28.5.2012

Helsingin Kalamaraton takana, Joensuu edessä

Mutupuro löytyy tällaisesta paikasta.
Rakas vaimoni on vuosittain sanonut että, onneksi Kalamaraton on vain kerran vuodessa. Tämä vuosi tulee tuomaan ensimmäisen kerran poikkeuksen tähän sanontaan. Tämän vuoden jälkeen sen voi samantien heittää virran vietäväksi.

Joensuun vedet ovat minulle yhtätuttuja kuin oman kalareppuni taskujen ja lokerojen sisältö. Olen tutkinut ja merkinnyt Google mapsiin paikkoja joita olen netistä löytänyt. Yllättäen huomaan että, ennakko suunitelmat ja ajatukset ilmestyvät kartalle suuntaa-antavasti niihin paikkoihin mitä olin pienessä mielessäni pähkäillyt. Avaan nyt hieman jo tehtyä pohjatyötä ja avustan näin mahdollisesti kilpailuun osallistuvia joukkueita joille Kalamaraton ei ennakkoon ole tuttu tapaus.


Joensuun kilpailussa 10-lajin rajapyykkiä vastaava tarkistusaika tulee 7-lajin kohdilla. Uskoisin että, alla oleva lista on suuntaa antavasti tulevan listamme kaltainen. Ensimmäinen kilpailu uusilla vesillä ja vieraspaikkakuntalaisena kilpailuun osallistuminen antaa hyvän etumatkan paikallisille joukkueille.


Suljua: särki, seipi ja säyne.
Omat kokemukseni alueen kaltaisista vesistä sijoittuu noin 70km päähän Ilomantsiin.

Paikkojen lajistossa suurimman osan saalistaa muodostavat ongittaessa seipi, särki ja säyne. Ensimmäiseksi kohteeksi täytyy valikoida joku paikka Pielisjoella missä saa onkia, missä on mahdollisuus saada montaa lajia ja mm... Check! Suljua = pientä kalaa pitäisi siis löytää...

Suunnitelmiin kuuluu vierailu Kolvananuuron rotkolaaksossa, olen onneksi aikoinaan käynyt tekemässä jutun kyseisestä paikasta ja se oli todella hieno elämys Lue juttu.

Vuosittain ajamme Kuusojan ylitse kun menemme vaimoni vanhempien luokse Ilomantsiin. Tämäkin kaunis joki on monesti ollut mielessä kalastuspaikkana, tänä vuonna ehkä tämäkin kalastuspaikka tulee koettua.

Tämän vierailun kohteena on mutu, taimen sekä harjus. Mahdollisesti Kuusojan sivupuroista etsinnän kohteeksi joutuu kirjoeväsimppu.


2011 lirkki matikka
Lisäksi mielenkiintoisen lisän tuo Pielisjoki, sekä muut virtavedet joita kilpailualueelle sijoittuu. Näistä paikoista on tarkoitus tavoitella jalompisukuisia kaloja, mm. taimen, harjus ja jostakin pienemmästä purosta voi löytyä puronieriääkin. Mikäli edellinen kohde tuottaa pettymyksen voi jalokaloja yrittää tästä paikasta.

Olen kerran tehnyt lirkkireissun öiseen aikaan kilpailualueelle Enossa. Rannalta löytyi perinteisesti kivisimppuja, ahvenia, särkiä sekä made ja kivennuoliainen.

Kaksi jälkimmäistä lajia voisi olla kovat vetää kilpailussa, tähän jopa uskon koska näitä lajeja on huomattavasti enemmän Joensuun alueella kuin Helsingissä. Todennäköisesti matalat kivikkoiset joen -ja järvenrannat tarjoavat nämä pari lajia saalisämpäriin.

Oman aikansa  vaatii myös jalommat kalat, näitä uiskentelee kaupungin koskialueella. Näitäkin on ehdittävä tavoitella kuten löydettyä suutaripaikkaakin.

Tässä koitoksessa mennään fiilispohjalla ja katsotaan tunteeko sitä etsittävän kalalajin mielenoikut ja elinalueet. Uskoisin että, lirkkikaloiksi jää made, kivennuolinen sekä kivisimppu.

Kokoonpano kilpailuun
Elämäni taimen Möhkönkoskelta.

Alustavissa suunnitelmissa oli tavoitteena lähteä Helsingin kisassa tiimissäni olleen Mikon kanssa vetämään läpi myös tämä kilpailu. Nyt saammekin lähtemään kaksi joukkuetta Helsingistä. Toisen kipparina minä ja toisen Mikko.

Minun tiimiini kuuluu Team Teistin/Skes-Amatöörien Jesse R sekä XXL-Kalastajien Antti U. Usko tiimiini on kova, tässä on lajikalastajia jotka tuntevat lajit sekä pyyntitekniikat.

Mikon joukkueessa on hänen kalakaverinsa. Tulemme ainakin alkuvaiheessa liikkumaan kimpassa ja katsotaan missä vaiheessa tiemme erkanevat.

Tavoitelajilista ja timeline on suunniteltu seuraaville lajeille:

Lista on suuniteltu "todennäköisyys" -ja aikaa vievyys järjestyksessä. Uloimpana paikkana tulee todennäköisesti olevaan Eno ja suurin osa lajeista haetaan keskustan lähialueilta. Todennäköisesti nämä suunitelmat kusee urakalla, ompahan kuitenkin jotain pohjaa mitä lähdetään yrittämään.

Ensimmäisen uuden kilpailun läpikäymisen tavoitteena on tutkia mahdollisimman paljon paikkoja ja tehdä tätä kautta pohjatyötä seuraavien vuosien kilpailuja varten.

