8.11.2010

Lokapojat jälleen mediassa


Onneksi taimenet eivät joutuneet haukkomaan henkeään... En uskalla edes ajatella mikä tulo Longinojalla olisi ollut jos lasketut aineet olisivat olleet kaloille tuhoisampaa.

Tänään on sitten poliisien tutkinta Lokapoikia kohtaan valmistunut. Mediassa näkyy ainakin Mtv3:n ja Nelosen jutuissa ottamiani valokuvia. Yritän kerätä aiheesta tehtyjen juttujen linkit jälleen blogiini talteen kuten edellisen mediamyllytyksenkin aikana tein.

Hyvin löytää aiheesta kirjoitettuja uutisia tämän linkin kautta. Ampparit.com


24.10.2010

Livepalautetta

Mukava huomata kuinka ihmiset ovat löytävneet blogini. Kävin pikaisesti katsomassa näkyykö Longinojalla kutupuuhia pitkästä aikaa. Ensimmäiseksi katsoin viime vuoden syksyn kunnostetut alueet koulun luota. Soraikon reunasta lähti pieni kala pakoon, muuten oli hiljaista.

Lähdin kävelemään uutta Longinojanraittia eteenpäin alavirtaan. Seuraavan sillan alapuolisessa suvannossa kävi joku isompi kala pyörähtämässä, soraikoit sai vain odotella tulevia kutijoita tyhjillään.

Seuraavalla sillalla vastassa olikin pyöräni päällä istuva isäni. Hienoa kiitosta menneen syksyn talkoista isälleni antoivat hänen tekemällään soraikolla kutevat paikalliset taimenet. Pienenin rupattelun jälkeen jatkoin matkaa tarkistaen muut tämän syksyn talkoiden paikat läheltä, kaloista ei havaintoja.

Saunankoskessa Aatu on bongannut parit kutukuopat, nyt koski oli tyhjänä kaloista. Myös kosken alaosan mutkan soraikko näytti möyhityltä, tosin mitään valtavaa kutukuoppaa ei siinä näkynyt. Kasvimaan sillan kohdalla näin vanhemman pariskunnan kuikuilevan puroon ja päätin kysästä näkyykö mitään. He olivatkin jo aikaisemmin jutelleet isäni kanssa ja kertoivat sen kohdan olevan ainoa mistä kaloja löytyy, lisäksi he mainitsivat että eivät oikein tiedä paikkoja missä kaloja voisi olla.

Vanha blogiteksti missä suurinosa potentiaalisista paikoista mainittuna. Tästä tekstiin.

Palautetta blogistanikin sain kuulla ja juuri sitä lukien he olivat innostuneet kuduntarkkailusta. Näytinkin heille muutamia hyviä soraikkoja kun kävelimme yhdessä betoniputkille päin. Putkien yläpuolella vastaan tulikin Aatu joka näytti kamerastaan kuvia RO purolla kuvaamistaan kutevista kaloista.

Pariskunta lähti omille teilleen jatkamaan reissua ja me Aatun kanssa lähdimme katsomaan Aatun löytämiä kutukuoppia. Matkalla katsoimme vielä kuinka isäni istui tarkkaavaisesti samassa paikassa missä lähtiessäni katsomassa pienten paikallisten kalojen puuhia.

Veikkaisin että parhaat ajat ovat vasta tulossa kuduntarkkailun osalta. Kannattaa seurata http://jeepics.blogspot.com/ Aatun blogia jossa varmaankin ajankohtaisin tieto....

11.10.2010

Suomen top 10

Huomasin että blogini on päässyt Suomen top-10 listalle ja kohtuu korkeallekin. Katsoo listaan niin huomaa että kovassa joukossa ollaan. Pahoittelen sitä etten ole teille lukijoille tuottanut luettavaa viimeiseen pariin kuukauteen mutta katsotaan jos nyt taas alkaa tekstiä tulemaan kun taimenen kutu alkaa olemaan ovella.

Top 10 -eräilyblogit Suomessa syyskuussa 2010 (Lähde: Cision Finland)

  1. Pike fly-fishing articles http://pikeflyfishingarticles.blogspot.com/
  2. Hiking in Finland http://hikinginfinland.com/
  3. Wapaalla http://hetkiretki.vuodatus.net/
  4. Taimen minun silmin http://taimenmies.blogspot.com/
  5. Reppuun kasattua http://kaarnikanfuuruja.blogspot.com/
  6. Naisretkeilyn koko kuva http://niceretki.blogspot.com/
  7. Suomen freestylemelontajoukkueen blogi http://freestylemelonta.blogspot.com
  8. Verta ja kasa hylsyjä http://tosiextreme.blogspot.com/
  9. Perhokalastusblogi http://pietarisipponen.blogspot.com/
  10. Asentopaikan päiväkirja http://www.asentopaikka.fi/wp

1.8.2010

Vain yhden pasurin tähden

Tytöllä varmat otteet jo heti pienenä...

Työkaverini ihmettelevät sitä kuinka jaksan päivästä toiseen hehkuttaa reissujani joiden saaliit jäävät lähes poikkeuksetta mitättömiksi.

Mahtaa tulla jälleen hymy heidän huulille kun kerron ajaneeni Airistolle saakka pyytämään yhden pasurin.

Tarinaa on hieman selvennettävä jolloin se jopa kuullostaa hieman järkevämmältä.

Kävimme vuosituhannen alussa silloisen opinahjoni kanssa exkursiolla Paraisten kalakoululla, vierailuun kuului myös härkäsimppujen onginta Airistolla. Tekniikka oli perinteiseen silakkalitkaan laitettiin mato tai silakan palanen. Ehkä olisin tuolla reissulla saanut elämänpinnaksi tämän piikikkään kalan... Valitsin silloin kuitenkin viihteelle siirtymisen JP:n kanssa joka silloin opiskeli Paraisilla.

Aloitimme vaimoni kanssa päivän perinteistä poiketen pommiin nukkumisella. Auto starttasi kohti Turkua hivenen yli 7. Navigaattoriin vaimo naputti Jätti-Rätti nimisen lankaliikkeen joka sijaitsi Kaarinassa.

Liike löytyi pienellä hakemisella ja seuraavaksi kohteeksi navigaattoriin napattiin Turun Ruissalo ja sieltä löytyvä joku kahvila. Kahvilaksi valikoitui tienvarresta löytyvä Honkapirtti, jalkaväkirykmentin JR 41 kunniaksi rakennettu talo tarjosi hyvän makuisen kahvin lisäksi maukkaan munkin.

Kuten tässä vaiheessa arvata saattaa oli alkupäivä varattu kulttuurimatkailulle ja vasta iltapäivän puolella siirtyi ajankulutus kalastuksen ääreen.
Kukkia ja öttimöttiäisiä...

Vaimoni joka on innostunut kyykkimään kasvimaallamme oli valinnut seuraavaksi käyntikohteeksi Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan, täällä piipertäjien taivaassa on ulkosalla esillä yli 3000 mitä kummallisemman näköistä kasvia. Itse innostuin työntelemään vaunuja ympäri puutarhaa ja pysähdyin vasta ensimmäisen lummelammikon edessä. Minua alkoi kiinnostamaan olisiko lammikossa pinnan alapuolella elämää.

Tiukka tarkkailu lumpeiden väleihin toi ilmi sammakonpoikasia ja jonkun pienen kalanpoikasenkin onnistuin näkemään. Lajimääritys jäi kuitenkin tekemättä. Kun aika oli vihdoin kypsä jatkoimme matkaa Turun varmasti tunnetuimpaan nähtävyyteen, kyllä se on linna.
Perhe Salosen kulttuurimatkalla...

