28.5.2010

Seuraavana Fongailun kohteena...

Viime vuoden suurin iski täkyonkeen... ehkä tätä vuonna Koijan kuhat kokee jigin tehon.

Olen aikoinani reissannut Stadin rannoilla kuhan perässä usemmankin reissun, ensimmäiset kuhani tartutin kuitenkin vasta JP:n ottipaikoilla. Vuoden 2008 Kalamaratonissa kun olin Titaanit joukkueen huoltajana innoistuin kokeilemaan joskos onni suosisi monen vuoden jälkeen. Olimme keskiyöllä Töölöönlahdella siinä tietyllä kohdalla ja heittelimme tiettyyn kohtaan.

Ensiksi Paavo Korpua vetäisi "mittakuhan" jonka laskin takaisin "pienen" mittavirheen takia. Tajusin virheeni vasta mittaa katottuani. Onneksi vieressä Kalevi Kangas sai tartutettua myös kuhan joka nousikin varmasti haavin kautta maihin ja mittaukseen. 43cm, mittakala oli ylhäällä. Irroittelun ajan ajattelin itsekin kokeilla ja heti ensimmäisellä heitolla tärppäsi, mittaus todisti kalan yli 40 senttiseksi ja samantien pääsikin takaisin uimaan.


Jigipakkini on huvennut olemattomiin ja jossain vaiheessa on edessä sen täyttäminen. Se hetki tuli tänään, innostuin Ahtiaisen Arin mainitsemasta Kuhanjigaan.com verkkokaupasta. Suurin virheeni on aikoinaan ollut se että olen heittänyt liian painavalla päällä ja jigit ovat syöksyneet kohti pohjaa kuin syvyyspommit sukellusveneiden perässä. Onneksi sain Facebookin kautta apua kaupanperustajalta ja hän lupasi tehdä sopivan paketin tarpeisiini.

Nyt odotellaan sormet syyhyten paketin saapumista ja sitä hetkeä kun Linnanmäenvalot loistavat ylle Töölöönlahden tyynen pinnan.

23.5.2010

Fongailua Olivian kanssa

Kalakavereista parhain sammui heti alkumetreillä...

Tänään oli päivä jolloin vaimoni meni kyykkimään persepystyssä kasvimaalle ja minä olin lapsenhoitovuorossa. Ylläri ei taida olla kenellekään se että olin tyttäreni kanssa lähes koko päivän ongella Fongailemassa puuttuvia lajeja.

Lajeista tärkeimpänä näin alkukaudesta pidin Vimman ylös saamista. Tämän lajin pyytämisen taitajat naapurikansan edustajat nostivat tasaisesti muurin päästä tummia kutuvimpoja sumppuunsa jossa näytti niitä jo kymmeniä olevan ennestään. Usko oli kova, onki veteen ja odottamaan...

Odotusta keskitin varmaan tunnin verran, tässä ajassa ylitse kulki sadekuuro joka kasteli minut ja vaunujen päällä olevan suojuksen. Sateen aikana Oltsu hieman heräsi ja päätti kuitenkin jatkaa uniaan samantien. Lopulta kohoani vietiin kunnolla, tule vimpa mietin mielessäni ja onni oli kerrankin kohdilla. Kaunis tumma vimpa oli rannalla. Pinna nro. 1 tälle päivälle.

Kaunis kala... Fongo nro 20.

Soitin vaimolta tilannekatsauksen ja vihreän valon saatuani jatkoin matkaa kohti Niemenmäen hopearuutana lammikoita, pieni taka-ajatus oli mielessä että nopea hopearuutana plakkariin ja sitten yrittämään Hietsun suunnasta mustatokkoa.

Hetken sohin sähköjohtojen alla 7m hiilikuituvavalla kunnes muistin että touhussani voi piillä valokaaren vaara. Telkkäemon ja poikasten kwaakkumisen siivittelemänä lähdin kohti suurempaa lammikkoa vaunujen kanssa.Vaunut hyötykäytössä.

