30.4.2012

Videovalmentaja avuksi

Suomen Leijonienkin käytössä on käytössä videovalmentaja, otetaampa tämän vuoden Kalamaratoniin mukaan tämäkin valmennushaara.  Kuvasta paljastuu joku mystinen toinenkin kalalaji noin 0.40s kohdilla. Voisiko se olla kauan kaivattu mustatokko?

Treenikausi jatkuu ja koitetaan seuraavaksi saada vaikka kivisimpun tai kampelan lirkkimisen salat julkiseksi.

Kireitä siimoja kaikille Fongareilla ja Kalamaratoniin treenaaville.

29.4.2012

Uhhjeeaahh, mikä lirkkireissu!

Yökalastus "lirkkiminen" on fongauksen hienouksia.
Tästä ei kalastusreissun fiilis voi parantua


Hullun hommaa, eilen 21-02 lirkkimässä hesan rantoja, nyt purkissa mittausta odottaa pari hietatokkoa sekä jompikumpi tuulenkaloista... Ehkä joutuu käväsee Viikissä... Kivinilkkoja, mutuja, saakelin isoja ahvenia on tämä yökalastus antoisaa puuhaa. Lähdimme joukkuetoverini Mikon kanssa etsimään varapaikkoja jos ykköspaikat pettää, tavoite oli lisäksi käydä katsomassa löytyisikö jostain kivenkolosta mustatokkoja.

Alkusuunitelma meni hieman mönkään kun alueelle minne suunnittelimme menevän oli pääkaupunkilais juniori pullojuoppojen kokoontumisajot. Nopeasti katsoimme miltä kivikko näyttää kun vielä oli valoisaa. Joku pieni sintti uiskenteli pinnassa suu kiinni ja tämän hetkellisen yrittämisen jälkeen matkamme sai jatkuu.

Päädyimme venesatamaan jonka liukkaat rantakivet näyttivät houkuttelevalta. Kuin vuorikauriit olimme 50-asteen kulmassa olevien kivien päällä. Mikko totesi hyvin "perkele, tässähän puutuu perse". Olin virittänyt megalomaanisen upean fantsun lirkkisetin vanhaan morrivapaan, lisäksi laitoin tähän tärppikärjen. Tällaisen lirkki on erinomainen jos haluaa siimaa lisätä nopeasti eri syvyyksien takia.

Päivän ensimmäinen saalis oli äkäinen kolmipiikki, lajipiste nro 3 josta on kuva otettu. Ennen tätä saalislistalle on kyllä tullut särkikin, mutta siitä unohtui ottaa kuva. Jerryn on varmasti useamman kerran säikäyttäny Skattan rannoilla lirkkiessä kivienkoloissa lymyilevät raitapaidat. Minulle kävi tämä nyt, tiputin pieneltä näyttävään kivenkoloon jossa oletim mustatokon lymyilevän. Pari kertaa kärki niiasi kunnes sain kalan tarttumaan, kolosta nousi pannukarkea ahven.

Nämä vuorikauriit olivat saaneet tarpeeksi ja matka sai jatkua. Seuraavaksi etapiksi otimme varavaravaravarapaikan kivisimppu paikan tarkistuksen. Näitä backup paikkoja pitää olla takataskussa kuten OV on FB:ssä todennut, mitä jos tulee tuolta suunnasta, tai vesi on ylhäällä jne... selityksiä on yhtä paljon kuin taivaasta satavia sadepisaroita.

Saavuimme rantaan ja lähdimme tallustelmaan hiekkadyynejä. Heti ensikättelyssä kävi selville, että kivisimppuja ei tästä kohdasta rantaa löydy. Näiden sijaan aloimme lirkkimään suuria hietatokkoja. Tokkoja nousikin tasaisesti ja nämä ahmatit eivät voineet vastustaa pientä madonpalasta. Tokkojen kiusaamisen jälkeen jatkoimme jälleen matkaa kohti tuttuja maisemia.

Kirjoitetaan tästä kohdasta lyhyesti; tuuli perkeleesti, kaikkia muita kaloja oli mutta ei kivisimppuja eikä kivinilkkoja.

