28.7.2010

Kohta puolet kasassa

Keräsin facebook ryhmämme saadut kalalajit listaksi ja tulos on huima. Yhteisömme Fongarit ovat kalastaneet yhteensä 46 kalajia jo tähän mennessä. Muutamia "helppoja" puuttuu listoilta ja niiden tullessa luku hipoo 50-lajia. Kun otetaan huomioon että Suomessa esiintyy vajaat sata kalajajia on puolien siitä pyyntäminen jo hatun noston arvoinen suoritus.

Nyt jännätään sitä saavuttaako kukaan henkilö tuota rajaa vai jäädäänkö alle. Monella on siihen mahdollisuus jos aika ja paikka natsaavat kohdalleen sen kyseisen lajin kalastushetkellä.

Uusimpana listoille ilmesyi Olli Varhimon pyytämä miekkasärki Lappeenrannasta. (Kuva: Olli Varhimo)





Kokonaisuudessa lajilista

Ahven
Allikkosalakka
Ankerias
Hauki
Harjus
Hietatokko
Härkäsimppu
Hopearuutana
Kampela
Kiiski
Kivennuoliainen
Kivisimppu
Kivinilkka
Kolmipiikki
Kuore
Kymmenpiikki
Lahna
Liejutokko
Lohi
Salakka
Seipi
Siika
Silakka
Siloneula
Sorva
Särki
Säyne
Karppi
Pasuri
Piikkimonni
Pikkunahkaiainen
Puronieriä
Ruutana
Made
Miekkasärki
Mustakitatokko
Mustatokko
Mutu
Nieriä
Kirjolohi
Taimen
Kuha
Toutain
Turpa
Törö
Vimpa

23.7.2010

Sitkeän uurastuksen kruunu

Olin pitkään yrittänyt karppia jallittaa ympäri lähialueita ja hieman kauempaakin. Tätä hienoa istutuksin ylläpidettyä kalalajia löytyy monista paikoista missä olen käynnyt. Jotenkin olen kuitenkin onnistunut jäämään ilman saalista vähän turhankin monta kertaa.

Olen nähnyt pienessä lammikossa isojen karppien käyvän mäskillä mutta jättävän syötit rauhaan, olen seurannut vierestä kun on nostettu hienoja kaloja ylös, kaverini on niitä saannut lukuisia, itse olen nähnyt kalat onkireissuillani mutta kun ei niin ei...

Tiistai illaksi olimme sopineet Onkitukun omistajan Tom Sirviön kanssa karppireissua Vanhankaupunginlahdelle tavoite kalalajeina lahnat ja karpit. Tom olikin odottelemassa minua lahdella omat onkivälineensä valmiiksi laitettuna ja paikka mäskättynä. Pääsin katettuun pöytään, pohjaonki veteen ja lisää special mäskiä jossa luettelon mukaan oli kaikkea hunajasta houkutusnesteisiin.

Usko oli suuri kun kuunteli juttuja ja samalla seurasi kuinka ammattilainen "onkii". Parttionginta taito ja ylipäänsä koko tilan haltuun ottaminen ja veden pienienkin liikkeiden synnyttäjän tietäminen on käsittämätöntä.

"Partin alla kävi joku pyörähtämässä nyt", hihkaisi Tom. Nyt on kiiinni! Ihmettelen hetken kun vavan päässä ollut lyhyt onkitapsi venähtää pidemmäksi ja kuinka huomaan noin 2,5kg karpin olevan toisessa päässä kiinni. Partin päässä on sisään upotettu kuminauha joka venyy noin 600% pituudessaan. Kuten jo arvata saattaa jäin tässäkin paikassa saaliitta.

Kauniita ovat stadinvesien karpit...


Yrittänyttä ei kuitankaan laiteta kuuluu vanha sananlasku. Olin ajelemassa eräs torstai ilta kotia kohti ja ajattelin käydä kokeilemassa edellispäivän mäskäyspaikalla josko se vaikka onnistuisikin illan hämärtyessä. Pääsin rannalle ja huomasin kuinka hiljalleen tyyntyvässä pinnassa näkyi sen näköistä liikehdintää että hieman isompia kaloja olisi veden alla liikenteessä.

Heitin kyyrystä maissilla varustetun ongen rannan tuntumaan noin 30cm veteen ja samantien kun maissi oli kadonnut "pimeyteen" lähti koho hirveällä vauhdilla kohti syvempiä vesiä. Edellisen kerran kun vastaava tapahtui nostin rannalle noin 200g ahvenen ja sitä edellisellä hieman suuremman sorvan. Nyt kuitenkin tuntui siltä että kala voisi olla sittenkin kauan tavoiteltu karppi.

