11.10.2012

Kohmeisia sormia


Vapateline helpottaa useammalla vavalla kalastamista.
Karppivarustus rakentuu hiljalleen.
Lähdimme kokeilemaan viimeisen kerran mahdollista ankerias pistettä samoille pelipaikoille missä olimme viimeksikin vierailleet. Oppaaksemme lupautui jälleen Teppo Takala Kuhanjigaan.com verkkokaupasta, muita matkaan lähtijöitä oli Markus ja isäni.

Matkaa hidasti Hyvinkään liittymän kohdalla penkalle levinnyt rekka jota nostamaan tarvittiin raskaampaa kalustoa. 12km/h edetessä moottoritiellä oli hymy herkessä. Onneksi tiesimme, että Teppo on jo valmiina pelipaikoila välineitä virittämässä ja täkyverkkoja lilluttamassa.

"Salonen on kyllä ensimmäisenä pelipaikoilla, mutta viimeisenä sillä on vehkeet vesillä". Voin todeta syvällä rintaäänellä, että oli se miten hieno vapateline systeemi tahansa niin v.tuilua tulen kuulemaan tämän kaveriporukan kanssa kalalla käydessäni.

Onkitukun Tomin varastosta oli nimittäin  löytynyt yksi Traper Expert Rod Pod Special, vapateline jossa on yhdistettynä normaali podi sekä tripodi. 
Täkyonginta pohjasta on tehokas kuhalle.
Vapatelineen kasaamiseen ja paikalle laittamiseen meni hetki, ehkä toinenkin... tosiasia on, että eihän sellaisella mitään oikeasti tee. Pelkillä penkkakepeillä ja niiden päässä olevilla häläreilläkin pärjää. Tosin hankintani tein tulevia karppisessioita ajatellen, tuolloin hyvä teline kunnon tuella ja muilla herkuilla tulee tarpeen.

Rupattelua ja fiilistetyä pimenevässä illassa oli mukavaa, vaikka kylmä syksyinen tuuli kalisuttikin luitamme. 

Noin klo 21 alkoi kaikilla olemaan hieman liian kylmä ja päätimme ruveta pakkailemaan kamoja. Markus tunsi reunimmaisessa vavassa painoa.

Hitaasti rannalle nousikin komea Vanajaveden kuha, puntari näytti painoksi 1.4kg. Mystisen rauhallisesti iso kala oli siiman päässä ollut koska löysällä oleva jarru ei naksahtanutkaan.

Tainut kuha olla niin fiiliksissä saadusta salakanpalasta, että päätti vetästä yölevolle samantien koukusta piittaamatta.





29.9.2012

Onkitukku.fi myymälän avajaiset


Onkitukku ROD avaa uuden myymälän / kioskin Espoon Niipperiin. Myymälässä esillä kokonaisuudessa valikoimamme, sekä lisäksi huippu-avajaistarjouksia ja tuotteita, joita et verkkokaupastamme vielä löydä.

Avajaisviikkona 1.10. alkaen olemme avoinna maanantaista perjantaihin kello 12-18.00.

Tervetuloa tutustumaan ja tekemään mahtavia avajaistarjous löytöjä. Maanantaina pullakahvitarjoilut.


Avajaistarjouksena mm.
- Kaikki Cormoran kelat -50% ovh hinnasta.
- Haspelikelat alkaen 9€
- Wake vaaput 10€/4kpl
- Nils Master Invisible 12cm 10€/kpl
- Ur-Suomikaira (oranssi) 99€
- Rodeo energiajuoma 0,99€ sis. pantti

Tervetuloa ostoksille
Terveisin
Onkitukku ROD / Tom Sirviö
Uuden myymälän sijainti kartalla.

11.9.2012

"Pussillinen jäitä"

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma ongella Ruoholahden kanavalla.
Merellinen Helsinki, kalapaikka vailla vertaa.

Kivinilkan voi saada saaliiksi Ruoholahden kanavalta.
Jesh, ylläri kivinilkka!

Tiistai päivälle olimme sopineet kalareissun Markuksen kanssa. Reissun alkupaikka oli kuitenkin Ruoholahden kanava. Kanavalle olimme sopineet tapaamisen eduskunnan puhemiehen Eero Heinäluoman kanssa lisäksi paikalle oli tulossa Helsingin Uutisten toimittajakin.

Tavoitteena oli saada saaliiksi sunnuntaina käytävän kalastuskilpailun kohdelajia, mustatäplätokkoa. Tämä vieraslaji on vallannut Helsingin rantoja uskomattomalla tahdilla ja leviämistä ei voi enään estää, tuskin edes hidastaa.

Saavuimme Markuksen kanssa kanavalle hyvissä ajoin ja aloimme onkimaan tokkoja ämpäriin. Jotenkin tokot onnistui karttamaan tarjottua matoa ja onnistuin nostamaan vain ahvenia näytille. Onneksi perinteinen tokkopaikka ei pettänyt, nopeasti kohdan löydyttä nostin pieniä alle 10cm tokkoja kuiville.

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma sai saaliiksi mustatäplätokkoja Helsingistä.
Eero Heinäluoma näytti meille mallia kuinka mustatäplätokkoja ongittiin.
Päivän suurin tokko nappasi hieman ennen lähtöä. Tumma vajaat 18cm kala ei voinut vastustaa pohjassa kiemurtelevaa lieroa. Tähän kalaan oli hyvä päättää urbaani tokkojen kalastus sessio. Kättelyt Eeron ja toimittajan kanssa, romut nippuun ja nokka kohti Janakkalaa.

Markus sai elämänpisteekseen puronieriän pienestä purosta Hämeenlinnan seutuvilta.
Elämänpiste purkkari.

Janakkalassa vastassa oli legendaarien lierojen pyyntikuningas Kuhanjigaan.comin Teppo Takala. Tepon kanssa reissulla ollessa on paremmat mahdollisuudet saada ankerias siiman päähän. Tätä edesauttaa hänen paikkatuntemuksensa sekä omat hotspot paikat, paikat mihin vain harvoilla ja valituilla on kunnia päästä.

Pienen kahvittelun ja suurten v.tuilujen jälkeen otimme nokan kohti toista etappilajia, puronieriää.

Puro josta olen lajipisteen viime vuosina hakenut oli kokenut muutokset. Oliko sitten veden vähyys syynä vai onko ylävirrassa tehty metsäojituksia. Tämä kristallinkirkkaan puron syvemmät mutkamontut olivat täyttyneet kiintoaineesta eikä kaloistakaan näkynyt havaintoakaan. Nopeasti kävi selville, että täytyy lähteä etsimään kaloja alempaa, paikoista missä vettä on enemmän.

Ajellessa alavirtaan päin löytyi kohta, missä tierummun alapuolelle oli muodostunut syvempi potero. Onki kasaan ja tiputus, poikittain virrassa olevan puun alta täräytty kaunis täpläkylki kiinni tarjottuun kärpäsentoukkaan. Onkijan vaihto, ja täsmälleen samasta kohtaa toinen mokoma...

Pohjaongella tarjottu salakanpää kelpasi pasurille.
Salakka kelpasi pasurille.
Nyt syömään, Iittalan keskustan laitamilla on pieni snägäri. Tätä ruokapaikkaa voimme suositella.

Raittiissa ulkoilmassa nautittu lounas siivitti meidät kohti seuraavaa etappia. Olimme katsoneet mukavan näköisen kapeikon Vanajanveden reitiltä.

Kapeikosta oli tarkoitus pyytää täkykaloiksi salakoita sekä koittaa onnea mahdollisen sulkavan pyynnissä.

