30.7.2013

Tule hyötyliikkumaan Malmille 4.8.2013 klo 10.00 alkaen

Perinteeksi muodostuneen Longinojan kunnostustalkoot koputtavat jo nurkantakana. Puroa on kunnostettu vuodesta 2001 lähtien Skes ry:n Taimentiimin ja Virtavesien hoitoyhdistyksen kanssa, viime vuosina talkoiden kunnostusmateriaalit on lahjoittanut Helsingin kaupunki.

Aikaisemmissa purotalkoissa on pystytty ennallistamaan perattua ojaa takaisin solisevaksi puroksi. Tulevien talkoiden tavoitteena on luoda parempia elinalueita Latokartanontien yläpuolella olevalle kivetylle uomalle. Uoman kunnostus tulee olemaan vastaisuudessa Malmille saapuvien ja sieltä poistuvien ilona autolla tai muuten liikkuen alueen tiestöä.

Kunnostus viimeistelee Helsingin kaupungin tekemän uuden kevyenliikenteen raitiston sijoittuen uuden alikulkutunnelin välittömään läheisyyteen.

Tien alapuolella tullaan tekemään ennaltaehkäisevää työtä. Eroosiosta kärsivästä rannasta irtoaa kiintoainesta mikä taas täyttää puron monttuja sekä tukkeuttaa saraikkoja. Talkoissa tulemme tukemaan penkkaa puuaineksella ja näin vähentää uomaan siirtyvän kiintoaineksen määrää.

Tule ja kanna kivesi uomaan, taimenet ja puroluonto kiittää. Longinoja on yksi monista Vantaanjoen sivupuroista joissa uhanalainen taimen pystyy lisääntymään. Kiitos tästä kuuluu sadoille talkoolaisille sekä kaikille projektia tukeneille.

Ilmoittautumiset juha.salonen@skes.fi. Autolla saapuvien kannattaa ajaa Haaga Helian parkkipaikalle, talkooalueelle matkaa on vajaat 100m. Busseilla tulevat voivat katsoa Reittiopas.fi palvelusta saapumislinjat.

Talkoolaisille luvassa maittava kenttäruokailu kera pakkikahvien.


Näytä suurempi kartta

27.7.2013

Täyden kuun hyttyskuljetus co


Kesälomani todennäköisesti viimeinen pidempi kalareissu on takanapäin. Jälleen turbo huusi ja maisema vaihtui, kuten muutamana aikaisempana vuotenakin.

Minulle suunnistaminen Rutikka nimiselle lammelle on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Joka vuosi kun olen käynyt piikkimonni pisteen onkimassa, olen suunnistanut jotenkin väärin. Pääsimme kuitenkin perille. Pääsimme lammenrantaan, kasasin ongen ja ihmettelin kun uimarannan suunnalta kuului huutoa "tippuiko teiltä jotain?".
Piian elämänpiste
Kävelin naisen luokse, samalla kokeilin oikeaa reisitaskua. Auton avain näköjään :D  Kiitin rouvaa ja lähdin jatkamaan onkimista. Lillumaan jäänyt syötti olikin kelvannut piikkimonnille ja pienen pieni, vain 5-7cm kala pääsi kuvauksen jälkeen takaisin elementtiinsä.

Olimme sopineet että, lähdemme Vantaalta ajamaan kimpassa Mikon ja Piian kanssa klo 17.30, tällöin olisi reilusti aikaa onkia Rutikalta monnipojot ja Hämeenlinnan takamailta puronieriät ennen ankeriaan pyyntiin siirtymistä. Kuhanjigaan.com verkkokaupan Teppo Takalan kanssa olimme sopineet, että noin 21.00 olisimme ajamassa takaisinpäin puronieriä keikalta kohti Hämeenlinnaa.

Ennen saapumista purolle näimme isäni kanssa suuren mustan hahmon pellolla tulevan kovaa vauhtia kohti tietä. Tööttäsin, ja laitoin hätävilkut päälle, samalla hiljensin etenemisnopeutemme etanatasolle. Muutaman askeleen ajan saimme seurata tätä metsiemme jätin etenemistä pellolla kohti autotietä kunnes se päätti loikata eteemme näyttäen ylväytensä.  Komea hirvi, paljoa lähempää en tuon kokoista eläintä haluaisi nähdä. Näimme vielä valkohäntäkauriin joka sekin hävisi ylväästi pomppien penkkojen pusikoiden läpi metsään.

Suomen kaunein kala?
Puronieriän kalastus on loppujenlopuksi nopeaa hommaa. Suuren tierummun alapuolella olevan montun syvyyksistä nappasi tälläkin kertaa nopeasti pieni purkkari. Otin nopeasti kuvan ja laskin kalan takaisin. Mikon vuoro, hän onnistui koukuttamaan kaloja mutta, ylös asti ne eivät suostuneet nousemaan.  Lopulta usean minuutin yrittämisen jälkeen onnistui Mikko nostamaan myös lajipisteensä kuiville.

Sillä välin kun olin itse tutkimassa puroa toiselta puolelta tietä, oli rummun montussa käynyt saukko nappaamassa iltapalaksi muutaman purkkarin. Voisiko tässä olla syy siihen että, lopulta vain isäni jäi ilman purkkaripistettä.  Kello raksutti armottomana kohti kymmentä ja oli aika lähteä ankeriaan pyyntiin.

