työstä kiinnosti oikeasti. Sillan rakennuskohta on siinä mielessä paha että molemmilla puolilla on jyrkät penkat, toisen penkan päältä löytyy lato, toisen sisältä suuri viemäriputki.

Tämän kohdan silta toteutetaan toisella tavalla kuin muut. Sillan perustat kaivetaan noin 1,5m puron pohjan alapuolelle jonne haudataan perustana toimiva anturalaatta. Laatan päälle rakennetaan sitten molempien puolien kivimuurit ja itse silta. Kerroin rakentajan edustajalle kuinka tärkeää on käyttää luonnonkiviainesta murskeen sijaan ja hän lupasikin selvittää asiaa tilaajan eli Helsingin kaupungin kanssa.

Siltojen luota purot tullaan laittamaan talkootyönä kuntoon yhdessä Helsingin kaupungin kanssa.

Uusi raitti tulee varmasti lisäämään puron varrella liikkuvien ihmisten määrää ja puro tulee alueen käyttäjien esille todella hienolla tavalla...

21.9.2009

Uudet taistelutantereet odottavat ottelijoita


Longinojan perinteisissä talkoissa siirryttiin Latokartanontien yläpuoliselle alueelle. Alue on emokalojen valtakuntaa ja uomasta puuttuu virtapaikat kokonaisuudessaan. Talkoiden tavoitteena oli luoda monipuolista elin -ja lisääntymisaluetta.

Alue jossa kunnostukset järjesttiin oli ennen kunnostusta savivelliä ilman suurempia virtauksia. Kunnostuksilla luotiin alueelle potentiaalisia kutusoraikkoja neljä ja niiden lähelle poikasille suojapaikkoja.

Helsingin kaupungin rakennusvirasto oli toimittanut kivimateriaalia puron varteen noin 50 tonnia.

Talkoolaisten ahkeroinnin ansiosta kivikasat oli parissa tunnissa siirtynyt puroon ja puro palautunut lähemmäs luonnontilaa.

Suurien virtaamavaihteluiden takia myös rantoja eroosiosuojattiin ja uomaan sijoitettiin suuria maisemakiviä rikkomaan voimakkaimpia tulvavirtauksia. Suuri ongelma kaupunkipuroissa on nopeat virtaamien vaihtelut. Longinojalla voi rankkasateiden aikana nousta vesi metrinkin tunnissa.

Tulevien talkoiden yksi päätavoite on estää eroosio tukemalla puu -ja kiviaineksella puron herkkiä rantoja.

Kiitokset kaikille talkoisiin osallistuneille. Toivotaan että uudet taistelutantereet kelpaavat syksyn kutukarkeloihin.

Blogi: Etelän puroja

18.9.2009

Longinojalla sora/kivikuorma odottamassa talkoolaisia


Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura SKES ry järjestää yhdessä Virtavesien hoitoyhdistyksen kanssa Malmilla virtaavalla Longinojalla purokunnostustalkoot 20.9.09 klo 10 alkaen.

Helsingin kaupungin rakennusvirasto on järjestänyt kiviainesta talkoita varten purolle. Kunnostuksissa on tarkoitus luoda puron yläpuoliselle alueelle potentiaalista lisääntymis aluette ja näin saada alueelle emokalojen lisäksi poikasia.

Talkooalue sijaitsee ylävirtaan Malmin halkovasta Helsingin/Latokartanontiestä noin 100 metriä. Paikalle pääsee kätevästi julkisilla, junilla Malmin asemalle ja busseilla jotka tulevat Malmille. Lisätietoa ja ilmoittautuminen juha.salonen@skes.fi tai 050 594 9998.

Talkookohta


Autolla tulevien kannattaa jättää auto Malmin kauppaoppilaitoksen parkkipaikalle.

Parkkipaikka


Mukaan kannattaa varata reipasta talkoohenkeä ja likaantumisesta piittaamattomat vaatteet sekä vähintään kumisaappaat.

Talkoolaiset on vakuutettu järjestävän seuran puolelta.