  • Ahven, Seipi, Särki, Lahna, Hauki, Säyne, Salakka, Kolmipiikki
  • Taimen, Harjus, Kirjolohi, Siika
  • Muikku, Mutu, Kuha
  • Kivisimppu, Kivennuoliainen, Made, Ankerias
  • Suutari, Karppi, Ruutana
Kaksi viikkoa jäljellä, viimeinen päivä ennen kisaa on pyhitetty täysin treenaamiselle. Viimeisen päivän tavoitteena on tutustua kaupungin kalapaikkoihin ja sisäistää navigaattoriin ajoreittejä. Intoa kilpailuun on kuin pienessä kylässä.

Skes Taimentiimi sekä Skes Stadin urhot ovat valmiit vaihtamaan farkut verkkareihin ja lähtemään samoilemaan lajien perässä. Me olemme valmiina, oletteko te?

22.5.2012

Toisenlainen Kalamaraton tarina

Lähdön hetkillä, huomaa rikki mennyt työpuhelin. Kuva: Antti Saarikoski

Olen yrittänyt miettiä, että minkälaisen tarinan kertoisin tämän vuoden koitoksesta. Haluaisin omalta osaltani avata hieman kalapaikkojen saloja, pyyntitekniikoita ja muutamia kivoja yksityiskohtia joidenkin lajien osalta.

Tulen tästä kohta lukemastasi tarinasta tekemään enemmän itse kokemuksesta ja tiimimme sisäisestä synergiasta kertovan. Virtaa ja juttua nimittäin tästä porukasta löytyy enemmän kuin nautituista piristusaineista kisan aikana.

MRR, tää on mun!
Jani, ikuinen pikkulapsi jolla on aina nälkä. Mikäli eväsrepussasi on mukana ruokaa, pidä ne kaukana eläkä missään nimessä mainitse niistä sanallakaan. Tämän virheen jos erehdyt tekemään, ovat evääsi menneet. Jani on niin kauan tyytyväinen kun ruokaa riittää. Tämä erityisesti vaimoni pullista pitävä ahmatti hyytyy samaan aikaan vahvistuvan mahansa murinan myötä. Tärkeä erityistehtävä on välinehuoltaja, alkuspurtissa meni useampi onki säpäleiksi, siimoja solmuun jne. Jani keräsi tunnollisesti kaikki talteen odottamaan sitä hetkeä, että hän voi ne korjata.


Saisko olla toiselta puolelta Helsinkiä tuodut kahvit?
Mikko, rauhallinen muonitusmetarimme joka rakastaa kertakäyttögrillejä. Tämä K-kaupassa töissä oleva "lihamestari" pitää muonituksestamme huolta. Voin kertoa, että yöllä kertakäyttögrillillä valmistettu medium- grillipihvi maistuu kylmän oluen (yhden) jälkeen erinomaiselta, lisäksi rapeapintainen olutnakki kruunaa Kalamaraton kynttiläillallisemme Lauttasaaren rannan kivikoissa.


Valitettavasti minusta ei ole kisanaikana kuvia otettu.
Juha (minä), epätoivoinen romantikko ja yrittää lepyttää vaimoaan seuraavien viikkojen ajan. Kapteenina minulla ei ole auktoriteettiä vaikka tiimini minua uskookin. Olemme demokraattinenjoukkue ja päätökset teemme pääosin tiukassa yhteisymmärryksessä. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, sain jopa kaksi edellä mainittua  henkilöä juoksemaan.

Ylpeänä saan kipparoida tällaista tiimiä, jos tässä ratastossa ei joku ratas pyörisi yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi voisi kilpaileminen olla jotain muuta kuin hauskan pitämistä.



Kalamaraton taktiikkamme

Ajastimella otettu, ei ihan onnistunut
Pojat olivat pienessä mielessään kisaa edeltävä yönä päättäneet, että lähdemme tavoittelmaan sijoitusta 3. Omassa mielessä siinti ajatus 20 lajia lauantaina ja +5 sunnuntain aikana. Spykedeelisiä unia, unessa olimme tuijottaneet kaikki reikää, tuosta reiästä oli puolestaan meitä tuijottanut silmä. Tämän aamukahvipöydässä kuulessa tiesin, tästä tulee hyvä reissu.

Viimeinen kisapalaveri käytiin lauantaina klo 9, tuolloin kömmin poikamiesboxiin jonne Mikkokin oli majoittunut. Aamukahvien myötä teimme selväksi, että lähdemme tavoittelemaan nopeaa 10-lajia, joidenka jälkeen edeten rauhallisesti lajikohtaisesti kiertämään Helsinkiä ympäri.

Taktiikkaamme kuului myös "nukkuminen" eli rauhallinen paikallaan vietetty aika jolloin onget tulisivat lepäämään vedessä. Olimme harjoittelun yhteydessä pitäneet kirjaa autossa vietetystä ajoajoista ja esim rajoitusten mukaan ajaen pääsee alle 20 minuutissa Lauttasaaren kärjestä suvannolle. Tiedoksi, Honkaluodosta menee Niemenmäkeen normaalisti ajaen 28 minuuttia... näitä on listassa aika monta.

Minimoidessa autossa vietetty ajoaika tutkien parhaat ajoreitit saimme säästettyä useita minuutteja. Kipparin ja navigaattorin ominaisuudessa ajoinkin itse kaikki pätkän paitsi purolta joelle.