Tämä pieni reippailu sujui mukavasti Oliviaa kannellessa ympäri kapeita käytäviä ja rappusia ylös alas kavutessa. Paikka on todella hieno ja näin ensikertalaisena voin suositella vierailua jokaiselle.

Kalaporukan kanssa olimme sopineet tapaamisen Raisiosta tulevan Jani Hakkaraisen ja Hesasta tulevan sakin kanssa Kaarinan HongKongin pihalle klo 15. Kävimme paikallisessa Prismassa ennen h-hetkeä tekemässä evästankkausta ja pois lähtiessä kun kirosin ohiajettua risteystä kuului takapenkiltä jo legendaariseksi muodostunut tokaisu; häähää... niin juuri tyttäreni suusta :)

Kaikkea sitä vaimo ja alle 7kk tytärkin joutuu kokemaan... tuulta ja tuiskua.

Pääsimme kuitenkin perille Janin opastuksella ja valloitimme Airiston Holiday Inin takaa löytyvän laiturin päädyn. Tästä voi oikeaan aikaan saada lajipinnakseen härkäsimpun lisäksi myös nokkakalajan, kampelan yms... Retkemme aikana tavoitellut lajit pitivät suunsa tukossa ja laiturille nousi ainoastaan ahvenia, särkiä ja pasureita.

Janilla oli kuitenkin toinen potentiaalinen härkäsimppu paikka lähistöllä ja päätimmekin lähteä usean tunnin yrittämisen jälkeen tuolle paikalle. Yllätys oli kuitenkin moinen kun huomasimme tiehallinnon kalastaminen kielletty kyltit pitkin rantaa.


No ei hätä ole tämän näköinen, lauttamatkan päässä olisi toinen pelipaikka missä myös mustatokko olisi mahdollinen. Lautan henkilökunnalla kahvitauko menossa.. ja me odotamme sen loppumista.

Pääsimme toiseen saareen ja hetken ajomatkan jälkeen olimme pelipaikoilla. Kamat autosta kantoon ja rantaan... mitä tua! Jani hämmästi entisen hyvän kalapaikan luokse ilmestyneitä samanlaisia kylttejä kuin edelliselläkin rannalla.
Lautalla... (Kuva: Vesa Karsikas)

Tähän oli hyvä päättää tämä päivä ja toivottaa lauttamatkan aikana pojille loppupäiväksi kireitä siimoja. Heillä oli tavoitteena vielä kalakoulun rannasta yrittää mustatokkoa, oli kuulemma jäännyt yritykseksi.

Vaimolleni mainitsin aamulla että ei näissä reissuissa se saalis ole tärkeintä vaan yhdessä kokeminen. Olimme hienolla porukalla viettämässä hienoa aikaa tuulessa ja tuiskussa, jokaisella se sama tavoite. Tavoitteena oli saada härkäsimppu tai jotain muuta, kukaan ei kuitenkaan loppusaaliista valittanut. Otetaan vetten viilentyessä uudestaan, eiks jeh!

28.7.2010

Kohta puolet kasassa

Keräsin facebook ryhmämme saadut kalalajit listaksi ja tulos on huima. Yhteisömme Fongarit ovat kalastaneet yhteensä 46 kalajia jo tähän mennessä. Muutamia "helppoja" puuttuu listoilta ja niiden tullessa luku hipoo 50-lajia. Kun otetaan huomioon että Suomessa esiintyy vajaat sata kalajajia on puolien siitä pyyntäminen jo hatun noston arvoinen suoritus.

Nyt jännätään sitä saavuttaako kukaan henkilö tuota rajaa vai jäädäänkö alle. Monella on siihen mahdollisuus jos aika ja paikka natsaavat kohdalleen sen kyseisen lajin kalastushetkellä.

Uusimpana listoille ilmesyi Olli Varhimon pyytämä miekkasärki Lappeenrannasta. (Kuva: Olli Varhimo)





Kokonaisuudessa lajilista

Ahven
Allikkosalakka
Ankerias
Hauki
Harjus
Hietatokko
Härkäsimppu
Hopearuutana
Kampela
Kiiski
Kivennuoliainen
Kivisimppu
Kivinilkka
Kolmipiikki
Kuore
Kymmenpiikki
Lahna
Liejutokko
Lohi
Salakka
Seipi
Siika
Silakka
Siloneula
Sorva
Särki
Säyne
Karppi
Pasuri
Piikkimonni
Pikkunahkaiainen
Puronieriä
Ruutana
Made
Miekkasärki
Mustakitatokko
Mustatokko
Mutu
Nieriä
Kirjolohi
Taimen
Kuha
Toutain
Turpa
Törö
Vimpa

23.7.2010

Sitkeän uurastuksen kruunu

Olin pitkään yrittänyt karppia jallittaa ympäri lähialueita ja hieman kauempaakin. Tätä hienoa istutuksin ylläpidettyä kalalajia löytyy monista paikoista missä olen käynnyt. Jotenkin olen kuitenkin onnistunut jäämään ilman saalista vähän turhankin monta kertaa.

Olen nähnyt pienessä lammikossa isojen karppien käyvän mäskillä mutta jättävän syötit rauhaan, olen seurannut vierestä kun on nostettu hienoja kaloja ylös, kaverini on niitä saannut lukuisia, itse olen nähnyt kalat onkireissuillani mutta kun ei niin ei...

Tiistai illaksi olimme sopineet Onkitukun omistajan Tom Sirviön kanssa karppireissua Vanhankaupunginlahdelle tavoite kalalajeina lahnat ja karpit. Tom olikin odottelemassa minua lahdella omat onkivälineensä valmiiksi laitettuna ja paikka mäskättynä. Pääsin katettuun pöytään, pohjaonki veteen ja lisää special mäskiä jossa luettelon mukaan oli kaikkea hunajasta houkutusnesteisiin.

Usko oli suuri kun kuunteli juttuja ja samalla seurasi kuinka ammattilainen "onkii". Parttionginta taito ja ylipäänsä koko tilan haltuun ottaminen ja veden pienienkin liikkeiden synnyttäjän tietäminen on käsittämätöntä.

"Partin alla kävi joku pyörähtämässä nyt", hihkaisi Tom. Nyt on kiiinni! Ihmettelen hetken kun vavan päässä ollut lyhyt onkitapsi venähtää pidemmäksi ja kuinka huomaan noin 2,5kg karpin olevan toisessa päässä kiinni. Partin päässä on sisään upotettu kuminauha joka venyy noin 600% pituudessaan. Kuten jo arvata saattaa jäin tässäkin paikassa saaliitta.

Kauniita ovat stadinvesien karpit...


Yrittänyttä ei kuitankaan laiteta kuuluu vanha sananlasku. Olin ajelemassa eräs torstai ilta kotia kohti ja ajattelin käydä kokeilemassa edellispäivän mäskäyspaikalla josko se vaikka onnistuisikin illan hämärtyessä. Pääsin rannalle ja huomasin kuinka hiljalleen tyyntyvässä pinnassa näkyi sen näköistä liikehdintää että hieman isompia kaloja olisi veden alla liikenteessä.

Heitin kyyrystä maissilla varustetun ongen rannan tuntumaan noin 30cm veteen ja samantien kun maissi oli kadonnut "pimeyteen" lähti koho hirveällä vauhdilla kohti syvempiä vesiä. Edellisen kerran kun vastaava tapahtui nostin rannalle noin 200g ahvenen ja sitä edellisellä hieman suuremman sorvan. Nyt kuitenkin tuntui siltä että kala voisi olla sittenkin kauan tavoiteltu karppi.