Kuva: Matti Salonen

14.9.2009

Helsingin Malmilla jatketaan Longinojan kunnostusta sunnuntaina 20.9 klo 10 alkaen.



Tähän tehdään "kuohuvaa" koskea.

Talkoisiin voi ilmoittautua ja niistä antaa lisätietoja Taimentiimin vetäjä, Juha Salonen, puh. 050 594 9998, s-posti: juha.salonen(at)skes.org


Talkookohta

8.8.2009

Sur, sur, sur, sur, sur...

Joskus aikoinaan olin innokas uistelija ja varsinkin kesäisin kaverin mökillä tuli pelkästään uisteltua. Nyt kun se on Koitajoella mahdollista niin pitäähän sitäkin kokeilla. Lähdimme perjantai iltana puoli seitsemän aikoihin Jaskan kanssa seilaamaan kohti alavirrassa olevaa tekojärveä.

Tavoite kalaksi asetimme kuhan, perään laitoin hyviksi kuhavieheiksi todetut Rapalan Shad rapin, Stormin syvänne vaapun ja potkurivirtaan rapalan Originalin värissä ambulanssi. Tällä kolmikolla vedettiin pitkän matkaa saamatta tärpin tärppiä, tosiasia on että koko viiden tunnin uistelun aikana saatiin ainoa tärppi varsinaisella uistelureissulla nilsmasteriin jolla olen jo muutaman hauen reissuilla saannut.

Päädyttiinkin heittelemään rantojen lumppeikkoja läpi ja kun tähän ryhtyy tietää sen mikä on lopputulos... Tekojärven rannoilta saatiin pari haukea ja useita tärppejä, mielenkiintoisin oli kun hauki kävi ekaksi Jaskan MS:n perässä ja heti kun tiputin veneen vieressä omani taisi sama hauki napata sen suoraan suuhunsa.

Olimme tankanneet veneen ennen lähtöä ja toivoimme että polttoainetta riittää takaisin Kangaskoskelle. Matkaa koskelta tekojärvelle on varmaankin kolmisen kilometriä. Kun auringon viime säteet valaisi joen rannan puita kuului pruut... ja moottori sammui, bensa oli loppunut. Loppumista edelsi tekojärven kiertäminen rantoja pitkin eli ajallisesti noin 4 tunnin yhtämittainen uistelu.

Aurinko oli painumassa vaarojen taakse ja toisella puolella jokea kuu alkoi nousta vaarojen takaa. Suon rantaan alkoi hiljalleen nousemaan taian omainen usva ja kurkien yöpuulle toivotukset yli lentävien tuulihaukkojen kiljahduksien kera kertoivat yöajan saapuvan pian. Tunnelma oli hieno, täysin tyyni vedenpinta, hiljalleen soudellen ja nauttien.



Jaska hyppäsi soutajan paikalle ja minä virittelin pintauintiset vaaput jokaiseen vapaan. Soudettiin lumpeikkojen tuntumassa kaiun näyttäessä paria metriä. Härkävaaraa ennen päätin kokeilla "epätodennäköisintä" kuhaviehettä, laitoin Hot'n totin, pienen liilamasen kultaselkäisen vaapun. Päätimme oikaista matalan niemen halki ja samalla heitellen lumpeikoita ja kun kelasin vapoja ylös oli tässä joukkomme pienimmässä vaapussa komea kuha.



Hymy oli herkässä kun koko ilta vedetty tyhjää ja sitten läpällä heitetty uistin nappasi saaliin.

Epäilisin että syitä saaliittomuuteemme oli kaksi, ensimmäinen syy oli tyhjäkäymätön moottori jolloin uistelunopeutemme oli liian suuri. Toinen oli liian suuret, edelliselläkin kerralla kun oltiin uistelemassa valitsi kuha vetämistämme viehestä pienimmän.

Paluu venerantaan meni lumpeikkoja heitellen ja haukia kiusaillen.

Sekaisin laskuista: Saalis kuha, haukia

Hurrissoo...


