22.3.2009

Haamuraja rikki


Kolmen kopla, itseni lisäksi rakas vaimoni ja isäni otti suunnan kohti Nuuksion järviylänköä. Kalastuskohteeksi päätettiin Valkealampi josta kesäisin on tavoitettu suurempaa kaliiberia olevia ahvenia.

Puoli kahdeksan aikaan auto oli parkissa Vihdintien varrella ja vaellus kohti lampea voi alkaa. Reitiksi päätettiin Saarijärven ylitys ja siitä kallion yli kohti Sarkkista ja Suolikasta. Matka-aika lammelle oli noin puolisen tuntia tätä reittiä, kesällä aikaa kuluu hieman enemmän suuren kallion ylityksestä johtuen.

Lammelle päästyämme oli aika tuuletelle hiet pois ja laittaa välineet valmiiksi. Ensimmäisen raitapaidan jäälle nosti ylläri sinäänsä Tanja perinteisellä pilkillä. Kuusamon Varmalla yhdessä folframipallon kanssa koitui lammen asukin kohtaloksi. Hieman myöhemmin oli jo toinenkin ahven ylhäällä, tällä kertaa isäni tapsipilkissä.

Jotenkin minun käteen ei istu muu kuin mormuska, päätinkin tuskaisen alun jälkeen vaihtaa luottopelini... se kannatti. Meni pari minuuttia kun olin kilpailun johdossa kolmella ahvenella.

Tässä vaiheessa tanja otti suunnan takavasemmalle ja ei hetkeäkään kun näytillä oli käynnyt ensimmäinen lammen syvyyksissä majaileva mörkö. Voi sitä riemua kun seuraavalla kerralla kala nousikin ylös, komea mätikala roikkui tapsin päässä. Tämä mätimamma jäi reissumme suurimmaksi painoltaan 250g.



Ruokatauon jälkeen aloin ottamaan hyvää tahtia kaulaa muihin kun morria vietiin, parhaasta reiästä nostin 7 ahventa peräkkäin jäälle. Näistä ensimmäinen oli oma reissuni suurin, punnittuna 200 grammainen. Näin sain vihdoinkin "pannukarkean" saaliskalan.

Kalojen syöntihalut oli mielenkiintoiset, ensiksi hirveä syönti hanakoine tärppeineen, hetken päästä ei mitään. Pienen tauon jälkeen kun meni samalle reiälle takaisin alkoi samanlainen nopeatempoinen syönti kuin reiän kairaamisen jälkeen.

Loppureissussa opetin Tanjalle mormuskoinnin saloja ja nopeasti olikn Tanjan ensimmäiset morri ahvenet lumella pomppimassa.

Tasaisesti nosteltiin ahvenia sieltä täältä, lopputulos Tanja 6, Matti 11 ja minä 27...



Parempaa pilkkireissua ei voisi toivoa, rakkaat ihmiset mukana, kaunis tuuleton keli ja saalistakin saatiin. Tälle lammelle palataan vielä tänä kautena kunhan lumet sulaa ja jäät ohunee.




Näin kaunis keli, kuva otettu jäällä makoilun lomassa.


Pisteet:


Tanja suurin kala 1p
Juha eniten kaloja 1p

Pistetilanne


Tanja 5p
Juha 3p +xp (siika), +xp (kiiski)
Matti 2p
Jani 0p

8.3.2009

Ympäri mennään ja yhteen tullaan



Jotenkin on muodostunut perinteeksi että kun minä olen ratissa ja ollaan menossa kalaan... niin ojat ovat suosittuja vierailupaikkoja. Näin kävi tänäänkin, olin kääntämässä autoa Pekan pihaan kun yhtäkkiä huomasin kuinka pelkääjän puoleinen rengas menetti pitonsa ja upposi lumeen. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, isäni nousi työtämään ja auto saatiin irti. Noottia tienhuoltajille, aurauskepit paikoilleen prkl!

Kello löi seitsemän kun pekan auton nokka lähti pihasta kohti Porkkalan niemeä joka oltiin suuniteltu päivän pää etapiksi. Matkalla Pekka kuitenkin kysyi jos lähdettäisiin "varman" saaliin perään Espoonlahden pelipaikoille, ei lähdetty.

Porkkalanniemen kärjestä löytyy Helsingin kaupungin ulkolualue Lähteelä. Sinne vei meidänkin tiemme, auton jätimme lintutornin kupeesta löytyvälle parkkipaikalle.

Matkaa parkkipaikalta Stora Svartön takalaidalle on noin pari kilometriä. Edetessä kokeiltiin josko väylän reinoilla tai saarten sekä luotojen suojista löytyisi raitapaitoja, ei löytynyt.