Kisakeskuksessa

Mestari, tupla sellainen!
Oman tiimini jäsenien kohtaloksi osui mm. makkaranpaisto ja minulle tekninen kisajärjestelmien läpi käyminen. Kisakeskukseen alkoi saapua iloisesti porukkaa jo kymmenen maissa. Mukava kätellä ja morjenstaa tuttuja ihmisiä. Taskussa minulla oli paketillinen 32-koon koukkuja, näitä tuli sitten kaupoteltiua muutama ja pari lahjoitettuakin eteenpäin.

Erätulilla, minnehän me mennään ekaks...
Juostessani Erätulilla joukkueen luokse tipahti työpuhelimeni rintataskusta suoraan maahan, näin kauan kesti Nokia N9 lasiruutu. Puhelin on lennellyt ennen tätä useasti lattialle tippunut luuri on ollut yllättävän kestävä. Teimme Janin kanssa vaihtokaupan, hän antoi minulle toutain perhoja ja minä pienenpieniä koukkuja.


Ketään ei kiinnosta miten saimme nopeasti 10-lajiamme kasaan joten en kerro siitä enempää, muutenkin jätän suuremman lajeista tarinoinnin sivuosaan, varmasti tulee osalle pettymyksenä. Tästä se alkaa, toivottavasti pidätte lukemastanne, kommentteja otetaan vastaan ilomielin.

Tarinointia Kalamaratonilta

Kerron tästä alaspäin hieman joidenkin lajien kohdalla sattumia kommelluksia ja yleisiä kisaläppi jne... 

Leijonat pronssiotteluun meille sorva

Seipi paikalta lähtiessämme päätimme lähteä yrittämään Keravanjoelta (sori, paljastin paikan) töröä. Matkalla Jani kuitenkin heitti, että mentäisiin koukkaamaan lahna ja sorva perinteiseltä paikalta Porvarinlahdelta (sori taas). Yhteistuumin hyväksyimme ehdotuksen ja pääsimme jälleen ajamaan tien jonka pituus on pari kilometriä, mutta mihin on saatu sijoitettua yhtä paljon hidastetöissyjä kuin koko Helsingissä on yhteensä. Suosittelen, tämä tie on elämys...

Vaimoni Tanja joka pitää yhtä paljon jääkiekosta kuin minä siivoamisesta oli pistänyt tietotoimiston pystyyn ja ihmettelinkin kuinka puhelimeen tuli tekstiviestejä jatkuvasti kisan edetessä. Ehkä tässä alkaa jatkuva seuraamiseni vaikuttamaan.

Seurasimme ulkomaalaisten iloisia ilmeitä kun kassiin nousi särkiä, tämä on suuri herkku naapurimaalaisillemme. On hienoa kuinka vuosittain nämä vakiokasvot vetävät säkkikaupalla kutusärkiä tästä pienoisesta lahdelmasta ja mikä parasta nämä kalat jatkavat ravinketjussa matkaansa.

Katsoimme ohi kulkiessamme yhden kalastajan saalispussiin jossa oli komeita sorvia ja lahnoja. Molemmat meidän tavoittelemia lajeja. Meni hetki, meni toinen ja sieltähän tuli sorva. Lahnat pitivät suunsa kiinni, no näitä tulee toisesta paikasta, tunnistukseen saakka kaikki lahnan näköiset kalat otetaan ämpärii, erittäin tärkeää muistaa tämä neuvo!

Töröpaikalla oli muita tiimejä ja joki tulvassa, välinerikkojen myötä lähdimme nopeasti jatkamaan matkaa. Tänne palataan kunhan vesi laskee pari milliä aurinkoisen kelin myötä. Paikalle saapui myös Tarantellat joidenka kilpailu oli lähtenyt hyvin liikenteeseen, seipi mestarit olivat onnistuneet jälleen tämänkin lajin jallittamaan, vaikka kuinka piinaavasti utelin ei paikkaa suostuttu paljastamaan. Ehkä sitten ensi vuonna... Ajossa ollessani tööttäsin Siloneulan porukoille, soitto myöhemmin osoitti heidän saaneen ko. lajin.


Haukea mä metsästän, tahdon saada pienen

Mätäjoki, tämä jokaisen Kalamaratonaristin megalomaaninen haukiparatiisi oli yksi pysähdys paikkamme. Olimme tehneet minuutillisen suunnitelmamme joka oli jo tässä vaiheessa lorissun seinille kuten baarista kotiutuvan Helsinkiläisen kusi pitkin Rautatieaseman seiniä...

No kuten perinteistä Kalamaratonissa tulee joku tiimi vastaan kalapaikoilla, nyt näiden vastaankävelijöiden kasvoilta pystyi lukemaan epätoivon. Vajaa tunti viskomista eikä haukea tullut, no mielikirkkaana kuten lippa joka virveliin laitettiin jo kävellessä kiinni olivat valmiina kohtamaan Mätäjoen (ups, taas palo kalapaikka) tarjoaman haasteen. Haukia näkyikin rannalla, koko oli samaa luokkaa kuin Atrian tarjoamat eines nakit jotka ovat tyttäreni Olivian suurinta herkkua.

Uskoa, epätoivoa ja hymyileviä lenkkeilijöitä oli tarjolla kun kolmikkomme piiskasi siimojaan halki leväisen veden. Vajaa tunti siinä meilläkin meni kunnes vihertorbeedo hyväksyi lippamme, jesh. Tämä pysähdys tuotti pisteen, toisin oli käynyt kahdelle edellisellä seipi -ja töröpaikalle.


Olin luvannut erään toisen varman haukipaikan pitäväni salassa, tämän lupauksen pidin. Meinasin vajaan tunnin piiskaamisen aikana soittaa ja kysyä luvan paikalle menoon, mutta maltoin mieleni ja uskoin horjumatta lajin saamiseen.