Viritin ensimmäisen salakan pyydystämisen jälkeen pohjaongen jos siitä vaikka made pitäisi. Kauaa ei tarvinnut odottaa kun häläri ilmoitti tärpistä, annoin syötä vielä hetken ennen vastaiskua. Tunsin kuinka kala oli jäänyt kiinni ja yritti potkia itseään irti koukusta. Tasaisesti kelaten kala läheni rantaa ja yllätyksekseni nostinkin rannalle komean kokoisen pasurin.

Saimme salakat ongittua ja Teppo ilmoittikin aikataulutuksen. Kerkeäisimme käydä Aulangolla ruokkimassa ruutanoita. Jotenkin ruutanat onnistui karttamaan autosta löytyneen sämpyläpussin antimet ja jouduimme tyytymään kyhmyjoutsenien syöttämiseen. Joutsenet olivatkin todella kesyjä, ja söivät leipää suoraan käsistämme tarjottuna.

Mitähän Teppo miettii.. Niin mitähän ne ankeriaat miettiin...
Markus lähti autolla hakemaan kylmää ruoaksi joutuville kaloille. Jotenkin hän onnistui löytämään ravintolan jossa tilasi jaffan, tarjoilija kysyi kuten kaikilta edellä tilanneilta "laitetaanko jäitä", tähän Markus ystävällisesti "pussillinen". Näin meillä oli hankittuna kaloille säilymisen kannalta olennaiset jäät eikä maksanut kuin jaffan verran.

Pimeinä tunteina juttuluisti ja hauskaa oli. Annetaan yön saaliskuvien kertoa tarinat puolestani.  Harmittavasti ankerias jäi uupumaan lajilistasta, täytyy siis suunnistaa ainakin kerran vielä Hämeenlinnaan Tepon luokse kalastelemaan.

Kiitos mukavasta seurasta molemmille mukaan lähteneille. Tästä on hyvä jatkaa kalastuskautta 2012. Lajipisteet 33 ja 34 plakkarissa, viimevuosi selätetty. Nyt lähdetään tavoittelemaan 2010 lukua joka oli 37 lajia. Aikaahan tässä on...

Illan ja yön saaliit järjestyksessä.
Ahven ei voinnut vastustaa elävää salakkatäkyä.
Rannasta elävällä salakkatäyllä 400g ahven.
Pohjaonginta täkykalalla koitui tämän kuhan kohtaloksi.
Ensimmäinen salakanpäähän narahtanut.
Pohjaonginta pimeän aikaan on mukanaa puuhaa. Tällä kertaa saaliiksi saatiin made.
Pohjaongella ja salakanpäällä made.


3.8.2012

Lajipisteitä ulkopaikkakuntalaisille

Lesnan naputtajat feat Marakalaton, Taimentiimi & Faija
Olin onnistunut houkuttelemaan Joensuulaisen Lesnan naputtajat kalastus-seurasta porukkaa Helsinkiin ja ottamaan osaa historian ensimmäiseen Sprintti-Kalamaratoniin. Ennen lauantaina alkavaa kilpailua oli kuitenkin tarkoitus hiemen kartuttaa heidän "Kalamaratonin" lajipisteitä.

Suunnitelmissa oli näyttää pari kalapaikkaa joissa käymällä saisi tuntumaa Helsingin alueeseen ja hieman käsitystä vuoden 2013 Kalamaraton kilpailusta.

Lajeiksi joita lähtisimme yrittämään olisi mm. allikkosalakka, hopearuutana, törö sekä mustatäplätokko.

Elämänpisteet
Itselläni töiden painaessa päälle oli sopinut Markuksen menevän heitä vastaan ja Mikon sekä isäni menevän Honkaluotoon. Suunitelmat meni kuten olin ajatellut ja vastassa Honkaluodossa odottikin innokas kalastajien joukko jonka suupielille nousi tumman puhuvat tölkit janon sammuttamiseksi.

Ehkä Suomen tunnetuin allikkosalakan pyyntipaikka löytyy Helsingin Viikista sijaitsevan koetilan läheisyydestä. Kävellessämme lammelle näkyi tuttua maalaismaisemaa eikä kaupungin hulinasta ollut tietoakaan, kalapaikkakin alkoi näkymään puiden lomasta.

Nopeasti nousikin ensimmäiset kalat kuiville ja ilo oli suurilla kalamiehillä rajaton. Lajikalastukseen todella vasta tänä vuonna hurahtaneille ensimmäinen retki pääkaupunkiseudulle oli suonut ensimmäisen lajipisteen. Tästä oli hyvä jatkaa kohti seuraavia etappeja.

Tasaisesti jokaiselle reissuun lähteneelle pistetili kasvoi, ensiksi yhdellä pisteellä ja heti perään toisella.

Pieni sadekuuro siiditti meitä eteenpäin kohti seuraavaksi sovittua töröpaikkaa.

Lisää elämänpisteitä
Törö, tuo viiksiniekka joka on karttanut Markuksen onkea jokaisella yrityksellä millä hän on sitä käynnyt jallittamassa. Nyt mallin näyttämisen jälkeen oli elämänpiste kala hänen käsissään ja aikaa meni... vai pieni hetki.

Matti P kärsi välinerikkoja ja lopulta Mikon megalirkillä onnistui jallittamaan lajilistalleen myös törön. Mikko veti vierestä näytille pienen turvan ja heti perään myös muut Naputtajat nostivat peräkkäin töröpisteet näytille.

Kerroimme vielä lähellä kalastaneille pojille lajeista mitä onnistuimme pyydystämään sekä tulevan vuoden Kalamaratonista.

Toivottavasti nämäkin nuoret kalastajat innostuvat lajikalastuksesta ja näemme heidätkin kalamaratonissa katsomassa mihin taidot riittävät.

Matkan jatkuessa kohti seuraavia lajeja, pyyntipaikaksi päätimme Ruoholahden kanavan. Tämän eksoottisen ympäristönsä sekä syvyyksissä vaanivien mustatäplätokkojen takia.

Viestittelyä Joensuuhun jääneille, lälläslää taas tuli piste listoille :P
Sateen ropissessa valikoitui kalapaikaksi lähimmäisen sillan alusta. Jotenkin naputtajien koukkuja vältteji mustatäplätokot ja vain ahvenia, särkiä ja pasureita nousi kuiville. Lopulta myö ensimmäinen kohdekala nousi näytille, heti perään toinen ja lopulta myös todella komea lähes 20 cm yksilö.

Matti P:n koukkuja tokot kuitenkin karttoivat ja vasta lähes tunnin yrittämisen jälkeen myös hänelle nousi pistekala. Naputtajille nousi pistekalaksi myös yksi mustatokko kuten myös Markukselle elämänpisteeksi.

Vieressä isäni nostelia allikkosalakka täyillä ahvenia savustuspönttöön laitettavaksi. Komeita pannukarkeita nousikin pussiin myös muidenkin onkijoiden toimesta.

Isot miehet, pienet suuret saaliskalat. Elämänpisteet plakkarissa.


Ensimmäinen päivä Helgissä oli fantastista päättää rauhalliseen saunomiseen Honkaluodossa samalla nauttien Mikon tuomaa savustettua peuranjalkaa sekä viljatuotteista valmistettuja nautintoaineita.

Huomenna sitten naputtajilla ja muillakin edessä historian ensimmäinen Sprintti-Kalamaraton.

Kiitokset viereileville tähdille. Oli mukava tutustua ja toivottavasti syksyn lomareissulle kerkeämme kalalle teidän kotivesille.

1.8.2012

Pikatalkoot Longinojalla

Kunnostus kohta kuvassa oikeassa reunassa
Penkkaa tuettu puuaineksella, estää osittain penkan sortumisen.