Kala uiskenteli syvällä pysyen piilossa, samalla tuli rannalle hieman kauempaa touhujani seurannut romaani joka otti ystävällisesti haavini ja näytti että voisi mennä nostamaan kalan rannalle. Tämän ystävällisen kalakaverin avustuksella nostin elämänpinnaksi numero 35 kauniin pienen peilikarpin.

Ikuistin kalan kännykällä ja selitin romanille että jos hän saa tällaisia kaloja niin voisiko hän laskea ne ystävällisesti takaisin. Toivottavasti huono englannin kielen taitoni välitti viestini hänelle samalla kun laskin kalan takaisin kasvamaan ja odottamaan uusia innokkaita fongareita.

Elämänpinna nro 35, peilikarppi. Fongo pinna 2010 nro 33.

16.7.2010

Odottamisen tuskaa


Kalastus.comia varten napattu kuva madonpujotuksesta koukkuun pohjaongintaa suorittaessa...

Saimme Myllylän Markun kautta mahdollisuuden mennä tyhjentämään yksi lammikko suuremmista karpeista pienempien tieltä. Tiedossa oli että kalojen kokojakauma olisi noin 5-8kg luokkaa eikä lammen kalojen määrästä ollut mitään tietoa. Innokkaasti tässä on nyt viikko odoteltu reissun toteutumista ja kerätty tiimi kasaan jolla karppeja lähdetään jallittamaan.

Mielenkiinnolla odotan myös ensimmäisiä heittoja elämäni ensimmäisellä kunnon heitto-onkivavalla. Hankin Onkitukusta Victory Pro (VP) vavan ja siihen Cormoran X-MM 6pi 3000 kelan. Olin myytyä miestä jo siinä vaiheessa kun otin vavan ensimmäisen kerran liikkeessä käteeni ja testasin sitä.

Vertailu vanhoihin Shimanon normaaliin 180cm tikkuihin on kuin yö ja päivä, hiljalleen pääsen näistäkin eroon. VP:llä on pituuttaa 3,9m joten onnistuu kelaonginta syvemmiltäkin vesiltä. Systeemiä miettiessäni kekkasin kuinka voin pitää kelaongintaan tarvittavan systeemin melkein käyttövalmiina siimassa kiinni.

Mietin miten kelaongintaleikarin kiinnikkeet saisi pysymään kiinni leikarissa ja tajusin ongelman ratkaisuksi siimaan laitettavat stopparit mitä käytän liukukohoa käyttäessä. Kuva selittäköön tämän systeemin.

Leikariin tulee kiinni tapsi jossa koukku.

Systeemi oli niin hyvä että luulin jo onnistuneeni, tajusin kuitenkin vasta yön yli nukuttuani tarkistaa vavan kärkilenkin koon ja eihän tällainen viritys siitä tietystikään läpi mene.

Vihdoinkin koitti lauantai ilta jota oli odotettu innolla. Paikalle päästyä oli vastassa vesitankkeineen tempauksen järjestäjä Kilpilohi Oy:stä. Autolla pääsi suoraan vesiesteen rannalle ja heti näkyikin muutama suurempi pyörähdys, fiilis jatkoi vain nousemistaan.

Hieman myöhemmin saapui myös Vesa ja Roopekin kentälle ja pystyimme aloittamaan kalastamisen. Virittelimme vapoja pohjukan ympärille yhteensä 13 kappaletta, tavoitteena oli saada lajipinnat kahdelle meistä.

Heti ensimmäisen heiton jälkeen tiesin, nyt olen rakastunut. VP:llä lensi kevyellä ranneliikkeellä heittokoho lensi juuri siihen kasvillisuuden välikköön mihin sen ajattelin. Setin tunnukkuus on omaa luokkaansa, tätä vaan haluaa lisää.

Tämän tarinan voisi lopettaa tähän mutta, pakko on kertoa se että saimmehan me saalistakin. Olen pitänyt perinteenä sitä että vavan muovit otetaan vasta neitsyyden menetyksen jälkeen pois. VP:n ensimmäinen kala sai kunnian olla pienehkö ahven... karppisetti menetti neitsyytensä aikoinaan Tuusulanjärvellä särjelle.

Onnistuin saamaan setillä vielä toisenkin saaliin, rannalle kelatessä iski hauki ohi kiitävään maisiin ja onnistuin nappaamaan tämän laittomalla keinolla niskasta rokastamalla rannalle.

Silmät ristissä kotiinajaessani siisi silmissä edelleen haave lajifongo pojosta joka jäi saamatta... ehkä jo ensi reissulla, tai sitten ei.

2.7.2010

Suomalaisen miehen dödö


Pinna nro. 31 Törö Keravanjoesta.


Torstai illaksi olimme suunitelleet Fongaus reissua Vesan, Markun ja Roopen kanssa Facebookin välityksellä. Aluksi suunitelmiimme kuului kivennuoliaisen pyynnin kokeilu Sipoosta ja sitten illaksi kohti Stadia ja mudun sekä kivisimpun ongintaa.

Töistä pääsin lähtemään vasta lähempänä puolta ysiä ja soitinkin Roopelle joka kuumeisesti odotti parkkipaikallamme lähdön hetkeä. Hetken rupattelun jälkeen totesimme yhteistuumin että hänen kannattaa ottaa suunta kohti Järvenpäätä ja Keravanjokea. Soitin asiasta vielä Markulle ja sovimme tienvarren opastauksesta.

Perhesovun ylläpitämisen jälkeen pääsin lähtemään kohti Järvenpäätä ja Keravanjokea. Kun ajelin pelipaikoille oli tässä vaiheessa Roope saanut elämänpinnakseen Törön matalalta jokialueelta, Vesan opastuksessa sain itsekin auton melkein joenrantaan ja pääsin yrittämänä itselleni tätä elämänpinnaa. Kohon syömisen tunnistaminen kohon käyttäytymisestä on aloittelevalle törö onkijalle vaikeaa, onneksi vieressä oli Vesa ja Markku jotka ilmoittivat koska kala oli kiinni. Meni noin pari minuuttia kun törö oli kuvattavana käsissäni... matka voisi jatkua.
Kivennuoliaista on eräiden sähkökoekalastus tuloksien mukaan tietyssä jokivesistössä runsaasti. Näiden tuloksien pohjalta lähdimme kohti paikkoja jossa tämä laji voisi olla mahdollinen.

Lopulta tie oli niin kapea että hyvä kun autolla mahtui...

Ensimmäinen kohta jossa "rantauduimme" puron varteen löytyi tiettomien taipalien takaa. Puro oli yhtä syvä kuin leveä, pieniä monttuja löytyi mutkista. Kaloja ei kuitenkaan näkynyt. Olimme tulleet joen latvapuroille kirkkaimpien vesien toivossa, pikainen kävely ympäri puroa kivisempia virtapaikkoja etsien ei tuottanut tulosta.

Lähdimme takaisin autolle ja otimme koekalastustuloksista uuden suuntiman noin 5km päästä löytyvälle koskelle. Kosken ensi silmäys tuotti mielihyvän siitä toiveesta että nyt oli paikka ainakin sellainen mistä kivennuoliaisia voisi löytyä. Lähdimme jokainen tahollamme ympäri koskea tavoitteena lirkkiä kivenkolosia kalojen toivossa.


Sumuisten vuorten "gorilla" etsimässä metsän siimeksestä ruokaa murisevaan masuun...