Kahvia nassuun


Tunnetusti väsymystä vastaan taistellaan kahvilla. Mekin osallistuimme taisteluun muutamalla kahvikupilla. Kerronkin nytten kaksi erillistä tarinaa näistä taisteluista.

Olimme ajamassa Munkkiniemeen kuhaa jigaamaan, matkalla päätimme poiketa Munkkiniemen Teboililta hakemaan kahvit matkaan. Kahvien maksajaksi päätimme Janin, minä ja Mikko menimmekin automaatille ottamaan kahvia. Päädyin isoimpaan pahvikuppiin, samalla todeten myyjälle "onko kuppikoolla väliä?". Naismyyjä katsoi minuun hymyillen todeten, "ei ole, mutta onks sillä sulle väliä?".

Hetken miettien myyjän vastausta ratkesivat muut läsnäolijat nauramaan ja minun naamalleni levisi tasainen punainen väri. Totesin paremmaksi toivottaa molemmille myyjänaisille kiitokset ja mukavat päivän jatkot... samalla hiljaa hiivin takavasemmalle kohti ulko-ovea ja siitä autoa.

Joukkueeni kuittaivatkin sitten loppumatkan kommenttejani... Jani totesi autossa, hyvät oli (kahvit) me muut yhdyimme kommentoiden oiskohan ollut hyvä ottaa munkit kyytipojaks. Onneks meillä oli pari pussia pullia mukana.

Minun ja Mikon heitellessä kuhaa oli Jani jäännyt tekemään välinehuolto. Takaisin ilman kuhaa saapuessamme oli ilmeenne varmasti näkemisen arvoinen. Autosta oli purettu tavarat ulos, kaikki onget oli laitettu kuntoon, virvelit oli eroteltu, siimat selvitetty ja Hatwallin Jaffat (ei sponsori) kaivettu esille tavaroidemme uumenista. Annetaan kuvan kertoa loput... (kts lopusta).


Silakkaa ja hetken hiljaisuus


Saavuimme Kaapelitehtaalle silakkaa litkaamaan ja tavoitteemme oli saada tämä lajipiste nopeasti. Jani ja Mikko alkoivat pilkkiä kivinilkkaa ja minä yritin epätoivoisesti litkata silakkaa. Kävelinkin rantaa sinne päin missä näytti silakoita nousevan, tätä jatkoin siihen asti kunnes huomasin rannalla istuvan unelmahommeja blogin kirjoittajan Vesan. (Weskun)


Annoin virvelin ja litkan Mikolle ja istuin "Weskun" viereen pilkille. Juttelimme hetken ja kerroin osanottoni hänen äitinsä poisnukkumiseen edellisyönä. Olemme kalakavereiden kanssa seuranneet hänen omistautumistaan sairaalle äitilleen ja valitettavasti pois nukkuminen tapahtui juuri ennen Kalamaratonia ja tämä innokkaampaakin innokkaampi kalamies jäi paitsi hienosta kilpailusta. Osaanottomme.

Tulokaslajin kimppuun


Tämä voimakkaasti leviävä Mustatäplätokko (MTT) on varmasti monen onkijan saalis kilpailussa. Meille tokkometsästyspaikaksi valikoitui loogisesti Ruoholahden kanava, tavoitelajeina MTT, mustatokko (MT) ja lahna. Ensimmäinen kala mikä nousi oli juuri MTT. MTT:n lisäksi Jani nosteli rannalle pasureita ja tietysti niitä meidän kaipaamia lahnoja. Hakusessa ollut MT oli kadonnut, samaisesta paikasta oli XXL hakenut kaksi tokkoa ennen meitä, ei sitten yksi riittäny :P
Muonitus kunnossa


Kivinilkka, pakollinen kalakuva.
Kenttälounaan oli hankkinut edellisenä päivänä muonitusmestarimme Mikko. Keväisellä taimenreissulla erittäin maukkaiksi todetut XXL-grillipihvit ja olutmakkarat tulisivat kruunaamaan kynttiläillallisemme.

Laitoimmekin hyvissä ajoin grilliin tulet ja rupesimme odottamaan hiillosta, tässä taisi tulla suurin virhe aterian valmistuksessa. Innostuimme nimittäin lirkkimään, Lauttasaaren rannoilta nouskin ensimmäiseksi mustatokko, sitten hietatokko, kivisimppu ja kivinilkka. Myöhemmin lajilistaan tuli vielä liejutokko.

Ruokakutsuhuudon kuullessa kokoonnuimme hartaaseen luonnontarjoamaan ruokailutilaamme ja korkkasimme hyvin ansaitut oluet. Olimme päättäneet nauttia yhdet bisset ruoan seuraksi, tölkkien avauksen myötä nostimme maljan meille. Halusin kiittää tiimiäni jo nyt hyvin menneestä kilpailusta jossa lajilistaamme oli tullut 19-lajia sekä toiseksi nopein 10-lajin saantiaika.

Seuraavasta lajista ei varmastikaan tule meidän joukkueen suosikkia. Kyykimme rantakivikossa mutujen perässä seuraavan tunnin, mutujen onginnan lomassa ongimme ylös kaikki pienemmät ja poikeuksellisen näköiset tokot.

Tunnin kestäneen mutumetsästyksen jälkeen (kaloja nähtiin, mutta ne prkl ei syöneet) päätimme nostaa kytkintä ja ajaa lämmittelyksi Vuosaareen perinteiselle paikalle. Täällä ei kauaa nokka tuhissut kun Mikko nosti lajinro 20 pussiimme. Mietimme autolle kävellessä, että syökö ruutana yöllä. Päätimme jälleen yhteistuumin koukata Vuosaaren Kangaslammelle (sori jälleen kerran) jonka rannalla paikalliset tanssivat Leijonien hävityn ottelun kunniaksi juoppovalssia.

