26.3.2011

Kalastajien röyhkeys


Olimme onnistuneet livistämään vaimoiltamme edellisien viikonloppujen aikana pilkille ja tänä viikonloppuna oli jälleen yritys kova. Nyt onneksi vastaanvänkääjä päätti lähteä itsekin mukaan nautiskelemaan raittiista ilmasta ja hyvästä seurasta.

Heitimme Olivian siskolleni hoitoon ja otimme suunnaksi edellisenä iltana sovitun Sipoon Gumbostrandin. Täällä olimme käyneet Janin kanssa edellisenä viikonloppunakin tutustumassa paikkoihin. Kun saavuimme paikalle havaitsin kauempaa isäni erään saaren kupeessa istuskelemassa ja päätimmekin käydä häntä moikkaamassa.

Kairailimme reiät pienen jutuskelun jälkeen vaimoni kanssa ja aloimme odottamaan tärppejä... ei mennytkään kuin hetki kun haarukkavavan tärpinilmaisin sukelsi alaspäin. Reissun ensimmäinen muttei toivottavasti viimeinen ahven oli ahkion pohjalla. Onnistuin saamaan vielä toisen samaisesta reiästä jonka jälkeen päätin lähteä katsomaan miten Janilla oli onnistanut saaren toisella rannalla.

Pääsin hänen luokse ja huomasin kuinka ämpärin pohjalla oli reilunkokoisia ahvenia mukava määrä ja lisää näytti nousevan. Kalat olivat todella arkoja eikä tasuri tai saati pystypilkki tuottanut tulosta. Morri oli se mikä näytti nyt toimivan, kairasinkin hieman rannempaan reiän johon morrin tiputin batam! tärppi oli komea, tunsin että nyt on hyvän kokoinen kala nousemassa... enkä ollut väärässä. Jäällä sätki tämän ja varmasti myös viime kauden suurin ahven jonka olin onnistunut jallittamaan.

Seuraamme liittyi mukavan oloinen mies ja hetken rupattelun jälkeen päätimmekin lähteä kartoittamaan porukalla kauempana löytyvää luotoa.

Luodon luona Jani onnistui kasvattamaan saalista useammalla pannukarkealla, loppuporukka meistä nyki tyhjää.

Batam, batam, ylös, irti, batam, ylös, irti, batam, batam, ylös, irti... on se hienoa katssoa vierestä kun joku osaa ja löytää parven. Tämä aamulla mukaamme lähtenyt tuntematon pilkkimies oli löytänyt parven. Vaihdoimme kaikki tasurit ja aloimme kairaamaan kiivaasti reikiä oletettuun parven etenemis suuntaan.

Joukkoomme oli tullut myös tämän lisäapumme veli joka myös alkoi isolla tasurilla nostamaan ahvenia joiden koko läheni puolta kiloa. Kairasin oman reikäni hänen lähettyvillä ja toive saaliista koheni kun katsoin kairatessa jäälle nousevia komeita pannukarkeita.

Kyllä, heti ensimmäinen reikä pisti aamuisen ennätyskalani uusiksi, ja sama reikä paransi sitä heti perään. Vieressä vaimoni sai päivän toisen kalan aamuisen kiisken seuraksi, ja toisen, hektinen hetki kesti vajaan tunnin. Tuon tunnin taisteluhetken tuloksena saalispussimme yhteispaino nousi yli kymmenen kilon ja saattoipa lähennellä joka viittätoista kiloa.

Vierestä kuulin neuvoksi että "laske hiljalleen pohjaan ja nostat sieltä hiljaa niin aktivoituu iskemään". Välittömästi kun testasin pientä tekniikkaparannusjippoa oli ero huomattava... taas oppi jotain uutta.

Tämän pienen hetken kun olisi tajunnut tai malttanut videoida olisi siitä saannut tänne hienoa katsottavaa. Nyt voitte vain haaveilla moisesta ja toivon että jokainen innokas pilkkijä onnistuu joskus moisen hetken kokemaan. Suurimman ahvenen vetäisi parven löytänyt lisäapumme ja sen paino yli 560g.

Puolikiloinen pannukarkea...

Paljon puhutaan siitä kuinka me kalastajat olemme röyhkeitä ja että menemme viereen kairailemaan reikiä. Tämän aamuisen "röyhkeän" miehen ansiosta saimme seurata kuinka merellä niitä ahvenia etsitään ja lopulta mikä on lopputulos jos kalat löytyvät. Kiitokset hänelle seurasta ja opeista joita porukamme sai hänelta ammentaa.

Röyhkeyden ansiosta tuli tällainen lopputulos...

Suositut tekstit