Muutaman tunnin session jälkeen saimme ainoastaan pari kontaktia kaloihin, tosin yhtään näistä ei noussut ylös asti. Sitken yrittämisen jälkeen totesimme tämän lajin hieman liian haastavaksi ja otimme yhteistuumin suunnan kohti Helsingin Vuosaarta.

Vuosaaressa elämänpinna listaa kartuttamaan Vesalle ja Roopelle oli tarkoitus onkia mutu sekä hietatokko, mahdollisesti jopa kivisimppu.

Rannalla selvisi heti kuinka helppo olisi tämäkin laji saada jallitettua, kolme henkeä pienine vapoineen onnistui vajaassa kymmenessä minuutissa löytämään parven ja jokainen lirkkimään siitä itselleen mudun lajipinnakseen. Valitettavasti tästä paikasta ei hietatokkoja noussut, toisin oli toukokuussa jolloin saimme niitä useita kymmeniä.

Mudun jälkeen matkamme suuntasi kohti Mustikkamaan rantakivikkoja joissa tavoite kalana olisi Roopelle elämänpinnaksi kivisimppu. Tämänkänä lajin lirkkimisessä ei kauaa nokka tuhissut kun löytyi rannalta oikea kivenkolonen.

Ilta oli tarkoitus päättää kuhan ja karpin yrittämiseen mutta päädyimme hakemaan lajipinnaksi vielä mustakitatokon Roopelle. Reissu oli erittäin hieno ja onnistunut, upeita paikkoja joissa olisi ollut mahdollista saada myös tämä kauan hakusessa ollut kivennuoliainen... Itselleni tuli fongopojoja 2, Roopelle 4, Vesalle 1.

Sänkyyn kömpiessäni joskus aamuyöllä olin kuulemma haissut hieman liikaa offille ja tästä syystä vaimoni päättikin nukkua yönsä olkkarin sohvalla...

16.6.2010

Jesh, 30-lajia täynä.


Koitajoen säyne... pieniä mutta kauniita

Ajattelin vuoden alussa lajimäärän 20-30 lajin luokille, olen nyt reilussa puolessa vuodessa tavoitteessani. Nyt pitää saada törö ja turpa seuraavaksi listoille... Tämän jälkeen pitääkin miettiä mitä lajeja lähtee taoittelemaan, keskusteluissa on pyörinyt miekkasärki ja härkäsimppu... Molemmat vaatii päivän reissun, toisen löytää lappeenrannasta ja toisen airistolta :) saas nähkä miten onnistuu...

8.6.2010

Piip, piip ja krää...

Tästä se lähtee...


Olimme sopineet Kuhanjigaan.comin perustajan Teppo Takalan kanssa reissun ankeriasjahtiin Janakkalaan. Tuo eksoottisen mystinen kala on uupunut elämänpinna listaltani ja nyt sain mahdollisuuden lähteä "amatöörin" matkaan pelipaikoille.

Mystisyyden verhon pidän paikan suhteen salassa, voin kertoa vain sen verran että pintaelämää oli salakoiden, toutainten ja niiden saaliskalojen ansiosta aika runsas ja rannoilla oli paljon kiviä, niin ja pelipaikka sijaitsi Hämeenlinnassa.

Teppo kertoi matkalla pelipaikalle kuinka ankerias on paikka uskoinen kala ja mitenkä helppoa jonkun paikan tyhjentäminen on, jos niin haluaisi. Meidän tavoitteena oli napata elämänpinna ja fongopinna minulle tälle vuodelle, taustalla siinsi ajatus mahdollisesta kuhasta ja potentiaalisesta toutaimesta ja sulkavasta. Pinnaodotukset olivat korkealla, kaikki neljä ovat potentiaalisia tuosta paikasta minne olimme menossa.

Paikalle saavuttuamme pudistin hetken päätäni pinnassa käyvien kalojen määrästä ja siitä öttimöttiäisparvesta joka veden pinnalla lenteli.

Aloitimme koomisen yrityksen salakoiden onkimisesta, onneksi Tepolla oli vanha toukkapurkki mukana ja emme olleet ilman syöttejä matkassa. Teppo onnistui jallittamaan ensimmäisen pienen salakan sumpun pohjalle pulikoimaan. Tässä vaiheessa kaksi rannalla asuvaa pikkutyttöä tuli katsomaan epätoivoista yritystä syöttien saamiseksi. Tytöt päättivätkin ojentaa auttavan kätensä ja hakivat ongen ja matoja kotoaan.

Tyttöjen paikka tuntemus ja matojen saaminen alkoi tuomaan tulosta... Tosin ei meidän siimoissa vaan tyttöjen ylösalasin killuvassa pulppakohossa. Särkiä ja ahvenia nousi sumppuun mahdolliseksi mäskikaloiksi.

Salakoiden niukkuus kuitenkin nosti ilmoille täkyverkon ostamisen Hämeenlinnan Motonetistä. Tytöt kun vielä suostuivat vahtimaan sumppua ja muita välineitämme, siis verkon hakuun.

Motonetistä löytyi nopeasti oikeanlainen verkko ja eikun pyydyskalastamaan...

Alku meni verkon kanssa säätämiseksi ja tyhjän pyytämiseksi. Ratkaisu saaliin saamisessa tapahtui kun sidoimme vedellä puoliksi täytetyn limupullon yläpaulaan. Nyt nousi syöttikaloja, jokaisella verkon nostolla nousi useita kymmeniä salakoita ja pieniä ahvenia.
Ankeriaan herkkua...

Ennen verkkosessiota olin heittänyt täkyongen liukupainolla kauemmaksi rannalle ja virittänyt siihen Tepolla mukana olevan hälärin. Piip, Piip keskeytti touhumme. Joku oli syötin luona, menimme jännittyneinä vavan viereen ja piip, piip kuului jälleen samalla punaisen valon sytyttyä tärpin merkiksi. Nostin vavan ja Tepon ohjeiden mukaisesti vedin jarrun täysille ja nykäisin vastaiskun nopeasti samalla kelaten.
Tunsin voimakkaan kalan, tunsin myös valtavan vastavoiman joka osoittautui pohjaksi. Ankerias tekee kuulemma juuri näin tärpin aikana, ensiksi se ottaa syötin suuhunsa ja saattaa kuljettaa sitä pitkiäkin matkoja.

Vastaiskun jälkeen jos on vähänkin talvikohmeessa eikä kelaa tarpeeksi vauhdikkaasti iskee saalis itsensä pohjan kiviin ja romuihin kiinni jolloin tämä tärppi oli menetetty. Tärppiä voi yrittää pelastaa löysäämällä siimaa jolloin on mahdollisuus että ankerias jatkaa matkaansa jolloin sama raivokas kelaaminen tulee mahdolliseksi.

Tämä tärppi oli tässä, veden mystinen luikero tai kuha oli käynnyt syömässä pienen salakka täkyni.

Tästä menetyksestä sisuuntuneena uutta salakkaa koukkuun ja samaan paikkaan. Pohjaongen lisäksi viritin jigivehkeet kuntoon ja aloin yrittämään potentiaalista saaliskaa kuhaa. Muualla rannalla näytti kuhia nousevan muutamia, rannalta kalastajien lisäksi paikalle pyyhälsi soutuvene joka ankkuroi itsensä suoraan heittolinjoille ja tämä hieman nosti verenpainetta.

