25.4.2010

Fongarit liikenteessä...


Fongauksen mielenkiinto piilee siinä että sillä saa normaaleista kalareissuista mielenkiintoisen. Voi spekuloida itsekseen ja kavereiden kanssa mistä voisi seuraavan vuosipinnan käydä jallittamssa, entäs jos se lahna jääkin saamatta. Mitenkä voin pyytää kuoreen keskellä kesää, entäs lähdenkö etäämmäksi yrittämään toutainta vai keskitynkö kotivesiin... vaihtoehtoja on niin monia, aikaa niin vähän.

Näihin päivän kestäviin reissuihin on siis satsattava ja yritettävä hakea niitä lajeja joita voi potentiaalisesti tavoittaa. Olen asettanut vuoden päätavoitteeksi kalamaraton viikon jolloin yritän nostaa lajimäärää yli 20-lajiin. Toukokuu alkaa hiljalleen lähestymään ja blakkarissa on 7-lajia mikä on kalastettuun aikaan nähden mielestäni aika kohdillaan.

Olipa kiva olla kalassa Helsingin rannoilla samanhenkisen sakin kanssa. Joukkoomme mahtui Kalamaratonaristeja neljästä erijoukkoeesta, km-talkooporukasta isäni, weksu ja minä. Tavoitteenamme oli fongata uusia lajeja tälle vuodelle ja aloittaa se kampelalla Laajasalosta.

Jarin opastuksella osa porukastamme oli mennyt Vanhankaupunginlahden suvannolle sillan juurelle ongelle odottelemaan meikäläistä. Sovin Ahtiaisen Arin kanssa x-treme Kalamaraton juhlapaitojen noudon ko. paikalle. Muu porukka oli mennyt Laajasaloon jo aikaisemmin kampela jahtiin.

Weksu jonka tunnistuksia ei voi epäillä oli saannut säyneen (särjen) ja Jari vimman (särjen). Oli Weksu onnistunut jallittamaan rantamatalasta komean melkein kilonpainoisen lahnan jonka oli onnistunut tunnistamaan lahnaksi :P

Weksu ja lahna (lahna)

Kampelaa emme saanneet mutta seuraavasta paikasta tärähti. Pohjaonget muurin viereen ja kilikello vavan kärkeen ja auton takaboxiin istuskelemaan. Noin 20m syvyydessä alkoi pitkä limainen öttimöttiäinen suunnistaa kohti tapsin päässä kiemurtelevaa matoa.

Kilikili, kello alkoi lauleskelemaan ja kuin säyne särkiparvessa nappasin vavan kouraani. Nopeasti nousi syvyyksien pimeyksistä lajifongo nro 7. tälle vuodelle ylös. Kivinilkka tanssi voi alkaa :D Se menee näin; Ota kivinilkka irtikoukusta, hypi vasemmalta oikealle huutaen JESH, JESH, ja yritä näyttää mahdollisimman tyhmältä... Jesse onnistui myös jallittamaan kivinilkan ja seuraavaksi tavoitteeksi otimmekin Skattan rantojen mystiset tokot.


Antin uusi elämänpinna

Skattalta on Kalamaratonissa "helppo" löytää pari lajia, mustatokko (MT) ja mustakitatokko (MKT). Lähdimme Jerryn opein ja tiedoin katsomaan löytyisikö tuulisesta merestä jompaa kumpaa. Jerry itse oli perhekeskipäivää viettämässä ja opastus tapahtui puhelimen välityksellä.

Koordinaattien mukainen paikka löytyi, alkoi kova odotus. Joka jatkui... ja jatkui, kunnes Jerry saapui paikalle ja Antti nosti pohjaongella ensimmäisen MKT:n. Nyt tiedän paikan josta tämän fongon käyn kesäiltana hakemassa...

Taitolaji, vai onko kuitenkin tarkat koordinaatit tärkeämmät?

Kiitos kivasta reissusta jokaiselle mukana olijalle ja Weksu & Jari & Isäni: Hommatkaa nyt jonkinsortin kalantunnistuskirjanen.

23.4.2010

Suomen suurin onkivälinemyymälä



Mikäli Kalamaraton tai Fongaus välineistö huutaa täydennystä vierailepa Espoon Tuomarilasta löytyvässä Onkitukussa. http://www.triana.fi/ (verkkokauppa tulossa)

18.4.2010

Tyhjää ja aurinkoa (ja paljon muuta)

Tänään se tapahtui, uusien siimojen uitto ja avovesikauden avaus. Viime vuonna kausi alkoi viikkoa myöhemmin, nyt tavoitteena fongata heti alkuun siika ja tuurilla kampela kaupanpäälle. Kalareissulle mukaan lähti vajaamiehinen Siloneulan kalamaraton joukkoe ja tarkoitus olikin tutustua heitän kalapaikkoihin itäisessä Helsingissä.