Jatkoimme matkaa rantaa pitkin ja aloimme etenemään rintarinnan kuin CSI:n tutkijat. Mikko toimi valomiehejä ja minä kalastajana. Onnistuimmekin tällä taktiikalla löytämään ensimmäisen kivinilkan. Kuin laiskiainen lösähdin mahalleni kivelle ja aloin härnäämään tätä kaunista lieroa. Tuiman näköinen kivinilkka halusi kuitenkin vain moikana ennen sukeltamista kivenkoloihin.

Jatkoimme etenemistä ja bongasimme kohdan mistä löytyi kivinilkan poikasia, poikasten lisäksi alueella oli pari isompaa ja yksi yli 30cm. Näitä veijareita koitimme hetken jallittaa kunnes päätimme jättää ne odottamaan Kalamaratonia.

Useaan kertaan meidän piti lähteä, ensimmäinen kerta noin klo 24.00. Kuitenkin päätimme aina katsoa uuden rannan kimpassa ja lopulta starttasin autoni vasta klo 02.00.

Saimme myös jotain, minkä saannista ehkä myöhemmin lisää kunnes tunnistus varmistuu. Tämä kala on pakkasessa odottamassa käyntiä Viikissä.

Kiitos Mikolle seurasta... tähän kun lisää Janin on tiimimme syncronoitu ja olemme parin viikon päästä tiukassa iskussa.

Tänään jäljellä Kalamaratonin alkuun!

Ps. Kuten kaikki blogiani aikaisemmin lukeneet huomaavat, jätin paikat pois. Tästä alkaa meidän tiimin osalta Kalamaraton hiljaisuus ;)






27.4.2012

Tiukkaa treeniä, 21 päivää odotusta jäljellä...

21 päivää jäljellä, pakko fiilistellä...
Olemme Kalamaratontiimini kanssa miettineet, että harjoittelemme tekniikkoja ennen varsinaisen treenikauden alkua. Eilen iltana alkoi lirkkimisharjoitukset, päätavoitteena yrittää opettaa Janille kuinka kaloja etsitään ja löydetään rannalta.

Lirkkineitsyytensä edellis vuotena juuri ennen kilpailua menettänyt Jani oli virittänyt itselleen oman lirkin. Lirkki koostui pyörän kahvasta, ongenkohosta ja lyhyestä onkivavan pätkästä. Lisäksi tässä A-luokan lirkissä, oli valmiina kaksi tapsia joissa molemmissa oli eri kokoiset kokoiset koukut.

Mikko josta on muotoutunut meidän tiimin grillimestari, sääprofeetta, varustemestari, ruokavastaava ja se mahdollinen järjenääni jota meidän tiimimme kaipaa. Myös kokemus aikaisemmista kilpailukokemuksista on apua jolla meillä on mahdollisuus tavoitella kirkkaimpia pistesijoja.

Sääprofeetta oli luvannut meille hetken, ennen tulevaa sadetta jolloin oli tarkoitus lähteä pimenevän Helsingin rannoille treenaamaan. Saavuimme rantaan Janin kanssa hieman ennen kymmentä, tuolloin oli vielä liian valoisaa ja rupattelimmekin hetken Mikon kanssa kisamenusta. (Janin lempipuheenaihe).

Pimentymisen myötä, laitoimme otsalamput päälle ja aloimme kyykkiä rantamatalassa kaloja etsien. Heti kävi ilmi, että tuuli ja rantaan painavat aallot tulisivat vaikeuttamaan treenihetkiämme. Etenimmekin nopeasti kohtaan jossa luoto esti pahimpien aaltojen kiusaamisen.

Onnistuimme yhteistuumin Mikon kanssa koukuttamaan ensimmäisen tokon. On se hieno kuinka vuosipistelistaan saatiin jälleen uusi tulokas.

Jatkoin kahlaamista hieman syvemmällä kuin valokeilaani osui tumma hahmo jolla oli kaunis raitapaita. Minulla oli varustuksena koon 32 koukulla varustettu pilkki, jossa pienenpieni madonpalanen. Onnistuin punaisen valon turvin pääsemään kalan lähelle ja parhaimmillaan tämä kaunis liero oli vain muutaman kymmenen sentin päässä saappaani kärjestä.