Lopulta kampesimme kaatuneen puun penkan reunalle suojaksi.

Testataan paper.li palvelua

Longinojassa keväällä syntynyt taimenen poikanen kädessäni.

26.7.2012

Apua tutkijoille


Fongarit huomio! Saimme Urhon Laurilta toiveen: Kaikki mustatäplätokko havainnot Suomelinnan, Santahaminat yms hieman perinteistä Ruoholahden ja Olympiaterminaalin paikoista olisi syytä kirjata Rktl:län vieraslajihavainto järjestelmään.

Lisäksi tutkijat toivovat kalanäytteitä meriaalueelta saatavista ruutanoista sekä hopearuutanoista.

Pyritäänkö kimpassa auttamaan tutkijoita näissä toiveissa?

Ilmoita havaintosi!

25.7.2012

Vesille käy venhosen tie

Jänskättää, mennään sillan ali ja metro meni päältä...
Kalakaveri Markus oli päättänyt laskea veneen vesille näin kalastuskauden alkupuolella. Vaimoni jatkuvasti kasvava neuloositausi (neulomis innostus) kasvaa kuten villalankavarastot asunnossamme (voi verrata kalastusvälineiden jatkuvaan hankkimiseen).

Jälleen oli vaimolla aika tavata muidenkin "taudista" tartunnan saaneiden kanssa ja minulla oli mahdollisuus lähteä kalastelemaan rakkaan tyttäreni kanssa.

Venekyytimme saapui Mustikkamaan laituriin hivenen neljän jälkeen. Pieni pelko hiipi puseroon, että tuleeko tästä mitään kun edellisellä yrityksellä Olivia ei suostunut laittamaan liivejä päälle ja suunniteltu veneonkiretki jäi rannalta kalastukseksi.

Kaveruksilla riitti virtaa juoksennella...
Nyt kuitenkin tieto siitä, että Annilla ja Eetullakin olisivat liivit päällä sai tytön suostumaan liivien laittamiseen. Olivia ja hoitolaukku veneeseen ja vene irtosi laiturista. Lilluttiin hetki kun laitettiin vetopelit kuntoon. Kävi ilmi, että lapsien mukana ollessa täytyy eväslaatikkoon varata kaikkea pientä naposteltavaa.

Teimme lenkin Vanhankaupunginlahdella jossa muutkin yrittivät saada kultakylkiä veneeseen. Useita veneitä sivuutimme ja vain yhdessä näytti kerran saalista nousevan. Päätimmekin ottaa suunnan kohti Kruunuvuorenselkää ja matkalla vaihdoimmekin ohi uistelevan venekunnan kanssa pari sanaa ja saimme tietää, että ulompaa oli kuhia noussut enemmän.

Korkeasaaren jäädessä vasemmalle ja mustikkamaan takaisen selän auetessa raikäisi jarru. Nyt oli kala, tuntui hyvän kokoiselta. Harvinaisia oli tämän kokoiset kalat vuosia takaperin Helsingin vesiltä. Alamitan nosto 37 sentistä 40 on nostanut kalojen keskikokoa mukavasti.

Nyt vesien syvyyksistä nousi 48cm kaunokainen, tämän kokoinen olisi ylittänyt nätisti myös muutalla yleisenä pidetn 45cm alamittarajan.

Helsinkiläistä kauneutta ja karvanaama...
Se lajipiste tuli ekalla uistelukeikalla, seuraavaksi sitten... ehkä sorva :D

19.7.2012

Viisipiikki- ja hemmoa


Näitä kaloja saa ihailla Porlassa, ei kalastaa!
Näitä saa ihailla, ei koukuttaa!

Viisi hemmoa lähti tavoittelemaan viittäpiikkiä elämänpisteekseen. Auto starttasi pihasta hieman ennen viittä ja tavoitteena oli noukkia loput matkalaiset kyytiin reissun varrelta. Eniten lähtijöiden paikalle saapumisen kohdalla sai jännittää Mikon osalta. Hänen "green devill" joka päättää kuljettajan puolesta pääseekö hän perille vai ei.

Nyt kuitenkin tämä suopea autoksikin kutsuttava kulkupeli oli kyydittänyt Mikon Espoon Ikean parkkikselle josta sininen valtamerilaivamme otti suunnan Lohjalle.


Näytä Fongauspaikkoja suuremmalla kartalla

"Uusi E18-moottoritie on tuonut Lohjan lähemmäksi ja parhaimmillaan pääkaupunkiseudulta Lohjalle pääsee puolessa tunnissa. Lohja sijaitsee, paitsi lähellä pääkaupunkiseutua, niin myös hyvin keskeisellä paikalla eteläistä Suomea. Tuli Lohjalle sitten Turun tai Tampereen suunnalta. Niille, jotka joutuvat työnsä puolesta matkustamaan, kerrottakoon, että Lohjalta pääsee Helsinki-Vantaan lentokentälle n. 40 minuutissa." Lähde Lohja.fi

Fongaus on mielenkiintoista ja siinä oppii pyydystämään erikoisempiakin kalalajeja, kuvassa allikkosalakka.
Lajipiste nro 27.
Ennen perille saapumista alkoi satamaan vettä kuin saavista kaataen, tähänkö tämä hieno kesäinen keli menikin. Kuitenkin lähemmäs päämäärää saapuessa alkoi aurinko paistamaan eikä sateesta ollut tietoakaan.

"Laji on lähtöisin Pohjois-Amerikasta, missä se asustaa Suurista järvistä pohjoiseen. Euroopassa kalaa ei tavata missään muualla paitsi Suomessa. Lajin kasvusta täällä ei ole tarkkaa tietoa. Sitä on kuitenkin varmuudella Porlan kalanviljelylaitoksen lammikoissa, Lohjanjärvessä sekä eräässä vihtiläisessä purossa, jonne se kulkeutui karppi-istutuksien mukana." Lähde wikipedia.

Porlan alueella on asukkaana ja isäntänä Pekka Ilmarinen. Mikäli olet menossa alueelle viisipiikkejä kalastamaan oli Pekan terveiset seuraavat "ystävällistä olisi kertoa millä asioilla on tai ainakin tervehtiä.". Onneksi Pekka tuli moikkaamaan meitä, rupattelimme hetken Fongauksesta ja kerroin kuka olen. Lopulta saimme tipsin kohdasta ja lammesta mistä piikkarit löytyisi.

Kömpiessämme syvemmälle puistoalueen uumeniin ihailimme altaissa uivia kultasäyneitä. Tästä on kirjoittamaton sääntö, muiden kalojen tulee antaa olla rauhassa alueella. Vain viisipiikkejä ja allikkosalakoita saa onkia. Toivoisin, että jokainen alueella lajipistettä yrittävä kalastaja kunnioittaa isännän toivetta ja terveisiksi saatuja käyttäytymisohjeita.
Elämänpiste nro 39

Päästyämme oikealle paikalle, kävi nopeasti selville kalojen olevan paikalla. Olimme ottaneet välineiksi Mikon megalirkit (nämä joita kaikki kuolailee nähdessään).

Nopeasti kävi kuitenkin selville, ettei näillä koukuilla viisipiikkien kalastaminen onnistu. Ennen autolle lähtöä päätin kuitenkin yrittää onkia allikkosalakka pisteen pois. Tässä ei kauaa nokka tuhissut kun lajipiste nro 27 oli käsissäni.

Käppäilin Markuksen kanssa autolta hakemaan lisää varustusta ja nyt mukaan lähti myös koukku koolla 32 varustettut tapsit. Tämän jälkeen meni kymmenen minuuttia kun karjaisin elämänpisteen merkiksi apinallisen huudon. Mahtoi Lohjalaiset ihmetellä, että mikä hullu se tuolla huutaa pusikon uumenissa...

