8.6.2013

Lottovoitto

Lahjattomat harjoittelee, me tutustuttiin julkkiksiin ;)
On kesäkuun ensimmäinen sunnuntai ja kello lyö puolta päivää. Joensuun keskustan tuntumasta löytyvällä Ilosaaressa on monta onnellista ja väsynyttä kalastajaa. Osa kalastajista ei ole nukkunut yli vuorokauteen ja väsymys painaa silmäluomia alaspäin, taistelu painovoimaa vastaan on suuri.

Moni tuttuni on ihmetellyt ja miettinyt onko tässä mitään järkeä. Vetää ittensä piippuun juosten eri kalalajien perässä ympäri Suomen. Toiset tykkää golfista, toiset urheilusta, minä tykkään lajikalastuksesta eli Fongauksesta. Kalamaraton, on tämän hienon harrastuksemme kohokohta.

Jos lähdetään purkamaan Joensuun Kalamaratonia onnistumisten kautta, niin tarina alkakoot näin. Kirjoitan tarinan lähes kaikkine paikkoineen. Näin te Helsingin ja Kotkan Kalamaratonin kisaajat, tai muut joita kilpailu kiinnostaa saa hieman paikkoja suunnittelua tukemaan.

Reilu tunti ennen kilpailun alkua, kun puhkeaa autosta rengas, voisi todeta kaiken menneen päin P:tä. Kiitos Lesnan Naputtajien Jounille rengasrikon huomaamisesta. Kuitenkin paikallisten avustamana löytää Markus ja Mikko liikkeen mikä on auki. Rengas saadaan paikattua ja kaupanpäälle he saavat liikkeen pitäjän yhteystiedot, jos sattuu rengas uudestaan puhkeamaan.

Startti
Punainen taloudellinen perhefarmarimme kiitää pitkin Pielisjoen rantaa. Perässä tumman puhuva Voljo ja Lesnan naputtajat. Menossa on Get a way from Joensuu. Tiemme kulkee lähes perille samaa rataa, kunnes viimeinen mahdollinen risteys eroittaa kulkureittimme.

Ensimmäiset 7 lajia, tämä on monessa mielessä kilpailun mielenkiintoisin vaihe. Onnistutko kuinka nopeasti saamaan lajit. Periaatteessa pelkästään Ilosaaressa oleminen voi tuoda nämä lajit nopeasti, toisaalta muualta lajikirjo on monipuolisempi.

Aloituspaikkaamme en halua kertoa, lajilistamme oli järjestyksessä särki, ahven, pasuri, sorva, lahna, ruutana ja salakka. Rajapyykkiin kävimme kolmessa paikassa ja ajaksi saimme 13.26, emme ihan onnistuneet nopeimmassa ajassa ja jäimmekin harmittavasti kakkoseksi.
Aamuvinkit ja nopea kuha 
Apina, orava ja koko eläinkunta tipahti Markuksen niskalta.
Aamulla ennen saapumista Ilosaareen kävimme Jokierässä ostoksilla. Tuijotin pitkään tikapuilla keikkuvaa myyjää miettien, että onpa tutun näköinen.

Hetken tuijottelimme toisiamme kunnes hän totesi  ootko sä Salosen Jussi?” Olenhan minä ja silloin muistin. Myyjä oli Mikko, opiskelukaverini Savonlinnan Varpalan ajoilta reilun 13 vuoden takaa.

Markus, jolle on langennut meidän tiimissä kuhanjigaus oli jälleen haukkana paikalla. ”Kerropa päivän ottivärit”, pussiin sujahti pari punaista ja keltaista jigiä.

Näillä nappaa, ja niinhän se nappasikin. Itse olin onkimassa säynettä ja seipiä Ilosaaren laguunissa kun Markus huutaa, NYT ON KALA! Väsyttely kävi nopeasti ja koukkasimme haaviin kuhan. Mikko, nyt mitta. 47cm, se on siinä. Matka voi jatkua. Olin itsekin onnistunut saamaan kadoksissa olleen säyneen rannalle ennen kuhaa ja lajimäärämme oli noussut 9 lajiin.

Korkeita vaaroja ja erämaajoki
Olimme saaneet karhuvaroituksen, kuulemma suunnistaja oli juossut karhun kanssa kilpaa Kolvananuuron suunnilla. Tuonne mekin olimme menossa. Leppoisan jutustelun lomassa pieni pelko ui puseroon, entä jos… Mikko toteaa pelkoomme, otetaan puukko ja batam! vedetään nallen kaula auki. Itse mudun kalastamisessa ei kokeneilla konkareilla kauaa nokka tuhissut, pääsimmekin jatkamaan matkaa kohti kirkas vetistä Kuusojaa.