Veneestä pääsi pommittamaan ottipaikoille suoraan ja ei kauaa nokkatuhissut kun ensimmäinen alamittainen oli käynnyt veneessä ja palannut nopeasti takaisin elementtiinsä. Usko kuha pinnasta eli syvällä mielessä ja illan hiljalleen hämärtyessa heitin pidemmälle täkyni samalla Teppo viritteli neljä muuta vapaa seuraksi. Olimme sopineet että oli mikä tahansa vapa niin saan kunnian kelata sen ylös, kiitos tästä vielä kerran loistavalle oppaalle.
Malli alkaa lähenemään tavoitetta...

Ensimmäinen tärppi tulikin nopeasti, pinnassa viiletti vaalea kylki. Aluksi luulimme kalaa kuhaksi mutta totuus tuli nopeasti ilmi. Olimme saaneet tästä paikasta ensimmäistä kertaa Tepon historiassa hauen pohjaongella. Tästä hieman hilpeällä fiiliksellä huomasimme kuinka häläri piippasi, odottelin hetken ja kelasin... pasuri tuli nyt. Teppo päätti tarkistaa yhden hiljaa olleen vavan syötin ja nosti rannalle... pienen matikan.Pasuri petokala? Tämä tuli salakan päällä.

Olimme saaneet yön ensi tunteita kolme lajia, ankeaasta eikä kuhasta ollut tärpin tärppiä... meille taisi nauraa myös rannan tuntumassa saalistavat toutaimet.
Krääk, krääk ilmoitti yksi hyrräkela räikällään taas oli kala syömässä syöttiä. Nopea vastaisku, kelaus, kala oli kiinni ja pysyi... pinnalle nousi ensimmäinen pinnakala. Puntari näytti painoksi 810g ja mitta yli 40cm. Jesh, kuha pinna tuli vihdoinkin.

Kuhaa ihmetellessä kuulimme kuinka hyrrän räikkä rääkäisi jälleen... räikkä pois, tyhjät pois ja vastaisku nopeasti kelaten. Tunsin kuinka tuntui kuin paino olisi pomppinut pohjassa, välillä siima kiristyi, välillä löystyi. Viimeiset metrit ja kyllä, ankeriashan se oli. Elämänpinna numero 31 oli nähnyt pimenevän Hämeenlinnan yön. Jesh, reissulla jo kaksi fongopinnaa blakkarissa.Yritin epätoivoisesti saada kevyellä heittosetilläni suurempaa saalista, pari kertaa kävi ankerias kiinni ja olikin kiinni kunnes veti itsensä pohja rytöihin. Viimeisellä kerralla yritin suuremmalla särki täyllä joka eli pyydystää kuhaa... kuva kertoo loppu tuloksen. Mikäli käynnyt syömässä kalalta pään pois kokonaan, tässä olisi varmaan ollut saaliskuva jos olisin onkinut perinteisesti kahdella koukulla joista toinen on suussa ja toinen selkärangan ali viritetty.

Mestari vauhdissa, kuvassa näkyy myös pyynnissä käytetty viritelmä. Ennen painoa on pääsiimassa leikarilla kiinni pussi jossa paino ja joka täytetään kalanpaloilla, tästä siima jonka päässä 1-haarakoukku... toimii, kuten on tullut todistettua.
Katso aiheesta Kalamies.comin Kalamies tv:n jakso.


video

7.6.2010

Jos alamitta olisi jotain muuta...

Pienikin on kaunista...


Paljon on keskustelu nyt kuhan alamitasta ja niiden pyynnistä kutupaikoilta. Olin tänä aamuna todistamassa omakohtaisesti kuinka paljon yhdellä Helsingin parhaista kuhapaikoista voi alamittaisia saada.

Palataan ajassa kuitenkin pari päivää taakse päin...

Sain perjantaina tilaamani jigit kuhanjigaan.com verkkokaupasta, paketissa oli siistissä paketissa suoraan postilaatikkoon toimitettuna pussitetut jigit ja pari pakettia sopiva päitä. Näillä olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan kuinka Stadinkuhat tykkäävät näistä.

Olimme sopineet Vesan ja Jarin kanssa reissun jonka tavoitteena olisi saada mittakuhat jallitettua jokaiselle. Aloitimme kalastamisen Laajalahden rannoilta, kävelimme rantaa viskoen tasaisesti jokainen eriväristä jigiä. Ensimmäinen tempaisu tuntui vavassani puolentunnin viskomisen jälkeen. Tartutus, ensimmäinen kuha oli rannalla. Alamittainen noin 35cm yksilö näytti hetken pimevässä illassa kauniimman puolensa ennen laskua takaisin rantamatalaan.

Kalastimme rantaa pitkän pätkän ja muita tärppejä emme saanneetkaan. Matkalla Töölöönlahdelle ajoin rantaa pitkin ja kyllä näki missä on ottipaikkoja. Kalastajatorpan laiturilla oli miesta vapoineen pystyssä enemmän kuin voisi kuvitella, myös laiturin vieressä oli viskojia.

Kokeilimme vielä Rajasaaren ja Lapinlahden rannoilta eikä kaloja näkynyt.
Kaunis auringonlasku keskellä Stadia.

Töölöönlahdella perinteinen kivi oli virolaisen miehen pommituksen kohteena, oli kuulemma saannut kalojakin. Saalispussin sisältöä en kuitenkaan pyytänyt nähtäväkseni. Hetken pommitimme samaa aluetta kunnes päätimme lähteä muualle yrittämään. Sillan kupeessa sain vihdoin kontaktin kalaan. Noin kilon pulikka hauki kävi tukistamassa jigiä ja irtosi jaloissa irti. Viimeisen jigimenetyksen jälkeen lähdimme kohti kotia, kello tikitti lähemmäs yhtä yöllä.

Paluu tämän aamuiseen...

Paikka missä olin aamulla pari tuntia heittelemässä oli Töölöönlahti. Jokainen vähänkään asiasta ymmärtää tietää sen yhden kiven luona olevan hyvä paikka. Ainakin Kalamaratonin aikaa sieltä on mittakaloja noussut, mutta eipä noussut tänään.

Kun heitin munatpataan tuosta "varmasta" paikasta aloin kulkea rantaa heitellen sopivilla paikoilla. Lopulta löysin kohdan jossa ensimmäinen heitto toi alamittakuhan rannalle, toinen toi myös ja kolmannellakin oli kaunis noin 30cm yksilö käynnyt käsissä.

Mietin nopeasti hetken että mitä v ja jatkoin viskomista. Hitaasti pohjaa laahaten nappasi taas jigiin kuha, ja toinen... kolmas, neljäs... Muutin uittotekniikkaa isompien toivossa, taas vietiin, ja taas... Suurensin jigiä ja päätä, sama meno jatkui.

Sain paikan löydettyäni nopeaan tahtiin varmaan kolmekymmentä alamittaista suurimpien lähennessä 35-38cm kokoluokkaa. Näillä olisi siis joku epärehellinen kalastaja ottanut itselleen soppa-ainekset.

Näitä riitti...

28.5.2010

Seuraavana Fongailun kohteena...

Viime vuoden suurin iski täkyonkeen... ehkä tätä vuonna Koijan kuhat kokee jigin tehon.

Olen aikoinani reissannut Stadin rannoilla kuhan perässä usemmankin reissun, ensimmäiset kuhani tartutin kuitenkin vasta JP:n ottipaikoilla. Vuoden 2008 Kalamaratonissa kun olin Titaanit joukkueen huoltajana innoistuin kokeilemaan joskos onni suosisi monen vuoden jälkeen. Olimme keskiyöllä Töölöönlahdella siinä tietyllä kohdalla ja heittelimme tiettyyn kohtaan.