Vinkkinä kalastaville isille, vaunuista saa erinomaisen vapatelineen esim vaunuissa majailevan asukin syöttämisen ajaksi. Oltsulla kun alkoi masu murista, onneksi oli valmista lämmintä maitoa ja syöttäminenkin onnistui vaunuista nostamatta. Samalla kun syötin huomasin kuinka kohoa vietiin ensimmäisen kerran tunnin aikana.

Annoin kalan syödä rauhassa ja syötin tytärtäni niin kauan kuin maitoa upposi. Oli aika nostaa onki ylös, onneksi särkien sijaan lammen uumenista nousi noin parisataa grammaa painava hopearuutana, Fongo nro 2. tälle päivälle plakkarissa.

Tätä hopearuutanaa vaivasi joku tauti kuten kuulemma muitakin lammen asukkeja.

Taas puhelin käteen ja soitto vaimolle, jälleen tuli vihreää valoa ja suunta Tebiksen kautta kohti Hietsua. Vaipat vaihdettu ja kahvit ostettu, siis mustatokko jahtiin.

Väliaika, paskavaippoja ja kupillinen kahvia.

Rannalla aiheutin hieman pahennusta kun vaunuilla tukin osan kävelytiestä ja hilpeyttä sillä kun istuin vaunujen päässä retkijakkaralla ongella. Löysin rannasta hyvän paikan mistä nousi ahvenia tasaiseen tahtiin, tokot vaan pysyivät saavuttamattomissa.

Katsoin pidemmälle tulosuuntaan ja huomasin tutun henkilön tulevan kohti, Käpylän Jari oli lähtenyt samoille apajille ja vielä saman lajin pyyntiin kuin minäkin. Jari haki välineet autosta ja rupesimme kilvan lirkkimään rannan kivien koloja. Kolmipiikit vaivasivat ärsyyntymiseen asti ja puhelimeni soitto lopettikin osaltani tämän huvin.

Vaimoni masu murisi ja pitäisi lähteä kasvimaan kautta kotiin tekemään ruokaa. Matkalla sain Jarilta viestin jota en pystynyt avaamaan joten soitin hänelle. Kuvailujen perusteella Jari oli onnistunut pyytämään mustatokon sijaan kivisimpun, pyynti siis tulisi jatkumaan. Uusi soitto hieman myöhemmin ja tuntomerkkien perusteella nyt olisi mustatokko fongattu.

Mielessä siinti kuitenkin ajatus, jospa vielä tänään saisin lopun perheestä mukaan ja pääsisin vielä kuitenkin yrittämään tätäkin fongoa. Ruokailun jälkeen lähdin kuin lähdinkin uudestaan Oltsun kanssa kalalle, sovimme Jarin kanssa tapaamamme Niemenmäessä jossa Jari yrittä hopearuutanaa tälle vuodelle lajipinnaksi. Mukaan oli lyöttäytymässä myös Antti, Jimi, Janne ja Jesse. Neljästä Kalamaraton tiimistä olisi siis sakkia tulossa kalalle tuon saman mustatokon jahtiin.

Jari ei saannut hopearuutanaa ja päätimme ottaa suunnan samoille paikoille mistä Jari oli tuon tokkolajin saalistanut. Rupesin lirkkimään rannan koloja, yllätyksekseni heti ensimmäisien kivien joukosta löytyi joku josta nappasi. Pinnalle nousi pieni tumma kala, kivisimppu prkl.

Peto kokoisekseen... näitä tulikin sitten usempia siitä kivikosta.

Jatkoin lirkkimistä ja sainkin kolmipiikin, toisen, kolmannen... ties kuinka monennen. Tässä vaiheessa paikalle tuli Antti ja Jimi XXL-Kalastajista, vaihdoimme kuulumiset ja jatkoimme lirkkimistä poikien onkiessa hieman syvemmältä. Lopulta vaihdoimme Antin kanssa välineitä. Hetken päästä Antti huutaa, nyt on kivisimppu, ei on se mustatokko. Ota sä Juha se ylös kun on sun vehkeetkin. Tästä lajista siis täydet pointsit ja kiitokset Antille.