Kuin Sveitsiläisen kellon tikitys olimme sovitussa paikassa kymmeneltä. Perillä odotti jo meidän joukkiomme loppuosa isäni ja Käpylän Jari. Muu sakkimme koostui vaimostani ja innokkaana (nukkuen) ensimmäiselle kalareissulle päässeestä esikoisestani.

Parkkipaikalta soittelin koordinaatit pelipaikoille ja nokka kohti tuulista rantaa. Rantaan päästyä ylläri oli melkoinen, vain yksi kalastaja. Tuulensuojassa oleva paikka ja aurinkopaistaa, voisiko hienompaa avausilman keliä osua kohdilleen... kunnes eräs mustapilvi saapui auringon eteen ja vei ilon mielestä :(

No kalastamaanhan sitä oltiin tultu, paikka näytti otolliselta ja ei aikaakaan (3 tuntia) kun Jarin vavassa nyki tuuli, ei kyllä sielä kala oli. Pienempi kuin saajansa käsi oleva lätty kala jonka kaksi silmää tuijotteli toisiaan oli noussut rannalle. Elämänpinna Jarille, onneksi olkoon. Muu porukka oli käynnyt kuumana ja päättäneet mennä kokeilemaan tuulenpuoleiselle rannalle, saamatta mitään.

Lähes neljän tunnin ajan esikoiseni veti sikeitä, vaimoni oli valittamatta ja aurinkopaistoi. Hieno kauden avaus, hienossa porukassa. Niin ja loppuenlopuksi paikalle jäänneet Siloneulan sakkikin sai vain munia keitettäväksi hienojen Kalamaraton X-treme paitojen kera.

16.4.2010

Mistä tietää kevään koittaneen?

No siitä että mesessä vilkkuu Kalamaratoniin osallistuvien kaverien kuvakkeet, facebookki täyttyy kyselyistä, puhelimeen tulee vähintää 20 uutta yhteystietoa jonka perässä tunnus KM.

Toukokuu lähestyy ja avovesikauden huipentuma Kalamaraton lähenee. Kilpailun kautta olen saannut lukuisia hyviä kalakavereita ja ihmisiä joille soitella aikani kuluksi.

Itse olen viimeisien vuosien aikana ollut järjestelyporukoissa mutta olen päättänyt ottaa osaa vielä lähivuosina kilpailuun. 24h täyttä tuskaa josta viimeiseksi jäädessäänkin saa vain nautintoa... tämä kuvastaa kuinka hulluja me kalastajat voimme olla.

Lisätietoa Kalamaratonista

10.4.2010

X-Kalamaraton paidat myynnissä


Skes ry on teettämässä Kalamaraton 10-vuotis juhlakilpailua varten juhlapaidan. Paitoja voi tilata osoitteesta juha.salonen(at)skes.org hintaan 10e/kpl + pk (noin 5-10e). Paidat maksetaan skes ry:n tilille: 101130-210673. Paitoja noudettaessa on oltava mukana kuitti maksusta, paitoja painetaan rajoitettu erä. Tilaa nopeasti omasi.

Lähetä tietosi, kpl määrä ja koot juha.salonen(at)skes.org niin ilmoitamme koska paidat ovat noudettavissa ja mistä. Paidat lähtee viikolla 15 painoon.

6.4.2010

Kauden kruunaus


Pääsiäisen viimeisenä päivänä oli tarkoitus tehdä historiaa ja lähteä huhtikuunpuolella ensimmäistä kertaa pilkille. Mukana reissulla oli isäni lisäksi Siloneulan veljekset. Kohteeksi olimme yhteistuumin valinneet erään lammen Nuuksiossa. Valintakriteerinä olivat todennäköinen kantava jäätilanne sekä lammen uumenien suuret körmyniskat.

Mitri oli harmikseen sairastunut mahatautiin ja niinpä joukkiomme mahtui tilaihmeeseeni. Noutopaikaksi isäni koukkaamisen jälkeen sovimme kehä 1:den varresta löytyvän bussipysäkin. Noin klo 11.20 joukko oli kasassa ja matka kohti tulvivaa Vihdintietä voi alkaa.