Ensiksi Paavo Korpua vetäisi "mittakuhan" jonka laskin takaisin "pienen" mittavirheen takia. Tajusin virheeni vasta mittaa katottuani. Onneksi vieressä Kalevi Kangas sai tartutettua myös kuhan joka nousikin varmasti haavin kautta maihin ja mittaukseen. 43cm, mittakala oli ylhäällä. Irroittelun ajan ajattelin itsekin kokeilla ja heti ensimmäisellä heitolla tärppäsi, mittaus todisti kalan yli 40 senttiseksi ja samantien pääsikin takaisin uimaan.


Jigipakkini on huvennut olemattomiin ja jossain vaiheessa on edessä sen täyttäminen. Se hetki tuli tänään, innostuin Ahtiaisen Arin mainitsemasta Kuhanjigaan.com verkkokaupasta. Suurin virheeni on aikoinaan ollut se että olen heittänyt liian painavalla päällä ja jigit ovat syöksyneet kohti pohjaa kuin syvyyspommit sukellusveneiden perässä. Onneksi sain Facebookin kautta apua kaupanperustajalta ja hän lupasi tehdä sopivan paketin tarpeisiini.

Nyt odotellaan sormet syyhyten paketin saapumista ja sitä hetkeä kun Linnanmäenvalot loistavat ylle Töölöönlahden tyynen pinnan.

23.5.2010

Fongailua Olivian kanssa

Kalakavereista parhain sammui heti alkumetreillä...

Tänään oli päivä jolloin vaimoni meni kyykkimään persepystyssä kasvimaalle ja minä olin lapsenhoitovuorossa. Ylläri ei taida olla kenellekään se että olin tyttäreni kanssa lähes koko päivän ongella Fongailemassa puuttuvia lajeja.

Lajeista tärkeimpänä näin alkukaudesta pidin Vimman ylös saamista. Tämän lajin pyytämisen taitajat naapurikansan edustajat nostivat tasaisesti muurin päästä tummia kutuvimpoja sumppuunsa jossa näytti niitä jo kymmeniä olevan ennestään. Usko oli kova, onki veteen ja odottamaan...

Odotusta keskitin varmaan tunnin verran, tässä ajassa ylitse kulki sadekuuro joka kasteli minut ja vaunujen päällä olevan suojuksen. Sateen aikana Oltsu hieman heräsi ja päätti kuitenkin jatkaa uniaan samantien. Lopulta kohoani vietiin kunnolla, tule vimpa mietin mielessäni ja onni oli kerrankin kohdilla. Kaunis tumma vimpa oli rannalla. Pinna nro. 1 tälle päivälle.

Kaunis kala... Fongo nro 20.

Soitin vaimolta tilannekatsauksen ja vihreän valon saatuani jatkoin matkaa kohti Niemenmäen hopearuutana lammikoita, pieni taka-ajatus oli mielessä että nopea hopearuutana plakkariin ja sitten yrittämään Hietsun suunnasta mustatokkoa.

Hetken sohin sähköjohtojen alla 7m hiilikuituvavalla kunnes muistin että touhussani voi piillä valokaaren vaara. Telkkäemon ja poikasten kwaakkumisen siivittelemänä lähdin kohti suurempaa lammikkoa vaunujen kanssa.Vaunut hyötykäytössä.

Vinkkinä kalastaville isille, vaunuista saa erinomaisen vapatelineen esim vaunuissa majailevan asukin syöttämisen ajaksi. Oltsulla kun alkoi masu murista, onneksi oli valmista lämmintä maitoa ja syöttäminenkin onnistui vaunuista nostamatta. Samalla kun syötin huomasin kuinka kohoa vietiin ensimmäisen kerran tunnin aikana.

Annoin kalan syödä rauhassa ja syötin tytärtäni niin kauan kuin maitoa upposi. Oli aika nostaa onki ylös, onneksi särkien sijaan lammen uumenista nousi noin parisataa grammaa painava hopearuutana, Fongo nro 2. tälle päivälle plakkarissa.

Tätä hopearuutanaa vaivasi joku tauti kuten kuulemma muitakin lammen asukkeja.

Taas puhelin käteen ja soitto vaimolle, jälleen tuli vihreää valoa ja suunta Tebiksen kautta kohti Hietsua. Vaipat vaihdettu ja kahvit ostettu, siis mustatokko jahtiin.

Väliaika, paskavaippoja ja kupillinen kahvia.

Rannalla aiheutin hieman pahennusta kun vaunuilla tukin osan kävelytiestä ja hilpeyttä sillä kun istuin vaunujen päässä retkijakkaralla ongella. Löysin rannasta hyvän paikan mistä nousi ahvenia tasaiseen tahtiin, tokot vaan pysyivät saavuttamattomissa.

Katsoin pidemmälle tulosuuntaan ja huomasin tutun henkilön tulevan kohti, Käpylän Jari oli lähtenyt samoille apajille ja vielä saman lajin pyyntiin kuin minäkin. Jari haki välineet autosta ja rupesimme kilvan lirkkimään rannan kivien koloja. Kolmipiikit vaivasivat ärsyyntymiseen asti ja puhelimeni soitto lopettikin osaltani tämän huvin.

Vaimoni masu murisi ja pitäisi lähteä kasvimaan kautta kotiin tekemään ruokaa. Matkalla sain Jarilta viestin jota en pystynyt avaamaan joten soitin hänelle. Kuvailujen perusteella Jari oli onnistunut pyytämään mustatokon sijaan kivisimpun, pyynti siis tulisi jatkumaan. Uusi soitto hieman myöhemmin ja tuntomerkkien perusteella nyt olisi mustatokko fongattu.

Mielessä siinti kuitenkin ajatus, jospa vielä tänään saisin lopun perheestä mukaan ja pääsisin vielä kuitenkin yrittämään tätäkin fongoa. Ruokailun jälkeen lähdin kuin lähdinkin uudestaan Oltsun kanssa kalalle, sovimme Jarin kanssa tapaamamme Niemenmäessä jossa Jari yrittä hopearuutanaa tälle vuodelle lajipinnaksi. Mukaan oli lyöttäytymässä myös Antti, Jimi, Janne ja Jesse. Neljästä Kalamaraton tiimistä olisi siis sakkia tulossa kalalle tuon saman mustatokon jahtiin.

Jari ei saannut hopearuutanaa ja päätimme ottaa suunnan samoille paikoille mistä Jari oli tuon tokkolajin saalistanut. Rupesin lirkkimään rannan koloja, yllätyksekseni heti ensimmäisien kivien joukosta löytyi joku josta nappasi. Pinnalle nousi pieni tumma kala, kivisimppu prkl.

Peto kokoisekseen... näitä tulikin sitten usempia siitä kivikosta.

Jatkoin lirkkimistä ja sainkin kolmipiikin, toisen, kolmannen... ties kuinka monennen. Tässä vaiheessa paikalle tuli Antti ja Jimi XXL-Kalastajista, vaihdoimme kuulumiset ja jatkoimme lirkkimistä poikien onkiessa hieman syvemmältä. Lopulta vaihdoimme Antin kanssa välineitä. Hetken päästä Antti huutaa, nyt on kivisimppu, ei on se mustatokko. Ota sä Juha se ylös kun on sun vehkeetkin. Tästä lajista siis täydet pointsit ja kiitokset Antille.

