26.7.2012

Apua tutkijoille


Fongarit huomio! Saimme Urhon Laurilta toiveen: Kaikki mustatäplätokko havainnot Suomelinnan, Santahaminat yms hieman perinteistä Ruoholahden ja Olympiaterminaalin paikoista olisi syytä kirjata Rktl:län vieraslajihavainto järjestelmään.

Lisäksi tutkijat toivovat kalanäytteitä meriaalueelta saatavista ruutanoista sekä hopearuutanoista.

Pyritäänkö kimpassa auttamaan tutkijoita näissä toiveissa?

Ilmoita havaintosi!

25.7.2012

Vesille käy venhosen tie

Jänskättää, mennään sillan ali ja metro meni päältä...
Kalakaveri Markus oli päättänyt laskea veneen vesille näin kalastuskauden alkupuolella. Vaimoni jatkuvasti kasvava neuloositausi (neulomis innostus) kasvaa kuten villalankavarastot asunnossamme (voi verrata kalastusvälineiden jatkuvaan hankkimiseen).

Jälleen oli vaimolla aika tavata muidenkin "taudista" tartunnan saaneiden kanssa ja minulla oli mahdollisuus lähteä kalastelemaan rakkaan tyttäreni kanssa.

Venekyytimme saapui Mustikkamaan laituriin hivenen neljän jälkeen. Pieni pelko hiipi puseroon, että tuleeko tästä mitään kun edellisellä yrityksellä Olivia ei suostunut laittamaan liivejä päälle ja suunniteltu veneonkiretki jäi rannalta kalastukseksi.

Kaveruksilla riitti virtaa juoksennella...
Nyt kuitenkin tieto siitä, että Annilla ja Eetullakin olisivat liivit päällä sai tytön suostumaan liivien laittamiseen. Olivia ja hoitolaukku veneeseen ja vene irtosi laiturista. Lilluttiin hetki kun laitettiin vetopelit kuntoon. Kävi ilmi, että lapsien mukana ollessa täytyy eväslaatikkoon varata kaikkea pientä naposteltavaa.

Teimme lenkin Vanhankaupunginlahdella jossa muutkin yrittivät saada kultakylkiä veneeseen. Useita veneitä sivuutimme ja vain yhdessä näytti kerran saalista nousevan. Päätimmekin ottaa suunnan kohti Kruunuvuorenselkää ja matkalla vaihdoimmekin ohi uistelevan venekunnan kanssa pari sanaa ja saimme tietää, että ulompaa oli kuhia noussut enemmän.

Korkeasaaren jäädessä vasemmalle ja mustikkamaan takaisen selän auetessa raikäisi jarru. Nyt oli kala, tuntui hyvän kokoiselta. Harvinaisia oli tämän kokoiset kalat vuosia takaperin Helsingin vesiltä. Alamitan nosto 37 sentistä 40 on nostanut kalojen keskikokoa mukavasti.

Nyt vesien syvyyksistä nousi 48cm kaunokainen, tämän kokoinen olisi ylittänyt nätisti myös muutalla yleisenä pidetn 45cm alamittarajan.

Helsinkiläistä kauneutta ja karvanaama...
Se lajipiste tuli ekalla uistelukeikalla, seuraavaksi sitten... ehkä sorva :D

19.7.2012

Viisipiikki- ja hemmoa


Näitä kaloja saa ihailla Porlassa, ei kalastaa!
Näitä saa ihailla, ei koukuttaa!

Viisi hemmoa lähti tavoittelemaan viittäpiikkiä elämänpisteekseen. Auto starttasi pihasta hieman ennen viittä ja tavoitteena oli noukkia loput matkalaiset kyytiin reissun varrelta. Eniten lähtijöiden paikalle saapumisen kohdalla sai jännittää Mikon osalta. Hänen "green devill" joka päättää kuljettajan puolesta pääseekö hän perille vai ei.

Nyt kuitenkin tämä suopea autoksikin kutsuttava kulkupeli oli kyydittänyt Mikon Espoon Ikean parkkikselle josta sininen valtamerilaivamme otti suunnan Lohjalle.


