26.1.2013

Fongaus on suurempaa kuin kalastus!

 "Tervehdys kerralla koko köörille.
Arvioitu ajoaika Hki-Parainen on noin kaksi tuntia.
Aurinko nousee noin klo 9.

Jos lähdemme noin klo 5.00 Helsingistä etenemään niin olemme noin 7.30-8.00 Paraisilla/Liittymässä/Huoltoasemalla (missä nyt on hyvä tavata).
Iskä ja Tatu, Klo 5.10-20
Timi, voisimme sopiva tapaamisen Pakilan Teboilille klo 5.30.
Olli, ilmoittaa sääkö kyydin Mynämäeltä jonnekin lähemmäksi.

Tällä aikataululla ehdimme nauttimaan ainakin osittain auringon noususta meren jäällä. Paluu joskus illan pimeinä tunteina, tavoitteena kalastella koko valoisa aika.
Aleksi, mikä paikka olisi hyvä tapaamiseen? Esimerkiksi joku huoltoasema mihin varmasti osaamme suunnistaa?
Aleksi, onko pelipaikoilla nuotiopaikkaa missä voisi grilllailla vai otetaanko puut messiin ja tehdään jäälle nuotio?"

Tästä se lähti. Isäni Matin ja siskoni pojan Tatun sekä minun yhteinen kalareissu. Mukaan liittyi uutena henkilönä Timi joka ensimmäisenä bongasi ilmoituseni vapaasta paikasta Fongauksen Facebook sivuilta. Pääkaupungista matkaan lähtijöiden lisäksi saimme paikallisen Aleksin oppaaksemme.

Tämä reissu on hyvä esimerkki siitä, kuinka kalastus yhdistää ihmisiä. Emme ole aikaisemmin tavanneet Timin tai Aleksin kanssa. Tunnemme toisemme vain Facebookin Fongaus sivuston kautta. Näin voi syntyä jotain uutta ja hienoa, suurempaa kuin kalastus.

Valitettavasti lähtijöitä karsiutui pois viime hetkillä. Lopulta matkaan lähti vain pääkaupunkiseudun-seudun edustusjoukkue.

Tavoitteemme oli päästä nauttimaan auringonnousu jäälle. Tässä onnistuimmekin, jäätilanne oli loistava. Reilu kymmenen senttiä teräsjäätä jonka päällä vain pieni kerros pakkaslunta.
Auringon noustessa Korppoon saarirykelmien välistä oli ensimmäiset kairatut reiät valmiina. Tunnetusti tässä tunnetussa härkäsimppujen pyyntipaikassa on vettä aivan tarpeeksi.

Timi yhtä hymyä.
Paikalle suunnistajille vinkiksi, kannattaa ottaa haarukkavapa tai kelalla varustettu vapa. Syvyyden ollessa 20m luokkaa on syytä valita astetta tai kahta painavampi pystypilkki hieman suuremmalla koukulla.

Timin toinen reikä menossa, pilkkiä kävi joku tökkäämässä. Tärppi, vastaisku ja armoton siiman keriminen alkaa... jatkuu, jatkuu, jatkuu... Se on siinä, se on siinä kuten Mertaranta aikoinaan huuteli eetteriin. Timin uusi elämänpiste näki auringonnousun klo 8.04.

Juniori näyttää muille mallia.
Itselläni simput antoivat odottaa, kairailin reikiä muutaman metrin välein eri syvyyksille. Noin 40 minuuttia siihen menikin, lähdin putsaamaan uutta reikää ja kätin pystypilkin pohjaan lillumaan.

Ylös nostaessani tunsin painoa ja innostuin... meni hetki jos toinenkin kunnes kiljaisin. Jee, elämänpiste nro 40, olin siirtynyt elämpänpisteissä uudelle kymmenluvulle.

Loppupäivän pilkimmekin ympäri Airiston niemeä ahven jahdissa. Onnistuimmekin löytämään muutaman ahvenen. Lopulta saalispussin painoksi tuli muutama kilo, joukossa ei yhtään suurempaa. Pientä silppua, äitini herkkua. Eniten saalispussia lihotti juniorimme Tatu joka tapsipilkillä kyykytti kaikki konkarit.

Kaikki fongauksesta ja kalastuksesta kiinnostuneet tulkaa mukaan kasvaan joukkoomme. Klikkaa tästä ja tykkää Fongauksesta facebookissa.

14.1.2013

Pistetili avattu

Joko iskä mennään...
Vuoden alku on mennyt aika haipakkaa ja kalastuskauden pääsin avaamaan vasta toisena tammikuun viikonloppuna. Luonnonhelmassa, jään päällä seuranaan hiljaisuuden rikkomassa oma perhe sekä isäni. Rauhoittuminen, tunne kun kylmä tuulenvire koskee poskipäätä ja kuulet vain kaukaisuudessa lentävän korpin aamu tervehdyksen. Tätä hetkeä on odotettu, tunnet kuinka kairan terä pureutuu jäähän.
Harjoittelua, kohta saa iskä ja äispäkin pataan kun mä kiskon kalaa!