Tokko uiskenteli pohjalla tullen esille kun toukalla varustettu koukku saavutti sen reviivin, äkäsesti kuin kivisimppu kävi se syöttiin käsiksi ja sain nostaa elämänpinnan nro. 29 tai jotain pinnalle. Iso käsi AU:lle.
Fongauspinna nro 22, elämänpinna nro 29. (Huomaa hieno tausta)

Tähän oli päivä hyvä lopettaa, Oltsukin oli samaa mieltä parkaisten tervehdyksensä ilmoille. Tähän on myös hyvä lopettaa tämä hieno kalareissu tyttärensä kanssa.

20.5.2010

Luonnon sinfoniaa...


Hienoimpia aikoja vuodesta on ehdottomasti kevät. Luonto heräilee talven pimeydestä ja kaikkialla hiljalleen alkaa vihertämään.

Koitajoen aalloilla mietiskellessä ja kuunnellessa kurkien kutsuhuutoja mieli lepää, tilannetta ei yhtään pahenna käen kukunta tai peipon viserrys.

Hiljaisuuden rikkoo vain baitrunnerkelan juoksujarrun naksutus. Etsin katseellani kohon ja huomaan kuinka se vaakatasossa viilettää ohitseni kohti rantaa.

Tiedän ettei täkynä uivassa sepissä riitä voimia kuljettaa kohoa tuota vauhtia, sielä on siis joku isompi kuljettaja.

Kelaan ylös noin 1,5kg hauen jonka otan ruokakalaksi. Täkyonginnan ihanuus piilee varmaan siinä että kun on syöttikalan saannut voi keskittyä naatisjeluun. Toinen viehätys on varmasti myös se kuinka kohon liikehdinnästä voi päätellä mitä siiman päässä tapahtuu.

17.5.2010

vihdoinkin loma...


Vihdoinkin loma voi alkaa. Olen viimeisien parin vuoden aikana aloittanut lomani Kalamaraton viikon alussa. Olen pitkään himoinnut Kotkan kisaan osallistumisesta mutta tänä vuonna se jäi juhlakisan takia.

Se epämiellyttävä tunne kun käy kavereiden kanssa kalalla ennen kisaa ja keskustelee lajeista ja kisataktiikasta ja takaraivossa jyskittää se tieto etten viitsi tänä vuonna osallistua kisaan.

Järjestäjien puolellakin on omat mukavat puolensa, varsinkin laurin ja jussin kanssa rupattelu ja lajien tuntomerkkien opettelu on parasta mitä kisan toinen puoli antaa itselleni. Kisan aikana on kiva jutella joukkueiden kanssa lajien kalastuksesta ja vinkeistä itselleni ja myös heille.

Pitkään on puhuttu maagisesta 30-lajin haamurajasta. Tänä vuonna ilman paria pummia Skes-amatöörit olisi tämän rajan rikkonut.

Olen aloittanut tulevan vuoden kisatiimini miettimisen. Helsinki voi huokaista helpotuksesta olen Kotkaan matkalla. Ajattelin lähteä kisaan googlemapsin, Jerryn vinkein ja omalla tietotaidolla. Katsotaan mikä on lopputulos vajaan vuoden päästä.

14.5.2010

vain yksi yöä


Tänään oltiin Käpylän Jarin kanssa Ylen alueuutisissa kertomassa Kalamaratonista. pätkän teko oli leppoista ja saimme toimittajan lisäksi myös kuvaajalle elämäpinnat kymmrnpiikistä ja allikkosalakasta. Ylen juttu

Jos joku ihmettelee kuvaa niin testasin onnistuuko puhelimella myös kuvien lisäys...

12.5.2010

Väki vähenee

Kalamaraton ja Stadionki on täysin vapaaehtoisvoimin pyörivä la-su kestävä tapahtuma. Yleensä olen onnistunut haalimaan porukkaa yleismiehiksi ihan hyvin isäni avuksi. Tänä vuonna tilanne on toinen, isälläni on jalkapaketissa, toisen kaverin äiti on heikossa hapessa ja kolmas ei vaan pääse paikalle.

Joten jos joku innokas talkoohenkinen helposti käskytettävä ilmoittautuu hommiin niin allekirjoittaneeseen voi ottaa yhteyttä.

10.5.2010

Mitä kaikkea mahtuu naisen käsilaukkuun...


Hallittu kaaos...

Olen tässä illan ratoksi järjestellyt kalastuslaukkuani ja tein samalla pienen inventaarion. Selvittelin mitä kaikkea tällaisen sekakalastaja fongarin työkalupakki pitääkin sisällä. Vertailukohdaksi otin jonkun naisen käsilaukun sisällön.

Ongelmaksi muodostuu kalareissulla se kun ikinä ei tiedä mitä seuraavaksi reissulla tulee tarvitsemaan. Näin ollen melkein poikkeuksetta kokoarsenaali kulkee mukana reissulla ja osa jää autoon odottamaan varsinaiselle kalapaikoille päästyä jos niitä vaikka tarvitsisikin.


Laukkusi sisältö:

t-paita, Glasgow science centren esite, muistivihko, paperikansio, metrolippu (vanha)
-pinnejä, laskin, kolme lusikkaa joista kaksi perinteistä ja yksi spork, tyhjä pirtelöpullo, vesipullo, irrallaan kolme kuulakärkikynää, lyijykynä ja kumi, karkkipapereita, kuitteja, kampa, hiusharja, kiipeilykortti, lompakko + sisältö
-irrallaan yhteensä 4,30 puntaa, iPod, kännykkä, sytkäri, pinsetit, helmet, deodorantti, 6 hiuslenksua, jugurtti (ihme että mulla olikin niin nälkä), tiikeribalsamia, kosteusvoide x 2, muistilappuja, kirjansivumerkkejä, rautatabletit ja otsalamppu

Näin vertailuksi romua on aika paljon... rupesin jälleen kerran miettimään ja ajattelin inventoida ja järjestää oman "käsilaukkuni" siis kalareppuni.

Laukkusi sisältö
Täkyonkikohoja 2kpl
Stoppareita
Kolmihaarakoukkuja
Onkikoukkuja kokohaitari 4-26
2kpl elektronisia tärppihälyttimiä
Liukupainoja
Puntteja
Leikareita (t ja basic)
Heitto-onkileikareita
Heitto-onkikohoja
Normaaleja herkkiä kohoja, eri kokosia ja painosia
Hauleja 2 rasiaa
Iskunvaimentimia
Lukkoleikareita
Perukkeita
Siimoja 0,05-0,40
Punottua lankaa
Koukunirttoittaja
Painonirroittaja
Helistimet 2kpl
Boileristoppareita
Boilerineula
Boileripora
Onkiperiä
Sidontalaite
Kalasakset
Puukko
Pappi
Tapsikotelo
Valmiita onkilaitteita, erimittaisia 5kpl
Pilkkivapa varustettuna morrilla
Hyttysmyrkky
Aurinkorasva
Otsalamppu + varapatterit
Varasukat
Varahanskat
Istuinalusta
Kalastusluvat
Pohjaonkitelineet 2kpl
Sadeasu
Kuksa
Sokeria
Teetä
Talouspaperirulla
Puntari
Kärkipihdit
Mittanauha
Kiikarit
Varapuola
Silakkalitka

Tähän satsiin kun lisää mukana kulkevat virvelit ja onget niin kokonaisuus pahimmillaan on lisäksi:

Shimano ST6000RA + Deimos Carp 3
Cormoran Cormoran X-MM 3000 6Pi + Victory Pro 2-20g (3,9m)
Shimano Seido 2500 RA + joku paska vapa
Shimano Sienna 2500FB + joku paska vapa
Special Bleak Short vapasetti vavat 1-2m (5kpl)
Tubertini Area pr Perfection 7m
3m onkivapa

Ehkä me miehet pidetään seuraavan kerran turpamme kiinni kun olemme kuittailemassa vaimollemme kun hän ei löydä jotain huulirasvaa laukustaan...



