31.12.2013

Kuinka kalastus yhdistää ihmisiä

Ajattelin kerätä tähän blogikirjoitukseen vuoden aikana tapaamani uudet kalakaverit.
Otsikon olen kirjoittanut 10.1.2013.

Näitä muutamia uusia tuttavuuksia saan kiittää hienoista yhdessä vietetyistä hetkistä rakkaan harrastuksemme parissa. Tähän voisi luetella myös lukuisia muita hyviä tyyppejä, joita on itseasiassa kaikki joiden kanssa on tullut kalastettua.

Vuosi 2013 oli erittäin upea Fongausvuosi. Kalamaratonit Helsingissä ja Joensuussa olivat jälleen fantastisia tapahtuma, joissa pääsi tutustumaan upeisiin ihmisiin.

Timi

Elämänpisteen ikuistaminen.
Tutustuimme tammikuussa kun kävimme yhdessä jallittamassa härkäsimppupisteet Airistolta. Ilmoitin sivullamme, että autossamme olisi yksi paikka vapaana ja Timi ilmoittautui välittömästi vapaaehtoiseksi paikan täyttäjäksi.

Kova kalamies joka taitaa haarukkavavalla kalastamisen. Itse rauhallisuus, toimi Kalamaratonissa luotettavana huoltajana ja ennen kisaa kiersi potentiaalisia kalapaikkoja ympäri omatoimisesti.


Lesnan Naputtajat

Osa Lesnan Naputtajista Stadissa fongailemassa.
Joensuulainen aktiivinen kalastus-seura mihin minut on otettu avosydämisesti mukaan. Tutustuin porukkaan historian ensimmäisessä Kalamaratonissa Joensuussa ja siitä lähtien on käyty vuoroin vieraissa kalastamassa. Mukavia ihmisiä joiden ansiosta nyt myös kesälomareissun kalareissuja voi suunnitella toteutettavaksi kalakaverin kanssa.


Harri Pylväläinen

Nuori ja innokas Fongari Lievestuoreelta. Käynyt kaksi kertaa Helsingissä Fongailemassa ja pyritty auttamaan porukassa häntä mahdollisimman paljon. Harri haluaa kehittyä ja etsiä itse uusia kalapaikkoja sekä lajeja. 

Tässä hän on onnistunutkin ja mm. Lievestuoreen kivisimputkin ovat tämän huomanneet.

Harrin blogi löytyy osoitteesta: http://kalabongaustaminuntapaan.blogspot.fi/

Ben Cantrell

Ben on yhdysvaltalainen lajikalastaja johon tutustuin hänen bloginsa kautta. Olemme vaihtaneet lajikalastuskuulumisia Facebookin välityksellä ja tutustuneet tätä kautta. Fongareille rajat ja meret ovat vain hidaste, ehkä sitä joskus pääsee Fongailemaan Benin kalapaikoille.

Ben is an American speciesfisherman got to know through her ​​blog. We have changed the type of fishing news via Facebook and check out the in this way. Fongaus borders and oceans are just slow down, maybe sometimes i get Benin fishing spots.

Benin blogista löytyy upeita kuvia ulkomaan mereneläjistä: http://bencantrellfish.blogspot.fi/

Ilkka Väyrynen

Lohjalainen akvaarioharrastaja jota autoimme kivinilkkojen pyydystämisessä. Ilkka tuntee kalalajit ja on tuonut uskoa mm. rasvakalan, isosimpun ja teistin pyydystämiseen rutkasti lisää.

Jussi Vakkala

Jussi matkalla kohti 40 kalalajia. Innokas kalastaja joka on päättänyt vuonna 2013 pyydystää maagiset 40 kalalajia. Jussia autoin ensiksi sähköpostitse ja lopulta näytin kuinka helppoa oikeasta paikasta kivennuoliaisen pyydystämienn on.

Jussin blogin löydät osoitteesta: http://kalanspottaaja.blogspot.fi/

Isä ja poika vauhdissa.

Otto ja Oliver Alanen

Isä ja poika parivaljakko johon sain tutustua Sprintti Kalamaratonissa.

Kilpailun jälkena on tullut yhdessä käytyä muutama uusi kalalaji pyydystämässä heidän listoilleen jossa mennään jo lukumäärällisesti komeasti reilusti yli 30 eri lajissa.

Tämä parivaljakko tullaan varmasti näkemään moneen kertaan fongausretkillämme. Intoa on sen verran jo tässä vaiheessa.


Elämänpiste mustatokot.

4H-kalakerho Orivedeltä

Neljä herraa jotka tykkäävät kalastella ympäriinsä. Rentoa kalastelua ja läpän heittoa läpi koko reissun.

Toivottavasti nämä herrat nähdään tulevina vuosina myös Kalamaratonissa mukana.

Potentiaalia on ja varmasti jokainen heidän kanssaa rantsussa rupatellut tulee muistamaan sen hetken hyvinhyvin pitkään.

Yksi näistä neljästä herrasta on Seppo Leinonen, hänen töihinsä voi tutustua osoitteessa. http://www.seppo.net/


Risto ja isäni

Risto

Kesken pilkkireissuni katsoin mitä facebookissa on tapahtunut. Huomasin Riston laittaman viestin, missä hän kysyi olisiko halukkaita lähtemään madepilkille.

Nopea viestin vaihto kesken tasurin nykimisen ja reissu illaksi oli sovittu. Ensimmäistä kertaa Stadissa madeongella ja salistakin tuli. Madereissun jälkeen on ollut mukava käydä pilkillä uusilla pelipaikoilla ja seurata vierestä konkarin tekniikoita.

kalareissujen lisäksi Riston on auttanut isääni tarpeen vaatiessa erinäisissä talkootehtävissä mm. Honkaluodossa.


Kiitos kaikille vuoden 2013 kalareissulle osallistuneille ja hengessä mukana olleille. 
Tehdään vuoden 2014 retkistämme vielä ikimuistoisempia.

22.12.2013

14.12.2013

Merta edemmäs kalaan



Jokohan nyt joulukuun puolen välin tienoilla on tämän vuoden avovesikalastus suoritettu?

Aamulla autoni starttasi pihasta puoli kahdeksan, ensiksi kyytiin isäni, sitten Timi. Matkalla soitto Orivedeltä kuudelta matkaan lähteneille Jyrkille ja Saulille, sekä Helsingistä tuleville Otolle ja Oliverille. Aikataulut meni aika hyvin nappiin ja Lohjalla jouduimme odottamaan Oriveden porukkaa vain muutaman minuutin.Loppumatkan Hankoon ajoimmekin peräkkäin.

Tapaamispaikaksi olimme sopineet ravintolakahvila Roxx:in Itäsatamassa. Meidän jälkeen paikalle saapui oppaamme Ilkka ja vähän myöhemmin myös Otto sekä Oliver. Kahvikupin ääressä juttua riitti ja päivän suunnitelmat tuli myös lyötyä lukkoon.

Hanko, tuo ihanien rantojen kaupunki. Iloisena yllätyksenä tuli että, jo nyt lähes kaikki rannat ovat yleisessä käytössä ja ensi vuoden jälkeen kaikki. Satama-alueet ovat tästä tietysti pois laskettu.

Saavuimme rantaan, vasemmalla häämötti satama, oikealla toiseen satamaan asti jatkuva hiekkaranta. Veden kirkkaus sai Helsinkiläiset hymyilemään, se tunne kun katsot pohjaan ja näet sen vielä usean metrin päässä rannasta.

Viritimme pohjaonget pyyntiin ja rupesimme nauttimaan raikkaasta meri-ilmasta. Paikalle saapui myös paikallinen kalastaja Kristian joka oli kertonut Ilkalle saaneensa juuri näiden rantojen tuntumasta rasvakaloja verkolla. Juttelimme hänen kanssa pitkään ja tutkimme merikarttoja.

Hetken päästä onnistui Sauli pyydystämään rannan tuntumassa uiskentelevia kolmipiikkejä. Samalla hän sai lajipisteen nro 32 elämänpiste listalleen.


Vaihdoimme myös numerot ja lupasinkin soitella kun seuraavan kerran olemme tulossa Hankoon. Mikäli haluaisimme lähteä veneellä jonnekin luodolle, lupautui hän kyyditsijäksi.

Ruokailun yhteydessä mietin hetken ja tokaisin ”tiedättekö että, Timiin olen tutustunut tammikuussa, Ottoon ja Oliveriin elokuussa, Jyrkiin, Sauliin ja Ilkkaan syyskuussa”. Kalastus yhdistää ihmisiä, tässä tapauksissa nimenomaan lajikalastus". Jokainen pöydän ääressä istuva oli tullut tutuksi lajikalastuksen parissa.

Ruoan jälkeen lähdimme ajelemaan Helsinkiä kohti tehden vielä pienen koukkauksen kaupungin kupeeseen. Heitimme pohjaonget pyyntiin ja samalla isäni kaivoi kahvipakkinsa repustaan. Hetkeä myöhemmin saimme nauttia perinteiset pakkikahvit merituulen pauhatessa.
Sovimme samalla että, tästä kun lähdetään, niin poiketaan Inkoossa Koppernäsissä. Tavoitteena oli saada Saulille kivinilkka ja näin myös toinen elämänpiste tämän päivän reissulle.

Saavuimme rantaan ja aloimme kerätä lajeja ämpäriin. Ensimmäisenä nousi kivisimppu, seuraavaksi Ilkka nosti haavilla kivinilkan ja mudun, Jyrki onnistui pyydystämään kolmipiikin ja Timi kymmenpiikin. Autoimme kaikki Saulia paikallistamaan kivinilkan ja lopulta tässä onnistuimmekin. Harvinaista herkkua. Onnistuimme saamaan Saulille kaksi elämän- ja vuosipistettä yhdellä reissulla.

Lopulta onnistuimme saamaan ämpäriin vielä särjen ja näimme rannan tuntumassa yksinäisen kuoreen. Hieno päivä takana vaikka saaliista ei hirveästi lopulta noussutkaan.