Kuusoja, on keskikokoinen Pieliseen laskeva joki. Tämä erityiskalastuskohde piilottaa sisäänsä taimenia ja harjuksia. Kahlailin virtapaikan reunaa ja seurasin virrassa uivia pieniä harjuksia, ei ylity noilla kaloilla 35cm alamitta. Jatkoimme kimpassa jokea alavirtaa kalastellen syvempiä monttuja.
Alavirrasta kuului pieniä ärräpäitä, Mikolla oli käynyt taimen pyörähtämässä special taimenlipan perässä. Uusi heitto, ja nyt on kiinni. Sain seurata vastarannalla kun komean kokoinen taimen yritti taistella itseään irti.

Olimme miettineet ennen metsään lähtöä, ottaisimmeko haavin mukaan vai emme. Olimme päätyneet viimeiseen vaihtoehtoon, huomasinkin, että taimen ei halunnut antautua helposti ja päätin nopeasti suorittaa metsästrippauksen, pääsinkin kalsariosastolle kun Mikko päätti lopettaa pelleilyn ja nosti komean taimenen rannalle suoraan siimasta.

Mikäli kilpailussa oltaisi menty erityiskalastusalueiden säännöillä, olisi taimen ollut reilusti alamitan ylittävä, kilpailussa halutaan kuitenkin suojella heikkoja taimenkantoja ja alamitta on yhdenmukaistettu 50cm koko kisa-alueella.


Eip voi mitään, matkaan alaspäin kohti seuraavaa monttua. Pientä lippaa käy töytäisemässä suurehko kala. Uudestaan heitto monttuun, näen kun kohti jalkojani lipuu kaunis ruskeahko hahmo. Upea taimen käy näyttäytymässä ja ottaa suunnan kohti syvyyksiä. Olikohan sama kala minkä hetkeä myöhemmin toinen tiimi kävi nostamassa, pituutta huimat 57cm.

Pikaseipi ja microhauki
The suurkalastaja

Löysimme perjantaina harjoituksissa pienen puron missä seipiä oli montut täynnä. Tämän lajin koukkaamisessa ei kauaa nokkatuhissut.


Hauki, tuo limatuubi mitä on Pielisjoen lumpeikot täynnä puuttui toistaiseksi lajilistaltamme. Kävimmekin katsomassa erään ojan suualuette kymmenpiikkien toivossa ja poikien samalla haukea heitellen.

Hetken heittelyn jälkeen Markus huusi, tuu lirkillä tänne. Täällä on hauki. Aivan rantamatalassa oli pieni 10cm mittainen hauki.

Vaihdoin 32 koukkuun suuren kiemurtelevan kärpäsen toukan ja tarjosin sitä hauen eteen. Hetken hauki seurasi toukan liikkeitä, pääkääntyi käteni tärinän mukaan ja kuin Räikkönen viivalta pinkaisi tuhannet pienet hampaat omaava hauen poikanen kohti toukkaa.

Tiesin, että 0,069 siima ei kestä hetkeäkään hampaissa ja samalla kun toukka katosi nykäisin vastaan saaden koon 32-koukun nappaamaan suoraan ylähuuleen kiinni. Naurussa oli pitelemistä kun lajilistamme 12 laji oli ylhäällä.

Viiden minuutin suutari
Viime vuonna mäskäsimme ilman suurempaa miettimistä melkein viikon ennen kilpailun alkua. Tänä vuonna meidän piti mäskätä kevyesti aloittaen torstai iltana ja jatkaen siitä lauantaihin asti. Teimme mäskimme kuitenkin vasta perjantai iltana ja päätimme, että yksi ilta riittää. Salaiset ainekset saimme sponsorina toimivalta Onkitukku.fi kalastusverkkokaupalta, ja reseptin putiikin pitäjältä Tomilta.

Kaksi valioyksilöä
Saavuimme Varaslammen rantaan ja paikalla olikin jo yksi joukkue, lajimäärä taisi heillä olla neljä, tuolloin meidän listalla oli jo 12 lajia.

Markus päätti tehdä lisää mäskiä ja heittikin nopeasti omalle mäskipedilleen houkuttimeksi hajoavaa tavaraa. Paikalle saapui kolmaskin joukkue, tämä tiimi kulki koko kilpailun pyörällä ja heidän kylmälaukussa olikin mukavasti olutta.

Ajattelin koputtaa kepillä jäätä, ja sainkin puhuttua itselleni yhden oluen. Olimme laskeneet, että voimme onkia suutaria pimeään asti eli useamman tunnin.

Rupattelun lomassa Markus huomaa, että hänen kohonsa on veden alla. Nopea vastaisku ja heti käy ilmi, että siiman päässä ei ole mikään pieni kala. Tiputan oluen ja juoksen haavin kanssa rantaan, suutari yritti taistella siimaa lumpeisiin, tässä kuitenkaan onnistumatta ja lopulta kala antautui haaviimme. Kala kuiville ja hirveä huutokonsertti voi alkaa.