Tokko uiskenteli pohjalla tullen esille kun toukalla varustettu koukku saavutti sen reviivin, äkäsesti kuin kivisimppu kävi se syöttiin käsiksi ja sain nostaa elämänpinnan nro. 29 tai jotain pinnalle. Iso käsi AU:lle.
Fongauspinna nro 22, elämänpinna nro 29. (Huomaa hieno tausta)

Tähän oli päivä hyvä lopettaa, Oltsukin oli samaa mieltä parkaisten tervehdyksensä ilmoille. Tähän on myös hyvä lopettaa tämä hieno kalareissu tyttärensä kanssa.

20.5.2010

Luonnon sinfoniaa...


Hienoimpia aikoja vuodesta on ehdottomasti kevät. Luonto heräilee talven pimeydestä ja kaikkialla hiljalleen alkaa vihertämään.

Koitajoen aalloilla mietiskellessä ja kuunnellessa kurkien kutsuhuutoja mieli lepää, tilannetta ei yhtään pahenna käen kukunta tai peipon viserrys.

Hiljaisuuden rikkoo vain baitrunnerkelan juoksujarrun naksutus. Etsin katseellani kohon ja huomaan kuinka se vaakatasossa viilettää ohitseni kohti rantaa.

Tiedän ettei täkynä uivassa sepissä riitä voimia kuljettaa kohoa tuota vauhtia, sielä on siis joku isompi kuljettaja.

Kelaan ylös noin 1,5kg hauen jonka otan ruokakalaksi. Täkyonginnan ihanuus piilee varmaan siinä että kun on syöttikalan saannut voi keskittyä naatisjeluun. Toinen viehätys on varmasti myös se kuinka kohon liikehdinnästä voi päätellä mitä siiman päässä tapahtuu.

17.5.2010

vihdoinkin loma...


Vihdoinkin loma voi alkaa. Olen viimeisien parin vuoden aikana aloittanut lomani Kalamaraton viikon alussa. Olen pitkään himoinnut Kotkan kisaan osallistumisesta mutta tänä vuonna se jäi juhlakisan takia.

Se epämiellyttävä tunne kun käy kavereiden kanssa kalalla ennen kisaa ja keskustelee lajeista ja kisataktiikasta ja takaraivossa jyskittää se tieto etten viitsi tänä vuonna osallistua kisaan.

Järjestäjien puolellakin on omat mukavat puolensa, varsinkin laurin ja jussin kanssa rupattelu ja lajien tuntomerkkien opettelu on parasta mitä kisan toinen puoli antaa itselleni. Kisan aikana on kiva jutella joukkueiden kanssa lajien kalastuksesta ja vinkeistä itselleni ja myös heille.

Pitkään on puhuttu maagisesta 30-lajin haamurajasta. Tänä vuonna ilman paria pummia Skes-amatöörit olisi tämän rajan rikkonut.

Olen aloittanut tulevan vuoden kisatiimini miettimisen. Helsinki voi huokaista helpotuksesta olen Kotkaan matkalla. Ajattelin lähteä kisaan googlemapsin, Jerryn vinkein ja omalla tietotaidolla. Katsotaan mikä on lopputulos vajaan vuoden päästä.

14.5.2010

vain yksi yöä


Tänään oltiin Käpylän Jarin kanssa Ylen alueuutisissa kertomassa Kalamaratonista. pätkän teko oli leppoista ja saimme toimittajan lisäksi myös kuvaajalle elämäpinnat kymmrnpiikistä ja allikkosalakasta. Ylen juttu

Jos joku ihmettelee kuvaa niin testasin onnistuuko puhelimella myös kuvien lisäys...

