25.6.2011

Ahh... Kesäloma (monen reissun rapsa)


Vihdoinkin on aikaa relata ja yrittää unohtaa työasiat. Lauantai aamuna ylitäyteen ahdattu automme starttasi kuudelta kohti Ilomantsia. Olin onnistunut lämmittämään vaimoni sille että menisimme Saimaan kanavalle ongelle.

Jo viimeisien vuosien ajan olen yrittänyt lomareissuilla pikapysähdyksillä miekkasärkeä kanavalta, tässä kuitenkin onnistumatta. Tänä vuonna yritys jäi vain haaveeksi kun Lappeenrannan kohdalla taivas laski alleen.

Kiteen kohdilla pilvipeite kuitenkin repesi ja päätin poiketa perinteiselle paikalle harjusta pyytämään. Nappasinkin autosta ongen ja toukkapurkin. Tiputin kauempaa rannasta ongen ranta penkan tuntumaan ja heti kohoa vietiin, harjus lajipiste nro 21 tälle vuodelle oli saatu.


Pitkän ajopäivän päätteeksi huomasin että uskollinen Koijan sotaratsu oli heinähuoneen edessä. Päästelin muutaman ärräpäät kun tiesin heti ettei perinteiselle täkyongintapaikalle ollut asiaa.

Lähdin katsomaan välineet matkassa kuinka kalastaminen rannalta onnistuu. Rämmin halki kangasmetsän kun minut toivotti metsänlinnut tervetulleksi. Männyn latvassa joku pitkäjalkainen kahlaaja kirkui toivotuksensa ja heti seuraavien askelmien jälkeen huomasin ylväästi oksalta lentoon lähteneen maakotkan.

Hikinen taival päättyi vihdoinkin ja pääsin Kangaskosken rannalle. Normaalisti lilluisin noin 30m nykysijainnistani alempana veneellä... Päätin kuitenkin kokeilla jos tästäkin paikasta nousisi jotain. Samalla rakas vaimoni soitti ja keroi syöttini jäänneen jääkaappiin... Taas muutama ärräpää ja hetken miettimistä.

Peli on hyvin yksinkertainen. Yritetään saada saalista mukana olevalla arsenaalilla ja sillä mitä käden ulottuvilta löytyy. Ensiksi piti miettiä kuinka saisin täkyonkeeni syötin, maalla tallustavia öttimöttiäisiä ei näkynyt joten niillä kalastamisen sai unohtaa.

Rakkaat jokapaikassa inisevät ystävämme ilmoittivat ilokseni läsnäolosta, käsivarsi paljaaksi ja avot syötit tuli luokseni. Pieneen 24 koon koukkuun saa näppärästi pujotettua muutaman hyttysen. Syöttitetty onki veteen ja samantien nousi ensimmäinen saalis.

Ensimmäiseksi kalaksi nousi kaunis pieni 5cm säyne jonka ennen kunnolla käteen saamista päätti pompata ja jatkaa elämäänsä. Lajipiste jäi siis ikuistamatta. Lisää hyttysiä koukkuun ja täkyongen syötiksi nousi pieni särki.

Täky virtaan kohti alapuolisia ottipaikkoja. Kasasin virvelin ja virittelin siihen pienen lipan ahventen toivossa. Ensimmäisen heiton perässä seurasinkin ahven ja juuri ennen rantaa päätti iskeä kiinni, reilu 200g assu sätki saalispussissani. Jatkoin heittelyä virtaan ja lähes kopina edellisestä taas edellistä hieman suurempi ahven nousi rannalle. Samaa menoa jatkui hetken kunnes hiljeni.

Jatkoin kuitenkin heittelyä ja huomasin kun lippaa seurasi edellisiä huomattavasti suurempi ahven. Tämän ahvenen koko oli lähemmäs 40cm, painoa arviolta lähemmäs kilon verran. Jätti ei kuitenkaan huolinut pientä lippaa ja syvyyksiin takaisin uinnin jälkeen syönti tyssäsi kuin seinään.