Eilen sain viestiä Ilkalta, hänen kaverinsa oli saanut pohjaongelta Inkoosta pienen isosimpun. Suunnitelmat tämän lajin pyyntiin on jo alustavasti tehty. Nyt nautitaan joulusta ja avataan pilkkikausi Ilomantsissa, vuosi 2014 tulee olemaan toivottavasti vielä hienompi kalastuksen suhteen kuin kuluva vuosi 2013.
Pitkämatkalaiset


Rauhallista joulunaikaa kaikille bloginilukijoille ja lajirikasta vuotta 2014.

8.10.2013

Fongarit auttavat

Saimme Lohjalaiselta akvaarioharrastajalta viestiä missä hän pyysi konsultointiapua kivinilkkojen pyyntiin. Nopeasti olimmekin sopineet reissun seuraavan viikon tiistaiksi. Mukaan saimme lähtemään useita innokkaita Fongareita.

Tiistai ilta ja kello löi puoli yhdeksän. Helsingin Lauttasaaressa tien reunassa seisoskeli 7 innokasta kalastajaa valmiina tähän haasteeseen. Lisää kalastajia olisi tulossa vielä myöhemmin illalla.

Saavuimme rantaan ja nopeasti kävi ilmi se että, reissusta tulee rento ja leppoisa. Täysin tyyni meri siivitti otsalamppujen päälle laiton ja rantaan siirtymisen. Heti ensimmäiseksi lajiksi ämpäriin nousi näytille kivisimppu. Ensimmäiset kivinilkat nähtiin myös samantien, tosin ne olivat vielä sen verran syvemmällä rannalla ettei niihin päässyt lirkeillämme käsiksi.

Hetkeä myöhemmin myös ensimmäinen tavoitelaji oli saatu hellästi ämpäriin uiskentelemaan. Yhdeksän maissa elämänpistejahtiin saapui Oliver isänsä Oton johdolla. Tämän parivaljakon lajienpyytämisen innokkuutta on hieno seurata.

Työkaverini poika Robert etsi myös innokkaasti liukkailla kivillä kivinilkkoja sekä kivisimppuja. Lopulta löysimme yhdessä rannan tuntumasta kivinilkan joka hyväksyi nopeasti kulkureittinsä eteen tiputetun kastemadolla varustetun koukun. Vastaisku ja nuoren pojan listalle ilmestyi uusi elämänpiste.

Märät lenkkarit jalassa jaksoi koko pitkän illan yrittää häntä jallittavia kivisimppuja. Harmittavasti pari kertaa kävi simppu jo ilmassa kunnes tippui takaisin kiviensuojiin.

Retkemme nuorimmaisen Olivierin saappaat eivät riittäneet kahlailemisessa tarpeeksi syvälle ja vuoron perään hänen isänsä kanssa pidimme häntä sylissä että, hän pääsi kalastamaan hieman syvemmille vesille. Lopulta nuoren fongarin elämänpiste löytyi kuitenkin hänen jalkojensa juuresta pienen rannan tuntumassa olevan kiven kupeesta.

Illan päättyessä olimme onnistuneet pyydystämään toistakymmentä toistaan kauniimpaa kivinilkkaa Ilkan ämpäriin jotka pääsevät asustaaan hänen akvaarioonsa.

Päivitys 12.11.
Osa kivinilkoista on päässyt takaisin mereen, muutamat kuitenkin tottuivat ja selvisivät uuteen kotiin muutosta.

28.9.2013

Aitoa iloa

Fongauksen hienous on onnistumisen tunne. Sain jälleen kerran toimia oppaana Lievestuoreelta kotoisin olevalle Harrille. Harrilla on kova into tulla paremmaksi lajikalastajaksi vuosivuodelta. Intohimon lajikalastukseen näkee kalastajan silmistä, Harrilla tämä palo on todella kova. Sitkeästi omia kotirantojaan koluava nuori mies on onnistunut harjaantumaan Lievestuoreen kovimmaksi ja harmittavasti myös ainoaksi lajikalastajaksi.

Onneksi olemme voineet auttaa Helsingissä häntä yllinkyllin, ensimmäisellä reissulla nousi uusia lajeja useita ja sama tavoite oli tälläkin reissulla. Tavoitelajeiksi olimme asettaneet reissullemme mustatokon, seipin, turvan sekä hietatokon.

Annetaan Harrin kertoa retkemme lopputulos omassa blogissaan, minä kerron tarinoita matkan varrelta.

Hienoja hetkiä koettiin mustatokon onginnan yhteydessä mutta, itselleni mieleen jäi turpapaikalla tapaamamme nuori perhokalastaja. Pyysin häntä liittymään seuraamme ja opetin hänelle törön onginnan salat, nopeasti tämän pojan elämänpistelistalle tuli yksi laji jota hän ei ollut odottanut kalareissullaan saavan.

Kerroin pojalle lajikalastuksesta ja erityisesti sen viehätyksestä sekä onnistumisen ilosta kun löytää uuden kalalajin. Toivotimme pojalle kireitä siimoja ja jatkoimme matkaa kohti seuraavaa etappia.

Päivämme koostui monesta uudesta paikasta ja etsimme yhtä lajia ympäri rantoja. Lopulta illan viimeisinä hetkiä saimme yhden yksilön hyväksymään tarjotun madonpalasen. Kaksi väsytty mutta, onnellista Fongaria oli onnistunut tavoitteessaan.

Fongaus on suurempaa kuin kalastus slogan pitää sisällään juuri tämän sanoman. Annetaan tämän vidoen tiivistää päivän sanoma.

26.9.2013

Huh mitä haipakkaa

Viime päivityksestä on jo kulunut pidempi aika. Valitettavasti en ole jaksanut jokaista kalareissua kirjoittaa kun niitä on ollut sen verran paljon.

Mustatäplätokon ongintamestaruuskilpailut

Tuleva Kalamaraton pariskunta?
Perinteeksi muodostuneet mustatäplätokon ongintamestaruuskilpailut ovat joka syksyinen traditio. Olimme jälleen mukana tiukalla tiimillä. Kalastusporukkaamme kuului itseni lisäksi tyttäreni Olivia (3,5v), Timi ja Ahti (3v) sekä työkaveri poika Robert.

Tämän autokunnan lisäksi samoilla paikoilla onki Mikko, Piia ja hänen kaksi poikaansa. Paikaksi valikoitui lasten takia Ruoholahden kanava, helpot rannat ja vierestä löytyvät leikkipaikat helpottavat lasten kanssa kalastusreissua.

Tunnetusti Ruoholahden kanavalta voi saada suuriakin saaliina, nyt päätimme keskittyä rentoon yhdessä olemiseen ja siinä samalla lapsille onginnan opetteluun. Olivian Angry Birds onki oli viritetty pyyntiin kun tyttö sen ensimmäisen kerran nosti ylös, mustatäplätokkohan se sieltä nousi. Ensimmäinen pistekala ja samalla Olivialle uusi elämänpiste.

Lopputuloksissa emme Timin ja lasten kanssa hirveän korkealla päässeet. Onneksi seurueeseemme kuuluneet Piian pojat ottivat sijat 1 ja 3, mukanani ollut Robert oli komeasti toisena.

Suomen Lajikalastajien liitto


Karpin kalastuksen ammattilaiset näyttävät vinkkejä
Kaiken kalastuksen lomassa perustimme Suomen Lajikalastajien liiton eli lyhyesti SuLL:lin. Liiton päätavoite on kehittää Suomalaista kalastuskulttuuria ja erityisesti lajikalastusta. Tavoitteenamme on saada nuoria lajikalastuksen ja luonnosta nauttimisen pariin.

Liity Lajikalastajien kasvataan joukkoomme, tule ja tykkää Facebook sivuistamme.

Fongareiden ensimmäinen kurssi oli Carp fishing Finlandin kanssa yhteistyössä järjestetty karpinkalastuksen alkeiskurssi. Kursin perusteiden lisäksi mentiin aika pro meiningillä, kiitos tästä kuului Swedish Bait Mechanicsin Gary Benneylle ja Marko Macekille.

Kaksi edellä mainittua osasivat kyllä ottaa yleisönsä ja pelkästään heidän kalatarinoita kuuntelu olisi riittänyt. Tarinoiden lisäksi saimme tehdä rigejä heidän ohjauksessa sekä opettelimme syöttämisen alkeita ja muuta mukavaa Luukin Halkolammen rannalla.

Pakkalanpuro


Hanna Hauki Olivian paijattavana
Pakkalanpurolla järjestettiin ainutlaatuiset purotalkoot. Talkoissa oli nimittäin lapsille järjestetty ohjelmaa, harvemmin talkoissa lapset pääsevät poniajelulle tai heidän ilonaan on Maretariumin Hanna Hauki. Näiden lisäksi lapsia leikitettiin, oli aarteen etsintää ja hienoja kasvomaalauksia.

Itse talkoissa teimme edellisen talkooalueen alapuolelle muutaman uuden soraikon sekä poikasille suojapaikkoja. Sekä kokonaan uuden alueen ensimmäisen talkooalueen yläpuolelle. DHL:län talkooporukka veti tiukkaa settiä ja sora sekä kivet siirtyivät liukuhihna vauhtia puroon.

Tule mukaan levittämään Pakkalanpuron ilosanomaa liittymällä Facebook sivuillemme.

Helppoa kun sen osaa
Näiden kaikkien häppeningien lisäksi kävin auttamassa Jussi Vakkalaa kivennuoliaisen pyynnissä. Aikaisemmat kalareissut oli tuottanut pettymyksen hänelle ja nyt lupasin kyseisen lajipisteen hänen listalleen.

No menihän siinä kalan koukuttamisessa se vajaa 10s siitä kun purolle saavuttiin :D Jussin matka kohti 40 pyydettyä kalalajia vuodessa helpottui jälleen hieman.

Tämmöinen päivitys tällä kertaa :D

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille lukijoille.


7.9.2013

"Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö..."