12.5.2010

Väki vähenee

Kalamaraton ja Stadionki on täysin vapaaehtoisvoimin pyörivä la-su kestävä tapahtuma. Yleensä olen onnistunut haalimaan porukkaa yleismiehiksi ihan hyvin isäni avuksi. Tänä vuonna tilanne on toinen, isälläni on jalkapaketissa, toisen kaverin äiti on heikossa hapessa ja kolmas ei vaan pääse paikalle.

Joten jos joku innokas talkoohenkinen helposti käskytettävä ilmoittautuu hommiin niin allekirjoittaneeseen voi ottaa yhteyttä.

10.5.2010

Mitä kaikkea mahtuu naisen käsilaukkuun...


Hallittu kaaos...

Olen tässä illan ratoksi järjestellyt kalastuslaukkuani ja tein samalla pienen inventaarion. Selvittelin mitä kaikkea tällaisen sekakalastaja fongarin työkalupakki pitääkin sisällä. Vertailukohdaksi otin jonkun naisen käsilaukun sisällön.

Ongelmaksi muodostuu kalareissulla se kun ikinä ei tiedä mitä seuraavaksi reissulla tulee tarvitsemaan. Näin ollen melkein poikkeuksetta kokoarsenaali kulkee mukana reissulla ja osa jää autoon odottamaan varsinaiselle kalapaikoille päästyä jos niitä vaikka tarvitsisikin.


Laukkusi sisältö:

t-paita, Glasgow science centren esite, muistivihko, paperikansio, metrolippu (vanha)
-pinnejä, laskin, kolme lusikkaa joista kaksi perinteistä ja yksi spork, tyhjä pirtelöpullo, vesipullo, irrallaan kolme kuulakärkikynää, lyijykynä ja kumi, karkkipapereita, kuitteja, kampa, hiusharja, kiipeilykortti, lompakko + sisältö
-irrallaan yhteensä 4,30 puntaa, iPod, kännykkä, sytkäri, pinsetit, helmet, deodorantti, 6 hiuslenksua, jugurtti (ihme että mulla olikin niin nälkä), tiikeribalsamia, kosteusvoide x 2, muistilappuja, kirjansivumerkkejä, rautatabletit ja otsalamppu

Näin vertailuksi romua on aika paljon... rupesin jälleen kerran miettimään ja ajattelin inventoida ja järjestää oman "käsilaukkuni" siis kalareppuni.

Laukkusi sisältö
Täkyonkikohoja 2kpl
Stoppareita
Kolmihaarakoukkuja
Onkikoukkuja kokohaitari 4-26
2kpl elektronisia tärppihälyttimiä
Liukupainoja
Puntteja
Leikareita (t ja basic)
Heitto-onkileikareita
Heitto-onkikohoja
Normaaleja herkkiä kohoja, eri kokosia ja painosia
Hauleja 2 rasiaa
Iskunvaimentimia
Lukkoleikareita
Perukkeita
Siimoja 0,05-0,40
Punottua lankaa
Koukunirttoittaja
Painonirroittaja
Helistimet 2kpl
Boileristoppareita
Boilerineula
Boileripora
Onkiperiä
Sidontalaite
Kalasakset
Puukko
Pappi
Tapsikotelo
Valmiita onkilaitteita, erimittaisia 5kpl
Pilkkivapa varustettuna morrilla
Hyttysmyrkky
Aurinkorasva
Otsalamppu + varapatterit
Varasukat
Varahanskat
Istuinalusta
Kalastusluvat
Pohjaonkitelineet 2kpl
Sadeasu
Kuksa
Sokeria
Teetä
Talouspaperirulla
Puntari
Kärkipihdit
Mittanauha
Kiikarit
Varapuola
Silakkalitka

Tähän satsiin kun lisää mukana kulkevat virvelit ja onget niin kokonaisuus pahimmillaan on lisäksi:

Shimano ST6000RA + Deimos Carp 3
Cormoran Cormoran X-MM 3000 6Pi + Victory Pro 2-20g (3,9m)
Shimano Seido 2500 RA + joku paska vapa
Shimano Sienna 2500FB + joku paska vapa
Special Bleak Short vapasetti vavat 1-2m (5kpl)
Tubertini Area pr Perfection 7m
3m onkivapa

Ehkä me miehet pidetään seuraavan kerran turpamme kiinni kun olemme kuittailemassa vaimollemme kun hän ei löydä jotain huulirasvaa laukustaan...



