1.8.2010

Vain yhden pasurin tähden

Tytöllä varmat otteet jo heti pienenä...

Työkaverini ihmettelevät sitä kuinka jaksan päivästä toiseen hehkuttaa reissujani joiden saaliit jäävät lähes poikkeuksetta mitättömiksi.

Mahtaa tulla jälleen hymy heidän huulille kun kerron ajaneeni Airistolle saakka pyytämään yhden pasurin.

Tarinaa on hieman selvennettävä jolloin se jopa kuullostaa hieman järkevämmältä.

Kävimme vuosituhannen alussa silloisen opinahjoni kanssa exkursiolla Paraisten kalakoululla, vierailuun kuului myös härkäsimppujen onginta Airistolla. Tekniikka oli perinteiseen silakkalitkaan laitettiin mato tai silakan palanen. Ehkä olisin tuolla reissulla saanut elämänpinnaksi tämän piikikkään kalan... Valitsin silloin kuitenkin viihteelle siirtymisen JP:n kanssa joka silloin opiskeli Paraisilla.

Aloitimme vaimoni kanssa päivän perinteistä poiketen pommiin nukkumisella. Auto starttasi kohti Turkua hivenen yli 7. Navigaattoriin vaimo naputti Jätti-Rätti nimisen lankaliikkeen joka sijaitsi Kaarinassa.

Liike löytyi pienellä hakemisella ja seuraavaksi kohteeksi navigaattoriin napattiin Turun Ruissalo ja sieltä löytyvä joku kahvila. Kahvilaksi valikoitui tienvarresta löytyvä Honkapirtti, jalkaväkirykmentin JR 41 kunniaksi rakennettu talo tarjosi hyvän makuisen kahvin lisäksi maukkaan munkin.

Kuten tässä vaiheessa arvata saattaa oli alkupäivä varattu kulttuurimatkailulle ja vasta iltapäivän puolella siirtyi ajankulutus kalastuksen ääreen.
Kukkia ja öttimöttiäisiä...

Vaimoni joka on innostunut kyykkimään kasvimaallamme oli valinnut seuraavaksi käyntikohteeksi Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan, täällä piipertäjien taivaassa on ulkosalla esillä yli 3000 mitä kummallisemman näköistä kasvia. Itse innostuin työntelemään vaunuja ympäri puutarhaa ja pysähdyin vasta ensimmäisen lummelammikon edessä. Minua alkoi kiinnostamaan olisiko lammikossa pinnan alapuolella elämää.

Tiukka tarkkailu lumpeiden väleihin toi ilmi sammakonpoikasia ja jonkun pienen kalanpoikasenkin onnistuin näkemään. Lajimääritys jäi kuitenkin tekemättä. Kun aika oli vihdoin kypsä jatkoimme matkaa Turun varmasti tunnetuimpaan nähtävyyteen, kyllä se on linna.
Perhe Salosen kulttuurimatkalla...

Tämä pieni reippailu sujui mukavasti Oliviaa kannellessa ympäri kapeita käytäviä ja rappusia ylös alas kavutessa. Paikka on todella hieno ja näin ensikertalaisena voin suositella vierailua jokaiselle.

Kalaporukan kanssa olimme sopineet tapaamisen Raisiosta tulevan Jani Hakkaraisen ja Hesasta tulevan sakin kanssa Kaarinan HongKongin pihalle klo 15. Kävimme paikallisessa Prismassa ennen h-hetkeä tekemässä evästankkausta ja pois lähtiessä kun kirosin ohiajettua risteystä kuului takapenkiltä jo legendaariseksi muodostunut tokaisu; häähää... niin juuri tyttäreni suusta :)

Kaikkea sitä vaimo ja alle 7kk tytärkin joutuu kokemaan... tuulta ja tuiskua.

Pääsimme kuitenkin perille Janin opastuksella ja valloitimme Airiston Holiday Inin takaa löytyvän laiturin päädyn. Tästä voi oikeaan aikaan saada lajipinnakseen härkäsimpun lisäksi myös nokkakalajan, kampelan yms... Retkemme aikana tavoitellut lajit pitivät suunsa tukossa ja laiturille nousi ainoastaan ahvenia, särkiä ja pasureita.

Janilla oli kuitenkin toinen potentiaalinen härkäsimppu paikka lähistöllä ja päätimmekin lähteä usean tunnin yrittämisen jälkeen tuolle paikalle. Yllätys oli kuitenkin moinen kun huomasimme tiehallinnon kalastaminen kielletty kyltit pitkin rantaa.


No ei hätä ole tämän näköinen, lauttamatkan päässä olisi toinen pelipaikka missä myös mustatokko olisi mahdollinen. Lautan henkilökunnalla kahvitauko menossa.. ja me odotamme sen loppumista.

Pääsimme toiseen saareen ja hetken ajomatkan jälkeen olimme pelipaikoilla. Kamat autosta kantoon ja rantaan... mitä tua! Jani hämmästi entisen hyvän kalapaikan luokse ilmestyneitä samanlaisia kylttejä kuin edelliselläkin rannalla.
Lautalla... (Kuva: Vesa Karsikas)

Tähän oli hyvä päättää tämä päivä ja toivottaa lauttamatkan aikana pojille loppupäiväksi kireitä siimoja. Heillä oli tavoitteena vielä kalakoulun rannasta yrittää mustatokkoa, oli kuulemma jäännyt yritykseksi.

Vaimolleni mainitsin aamulla että ei näissä reissuissa se saalis ole tärkeintä vaan yhdessä kokeminen. Olimme hienolla porukalla viettämässä hienoa aikaa tuulessa ja tuiskussa, jokaisella se sama tavoite. Tavoitteena oli saada härkäsimppu tai jotain muuta, kukaan ei kuitenkaan loppusaaliista valittanut. Otetaan vetten viilentyessä uudestaan, eiks jeh!

Suositut tekstit