Pieni puro, suuret Fongarit
Näin syksyisin pimeä saapuu aikaisemmin ja lirkkireissuille voi lähteä jo kymmenen pintaan. Olimme sopineen lauantai illaksi Oton ja Oliverin kanssa että, lähden heidän oppaaksi auttamaan kivennuoliaispisteen pyydystämiseksi molempien elämänpisteeksi.

Purolle saavuttuamme löysin ensimmäiseksi kalaksi pienen taimenen poikasen, tämän valioyksilön lisäksi purossa uiskentelee pienenpieniä salakoita. Ensimmäisen puolentunnin aikana puro tuntui autiolta. Ilta pimeni huippuunsa ja kuin taikaiskusta onnistuin löytämään ensimmäisen nuljun.

Vinkkasin Oliverille löydöstäni ja nopeasti kurahousuihin sonnustautunut innokas pikkufongari oli vieressäni yrittämässä uutta elämänpistettä listalleen. Hieman liian suuri koukku hankaloitti kalojen koukuttamista. Lopulta hieman suurempi yksilö suostui syömään koukun kaaren suuhunsa, nopea vastaisku ja uusi elämänpiste oli käsissä.

Se pilke mikä 8-vuotiaan Oliverin silmissä oli kertoi kuinka onnellinen suurikalastaja oli pienestä mutta, sitäkin suuremmasta saaliistaan.

Oliverin elämänpiste kivennuoliainen
Jatkoin pohjan tarakstelua ja onnistuin löytämään kivisimpunkin, tämänkin laji puuttui Oliverin listalta. Ensimmäinen yritys ei tuottanut tulosta vaan kivisimppu paineli ärhäkästi poikki puron vastarannalla olevan oksarydön syvyyksiin.

Samalla Otto oli tullu alapuolellelle ja hänkin oli löytänyt nuljun. Tarkemmin kun puron pohjaa tarkkaili näkyikin kaloja kymmenittäin.suurinosa kaloista oli pieniä, alle 5 sentin mittaisia suurimpien ollessa lähes 10 senttiä.

Kannustimme Oliverin kanssa hänen isänsä koukutusyrityksiä kun kerta toisensa jälkeen nulju onnistui pyristelemään irti koukusta. Tätä jatkui hetki jos toinenkin. Keskityimme taas Oliverin kanssa kivisimpun etsimiseen, onnistuinkin putsaamaan rytöä sen verran että, vikkelä liikkeinen kivisimppu ui takaisin meidän puolen rantaan.


Kiivaasti yritimme saada simppua valokeilaamme ja lopulta Oliveri bongasikin sen pienestä kolosta. Nyt malttillisesti poika antoisimpun syödä syöttiä kunnolla ennen nostoa, mato katosikin nopeasti parempiin suihin ja lopulta simppu nousi ylös asti. Oliverille jälleen uusi elämänpiste.

Oliverin elämänpiste kivisimppu sai hymyn huulille.
Jatkoimme Oton kannustamista ja kauan siinä jallittamisessa kestikin, kunnes kymmenien epäonnistumisien jälkeen vihdoin myös Otto onnistui elämänpistejahdissaan.

Parkkiksella annoin välineistöä hieta- ja liejuton pyydystämiseen ja tulevien vuosien nulju jahtiin. Nyt on tämänkin Fongaus parivaljakon välineistössä pienenpieniä koukkuja microskooppisten lajien pyyntiin.

Hieno reissu, hienot ihmiset, ikimuistoinen retki kaikille osaanottajille. Lopuksi hieman tilannekomiikkaa, tätä jatkui videon kuvaamisen loputtua vielä reilut kymmenen minuuttia :D Katso video.
Isä ja poika, yhteisreissujen lajipisteeksi  numero 30 nousi kivennuoliainen. 

31.8.2013

Jaa kalastusfiiliksesi muiden kanssa!


Tämä olisi minun ehdokas, jos ottaisin osaa.
Ylläpitämälläni Facebook sivuilla on käynnistynyt pienimuotoinen kilpailu.

Skes ry:n Fongaus - Lajikalastus sivu yhdessä Mikko "Peltsi" Peltola kanssa järjestävät syksyn valokuvaaiheisen kilpailun. 

Lähetä valokuva missä mielestäsi välittyy parhainten kalastuksen tuoma ilo ja nautinto.

Kilpailukuva voi olla saalis, tunnelma tai maisemakuva. Kilpailuaika 30.9.2013 asti, voittaja julkistetaan lokakuun alkupuolella.

Kilpailun voittajan valitsee kirjailija Peltsi. Palkintona uunituore Peltsin Kala-apajat kirja.

Toimi näin. Lähetä valokuva sähköpostitse osoitteeseen juha.salonen@skes.fi.

Liitä mukaan yhteystietosi sekä pieni tarina kuvan taustalla.
Kaikkien kuvat tullaan julkaisemaanwww.facebook.com/fongaus sivulla.

23.8.2013

Sprintti Kalamaraton - Rentoa yhdessä oloa ja leppoisaa kilpailua

Olivia fiiliksissä, pärjäsi todella hienosti ottaen huomioon tytön iän.
Suuren ohi ajavan veneen aallot piiskaavat Honkaluodon kiviä, juuri näillä kivillä taiteilen märillä lenkkareilla. Tiedän, tunnen ja haluan saada minua jo kolme kertaa jallittaneen kalan ylös, pois näiden liukkauden kivien alta. "TIMI! onks sulla kunnon lirkkiä", ja hetkeä myöhemmin käsissäni on morrivapa varustettuna pienellä morrilla ja kärpäsentoukalla.

Systemaattisesti käyn aallokosta välittämättä lävitse kivien koloja, vieressä Robert seuraa silmä tarkkana kuinka filmikärki tekee pientä liikettä aallokon liikuttaessa siimaa. Nyt tuli syvempi nyökkäys, toinen ja kiinni. "Sain sen kivisimpun!", huusin Timille.

Kyseinen kivisimppu oli kilpailussa minun kahdeksas kalalaji, olin siirtynyt kilpailun johtoon. Jännitettävää riitti, minulta puuttui kiiski ja niin taisi puuttua kaikilta muiltakin. Timi, joka oli tunnistuttanut 7 lajia minuutin nopeammin kuin minä sai viimeisillä hetkillä kilpailun ainoaksi jääneen kiisken. Tuo kiiski ja se yhden minuutin aikaero välillämme eroitti minut kultaisesta mitallista. Onnea huoltajalle, nykyiselle "The kiiskimestarille" voitosta!

Kilpailusta voisi kertoa vaikka kuinka monta tarinaa, tärkeintä oli kuitenkin huomata kuinka moni perhe oli lähtenyt mukaan viettämään mukavaa elokuista sunnuntaipäivää. Sprintti -Kalamaratonia onkin markkinoitu lähinnä mahdollisuudeksi tulla kalastamaan perheen kesken ja viettämään leppoisia hetkiä kavereiden kanssa. Itsekin otin työkaverini pojan Robertin mukaan oppimaan kalastuksen saloja.

Kilpailussa pärjätäkseen ei tarvitse osata mitään erikoisia kalastustekniikoita, kisassa pärjäämiseen riittää perusonki missä on tarpeeksi pieni koukku. Peruslajien lisäksi ainoa missä lajikalastustaidoista oli hyötyä oli juuri tuo kivien välistä noussut kivisimppu.

2013 Sprintti-Kalamaratonin tulokset kokonaisuudessaan!

30.7.2013

Tule hyötyliikkumaan Malmille 4.8.2013 klo 10.00 alkaen

Perinteeksi muodostuneen Longinojan kunnostustalkoot koputtavat jo nurkantakana. Puroa on kunnostettu vuodesta 2001 lähtien Skes ry:n Taimentiimin ja Virtavesien hoitoyhdistyksen kanssa, viime vuosina talkoiden kunnostusmateriaalit on lahjoittanut Helsingin kaupunki.

Aikaisemmissa purotalkoissa on pystytty ennallistamaan perattua ojaa takaisin solisevaksi puroksi. Tulevien talkoiden tavoitteena on luoda parempia elinalueita Latokartanontien yläpuolella olevalle kivetylle uomalle. Uoman kunnostus tulee olemaan vastaisuudessa Malmille saapuvien ja sieltä poistuvien ilona autolla tai muuten liikkuen alueen tiestöä.

Kunnostus viimeistelee Helsingin kaupungin tekemän uuden kevyenliikenteen raitiston sijoittuen uuden alikulkutunnelin välittömään läheisyyteen.

Tien alapuolella tullaan tekemään ennaltaehkäisevää työtä. Eroosiosta kärsivästä rannasta irtoaa kiintoainesta mikä taas täyttää puron monttuja sekä tukkeuttaa saraikkoja. Talkoissa tulemme tukemaan penkkaa puuaineksella ja näin vähentää uomaan siirtyvän kiintoaineksen määrää.

Tule ja kanna kivesi uomaan, taimenet ja puroluonto kiittää. Longinoja on yksi monista Vantaanjoen sivupuroista joissa uhanalainen taimen pystyy lisääntymään. Kiitos tästä kuuluu sadoille talkoolaisille sekä kaikille projektia tukeneille.

Ilmoittautumiset juha.salonen@skes.fi. Autolla saapuvien kannattaa ajaa Haaga Helian parkkipaikalle, talkooalueelle matkaa on vajaat 100m. Busseilla tulevat voivat katsoa Reittiopas.fi palvelusta saapumislinjat.

Talkoolaisille luvassa maittava kenttäruokailu kera pakkikahvien.


Näytä suurempi kartta

27.7.2013

Täyden kuun hyttyskuljetus co


Kesälomani todennäköisesti viimeinen pidempi kalareissu on takanapäin. Jälleen turbo huusi ja maisema vaihtui, kuten muutamana aikaisempana vuotenakin.