Lahnuksen Shellin kohdilla vesi oli noussut tielle ja makkaran hakureissu meinasikin koitua autoni kohtaloksi. Lainehtivassa vedessä olisi pärjännyt paremmin sukellusveneellä kuin autolla, välillä mentiin sen verran syvällä. Onneksi palokunta oli pumppaamassa vettä pois ja toivoa oli että takaisin päästiin samaa reittiä.

Ns. parkkipaikka löytyi Vihdintien varresta, kesällä kohtaan mahtuu kolme autoa rinnan… nyt hieman avustettuna yksi :D Tästä ei sen enempää…


Kestää, ei kestä, kestää ei kestä... eteni matka järven yli.

Jännityksellä olimme miettineet autossa paljonkohan metsässä on lunta ja nythän se selvisi. Pahimmillaan yli polven upottava hanki veti hiljalleen mehuja miehistä. Onneksi matka ensimmäiselle järvelle onnistui ja ”jää” järvellä kantoi suurimman osan matkasta. Välillä jäätynyt sohjo petti ja sitten rämmittiinkin veden ja jään sekaisessa sohjossa.

Kolme "pientä" pilkkimiestä marssi näin, lumista hankea eteenpäin....

Kuin sumuisten vuorten gorillat jatkettiin matkaa kallioisen kankaan yli ja kuin taikaiskusta eteemme avautui metsän keskellä siintävä lampi. Jäälle pääsy toi helpotuksen, takki pois ja matkalla syntynyt hiki kohti taivaita.

Isäni aloitti heti rannan tuntumasta tasurilla ja montaa nykäsyä ei kestänyt kun päivän ensimmäinen raitapaita oli sätkimässä jään päällä. Itse nautin hengähdystauosta ennen armottoman kairaamisen alkua. Edellisestä reissuta tällä lammelta on jäänyt mieleen ne pari suurempaa ahventa ja ihana keväinen auringonpaiste. Nyt lammen ympärillä leijaili korpin lisäksi sakea sumupilvi.

Porukkamme muut jäsenet saivat reiät aikaiseksi ja tavoite oli selvä, suuret ahvenet sätkimään jäälle. Teemu yritti narrata pitkään tasurilla niitä suurimpia, tässä kuitenkaan onnistumatta. Pilkkini päässä roikkuvaan morriin nappasi päivän toinen ahven, tämäkään yksilö ei koollaan hurmannut kaudellaan kyllä.


Lampiahvenien kauneutta voi vain ihailla...


Veljekset keksivät lopulta millä kalaa rupesi nousemaan. Pystypilkki jonka tapsin päässä roikkui pieni mormuska höystettynä kärpäsentoukilla. Tyyli jolla kalat söivät oli todella arka ja tärpin huomasi välillä vain nostamalla siimat ylös. Tärpin havaitsemiseen vaikutti myös se että pilkkimiskohdassa syvyyttä oli parhaimillaan lähes kymmenen metriä.


Teemun tyylinäyte

Hiljalleen pilvien välistä alkoi aurinkokin paistamaan ja lämpimästä kelistä saimmekin nauttia seuraavat pari tuntia kunnes alkoi hiljalleen pieni vesisade.

Varmamerkki liian syvistä vesistä on isäni jatkuva kiroaminen siimasotkujen kanssa... eikä poikkeusta tullut tälläkään kertaa. No tärkeintä on luonnosta nauttiminen ja ulos pääseminen.

Kun ensimmäinen kohde lampi oli kierretty ja kairattu täyteen reikiä siirryimme viereiselle lammelle vielä kokeilemaan... ei aikaakaan kun pari raitapaitaa oli ylhäällä. Nämä kalat omasivat kauniin oranssin vatsan ja tumman ulkokuoren. Omassa morrivavassakin alkoi nykimään heti kun rakas vaimoni soitti... tästä syystä piti tilannepuhelukin katkaista.

Päätimme kokeilla vielä tämän lammen toisesta päästä löytyvän kallion edestä... kyllä kannatti, saaliiksi tuli pohjaheiniä.

Näihin viimeisiin reikiin päättyi kausi 09-10, nyt uudet siimat keloihin ja suunta kohti avovesikautta ja meren hopeakylkiä (siikoja).

Siima sotkujen kiistaton kuningas


Kaksi reissun suurinta saajiensa ihailtavana...


Kissojemme masuun pääsevä gourmeeateria


Näihin tunnelmiin on mukava päättää pilkkikausi 09-010 ja alkaa valmistautumaan avovesikauteen 010.

Suositut tekstit