Tarjosin pientä koukkua joka kelpasi saman tien kivinilkalle. Nostaessani ei pieni koukku iskeytynytkään kiinni kalan leukaan ja kala päätti samalla uida hieman eteenpäin. Sama episodi toistui useamman kerran kunnes päätin antaa kalan mennä.

Lopulta Mikko löysi hetkeä myöhemmin samaisen kalan avovedestä ja onnistui tämän nappaamaan purkkiimme.

Treenit meni kuten pitikin, Jani oppi erottamaan kiven ja kivisimpun. Saimme paikkatietoa kyseisestä paikasta jos tuulee tuosta suunnasta ja vesi on näin matalalla (epätodennäköistä).

Lisäksi välinemaestromme sai tärkeää tietoa Nasa tasoisten lirkkivälineiden toteuttamiseen. Näihin on tulossa mm. vastatuulensuoja, ne eivät heilu vaikka käyttäjä niitä yrittää heilutella. Liiketunnistin joka havaitsee pienenkin liikkeen veden alta ja ne syöksyvät valoakin nopeammin millilleen oikeaan kohtaan saaliskalan suun eteen.

Näiden spesiaaliominaisuuksien lisäksi näihin on yhdistetty pimeän-näkölaitteet sekä eväsjääkaappi. (viimeisin vain ja ainoastaan sen takia, että Jani malttaa lirkkiä).

Iltatreenit, huomaa hieno matonen...

25.4.2012

Koukkuja osamaksulla

Minulla ja kaverillani Janilla on tapana kerätä talteen kaikki pullot ja tölkit mitä reissuillamme eteen tulee.

Näitä löytyy kalareissuillakin yllättävän paljon. Kun laskee, että koukkupaketissa on 10 koukkua ja sellainen maksaa pari euroa, niin jokaisella talteen otetulla tölkillä voi ostaa yhden koukun.

Viimeisellä kalareissuilla oli Espoon saariston Gåsgrundista näitä löytyi hieman enemmän.

Kassillinen tölkkejä ja parit isommat pullot saivat löytösaaliin nousemaan lähelle 8 euroa.

Taas voi hyvällä omallatunnolla ostaa muutamat koukut lisää varastoon... niin ja on ne pois luonnosta eikä kukaan pääse rikkomaan niitä.

23.4.2012

Taimenta mä metsästä, tahdon saada suuren...

Olimme päättäneet lähteä hiomaan Kalamaraton tiimimmille yhteishenkeä ja suunnittelemaan tulevan kisakoitoksen taktiikkoja merelliseen Espooseen. Mahdollisesti kilpajoukkueiden asentamien salakuuntelulaitteiden takia, oli  syytä lähteä tarpeeksi kauas mantereesta.

Näppärää...
Olivia innostui 4.30 huutelemaan ja siihenhän ne vähiin jääneet yöunet päättyivät. Sumpit porisemaan ja facebookkiin tekemään tilannekatsaus. Hetki meni ja Mikko ilmestyi myös kommentoimaan tilapäivitystäni, "juuri kotiuduin". Mikko oli lähtenyt heittämään tikkaa kalakerhonsa tiloihin ja lopulta myös nukkunut siellä aamuun asti.

Jani joka tunnetusti on kaiken tehnyt valmiiksi ennen reissua kömpi, kuudelta autoon. Kalastusluvatkin oli hommattu, vai olisiko sittenkään?

Mikon säätämisvaihde käynissä
Ajaessamme kehää kohti Espoota suoritettiin puhelimella lupien tilaus. Näppärästi toimii MMM:n puhelinpalvelu.

Hieman seiskan jälkeen starttasi pakoveneemme Soukan venekerton laiturista. Tyyni meri ja hiljalleen korkeammalle nouseva aurinko siivitti mikon peltipurkin blaaniin ja kohti ensimmäisiä potentiaalisia taimenpaikkoja. Matkalla kuulimme, että tästä nousee ahventa, tuosta kuhaa, tuossa salmessa ne litkaa silakkaa jne...