Minulle suunnistaminen Rutikka nimiselle lammelle on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Joka vuosi kun olen käynyt piikkimonni pisteen onkimassa, olen suunnistanut jotenkin väärin. Pääsimme kuitenkin perille. Pääsimme lammenrantaan, kasasin ongen ja ihmettelin kun uimarannan suunnalta kuului huutoa "tippuiko teiltä jotain?".
Piian elämänpiste
Kävelin naisen luokse, samalla kokeilin oikeaa reisitaskua. Auton avain näköjään :D  Kiitin rouvaa ja lähdin jatkamaan onkimista. Lillumaan jäänyt syötti olikin kelvannut piikkimonnille ja pienen pieni, vain 5-7cm kala pääsi kuvauksen jälkeen takaisin elementtiinsä.

Olimme sopineet että, lähdemme Vantaalta ajamaan kimpassa Mikon ja Piian kanssa klo 17.30, tällöin olisi reilusti aikaa onkia Rutikalta monnipojot ja Hämeenlinnan takamailta puronieriät ennen ankeriaan pyyntiin siirtymistä. Kuhanjigaan.com verkkokaupan Teppo Takalan kanssa olimme sopineet, että noin 21.00 olisimme ajamassa takaisinpäin puronieriä keikalta kohti Hämeenlinnaa.

Ennen saapumista purolle näimme isäni kanssa suuren mustan hahmon pellolla tulevan kovaa vauhtia kohti tietä. Tööttäsin, ja laitoin hätävilkut päälle, samalla hiljensin etenemisnopeutemme etanatasolle. Muutaman askeleen ajan saimme seurata tätä metsiemme jätin etenemistä pellolla kohti autotietä kunnes se päätti loikata eteemme näyttäen ylväytensä.  Komea hirvi, paljoa lähempää en tuon kokoista eläintä haluaisi nähdä. Näimme vielä valkohäntäkauriin joka sekin hävisi ylväästi pomppien penkkojen pusikoiden läpi metsään.

Suomen kaunein kala?
Puronieriän kalastus on loppujenlopuksi nopeaa hommaa. Suuren tierummun alapuolella olevan montun syvyyksistä nappasi tälläkin kertaa nopeasti pieni purkkari. Otin nopeasti kuvan ja laskin kalan takaisin. Mikon vuoro, hän onnistui koukuttamaan kaloja mutta, ylös asti ne eivät suostuneet nousemaan.  Lopulta usean minuutin yrittämisen jälkeen onnistui Mikko nostamaan myös lajipisteensä kuiville.

Sillä välin kun olin itse tutkimassa puroa toiselta puolelta tietä, oli rummun montussa käynyt saukko nappaamassa iltapalaksi muutaman purkkarin. Voisiko tässä olla syy siihen että, lopulta vain isäni jäi ilman purkkaripistettä.  Kello raksutti armottomana kohti kymmentä ja oli aika lähteä ankeriaan pyyntiin.

Tuttua kuittailua

Matkalla Tepon luokse tuli puhelimeeni tiedustelu saapumisajastamme ja samalla tieto ensimmäisen ankeriaan nousemisesta kuiville. Odotuksen vain kasvoi tuon tiedon myötä.

Meil on metsässä nuotiopiiri...
Perinteeksi reissuillamme on tullut jatkuva kaverille kuittailu ja vinoilu. Omalta kohdalta aiheet liittyvät vakioeväisiini, eli banaaneihin sekä uuteen vapatelineeseeni. Edellisellä ankeriasreissulla vapatelineen kasaamiseen meni sen verta paljon aikaa että, pojat olivat kerinneet virittämään vavat pyyntiin ennen telineeni pystyssä olemista.

Tämä kuittailu takaraivossa olinkin kasannut telineen valmiiksi ja vain kaksi osaa täytyi kiinnittää jalkojen avaamisen lisäksi. Teline oli pystyssä, vavat pyynnissä, nyt pakkikahvia odottamaan. Teppo kertoi kuinka oli saanut jo yhden ankeriaan ennen meidän paikalle saapumista. Lähtötilanne oli siis hyvä, ankeriaan lisäksi rannalla oli käynyt kolme mitta kuhaa sekä muutama ahven.

"Toitte mukana hyttyset ja tuon kirkkaana loistavan möllykän". Vastarannan puiden takaa valonsillan loi kirkas täysikuu, "nyt loppu syönti". Teppo, joka on pyytänyt huomattavasti enemmän ankeriasta kuin allekirjoittanut yleensä tietää mistä puhuu. Illan aikana oli vain muutama heikohko tärppi.

Eniten äksöniä aiheutti ohitse uistellut kahden miehen veneseurue. Juuri kun oli ottamassa grillistä makkaraa, rupesi häläri huutamaan hoosiannaa. Telineessä oleva Shimanon baitrunner kelan puola pyöri tiuhaa tahtia tyhjäksi, samalla häläri huusi taukoamatonta piipitystä. Tepon vavassa sama homma, puola pyöri ja häläri huusi.

Ohitse uistelleen veneen vedossa ollut uistin oli vetänyt molempien siimojen ylitse. Emme huomanneet että, veneellä oli ylipäänsä vapoja vedossa. No nyt sitten veneen päässä luultiin ison kalan olevan kiinni kun samalla 3,6m karppivapani oli luokilla.

Hetken selvittelyn ja noitumisen jälkeen saimme siimamme irti toisistaan ja herrojen uistelu pääsi jatkumaan. Omassa kelassa siima oli pompannut puolalta ja sotkussa oli ainakin 30m siimaa.

Lopulta kun sotkut oli selvitetty ja välineet laitettu uuteen pyyntiin alkoi kello lähentyä puolta yötä. Lopulta saimmekin tämän jälkeen vain pari vientiä, näissäkään saalis ei tarttunut kiinni. "Missä on sun banaanit", kysyi Teppo. Totesin että, ne on syöty jo, totesin Tepolle. "No siks ei tuu ankeriasta", vastasi Teppo.

Loppujenlopuksi reissu oli hieno ja antoisa, vaikka yksi tavoite lajeista jäikin saamatta. Mikon uusi tuttavuus sopeutui hyvin joukkoon, täytyy tosin opetella käsittelemään tofunakkeja hieman paremmin kuin mitä tällä keikalla ;)

Alustava uusi ankeriaskeikka on jo sovittu elokuulle. Katsotaanpa jos silloin tärppäisi lieropojo.

18.7.2013

Lieksa - Pielinen - Koli - Uimaharju

Kesäloman ensimmäinen, aahh...

Kauan odotettu kalareissu Matin kanssa oli vihdoinkin edessä. Ajaessani Uimaharjuun pysähdyin katsomaan hiirihaukan saalistusta metsäaukeen yläpuolella. Uimaharjuun päästyäni kävin ostamassa itselleni janojuomaksi yhden oluen. Uimaharjun vieraslaiturissa istuskelin ja nautin tämän lomani ensimmäistä olutta. Kylmä Sandels sihahti ja siivitti minut lomareissun tunnelmiin. 

Oluesta nauttimisen lomassa heittelin jigiä, montaa heittoa ei tarvinnut heitellä kun ensimmäinen kala oli kiinni. Tämäkkä tärppi vain pari metriä ennen laituria. Ensimmäisellä yrityksellä kala ei jäänyt kiinni, nopea tiputus ja batam siimani päässä taisteli kala. Nopea väsytys, kala sen verran veden pinnan päälle, että sain väännettyä koukun irti hauen suupielestä.

Matti saapuikin perheensä kanssa hetkeä myöhemmin. Kalakamat autoon ja matka Lieksan taakse voi jatkua. Reissumme matkasuunitelmat tulisi menemään seuraavasti. Autolla Lieksaan, sieltä takaisin veneellä Uimaharjuun ja Matti jatkaisi veneen kanssa Joensuuhun.

Mökillä juotiin tervetuliais kahvit, purettiin ylimääräiset tavarat ja otettiin suunta kohti takamailla kulkevaa jokea. Matti on aikoinaan saannut joesta taimenia ja nyt yhtenä tavoitteena oli katsoa olisiko niitä vielä pelipaikoilla. Toiseksi tavoitteeksi asetimme Matille Lesnan Naputtajien maratonin 2 pisteen seipin onkimisen.

Luonnontilaista koskea
Pitkä pätkä ajettiin hiekkatietä kunnes vihdoin pääsimme joelle. Kaunis luonnontilassa oleva koski alkoi puhtailla soraikoilla jatkuen kivisenä kohti alavirtaa. Normaalisi tämmöiset paikat olisi pilattu nostamalla kivet rannoille, soraikot olisi peittyneet ojituksista irti lähteneelle hiekalla tai muulla paskalla mitä virta tuo mukanaan. Tämä joki olikin mukava poikkeus verrattuna näihin lukuisiin pilattuihin virtavesiin.

Koskesta nousi komeita ahvenia

Kosken montut ei valitettavasti tarjonnut täpläkyltiä, raitapaitoja nousi tasaisesti jokaisesta vähänkin syvemmästä kohdasta. Ensimmäisen koskipaikan ensimmäinen isompi suvanto ja ensimmäinen kunnon tärppi. Hetken kala taisteli kunnes suostui näytille.

Reilu kilon painoinen hauki oli napannut pienen vaapun suupieleensä ja kuljetteli sitä mukanaan hetken niin vetten alla kuin päälläkin. Nämä pirteät "koskihauet" tarjoavat välillä hauskoja väsytyksiä verrattuna järvillä eläviin lajitovereihinsa.

Matti oli koukuttanut ongella tasaiseen tahtiin seipiä. Tavoite yli 60g painava seipi oli kuitenkin edelleen koukuttamatta. Vasta toisen kosken suurimmasta suvannosta napsahti, komeasti yli tavoite painon. Painoa seipille tuli hurjat 70g. Tämän myötä Matti siirtyi Lesnan Naputtajien vuosittaisessa Kalamaratonissa seipi sarjassa 2 pisteen kalaan. Kaksi pistettä saa kun on saanut kyseisen lajin suurimman punnitun yksilön.