Kala uiskenteli syvällä pysyen piilossa, samalla tuli rannalle hieman kauempaa touhujani seurannut romaani joka otti ystävällisesti haavini ja näytti että voisi mennä nostamaan kalan rannalle. Tämän ystävällisen kalakaverin avustuksella nostin elämänpinnaksi numero 35 kauniin pienen peilikarpin.

Ikuistin kalan kännykällä ja selitin romanille että jos hän saa tällaisia kaloja niin voisiko hän laskea ne ystävällisesti takaisin. Toivottavasti huono englannin kielen taitoni välitti viestini hänelle samalla kun laskin kalan takaisin kasvamaan ja odottamaan uusia innokkaita fongareita.

Elämänpinna nro 35, peilikarppi. Fongo pinna 2010 nro 33.

16.7.2010

Odottamisen tuskaa


Kalastus.comia varten napattu kuva madonpujotuksesta koukkuun pohjaongintaa suorittaessa...

Saimme Myllylän Markun kautta mahdollisuuden mennä tyhjentämään yksi lammikko suuremmista karpeista pienempien tieltä. Tiedossa oli että kalojen kokojakauma olisi noin 5-8kg luokkaa eikä lammen kalojen määrästä ollut mitään tietoa. Innokkaasti tässä on nyt viikko odoteltu reissun toteutumista ja kerätty tiimi kasaan jolla karppeja lähdetään jallittamaan.

Mielenkiinnolla odotan myös ensimmäisiä heittoja elämäni ensimmäisellä kunnon heitto-onkivavalla. Hankin Onkitukusta Victory Pro (VP) vavan ja siihen Cormoran X-MM 6pi 3000 kelan. Olin myytyä miestä jo siinä vaiheessa kun otin vavan ensimmäisen kerran liikkeessä käteeni ja testasin sitä.

Vertailu vanhoihin Shimanon normaaliin 180cm tikkuihin on kuin yö ja päivä, hiljalleen pääsen näistäkin eroon. VP:llä on pituuttaa 3,9m joten onnistuu kelaonginta syvemmiltäkin vesiltä. Systeemiä miettiessäni kekkasin kuinka voin pitää kelaongintaan tarvittavan systeemin melkein käyttövalmiina siimassa kiinni.

Mietin miten kelaongintaleikarin kiinnikkeet saisi pysymään kiinni leikarissa ja tajusin ongelman ratkaisuksi siimaan laitettavat stopparit mitä käytän liukukohoa käyttäessä. Kuva selittäköön tämän systeemin.

Leikariin tulee kiinni tapsi jossa koukku.

Systeemi oli niin hyvä että luulin jo onnistuneeni, tajusin kuitenkin vasta yön yli nukuttuani tarkistaa vavan kärkilenkin koon ja eihän tällainen viritys siitä tietystikään läpi mene.

Vihdoinkin koitti lauantai ilta jota oli odotettu innolla. Paikalle päästyä oli vastassa vesitankkeineen tempauksen järjestäjä Kilpilohi Oy:stä. Autolla pääsi suoraan vesiesteen rannalle ja heti näkyikin muutama suurempi pyörähdys, fiilis jatkoi vain nousemistaan.

Hieman myöhemmin saapui myös Vesa ja Roopekin kentälle ja pystyimme aloittamaan kalastamisen. Virittelimme vapoja pohjukan ympärille yhteensä 13 kappaletta, tavoitteena oli saada lajipinnat kahdelle meistä.

Heti ensimmäisen heiton jälkeen tiesin, nyt olen rakastunut. VP:llä lensi kevyellä ranneliikkeellä heittokoho lensi juuri siihen kasvillisuuden välikköön mihin sen ajattelin. Setin tunnukkuus on omaa luokkaansa, tätä vaan haluaa lisää.

Tämän tarinan voisi lopettaa tähän mutta, pakko on kertoa se että saimmehan me saalistakin. Olen pitänyt perinteenä sitä että vavan muovit otetaan vasta neitsyyden menetyksen jälkeen pois. VP:n ensimmäinen kala sai kunnian olla pienehkö ahven... karppisetti menetti neitsyytensä aikoinaan Tuusulanjärvellä särjelle.

Onnistuin saamaan setillä vielä toisenkin saaliin, rannalle kelatessä iski hauki ohi kiitävään maisiin ja onnistuin nappaamaan tämän laittomalla keinolla niskasta rokastamalla rannalle.

Silmät ristissä kotiinajaessani siisi silmissä edelleen haave lajifongo pojosta joka jäi saamatta... ehkä jo ensi reissulla, tai sitten ei.

2.7.2010

Suomalaisen miehen dödö


Pinna nro. 31 Törö Keravanjoesta.


