26.8.2011

Lirkkimistä Pohjois-Karjalassa

Tuleva taistelutanner...

Olin ottanut kesäloman yhdeksi päätavoitteeksi tutkia Tokrajärven rantojen lisäksi myös muita kivikkoisia rantoja.

Ensimmäisen pimeän ajan lirkkireissun tein Tokrajärven rannalle. Saaliiksi nousi ahvenia, särkiä ja joko limainen kala mitä en kerennyt tunnistamaan kun kala jo oli matkalla takaisin veteen. Olisikohan ollut made limaisuudesta päätellen.
Tältä rannalta ei muita lajeja sitten noussutkaan.

Seuraava lirkkireissu suuntautui Enon kupeessa sijaitsevalle järvelle jonka rannan kivikot jatkuvat silmän kantamattomiin. Ennen pimeää heittelin lippaa ja kolmannen pohjaan jätetyn uistimen jälkeen päätin istua odottamaan pimeän laskeutumista.

Kello läheni puoli yhtätoista kun valokeilani alareunassa näkyi liikettä. Iso pää ja pitkulainen ruumis, mikähän lie oli käynyt kääntymässä syöttini perässä. Tiputin uudestaa koon 22 koukulla varustetun lirkin ja samantien kiven reunan taakse menon jälkeen alkoi tapahtua. Piilopaikkansa suuaukolle syöksyvä kala ahmaisi syötin ja koukun suuhunsa ja aloitti välittömästi pakittamisen takaisin kivenkoloon.

Yritin taistella vastaan mutta turhaan. Ohut siima napsahti kivenreunaan katki ja kala jäi saamatta. Nopesti juoksin repulle ja päättäväisesti yritin uudestaan pyydystää tämän siiman katkojan.

Olin merkannut kolosen paikan kepillä ja näin varmistanut etten ainakaan jää sitä löytämättä uudestaan. Saavuin kololle päättäväisesti, viritin pilkkivavassa olevaan koon 16 koukkuun ison madon. Madon laitoin niin että koukku oli toisessa päässä ja itse mato sai luikerrella vapaasti. Tämän virityksen jätin pyyntiin suuaukolle ja jatkoin simppujen etsimistä.

Käänsin otsalamppuni vakokeilan pois kolosesta ja huomasin kuinka edessäni olikin "kaksi raitaa".

Nämä raidat erotin kiven päältä ja tunnistin hahmon simpuksi. Olin vaihtanut lirkkiin jossa koukkukoko oli 26. Kyseinen simppu ei kuitenkaan ollut yhteistyöhaluinen ja jallittamiseen kuluikin useita minuutteja.

Lopulta onnistuin nostamaan simpun rannalle ja samalla kun nostin irtosi kala koukusta syöksyen jonnekin pimeyteen.



Kirosin huonoa tuuriani kun hiljaisuuden rikkoi hiljainen slurps, slurps ääni. Rupesin tutkimaan kivenkoloja ja siinä se oli, illan ensimäinen kuiville noussut simppu. Olin päättänyt tunnistuttaa saamani simput Jussi Pennasella rktl:lässä koska kyseessä olisi mahdollinen elämänpiste. Tunnistusta varten päätin pyydystää muutaman yksilön lisää.

Onko se, vai eikö se ole? Kas tässä pulma jonka viisaammat saavat ratkaista...

Nyt oli aikaa kulunut reilusti ja päätin tarkistaa miten ootto-onkeni jaksoi. Aloin rauhallisesti nostamaa siimaa ja tunsin siiman nykymisen.

Jännitys alkoi tiivistymään kun kiven alta nousi siimaa. Syvälle kolonsa uumenista nousi rannalle made. Reissultani nousi uusi lajipiste vuodelle, nyt lajimäärä nousikin 33.

Alkukauden sesonkilaji loppukesästä lirkillä, että Fongaus on hieno laji...

Edellis vuoteen verrattuna lajilistalta puuttui enään siika, karppi ja kuore. Näistä kahtee olisi mahdollisuus Tepon luona Hämeenlinnassa ja lisäbonarina sulkava samoilta suunilta.
Fongauksen yksi hienouksista onkin juuri tämä uskomaton mahdollisuus saada sesonkilajeja myös sesonkien ulkopuolella ja lisäksi se fiilis mikä onnistumisista tulee.


Rantaa edetessä tuli eteeni megasuuri hämähäkki ja heti seuraavana valokeilassa oli rannan tuntumassa yötänsä aloitteleva kivennuoliainen. Tämän yksilön sain jallitettua kuiville heti ensimmäisellä yrityksellä.

Nuljupiste (Kivennuoliainen) oli jo Vantaalta saatuna blakkarissa, tämän ongin kuvattavaksi...

Kun vihdoin päätin lopettaa lirkkimisen oli saalislajilistani ahven, kiiski, (kivi/kirjoevä)simppu ja made. Näistä made ainoana varmana uutena lajina vuosipisteisiin (33). Simput menee tunnistettavaksi Helsinkiin Rktl:län tutkijoille joten elämänpistetoive elää yhä.
Olin unohtanut kuinka mukavaa puuhaa lirkkiminen ja pimeäkalastaminen on. Istuin hetken ja nautin itäisen tähtitaivaan kauneudesta ennen Tokrajärvelle ajamista.

Suositut tekstit