Seipin saamisen myötä oli aika lähteä tallustamaan autolle. Matkalla löysimme mesikämmenen seisovanpöydän. Ei ollut pitkä aika siitä kun karhu oli kaivanut kannosta muurahaisen munia. Muutama tassun painalluskin nähtiin pehmeissä mättäissä.

Palasimme mökille ja söimme Matin äitin tekemät kyljykset perunoiden kera kunnes taas mentiin. Nyt oli tavoitteena saada yli 1,19kg painava hauki millä rikottaisiin kesälomani tämän vuoden haukiennätys. Parit bomberit perään ja uistelemaan. Batam, niiasi vapa heti ensi metreillä. Hauki oli napannut kultaisen bomberin huuleensa ja nousi veneeseen. "Varmaan pari kiloa", toteaa Matti. Päivän toinen asetettu tavoite oli saavutettu.

Kalaa oli... Lämpötila-anturi rikki!
Kolmas tavoitteemme oli saada mittakuha. Viekijärvi on yksi Pohjois-Karjalan tunnetuista kuhajärvistä. Kiersimme parhaita paikkoja ja heti oli huomattavissa, että syönti ei ollut kaikista paras. Illan saaliiksi jäi kaksi mittakuhaa, 5 alamittaista sekä vajaa tusina hauen tumppeja.

Koitti lauantai aamu, olimme syöneet Matin äitin valmistaman maittavan aamupalan ja pakanneet veneen. Majapaikkamme oli valmiina seilaamaan halki Viekijärven, Petäjäjärven, Pajujärven ja loppupätkän Viekinsuunjokea. Tähän reilun parinkymmenen kilometrin matkaan meni aikaa reilu tunti.

Kymmeneltä laskimme uistimet ja otimme suunnan kohti Pielistä. Matka jonka aioimme uistella olisi noin 50 kilometriä. Seurasimme karttablotterista kuinka vedenalainen harjanne kulki kohti Kolia. Takilassa vaappu ui syvyydessä missä kaiku näytti kalojen olevan. Luvassa oli pitkä, ja todennäköisesti tapahtumiltaan hiljainen uisteluretki kohti kansallismaisemia.

Matin iltapala alkaa selviämään
Ensimmäisen tapahtuman saimme vasta pienen matalikon ylityksen jälkeen kun syvän päältä nousi potkurivirrassa uineeseen Rapalan Shad Rappiin pannukarkea ahven. Matti nappasi ahvenelta niskan nurin ja laittoi sen kylmälaukkuun. Matin iltapalan ensimmäinen osa oli blakkarissa.

Taustalla Kolin vaarat.
Hiljaiseloa jatkui seuraavien kymmenien kilometrien ajan. Vaihtelimme takilan syvyyttä seuraten pohjan vaihtuvia muotoja. Hattusaaren jäädessä taakse nostimme vieheet ja ajoimme Kolin alamajalle päiväkahville. Kahvit nopeasti huiviin ja takaisin vesille. Laiturista lähdöstä kerkesi kulua vain hetki kun uistintenlaskun aikana veneen takana kävi täpläkylkinen kala kokonaan tervehtimässä meitä valaen samalla uskoa mahdollisn tavoitteemme täyttymiseksi.

Kalamiesten viikonloppureissun eväät
Illan kohokohta oli kun neljässa vavassa oli tapahtumat samaan aikaan. Itse kelasin ylös parin kilon hauen, Matti otti potkurivirrasta napanneen raitapaidan ruokakalaksi. Seuraavat kaksi jäikin vain tärpeiski. Hetkeä myöhemmin keskellä syvännettä olevan 6m pakan päältä nappasi reissun ensimmäinen mittakuha. Venyttäen mitan täyttävä kuha sai lähteä jatkamaan matkaa. Matin iltapalaksi riitti lopulta kolme pannukarkeata ahventa.

Seilasimme ympäri Kolin kansallispuiston saaria etsien vapaata leiripaikkaa. Harmiksemme monessa paikassa oli veneitä ja viimeinen järkevä paikka vietiin juuri kokkamme edestä kun uistelija meni edeltämme siihen. Tuulen sunnuntainen suunta oli paikan valinnan tärkein kriteeri. Tulisimme nimittäin nukkumaan veneessä ja emme halunneet ankkuroitua tuulenpuolelle.

Suurimman Hiekkasaaren leiripaikalla oli nuorisoa nauttimassa nuotiotulesta, kun lähestyimme rantaa tuli yksi
Matin lopullinen iltapala
heistä kertomaan että ovat lähdössä hetken päästä takaisin mökille. Saimmekin veneen vedettyä rantahietikolle. Iltapalana itselläni oli kunnon grillimakkaraa ja Matilla kolme ahventa. Lihojen ja kalojen lisäksi menuun kuului kylmä olut, ruisleipä ja venäläinen pippurimeetfursti.

Aamuista herätystä säesti kalasääski pariskunta. Pariskunnalla on pesä erään kansallispuistossa olevan pienen saaren kärjestä löytyvän männyn latvassa. Aamukahvit valmistui pannussa nuotiolla, Matti kävi yrittämässä vastarannan lahdukasta harjusta kahvien valmistuessa.

Sunnuntai aamuna otimme suunnan vielä kerran kohti Pirunkirkon alapuolella olevaa lahdenpohjukkaa. Laskimme uistimet ja päätimme vetäistä vielä kerran yrittäen tavoite lajejamme. Saimme aamuisella uistelureissullamme vielä yhden mittakuhan, takilassa kävi pari kalaa tukistamassa vaappua jäämättä kuitenkaan kiinni.

Kun olimme kiertäneet Suuren-Kopran hiekkasaaren nostimme vieheet ylös ja otimme suunnan kohti Uimaharjua. Urkuauki matkaan meni Matin heittämät 40 minuuttia.

Ahvenisen kesäkiskalla kiskaisimme pari kuppia aamukahvia ja rupattelimme mukavien myyjättärittärien kanssa kalastuksesta. Saimme kuumimmat vinkit alueen kuhien päänmenoksi ja tuoreet munkit. Ahvenisen sillan alla on lähes pohjanmuodoissa lähes pystysuora seinämä. Takilassa uivaan vaappuun iskikin pirteä hauen pulikka heti seinämän reunan ohittamisen jälkeen.

Uistelimme vielä hetken Rukaveden kapeikkoa kohti Uimaharjua kunnes kelasimme vieheet ylös ja ajoimme kaasu pohjassa kohti määränpäätä.

Tavoitteeksemme Pielisellä uistelulle olimme asettaneet taimenen tai lohen koukuttamisen. Voisiko tavoitteen saavuttamista tulevaisuudessa edesauttaa Lieksanjoella tehtävä hieno työ näiden lajien lisääntymisalueiden kunnostamisella. Harmittavasti sekä Lieksanjoessa, että Pielisjoessa on voimalaitospadot mitkä estää luontaisesti näiden lajien vaelluksen ja paluun takaisin synnyin jokeensa.

Hieman ennen puolta päivää päättyi perjantaina samoihin aikoin alkanut retkemme. Vaikka saalista ei hirveästi noussut oli reissu erittäin onnistunut. Veneessä nukuttu yö, saaressa nautitut aamukahvit ja Kolin edustalla vietetyt uisteluhetket pysyvät muistossa pitkään.

Kiitos Matille reissun järjestämisestä, hänen vanhemmillee mökilla tarjotusta majapaikasta sekä maittavista eväistä.

11.7.2013

Ahh kesäloma viikko 2

Hiiskosken juoksutus näkyy Siikavirran sillalla.
Jokirapu elementissään.
Kalastuksellisesti tämäkään lomaviikko ei tuonnut suuria saaliita. Hienoimmat hetken koin kun rämmin pieniä jokia ja puroja majapaikan lähialueella.

Ensimmäinen kosketus uuteen kohteeseen ja siiman päässä tiukasti taisteleva vajaan parin kilon jokihauki. Hetken sai haukea väsytellä kunnes antautui ja pääsi jatkamaan elämäänsä.

Saimaan järvilohen ja taimenten tila ja elinolot ovat kiinnostaneet minua useamman vuoden ajan. Olenkin käynyt vuosittain katsomassa miltä Ala-Koitajoki näyttää ja kartoittanut muitakin virtavesiä Ilomantsin alueelta.

Ala-Koitajoella Hiiskosken lisäjuoksutus on tehnyt ennen pienestä joesta hieman mahtavamman virran.

Olisi hienoa nähdä kuvia menneiltä ajoilta ennen patoa ja tekojärveä. Tainnut koskien kuohujen pauhu kaikunut vaaroilla pitkälle kertoen virran voiman.

Olen yrittänyt löytää puroa tai jokea missä eläisi luontaisesti taimenia tai harjuksia. Vaihtoehtoja on lukuisia, suurinosa kartoissa näkyvistä puroista on muutettu ojiksi ja niitä ympäröivät suot on ojitettu. Olenkin yrittänyt vältellä tämmöisiä paikkoja etsinyt hieman suurempia järvistä tai lammista lähteviä virtoja.

Muutaman nätin puron olen löytänytkin. Toisessa jopa varmistetutisti on taimenia. Nämä pienet purot toimivat poikasaittoina, osa purossa syntyneistä kaloista lähtee vaeltamaan ala -tai yläpuoliseen vesistöön palaten muutaman vuoden päästä jatkamaan sukuaan synnyin puroonsa.

Ajatusleikki, JOS kaikissa Saimaan vesistöalueen puroissa onnistuisi lisääntymään yksi taimen pariskunta. Paljonko poikasia vuodessa syntyisi vesistön alueelle?

Mustikka mettällä
Suurta nautintoa on ollut seurata pihaa ympäröivillä pelloilla saalistuksella käyviä petolintuja. Päivittäin sinisuohaukka pariskunta jahtaa saalista pellon pintaa liidellen, välillä maakotka käy lentämässä näytöstyyliin peltojen yllä.