Torstai illaksi olimme suunitelleet Fongaus reissua Vesan, Markun ja Roopen kanssa Facebookin välityksellä. Aluksi suunitelmiimme kuului kivennuoliaisen pyynnin kokeilu Sipoosta ja sitten illaksi kohti Stadia ja mudun sekä kivisimpun ongintaa.

Töistä pääsin lähtemään vasta lähempänä puolta ysiä ja soitinkin Roopelle joka kuumeisesti odotti parkkipaikallamme lähdön hetkeä. Hetken rupattelun jälkeen totesimme yhteistuumin että hänen kannattaa ottaa suunta kohti Järvenpäätä ja Keravanjokea. Soitin asiasta vielä Markulle ja sovimme tienvarren opastauksesta.

Perhesovun ylläpitämisen jälkeen pääsin lähtemään kohti Järvenpäätä ja Keravanjokea. Kun ajelin pelipaikoille oli tässä vaiheessa Roope saanut elämänpinnakseen Törön matalalta jokialueelta, Vesan opastuksessa sain itsekin auton melkein joenrantaan ja pääsin yrittämänä itselleni tätä elämänpinnaa. Kohon syömisen tunnistaminen kohon käyttäytymisestä on aloittelevalle törö onkijalle vaikeaa, onneksi vieressä oli Vesa ja Markku jotka ilmoittivat koska kala oli kiinni. Meni noin pari minuuttia kun törö oli kuvattavana käsissäni... matka voisi jatkua.
Kivennuoliaista on eräiden sähkökoekalastus tuloksien mukaan tietyssä jokivesistössä runsaasti. Näiden tuloksien pohjalta lähdimme kohti paikkoja jossa tämä laji voisi olla mahdollinen.

Lopulta tie oli niin kapea että hyvä kun autolla mahtui...

Ensimmäinen kohta jossa "rantauduimme" puron varteen löytyi tiettomien taipalien takaa. Puro oli yhtä syvä kuin leveä, pieniä monttuja löytyi mutkista. Kaloja ei kuitenkaan näkynyt. Olimme tulleet joen latvapuroille kirkkaimpien vesien toivossa, pikainen kävely ympäri puroa kivisempia virtapaikkoja etsien ei tuottanut tulosta.

Lähdimme takaisin autolle ja otimme koekalastustuloksista uuden suuntiman noin 5km päästä löytyvälle koskelle. Kosken ensi silmäys tuotti mielihyvän siitä toiveesta että nyt oli paikka ainakin sellainen mistä kivennuoliaisia voisi löytyä. Lähdimme jokainen tahollamme ympäri koskea tavoitteena lirkkiä kivenkolosia kalojen toivossa.


Sumuisten vuorten "gorilla" etsimässä metsän siimeksestä ruokaa murisevaan masuun...

Muutaman tunnin session jälkeen saimme ainoastaan pari kontaktia kaloihin, tosin yhtään näistä ei noussut ylös asti. Sitken yrittämisen jälkeen totesimme tämän lajin hieman liian haastavaksi ja otimme yhteistuumin suunnan kohti Helsingin Vuosaarta.

Vuosaaressa elämänpinna listaa kartuttamaan Vesalle ja Roopelle oli tarkoitus onkia mutu sekä hietatokko, mahdollisesti jopa kivisimppu.

Rannalla selvisi heti kuinka helppo olisi tämäkin laji saada jallitettua, kolme henkeä pienine vapoineen onnistui vajaassa kymmenessä minuutissa löytämään parven ja jokainen lirkkimään siitä itselleen mudun lajipinnakseen. Valitettavasti tästä paikasta ei hietatokkoja noussut, toisin oli toukokuussa jolloin saimme niitä useita kymmeniä.

Mudun jälkeen matkamme suuntasi kohti Mustikkamaan rantakivikkoja joissa tavoite kalana olisi Roopelle elämänpinnaksi kivisimppu. Tämänkänä lajin lirkkimisessä ei kauaa nokka tuhissut kun löytyi rannalta oikea kivenkolonen.

Ilta oli tarkoitus päättää kuhan ja karpin yrittämiseen mutta päädyimme hakemaan lajipinnaksi vielä mustakitatokon Roopelle. Reissu oli erittäin hieno ja onnistunut, upeita paikkoja joissa olisi ollut mahdollista saada myös tämä kauan hakusessa ollut kivennuoliainen... Itselleni tuli fongopojoja 2, Roopelle 4, Vesalle 1.

Sänkyyn kömpiessäni joskus aamuyöllä olin kuulemma haissut hieman liikaa offille ja tästä syystä vaimoni päättikin nukkua yönsä olkkarin sohvalla...

Suositut tekstit