Näytä Fongauspaikkoja suuremmalla kartalla

"Uusi E18-moottoritie on tuonut Lohjan lähemmäksi ja parhaimmillaan pääkaupunkiseudulta Lohjalle pääsee puolessa tunnissa. Lohja sijaitsee, paitsi lähellä pääkaupunkiseutua, niin myös hyvin keskeisellä paikalla eteläistä Suomea. Tuli Lohjalle sitten Turun tai Tampereen suunnalta. Niille, jotka joutuvat työnsä puolesta matkustamaan, kerrottakoon, että Lohjalta pääsee Helsinki-Vantaan lentokentälle n. 40 minuutissa." Lähde Lohja.fi

Fongaus on mielenkiintoista ja siinä oppii pyydystämään erikoisempiakin kalalajeja, kuvassa allikkosalakka.
Lajipiste nro 27.
Ennen perille saapumista alkoi satamaan vettä kuin saavista kaataen, tähänkö tämä hieno kesäinen keli menikin. Kuitenkin lähemmäs päämäärää saapuessa alkoi aurinko paistamaan eikä sateesta ollut tietoakaan.

"Laji on lähtöisin Pohjois-Amerikasta, missä se asustaa Suurista järvistä pohjoiseen. Euroopassa kalaa ei tavata missään muualla paitsi Suomessa. Lajin kasvusta täällä ei ole tarkkaa tietoa. Sitä on kuitenkin varmuudella Porlan kalanviljelylaitoksen lammikoissa, Lohjanjärvessä sekä eräässä vihtiläisessä purossa, jonne se kulkeutui karppi-istutuksien mukana." Lähde wikipedia.

Porlan alueella on asukkaana ja isäntänä Pekka Ilmarinen. Mikäli olet menossa alueelle viisipiikkejä kalastamaan oli Pekan terveiset seuraavat "ystävällistä olisi kertoa millä asioilla on tai ainakin tervehtiä.". Onneksi Pekka tuli moikkaamaan meitä, rupattelimme hetken Fongauksesta ja kerroin kuka olen. Lopulta saimme tipsin kohdasta ja lammesta mistä piikkarit löytyisi.

Kömpiessämme syvemmälle puistoalueen uumeniin ihailimme altaissa uivia kultasäyneitä. Tästä on kirjoittamaton sääntö, muiden kalojen tulee antaa olla rauhassa alueella. Vain viisipiikkejä ja allikkosalakoita saa onkia. Toivoisin, että jokainen alueella lajipistettä yrittävä kalastaja kunnioittaa isännän toivetta ja terveisiksi saatuja käyttäytymisohjeita.
Elämänpiste nro 39

Päästyämme oikealle paikalle, kävi nopeasti selville kalojen olevan paikalla. Olimme ottaneet välineiksi Mikon megalirkit (nämä joita kaikki kuolailee nähdessään).

Nopeasti kävi kuitenkin selville, ettei näillä koukuilla viisipiikkien kalastaminen onnistu. Ennen autolle lähtöä päätin kuitenkin yrittää onkia allikkosalakka pisteen pois. Tässä ei kauaa nokka tuhissut kun lajipiste nro 27 oli käsissäni.

Käppäilin Markuksen kanssa autolta hakemaan lisää varustusta ja nyt mukaan lähti myös koukku koolla 32 varustettut tapsit. Tämän jälkeen meni kymmenen minuuttia kun karjaisin elämänpisteen merkiksi apinallisen huudon. Mahtoi Lohjalaiset ihmetellä, että mikä hullu se tuolla huutaa pusikon uumenissa...

Sataa, sataa ropisee...
Lopulta myös Markus onnistui saamaan elämänpisteen kuiville. Eetu ja Mikko taistelivat sinnikkäästi puiden päällä ja lopulta myös Mikko onnistui jallittamaan viisipiikin ylle hiipineestä vesisateesta huolimatta.

Sitkeälle fongarille Eetulle tämä viisipiikki oli tämän vuoden 21 kalalaji. Kova saavutus kuusivuotiaalta.

Kaveriahan autetaan parhaansa mukaan kelistä piittaamatta, kesäisen sateen alkaessa piti Mikko auttaa ja väsätä kenttäoloissa erittäin toimivaksi todettu sadekatos.

Kävimme vielä parissa kohtaa yrittämässä sulkavaa ennen kotiinpiän lähtemistä. Saaliiksi näistä paikoista nousi äitini syötäväksi muutama ahvenen.

Kiitos reissusta kaikille mukana olleille, elämänpiste on kova saavutus ja tästä saatiin ensi vuoden reissulle tärkeää tietoa.

Mikko kun on tuollainen yli-innokas kalastaja niin pitää välillä rauhoitella ja laittaa jäähylle. Onneksi autostani löytyy lapsilukko, tällä saa hänet hetkeksi pysymään paikoilla ilman ylimääräistä hötkyilyä.

Eiiii, mä haluun kalaan!