Kolmen virvelin siimat kiitivät halki ilman kohti luodon kivikkoisia rantoja. Tärppejä ei kuitenkaan kuulunut. Menimme sinne, kävimme tuolla. Onnistuimme siinä välissä pakittamaan veneenpotkurin kiveen uistimen pohjasta irroittamisen aikana.
Karua ja niin kaunista.
Kävimme taimenlahdelle, tuolla luodolla, the saaren kupeessa...

kaikki paikat näyttivät todella täydelliseltä taimenpaikalta, kuitenkin kaikki ne lukuisat taimenet eivät kelpuuttaneet minun saati Mikon lusikka-arsenaalista yhtäkään mahdolliseksi viimeiseksi ateriaakseen.
"Mennään tuota vähän vaativampaa reittiä niin päästään nopeemmin perille". Tämä Mikon nopeampi reitti kulki halki kahden suuren luodon, näiden väliin jäi vedenalaisia suuria kiviä ja matalampia alueita. Tämäkin alue vaikutti otolliselta taimenelle ja pitihän se viskata kivistä välittämättä.

Nappasin virvelin ja tempaisin reippaasti yläkautta, naps ja Mikon vavasta lensi lusikka kohti syvyyksiä. Onnistuin nappaamaan koukullani vavan lenkistä kiinni, ja siinä samalla katkaisemaan siiman Mikon setistä. Hieman oli naurussa pitelemistä.

Päätimme ottaa suunnan kohti saaristoruokalaa. Mikon veneen kiitäen halki kovenevan aallokon alkoi takapuolesta tuntumaan hiljalleen samalta kuin venäläisellä rekkamiehellä Porvoon moottoritien seisakkeella vietetyn illan jälkeen.

Gåsgrund valikoitui pitkällisen pähkäilyn jälkeen courmee aterian kokkailupaikaksi. Mikko lähti tekemään tulia ja valmistelemaan herkkuateriaa, päivän menun sisällön tietäen pystyi odottamaan uskomattomia makuelämyksiä. Jani oltiin pidetty tarkoituksella pimennossa, muutenhan herra olisi vaatinut kipparin ajamaan veneen rantaan välittömästi ja kalastus olisi jäänyt kokonaan taka-alalle.

Gåsgrund on yksi Espoon saariston paikoista jonne kaupunki on järjestänyt reittiliikenteen kesäaikaan. Nämä saaret pursuvat kesäisin auringonpalvojista ja kutevista teineistä. Kuinkahan moni lähikaupunkien tytöistä on menettänyt... tai vetänyt itsensä kanveesiin omenasiideristä?


Kun tämä mies on lähellä, piiloita evääsi!
Roskia kerätessäni roskikseen huomasin ison kasan tyhjiä tölkkejä. Janilla ja minulla on tapana kerätä reissuilta kaikki tyhjät pullot ja tölkit talteen ja palauttaa ne kauppaan myöhemmin. Tulihan Janinkin mahalaukulle raja täyteen. Tähän ihmeen tapahtumiseen vaadittiin 1 x 300g grillipihvi (sikahyvää), 2 x cripsi (suussasulavaa), 1 x Wilhelm suolakurkkumakkara, 1 x olut (kylmä ja huurteinen) sekä lisukkeeksi grillisalaattia (menetteli) ja paholaishilloa (pistää peräpään lyömään tulta).
Näiden grillipihvien maku oli...
Pidimme tämän  hyvin salaisen Kalamaraton palaverin Mikon keittämiä pannukahveja juoden. Teimme yhteisymmärryksessä päätöksen, emme lähde kilpailussa fiilistelemään. Tavoitteenamme on voitto!
Lopulta päädyimme siikaongelle jonkin pienen saaren kupeeseen. Siimaviidakko johon kuului Mikon kolme vapaa sekä minun ja Janin vavat. Tämä yhdistelmä + ankkuroitu, mutta liikkuva vene mikäli selviämme ilman pahempia sotkuja ei mikään voi estää meidän Kalamaraton onnistumista.

Kauaan ei tarvinnut siiman lillua kun ensimmäinen tärppi tuli. Elämäni ensimmäinen kala käytettynä hankittuna pohjaonkivavassa oli tosiasia. Hienosti toimi myös www.kuhanjigaan.comista  hankittu Cormoran Sinus BR XL 5PiF 5000 baitrunnerkela johon puolasin oranssit siimat. Oranssi siima helpottaa pohjaonginnassa tärppien seuraamista.