Lopulta nämä muutamat suuremmat ahvenet jäivät tämän ressun ainoaiksi suuremmiksi kaloiksi. Lajipisteeksi sain jigillä hyvinhyvin pienen hauen. Kesälomatavoite lajeista toinen oli jallitettu, listasta uupuu vielä säyne ja seipi.



Olin saannut Onkitukun Tomilta maisteltavaksi uutta hittituotetta. Itselämmittyviä juomia. Itse valitsin koetestiin kaakaon, hieman skeptisenä tämän toimivuuteen ja ennenkaikkea makuun päätin kuitenkin testata. Ensi silmäyksella vielä ruotsinkielinen etiketti ei vakuuttanut.

Onneksi muutaman kuvan avustuksella tajusin miten juoman saa lämpimäksi. 1. Avataan purkin pohjassa oleva kansi. 2. Painetaan pohjassa olevaa muovia sisään jolloin kemiallinen reaktio alkaa. 3. Aloitetaan voimakas ravistaminen jota jatketaan siihen asti kunnes vihreä neste on pohjasta kadonnut. 4. Avataan juoma ja odotetaan 3 minuuttia.

Tässä vaiheessa kun olin avannut juoman ja ottanut ensi tuoksut olin positiivisesti yllättynyt. Tämähän tuoksuu ihan hyvältä ja ensimmäisen huikan jälkeen olin myyty. Veteen tehtyä hyvänmakukuista kaakaota ja lämmintä vielä. Tällainen tulee eksymään kalareppuuni toistamiseen ja varsinkin jos allergioista kärsivä vaimonikin voi tätä juoda.

Seuraavana päivänä päätin ottaa tavoitekaloiksi puuttuvat säyneen ja seipin. Kömmin samaan paikkaan kuin viimeksi. Nyt lipan viskomisen sijaan kasakin kelaongen jonka syötitin kunnon lierolla. Liero ei ehtinyt kuin sukeltaa virtaan kun kohoa jo vietiin, nopea koukkaus haavilla ja säynepiste oli napattu. Tiesin ettei Koitajoki petä säyneenkään osalta.

Tämäkään reissu ei tuottanut lajipisteen lisäksi suurempaa saalista. Nyt oli uusien kalapaikkojen metsästyksen aika. Pitkään oli haaveillut Palojärven kanavan luusuaan kalalle menoa ja nyt sen päätin toteuttaa. Seuraavana päivänä suunnistin kanavan sillalle ja kysyin voinko parkkeerata auton työmaaalueelle ja luvan sainkin siltaa korjaavilta miehiltä.

Rämpiminen halki metsän ja kivikoiden veti äijän maitohapoille. Rämpiminen kyllä kannatti, pääsin virran reunaan jossa akanvirta pyörähti rannan suuntaan ha jonka reunaan jäi tyyni kohta.

Kasasin täkyongen valmiiksi ja päätin onkia 3m ongella syöttikaloja. Pieneen koukkuun pieni mato, heilautus virran tuntumaan ja samantien kohoa vietiin. Kalan voimasta päätellen kyseessä ei ollut särki tai ahven.

Olisiko vihdoinkin seipi piste nousemassa. Korpiainenhan se sieltä nousi, kuten seipiä täälläpäin Suomea kutsutaan. Nämä kalat ovat todella voimakkaita ja sitkeitä kun elelevät virtavesissä, tästäkin johtuen pidän näitä parhaimpina täkykaloina.



Virittelin täyn uimaan niin että se teki rinkiä akanvirran mukaan pysyen kokoajan poissa kovimmasta virrasta. Täkyonginnan ihanuus piilee sen rauhallisuudessa, samalla kun täky tekee työntänsä voi keskittyä muuhun kalastamiseen. Nyt aloin pyydystämään vaimolleni ahvenia.