13.7.2012

Osaava, arvostettu ja kokenut asiantuntija (mestari, mentori)

Fongaus eli lajikalastus kasvattaa suosiotaan.
Haavi auki betoniviidakon sydämessä. MestarikalaMIES kuvan oikeassa reunassa. Kuva: Markus Ratinen
Sain kunnian toimia Haavi Auki porukan "mentorina (Wikipedia)" kalastuksen tiimoilta. Kerrotaan tästä projektista tarkemmin kunhan aika on kypsä. Haluan kiittää näin bloginikin kautta tästä kunniatehtävästi joka takasi lukuisia naurun säestämiä hetkiä heinäkuulle.

Aamuyön tunteina Honkaluodon saunassa istukellessa voi  koko porukka todeta päivän olleen pitkä, mutta sitäkin antoisampi. Taivalsimme kelistä piittaamatta ennalta sovitun suunitelman mukaan ja muutimme suunitelmia tilanteen kehittymisen myötä.

Aiheutimme delegaatiollamme varmasti hilpeyttä suhailuilamme ja meitä valokuvattiin varmasti kymmeniin eri maihin turistien toimesta.

"Virallinen valvoja" ja baarihetki Töölöön laitakujilla tulee piirtymään monet kerrat muistikuviin.
Kiitos ja kumarrus, projektinne on kunnianhimoinen ja varmasti tulosta tuova.

Projektin tiimoilta huomaan nukkuneeni alle tunnin Honkaluodon sohvalla ja kellon soidessa klo 6.00 on aika lähteä suunistamaan lähes samoilla silmillä kohti töitä ja uusien bannereiden totetuttamista.

Seikkailumme lopputuote tulee ulos eetteriin ens vuonna keväästä alkaen...

8.7.2012

Pojoja pojalle

Väsynyt kalamies, paino sanalle MIES!
Päivällä perheensä kanssa kahvilla käyneellä Markuksella kuumotti illalla lähteä kivennuoliaispistettä kalastamaan hotspot paikaltani. Illalla facebookissa sovimme, että kunhan ilta alkaa pimenemään kunnolla oltaisiin menossa lirkkikeikalle.

Kellon lyödessä 22.40 laitoin lähdön merkiksi viestin facebookin kautta ja sovimme, että menemme Markuksen autolla.

Yllätys lajipiste nro 19. Kivisimppu
Pääsimme Keravanjokeen laskevalle purolle ja herättelimme takapenkille nukahtaneen pienen fongarin. Eetu ei kauaa rähmiä silmistään pyyhkinyt kun oli jo reippaasti kaivamassa saappaita takakontista. Pienen fongarin silmissä kiilsi kirkkaana ajatus käsissä olevasta lajipisteestä, tämä piste olisi jo hänen 19 tälle vuodelle. Isäänsä näppärämpänä saalistaja pojalla oli takataskussa toutain piste Vanhankaupunginlahden suvannolta.

Pääsimme purolle ja heti kävi selville, että päiväinen sade ei ollut vaikuttanut veden väriin saati korkeuteen. Pahin pelkoni oli siis mennyt ohi, onneksi.

Ensimmäinen kivennuoliainen osui valokeilaan heti lampun sytyttämisen jälkeen ja heti perään toinen, kolmas, neljäs jne... nuljuilla näytti olevan kokoontumisajot menossa.

Näytin nopeasti mallia siitä kuinka nulju syö ja kuinka sen saa nappaamaan. Tämän jälkeen paikalleni kömpi Markus. Vierestä katsoen kävi selville, että tästä voi tulla antoisa reissu. Nuljut kun näyttivät olevan otilla ja ainoa syy miksi lajipiste kiersi Markuksen pistelistaa oli ettei nuljut pysyneet kiinni koukussa käteen asti.

Noin kymmenen minuutin taistelun jälkeen oli porukkaamme tullut uusi nuljupisteen saaja, onnea tästä pojosta.


Lajipiste nro 20 kivennuoliainen
Tuli Eetu vuoro, itse katselin rannalla ottamiani valokuvia kamerasta kun purosta kuuluu "tääl on yks aika hienon värinen". Meni hetki ja poika hihkui ilosta; "mä sain sen". Käden auetessa kävi ilmi, että laji ei todellakaan ollut kivennuoliainen.

Purossa asuskeleva kivisimppu oli hyväksynyt tarjotun toukan palasen, onneksi tämäkin laji puuttui Eetun lajilistalta, 19-lajia 6-vuotiaalla kassa. Hieno suoritus!