Aamulla sateli, kuten satoi koko edellisen päivän. Olen päättänyt ottaa suunnan vesille heti kun keli on hetken aikaa selvempi eikä vettä tiputa. Tämä tapahtui vasta puolenpäivän maissa.

Jos edellisellä reissulla olin saannut elämäni väsytykset niin nyt sain elämäni tärpin. Vaikka hauki ei ollut kiloa suurempi niin tärppi oli sitäkin hienompi. Täkyonkimisen lomassa heittelin viereisen lumpeikon läpi Minnow Spoonilla ja ei aikaakaan kun 5 haukea oli käynnyt näyttäytymässä. Kuudes hauki tekikin sitten jotain todella ikimuistoista, pinnalla pomppiva viehe on ennenkin aiheuttanut hienoja perässä pyörähdyksiä mutta tämä päättikin hypävä uistimeen alhaalta päin nousten noin puoli metriä kokonaisuudessaan ilmaan. Väsytys itsessään oli helppoa ja innostuin ottamaan pari kuvaa kalasta uistin suussa.

Tämän tärpin jälkeen sain täkyonkeen tärpin ja kalan ylös joka osoittautui noin 1.5kg haueksi. Kala oli onneksi sen verran huonosti kiinni että sain sen vapautettua takaisin kasvamaan. Täkyonginnassa saaliit vetävät syötit yleensä niin syvälle ettei sitä saa ilman väkivaltaa pois sieltä, tämä hauki oli poikkeustapaus.

Vihdoinkin on moottori Koijalla olevassa veneessä hapessa ja pääsee muuallekin jokivarteen kalalle. Käytiin eilen vaimoni isän Reinon kanssa hieman uistelemassa pikaisesti samalla kun Reino kävi kattomassa löytyykö Härkävaarasta mustikoita.

Menomatkalla vedettiin perässä kahta uistinta ja ei aikaakaan kun toisen päässä sätki noin 40cm kuha. Kala näytti pirun pieneltä ja laskettiin se takaisin jatkamaan kasvuaan.

Härkävaaraan rantautumisen jälkeen istuin ja nautin tyynen puolen kelistä, aurinko paisteli ja linnut lauleskeli. Hetken nautiskelun jälkeen tempaisin Minnow Spoonin lumpeikkoon ja ei aikaakaan kun 5 haukea oli käynnyt veneen sisäpuolella.

Reino palasi marjasta tyhjin käsin ja jatkettiin uistelua Kangaskosken yli "kanavan" puolelle. Kanava on aikoinaan suoristettu räjkäyttämällä kangas, vanha uoma kiertää kohdassa mutkan ja kanavan tekemisestä johtuen siihen on muodostunut saari.

Tiesipä Reino tarkasti missä kohtaa nappaa, tulimme Pajupuron suulle ja jarru rääkäisi. Laiskan oloinen kala oli tarttunut vieheeseen ja oli tulossa helposti ylös veneeseen. Kala sai kuitenkin jonkin hirveän spurtin ja vaikka jarru oli sopivalla irtosi se koukusta. Kalaa emme nähneet sen koommin, olikohan isompi kuha vai joku pienempi hauki.

Enempää tärppejä emme saanneet ja suunnistimmekin bensan loppumisen takia kohti rantaa. Paikallislehdessä oli tällä viikolla kuva 6.8kg kuhasta joka oli tullut kanavasta alavirtaan noin parin kilsan päästä, samainen uisteluporukka oli saanut myös 10.6 kg hauen.

Rannalle paluun jälkeen lähdetään takaisin Tokrikselle, olen päättänyt lähteä uudestaan vesille ja Reinolla onkin sopivasta muutama litra valmista bensaa törpössä. Pikainen ruokailu, evästä taskuun ja menoksi. Tällä kertaa olen päättänyt ottaa kaikuluotaimen mukaan ja katsoa mitä se näyttää.

Kaiku näyttääkin heti Kangaskosken alapuolella kalaa olevan tuhottomasti, uistimet eivät vaan niille kelpaa. Uistelenkin pyörimään kanavan saarta ympäri. Saaren tuntumassa on "monttu" jonka pitäisi olla noin 30m syvä, syvimmät kohdat mitkä löydän ovat vain 15m. Löytämäni montun reinoilta kaiku löytää kaloja hirveitä parvia ja vaikka uistimeni menevät sopivissa syvyyksissä eivät vapojen kärjet nyökkää tärppien merkiksi.