10 minuutin onkimisen tuloksena voi todeta, ruutanat ei syö ainakaan tässä lammessa hirveän aktiivisesti yöaikaan. Matka kohti relax sessiota voi alkaa.


Kahvikupit nro 2.

Nämä ei lopu Stadista.
Chillailuhetkillä päätin erottaa syöttikalat, varsinaisista pistekaloistamme. Onneksi tein tämän, huomasin nimittäin mustatokkopussin puuttuvan. Kapteenin ominaisuudessa ja lähes koko kisan ajaneena passitin Mikon ajamamaan Lauttasaareen hakemaan mustatokkopussimme. Mikon lähdön jälkeen soitti Kalakerho Siloneulan Teemu, "onko teillä matoja".

Totesin puhelimessa matomme lähteneen juuri matkalle Lauttasaareen ja palaavaan noin puolen tunnin päästä. Kutsuin kuitenkin pojat nauttimaan herkullisia vaimoni tekemiä korvapuusteja. Teemu soittikin hetken päästä uudestaan ja ilmoitti, että Mitri on tulossa hakemaan matoja. Hetken päästä Mitsi saapuikin tähän slummilta näyttävään kaupunginosaan ja alkoi nauttimaan tarjoamaani pullaa.

Samoihin aikoihin kaartoi sininen valtamerilaivamme satamaan ja Mikko nosti kupposet kahvia ikkunasta. "Ei löytynyt muualta kahvia, mutta Lauttasaaren ABC oli auki". Hieman viileät kahvimme nauttimisen lomassa Jani tempasi särkikalan rannalle, "V. tää on voimakas, onks tää säyne?".

Säynehän se oli, hyvä tuurimme sai jatkoa. Annoimme matoja kanssa kilpailijallemme jonka joukkue taistelee tiukasti kannassamme kärkisijoituksista. Kuitenkin kaveria pitää jeesata, eihän tässä taistelussa jätetä toista pulaan.

Mikä toi on, se on kani. Puput on kivoja...

Ajaessamma relax chilling mestaltamme pois näki Mikko ikkunasta pupujussin pomppivan kivikossa. Kivan näkönen pupu kuului takapenkiltä. Tässä vaiheessa kilpailua ratkesi koko porukka räkättämään ja meinasin vetästä keskijakajaa päin. Veräjämäkeen ajaessani Erinin On Elämä Laina kappaleen siidittämä kulki valtamerilaivamme halki Koskelan ja Käpylän, parkkipaikalta on onneksi vain kivenheitto lammelle. 

Pienen alkusekoilun jälkeen onnistuimme saamaan ruutanan, lisäksi Jani oli fongannut vedestä jonkut ihan ihme kalan. Kala näytti lähinnä akvaariosa kotoisin olevalta, sen pyrskö oli kuin mateella pää näytti enemmän ankeriaalta ja muutenkin olemus oli enemmän ulkomaille viittaava. 

Kalalla jalat, ei lasketa pisteeksi.
Mietimme pienissä päissämme, että mitähän tuomaristo sanoisi kun eteen lätkäistään tälläinen ulkomaan elämä joka on pyydetty vanhasta louhoksesta Helsingistä. Mikko joka kevytkenkäisenä jaksaa juosta passitettii hakemaan lirkkejä samalla kun Jani yritti jällittaa tätä hieman suuremmalla koukulla. 

Tadaa, sieltä se tumman puhuva hahmo nousi. Jani päätti huutaa KÄÄK kun pidin vesiliskoa kädessäni ihailen tätä todella kaunista öttimöttiäistä. Emme saaneet megasuperhyper pojoa, tosin saimme hyvät naurut.
 
Törö, keksimme sen miten, mistä ja millä tämän lajin saa. Matka voi jatkua kohti uusia pettymyksiä. Yksi ensimmäisen päivän pummi oli paikattu. Pidämme tekniikan salassa, kunnioituksena eräälle joukkueelle.

Pioneeritoimintaa


Näitäkin riittää
Olen aikoinaani armeijassa ollessani ollut 19 päivää taistelupioneerina, tämän 19 päivän jälkeen päätin armeijaurani ja siirryin suosiolla siviilipalveluun. Kuitenkin näiden 19 päivän aina opin kuinka purot tulee ylittää. Tarpeeksi puuta poikittain ja yli kipinkopin. Katsoinkin sopivan ylityskohdan jossa oli kivan näköinen puupoikittain puoliksi puron ylitse.

Tämä hieman tuoreelta näyttävä haavanrunko ei kuitenkaan tykännyt lähentely-yrityksestä. Pääsessäni seisomaan tukevasti rungon päälle kuului, raks. Päätin ottaa nopeasti toisen askeleen eteenpäin (takaperin voltti vastarannalle olisi tullut kysymykseen, jos kyseisen tempun osaisin) kuului toinen raks. Kahden raks,raks äänen jälkeen kuului blombsis,phääl ja kääk.

Tipuin nilkkoja myöten puroon. Aropupun lailla pomppasin vastarannalle lenkkarit täynnä vettä, mutaa ja hikeä. Tässtä innostuneena päätin lähteä etsiä kadoksissa olevaa seipiä entistä innokkaammin. Ensi vuoden kisassa vedän kisan lävitse hengittävissä kahluukamppeissa (ehkä) jolloin ei tarvitse miettiä missä paskassa sitä rypee.