On muuten näppärä vekotin, onnistuu 26 koukunkin sitominen ulkoilmassa...

9.5.2010

Olen miettinyt...


Lajipinna nro. 12, Mutu, pohjoinen pallonpuolisko. Onki + toukka. Elämänpinna nro 23.

Kalassa tulee mitä ihmeellisimpiä ajatuksia ja projekteja mieleen osa on toteuttamis kelposia ja osa ei. Hyvä esimerkki näistä on jo toteutettu lajikalastusosio Skessin sivuille. Osion tavoitteena on kerätä vinkkejä kalastajilta, kalastajille.

Vuosien juostessa eteenpäin alkaa Kalamaratonin voittaminen vaikeutumaan, lajimäärät suurenee. Tietyille lajeille löytyy minuutin täsmäpaikkoja. Huhtikuun puolestavälistä aina toukokuun loppuun tiedän lähes joka toisen puhelun koskevan tulevaa -tai mennyttä kilpailua. Aina ennen kilpailua mietin että miksi taas kerran olen mukana mutta en kilpailemassa.

Olen päässyt osallistumaan kilpailuun muutaman kerran ja kerran sen olen kipparoinnut voittoon. Voitto on se jota jokainen lähtee hakemaan. Osa hieman enemmän tosissaan ja jotkun vaan tosissaan. Laskin mielessäni että Helsingin kilpailussa voisin näillä tiedoilla saada 20 lajia "helposti" ja sen jälkeen rupeaisi vasta tekemään tiukkaa. Kun ottaa huomioon kuinka opastin Titaanit 6 ilman harjoittelua voisin jopa treenaamalla taistella mitallisijoista.

Annetaan kisaajien kisata ja minä keskityn taitojen hiomiseen Fongauksen tiimoilta.

Fongauksen osalta minulla on hieno etu ja se on ehkä tämä kilpailemattomuus. Saan vinkkejä ja pääsen kalastamaan sellaisiin "hotspotteihin" mistä voi näitä "harvinaisia" lajeja saada helpostikin jallitettua. Harmittava on asian toinen puoli, muut kalastajat kun kysyvät vinkkejä opastan heidän muihin paikkoihin missä tiedän olevan potentiaaliset mahdollisuudet kyseiseen lajiin.

Miettikääpä kaikki mielessänne mitenkä paljon meissä Kalamaratonaristeissa ja Fongareissa on tietoa kalalajeista joista tavalliset tallaajat tuskin ovat kuulleet. Odotankin sitä hetkeä kun saamme jonkun lohenuistelijan tai hauen jerkkaajan liittymään hitaasti mutta varmasti kasvavaan joukkioomme.

Liittykää kaikki asiasta kiinnostuneet Facebookissa ryhmäämme. Ilmoitusjärjestelmää toteutetaan parhaillaan.

7.5.2010

Pika Fongo



Fongo nro 10 Allikkosalakka, Helsinki Viikki. Onki + mato. Elämänpinna nro 22.

5.5.2010

Onkitukku.fi auki


Tänään se tapahtui, jokaisen lajikalastajan tavaratalo on hiljalleen tulossa nettiin. www.onkitukku.fi osoite on siis auki. Tänään oli myös Vantaan Sanomissa juttua onkimisesta kunnon välinein, toimittaja pyysi hyviä kuvia ja lehteen pääsikin siskoni poika Tatu.

3.5.2010

Minimaraton etanavauhdilla

Vapun kunniaksi pidettiin perinteiset Honkaluodon kevättalkoot. Paikalle raahautuikin perinteisen talkooväen lisäksi muutamia kalamaraton kisaajia. Honkaluoto sai arvoisensa kyltin laituriin kiinni, kyltistä saamme kiittää Jari Käpylää.


On se hieno...

Talkoiden jälkeen heitin loppuperheen kotia ja lähdimme Vesan kanssa kolumaan stadin rantoja uusien fongojen toivossa. Suunitelmat olivat selvät, ensiksi litkaamaan silakka ja sen jälkeen satama-alueelle yrittämään kampelaa.

Litkailun lomassa sain työpuhelun joka sotki "hieman" suunitelmiamme. Pitäisi tehdä yksi tärkeä nettisivupäivitys ja julkaista sivut siinä samalla. Tiukkaa miettimistä mistä tähän hätään nyt tietokoneen ja nettiyhteyden repäisen, kotiin ei jaksaisi lähteä ajamaan. Onneksi Kettusen Henkka oli kotosalla ja pystyin menemään päivitykset tekemään hänen luokse. Onneksi olimme molemmat asaneet silakan rannelle ennen puhelua.


Fongo nro 8.

Nyt pitää osata lukea rivienvälistä niin saa pienen kalapaikka/lajivinkin Kalamaratonia ajatellen.

Menimme perinteiselle hopearuutanalammelle kokeilemaan olisiko asukit otillaan. Epäilin tätä suunitelmaa veden kylmyyden takia... enkä ollut väärässä. Onneksi olin kuullut huhuja alueella uiskentelevista piikkiselkäisistä kaloista. Tovin näitä piikikkäitä kaloja seurailimme rantavedessä kunnes päätimme niitä yrittää.

Itselläni oli setiti tämän kalan pyyntiin valmiina ja nopeasti olinkin nykimässä ilmaan kokoajan tippuvia piikkareita. Viereisellä penkillä istuva pyöräilijä ihmetteli "mitä v.....". Vesakin liittyi yrittämään epätoivoista tehtävää... koon 26 koukku oli liian iso. Tekniikka onneksi oli tiedossa aikaisemmista kisoista. Madon palanen kalansuuhun ja tehokasranneliike niin että kala lentää rannalle. Vesa kirosi piikkarit syvimpään monttuun... jatkuvista yrityksistä huolimatta ei piikkarit halunneet nousta rannanpuolelle.


Fongo nro. 9

Heitimme pohjaonget altaaseen ja jäimme odottelemaan, kovin kauan ei kestänyt kun kilikellot lauleskeli tärpin merkiksi. Altaan uumenista kuumeisesti rannalla odoteltiin että mikä kala sieltä nousee... kiiskihän se :D

Vesa kyllästyi kiiskien onkimiseen ja tiputti punttinsa aivan muurin viereen, kului hetki ja vapa liikahti vähän. "Ei sielä mitään ole Vesa totesi..." Kivinilkkahan sieltä tuli, Veksulle toinen pinna reissulla.


Vesa ja liero,edellisellä kerralla meinasi syödä moisen.

Totesimme paikan kalastetuksi ja päätimme lähteä Skattalle kokeilemaan mustakitatokkoa. Palasimme jälleen kerran sille ainoalle paikalle mistä olemme nähneet kyseisen lajin nousevan. Pohjaonget veteen ja odottamaan, kilikali kellot soi kun kalaa alkoi nousemaan. Vesa sai kivinilkan, pasurin ja särjen oma ensimmäinen kala oli pieni ahven.

Paikalla oli samaanaikaan myös Symbioosin kalakerhon kakkostiimi, vaihdoimme paikkatietoja ja selvästikin tietoni kiinnosti heitä. Toivotaan että kisassa paikoista on hyötyä. Vedimme paikasta yhteensä 3 kivinilkkaa, pari pasuria, särkiä ja ahvenia.


Vesan kolmas fongo reissulle.

Suositut tekstit