Sataa, sataa ropisee...
Lopulta myös Markus onnistui saamaan elämänpisteen kuiville. Eetu ja Mikko taistelivat sinnikkäästi puiden päällä ja lopulta myös Mikko onnistui jallittamaan viisipiikin ylle hiipineestä vesisateesta huolimatta.

Sitkeälle fongarille Eetulle tämä viisipiikki oli tämän vuoden 21 kalalaji. Kova saavutus kuusivuotiaalta.

Kaveriahan autetaan parhaansa mukaan kelistä piittaamatta, kesäisen sateen alkaessa piti Mikko auttaa ja väsätä kenttäoloissa erittäin toimivaksi todettu sadekatos.

Kävimme vielä parissa kohtaa yrittämässä sulkavaa ennen kotiinpiän lähtemistä. Saaliiksi näistä paikoista nousi äitini syötäväksi muutama ahvenen.

Kiitos reissusta kaikille mukana olleille, elämänpiste on kova saavutus ja tästä saatiin ensi vuoden reissulle tärkeää tietoa.

Mikko kun on tuollainen yli-innokas kalastaja niin pitää välillä rauhoitella ja laittaa jäähylle. Onneksi autostani löytyy lapsilukko, tällä saa hänet hetkeksi pysymään paikoilla ilman ylimääräistä hötkyilyä.

Eiiii, mä haluun kalaan!

13.7.2012

Osaava, arvostettu ja kokenut asiantuntija (mestari, mentori)

Fongaus eli lajikalastus kasvattaa suosiotaan.
Haavi auki betoniviidakon sydämessä. MestarikalaMIES kuvan oikeassa reunassa. Kuva: Markus Ratinen
Sain kunnian toimia Haavi Auki porukan "mentorina (Wikipedia)" kalastuksen tiimoilta. Kerrotaan tästä projektista tarkemmin kunhan aika on kypsä. Haluan kiittää näin bloginikin kautta tästä kunniatehtävästi joka takasi lukuisia naurun säestämiä hetkiä heinäkuulle.

Aamuyön tunteina Honkaluodon saunassa istukellessa voi  koko porukka todeta päivän olleen pitkä, mutta sitäkin antoisampi. Taivalsimme kelistä piittaamatta ennalta sovitun suunitelman mukaan ja muutimme suunitelmia tilanteen kehittymisen myötä.

Aiheutimme delegaatiollamme varmasti hilpeyttä suhailuilamme ja meitä valokuvattiin varmasti kymmeniin eri maihin turistien toimesta.

"Virallinen valvoja" ja baarihetki Töölöön laitakujilla tulee piirtymään monet kerrat muistikuviin.
Kiitos ja kumarrus, projektinne on kunnianhimoinen ja varmasti tulosta tuova.

Projektin tiimoilta huomaan nukkuneeni alle tunnin Honkaluodon sohvalla ja kellon soidessa klo 6.00 on aika lähteä suunistamaan lähes samoilla silmillä kohti töitä ja uusien bannereiden totetuttamista.

Seikkailumme lopputuote tulee ulos eetteriin ens vuonna keväästä alkaen...

8.7.2012

Pojoja pojalle

Väsynyt kalamies, paino sanalle MIES!
Päivällä perheensä kanssa kahvilla käyneellä Markuksella kuumotti illalla lähteä kivennuoliaispistettä kalastamaan hotspot paikaltani. Illalla facebookissa sovimme, että kunhan ilta alkaa pimenemään kunnolla oltaisiin menossa lirkkikeikalle.

Kellon lyödessä 22.40 laitoin lähdön merkiksi viestin facebookin kautta ja sovimme, että menemme Markuksen autolla.

Yllätys lajipiste nro 19. Kivisimppu
Pääsimme Keravanjokeen laskevalle purolle ja herättelimme takapenkille nukahtaneen pienen fongarin. Eetu ei kauaa rähmiä silmistään pyyhkinyt kun oli jo reippaasti kaivamassa saappaita takakontista. Pienen fongarin silmissä kiilsi kirkkaana ajatus käsissä olevasta lajipisteestä, tämä piste olisi jo hänen 19 tälle vuodelle. Isäänsä näppärämpänä saalistaja pojalla oli takataskussa toutain piste Vanhankaupunginlahden suvannolta.

Pääsimme purolle ja heti kävi selville, että päiväinen sade ei ollut vaikuttanut veden väriin saati korkeuteen. Pahin pelkoni oli siis mennyt ohi, onneksi.

Ensimmäinen kivennuoliainen osui valokeilaan heti lampun sytyttämisen jälkeen ja heti perään toinen, kolmas, neljäs jne... nuljuilla näytti olevan kokoontumisajot menossa.

Näytin nopeasti mallia siitä kuinka nulju syö ja kuinka sen saa nappaamaan. Tämän jälkeen paikalleni kömpi Markus. Vierestä katsoen kävi selville, että tästä voi tulla antoisa reissu. Nuljut kun näyttivät olevan otilla ja ainoa syy miksi lajipiste kiersi Markuksen pistelistaa oli ettei nuljut pysyneet kiinni koukussa käteen asti.

Noin kymmenen minuutin taistelun jälkeen oli porukkaamme tullut uusi nuljupisteen saaja, onnea tästä pojosta.


Lajipiste nro 20 kivennuoliainen
Tuli Eetu vuoro, itse katselin rannalla ottamiani valokuvia kamerasta kun purosta kuuluu "tääl on yks aika hienon värinen". Meni hetki ja poika hihkui ilosta; "mä sain sen". Käden auetessa kävi ilmi, että laji ei todellakaan ollut kivennuoliainen.

Purossa asuskeleva kivisimppu oli hyväksynyt tarjotun toukan palasen, onneksi tämäkin laji puuttui Eetun lajilistalta, 19-lajia 6-vuotiaalla kassa. Hieno suoritus!

Nuljun metsästykseen menin Eetun avuksi. Kyykistyin puroon ja rupesin etsimään nuljuja valolla, vasta kymmenes kala suostui nappaamaan tarjotun syötin ja nopealla ranneliikkeellä poju onnistui ohjaamaan sen lähellä pitämääni juomamukiin. Jesh, lajipiste 20 plakkarissa.

Kotiin palatessa Eetu jatkoi siitä mihin tullessa oli jäännyt. Silmäluomet painoi raskaana ja heti ensimmäisen risteyksen jälkeen takapenkki hyytyi unien maille. Siintääköhän unissa lajipiste nro 21...

5.7.2012

Pikakarppi

Olimme sopineet facebookin Fongaus sivulla (www.facebook.com/fongaus) lähtevämme yrittämään karppipistettä Vanhankaupunginlahdelle. Mukaan oli lähdössä isäni, Markus poikansa Eetun kanssa sekä Janne facebook ryhmästämme.

Saavuimme lahden rannalle kun huomasimme tutun partanaaman ajelevan kalavehkeitä täynä olevalla pyörällä kohti. Lauri Urhohan se siinä, Kalamaratonin lajituomari oli töistä polkemassa töistä kohti kotia. Siinä vaihdettiin sananen jos toinenkin kalastuksesta kunnes hän jatkoi matkaansa.

Turvat eivät voineet vastustaa tarjottua matoa Fongaus reissulla
Jannen lajipiste turvat
Teimme pussillisen Onkitukusta ostettua mansikalta tuoksuvaa mäskiä, viskasin mäskit oletetulle ottipaikalle ja virittelimme siihen kupeeseen odottamaan boiliesyöttimme.