Jatkan matkaa ylävirtaan ja ihailen karun kaunista luontoa. Rannoilla on pystyyn kuolleita koivuja, pensaikkoja kaikkialla näkyy lumpeita ja kaislikoita taustamaisemaa maalailee varjojen muodot. Välillä fiilistelyn keskeyttää pinnassa käyvä kala, yksi hieno tapahtuma oli kun veneen vieressä kävi parin kilon säyne nappaamassa pinnasta hyönteisen näyttäen päänsä kokonaisuudessaan.

Paluumatkaa kohti rantaa auringonlasku maalasi taivaan tuhansin eri värisävyin, maalauksellinen maisema ikuistui mieleen ja en malttanut edes kaivaa kameraa esille ja nautinkin vain hetkestä. Mielikuvitus laukkaamaan, kerron nyt taulun osiot: Etualalla auringon taitelema hiljalleen aaltoileva vesi, alareunassa suomaisemaa jota horisontissa mustat vaarat reunustaa, taivas alkaa vaarojen takaa vaalean sinisenä liukuen hiljalleen kohti oranssin punaista. Taivaalla vasemmassa reunassa synkkiä pilviä, oikealla muutama haituva.

No ehkä seuraavalla kerralla otan sen valokuvan teidän lukijoiden iloksi :D

Päivä 3, reissut 1, 2, 3: Saalis: Haukia, Kuha n.0,5kg ahvenia, säyneitä ja särkiä

2.8.2009

Koitajoen koitos


Aamulla päätin suunnistaa jälleen Kangaskosken alapuolelle ongelle. Reissulla sain hyvin kontakteja kaloihin, pari haukea kävi moikkaamassa täkyä kelauvaiheessa ja lopulta ainut saalis jonka sain oli noin 300g ahven. Haukia on siis kosken alapuolella, jostain syystä ne eivät ole vielä täkyjäni kelpuuttaneet... Ahvenelle kelpasi noin 5cm särki aamupalaksi. Paluumatkalla tyhjensin katiskat jossa oli toistakymmenta ahventa lisää, katiskoja nostaessa alkoi yläpuolle ilmestyneestä tummasta pilvestä satamaan vettä kuin...



Kun mieli vetää vesille ei sitä mikään estä. Olimme sopineet vaimoni veljen kanssa lähtevämme kalalle yhdeksän aikoihin illalla, kello raksutti vasta kuutta. Töllön kattominen ei hirveästi kiihottanut ja päätinkin hypätä autoon ja suunnistaa Koitajokea hieman ylöspäin kohti Koveroisten koskea. Tämä koski on oikeasti jo kosken näköinen, tosin senkin perustana on säännöstelyä varten tehty pohjapato.

Heittelin aikani niskalla ja koskessa jigiä kunnes se rupesi kyllästyttämään ja päätinkin lähteä kosken alapuolelle kokeilemaan täyllä. Kävelin rantaa pitkin kunnes löysin kohdan jossa oli sen verran avaraa että heittäminen onnistui helposti. Roskien määrästä näki että joku muukin käy paikalla kalassa, tyhjiä oluttölkkejä, roskia yms muuta perus paskaa oli ympäriinsä.

Laitoin syöttiongen valmiiksi ja avot, kun siima upposi veteen oli särki jo kuivilla. Heitin täyn virtaan ja istuskelin kivellä, joku kävi heti ensimmäisellä laskulla kurkkaamassa ja koho sukelsi hetkeksi, ei kuitenkaan kelvannut ja päätin kelata ongen ylös.

Heitän käytetyn särjen rapujen ruaksi rannalle kun samassa pinnassa möyrähtää joku syömässä särjen. Ongin nopeasti uuden ja nostan kohon metriin, heitän ruohikon eteen ja jään odottamaan.