Iso käsi myös Karille Symbioosin kalakerho 1. Olin kalastanut vartin särkiä ja kolmipiikkejä Karin saapuessa paikalle, hän antoi minun jatkaa rauhassa vaikka tarjosin vierestä paikkaa.

Herrasmiehen elkein hän kuitenkin jatkoi matkaa palaten hetken päästä uudestaan viereeni. Kymmenien särkien jälkeen nousi seipi ilmaan, ja näin roikkumaan takana olleeseen puuhun, se on siinä kuten Antero Mertaranta tapasi huutaa ennen siirtymistään Canal+ hommiin isojen rahojen saattelemana. Kari vielä teki varmistuksen ja matkamme voi jatkua, jälleen yksi ensimmäisen päivän pummi oli paikattu.


Laiskottelua loppuhärdellissä

Lähtötilanne
Ennen Honkaluotoon saapumista lähtivät pojat onkimaan Kyläsaareen kadoksissa olevaa lahnaa sekä karppia. Minä kävin viemässä lajit tunnistuksessa jonka jälkeen kruisailin Mikon ex-vaimon punaisella paholaisella nostalgiaa huokuen takaisin joukkueeni luokse.

Anttiikkinen ikkunan aukaisumekanismi aiheutti hieman huolia, omassa autossani ikkuna aukeaa napista ja se onnistuu jopa ajaessa, nyt piti keskittyä huolellisesti tämän kampimallisen anttiikkilaitteen käyttämiseen.


Välinehuoltoa launtaina
Olen monessa aikaisemmassa kisassa jättänyt Stadiongen ja viimeisen lajipisteen kirjolohen onginnan muille, viime vuonna jopa jätettiin koko pätkä väliin ja siivottiin auto. Tämä vuonna istuskelin laiturin päässä katsoen tuttujen kalakavereiden tuskaa tungoksessa.

Päätin kuitenkin lähteä katsomaan kuinka Jani ja Mikko pärjäävät tungoksessa. Satuin paikalle missä olivat tiimiläisteni lisäksi Kuningaskalastajat, samaan aikaan Heikki onnistui koukuttamaan koulutetuilla madoilla kirjolohen (katso video).


Hallittu kaaos kisanpäätyttyä
Kalan haaviamisen jälkeen kysyin hänelta, kalastatko vielä? Hän ei kalastanut jotenka kysyin toisen kysymyksen, saanko lainata virveliäsi? Sain myöntävän vastauksen, lisäksi tähän palvelupakettiin kuului myös oikeaoppinen koulutettujen matojen koukkuun laitto. Näin hyvää palvelua saa vain Onkitukun Tomilta.

Kerkesin lilluttaa onkea noin  pari minuuttia kun kohoa vietiin, HAAVI! huusin kuin norsulauman johtaja. Nostin kalan, se olikin iki-ihana raitapaita. Kala takaisin ja uutta matoa koukkuun, ja taas HAAVI. Nyt se oli kirjolohi, tämä Suomeen tuotu pullasorsa jota kaikki istuttaa mitä kummallisempaan lätäkköön kalastajien iloksi. Kirjolohen saamisen myötä myös Mikko ja Jani lopettivat kalastamisen ja huomasin kuinka poikien harteilta putosi tämän lajin saamisen tuska. Nyt voi rentoutua.

Viime vuosina en ole edes lähtenyt Fongaamaan tätä lajia. Nyt se lajipiste oli vuodelle 2012 saatu, laji numero 27 oli saatu. Kirjolohen myötä on myös meidän historiaa, ensimmäinen kalalajisivu tuomariston listassa sai punakynää jokaisen lajin kohdalle.


Lajilistamme saantijärjestyksessä

Allikkosalakka (Mikko), Hopearuutana (Juha), Ahven (Jani), Kymmenpiikki (Mikko), Vimpa (Juha), Turpa (Mikko), Särki (Mikko, Salakka (Mikko), Kiiski (Mikko), Kolmipiikki (Jani), Tarkistus 13.50, Sorva (Jani), Hauki (Juha),Silakka (Mikko), Mustatäplätokko (Juha), Pasuri (Jani), Mustatokko (Juha), Hietatokko (Juha), Kivisimppu (Mikko), Kivinilkka (Mikko), Liejutokko (Joku meistä), Mutu (Mikko), Säyne (Jani), Ruutana  (Jani), Törö (Mikko) Seipi (Juha), Lahna (Mikko)
Kirjolohi (Juha)

Kiitos ja kumarrus, ensi vuonna uudestaan. Skes Taimentiimi tulee entistä paremmassa iskussa. Enään 364 päivää...


Vaimoni on aikaisempina vuosina todennut että, onneksi Kalamaraton on vain kerran vuodessa. Valitettavasti tämä toteamus täytyy heittää romukoppaan koska tänä vuonna otan osaa myös Joensuussa ensimmäistä kertaa pidettävään kilpailuun. Kiitokset kaikille tänne asti lukeneille sekä kilpailuun osallistujille ja erityisesti järjestäjille sekä sponsoreille.

19.5.2012

Kalamaratoniin valmistautumisen tärkeys

Kuva viitteellinen, enkai mä nyt suunnitelmia nettiin laittais ;)
"Huipulle pääsee vain järkevästi harjoitellen
Kansainvälisen tason huippu-urheilijaksi pääseminen edellyttää valtavan määrän työtä, järkevää työtä. Lisäksi huippu-urheilijan on opittava pitämään huippu-urheilijan elämäntavasta, mikä tarkoittaa säännöllistä ja terveellistä ravintoa, riittävän pitkää ja levollista yöunta sekä säännöllistä päivärytmiä. Kyse on siis oman kehon ja mielen hyvinvoinnista." (Lähde: http://www.huippu-urheilija.fi/urheileminen/harjoittelu)

Huippu-urheilijat aloittaa tärkeisiin kilpailuihin valmistautumisen tiukalla kuntokuurilla.