Nuljun metsästykseen menin Eetun avuksi. Kyykistyin puroon ja rupesin etsimään nuljuja valolla, vasta kymmenes kala suostui nappaamaan tarjotun syötin ja nopealla ranneliikkeellä poju onnistui ohjaamaan sen lähellä pitämääni juomamukiin. Jesh, lajipiste 20 plakkarissa.

Kotiin palatessa Eetu jatkoi siitä mihin tullessa oli jäännyt. Silmäluomet painoi raskaana ja heti ensimmäisen risteyksen jälkeen takapenkki hyytyi unien maille. Siintääköhän unissa lajipiste nro 21...

5.7.2012

Pikakarppi

Olimme sopineet facebookin Fongaus sivulla (www.facebook.com/fongaus) lähtevämme yrittämään karppipistettä Vanhankaupunginlahdelle. Mukaan oli lähdössä isäni, Markus poikansa Eetun kanssa sekä Janne facebook ryhmästämme.

Saavuimme lahden rannalle kun huomasimme tutun partanaaman ajelevan kalavehkeitä täynä olevalla pyörällä kohti. Lauri Urhohan se siinä, Kalamaratonin lajituomari oli töistä polkemassa töistä kohti kotia. Siinä vaihdettiin sananen jos toinenkin kalastuksesta kunnes hän jatkoi matkaansa.

Turvat eivät voineet vastustaa tarjottua matoa Fongaus reissulla
Jannen lajipiste turvat
Teimme pussillisen Onkitukusta ostettua mansikalta tuoksuvaa mäskiä, viskasin mäskit oletetulle ottipaikalle ja virittelimme siihen kupeeseen odottamaan boiliesyöttimme.

Kasasin normaalin onkeni ja menin Jannen viereen rupattelemaan, meni hetki, meni toinen eikä kaloja näkynyt. Ensimmäisen saalis sai hieman sivummalle mennyt isäni joka nosti pienen ahvenen rannalle.

Itsellänikin ongen koho liikahti, vain hetkeä myöhemmin oli käsissäni pieni turpa. Jannelta turpa piste puuttui ja luovutinkin onkikohtani hänelle. Hieman myöhemmin hänen pistetilinsä karttui yhdellä lajilla.

Onkiminen jatkui ja lajilistaan nousi seuraavaksi isälleni lahna sekä kiiski. Paikalle saapui myös viereisissä taloissa asuva perhe jotka innokkaasti kyselivät saalistamme ja kalastuksesta muutenkin. Juttelimme siinä fongauksesta ja kerroimme vuosilajimäärämme sekä muutenkin lajikalastuksen hienouksista.

Toivottavasti nämäkin vanhemmat vievät lapsensa lähivesillä särkiä ja muita kaloja onkimaan, näytti sen verran innokkaasti touhujamme seuraavan.

Ja jäihän se karppi odottamaan... onneksi vuotta on jäljellä reilusta.

3.7.2012

Suhailua ja uusia lajeja


Lakritsi jädeä Jokelan hoodeilla!
Tiistai päivä meni töitä tehdessä, illaksi oli pakko päästä ulos ja ongelle hyvässä seurassa. Onnistuin houkuttelemaan Markuksen poikansa Eetun kanssa fongausreissulle. Reissun tavoitelajeina olivat piikkimonni ja suutari.

Kellon lähestyessä viittä aloin herättelemään päiväunilla olevaa tytärtäni Oliviaa. Kuten isänsä, ei tytön silmät meinanneet millään aueta ja lähtömme vierähtikin lähemmäs kuutta.

Kuudelta kaarroin Heikinlaaksossa asuvan Markuksen parkkipaikalle, lastasimme automme ja iskujoukkomme oli valmis lähtöön.

Tunnetusti kyydissäni olleet tietävät, että navigaattoria ei perille pääsyyn tarvitse. Olen tosin tämän piikkimonnipaikan kohdalla tehnyt joka vuosi jonkun pienen navigointivirheen. Eikä tämä vuosi tuonut poikkeusta.

Edellisenä vuotena vetäisin moottoritiellä väärästä liittymästä pois ja lopputuloksena ajelin Hausjärven kautta takaisinpäin löytäen kuitenkin perille.