Hienoin hetki täkyonginnassa on se kun koho pompahtaa pari kertaa, tässä vaiheessa saalis ottaa täyn suuhun. Seuraavaksi koho sukeltaa hieman jolloin syöttiä viedään hieman parempaan kohtaan, lopuksi saalis kääntää syötin suussaan ja lähtee viemään sitä. Tässä vaiheessa koho yleensä on kokonaan veden alla, tässä vaiheessa on hyvä tarkistaa jarru, ottaa haavi valmiiksi ja valmistautua vastaiskun tekemiseen. Näin tein, kunnes muistin että jätin haavin veneeseen Kangaskosken alapuolelle.



Onhan noita kaloja ennenkin niskasta kuiville nostettu. Vastaiskun jälkeen kala sai hirveät raivarit, alkoi taistelu joka loppuen lopuksi kesti kymmenkunta minuuttia. Taistelu oli yksi parhaimmista mitä olen ikinä kalojen kanssa otellut. Yritän nostaa kalaa rannalle, se saa sätkyt ja koho sukeltaa jälleen, tätä kissahiirileikkiä jatkui tuon kymmenen minuuttia kunnes 2.3kg hauki antautui niskasta rannalle nostettavaksi. Koskessa asuskelevat pienetkin hauet saavat hirveitä taisteluita aikaiseksi, tämäkin pisti nätisti hanttiin kunnes antautui ja pääsi matkalle kohti savustuspönttöä.

Kello läheni yhdeksää ja päätin suunnistaa takaisin Tokrajärvelle jonne Jaska olikin saapunut, pakkasimme kamat ja söimme palasta kunnes suunnistimme Kangaskosken alapuolelle kuhaa tavoittelemaan.

Ongimme muutaman särjen ämpäriin ennen menoa ylemmäksi virran reunaan. Fiilistelimme chillaillen ja katselen kun koho uiskenteli virrassa, välillä Jaska innostui heittämään Minnow Spoonia joka on Koitajoen perusottiviehe hauille. Nyt kävi kuitenkin niin että noin puolen kilon kuha innostui vieheestä niin että nappasi siihen kiinni ja pääsi kuvattavaksi ennen takaisin laskua.



Itse nyin tyhjää täyllä ja nautinkin hiljaisuudesta viileän Karhun maku seurana. Hieno tunne oli olla joella kun pimeys valtasi luonnon ja hiljalleen tuli täysin hiljaista. Ainoat äänet jotka kuuluivat oli hyttysten iniä korvan juuressa ja mielessä siintävä kelanjarrun rääkäisy. Tuota rääkäisyä ei kuitenkaan kuulunut parin tunnin kalastuksen aikana ja päätimmekin lähteä nukkumaan, näyttihän kellokin jo yli yhtätoista.

Matkalla kohti venevalkamaa kävi meitä morjestamassa pinnan tuntumassa uiskenteleva parin kilon kuha, tämä rauhallinen yksilö kertoi olemassa olostaan ja odottelee tulevia reissuja syvyyksissä.

Päivä 2, reissu 1, 2, 3: Saalis: Hauki 2,3kg, Kuha 0,5kg, Ahven 0,3kg, särkiä

1.8.2009

Kuinka kaikki voi mennä päin p...


Yleensä olen reissulle lähtiessä varmistanut että kaikki olennaiset välineet ja varusteet on mukana. Niin tein tälläkin kertaa ja matkakohti Koitajorn Kangaskoskea voi alkaa.

Tokrajärveltä kulkee metsätie jota pitkin pääsee kääntöpaikelle mistä kävellään kolmisensataametriä joen rantaan. Tässä kohtaa joki näyttää enemmän järveltä kuin joelta.

Lastaan kamat ja vavat veneeseen samalla kun ihastelen tyyntä vedenpintaa. Aikaiswempien täkyonkireissujen tapaan suunnistin virran tuntumaan onkimaan syöttejä.