Kasasin normaalin onkeni ja menin Jannen viereen rupattelemaan, meni hetki, meni toinen eikä kaloja näkynyt. Ensimmäisen saalis sai hieman sivummalle mennyt isäni joka nosti pienen ahvenen rannalle.

Itsellänikin ongen koho liikahti, vain hetkeä myöhemmin oli käsissäni pieni turpa. Jannelta turpa piste puuttui ja luovutinkin onkikohtani hänelle. Hieman myöhemmin hänen pistetilinsä karttui yhdellä lajilla.

Onkiminen jatkui ja lajilistaan nousi seuraavaksi isälleni lahna sekä kiiski. Paikalle saapui myös viereisissä taloissa asuva perhe jotka innokkaasti kyselivät saalistamme ja kalastuksesta muutenkin. Juttelimme siinä fongauksesta ja kerroimme vuosilajimäärämme sekä muutenkin lajikalastuksen hienouksista.

Toivottavasti nämäkin vanhemmat vievät lapsensa lähivesillä särkiä ja muita kaloja onkimaan, näytti sen verran innokkaasti touhujamme seuraavan.

Ja jäihän se karppi odottamaan... onneksi vuotta on jäljellä reilusta.

3.7.2012

Suhailua ja uusia lajeja


Lakritsi jädeä Jokelan hoodeilla!
Tiistai päivä meni töitä tehdessä, illaksi oli pakko päästä ulos ja ongelle hyvässä seurassa. Onnistuin houkuttelemaan Markuksen poikansa Eetun kanssa fongausreissulle. Reissun tavoitelajeina olivat piikkimonni ja suutari.

Kellon lähestyessä viittä aloin herättelemään päiväunilla olevaa tytärtäni Oliviaa. Kuten isänsä, ei tytön silmät meinanneet millään aueta ja lähtömme vierähtikin lähemmäs kuutta.

Kuudelta kaarroin Heikinlaaksossa asuvan Markuksen parkkipaikalle, lastasimme automme ja iskujoukkomme oli valmis lähtöön.

Tunnetusti kyydissäni olleet tietävät, että navigaattoria ei perille pääsyyn tarvitse. Olen tosin tämän piikkimonnipaikan kohdalla tehnyt joka vuosi jonkun pienen navigointivirheen. Eikä tämä vuosi tuonut poikkeusta.

Edellisenä vuotena vetäisin moottoritiellä väärästä liittymästä pois ja lopputuloksena ajelin Hausjärven kautta takaisinpäin löytäen kuitenkin perille.

Tänä vuonna ajelimme vanhaa tietä pitkin ja rupattelun lomassa ajoin taas liittymästä ohi, onneksi emme päässeet pitkälle kun tajusin virheeni. Piikkimonni täältä hakevat laittakaa osoitteeksi Rutikantie niin löydätte perille, tässä karttalinkki kohteeseen. Rutikki - Piikkimonni paikka

Perille päästyämme otin suunnan useana vuotena nopean piikkimonnin antaneelle kohdalle. Tyttäreni Olivia alkoi syödä kaatuneen puurungon päällä muumikeksejä samalla kun Eetu tuli isänsä kanssa viereeni virittämään ongen valmiiksi.

Hyttysten syödessä paljaita reisiäni huomasin kun kohoni alkoi hiljalleen liikkua vedenpinnalla vaakatasossa. Piikkimonnin pyynnissä olennaista on laittaa syötti pohjaan, kohon ollessa vaakatasossa on tämäkin asia hoidossa.

Ensimmäinen tärppi jäi hätäilyni takia vain tärpiksi. Seuraavan tärpin kanssa maltoin mieleni ja annoin monnin syödä matoa rauhassa. Nopea nosto ja lajipiste nro 24 oli käsissäni. Harvinaista kyllä, oli koukku nätisti voimakkaan leuan reunassa. Yleensä monnit vetävät koukun syvälle kurkkuunsa.

Hetki ihmeteltiin Eetun ja Olivian kanssa ämpärissä uivaa monnia kun tuli Eetun aika nostaa tämän päivän lajipiste nro 4 ilmoille.

Nuoren miehen hieno fongaus saalis. Piikkimonnin löytää Hyvinkäältä Rutikka nimisestä lammesta.
Pienen miehen, suuri saalis...
Aikaisemmin päivällä tämä mestarillinen kalamiehen alku oli käynyt onkimassa allikkosalakan, hopearuutanan ja kymmenpiikin. On hienoa huomata kuinka innostus kalastuksen saloihin siirtyy isältä pojalle.

Hetkeä myöhemmin onnistui myös Markus saamaan uuden elämänpisteen. Etappipisteemme oli suoritettu, seuraavaksi matka kohti Jokelan jätskiparatiisia.

Kävellessämme Jokelan S-markettiin päätti Olivia ilmoittaa olemassa olostaan, KII!, KII!, KIIKIIKII! kirkui tyttö kävellessään kohti jätskiallasta. Kirkuminen johtui siitä, että olimme menossa hakemaan tytön lempiherkkua ja hän halusi kutsua jäätelöitä luokseen.

Jokela, tämä MC Jokela scootteripyöräjengin luvattu kylä radanvarressa tarjoaa puistolammikossaan helpon lisäpisteen lajikalastajalle. Tullessamme kaupasta ulos lähti pärinäpojat pyristelemään pitkin kylän raittia.

Takapenkiltä kuului innokas jäätelön syöntimutustus kun ajelin halki kylän kohti Jokelan koulukeskuksen kupeessa olevia puistolampia.

Auto perinteiselle paikalle vanhan tehtaan pihatielle, ja siitä tallustelua tien ylitse lammen rannalle. Normaalisti suutarin onginta vaatisi pohjatyötä, mäskäystä ja paikkojen etsintää.

Täällä Jokelan hoodeilla riittää, että tiputtaa madolla varustetun ongen rannassa olevien levä/kasvi tuppojen juureen ja batam! se on siinä. Tämän lajipisteen  (26) pyytäminen onnistui ajassa viisi sekuntia. Omalla tavallaan kaunis punasilmäinen ja vihreä "suomuinen" suutari oli käsissäni.

Lopulta ongimme ämpäriin näitä pieniä suutareita kymmenkunta ystäväni akvaarioon. Lopulta kun päätin syöttää madon kaloille, onnistuin jallittamaan lajipisteen nro 27 kuiville, lammessa uiskenteleva kaunis kultainen ruutana oli päättänyt ottaa madonpalaseen kiinni.

Fongauksen ja etenkin kalastuksen hieno puoli on uusien kalakavereiden löytäminen ja heidän kanssa kalalla käyminen. Markukseen ja Eetun olen tutustunut Kalamaratonin kautta, kuten niin moneen muuhunkin kalakaveriin.

Lopulta reissun saalis päätyi akvaarioon jossa saimme nähdä kolme piikkimonnia, kymmenkunta suutaria ja saamani ruutanan omassa elementissään seuranaan jo aikaisemmin akvaariossa olleet salakat sekä ahvenet.

Btw: Liittykää kaikki Fongauksesta kiinnostuneet facebookissa sivullemme osoitteeseen www.facebook.com/fongaus ja muistakaa fongarit kertoa kalareissuilla hienosta harrastuksestamme.

29.6.2012

Lisävirtaa vaikka keskellä metsää

Koputtelin testi mielessä kepillä jäätä ja onnistuin kävelemään heikkojen jäiden yli. Sain nimittäin ensimmäisen tuotteen testiini.

Erittäin mielenkiintoiselta kuulostavasta apuvälineestä sain vinkin facebook kaveriltani.