Valmistautumiseni Kalamaratoniin aloitin jo kolme viikkoa takaperin muuttamalla päivärytmiäni. Aikaisemmin kun menin keskimäärin 22.30 nukkumaan, johtuen pääosin siitä ettei silmäluomet halunneet pysyä auki. Treenikauden (valvominen, treenaaminen) aikana olen venyttänyt nukkumaan menoa lähes poikkeuksessa yli 24, parhaimillaan kalassa on oltu vielä 2.30.

Tiukkaa välineiden laittamista illan pimeinä tunteina, eri etenemistaktiikoiden miettimistä. Peruspelisuunitelma on pysynyt ensimmäisestä yhteisestä palaverista asti samana, sitä on vain hiotti hienommaksi ja tarkemmaksi viimeisten päivien harjoittelujen tulosten ansiosta.

Kuitenkin huomaat, että viimeiset viilaukset suunitelmaan tehdään matkalla kotiin Kehä 1 pahimmassa iltapäiväruuhkassa tai iltapalapöydässä lehden reunaan.

Tänään mennään aikasta haipakkaa (jos joku ei vielä jatkuvista tilapäivityksistäni tiedä) Kalamaratonin tiimoilta. Helsinki ja Kotka saavat kokea jälleen innokkaiden kalastajien invaasion. Rannoilla, puroilla, joilla ja jopa siltarummuissa voi näkyä yön pimeinä tunteina mitä ihmellisempää sakkia huutelemassa "hei mä sain sen". Minä olen yksi näistä, elä säikähdä. Me teemme sitä mitä rakastamme.

18.5.2012

Mikä kumman Kalamaraton?

Kalamaraton on tuntematon käsite, siihen asti kunnes sen käy itse läpi. Tervetuloa kokemaan jotain ainutlaatuista huomenna Helsingissä ja Kotkassa sekä kesäkuussa Joensuussa.

15.5.2012

Vain pari päivää Kalamaratoniin

Näillä mennään...
Kuhinaa, ja suhinaa kuten kaislikossa pitääkin. Selvästi huomaa, että kaikki odottavan kuumeisesti lauantaina alkavaa Kalamaraton koitosta. Aikaa vuorokausi, tavoitteena mahdollisimman monta kalalajia.

Olen huomannut istuvani iltaisin autossa ajamassa jälleen kerran jonnekin entistä älyttömämpään paikkaan katsomaan, jos sieltä löytäisi jotain uutta kalalajia.

Jälleen kerran on ne hetket käsillä. Odotan, että perheeni menee nukkumaan ja voin hyvällä omalla tunnolla lähteä kohti pimeää Helsinkiä, vain nähdekseni sen mitä en vielä ole nähnyt.

Ensimmäistä kertaa tämän vuoden kilpailuun olemme todenteolla yrittäneet etsiä uusia pelipaikkoja ja lajeja. Uusia lajeja ei ole toistaiseksi löytynyt, mutta hienoja varapaikkoja muille lajeille. En esimerkiksi ole koskaan nähnyt niin paljon kivisimppuja neliön alueella kuin eilen illalla näin.

Ennen kilpailua on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Toimiiko uhkapeli, onnistummeko saamaan A ja M. Entä K, lähdemmekö yrittämään sitä pelipaikoilta vai luotammeko moukan tuuriin.

Eilen sain T pyydettyä käsin, suostuuko kalat syömään kilpailupäivänä. Entä K, tai T onko niitä sielä missä pitäisi vai ovatko ne jossain muualla?

Eräs tietämisen perusluokittelu johtaa intuitioon. Tiedämme tai emme tiedä. Tiedostamme tietävämme tai emme tiedosta. Saamme seuraavat neljä tietämisen mahdollisuutta:
  • Tiedämme, että tiedämme (positiivinen tieto)
  • Tiedämme, että emme tiedä (negatiivinen tieto)
  • Emme tiedä, että tiedämme (intuitio)
  • Emme tiedä, että emme tiedä (tietomme rajat).
(Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Intuitio)

Muutama päivä...

4.5.2012

Kelitreeniä

Satoipa taivaalta sitten, vettä, räntää tai vaikka olisi kuuma kuin Saharassa vedetään Kalamaraton tunteella lävitse kelistä piittaamatta. Eilen illalla kun Suomen Leijonat yritti ärjyä Valko-Venäjää kumoon lähdimme joukkuetoverini Mikon kanssa katsomaan miltä Helsingin rannat näyttävät.

Fongauksessa yökalastus antaa erikoisempia saaliita.Saavuttuani sovittuun paikkaan istui Mikko autossa kuunnelle Novan nettiradion kautta viimeisen erän tilannetta. Päätimmekin fiilistellä matsin loppuun ja odottaa sadekuuron ohimenemistä. 

Ensimmäinen paikka oli kovan tuulen takia samentunut ja näkyvyys laskenut minimiin. Näimmekin vain muutamia kolmipiikkejä. Jatkoimmekin nopeasti matkaa ja pähkäilimme missä kova tuuli ei haittaisi. Löysimmekin hyvän suojaisan rannan lyhyen ajomatkan päästä.