Tämä toimikin hyvin, lähes jokaisella heitolla nousi pieni raitapaita rannalle. Keskittyessä ahventen pyyntiin huomasin kuinka täkykohoni oli sukelluksissa.

Juoksin virvelin luokse ja odotin hetken, ehkä tämä odotus oli liikaa. Vastaiskun tekemisen myötä kuului naps ja siima katkes. Ilman peruketta varustettu täky oli varmaan joutunut hauen hampaisiin ja siima oli siinä katkennut. Tämä reissu oli hyvä lopettaa tähän, paikka jäi kuitenkin positiivisina mieleen ja tiesin tulevani tänne toistekin.

Edellisen päivän reissun tavoin myös seuraava reissuni suuntautui Palojärvelle. Nyt päätin mennä vastarannalle ja yrittää samalla taktiikalla ahvenia ja suurempia kaloja täyllä. Laitoin täyksi jälleen seipin joita tuntui riittävän virrassa tarpeisiini.



Viritin täyn hieman kauemmaksi ja aloin heitellä lippaa saaden jälleen ahvenia saaliiksi. Huomasin samalla kun nostin ties kuinka monetta kalaa ylös että täkykoho alkoi pomppia hurjasti. Nopeasti kuin pika-aituri loikin rantaa pitkin virvelin luokse. Vastaisku ja tunsin että jotain suurempaa kuin seipi oli siimanpäässä.

Kelaamisen myötä rannalle nousi reilusti pannukarkea ahven seipi suussa. Kokeilin vielä samasta kohdasta saamatta enempää saalista. Tämän puolen rannalla pystyi kalastamaan myös enemmän järven puolelta. Heitinkin seipi täyn oikealle aukeavaan lahdelmaan. Kesäinen ilta alkoi hieman hämärtymään ja seurani olleet ininäveijarit kävivät entistäkin äkäsemmiksi.

Kuin taikaiskusta huomaan täkykohon pomppivan hurjasti, elävä täkykalani oli kohdannut saalistajansa. Annan hetken jos toisenkin saaliskalan nauttia täystä kunnes tempaisen vastaiskun. Vain yhdellä koukulla varustettu täkyni oli vasta pääpuolelta saalistajan suussa ja rannalle saapuikin riepaleinen seipi.

Virittelin täyn uudestaan uudella seipillä ja nyt tuplakoukutuksella. Lähes identtisesti samassa paikassa koho aloitti hurjan kiitämisen vedenpinnalla. Nyt annoin saalistajan syödä kauemmin, tästäkin huolimatta vastaiskun myötä saaliskala ei jäänyt kuin hetkeksi kiinni päässä olleeseen koukkuun ja pääsi irti.

Päästelin muutamat ärräpäät ja päätin kokeilla viellä kerran. Jälleen sama toistui ja vaikka koho oli lähes minuutin sukelluksissa ei saalista jäännyt vieläkään kiinni.

Tähän salliitta jäämiseen voisi tympääntyä, varsinkin kun tietää että paikalla saalista riittää. Tänne on hyvä palata seuraavallakin kerralla tietäen mistä ja miten saalista voisi saada... Tiedä häntä oliko näin syövät saalistajat haukia vai kuhia. Ehkä jo seuraavalla kerralla saan jotain kerrottavaakin ;)

5.6.2011

Metsään mars!


Olemme pitkään miettineet ja harkinneet vauvarinkan hankkimista. Tavoitteena on saada hieman laajempi alue Suomen kauniista luonnosta retkillemme käytettäväksi niin että Olivia voi kulkea mukana.

Hyvä ystäväni Jani joka on kirppismyyjien päivänsäde tyylillään millä käy pöydät lävitse ja vaimonsa pahin painajainen kun kotiin kerääntyy harakanpesän tavoin kaikkea kivaa ja kiiltävää. Sissi-iskumme suuntautuikin nyt Myrtsihalliin josta on monena viikonloppuna tehty huippulöytöjä varsinkin Olivialle.