Retkikartasta tulostettua karttaa seuraamalla Pekka paikallisti reilun 7 metrin matalan alueen joka työntyi ulos saaresta kohti 14 metrin syvänteitä. Muutenkin saaren kupeessa vaikutti olevan huippupaikka, toisin kuitenkin kävi. Jatkettiin Pekan kanssa matkaa isäni jäädessä pilkkimään matalikolle. Kohteeksi otettiin Mallholmenin edestä löytyvä luoto ja sen ympärillä oleva matalikko. Paikalle päästyä tuli tunne, nyt on löytynyt se ottipaikka.

Pari metriä syvää, heti vieressä melkein kymmenen, luoto, matalaa rakkolevää... No ei kaloja. Tässä vaiheessa kello läheni yhtätoista matkaa taivallettu vajaat kolme kilometriä hiipi ajatus mitä jos sittenkin mentäisiin Espoonlahdelle.

Lähdettiin selän yli kohti Stora Svartön ja Lilla Svartön välissä olevaa salmea josta päätimme vielä yrittää, turhaan.


Soukanniemen erikoiskoe: pohja-aika: Pekka L & Cittroen


Saavuimme Soukanniemeen vähän ennen puoli yhtä. Pikainen silmäys parkkipaikalle, autoja, autoja ja autoja... pilkkijöitä lahdella oli varmaan parisen sataa jos edes riittää. Lähdettiin suunnistamaan Svartholmenin ja Lilla Pentalan väliseen salmeen jossa näkyi olevan hieman vähemmän pilkkijöitä.

Paikalle saavuttuamme totuus kuitenkin valkeni, reikiä sielä ja täällä kuten myös muita kalastajia.

Pekka onnistui jallitamaan tasurilla ensimmäisen raitapaidan jäälle alta kymmenen kairatun reiän. Tästäkö se lähtee tuumailin itse nykiessäni tyhjää. Muutin taktiikkaani ja lähdin luodon kupeeseen tapsipilkillä kokeilemaan, se kannatti. Hetkessä sain samasta reiästä pari ahventa lisää, vielä yksi niin karvaiset asukkimme on ruokittu (neljä kissaa). Reiästä kuitenkin syönti loppui ja päätin kokeilla vielä matalammasta mormuskalla.

Ensimmäinen, toinen, kolmasta, kahdeksas ahven nousi nopeasti jäälle isäni saaden ensimmäisensä Rapalan FT värisellä tasurilla.

Tein uuden reiän vähän matkan päähän ja sama homma, pienet tirriäiset alkoivan hiljalleen täyttämään saalispussiani. Ottipelinä toimi jälleen kerran Kuusamanon uistimen Kirppu 3 värissä BL/FYe/FR. Samaisella kirpulla olen saannut eniten ahvenia ja sen legendaarisen siiankin.



Loppuen lopuksi saimme jokainen ahvenia tasaisesti ympäriinsä, oma paras reikäni tuotti kymmenkunta, Pekalla taisi olla kuusi ja isälläni muutaman. Meren yllä leijaillut sumukin hävisi ja tilalle tuli lämmin auringonpaiste... kello läheni kuitenkin kolmea ja naisten päiväkin menossa ->suunta kotia!



Hieman tilanne komiikkaa, ennen tätä Pekka kuvasi kuvaamistani jonka jälkeen hän innostui irvistelemään kameralle :P

Pekan stoori samaisesta reissusta.

1.3.2009

Courmeeta ja lumisia penkkoja

Olimme sopineen Jp:n ja isäni kanssa että lähdemme Pellinkiin JP:n mökille pilkille. Tavoite kalana taimen. Märissä unissa Jp on usean vuoden ajan haaveillut saavansa komean kirkaskylkisen kalan saarien suojassa olevista montuista... tässä hän on joskus onnistunutkin.

Koukkasin isäni kyytiin Malmilta ja lähdettiin ajelemaan kohti Puotilaa missä kolmas joukkomme jäsen majailee... tai näin luulimme. Kun olimme talon edessä ihmettelin hetken autopaikan tyhjyyttä; "mä oon täs menossa hakemaan toukkia Kartanonkoskelta" sain vastauksen puheluuni. No tottahan se on, olimme taas hieman ajoissa... klo 9 olimme sopineet lähtöajaksi ja kellohan on vasta puol kasi.