Kuin alkukantaiset neandertali-ihmiset huusimme ja pompimme rannalla näyttäen kaikille kuinka iloisia olimme. Otimme kuvat ja toivotimme muille tiimeille onnea ja kerroimme samalla missä kohtaa mäskimme ovat, ja annoimme lisäksi salaiset syöttimme heille. Lopulta sunnuntaina kävi ilmi,että mäskipedeiltämme oli noussut lähes kaikki kilpailussa saadut suutarit. Kalojen keskipainon ollessa yli 1.5kg :D

Kiiskiä ja jotain muuta
Seuramme pj seurasi kisaa tiivisti.
Tämä limainen ja piikikäs kaveri on Helsingissä tuttu saalis. Joensuussa lajia joutuu hieman etsimään, vaikka öisin rantakivikoissa silmät loistavatkin. Istuin jälleen ongella odottaen pimenemistä, onginnan lomassa tutkin taskulampulla kivenkoloja.

Huomaan kuinka yhdessä kolossa pyörähtää pyöreähkö pyrstö. Ei ole nulju, oli suurempi. Markus! Tuo matoja, viritän ongen kolon toiselle puolelle ja koska Markuksella on lirkkien viritys menossa voin laittaa toisen ongen kolon toiselle puolelle. Batam! JEE, jätkät! Meillä on MADE!

Hetkeä aikaismmin olimme lukeneet kisajärjestelmästä, että Kymin Naaraajat olivat saaneet mateen. Sinne meni se ässä :D

Vastarannalla Helsingistä tuttu Isi ja poeka kalassa joukkue onki sorvaa ja kuvaviestistä tunnistamisen jälkeen sellaisen oli myös saanut. Huusin heille, tulkaa tänne täällä on teille made! Lähes kymmenen sentin tarkuudella näytin kohdan missä olin nähnyt toisen yksilön ja lopulta he olivatkin saaneet lajin ylös. Meillä Mikko oli onnistunut kivennuoliasen pyynnissä ja kiiskenkin noustessa oli kyseisen paikan lajit ongittu.

Anteeksi Tony, tuli pieni kihrotusvihre kun kännyllä naputin :D

Ennustajan vikaa?
Kymmenpiikki metsällä
Paikallistuntemuus ja mahdolisuus harjoitella vei meiltä kirkkaimmat mitallit. Kymmenpiikki paikkaa etsimme viimeiset viisi tuntia. Kävimme puroja ja ojia läpi Noljakassa, Marjalassa, Reijolassa, Aittolammella, muutamalla muulla lammella ja ympäriinsä.

Vähänkin sellainen paikka missä Helsingissä on piikkareita oli pysähdyskohteemme. Valitettavasti tänä vuonna jäi piikkari saamatta, ehkä ensi vuoden kilpailussa.

Pilkkien kotia
Joensuusta Helsinkiin on noin 6-7 tunnin ajomatka riippuen vauhdista ja pysähdyksien määrästä. Meidän tiimissä oli kolme ajokykyistä, tosin hyvin väsynyttä kalastajaa. Markus ajoi JNS-Kitee, minä Kitee-LPR, Mikko LPR-Lusi ja Markus loppu matkan kotia. Jokainen pystyi näin nukkumaan hieman univelkaansa pois kun ei ollut ajovuorossa.

 
Yhteenveto
Joensuun Kalamaratonissa lopulta kärkeen olisi vaadittu kaksi lajia enemmän, tarjolla näiksi oli useita. Taimen (4cm vajaa alamitasta), kivisimppua etsimme oikealta rannalta, kirjolohta heitimme useita tunteja ja olisihan se harjus voinut napata kuusojalla.  Kymmenpiikki on todennäköisesti kilpailussa ”noutolaji” kunhan löydämme paikan.
Lesnan naputtajat kakkosien jäsenen tervehdys maanantaina.
Saan olla ylpeä jätkistä, kovaa settiä pistettiin menemään harjoitteluissa ja onneksi saimme muutaman onnistumisenkin. Ulkopaikkakuntalaisena kun pitää kärkisijaa klo 3. asti yöllä, minkä jälkeen paikalliset painaa ohi voi oikeasti olla ylpeä saavutuksesta. 16-lajia, toiseksi nopein 7-lajia ja mieletöntä stemppausta ja jeesausta paikallisten pärjäämiseksi.

Upeat ihmiset ja mahtava kilpailu, tätä lisää, uusia kaupunkeja mukaan...