Kävelin vaunuja työntäen kun kuulin taustalta puhetta vauvarinkasta, huomasin kuinka ulkomaalainen mies oli saanut kuulla rinkan hinnaksi 20e, jätti onneksi ostamatta. Singahdin paikalle kuin toutain Saarikosken Antin vieheeseen Kuokkalankoskella. Onnea vielä kerran saamamiehelle uudesta elämänpisteestä!

Singahdukseni tuotti tulosta, löysin vanhempaa mallia olevan Haltin Napero lapsenkantorinkan. Hetken tutkailin rinkkaa ja juttelin myyjän kanssa. Lähes uusi, vain pari kertaa käytetty rinkka oli käsissäni tutkittavana. Tiesin aikaimpien selvittelyjen perusteella että uudet Haltin retkirinkat maksavat reilusti yli 100e.

Päätin ostaa rinkan ja kotiin päästyämme testasinkin sitä kävelemällä Olivia kyydissä parin kilometrin matkan Janille ja takaisin. Olivia viihtyi rinkassa ja pää kääntyili ympäriinsä. Hyvä oston ja voin sanoa että hiki valui.

3.6.2011

Tattaraa, se on 300... ja 20!

Tämä tekstini mitä luet on blogissani 300 kirjoittamani juttu. Otan osaa jos näet punaista teksteistä jotka sisältävät kirjoitusvirheitä tai muita kieliopillisia virheitä. Niistä viis, kirjoitan tätä vähän kuin päiväkirjaa reissuistani ja minulle on ihan sama millaista tekstiä tänne suollan. Kiitokset kuitenkin kaikille lukijoilleni jotka ovat jaksaneet seurata raapustustani, ainakin google analyticsin mukaan teitä on ihan riittämiin ->Toki lisääkin saa tulla :D

Harmittavasti kalakaverini Jani skippasi keskiviikko illaksi suunitellut reissun ja niin harvinaista kuin se onkin lähdin kalalle yksin. Matkalla soitin Saarikosken perheelle ja kuulin heidän olevan kohteenani olevalla Ruoholahden kanavalla ongella. Ilmoitinki yksintein että olen tulossa ja liityn seuraanne.

Tunnetusti tämän perheen pää Paula on suustaan "räpätäti" ja aika menikin kalastuksen sijaan keskustellen heidän ja meidän perheen kuulumisista. Kuulumisten vaihtamisen lisäksi sain nauttia heidän tyttärensä Jennan kauhuskenaario esityksestä missä humppanoidizombit olivat vallanneet Ruoholahden, koska eivät olleet tyytyväisiä täällä asuvien ihmisten parvekeviljelyiden makuun.


Vitsiniekka vauhdissa...


Lisäksi Jenna piti vitsituokion josta näyte videon muodossa katsottavissa Taimenmies youtube-kanavalla. Loistava likka joka osaa kalastamisen lisäksi tärkeän taidon, muiden viihdyttämisen. Toivottavasti saan vastaisuudessakin nauttia reissuilla tämän perheen seurasta.



Heidän saalislistalta löytyi jo sorva, mustatäplätokko, ahven, salakka, kolmipiikki, särki... itselläni kävi pilkissä vain kolmipiikit. Harmittavasti Saarikosket lähtivät ja jäin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan yksi kalalle. Lähdinkin kohti aurinkoisia rappusia sisemmäksi kanavaan.

Hetken istumisen jälkeen huomaa kuinka hieno harrastus kalastus on. Täysin minulle tuntematon mies istui viereeni ongelle ja aloimme rupattelemaan kanavan kalastosta sekä hänen aikaisemmin aamulla tekemästä reissusta Espoonjoen suistoon. Suistosta oli kulemma noussut kutulahnojen lisäksi myös muutama komea pannukarkea ahvenkin.