Järvellä ollessa näkee pesälle palaavan tuulihaukka pariskunnan lentelevän ja kuulee kirkuvien poikasten toivottavan aamu -tai iltapalan tervetulleeksi ravintoketjun seuraavan vaiheen vastaanotolle.

Lisäksi olemme nauttineet luonnonrauhasta, kävimme keräämässä syntymäpäivä piirakkaan mustikat lähimetsästä.

Huomenna starttaa loman odotetuin kalareissu, venematka Uimaharjusta Lieksaan ja sieltä kohti Pielisen suuria selkiä. Tavoitteena viettää pari päiväå veneillen ja seilaillen eri kalalajeja tavoitellen, oppaana Lesnan Naputtajien puheenjohtaja Matti Pasanen.

7.7.2013

Ahh kesäloma

Kalastaja nauttii auringonlaskusta Ilomantsin Tokrajärvellä.
Auringonlasku Ilomantsin Tokrajärvellä.
Lomakalastuksen tavoitteena on tänä vuonna ollut tutustua kivenheiton päässä olevaan Tokrajärveen. Onnekseni vaimon isä oli hankkinut nelitahti Hondan veneen perään. Nyt pystyi tutkimaan näppärästi järveä ja etsimään kaloja kauempaankin. Tavoitteena oli etsiä kaikuluotaimella penkkojen reunoja, pakkoja tai muita ottipaikoiksi kelpaavia kohtia järvestä.

Ensimmäisenä uutena paikkana löytyi läheltä edellisvuosien ottipaikkaa upea matalikko missä syvyysvaihtelut olivat parin metrin luokkaa lyhyellä matkalla. Kyseisestä kohtaa sai uistellessa lähes poikkeuksessa hauen tai pari.

Naapurimökin isännällä oli hetken aikaa ollut samassa paikassa kiinni iso kuha. Kuhia järvestä löytyy, toisen naapurin emäntä oli saanut pari päivää aikaisemmin 4,2kg painaneen kuparikyljen.

Tokrajäven pannukarkea
Illan pimetessä olen seilannut ympäri järveä etsien kaiulla kaloja. Etsimisen tuloksena olen löytänyt lisää otollisen näköisiä paikkoja. Kalat kuitenkin loistivat poissaolollaan, yhden pannukarkean ahvenen onnistuin jallittamaan jigillä. Kyseinen ahven oli poikkeus, täky ei kelvannut kaloille, pilkillä sain vain kiiskiä ja silppuahvenia ja jigit saivat rauhassa kopista pohjan kivikkoihin.

Rantojen lumpeikkoja ja ruovikkoja kun pommitti Rapalan Minnow Spoonilla alkoi tapahtua. Tasaisesti sain pieniä haukia jotka iskivät terhakasti kasvistossa puikkelehtivaan uistimeen.

Suurimmat haukitapahtumat tapahtuivat kuitenkin kun uistelin ja toinen kun heittelin Blue Fox Vibraxin nelos-koon lippaa yhden matalikon päällä. Nämäkään eivät olleet metrikaloja vaan varmaan alta 4kg yksilöitä.

Ruovikkohauki ja ottipeli
Kalastuksellisesti ensimmäisen lomaviikon loppu ei ole mennyt kuten Strömsöössä. Vaikka lähtiessä järvelle vastarantaan piirtyi kaunis sateenkaari, odotti toisella puolella vastassa ukkosrintama. Mennessä pelipaikoille ihmettelin miksi siima katkeaa vaikka mitään erikoista ei tapahtunut.

Vapani, tässä tapauksessa ainoa mukana olevasta on kärkilenkin keramiikasta lohjennut palanen. Tämän palasen lohkeamisen myötä esiin oli tullut partaterään verrattavissa oleva reuna johon monikuitusiiman oli hyvä rispaantua.

Mursin pihdeillä loputkin keramiikat, taka-ajatuksena se että siima ei rispaantuisi enempää. Kun vartin siirtymän jälkeen pääsen vihdoin pelipaikoille, ja aloitin heittämisen huomasin kuinka siimassa oli parissa kohtaa havaittavissa jotain outoa.

Rispaantunut siima
Siima oli kerennyt rispaantua jo niin pahasti, että vain pari säiettä oli jäljellä. Oli siis fiksumpi lopettaa kalastus ja nauttia rauhallisten aaltojen liplatuksesta jota säesti kaunis auringonlasku.

Ensimmäisen viikon saldoksi voisi todeta, paljon pieniä ahvenia, vähän vähemmän suurempia haukia ja hyvin paljon otollisia ottipaikkoja missä kalat ei vaan ollut otillaan.

Kalastuksellisesti odotan lomaviikkoa nro 2 innolla, tuolloin on tarkoitus lähteä Lesnan Naputtajien puheenjohtajan Matti Pasasen kanssa Pieliselle seilailemaan pariksi päiväksi ja tietääkseni Matti on jo jotain päänmenoksi suunnitellutkin.

Kireitä siimoja, itselläni ne on aika löysänä pysynyt :D

8.6.2013

Lottovoitto

Lahjattomat harjoittelee, me tutustuttiin julkkiksiin ;)
On kesäkuun ensimmäinen sunnuntai ja kello lyö puolta päivää. Joensuun keskustan tuntumasta löytyvällä Ilosaaressa on monta onnellista ja väsynyttä kalastajaa. Osa kalastajista ei ole nukkunut yli vuorokauteen ja väsymys painaa silmäluomia alaspäin, taistelu painovoimaa vastaan on suuri.

Moni tuttuni on ihmetellyt ja miettinyt onko tässä mitään järkeä. Vetää ittensä piippuun juosten eri kalalajien perässä ympäri Suomen. Toiset tykkää golfista, toiset urheilusta, minä tykkään lajikalastuksesta eli Fongauksesta. Kalamaraton, on tämän hienon harrastuksemme kohokohta.

Jos lähdetään purkamaan Joensuun Kalamaratonia onnistumisten kautta, niin tarina alkakoot näin. Kirjoitan tarinan lähes kaikkine paikkoineen. Näin te Helsingin ja Kotkan Kalamaratonin kisaajat, tai muut joita kilpailu kiinnostaa saa hieman paikkoja suunnittelua tukemaan.

Reilu tunti ennen kilpailun alkua, kun puhkeaa autosta rengas, voisi todeta kaiken menneen päin P:tä. Kiitos Lesnan Naputtajien Jounille rengasrikon huomaamisesta. Kuitenkin paikallisten avustamana löytää Markus ja Mikko liikkeen mikä on auki. Rengas saadaan paikattua ja kaupanpäälle he saavat liikkeen pitäjän yhteystiedot, jos sattuu rengas uudestaan puhkeamaan.

Startti
Punainen taloudellinen perhefarmarimme kiitää pitkin Pielisjoen rantaa. Perässä tumman puhuva Voljo ja Lesnan naputtajat. Menossa on Get a way from Joensuu. Tiemme kulkee lähes perille samaa rataa, kunnes viimeinen mahdollinen risteys eroittaa kulkureittimme.

Ensimmäiset 7 lajia, tämä on monessa mielessä kilpailun mielenkiintoisin vaihe. Onnistutko kuinka nopeasti saamaan lajit. Periaatteessa pelkästään Ilosaaressa oleminen voi tuoda nämä lajit nopeasti, toisaalta muualta lajikirjo on monipuolisempi.

Aloituspaikkaamme en halua kertoa, lajilistamme oli järjestyksessä särki, ahven, pasuri, sorva, lahna, ruutana ja salakka. Rajapyykkiin kävimme kolmessa paikassa ja ajaksi saimme 13.26, emme ihan onnistuneet nopeimmassa ajassa ja jäimmekin harmittavasti kakkoseksi.
Aamuvinkit ja nopea kuha 
Apina, orava ja koko eläinkunta tipahti Markuksen niskalta.
Aamulla ennen saapumista Ilosaareen kävimme Jokierässä ostoksilla. Tuijotin pitkään tikapuilla keikkuvaa myyjää miettien, että onpa tutun näköinen.

Hetken tuijottelimme toisiamme kunnes hän totesi  ootko sä Salosen Jussi?” Olenhan minä ja silloin muistin. Myyjä oli Mikko, opiskelukaverini Savonlinnan Varpalan ajoilta reilun 13 vuoden takaa.

Markus, jolle on langennut meidän tiimissä kuhanjigaus oli jälleen haukkana paikalla. ”Kerropa päivän ottivärit”, pussiin sujahti pari punaista ja keltaista jigiä.

Näillä nappaa, ja niinhän se nappasikin. Itse olin onkimassa säynettä ja seipiä Ilosaaren laguunissa kun Markus huutaa, NYT ON KALA! Väsyttely kävi nopeasti ja koukkasimme haaviin kuhan. Mikko, nyt mitta. 47cm, se on siinä. Matka voi jatkua. Olin itsekin onnistunut saamaan kadoksissa olleen säyneen rannalle ennen kuhaa ja lajimäärämme oli noussut 9 lajiin.

Korkeita vaaroja ja erämaajoki
Olimme saaneet karhuvaroituksen, kuulemma suunnistaja oli juossut karhun kanssa kilpaa Kolvananuuron suunnilla. Tuonne mekin olimme menossa. Leppoisan jutustelun lomassa pieni pelko ui puseroon, entä jos… Mikko toteaa pelkoomme, otetaan puukko ja batam! vedetään nallen kaula auki. Itse mudun kalastamisessa ei kokeneilla konkareilla kauaa nokka tuhissut, pääsimmekin jatkamaan matkaa kohti kirkas vetistä Kuusojaa.

Kuusoja, on keskikokoinen Pieliseen laskeva joki. Tämä erityiskalastuskohde piilottaa sisäänsä taimenia ja harjuksia. Kahlailin virtapaikan reunaa ja seurasin virrassa uivia pieniä harjuksia, ei ylity noilla kaloilla 35cm alamitta. Jatkoimme kimpassa jokea alavirtaa kalastellen syvempiä monttuja.
Alavirrasta kuului pieniä ärräpäitä, Mikolla oli käynyt taimen pyörähtämässä special taimenlipan perässä. Uusi heitto, ja nyt on kiinni. Sain seurata vastarannalla kun komean kokoinen taimen yritti taistella itseään irti.