Laite kuulostaa aluksi humpuukilta ja täysin turhalta kapistukselta, mutta kun asiaa rupeaa miettimään tarkemmin, alkaa muistumaan mieleen tapauksia jolloin tällekin olisi ollut tarvetta.
Olen innokas sosiaalisen median käyttäjä ja välillä veneellä lilluessa on kiva katsella mitä kaverit puuhailevat ja etenkin onko saalista muualta noussut.

Kännyköiden jatkuva 3g-yhteydet sekä dataliikenne syövät puhelimen akun alta aikayksikön ja yleensä akku piippailee pidempien reissujen päätteeksi. Puhelimellahan on tietysti chattailty, surffailu, kuvattu videota ja kuvia.

Tähän virtaongelmaan avun tuo aurinkopaneelilaturi -ja lisäakkuyhdistelmä. Lisätietoa tuotteesta valmistajan sivuilta Suntrica SolarStrap™ ss-w204.

Laturin voi laittaa kalareppuun kiinni tarrakiinnityksellä ja lisäakku latautuu sinun kalastelun lomassa. Mikäli lisävirran tarve on välitön, voi puhelimen -tai muun laitteen liittää kiinni suoraan kaapelilla jolloin lataus alkaa välittömästi

Kulkee ja latautuu näppärästi mukana
Lisävirtaa vaikka keskellä metsää, tämä laturiakku yhdistelmä tulee löytämään paikkansa kalareppuni ulkopuolen lenkeistä.

Myyntipakettiin kuuluu SolarStrap™ ss-w204 aurinkopaneelilaturi sekä kaapeli iphonelle. Lisätarvikkeena löytyy eri puhelin -tai navigaattori yms. laitteilla soveltuvia vaihtopäitä sekä kaapeleita. Lisätarvike valikoimaan voi tutustua näillä sivuilla.

Valitse itsellesi pukukoodiin sopiva väri
Laitteen käyttöön ja toiminnallisuuksiin voi tutustua käyttöohjeesta.

Kiitokset Suntrica Ltd from Finlandin facebook porukoille jotka lähettivat laitteen testiini.



13.6.2012

Hikeä, herkkiä hetkiä ja hyytymistä

Joensuun Kalamaraton kisattiin tänä vuonna ensimmäisen kerran. Sain kasattua Skes Taimentiimin jälleen hyvään iskuun. Nyt joukkueeseeni liittyi Mikon lisäksi Ekku.

Joukkueen esittely

Ekku, rekku, nellu, kekku - tätä veijaria tuli kutsuttua mm. näillä nimillä. Ekku on Mikon kalakaveri Espoosta, kova kalamies, jonka välineet ovat heti käyttövalmiina. Sai kilpailussa tittelin "pasurilahnamestari".Ekun parhaimpia ominaisuuksi ovat rauhallisuus, valmiit välineet ja hurtti Stadinslangi jolla saa Prisman ja muidenkin kauppojen myyjättäret hymyilemään.
Mikko, tämä sinnikäs karvanaama, jonka tarmokkuus on käsin koskiteltavissa kalassa ollessa. Kilpailun tiimellyksessä Mikon jalka nousee maasta tarpeen vaatiessa ja hän suostuu jopa juoksemaan.

Minä, perinteinen orjapiiskuri, joka ennakkosuunittelulla saa pakan sekaisin. Turhien metsärämpimis-sessioiden kiistaton kuningas ja autonkuljettaja. Tässä tiimini, jonka kipparina sain toimia.

Aiheutimme hieman hilpeyttä tempauksellamme. Mikko oli nimittäin päättänyt suoristaa virvelinsä siiman ja juoksikin sen kanssa pitkin pyörätietä siiman toisen pään ollessa puussa kiinni.

Alkuvalmistelujen jälkeen lähdimme kömpimään kohti kisakeskusta. Ilosaareen saavuimme noin kymmenen aikaan. Kai-Erikin (Kaitsu) oppilaat olivat jo pistäneet kisakeskuksen pystyyn ja armoton koodarimme Pete P:kin oli kömpinyt paikalle. Kävimme hieman Kaitsun kanssa tulevaa koitosta heidän näkökulmastaan lävitse ja samalla kertasimme hieman muita järjestelyyn ja kilpailuun liittyviä asioita.



Ennen kilpailun starttaamista lausui tervehdyksensä kansanedustaja Riitta Myller. Itse lähtölaukauksen muistaa varmasti moni, kaikki järjestäjät olivat lavalla ja laskivat alaspäin mikkiin huutaen 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1 Töööötötötötötötötö! Helsingin kilpailussa olisi tässä vaiheessa käynnissä 100 metrin pikataival kohti Mustikkamaan rannassa odottavaa autoa.

Nyt kävelimme rauhallisesti kohti koivua vasten nojaavia kalavehkeitä ja lähdimme Ilosaaren rantaan kalalle. Mikko ja Ekku alkoivat onkia laguunissa ja minä yritin jallittaa kirjolohta koskesta.

Kisaa oli kulunut vajaat 5 minuuttia, kun vierestäni Sorvan kyttääjien kauniimman sukupuolen edustaja onnistui nappaamaan vajaan parikiloisen kirjolohen.
Meidän lajipussiin nousi nopeasti ahven, särki, säyne, seipi ja salakka.

Kuhasalon kuhat

Ennakkosuunnitelmissa oli tarkoitus jigata kuhaa Kuhasalon aallonmurtajalta. Sattuipa jopa niin sopivasti, että saimme Sorvan kyttääjiltä vetoapua ja saimme ajaa heidän perässä kyseiseen paikkaan.

Reilusta opastuksesta annoin heille simppujahtia varten purkin pinkies toukkia. Kävellessämme kohti kärkeä rupattelimme niitä näitä Kalamaratoniin ja fongaukseen liittyen.

Ekku ei hirvesti jigauksesta innostunut, vaan viritti suojan puolelle pohjaongen. Kauaa ei aikaa kulunut, kun lahnailmoitus kaikui korvaani, on se aika epeli. Minä ja Mikko jatkoimme piiskaamista kun huomasin siimani päässä jonkun täristävän.

Relaxing ja lahnaa nousee
Harmitus oli suuri, kun saaliiksi nousi pannukarkea ahven eikä tavoitekalana ollut kuha. Sain vielä toisen kosketuksen kaloihin, kun hauki kävi tukistamassa ja viemässä jigistäni pyrstön.

Huomasimme Sorvan kyttääjien kaksikon kanssa Pyhäselän toiselta puolelta tulevan saderintaman saapuvan päällemme. Tuuli kasvoi ja aallot nousivat...

Huomasimme, kuinka vesi alkoi pärskymään kiville ja totesimme viisammaksi nostaa kytkintä ja lähteä mutua metsästämään.

Treeniperjantai

Palataan ajassa edelliseen päivään. Olin käynyt ennen Joensuuhun saapumista katsomassa, kuinka pystyisimme minimoimaan kävelymatkan Kolvananuuron tuntumassa sijaitsella Uuronpurolle.
Tämä puro on alueen tunnetuimpia mutupaikkoja ja sijaitsee aivan kilpailualueen pohjoisreunassa.

Aikoinaan, kun kävin tekemässä matkailujutun tästä geologisesta rotkolaaksosta, menimme paikalle opasteiden mukaan, jolloin uuron pohjalle kävelyä tuli 3 kilometriä suuntaansa.


Kaunista...
Aamun tavoitteena oli saada tämä matka minimiin, jolloin mudun kalastamiseen kaikkineen ei menisi niin paljoa aikaa. Onnistuinkin löytämään metsäautotien, jolla pääsin puron lähelle ja kävelyä jäi vain 300m metriä. Lisäksi löysin mutuparven välittömästi purolle saapumisen jälkeen.