Kammen vääntämisen aikana mietit, kuinka ensimmäinen reikä korkataan. Kaivat tutut pilkkivälineet repusta ja kiroat, miksi et ole laittanut kaikkia kuntoon ennen reissua.

Retkikohteemme muuttui matkan aikana useaan otteeseen ja lopulta päädyimme Vihdissä sijaitsevalle Poikkipuoleiselle. Helsingin kaupungin liikuntaviraston ylläpitävä Paratiisin parkkipaikka sekä keittokatoksen läheinen sijainti helpotti päätöksen tekemistä.

Poikkipuoleinen on aikoinaan ollut isoisäni Paavalin kalapaikka. Isäni joka on myös kasvanut kyseisen järven rannalla, halusikin käydä kokeilemassa olisiko tutuissa paikoissa ahvenet otillaan. Jotenkin tuntui järvi tyhjältä, onneksi Olivia keksi tekemistä kallionkyljessä roikkuvista jääpuikoista.

Tunnin etsimme kaloja kallion edustalta ja lopulta matalasta lahdelmasta, löytämättä tärppiäkään.

Retkellä tärkeintä kuitenkin on syöminen, meidän ruokalistalla olisi tänään Kabanossia, kääretorttua sekä lämmintä glögiä.

Vaimo saa, muut vikisee

Päätimme kokeilla kotiin päin ajaessa vielä Velskolan pitkäjärven läheltä löytyvää Sorvalampea. Jäälle päästyämme tipurin värikoukulla varustetun pilkin kohti pohjaa. Sekunnin murto-osassa tunsin kuinka vavan välityksellä sydämeni syke nousi. Joku kala oli käynyt tökkäämässä tarjottua pilkkiä.

Se on siinä, 13.1.2013 klo 12.28 kausi korkattu ahvenelle. Samaisesta reiästä sain vielä viisi muutakin kalaa.Vaimollani Tanjalla on kumma tapa saada kaloja. Perinteiseksi pyyntivälineeksi on muodostunut oranssi pieni mormuska. Poikkeusta ei tuonut tämäkään reissu.

Heti kun punainen mormyska löysi Sorvalammen pohjan, tärähti vapa ja nousi ahven jäälle. Olivialle riittikin ahvenista hupia, kun hän laittoi kalat ”nukkumaan”.
Lopputulos oli vaimolle 19 ahventa, minulle YKSI iso ja 6 pientä, isälleni yksi ahven.

Olivia sai punaiset posket ja raitista ulkoilmaa, vielä ei pilkkiminen sujunut rauhallisesti ja havaittavissa oli liian suurta tempomista ympäriinsä.


Koska mennään uudestaan, tää on kivaa.

7.1.2013

Lyhyt yhteenveto vuodesta 2012

Vuoden 2013, odotetuin reissukaveri harjoitteli jo syksyllä 2010 Airiston laiturilla.

Vuosi 2012 tarjosi jälleen upeita kokemuksia kalastuksen tiimoilta ja ennen kaikkea tutustumista mahtaviin persooniin.

Alkuvuosi meni kalastuksen osalta rennommissa merkeissä ja keskityimme enemmänkin grillailuretkiin perheen kanssa kuin kalastamiseen.

Valtamerilaivaan mahtuu, vasemmalla Janin korva.
Maaliskuun koittaessa olimme vihdoin vesillä. Kalakerho Siloneulan veijareiden kanssa sullouduimme Golfiini ja lähdimme tutustumaan Sipoon merialueeseen.  Tavoitteenamme oli suurahvenet. Reissun suurin ahven napsahtikin  tarjoamaani tasapainoon alle metrin vedestä, erään pienen luodon kupeesta. Ahvenelle komeasti painoa 540g.

Pilkkikausi tarjosi muutenkin unohtumattomia kokemuksia ja vaihtaminen mormuskasta tasapainoon lisäsi myös saalispussin painoa.

Njam... Mikon kuuluisia cripsejä.
Huhtikuun lopussa aloimme Mikon kanssa etsimään uusia kalapaikkoja Kalamaratonia silmällä pitäen. Löysimmekin itsemme useana iltana lirkkimässä uusia rantoja. Kävimme käytännössä rannat Seurasaaresta aina Lauttasaareen asti läpi 100m tarkkuudella ;) Harjoittelun yhtenä päätavoitteena oli myös välineiden kuntoon laittaminen ja valvomisen harjoitteleminen.