On muuten näppärä vekotin, onnistuu 26 koukunkin sitominen ulkoilmassa...

9.5.2010

Olen miettinyt...


Lajipinna nro. 12, Mutu, pohjoinen pallonpuolisko. Onki + toukka. Elämänpinna nro 23.

Kalassa tulee mitä ihmeellisimpiä ajatuksia ja projekteja mieleen osa on toteuttamis kelposia ja osa ei. Hyvä esimerkki näistä on jo toteutettu lajikalastusosio Skessin sivuille. Osion tavoitteena on kerätä vinkkejä kalastajilta, kalastajille.

Vuosien juostessa eteenpäin alkaa Kalamaratonin voittaminen vaikeutumaan, lajimäärät suurenee. Tietyille lajeille löytyy minuutin täsmäpaikkoja. Huhtikuun puolestavälistä aina toukokuun loppuun tiedän lähes joka toisen puhelun koskevan tulevaa -tai mennyttä kilpailua. Aina ennen kilpailua mietin että miksi taas kerran olen mukana mutta en kilpailemassa.

Olen päässyt osallistumaan kilpailuun muutaman kerran ja kerran sen olen kipparoinnut voittoon. Voitto on se jota jokainen lähtee hakemaan. Osa hieman enemmän tosissaan ja jotkun vaan tosissaan. Laskin mielessäni että Helsingin kilpailussa voisin näillä tiedoilla saada 20 lajia "helposti" ja sen jälkeen rupeaisi vasta tekemään tiukkaa. Kun ottaa huomioon kuinka opastin Titaanit 6 ilman harjoittelua voisin jopa treenaamalla taistella mitallisijoista.

Annetaan kisaajien kisata ja minä keskityn taitojen hiomiseen Fongauksen tiimoilta.

Fongauksen osalta minulla on hieno etu ja se on ehkä tämä kilpailemattomuus. Saan vinkkejä ja pääsen kalastamaan sellaisiin "hotspotteihin" mistä voi näitä "harvinaisia" lajeja saada helpostikin jallitettua. Harmittava on asian toinen puoli, muut kalastajat kun kysyvät vinkkejä opastan heidän muihin paikkoihin missä tiedän olevan potentiaaliset mahdollisuudet kyseiseen lajiin.

Miettikääpä kaikki mielessänne mitenkä paljon meissä Kalamaratonaristeissa ja Fongareissa on tietoa kalalajeista joista tavalliset tallaajat tuskin ovat kuulleet. Odotankin sitä hetkeä kun saamme jonkun lohenuistelijan tai hauen jerkkaajan liittymään hitaasti mutta varmasti kasvavaan joukkioomme.

Liittykää kaikki asiasta kiinnostuneet Facebookissa ryhmäämme. Ilmoitusjärjestelmää toteutetaan parhaillaan.

7.5.2010

Pika Fongo



Fongo nro 10 Allikkosalakka, Helsinki Viikki. Onki + mato. Elämänpinna nro 22.

5.5.2010

Onkitukku.fi auki


Tänään se tapahtui, jokaisen lajikalastajan tavaratalo on hiljalleen tulossa nettiin. www.onkitukku.fi osoite on siis auki. Tänään oli myös Vantaan Sanomissa juttua onkimisesta kunnon välinein, toimittaja pyysi hyviä kuvia ja lehteen pääsikin siskoni poika Tatu.