Olimme miettineet ennen metsään lähtöä, ottaisimmeko haavin mukaan vai emme. Olimme päätyneet viimeiseen vaihtoehtoon, huomasinkin, että taimen ei halunnut antautua helposti ja päätin nopeasti suorittaa metsästrippauksen, pääsinkin kalsariosastolle kun Mikko päätti lopettaa pelleilyn ja nosti komean taimenen rannalle suoraan siimasta.

Mikäli kilpailussa oltaisi menty erityiskalastusalueiden säännöillä, olisi taimen ollut reilusti alamitan ylittävä, kilpailussa halutaan kuitenkin suojella heikkoja taimenkantoja ja alamitta on yhdenmukaistettu 50cm koko kisa-alueella.


Eip voi mitään, matkaan alaspäin kohti seuraavaa monttua. Pientä lippaa käy töytäisemässä suurehko kala. Uudestaan heitto monttuun, näen kun kohti jalkojani lipuu kaunis ruskeahko hahmo. Upea taimen käy näyttäytymässä ja ottaa suunnan kohti syvyyksiä. Olikohan sama kala minkä hetkeä myöhemmin toinen tiimi kävi nostamassa, pituutta huimat 57cm.

Pikaseipi ja microhauki
The suurkalastaja

Löysimme perjantaina harjoituksissa pienen puron missä seipiä oli montut täynnä. Tämän lajin koukkaamisessa ei kauaa nokkatuhissut.


Hauki, tuo limatuubi mitä on Pielisjoen lumpeikot täynnä puuttui toistaiseksi lajilistaltamme. Kävimmekin katsomassa erään ojan suualuette kymmenpiikkien toivossa ja poikien samalla haukea heitellen.

Hetken heittelyn jälkeen Markus huusi, tuu lirkillä tänne. Täällä on hauki. Aivan rantamatalassa oli pieni 10cm mittainen hauki.

Vaihdoin 32 koukkuun suuren kiemurtelevan kärpäsen toukan ja tarjosin sitä hauen eteen. Hetken hauki seurasi toukan liikkeitä, pääkääntyi käteni tärinän mukaan ja kuin Räikkönen viivalta pinkaisi tuhannet pienet hampaat omaava hauen poikanen kohti toukkaa.

Tiesin, että 0,069 siima ei kestä hetkeäkään hampaissa ja samalla kun toukka katosi nykäisin vastaan saaden koon 32-koukun nappaamaan suoraan ylähuuleen kiinni. Naurussa oli pitelemistä kun lajilistamme 12 laji oli ylhäällä.

Viiden minuutin suutari
Viime vuonna mäskäsimme ilman suurempaa miettimistä melkein viikon ennen kilpailun alkua. Tänä vuonna meidän piti mäskätä kevyesti aloittaen torstai iltana ja jatkaen siitä lauantaihin asti. Teimme mäskimme kuitenkin vasta perjantai iltana ja päätimme, että yksi ilta riittää. Salaiset ainekset saimme sponsorina toimivalta Onkitukku.fi kalastusverkkokaupalta, ja reseptin putiikin pitäjältä Tomilta.

Kaksi valioyksilöä
Saavuimme Varaslammen rantaan ja paikalla olikin jo yksi joukkue, lajimäärä taisi heillä olla neljä, tuolloin meidän listalla oli jo 12 lajia.

Markus päätti tehdä lisää mäskiä ja heittikin nopeasti omalle mäskipedilleen houkuttimeksi hajoavaa tavaraa. Paikalle saapui kolmaskin joukkue, tämä tiimi kulki koko kilpailun pyörällä ja heidän kylmälaukussa olikin mukavasti olutta.

Ajattelin koputtaa kepillä jäätä, ja sainkin puhuttua itselleni yhden oluen. Olimme laskeneet, että voimme onkia suutaria pimeään asti eli useamman tunnin.

Rupattelun lomassa Markus huomaa, että hänen kohonsa on veden alla. Nopea vastaisku ja heti käy ilmi, että siiman päässä ei ole mikään pieni kala. Tiputan oluen ja juoksen haavin kanssa rantaan, suutari yritti taistella siimaa lumpeisiin, tässä kuitenkaan onnistumatta ja lopulta kala antautui haaviimme. Kala kuiville ja hirveä huutokonsertti voi alkaa.

Kuin alkukantaiset neandertali-ihmiset huusimme ja pompimme rannalla näyttäen kaikille kuinka iloisia olimme. Otimme kuvat ja toivotimme muille tiimeille onnea ja kerroimme samalla missä kohtaa mäskimme ovat, ja annoimme lisäksi salaiset syöttimme heille. Lopulta sunnuntaina kävi ilmi,että mäskipedeiltämme oli noussut lähes kaikki kilpailussa saadut suutarit. Kalojen keskipainon ollessa yli 1.5kg :D

Kiiskiä ja jotain muuta
Seuramme pj seurasi kisaa tiivisti.
Tämä limainen ja piikikäs kaveri on Helsingissä tuttu saalis. Joensuussa lajia joutuu hieman etsimään, vaikka öisin rantakivikoissa silmät loistavatkin. Istuin jälleen ongella odottaen pimenemistä, onginnan lomassa tutkin taskulampulla kivenkoloja.

Huomaan kuinka yhdessä kolossa pyörähtää pyöreähkö pyrstö. Ei ole nulju, oli suurempi. Markus! Tuo matoja, viritän ongen kolon toiselle puolelle ja koska Markuksella on lirkkien viritys menossa voin laittaa toisen ongen kolon toiselle puolelle. Batam! JEE, jätkät! Meillä on MADE!

Hetkeä aikaismmin olimme lukeneet kisajärjestelmästä, että Kymin Naaraajat olivat saaneet mateen. Sinne meni se ässä :D

Vastarannalla Helsingistä tuttu Isi ja poeka kalassa joukkue onki sorvaa ja kuvaviestistä tunnistamisen jälkeen sellaisen oli myös saanut. Huusin heille, tulkaa tänne täällä on teille made! Lähes kymmenen sentin tarkuudella näytin kohdan missä olin nähnyt toisen yksilön ja lopulta he olivatkin saaneet lajin ylös. Meillä Mikko oli onnistunut kivennuoliasen pyynnissä ja kiiskenkin noustessa oli kyseisen paikan lajit ongittu.

Anteeksi Tony, tuli pieni kihrotusvihre kun kännyllä naputin :D

Ennustajan vikaa?
Kymmenpiikki metsällä
Paikallistuntemuus ja mahdolisuus harjoitella vei meiltä kirkkaimmat mitallit. Kymmenpiikki paikkaa etsimme viimeiset viisi tuntia. Kävimme puroja ja ojia läpi Noljakassa, Marjalassa, Reijolassa, Aittolammella, muutamalla muulla lammella ja ympäriinsä.

Vähänkin sellainen paikka missä Helsingissä on piikkareita oli pysähdyskohteemme. Valitettavasti tänä vuonna jäi piikkari saamatta, ehkä ensi vuoden kilpailussa.

Pilkkien kotia
Joensuusta Helsinkiin on noin 6-7 tunnin ajomatka riippuen vauhdista ja pysähdyksien määrästä. Meidän tiimissä oli kolme ajokykyistä, tosin hyvin väsynyttä kalastajaa. Markus ajoi JNS-Kitee, minä Kitee-LPR, Mikko LPR-Lusi ja Markus loppu matkan kotia. Jokainen pystyi näin nukkumaan hieman univelkaansa pois kun ei ollut ajovuorossa.

 
Yhteenveto
Joensuun Kalamaratonissa lopulta kärkeen olisi vaadittu kaksi lajia enemmän, tarjolla näiksi oli useita. Taimen (4cm vajaa alamitasta), kivisimppua etsimme oikealta rannalta, kirjolohta heitimme useita tunteja ja olisihan se harjus voinut napata kuusojalla.  Kymmenpiikki on todennäköisesti kilpailussa ”noutolaji” kunhan löydämme paikan.
Lesnan naputtajat kakkosien jäsenen tervehdys maanantaina.
Saan olla ylpeä jätkistä, kovaa settiä pistettiin menemään harjoitteluissa ja onneksi saimme muutaman onnistumisenkin. Ulkopaikkakuntalaisena kun pitää kärkisijaa klo 3. asti yöllä, minkä jälkeen paikalliset painaa ohi voi oikeasti olla ylpeä saavutuksesta. 16-lajia, toiseksi nopein 7-lajia ja mieletöntä stemppausta ja jeesausta paikallisten pärjäämiseksi.

Upeat ihmiset ja mahtava kilpailu, tätä lisää, uusia kaupunkeja mukaan...

Kalamaraton Joensuu tulokset

Hieno lajisikermä

 

Sija Nimi 7 lajin saantiaika Laji lkm Kaupunki
1 Sillinkutojat 13:40 18 Joensuu
2 Lesnan Naputtajat 1 13:00 17 Joensuu
3 SKES Taimentiimi 13:26 16 Helsinki
4 Team Karvalakkihauki 21:00 16 Joensuu
5 Pohjatärppi & Hörppy (PTH ry I) 14:31 15 Joensuu
6 Lesnan Naputtajat 3 14:55 15 Joensuu
7 Joukkue 13:52 14 Joensuu
8 Kymin Naaraajat 15:58 12 Kotka
9 Isi ja Poeka Kalassa 21:22 12 Joensuu
10 Sorvan Tuusaajat 19:10 11 Joensuu
11 Team Hangover 0 10 Joensuu
12 Team Väpelöt 11:30 8 Joensuu
13 MILF 0 7 Joensuu
14 Lohta Kalloo 0 6 Joensuu
15 Kalanräplääjät 0 6 Joensuu
16 Jokerikalastajat 0 6 Joensuu
17 Pystyrysät 0 4 Joensuu

Lajilistamme: Ahven, Lahna, Pasuri, Särki, Sorva, Ruutana, Salakka (7-lajia), Säyne, Kuha, Mutu, Seipi, Hauki, Suutari, Made, Kivennuoliainen, Kiiski

Lopuksi haluan kiittää kaikkia kalakavereita jotka ovat kannustaneet meitä kilpailun aikana. On hienoa huomata kuinka Kalamaraton on yhdistänyt monia meistä ja tuemme toisiamme.