Onkitukusta saamani aurinkolasit tekivät tehtävänsä.
Merten antimet jotka päättävät matkansa äitini herkkuateriaksi. Hieno päivä, hienot ihmiset ja fantastinen reissu. Tästä on hyvä jatkaa, 25 päivää ja vajaat pari viikkoa varsinaisen treenikauden alkuun. Fiilistely -ja tekniikankehitys reissu sovittu alustavasti kuluvalle viikolle.
 




20.4.2012

Kuin joulua odottaisi

Koitajoen Möhkönkosken taimen ei voinut vastustaa Kuusamon uistimen lippaa.
Saisikohan vastaavan kokoluokan kalan, mutta kirkkaana versiona... (ainahan voi haaveilla)

Olemme sopineet seuraavan Kalamaratontiimipalaverin pidettäväksi veneessä lilluen jossain Espoon saariston rantamatalikoilla. Tavoitteenamme on rentoutua ja nauttia merellisestä ilmasta, syöden hyvin ja ehkä jotain saadenkin.

Suunnitelmissa on koluta rantoja tavoitelleen taimenta matalista rantavesistä, ja ehkä kokeilla myös kampelan kalastusta pohjaongilla. Courmee kokkina lupasi häärätä Mikko, tarjolla cripsejä, makkaraa ja jotain muuta grilliherkkuja... Kyllä Jani tykkää.

Eilen vaihdoin kuhanjigaa.comista tilaamani siimat kaikkiin keloihin, koukkasin Skes ry:n puheenjohtajalta Jukalta pakillisen Kuusamon uistimen taimenlusikoita ja tänään hain Onkitukusta polaroivat aurinkolasit. Näiden lisäksi sain tilattua FB:n kautta testikäyttöön aurinkopaneelilaturin SolarStrap SS-W204Universal puhelimeeni, tämän testaus menee tuleville viikoille.

Nokian N9 joka on virtasyöppö kun innostuu kuvaamaan, tekemään tilapäivityksiä ja tietysti soittamaan tulee tekemään tämän laitteen kanssa läheistä tuttavuutta tämän vuoden kalareissuilla.

Alle kuukausi Kalamaratoniin...


14.4.2012

Kuhanjigaan.comista kaikki tarpeellinen jigaukseen sekä täkyongintaan

Kuhan jigaan verkkokaupasta kaikki olennainen jigaamiseen ja täkyongintaan.
Yksi paikka mista hankin vuosittain täydennyksen jigaus -ja täkyonginta arsenaaliini on www.kuhanjigaan.com verkkokauppa. Olen tutustunut Teppo Takalaan joka on kaupan omistaja ja hänen vinkeillään ja reissuillaan ei ole hirveästi saaliittä jäännyt. Verkkokaupassa on nyt menossa kampanja jossa kaikki yli 20e tilaukset saa 0e toimituskuluilla 17.4.2012 asti. Suosittelen, varsinkin vertikaali -ja dropshotjigaus on kokeilemisen arvoisia tekniikkoja. Ps. kuvassa jigausreissumme antia Janin ja Arton käsissä... unohtamatta fiiliksiä herättävien ankeriasonkireissujen saalista.

9.4.2012

Ensimmäinen kunnon siikareissu Lauttasaareen

Siikaongella Helsingissä
Aamun ensi hetket rantsussa...

Vaimolta hellinneen kalastusreissuluvan myötä olimme isäni kanssa lähteneet kokeilemaan onneamme siianonginnassa. Ensimmäiseksi kohteeksi valitsimme keskustan rannat, aamun ensihetket oli kuin unelma. Pakkasta pari astetta, aurinko alkoi lämmittämään ja kevyt tuulenvire siivitti leppoisaa odottamista. Odottamista jatkui tunnin ja toisen.

Lähdettiin parintunnin tyhjän nyhjämisen jälkeen katsomaan sisempää paikkoja. Perinteiset salmipaikat olivat vielä riitteen peittämät. Muutama tukkasotja ja isokoskelo ylläpitivät liikehdinnällään ainoita sulia läikkiä salmissa. 

Soitin parkkipaikalta Teemulle jonka tiesin tulevan poikansa Laurin kanssa myös siikaongelle tänään. Parivaljakko olikin odottamassa bussia asemalla, sovimme tapaamisen Lauttasaaren Takalanniemeen.