Matopurkit auki ja yöäk, prkl ja melkein yrjöt kaupanpäälle... Kaikki madot olivat mädäntyneet ja haju oli sanoin kuvaamattoman kauhea. Hieman suurimman vitutuksen laskettua alan pähkäilemään miten saisin onkittua syötin ilman matoja. Paarmat olivat löytäneet minut ja piiritys oli jatkuvaa, onnistuin huitaisemaan yhtä niistä ja sain syöttini.

Kun paarma upposi painon mukana kohti syvyyttä vietiin jo kohoa. Harmittavasti kala ei jäännyt kiinni ja sama pähkäily oli edessä uudestaan. Tutkailin mitä reppuni uumenista löytyy ja päätinkin kokeilla pystypilkillä jonka päässä lillui Kuusamon uistimen siipikirppu. Pilkkiinkään ei yllätyksekseni kalat napanneet.

Taktiikan muutos, poistin toisesta vavasta onkivermeet ja laitoin tilalle Minnow spoonin. Tavoitteenani oli saada tumppihauki syötiksi, haukia kävi iskemässä useita yhdenkään jäämättä kiinni. Tässä vaiheessa nielin tappioni ja soitin rakkaalle vaimolleni. Kuinka ihanalta se tuntuikaan kun vähän ajan päästä oli tuoreita matoja toimitettuna perille (16km pyörällä edestakaisin).

Nyt vasta alkoi täkyjen onkiminen, ensimmäinen mato, ja ensimmäinen kala. Raitapaita, prkl sillon niitä tulee kun yrittää särkiä onkia. Vaihdoin paikkaa, ylitin joen, lopulta löysin kohdan josta sain särkiä. Särkien välissä kohoa kiidätti tumma selkäinen säynekin.

Ämpärissä oli nyt särkiä joilla pystyin onkia seuraavat pari tuntia. Soudin takaisin virran reunaan ja laskin ankkurin. Täky lähti uiskentelemaan virtaan ja päätin keskittyä madon uittamiseen. Ylläri sinäänsä kun mato upposi kohti pohjaa upposi se samantien ja särki sujahti lajitovereidensa seuraan.

Samalla kun heitin ongen uudestaan veteen huomasin sivusilmällä kuinka täkyongen oranssi koho katosi rauhallisesti pinnan alle. Ajattelin kalan antaa syödä täkyä rauhassa ja lyhentää ankkuri köyttä hieman.

Löysät pois ja vastaisku tunsin kuinka siima välitti voimakkaita iskuja. Iskujen aiheuttaja selvisi kun kaunis kultainen kylki välähti auringonpaisteesta. Olin saanut siiman päähän tummaselkäisen kuhan, tuon Koitajoen kaunokaisen. Yritän kelata kalaa lähemmäksi, siinä se kylki välkehtii parin metrin päässä eikä vaan halua tulla lähemmäksi. Prkl, yksi kolmihaarakoukuista on tarttunut köyteen.

Paniikki, ankkuriköysi toisessa kädessä, vapa toisessa kädessä vedän köyttä lähemmäksi ja onnistun nappaamaan kalaa niskasta kiinni, nosto veneeseen koukku irti... jee huudan mielessäni, vaikka kaikki oli mennä perseelleen säilytän malttini ja saalis makaa veneen pohjalla.

Digivaaka näytti kalalle painoa 1.61kg, ei mikään ennätyskala mutta mitan täyttävä kuha.

Päätän yrittää vielä täyllä ja samalla heittelen Rapalan Dail Danceriä lisä kuhien toivossa. Lisää saalista en saa, päätänkin lähteä hakemaan rannasta katiskat jotta ei tarvitse enään tulevilla reissuilla syöttikalojen kanssa taistella. Katiskat sijoitan saarekkeiden läheisyyteen missä tiedän särkien seikkailevan.

Takaisin rannalle, kuhan perkaus ja mahalaukun tutkiminen. Yllätys on melkoinen kun kalan mahalaukku on täysin tyhjä, ei ole ollut ruoka-aikana kotona ja nyt päätti matkansa viimeiseen ateriaan.