Suunitelmissa illalle oli käydä katsomassa keskustan tuntumassa uusia kivisimppujen pyyntipaikkoja ja koska kaikki tietävät on helpompaa kalastaa tätä lajia pimeässä ja kellokin oli vasta lähemmäs yhdeksää.

Mielessä ajattelin vajaan vuoden päässä siintävää Kalamaratonia jossa tavoitteen uskaltaa nostaa tämän vuoden 9. sijaa paremmaksi. Tein iltaa ajatellen fixun päätöksen ja päätin lähdeä kokeilemaan toisesta paikasta mustatokkoa. Lyhyestä virsikaunis, täältäkään tavoite lajia ei noussut.

Istuin ja nautin hetken auringonlaskusta samalla katsoen ohikiitäviä toistaan kännisempiä ihmisiä jotka juhlivat omalla tavallaan tulevaa vapaapäivää. Tuntui jotenkin oudolta istuskella rannalla yksinään, onneksi kalat pitivät kiireisenä...

Hetken onkimisen ja naatiskelun jälkeen otin uudeksi tavoitekalalajiksi kivinilkan. Erä-lehden toimittajalta ja kaikkien tuntemalta Jari Tuiskuselta oli saannut "täsmävinkit" tämän lajin narraamiseen. Jotenkin vaan uskoa ei kisassa ollut ja jätin tämän tipsin kokeilematta. Nyt kuitenkin auton nokka otti suunnan kohti satama-altaita.

Perille päästyäni istahdin altaan reunalla olevan tolpan juurelle vehkeitä virittelemään. Huomasin kun rannalle saapui pariskunta autolla, seurasin hetken kun pelkääjänpuolella istuskeleva nainen alkoi etsimään "kynää" kuljettajan penkinalta. Annoin kynän etsinnän jatkua hetken aikaa ennenkuin päätin lopettaa pilkkimisen ja hakea virvelin käyttööni.

Mahtoi kuljettajaa harmittaa kun "kynän" etsiminen jäi kesken naisen säikähteässä tolpan takaa kömpivää kalastajaa. Hieman hymyilytti kun kävelin autolle hakemaan lisäarsenaalia rannalle ja varsin mielessäni se ajatus että minulla ei ole kiire mihinkään.

Kilikelloilla varustettu pohjaonki muurin viereen lillumaan ja samalla pilkkimään. Kilili herätti kello minut muista maailmoista. Tämä tärppi jäi kyllä vain herätykseksi, olemme täällä ja tiesin että +1 on kohta lajilistallani. Päätin lopettaa pilkkimisen ja siirtyä vain pohjaongintaan, Kilikili, kilikili toinen kilinä oli merkki aivoilleni, nopea vastaisku ja kelaus, jesh kivinilkka oli noussut asfaltille.


Spoilataan kivinilkkapaikka, kuka tunnistaa betonin?


Lopulta tämänkin lajin kalastamiseen tässä paikassa oikealla tekniikalla meni vain 5min, olisiko tämä sama mahdollista toistaa vajaan vuoden päästä. Ehkä, mutta sen tietää vasta sitten...

Ajattelin päästäa sitkeästi vuoroaan odottavan pariskunnan piinasta ja pakkasin romut ja lähdin kohti kivisimppuja...




Simppuja nousi tasan yksi, uusi paikka oli kuitenkin löytynyt ;)

1.6.2011

Voihan veitsi


Lähdimme Kalamaraton tiimimme ja uuden jäsenen 9-vuotiaan Miskan kanssa etsimään tokkoja jo moneen kertaan spoilatulle Ruoholahden kanavalle, tavoitteenamme oli saada mustatokko sekä mustatäplätokko.

Pienten suunistus ongelmien jälkeen onnistuin löytämään hyvän parkkipaikan josta kanavalle käveli vain hetken. Nopeasti kasasimme onkilaitteet ja en ehtinyt kissaakaan sanoa kun kohoani vietiin. Rannalle nousi ensimmäiseksi kalaksi juuri toinen haussa olevista lajeista eli tässä tapauksessa mustatäplätokko, yksi pinna lisää vuosilistalle.