Takalanniemi joka on ennen ollut rauhallinen paikka onkia oli nyt miehitetty ja tunnelma oli kuin Stocmannin Hulluilla päivillä. Teemu tulikin hieman myöhemmin paikalle ja päätimmekin lähteä etsimään rauhallisempaa paikkaa toiselta puolelta lahtea.

Kasvanut tuuli sai mainingit heittämään tyrskyistä vettä pitkälle rannalle. Kuitenkin me sinnikkäät sissit ongimme tässä paikassa vajaan tunnin. Teemu ilmoittikin veljelsä Jukan saapuneen paikalle hieman edemmäksi rantaa. 

Eväshetkellä edellis reissun saalista ja makaroonilaatikkoa.
Hiljalleen romaanileiriltä näyttävä majapaikkamme siirtyi rannalla satoja metrejä eteenpäin. Teemu totesi hyvin "kun on tarpeeksi ruokaa ja tekemistä mukana viihtyy Laurikin helposti mukana useita tunteja".
Evääksi löytyikin Teemun siistissä järjestyksessä olevasta repusta edellisreissun saalis siioilla hyöstetyt voikkaleivät. Njam, totesi Lauri. Hienoa huomata kuinka pieni miehen alku on innoissaan ja oppii jo pienestä pitäen nauttimaan pyydetyn saaliin. Tämä on hienoa ja kuten joku viisas tapaa sanoa, hieno hetki!

Eväshetken jälkeen ensimmäinen  tapahtuma, triplatärppi. Jokainen vapa jotka oli sijoitettu oikealle leiripaikastamme alkoi tanssia tuulta vasten. Yllätys olikin moinen kun Teemu alkoi kelaamaan ensimmäistä vapaa ylös, kelatessa esille tuli vain siima. Jukan alkaessa kelaamaan toista vapaa ylös kävikin ilmi, että ensimmäisen tärpin aiheuttanut kala oli vetänyt kolmen vavan siimat solmuun. Tästä siimasopasta huolimatta onnistuimme yhteistuumiin saamaan siimat sekä kalat selville vesille.

Siika ja Lauri
Saamamies
Jatkuvan tuulen myötä siirryimme suojaisampaan paikkaan, rannan tuntumassa sijainnut leirimme pääsi nyt nauttimaan täysin siemauksin raikkaasta meri-ilmasta sekä korkealla taivaalla möllöttävästä auringosta. Tästähän nauttii täysin siemauksin vaikka saalista ei tulisikaan itselleen.

Kellon lähestyessä yhtä oli Lauri sanonut isälleen, että voisimme alkaa vähän ajan päästä lähteä kotia kohti. Olin ajatellut heittäväni veijarit kotia ja tästä syystä päätinkin käydä tarkistamassa toisen vavoistamme joka hetkeä aikaisemmin oli kilissyt.

Siiman päässä tuntui selvästikin  olevan kala, tämä hetki jäi viime vuodelta kokematta tekemättä jääneiden siikareissujen takia. Kilikello pois ja vastaisku, se on siinä ensimmäinen avovesikauden tärppi ja väsytys. Tunsin kuinka kala jaksoi hetken taistella kunnes väsyi ja alkoi pyöriä kelauksen voimasta. Lopulta onnistuin nostamaan kalan ilmaan ja kuin

Siikaongella Helsingissä
Siikapiste oli plakkarissa ensimmäisellä kunnon reissulla...
Siikaongella Helsingissä
Perus Lauttasaari kokoa, näitä tuli 4...
Se on siinä, jytky tuli. Reissun tähän asti suurin siika oli rannalla. Lajipiste nro. 4 oli blakkarissa. Lopulta Teemukin tuli viereen ja koppasi kalan ilmasta haaviin kuin Jarmo Myllys konsanaan. Teemu päätti nostaa omansakin vapansa ylös tarkistusta varten ja siikahan se sieltäkin nousi.

Lopullinen saalispussimme sisältö oli 5 siikaa, siioista 3 Jukalle ja yhden minulle sekä Lauri & Teemu tiimille.

 Oma saaliini meni samantien parempiin suihin... Syöjänä rakas äitimuorini <3 Samanlaista viestiä kuului myös Lassilan suunnasta, voikkaleivät varustettuna leivitetyllä siikafileellä... Njam, taisi sanoa Lauri.



Suositut tekstit