Ajan kuluttamiseksi päätin että käydään katsomassa lähellä virtaavaa Mellunkylänpuroa. Kohdaksi päätin mittapadon jonka kaupunki kävi poistamassa mennä vuonna. Yllätys oli suuri kun ennen matala hiekka/hiesu pohjainen puro olikin kunnostettu koskeksi josta löytyi myös taimenille sopivia kutusoraikkoja. Great, pojot Tomi Silanderille jonka käden jälkeä tämäkin urotyö on. Tomin kunnostuksia on myös: Mustapuron muodonmuutos vuodelta 2007



Plääplää... näin pääsimme Pellinkiin. Reissun ikävä tapaturma tapahtui vain pari sataa metriä ennen määränpäätä. Oikealle kalllistuva mutka, hieman liian sisäkurviin menevä ajolinja ja vola. Kaikki jo arvaa että ojaan mentiin, niin mentiin ja syvälle. Onnea oli kuitenkin sen verran että kellekään ei sattunut mitään ja auto säilyi ehjänä.

Se miten auto saatiin pois on hienon ihmisen sattuminen paikalle. JP:n miettiessä numerotiedustelun naisen kanssa mistä saisimme nostoapua kuulin kun auto lähestyi menosuunnastamme. Meni hetki, toinenkin kunnes iloksemme traktori ilmestyi mäen takaa.

Siinä ei kauaa nokkatuhissut kun auto oli takaisin tiellä ja pystyimme jatkamaan matkaa.

Matka mökkisaareen kesti hetken kun JP kulki edellämme ja kairaili tasaisin välein reikiä jään paksuuden varmistamiseksi. Jää kesti vaikka juuri ennen saaren laituria jäätä oli vain viitisen senttiä.

Aloitimme pilkkimisen saarten suojasta löytyvässä montussa. Päivän ensimmäinen saalis oli rakkolevä joka tarrasi isäni tarjoamaan rapalan tasuriin. Hetken päästä saalislistaamme tuli uusi tuttavuus, KIVI. Tasuri oli tarttunut rakkolevään joka taas harrasti intiimiä suhdetta nyrkin kokoisen kiven kanssa... tämän yhdistelmän isäni nosti jäälle naurun saattelemana.



Kairailimme reikiä ristiin rastiin aluetta kunnes päätimme lähteä ulkopateille metsästämään ahvenia.



Pakat missä pilkittiin

Pakat löytyikin helposti hyvien maamerkkien ja jään pinnan muutoksien avulla. Saapumisen jälkeen alkoi näyttämään hyvältä, Jp;llä kävi isossa tasurissa joku moikkaamassa useaan kertaan jäämättä kuitenkaan kiinni.

Itse päätin koitta Kuningatar ketjupilkillä, syvyyttä noin 10-11m tuumailin kun nostin siiman ylös. Uusi reikä, metrin matalampi, tärppi... päivän ensimmäinen ahven pomppi jäällä. Vieressä isäni taisteli punottujen siimojen kanssa sotkussa samalla kun jään alla ahvenella on matsi tasurin kanssa. Voitto, päivän toinen ahven näki päivän valon. Muutamien tärppien lisäksi ei pakkojen ympäriltä tullut kokemuksen lisäksi muuta mainittavaa. Kalat vaan loisti poissaolollaan :(

Seuraavaksi kohteeksi JP etsi kartasta matalikon saarten suojasta, kohdassa noustiin kymmenestä metristä noin 3-4 metriin. Matalikko löytyikin helposti, saaliiksi tarttui isälleni kaksi simpukkaa... Tyhjän nyhjäminen riitti, päätimme lähteä syömään. Matka mökille taittui nopeasti, kohta olisi lämpimässä ja kurniva masu saisi ruokaa.

Päivän menu:

Alkuruoka
Leipää, glögiä ja Havaijilaista kahvia

Pääruoka
Uunissa haudutettuja tulisia kanansiipiä
Miedolla lämmöllä kypsennettyä Wilhelmin perinteistä makkaraa

Jälkiruoka
Rakkaan äitini leipomia muffinseja

Ruoka oli hyvää ja tulista, kylläpä tuli syötyä masu täyteen. Seuraavaksi tavoite kalaksi valittiin hauki, toisen saaren reunalla on kohta mistä löytyy kiviä ja rakkolevää kertoi JP. Sinne siis, kairailimme rannan tuntumaan ketjussa varmaan 30 reikää ja rupesimme molemmat käymään omaa reikä rivistöä läpi isäni kairaillen hieman ulompana. Tärppejä kyllä tuli niistä kivistä ja levistä mutta siihen se jäikin.

Hiljaisuus, raitis ilma ja mukavat retkikumppanit takasi kuitenkin onnistuneen reissun vaikka sitä saalista ei niin tullutkaan. Eipä muillekaan päivällä pilkillä olleille tullut mainittavaa saalista, Pekka L joka oli Inkoossa oli saannut yhden ahvenen ja senkin päivän viimeisestä reiästä.

Tänne seuraavalla kerralla

Suositut tekstit