Huomasin tutun näköisen jampan hieman kauempana puhelimessa ja yllätyksekseni hän moikkasi. Seurasin kaeumpaa kun hiljalleen tämä mystinen kulkija läheni ja vasta lähempänä tunnistin hänet Roopeksi, joka oli tuttu Kalamaratonista monen vuoden ajalta.

Roope oli yrittämässä elämänpisteeksi mustatäplätokkoa, hetken pilkkimisen jälkeen ensimmäinen tokko nousikin rannalle. Roopen harmiksi laji olikin mustatokko, täplä lienee jäänyt pohjaan ostoskärryjen pinnoihin.
+1 Roopen elämänpisteisiin

Sillä välin kun hain autosta suuremman saalisämpärin oli Jani onnistunut kasvattamaan elämänpisteitään yhdellä lajilla. Pohjaonkeen oli erehtynyt kivinilkka, myös Miskan lajilista oli kasvanut mustatäplätokolla. Kovaa settiä heittävä juniori jaksaa yllättää, seuraava kala näytti ilmassa särjeltä. Tarkemmassa tarkistuksessa laji olikin säyne, jo toinen elämänpinna juniorille tällä reissulla... alkaapa lajimäärä olemaan hänelläkin kohta lähempänä 20-lajia.
+1 elämänpiste Janin listalle...

Hiljalleen alkoi huomaamaan kuinka kova kalapaikka kanava on, särkiä, lahnoja, pasureita, ahvenia ja mustatäplätokkoja nousi tasaisesti pitkin kanavaa. Tähän lajilistaan kun lisää vielä kolmipiikin ja kiisken ja muutamat muut on kymppi kasassa. Yhteensä samaisesta kohdasta nousi 11-lajia...

Roopen saama mustatokko ylhäällä yksi monista mustatäplätokoista alempana.

Isä seurasi ylpenä kuinka poikansa kalasti "hullunkiilto" silmissä vesisateesta piittaamatta. Vielä vuosi sitten olisi Miska jäännyt kotiin mielummin pelaamaan Wiitä ja päästäen isänsä yksikseen reissuun.

Hyvin huomasi saaliskaloista että Helsingin kaupunki on istuttanut jälleen kerran pari vuotiaita taimenen poikasia Hernesaaren kärkeen, tasaisesti eri kalapaikoissa oli jo aikaisemmilla reissuilla noussut näitä taimenia jotka tarraavat todella hanakasti esimerkiksi tokoille tarjottuun pilkkiin. Nopea irroitus ja lasku takaisin kasvamaan ja odottamaan uusi saalistajia.

Aiheutimme hieman hilpeyttä tämän kaupunginosan asukkaissa jotka nauttivat raikkaasta kevätilmasta kanavan rannalla kävellen. Eräs vanhempi pariskunta ikuisti saaliimme puhelimella ja kertoivat lähettävänsä afrikassa kalastamassa olevalle pojalleen... suurin kummastuksen aihe oli kivinilkka jollaisesta kalasta pariskunta ei ollut kuulutkaan. Eipä ole aikaisemmin lähtenyt kuva saalista yhtä nopeasti toiselle puolelle maapalloa.

Loppuilta ennen kotiin lähtöä koitimme saada Miskalle ja Janille vuoden silakkapinnaa. Tässä ei kuitenkaan onnistuttu. Itse heittelin mormuskaa muurilta veteen vedellen särkiä ja ahvenia rannalle jo ennalta täynä olevaan saalisämpäriin. Nousipa tästäkin paikasta pari istari taimenta.

Hieno reissu urbaanissa betoniviidakossa, lisäsi ennestään intoa alta vuoden päässä odottavaa Kalamaratonia kohtaan...

Ps. Kuvat tulevat jälkijunassa...

Suositut tekstit