Kalamaraton Joensuu tulokset

Hieno lajisikermä

 

Sija Nimi 7 lajin saantiaika Laji lkm Kaupunki
1 Sillinkutojat 13:40 18 Joensuu
2 Lesnan Naputtajat 1 13:00 17 Joensuu
3 SKES Taimentiimi 13:26 16 Helsinki
4 Team Karvalakkihauki 21:00 16 Joensuu
5 Pohjatärppi & Hörppy (PTH ry I) 14:31 15 Joensuu
6 Lesnan Naputtajat 3 14:55 15 Joensuu
7 Joukkue 13:52 14 Joensuu
8 Kymin Naaraajat 15:58 12 Kotka
9 Isi ja Poeka Kalassa 21:22 12 Joensuu
10 Sorvan Tuusaajat 19:10 11 Joensuu
11 Team Hangover 0 10 Joensuu
12 Team Väpelöt 11:30 8 Joensuu
13 MILF 0 7 Joensuu
14 Lohta Kalloo 0 6 Joensuu
15 Kalanräplääjät 0 6 Joensuu
16 Jokerikalastajat 0 6 Joensuu
17 Pystyrysät 0 4 Joensuu

Lajilistamme: Ahven, Lahna, Pasuri, Särki, Sorva, Ruutana, Salakka (7-lajia), Säyne, Kuha, Mutu, Seipi, Hauki, Suutari, Made, Kivennuoliainen, Kiiski

Lopuksi haluan kiittää kaikkia kalakavereita jotka ovat kannustaneet meitä kilpailun aikana. On hienoa huomata kuinka Kalamaraton on yhdistänyt monia meistä ja tuemme toisiamme.

Skes Ry Taimentiimi kiittää kaikkia kilpailun mahdollistaneita ja mukana olleita. Ensi vuonna uudestaan, entistä kovempaa settiä ja rikotaan yhdessä vanhat lajiennätykset!

5.6.2013

"Johan on markkinat"


"Johan on markkinat", sitä tehdään jo kalapaikkojen kauppaa Joensuun Kalamaratoniin liittyen ;) Enpä olisi reilu vuosi sitten kisan jälkeen uskonut, että paikalliset kysyy minulta paikkavinkkejä.

Ennen riitti kun surffaili alkuvuoden Bing -ja Google mapsilla pitkälle yöhön. Rantsuun lähdettiin jätkien kanssa grillailemaan ja fiilistelemään, ehkä kalastettiin jos jaksettiin. Tärkeintä oli kuitenkin viettää hauskaa yhdessä.

Helsingissä ja Kotkassa kisattiin toukokuussa, Joensuu on edessä kesäkuussa. Näitä kahta kilpailua ei voi kuitenkaan verrata keskenään, molempia odottaa vuosi vuodelta enemmän ja molemmissa on hienoa puolia.

Joensuussa vastassa on uudet innokkaat lajikalastajat vs muutamat kokeneemmat joukkueet. Voisikin sanoa Joensuun osalta, taito vastaan innokkuus ja paikallistieto. Helsingissä meillä on mahdollisuus kalastaa ennen kilpailua ja kilpailun jälkeen uusia paikkoja.

Joensuuhun lähdemme kädet levällään, yhden kilpailun pohjalta kymmenen lajia tulee onnistumaan. Entäs ne muut, mistä harjus tai kivisimppu? Nouseeko ratkaisulajiksi sittenkin suutari tai joku ennalta arvaamaton speciaali?

Toimiiko meidän tuleva kisataktiikka paremmin kuin Helsingissä, tuleeko jälleen ukkonen pilaamaan seipipisteen onkimisen tai jääkö lahna saamatta? Näihin kysymyksiin tulemme etsimään vastauksia tulevana viikonloppuna.

Kalamaraton on enemmän kuin kilpailua, se on iso laajeneva yhteisö. Ennen Joensuu oli vain iloisten Karjalalaisten ihmisten kaupunki, nyt se on "koti" kilpailuista hienoimmalle.

Me tulemme taas... Varokaa vaan paikalliset, pääkaupunkiseudun Fongarit ovat ottaneet haasteen vastaan.

Toinen ongelma onkin se millä pääsemme Joensuuhun...

Mikolla on auto, joka ei pysy käynnissä.
Markuksella on auto, jossa on nestettä sen hetken, kunnes kaikki valuu pihalla.
Minulla on auto, jossa on melkein uudet kitkat alla, eikä budjetti anna periksi kesärenkaiden hankintaa.  Lisäksi pyyhmet ei toimi.
Onneksi Markuksen naapurin Toyota maasturi, joka on todella diesel pihi (10l/100km) löytyi reissu autoksemme.

Me olemme valmiit, onko Joensuu?

Kiitos Onkitukku jälleen sponsoroimisestamme.

Suositut tekstit