Keväällä kävimme myös tekemässä joukkueen "hitsausreissun" Espoon ulkosaaristoon Mikon opastamana. Tavoitteenamme oli taimenpisteen saaminen. Retki meni suhatessa lukuisat taimenluodot ja kivikot lävitse, saamatta kuitenkaan tärppiäkään kohdekaloista. Lopulta päädyimme courmee lounaalle keskelle merta, ja hyvää oli. Lajipisteeksi nousi taimenen sijaan siika.

Vuoden kohokohtiin kuuluu tietysti Helsingin Kalamaraton jossa sain kipparoitavaksi Janin ja Mikon miehittämän joukkueen.

Ekku ja "the onki".
Tiimimme onnistuikin treenailussa yli odotusten. Kiitos Mikon löytämien uusien lajipisteiden ja lisäksi onnistuimme varmistamaan peruslajien saamisen varsinaisessa kilpailussa. Loppusijoitus hienosti kolmas lajimäärällä 27.

Kesäloman aloitin upeasti ensimmäistä kertaa järjestettävällä Joensuun Kalamaratonilla. Mikko oli järjestänyt itsensä myös tähän kilpailuun ja joukkueemme täydensi itse herra "Rauhallisuus" Ekku.

Tämä kaksikko treenasi vajaan viikon ennen kilpailua Joensuun vesiä ja vielä torstaina tilanne näytti tukalalta kun lajimäärä pysyi alhaisena.

Lesnan naputtajat feat Skes.
Itse kilpailu tarjosi upean läpileikkauksen Itä-Suomen luontoon, kävimme Kolvananuuron rotkolaaksossa, tutustuimme upeaan pieneen erämaajokeen ja kalastimme urbaanisti keskellä kaupunkia. Sijoitusta tärkeämpää tässä kilpailussa on osaan otto ja kilpailun läpikäyminen.


Edellä mainittujen lisäksi parasta antia on uusiin kalastaviin ihmisiin tutustuminen. Joensuunkin kilpailuun oli eksynyt pari jo ennalta tuttua kilpakumppania Helsingin kilpailusta ja olipa mukana myös Kotkan Kalamaratonissa innostuneitakin. Paikalliset opiskelijat hoisivat kilpailun läpi viemisen todella hienosti ja kisakeskuksena toiminut Ilosaari tarjosi parastaan.

Kaveria ei jätetä, edes vesisateessa.
Sijoituksemme kilpailussa kuudes lajimäärällä 11. Paikallisiin sanansaattajiin onnistuimme takomaan mieliin sen mikä Kalamaratonissa on tärkeintä. Vuoden 2013 kilpailulta voi siis odottaa paljon.

Joensuun Kalamaratonissa tutustuimme Lesnan naputtajat nimisen kalastuskerhon porukkaan ja saimmekin heidät Helsinkiin kalastamaan Minimaratoniin. Ennen kilpailua kalastimme perjantain hakien porukan jäsenille lajipisteiksi allikkosalakan, hopearuutanan, törön, turvan ja mustatäplätokon.

Heinäkuussa oli ilo saada uusi laji elämänpistelistalle kun kävimme Mikon, Markuksen ja isäni Matin kanssa pyydystämässäv viisipiikit Lohjalta.

Haaviauki feat Eetu the Kalastaja & minä.
Syksyllä sain tutustua myös Haavi auki porukkaan ja sain kunnian toimia heidän "mentorinaan" lajikalastuksen tiimoilta. Se tunne, kun on nukkunut vain tunnin, ennen töihin menoa.

Tämäkin tunti Honkaluodon sohvalla, läpi yön kestäneen kalastus -ja saunomisen jälkeen. Seikkailumme lopputulos on tulossa Erätulilla vuoden 2013 aikana.

Vuoden 2012 lopullinen Fongaus-lajimäärä jäi 34, harmittavasti ankerias, kuore, sulkava ja karppi jäivät saamatta vaikka näitäkin yritettiin perinteisiltä paikoilta.

Eeron ja Markuksen kanssa ongella.
Tuleva vuosi 2013 tulee olemaan osaltani enemmänkin uusiin ihmisiin tutustumista ja heidän kanssa kalastamista. Olen saanut kutsuja jo mm. Kokkolaan.

Olivia täyttää vuoden alussa kolme vuotta ja on aika lähteä ongelle tyttärensä kanssa. Tästä alkaa kalakaverin kouluttaminen, toivottavasti innostus tulee luonnostaa eikä reissuille tarvitse kahta kertaa pyytää... "itse olin lapsena valmiina jo ennen kellon soittoa todeten, joko mennään".
Kohti kautta 2013.

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille blogini lukijoille ja eritoten kaikille hienoille ihmisille joiden kanssa olen saanut vuoden aikana kalastaa.

Suositut tekstit