Skes Ry Taimentiimi kiittää kaikkia kilpailun mahdollistaneita ja mukana olleita. Ensi vuonna uudestaan, entistä kovempaa settiä ja rikotaan yhdessä vanhat lajiennätykset!

5.6.2013

"Johan on markkinat"


"Johan on markkinat", sitä tehdään jo kalapaikkojen kauppaa Joensuun Kalamaratoniin liittyen ;) Enpä olisi reilu vuosi sitten kisan jälkeen uskonut, että paikalliset kysyy minulta paikkavinkkejä.

Ennen riitti kun surffaili alkuvuoden Bing -ja Google mapsilla pitkälle yöhön. Rantsuun lähdettiin jätkien kanssa grillailemaan ja fiilistelemään, ehkä kalastettiin jos jaksettiin. Tärkeintä oli kuitenkin viettää hauskaa yhdessä.

Helsingissä ja Kotkassa kisattiin toukokuussa, Joensuu on edessä kesäkuussa. Näitä kahta kilpailua ei voi kuitenkaan verrata keskenään, molempia odottaa vuosi vuodelta enemmän ja molemmissa on hienoa puolia.

Joensuussa vastassa on uudet innokkaat lajikalastajat vs muutamat kokeneemmat joukkueet. Voisikin sanoa Joensuun osalta, taito vastaan innokkuus ja paikallistieto. Helsingissä meillä on mahdollisuus kalastaa ennen kilpailua ja kilpailun jälkeen uusia paikkoja.

Joensuuhun lähdemme kädet levällään, yhden kilpailun pohjalta kymmenen lajia tulee onnistumaan. Entäs ne muut, mistä harjus tai kivisimppu? Nouseeko ratkaisulajiksi sittenkin suutari tai joku ennalta arvaamaton speciaali?

Toimiiko meidän tuleva kisataktiikka paremmin kuin Helsingissä, tuleeko jälleen ukkonen pilaamaan seipipisteen onkimisen tai jääkö lahna saamatta? Näihin kysymyksiin tulemme etsimään vastauksia tulevana viikonloppuna.

Kalamaraton on enemmän kuin kilpailua, se on iso laajeneva yhteisö. Ennen Joensuu oli vain iloisten Karjalalaisten ihmisten kaupunki, nyt se on "koti" kilpailuista hienoimmalle.

Me tulemme taas... Varokaa vaan paikalliset, pääkaupunkiseudun Fongarit ovat ottaneet haasteen vastaan.

Toinen ongelma onkin se millä pääsemme Joensuuhun...

Mikolla on auto, joka ei pysy käynnissä.
Markuksella on auto, jossa on nestettä sen hetken, kunnes kaikki valuu pihalla.
Minulla on auto, jossa on melkein uudet kitkat alla, eikä budjetti anna periksi kesärenkaiden hankintaa.  Lisäksi pyyhmet ei toimi.
Onneksi Markuksen naapurin Toyota maasturi, joka on todella diesel pihi (10l/100km) löytyi reissu autoksemme.

Me olemme valmiit, onko Joensuu?

Kiitos Onkitukku jälleen sponsoroimisestamme.

31.5.2013

Fongarin uneton yö

Uusimmassa Pam-ammattiliiton lehdessä oli erinomainen Jukka Halonsen kirjoittama Fongaus henkilökuva minusta. Suosittelen lukemaan.

Fongarin uneton yö Pam 09/2013

20.5.2013

Satu Kalamaratonista

Olisi hauska kirjoittaa joskus auki koko kilpailua, mutta silloin paljastuisi monia asioita. Otetaan tämän vuoden kilpailuun tämmöinen lähestymiskulma.

Tarina neljästä kaverista ja lajikalastusvelhoista

lipa kerran maassa nimeltä Suomi neljä kalakaveria. Kaverukset olivat päättäneet ottaa haasteen vastaan ja yrittää syrjäyttää mahtavat lajikalastusvelhot OV:n ja Marcon valtaistuimeltaan.

Markus, Mikko, Juha ja Timi suunnittelivat ja miettivät hyvin pitkän ajan kuinka tämä tulisi onnistumaan. Kaverukset kävivät treenaamassa ja etsimässä uusia paikkoja, joista harjoitteluista tuli pummeja ja osasta saatiin sitä mitä haettiin.

Koitti lauantaiaamu, taisteluun velhoja vastaan oli saapunut tuttuja ympäri valtakunnan. Valtakunnan parhaat olivat valmiina, esivalmisteluina oli heitetty taikalientä moniin paikkoihin ympäri taistelutannerta.

Ennen taistelun alkamista käteltiin ja toivotettiin hyvät matkat kohti tätä äärimmäisen rankkaa tehtävää. Aika kului, syke hidastuu. "Pystyyköhän mahtavista velhoista OV lukemaan muiden ajatuksia? Keskittynyt katse peilaa vastustajia, pelkoa on havaittavissa.

On aika, ratsut odottavat. Kumiset kaviot kyntävät soratietä, taistelumusiikki pauhaa. Onko meistä tähän, kyllä on!

Jos kaikki olisi satua, voisi Kalamaratonin startin kuvailla näin...

Mutta kun kilpailu ei ole niin...

JOS olisi, olisimme saaneet seipin, kuhan, toutaimen, mustatokon ja lahnan niin olisimme olleet kolmansia minkä asetimme tavoitteeksemme. No paremmat voitti ja vei sijoitukset, jääpähän jotain parannettavaa ensi vuodelle. Tiimini antoi kaikkensa, kuten ennen kisaa palopuheessani sanoin "uskon meihin, kaikki on mahdollista."

Kolme kertaa kun ajaa Helsingin ympäri, heittelee kuhaa prosentuaalisesti eniten koko kilpailussa ja se epätoivon ja ilon kiljahdusten tuoma fiiliksen nostatus on uskomaton.

Lajilistalla on yksi lajia joka kummittelee vuosittain jonkun joukkueen kohdalla, kilpailun Pata Akka. Edellisessä kisassa Kalakerho Siloneulalle osui tämä kohdalle ja tänä vuonna meille sekä Ac Tremenssille. Lahna, tuo tuubisuinen, ei niin hirveän paljoa pasurilta näyttävä särkikalojen heimoon kuuluva kala on tämän piinan aiheuttaja.

Edelleen, tärkeä vinkki ensikertalaisille ja kokeneemillekin kisaajille; ottakaa ne prkl lahnat ja pasurit kaikki mukaan ennen kuin ne on virallisesti tunnistettu.

Erityis kiitoksen haluan antaa Timille. Hän toimi joukkueemme huoltajana ja toimi siinä enemmän kuin hyvin. Kuka muu, tai olisiko joku teistä lähtenyt ostamaan huoltoasemalta kahvia aamun pimeinä tunteina ja toimittanut ne rannassa onkiville kavereille? Timi teki sen, ja paljon muutakin.

Lisäksi terveiset Turkuseest, tois puol jokkee tänne saapuneelle Team 99:lle.

Tiimi kysyi ennen starttia neuvoja paikoista, heti ensi lauseista selvisi kuinka he ovat tehneet pohjatyönsä kunnolla. Lähdelistalta löytyi www.facebook.com/fongaus lajikalastussivusto, monien maratonaristien blogeja ja tietysti harrastuksesta kirjoitettuja lehtiartikkeleja.

Neuvoi heitä katsomaan mihin tämä ennakkoselvitys kantaa, kantoihan se 18 lajia, 10 lajia aikaan 16.30. Aika hyvin, pari lisää ja 20 on täynnä.

Huononakin päivänä sijoituksemme oli top10 mikä oli mini tavoitteemme.

Mikä toimi
- 10 lajin saantiaika alle 2t
- taktiikka
- huolto
- välineistö
- tiimihenki
- luokaton huumori, joka sai silti suut hymyyn

Mikä mätti
- auto: pyyhkimet lakkasi toimimasta
- pari treeneissä toiminutta paikkaa petti

Lajilista ja saantipaikat

Ahven: Suvanto | Allikkosalakka | Kiiski: Suvanto | Kolmipiikki
Kymmenpiikki | Pasuri: Suvanto | Salakka: Suvanto | Särki: Suvanto
Sorva: Suvanto | Ruutana: Veräjämäki (Team 99:lle 2014 kilpailuun) | Hauki: Mätäjoki
Törö: Keravanjoki | Hopearuutana: Niemenmäki | Suutari: hoodeilta
Mutu Lauttasaari | Silakka: Kaapelitehdas | Mustatäplätokko: Ruoholahti
Vimpa: Suvanto | Turpa: Vantaanjoki | Säyne: Vuosaari
Hietatokko: Lauttasaari | Kivennuoliainen | Kivinilkka Lauttasaari | Kivisimppu: Lauttasaari

Saduthan loppuvat aina onnellisesti, niin tässäkin tapauksessa.

Väsyneitä neljä kaverusta ja sadat muut urheat taistelutoverit saapuivat paikalle. Mahtavat velhot OV ja Marco oli melkei onnistuttu syöksemään valtaistuimelta. Kalapuikot, isä ja pojat olivat lähelle. Viimeiseen asti kiilsi voitontahto heidän silmissään ja veden pärskähdyksien myötä katosi se kuitenkin kohti syvyyksiä.

Ensi vuonna tavataan jälleen, väsyneet taistelijat lähtivät kohti koti kyliään punomaan uusia juonia valtaistuimen valloittamiseksi. Olemme valmiit, oletteko te?

Sen pituinen se.

Kalamaraton tulokset

Suositut tekstit