Luontoihmisenä vaelsin kuitenkin puron vartta ylöspäin ihaillen hiljalleen reunoilla korkeammaksi nousevia vaaroja. Pois kömpiessäni sain tarkkailla hiiri- tai mehiläishaukan saalistusta hakkuuaukean päällä. Tätä luontokohdetta voin suositella jokaiselle.

Palataan takaisin lauantaihin ja hetkeen, jolloin kävimme tällä mutupurolla. Auringon paahtaessa täydellä teholla ja vain vienon tuuleenvireen siivittämänä kuljimme löytämääni reittiä purolle.

Minä ja Ekku lähdimme hieman ylävirtaan, kohtaan, missä olin mutuparven nähnyt. Ei mennyt kuin hetki ja parvi olikin löydetty. Pienet Onkitukusta ostetut pinkies-toukat eivät tuntuneet kiinnistavan näitä pieniä alle 4 cm kaloja. Yritimme pitää onkiamme liikkumatta ja samalla hötistää koko ajan sakenevaa hyttysmäkäräisarmeijaa pois.

Tuntui, että nämä ininäveikot olivat suunnitelleet jotain päämme menoksi... Meni hetki, meni toinen ja mudut vain pitivät suunsa kiinni. Välillä joku kävi mutustamassa toukkiamme jäämättä kuitenkaan kiinni. Mikko soittikin, "tulkaa tänne nää on liian isoja ja mulla on liian pieni koukku".

Uskomatonta, Mikko oli löytänyt isot mudut, mutta ei saanut niitä ongittua, koska hänellä oli lirkissä liian pieni koukku ja toisin päin, me emme saaneet pieniä ylös koska meillä oli liian isot koukut...

No menimme paikan päälle ja hetken päästä lajipisteeni nro 23 ja joukkueemme 6. laji oli ylhäällä.
Skes Taimentiimi ja mutupiste. Taistelu jatkuu...

Otimme fiilistämme hyvin kuvaavan kuvan ja jatkoimme kohti uusia seikkailuja.

Valitettavasti tämän lajin kohdalla oli selvinnyt, että Uuronpurossa on kalastus kielletty. Jouduimmekin odottamaan tuomariston päätöstä lajipisteemme kohtalosta.

Hikeä ja hienoja hetkiä

Kuusoja kuului myös kilpailualueeseen, tässä hienossa joessa ui mm. taimenia ja harjuksia. Olin tutkinut karttapaikasta lähellä mutupaikkaa olevaa aluetta ja löysinkin metsän siimeksessä olevan kosken. Katsoin myös tien joka menisi suoraan koskelle jolloin kävelemistä ei tulisi kuin pikku pätkä...

Kuinka sitten kävikään, olin navigoinut meidät väärän tien (ei tie) jota lähdimme tetsaamaan. Reilun kymmenen minuutin taivalluksen jälkeen olimme luovuttaneet kropastamme hikeä vaatteisiimme useita litroja. Taipaleemme vain jatkui ja jatkui, kunnes näimme vettä. Lopultä onnistuin suunistamaan meidät koskelle, joka oli kyllä todella upea nähtävä.

Pieni jokipahanen oli etsinyt itselleen reitin kahden melkein suoraan ylöspäin nousevien kallioiden välistä ja solisi komeasti tihenevässä kuusimetsässä.

Valitettavasti tämä upea paikka tuotti meille vain mielihyvää ja päätimmekin nopeasti lähteä taivaltamaan takaisin. Sain soiton Kaitsulta, Karjalaisen toimittaja oli saapunut tekmään juttua lehteen ja suostuinkin jututettavaksi.

Ruutanaharjoituksia

Palataan taas treeniperjantaihin. Olimme etsimässä lammikoita lentokentän takaa. Lykylampi oli yksi näistä paikkoista. Pääsimmekin upean metsälammen luokse ja ihailimme harjun päältä vihertävänä kiiltävää lampea notkon pohjalla. Kun aloimme onkimaan laiturilta, selvisi hyvin nopeasti, ettei lammesta ainakaan helposti saa ruutanaa ongittua.

Jos joku kaipaa kukkoahvenia on tämä oikea paikka. Jatkoimmekin nopeasti matkaa kohti seuraavaa lampea. Seuraava lampi löytyikin pienen ajomatkan jälkeen. Heti huomasi tunteen, nyt löytyi ruutanat.

Ja näin kävikin, lammen pinnan tuntumassa näkyi tuttuja tummia hahmoja. Tässä kohtaa yritimme hetken onkia kaloja, siinä kuitenkaan onnistumatta. Usko kilpailussa lajin saamiseen oli kuitenkin vahva.

Takaisin kisatunnelmiin. Tunnelmapala; kuvittele itsesi kuumaan paikkaan, ilma ei vaihdu, ympärilläsi inisee satoja, ellei tuhansia hyttysiä ja mäkäräisiä.

Tämän lajipisteen saaminen on todella nopeaa, mutta kuinkas sitten kävikään. Ongimme liian pinnasta, kaloja oli noussut parista metristä. Siis pohjasta, hirveä aloittelijamainen virhe, jonka tulen muistamaan seuraavassa kilpailussa.

Btw, edelleen on ruutanapisteeni hakematta vuodelle 2012... Ehkä sitten stadista.

Kivisimppua mä metsästän
Saimme Sorvan kyttääjiltä tipsin varmasta kiiskipaikasta. Lähdimmekin ajelemaan kohti spottia.

Saavuttuamme Ekku virittäytyi perinteiseen pohjaongintaan kun minä ja Mikko aloimme pomppimaan rantakivillä... leikattiin välistä turha paskanjauhanta tyhjistä rannoista ja Mikon saamasta kiiskestä.
Tahtojen taistelun kävin niljakkaan kivennuoliaisen kanssa. Olin ottanut lirkikseni koon 22 koukulla varustetun pilkin ja syötiksi kärpäsentoukat.
Kävelin etsien kivisimppuja rannalla, kun huomasin jonkin pitkän livahtavan kiven koloon. Vaihtoehtoja olisi kaksi, kivennuoliainen tai made. Annoin kolon hetken rauhoittua, kunnes tutkin sen uudestaan valolla.
Aluksi näytti, ettei asukki ollut kotona, kunnes huomasin pienen viiksisisen pään kurkistavan kivenkolosta. Alkoi piinaava taistelu, kyseinen kala halusi selvästikin syödä syöttini ja aiheuttaa samalla minulle hermoromahduksen.
Useasti onnistuin saamaan kalan pinnan tuntumaan, mutta juuri ennen käteen ottamista irtosi se ja lipui takaisin syvyyteen. Tätä taistelua jatkui kymmeniä minuutteja.
"Mitä sä sielä kiroot", kuulin Mikon kysyvän penkereen päältä. "Tääl on kivennuoliainen joka kiusaa, hae isompi koukkuinen onki ja matoja", vastasin. Mikko teki pikapyrähdyksen autolle ja palasi takaisin ongen ja matopurkin kanssa, taistelun osa kaksi voi alkaa.
Viritin koon 18 koukkuun madon varren suuntaisesti, nyt "nulju" imisi matoa suuhunsa ja siinä samalla koukunkin. Suunitelmani toimi juuri kuten olin ajatellut. Vaikka kalalla on pieni suu on tämä ahmatti hirmuinen syömäri.
Hitaasti upposi mato kalan uumeniin ja kun oletin koukun olevan suun alapuolella nostin, ja irti. Voi V.
Pikakiri, taistelu jatkuu...
Viritin uuden syötin ja jätin sen kolon suulle odottamaan ja samalla lähdin katsomaan, mitä Mikko touhusi. Pääsinkin paikalle, jossa Mikko totesi tutuun tyyliinsä "katsoin tästä kohdasta, tässä on kymmeniä nuoliaisia".
Lopulta tämäkin laji nousi kohtuu nopeasti. Lisäbonarina Ekku oli onnistunut saamaan pohjaongella pasurin.
Kolme lajia vajaassa tunnissa, olimme jälleen mukana kärkikamppailussa. Kivisimppujahtiin päätimme jatkaa Kuhasalon kivikkoisilla rannoilla.
Kohti kärkeä kävellessä vastaan tulikin toinen joukkue joka oli yhden pienen simpun nähnyt, mutta ei ollut onnistunut jallittamaan sitä ylös asti. Pimeä aika on kesäkuussa todella kortilla, jo paikalle kävellessä alkoi valoisuus kasvaa ja toiveet simpun löytämisestä kariutua.