TOukokuisella reissulla vastaavassa paikassa piti valtaa hauet, tainnut olla kutupaikka lähellä kun niitä tuli senkin verran paljon. Toivotaan että keksin jipot mistä ja miten kuhat toimivat virrassa ruokailessaan.

Päivä 1, reissu 1: Kuha 1.61kg, säyne 500g, ahvenia ja särkiä

(Kuvat tulevat loman jälkeen, sattuneesta syystä netti keskellä korpea on hieman nopea :D)

27.7.2009

Longinojan talkoot takana


Mikä vetää ihmisiä kantamaan kiviä kymmenen tuntia putkeen puroon. Jälleen sunnuntaina oli hienoa huomata kuinka meitä "hulluja" on muitakin kuin me muutamat asiaan vihkiintyneet.

Itsemurhaksi kutsuttujen kivikasojen (170 tonnia) kimppuun saapui sunnuntaina viitisentoista henkeä. Näiden ihmisten ansiosta puron jo kunnostettu alue sai kaipaamaansa uudistusta.

Pätkistä tuli jokaisesta tekijänsä ja tiiminsä näköinen. Oma alueeni sijaitsi kunnostamattoman alueen alapuolella. Kunnostetun alueen suurimpia ongelmia on ollut soraikkojen liikkuminen ja penkkojen sortuminen. Nämä kaksi olivatkin talkoiden pääasiallinen kunnostuskohde ja samalla tehtiin myös puuttuvia poikaskivikkoja.

Otin tavoitteekseni tehdä alueelle monipuolista elinympäristöä kaloille. Markon tiputtamat suuret kivet kuitenkin määräsivät tahdin ja niiden mukaan aloitin alueen toteuttamisen.

Alueelta löytyi ennen sunnuntaita vain yksi kutusosoraikko jossa siinäkään ei olla syksyisin jostain syystä kudettu. Nyt alueella on tuon soraikon lisäksi pari muuta laajaa sorakenttään.

Tekijä tiimini kasvoi hiljalleen Markon, Mikon ja hänen poikansa myötä neljään. Ensimmäiset kaksi sora / kivikasaa meni puroon helposti ja vasta kolmannen kohdalla alkoi tuntumaan jossain. Lopulta kun laitoimme hanskat pussiin kello näytti puolta seitsemää... takana oli itselläni ja muutamalla muulla noin 10 tunnin punttistreenit.

Tekemisen vaikutukset oli heti nähtävissä, hiljalleen kun yläpuolinen suvanto alkoi täyttyä pystyimme toteamaan nostaneemme vedenpintaa noin 20 senttiä.

Aatu ja Jp puuhasivat omista kohdistaan upean näköisiä. Kohtien ongelmat on nyt ratkaistu ja odotellaan syksyn kutukarkeloita. Muut tiimit tukivat penkkoja kivellä ja soralla ja nyt jännätään paljonko ensimmäiset tulvat vie mukanaan ja miltä ne näyttävät sen jälkeen. Muutenkin odotan innolla ensimmäisiä kunnon sateita jolloin näkee miltä alueet näyttävät korkaemmalla vedellä.

Kiitoksia itseni ja Longinojan kalojen puolesta hienosta työstä jälleen kerran. Ilman teitä nuo "itsemurha" kasat olisivat vieläkin odottamassa Willen (traktorin) kauhan kohtaloa.

Muodonmuutos (Alla ja oikealla jälkeen)



Aatun toteuttama pätkä



Meikäläisen pätkän alaosaa

Aatun kuvia kannattaa käydä vilkaisemassa... Kuviin

25.7.2009

Skessille maukasta tukea


Täysin vapaaehtoisten pyörittämä Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura sai mukavan tukijan kun marja -ja vihannestukku Mr. Fruit lähti tukemaan toimintaa.

Tukimuoto on talkoolaisten mieleen ja tästä eteenpäin tapahtumissa missä Skes on järjestäjänä on myös tuoreita hedelmiä -ja vihanneksia tarjolla. Ensimmäisen kerran maukkaita talkooeväitä pääsee maistelemaan 26.7. klo 10 alkavissa Longinojan perinteisissä kunnostustalkoissa.

Suositut tekstit