26.1.2009

Sinttejä, sinttejä, sinttejä... Treeniä, treeniä.... Ehkä vielä joskus :D


Reissussa on mukava olla mutta on se kiva palata kotiinkin. Mennyt viikonloppu meni leppoisasti lumisissa Ilomantsin maisemissa pilkkien ja hiljaisuudesta nauttien.

Varttikiloinen, pannukarkea ovat yleisiä saaliskokoja muilla pilkkijöillä. Omalla kohdallani, kukkoahven, sintti tai joku muu erittäin pientä kalaa kuvaava sana. Olen päättänyt sitkeän sinnikkäästi oppia pilkkimisen salat kylmästä ja saaliista piittaamatta.

Vaimoni Tanjan vanhempien luona oleva Tokrajärvi on aina kohdellut minua saalispuolella kaltoin, suurin haukeni taitaa lähennellä kiloa, ahven... no särkikin on ollut suurempi. Verkosta olen nähnyt nostettavan usean kilon kuhia, isoja assuja ja sai uistelemalla Tanjan serkku Joonas viittä kiloa lähentelevän hauenkin.

Tämä hieman alustuksena kahden päivän pilkkisessioille.

Lauantai 24.1 1/2

Tanjan veli Jaska lähti pilkkikaveriksi Tokrajärvelle, keli oli kuin unelma. Hieman pilvistä eikä tuulen vire liikuttanut suuremmin mursuviiksiä. Suunnistimme kohti Kärnänsaaren rantoja "penkalle". Aloitin pilkkimisen saaren kupeesta matalasta hiljalleen edeten kohti syvempää kohtaa... näin se tietääkseni pitäisi tehdäkin.

Eipä ollut ahti annilla minulle, vieressä Jaska tykitti sinttejä ylös... Loppuen lopuksi onnistuin jallittamaan yhden samanlaisen sintin hieman syvempää, hiljaista oli. Olin edellisenä iltana tutkiskellut järvensyvyyskäyriä ja yrittänyt etsiä oppejen perusteella "ottipaikkoja". Yksi tuollainen paikka oli vajaan kilometrin taapertamisen päässä järven puolessa välissä olevassa salmessa. Salmen kohdalla syvyys tipahti muutamasta metristä seitsemään pienellä matkalla.



Jaska päätti tässä vaiheessa luovuttaa ja lähdin yksin taivaltamaan lumihangessa kohti unelmien pilkkisaalista. Kuten kaikki jo arvasikin, unelmaksihan se jäi. Kairailin varmaan 50 reikää ympäri niemen molempia puolia ja sain saaliiksi... yhden sintin. Vaihdoin pilkkejä tasurista moriin ja pystäriin löytämättä assuille sopivaa menua.

Sinnikkäästi jatkoin yrittämistä kunnes vaimoni tuli äitinsä kanssa hiihtäen paikalle. Tässä vaiheessa oli hyvä lopettaa ensimmäinen sessio ja lähteä syömään.

Lauantai 24.1 2/2

Masu täynä, sukat uunin päällä lämpinä odottamassa uutta yritystä järven kalojen pään menoksi.

Mieli korkeana suunnistin Kärnän saaren rannan tuntumaan ja kairasin ensimmäisen reiän. Meni hetki, meni toinen kunnes tunsin sen ihanan maagisen tunteen. Joku kävi, keskittyneesti odotin ja vola reissun ensimmäinen ahven näki päivän valon alta minuutin reiän kairaamisesta. Kalan koon kaikki arvaakin niin ei siitä sen enenpää. Pystypilkki näytti tuovan saman kokoluokan ahvenia tasaisesti alta pari metrisestä vedestä ympäri saarta.



Ilman ollessa sopiva päätin kokeilla mormuskointia metrin syvyydessä, ja eihän siinäkään kauaa mennyt kun tajusin miten liikutella morria. Tasaisesti alkoi Roope kissalle kertyä pussin pohjalle ahvenia iltapalaksi.

Nautin hetken rauhassa lentokoneen vanaa seuraten kupposen lämmintä mehua. Aurinkokin alkoi näyttämään toisen puolen itsestään värjäten hiljalleen taivaan punertavaksi luoden yhdessä jään päälle muodostuneen "usvan" kanssa rauhallisen tunnelman pois kävelylleni.

18.1.2009

Vain yhden ahvenen tähden

On se ihmismieli kumma. Jälleen tuli istuttua tuulessa ja tuiskussa pilkillä. Kokonaisuudessa reissu oli kuitenkin akkujenlatausta parhaimillaa. Kolusimme isäni kanssa Espoossa sijaitsevan Saarijärven ranta-alueita pystypilkein ja mormuskoin. Ainoat kontaktit kaloihin saatiin noin 4m vedestä. Ensiksi varovaisia tärppejä havaitsi isäni tapsipilkissä, ei tarttunut.

Itse kokeilin ensiksi isommalla Kuusamon morrilla, huonolla menestyksellä, vasta pienempi siipikirppu tuotti tulosta. Ensimmäinen (tässä vaiheessa ajattelin että ei viimeinen) ja mahdollisesti "suuremman" saaliin alku, olihan reissu vasta alussa.

Saarijärvi tuntui tuon kalan jälkeen tyhjältä ja päätimme suunnistaa Iso Majaslammelle Mustakorven solan kautta... Mustalammen rannalla pidimme hyvin ansaitun evästauon, kyllä maistui hiilloksella korvennettu makkara hyvältä lisänä juustometukka sämpylä.

Tämä lampi ei ole entuudestaan kummallekaan meille tuttu ja päätimme kokeilla siinä hakuammunnallisesti ympäri ämpäri reikiä kairaillen. Lampi ei antanut saalista ja päätimme lähteä takaisin Saarijärvelle. Matkalla osuimme vielä Pienelle Majaslamme jonka tulos oli edellisen kaltainen.

Loppu olisi saman liirumlaarumin raapustamista jotenka ehkä sitten ensi kerralla on enemmänkin saalistarinointia luvassa... tai sitten ei :D

Suositut tekstit