Saapui sade ja loppui vieteristä veto
Lähdimme allapäin kohti Ilosaarta, matka kulki halki hiljaisen kaupungin. Puikkelehdimme ympäri ämpäri vailla päämäärää miettien, että mitähän sitä seuraavaksi. Päätimme yhteistuumin mennä hieman nukkumaan, ajoinkin auton joen tuntumasta löytyvälle parkkikselle johon hyydyimme. Kello laitettiin soimaan 8.01, aikaa nukkua olisi siis reilut kolme tuntia. Heräsimme kuitenkin Ekun kanssa huomattavasti aikaisemmin ja hänen toiveesta ajoin lähimmälle huoltamolle.
Ekku lähti Abc:lle kahville ja jaloittelemaan, itse istuin hetken surffailin pädillä netissä kunnes liityin seuraan kahvia juomaan. Nostin jalat toiselle tuolille ja rupattelimme niitä näitä ennen autolle menemistä.
Tuulikaapissa vastaan tallustikin loppujoukkueemme, joka oli matkalla täydentämään huvennutta kofeiinivarastoa. Mikon kömpiessä ulos saapui Kymin naaraajien laiva (matkailuauto) parkkipaikalle ja vaihdoimmekin vinkkejä hakusessa olevista lajeista.
Saimme kuulla satakybätäbövarman (kuten Weksu tapaa sanoa) haukipaikan läheltä nykyistä sijaintiamme. Edellisenä päivänä oli haukia ollut kuulemma riesaksi asti. Kireitä siimoja toivottamisen jälkeen, tiemme erkani ja lähdimme kohti saatuja koordinaatteja.
Taisi olla Mikon toinen heitto, kun jo perinteeksi tullut "mu(i)kun mittainen” oli rannalla. Ajatelkaapa, olimme yrittäneet heittää haukea ennen tätä varmaan kymmenestä paikasta. Kalamaratonia parhaimillaan, koskaan et tiedä kuinka käy.
Reilua peliä
Saimme kuulla, että kisan ainoa ässälaji oli sorva. Tulevia kisoja ajatellen mietin tämän tiedon olevan olennainen kisassa pärjätäksemme jatkossa. Saimmekin Hangoverin kipparilta ipadilleni Googlemapsiin suoraan nastan sorvan pyyntipaikkaan.
Mikko ja Ekku olivat jo heittelemässä kirjolohta sekä kuhaa ja lähtökutsun huutaessani alkoi kaksi jo hieman väsyneen näköistä kalamiestä kömpiä kohti. 28km/30 min näytti reittiopas matka-ajaksi, totesin "nähdään reilun tunnin päästä". Noin 40 minuuttia edellisestä soitinkin ja ilmoitin sorvapisteen lajilistaamme.
Komea sorva ja onnellinen saamamies
Mikko oli onnistunut koukuttamaan komean punaeväisen, noin 200-300g painavan sorvan.
Tämän reilunpelin takia menetti Hangover kilpailun ainoan ässäpisteen.
Hieman ennen loppua Mikko ja Ekku heittelivät saaren rannalla toiveissa saada kirjolohi. Itse olin nörttäämässä Skessin systeemejä kuntoon.
Kun tulin rantaan oli Ekku hakemassa lavalta kahvia ja samalla Mikolla tarrasi kala kiinni "EKKU, HAAVI!!!" huusin kuin palosireeni. Ekku kurkkasikin lavan reunan takaa kahvikuppi kädessä ja pulla suussa. Totesin paremmaksi juosta haavimme lavalta. Palatessani oli selvinnyt, että kala oli ollut hauki.
Mikko onnistui koukuttamaan vielä kerran kalan, joka oli ollut kirjolohi, valitettavasti tämäkin oli karannut. Mutumme saannin ympärillä vallinnut epätietoisuus selvisi hetkeä ennen kilpailun päättymistä. Tuomaristo, josta olin jäävännyt itseni, oli tehnyt päätöksen aikahyvityksestä, jolla nousimme 7-lajin saantiajassa sijoituksissa ylöspäin.
Lopulta kello löi kaksitoista ja oli aika jakaa palkinnot. Kilpailun tasaisuudesta kertoo se, että seitsemän joukkuetta sai yli 10 lajia. Tämä lupaa hyvää tulevia vuosia ajatellen kilpailun tasaisuudesta.
Tässä osa hienoja hetkiä kilpailumme varrelta, paljon jäi kertomatta...
Ehkä kirjoittelen niistä omia lyhyempiä stooreja lomani aikana. Loppuhöpinät Kirjoittelen tätä pääskyn siipien huminaa kuunnellessa Ilomantsin Tokrajärvellä. Kilpailun päättymisestä on reilut pari vuorokautta.
Olen yrittänyt miettiä, mikä meni kisassa mönkään ja miksi sijoituksemme oli vasta kuudes.
Ennakkoarvailut olisivat siivittäneet meidät monen mielestä kärkitaisteluun. Oliko syynä omasta pakistani puuttuvat koskivaaput, taitamattomuuteni heittää perhoa, vai johtuiko saamattomuutemme todella äkäisistä hyttysistä.
Kaikki nämä ovat kuitenkin vain tekosyitä sille, ettemme saaneet tarvittavaa lajimäärää kovasta yrityksestä huolimatta. Toisaalta JOS olisimme saaneet ruutanan, kirjolohen ja minun saama kuhani olisi ollut mitallinen, olisimme voittaneet.

Onnelliset voittaja joukkueet, tässä on ensi vuodelle tavoitetta!
Sillinkutojat ja 5 muuta tiimiä olivat kuitenkin meitä parempia, olemme kuitenkin tehneet hienon pohjatyön ensi vuoden kilpailuun ja tulemme entistä vahvempina taistelemaan kärkisijoituksista.
Skes Taimentiimi kiittää kaikki hienon kilpailun mahdollistaneita.
Kiitos myös Helsingin Kalamaratonissa kalakavereikseni muodostuneiden ihmisten kannustavista tekstareista sekä fb-viesteistä. Voin suositeilla, tulkaa Joensuun kilpailuun ja katsokaa mihin taitonne riittävät.

Kotiin palatessa oli kiva huomata että, vaimoni oli laittanut puhtaat vaatteet odottamaan suihkussa käyntiäni ja näin pääsisin hieman nopeammin lepäämään. Kiitos rakkaani.

9.6.2012

Loman parhaimpia muistoja

Moni ajattelee, että kalareissulla suuret saaliit ovat tärkeintä. Itselläni kertyi ensimmäisessä kesälomasessiossa muistoja mm.

1. Tyttäreni Olivian elämänsä ensimmäinen onkisaalis, elämänpisteet särki ja säyne.


2. Hieno tutustuminen vaimon vanhempien lähijärveen ukkosmyrskyn kaverina
 3. Joensuun Kalamaratonin läpikäyminen

Suositut tekstit