Rannan kivikoista löysimme nopeaan tahtiin useita kivisimppuja sekä piikkareita. Jälleen yksi backup paikka jos keli kilpailun aikana on todella kehno ja ykkös-spotit jää pois laskuista. Tämän paikan etu on, tuulen suoja sekä auton saaminen vain muutaman metrin päähän. Lisäksi etappipisteenä tämä sijoittuu aika hyvin kilpailu-alueelle. Tiputus, toukka kelpasi ja ylös. Lajipiste nro 5 oli saatu.


Jatkoimme matkaa kohti uusia seikkailuja. Välillä koko illan vaivannut sadekuuro koveni, ja hetken päästä taas sade loppui.

Uuden paikan rannat kuhisivat pieniä ahvenia ja piikkareita. Välillä kivien välissä livahti pienempiä kaloja, aloin lirkkimään yhtä tälläistä kivenkoloa ja ei kauaa mennyt kun lajipiste nro 6 nousi käteen. Kymmenpiikki, nyt tiedetään, että niitä löytyy täältäkin.

Sateinen Helsinki ja fongauksessa lajipisteeksi noussut kymmenpiikki.
Kymmenpiikki, tiukka taistelu ja voitto tuli!
Mikko oli mennyt rantaa hieman pidemmälle kun alkoi kuulua huutoa. Kuin Töölöön kiimassa huhuilevat huuhkajat oli Mikko saanut saalista ja ihmetteli sitä kovaan ääneen rannalla.

Suuri mustatäplätokko oli hyväksynyt koon 32-koukun ja toukan, jälleen uusi paikka oli löytynyt minne tämä tulokaslaji oli levinnyt.

Rannan kivikot jatkuivat vielä ja lähdimmekin jatkamaan matkaa. Hetken päästä huomasin tokon kiven edessä, olisiko tässä se kauan hakusessa ollut mustatokko.

Tiputin lirkin ja samantien tokko hyväksyi syötin... Kala kädessä nousin rannalle tekemään lajitunnistuksen, selkäevä pystyyn ja prkl! Täplähän siinä tökötti.

Lopulta tämänkin rannan kivikoista löytyi simppuja, kymmenpiikkejä, mustatäplätokko ja aivan helvetisti sormen mittaisia ahvenia.

Hieno reissu joka päättyi lamppujenloisteessa ja rankemmassa sateessa noin klo 01.00. Hienoa treeniä, huonossa kelissä mutta fiilis oli korkealla!

Kotona facebooktilanne katsauksen aikana laittoi Mikko yv-viestiä. Poliisit olivat pysäyttäneet hänet,kun oli juossut autolta kotiin.

Oli kuulemma ollut selittämistä, että mitäs se mies täällä juoksentelee keskellä yötä pimeessä tummiin pukeutuneena. Meinasi mennä iltapala väärään kurkkuun kun räkätin Mikon viesteille.

Hieno reissu, kohta taas mennään...

2.5.2012

Romppeita laatikoittain

Tässä ei ole kaikki, varsinaisen repun sisältö on sitten asia erikseen...

Olen viimeiset pari iltaa etsinyt kalastusvälineitäni ympäri huushollia sekä varastoa. Kävin kaikki pienet laatikot, nyssäkät ja muut piilopaikat läpi ja loppuihan se projekti vihdoinkin. Makuuhuoneen kaapeista löysin kaksi lehtilaatikollista pilkkivapojen osia, siimoja ja kärkiä sekä kaikkea sekavaa.

Verkkokellarista tuli kaksi muuttolaatikollista tavaraa joissa toisessa talven päättymisen kunniaksi pakatut pilkkivälineet ja toisessa kaikkea heittokamaa.

Inventaarion tuloksena sain kerättyä mm. boxillisen jigejä, kaksi boxia uistimia, yhden muuttolaatikollisen kaikkea epämääräistä kalastusrompetta odottamaan seuraavaa käyttökohdetta.

Inventaario auttoi myös siinä, että nyt tiedän mitä pitää hankkia meneillä olevan kalastuskauden tarpeisiin. Lista ei onneksi ole pitkä.

Lisäksi on tullut korjattu autonoven väliin jäänyt otsalamppu. Uuden hankinta ei ennen kisaa ole mahdollista joten täytyi ottaa remppareiska asenne ja korjata lamppu kotikeinoin.

Lampusta oli murtunut täysin valo-osan kulman säätö toiminnallisuus. Saadakseni lampun sopivaan kulmaan lirkintää varten taiteilin lampun ja otsapannan väliin teippimyttyjä. Sopivan määrän tunkemisen jälkeen teippasin koko komeuden kasaan.

Ei mikään kaunis näky, mutta toimii!


Hankinta agendalla:

Perukkeita
Kolmihaarakoukkuja (täkyongintaan)
Yksihaarakoukkuja (täkyongintaan)
Mäskipussillisia painoja (täkyongintaan)
Leikaripainoja
Parit eri vahvuiset monifiilisiimat
Jigipäitä, nämäkään ei ole akuutteja kun drop shotvälineitä on pahimpaan hätään
Pieniä "koskivaappuja"

Onneksi Kalamaratoniin ja kesälomaan on vielä aikaa. Ostosreissu Onkitukkuun ja tilauskeikka Kuhanjigaan.comiin kunhan budjettin nyörit antaa periksi.

Tämän vuoden Kalamaratoniin yritän saada kaiken tarpeellisen mahtumaan pariin pakkiin... ehkä onnistuin tai kuten todennäköistä ei tule onnistumaan.

Sitä ei koskaan tiedä mitä tuolla rannalla tulee vastaan, se voi olla elämäsi suurin karppi tai vaikkapa vaskikala.

Kaikkeen on varauduttava... ;)

Suositut tekstit