Courmeeta ja lumisia penkkoja

Olimme sopineen Jp:n ja isäni kanssa että lähdemme Pellinkiin JP:n mökille pilkille. Tavoite kalana taimen. Märissä unissa Jp on usean vuoden ajan haaveillut saavansa komean kirkaskylkisen kalan saarien suojassa olevista montuista... tässä hän on joskus onnistunutkin.

Koukkasin isäni kyytiin Malmilta ja lähdettiin ajelemaan kohti Puotilaa missä kolmas joukkomme jäsen majailee... tai näin luulimme. Kun olimme talon edessä ihmettelin hetken autopaikan tyhjyyttä; "mä oon täs menossa hakemaan toukkia Kartanonkoskelta" sain vastauksen puheluuni. No tottahan se on, olimme taas hieman ajoissa... klo 9 olimme sopineet lähtöajaksi ja kellohan on vasta puol kasi.



Ajan kuluttamiseksi päätin että käydään katsomassa lähellä virtaavaa Mellunkylänpuroa. Kohdaksi päätin mittapadon jonka kaupunki kävi poistamassa mennä vuonna. Yllätys oli suuri kun ennen matala hiekka/hiesu pohjainen puro olikin kunnostettu koskeksi josta löytyi myös taimenille sopivia kutusoraikkoja. Great, pojot Tomi Silanderille jonka käden jälkeä tämäkin urotyö on. Tomin kunnostuksia on myös: Mustapuron muodonmuutos vuodelta 2007



Plääplää... näin pääsimme Pellinkiin. Reissun ikävä tapaturma tapahtui vain pari sataa metriä ennen määränpäätä. Oikealle kalllistuva mutka, hieman liian sisäkurviin menevä ajolinja ja vola. Kaikki jo arvaa että ojaan mentiin, niin mentiin ja syvälle. Onnea oli kuitenkin sen verran että kellekään ei sattunut mitään ja auto säilyi ehjänä.

Se miten auto saatiin pois on hienon ihmisen sattuminen paikalle. JP:n miettiessä numerotiedustelun naisen kanssa mistä saisimme nostoapua kuulin kun auto lähestyi menosuunnastamme. Meni hetki, toinenkin kunnes iloksemme traktori ilmestyi mäen takaa.

Siinä ei kauaa nokkatuhissut kun auto oli takaisin tiellä ja pystyimme jatkamaan matkaa.

Matka mökkisaareen kesti hetken kun JP kulki edellämme ja kairaili tasaisin välein reikiä jään paksuuden varmistamiseksi. Jää kesti vaikka juuri ennen saaren laituria jäätä oli vain viitisen senttiä.

Aloitimme pilkkimisen saarten suojasta löytyvässä montussa. Päivän ensimmäinen saalis oli rakkolevä joka tarrasi isäni tarjoamaan rapalan tasuriin. Hetken päästä saalislistaamme tuli uusi tuttavuus, KIVI. Tasuri oli tarttunut rakkolevään joka taas harrasti intiimiä suhdetta nyrkin kokoisen kiven kanssa... tämän yhdistelmän isäni nosti jäälle naurun saattelemana.



Kairailimme reikiä ristiin rastiin aluetta kunnes päätimme lähteä ulkopateille metsästämään ahvenia.



Pakat missä pilkittiin

Pakat löytyikin helposti hyvien maamerkkien ja jään pinnan muutoksien avulla. Saapumisen jälkeen alkoi näyttämään hyvältä, Jp;llä kävi isossa tasurissa joku moikkaamassa useaan kertaan jäämättä kuitenkaan kiinni.

Itse päätin koitta Kuningatar ketjupilkillä, syvyyttä noin 10-11m tuumailin kun nostin siiman ylös. Uusi reikä, metrin matalampi, tärppi... päivän ensimmäinen ahven pomppi jäällä. Vieressä isäni taisteli punottujen siimojen kanssa sotkussa samalla kun jään alla ahvenella on matsi tasurin kanssa. Voitto, päivän toinen ahven näki päivän valon. Muutamien tärppien lisäksi ei pakkojen ympäriltä tullut kokemuksen lisäksi muuta mainittavaa. Kalat vaan loisti poissaolollaan :(

Seuraavaksi kohteeksi JP etsi kartasta matalikon saarten suojasta, kohdassa noustiin kymmenestä metristä noin 3-4 metriin. Matalikko löytyikin helposti, saaliiksi tarttui isälleni kaksi simpukkaa... Tyhjän nyhjäminen riitti, päätimme lähteä syömään. Matka mökille taittui nopeasti, kohta olisi lämpimässä ja kurniva masu saisi ruokaa.

Päivän menu:

Alkuruoka
Leipää, glögiä ja Havaijilaista kahvia

Pääruoka
Uunissa haudutettuja tulisia kanansiipiä
Miedolla lämmöllä kypsennettyä Wilhelmin perinteistä makkaraa

Jälkiruoka
Rakkaan äitini leipomia muffinseja

Ruoka oli hyvää ja tulista, kylläpä tuli syötyä masu täyteen. Seuraavaksi tavoite kalaksi valittiin hauki, toisen saaren reunalla on kohta mistä löytyy kiviä ja rakkolevää kertoi JP. Sinne siis, kairailimme rannan tuntumaan ketjussa varmaan 30 reikää ja rupesimme molemmat käymään omaa reikä rivistöä läpi isäni kairaillen hieman ulompana. Tärppejä kyllä tuli niistä kivistä ja levistä mutta siihen se jäikin.

Hiljaisuus, raitis ilma ja mukavat retkikumppanit takasi kuitenkin onnistuneen reissun vaikka sitä saalista ei niin tullutkaan. Eipä muillekaan päivällä pilkillä olleille tullut mainittavaa saalista, Pekka L joka oli Inkoossa oli saannut yhden ahvenen ja senkin päivän viimeisestä reiästä.

Tänne seuraavalla kerralla

Lähetä kommentti

1 Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kävin katsomassa Mellunkylänpuroa olipa hieno koski ja ääni mutta mutta oli laitettu uudet putket tien alle ne asennettu aivan päin v***ua. Koski pisteet 10
putket pisteet 0,5