Tänä vuonna ajelimme vanhaa tietä pitkin ja rupattelun lomassa ajoin taas liittymästä ohi, onneksi emme päässeet pitkälle kun tajusin virheeni. Piikkimonni täältä hakevat laittakaa osoitteeksi Rutikantie niin löydätte perille, tässä karttalinkki kohteeseen. Rutikki - Piikkimonni paikka

Perille päästyämme otin suunnan useana vuotena nopean piikkimonnin antaneelle kohdalle. Tyttäreni Olivia alkoi syödä kaatuneen puurungon päällä muumikeksejä samalla kun Eetu tuli isänsä kanssa viereeni virittämään ongen valmiiksi.

Hyttysten syödessä paljaita reisiäni huomasin kun kohoni alkoi hiljalleen liikkua vedenpinnalla vaakatasossa. Piikkimonnin pyynnissä olennaista on laittaa syötti pohjaan, kohon ollessa vaakatasossa on tämäkin asia hoidossa.

Ensimmäinen tärppi jäi hätäilyni takia vain tärpiksi. Seuraavan tärpin kanssa maltoin mieleni ja annoin monnin syödä matoa rauhassa. Nopea nosto ja lajipiste nro 24 oli käsissäni. Harvinaista kyllä, oli koukku nätisti voimakkaan leuan reunassa. Yleensä monnit vetävät koukun syvälle kurkkuunsa.

Hetki ihmeteltiin Eetun ja Olivian kanssa ämpärissä uivaa monnia kun tuli Eetun aika nostaa tämän päivän lajipiste nro 4 ilmoille.

Nuoren miehen hieno fongaus saalis. Piikkimonnin löytää Hyvinkäältä Rutikka nimisestä lammesta.
Pienen miehen, suuri saalis...
Aikaisemmin päivällä tämä mestarillinen kalamiehen alku oli käynyt onkimassa allikkosalakan, hopearuutanan ja kymmenpiikin. On hienoa huomata kuinka innostus kalastuksen saloihin siirtyy isältä pojalle.

Hetkeä myöhemmin onnistui myös Markus saamaan uuden elämänpisteen. Etappipisteemme oli suoritettu, seuraavaksi matka kohti Jokelan jätskiparatiisia.

Kävellessämme Jokelan S-markettiin päätti Olivia ilmoittaa olemassa olostaan, KII!, KII!, KIIKIIKII! kirkui tyttö kävellessään kohti jätskiallasta. Kirkuminen johtui siitä, että olimme menossa hakemaan tytön lempiherkkua ja hän halusi kutsua jäätelöitä luokseen.

Jokela, tämä MC Jokela scootteripyöräjengin luvattu kylä radanvarressa tarjoaa puistolammikossaan helpon lisäpisteen lajikalastajalle. Tullessamme kaupasta ulos lähti pärinäpojat pyristelemään pitkin kylän raittia.

Takapenkiltä kuului innokas jäätelön syöntimutustus kun ajelin halki kylän kohti Jokelan koulukeskuksen kupeessa olevia puistolampia.

Auto perinteiselle paikalle vanhan tehtaan pihatielle, ja siitä tallustelua tien ylitse lammen rannalle. Normaalisti suutarin onginta vaatisi pohjatyötä, mäskäystä ja paikkojen etsintää.

Täällä Jokelan hoodeilla riittää, että tiputtaa madolla varustetun ongen rannassa olevien levä/kasvi tuppojen juureen ja batam! se on siinä. Tämän lajipisteen  (26) pyytäminen onnistui ajassa viisi sekuntia. Omalla tavallaan kaunis punasilmäinen ja vihreä "suomuinen" suutari oli käsissäni.

Lopulta ongimme ämpäriin näitä pieniä suutareita kymmenkunta ystäväni akvaarioon. Lopulta kun päätin syöttää madon kaloille, onnistuin jallittamaan lajipisteen nro 27 kuiville, lammessa uiskenteleva kaunis kultainen ruutana oli päättänyt ottaa madonpalaseen kiinni.

Fongauksen ja etenkin kalastuksen hieno puoli on uusien kalakavereiden löytäminen ja heidän kanssa kalalla käyminen. Markukseen ja Eetun olen tutustunut Kalamaratonin kautta, kuten niin moneen muuhunkin kalakaveriin.

Lopulta reissun saalis päätyi akvaarioon jossa saimme nähdä kolme piikkimonnia, kymmenkunta suutaria ja saamani ruutanan omassa elementissään seuranaan jo aikaisemmin akvaariossa olleet salakat sekä ahvenet.

Btw: Liittykää kaikki Fongauksesta kiinnostuneet facebookissa sivullemme osoitteeseen www.facebook.com/fongaus ja muistakaa fongarit kertoa kalareissuilla hienosta harrastuksestamme.

Suositut tekstit