3.5.2010

Minimaraton etanavauhdilla

Vapun kunniaksi pidettiin perinteiset Honkaluodon kevättalkoot. Paikalle raahautuikin perinteisen talkooväen lisäksi muutamia kalamaraton kisaajia. Honkaluoto sai arvoisensa kyltin laituriin kiinni, kyltistä saamme kiittää Jari Käpylää.


On se hieno...

Talkoiden jälkeen heitin loppuperheen kotia ja lähdimme Vesan kanssa kolumaan stadin rantoja uusien fongojen toivossa. Suunitelmat olivat selvät, ensiksi litkaamaan silakka ja sen jälkeen satama-alueelle yrittämään kampelaa.

Litkailun lomassa sain työpuhelun joka sotki "hieman" suunitelmiamme. Pitäisi tehdä yksi tärkeä nettisivupäivitys ja julkaista sivut siinä samalla. Tiukkaa miettimistä mistä tähän hätään nyt tietokoneen ja nettiyhteyden repäisen, kotiin ei jaksaisi lähteä ajamaan. Onneksi Kettusen Henkka oli kotosalla ja pystyin menemään päivitykset tekemään hänen luokse. Onneksi olimme molemmat asaneet silakan rannelle ennen puhelua.


Fongo nro 8.

Nyt pitää osata lukea rivienvälistä niin saa pienen kalapaikka/lajivinkin Kalamaratonia ajatellen.

Menimme perinteiselle hopearuutanalammelle kokeilemaan olisiko asukit otillaan. Epäilin tätä suunitelmaa veden kylmyyden takia... enkä ollut väärässä. Onneksi olin kuullut huhuja alueella uiskentelevista piikkiselkäisistä kaloista. Tovin näitä piikikkäitä kaloja seurailimme rantavedessä kunnes päätimme niitä yrittää.

Itselläni oli setiti tämän kalan pyyntiin valmiina ja nopeasti olinkin nykimässä ilmaan kokoajan tippuvia piikkareita. Viereisellä penkillä istuva pyöräilijä ihmetteli "mitä v.....". Vesakin liittyi yrittämään epätoivoista tehtävää... koon 26 koukku oli liian iso. Tekniikka onneksi oli tiedossa aikaisemmista kisoista. Madon palanen kalansuuhun ja tehokasranneliike niin että kala lentää rannalle. Vesa kirosi piikkarit syvimpään monttuun... jatkuvista yrityksistä huolimatta ei piikkarit halunneet nousta rannanpuolelle.


Fongo nro. 9

Heitimme pohjaonget altaaseen ja jäimme odottelemaan, kovin kauan ei kestänyt kun kilikellot lauleskeli tärpin merkiksi. Altaan uumenista kuumeisesti rannalla odoteltiin että mikä kala sieltä nousee... kiiskihän se :D

Vesa kyllästyi kiiskien onkimiseen ja tiputti punttinsa aivan muurin viereen, kului hetki ja vapa liikahti vähän. "Ei sielä mitään ole Vesa totesi..." Kivinilkkahan sieltä tuli, Veksulle toinen pinna reissulla.


Vesa ja liero,edellisellä kerralla meinasi syödä moisen.

Totesimme paikan kalastetuksi ja päätimme lähteä Skattalle kokeilemaan mustakitatokkoa. Palasimme jälleen kerran sille ainoalle paikalle mistä olemme nähneet kyseisen lajin nousevan. Pohjaonget veteen ja odottamaan, kilikali kellot soi kun kalaa alkoi nousemaan. Vesa sai kivinilkan, pasurin ja särjen oma ensimmäinen kala oli pieni ahven.

Paikalla oli samaanaikaan myös Symbioosin kalakerhon kakkostiimi, vaihdoimme paikkatietoja ja selvästikin tietoni kiinnosti heitä. Toivotaan että kisassa paikoista on hyötyä. Vedimme paikasta yhteensä 3 kivinilkkaa, pari pasuria, särkiä ja ahvenia.


Vesan kolmas fongo reissulle.

Suositut tekstit