Tuttua kuittailua

Matkalla Tepon luokse tuli puhelimeeni tiedustelu saapumisajastamme ja samalla tieto ensimmäisen ankeriaan nousemisesta kuiville. Odotuksen vain kasvoi tuon tiedon myötä.

Meil on metsässä nuotiopiiri...
Perinteeksi reissuillamme on tullut jatkuva kaverille kuittailu ja vinoilu. Omalta kohdalta aiheet liittyvät vakioeväisiini, eli banaaneihin sekä uuteen vapatelineeseeni. Edellisellä ankeriasreissulla vapatelineen kasaamiseen meni sen verta paljon aikaa että, pojat olivat kerinneet virittämään vavat pyyntiin ennen telineeni pystyssä olemista.

Tämä kuittailu takaraivossa olinkin kasannut telineen valmiiksi ja vain kaksi osaa täytyi kiinnittää jalkojen avaamisen lisäksi. Teline oli pystyssä, vavat pyynnissä, nyt pakkikahvia odottamaan. Teppo kertoi kuinka oli saanut jo yhden ankeriaan ennen meidän paikalle saapumista. Lähtötilanne oli siis hyvä, ankeriaan lisäksi rannalla oli käynyt kolme mitta kuhaa sekä muutama ahven.

"Toitte mukana hyttyset ja tuon kirkkaana loistavan möllykän". Vastarannan puiden takaa valonsillan loi kirkas täysikuu, "nyt loppu syönti". Teppo, joka on pyytänyt huomattavasti enemmän ankeriasta kuin allekirjoittanut yleensä tietää mistä puhuu. Illan aikana oli vain muutama heikohko tärppi.

Eniten äksöniä aiheutti ohitse uistellut kahden miehen veneseurue. Juuri kun oli ottamassa grillistä makkaraa, rupesi häläri huutamaan hoosiannaa. Telineessä oleva Shimanon baitrunner kelan puola pyöri tiuhaa tahtia tyhjäksi, samalla häläri huusi taukoamatonta piipitystä. Tepon vavassa sama homma, puola pyöri ja häläri huusi.

Ohitse uistelleen veneen vedossa ollut uistin oli vetänyt molempien siimojen ylitse. Emme huomanneet että, veneellä oli ylipäänsä vapoja vedossa. No nyt sitten veneen päässä luultiin ison kalan olevan kiinni kun samalla 3,6m karppivapani oli luokilla.

Hetken selvittelyn ja noitumisen jälkeen saimme siimamme irti toisistaan ja herrojen uistelu pääsi jatkumaan. Omassa kelassa siima oli pompannut puolalta ja sotkussa oli ainakin 30m siimaa.

Lopulta kun sotkut oli selvitetty ja välineet laitettu uuteen pyyntiin alkoi kello lähentyä puolta yötä. Lopulta saimmekin tämän jälkeen vain pari vientiä, näissäkään saalis ei tarttunut kiinni. "Missä on sun banaanit", kysyi Teppo. Totesin että, ne on syöty jo, totesin Tepolle. "No siks ei tuu ankeriasta", vastasi Teppo.

Loppujenlopuksi reissu oli hieno ja antoisa, vaikka yksi tavoite lajeista jäikin saamatta. Mikon uusi tuttavuus sopeutui hyvin joukkoon, täytyy tosin opetella käsittelemään tofunakkeja hieman paremmin kuin mitä tällä keikalla ;)

Alustava uusi ankeriaskeikka on jo sovittu elokuulle. Katsotaanpa jos silloin tärppäisi lieropojo.

18.7.2013

Lieksa - Pielinen - Koli - Uimaharju

Kesäloman ensimmäinen, aahh...

Kauan odotettu kalareissu Matin kanssa oli vihdoinkin edessä. Ajaessani Uimaharjuun pysähdyin katsomaan hiirihaukan saalistusta metsäaukeen yläpuolella. Uimaharjuun päästyäni kävin ostamassa itselleni janojuomaksi yhden oluen. Uimaharjun vieraslaiturissa istuskelin ja nautin tämän lomani ensimmäistä olutta. Kylmä Sandels sihahti ja siivitti minut lomareissun tunnelmiin. 

Oluesta nauttimisen lomassa heittelin jigiä, montaa heittoa ei tarvinnut heitellä kun ensimmäinen kala oli kiinni. Tämäkkä tärppi vain pari metriä ennen laituria. Ensimmäisellä yrityksellä kala ei jäänyt kiinni, nopea tiputus ja batam siimani päässä taisteli kala. Nopea väsytys, kala sen verran veden pinnan päälle, että sain väännettyä koukun irti hauen suupielestä.

Matti saapuikin perheensä kanssa hetkeä myöhemmin. Kalakamat autoon ja matka Lieksan taakse voi jatkua. Reissumme matkasuunitelmat tulisi menemään seuraavasti. Autolla Lieksaan, sieltä takaisin veneellä Uimaharjuun ja Matti jatkaisi veneen kanssa Joensuuhun.

Mökillä juotiin tervetuliais kahvit, purettiin ylimääräiset tavarat ja otettiin suunta kohti takamailla kulkevaa jokea. Matti on aikoinaan saannut joesta taimenia ja nyt yhtenä tavoitteena oli katsoa olisiko niitä vielä pelipaikoilla. Toiseksi tavoitteeksi asetimme Matille Lesnan Naputtajien maratonin 2 pisteen seipin onkimisen.

Luonnontilaista koskea
Pitkä pätkä ajettiin hiekkatietä kunnes vihdoin pääsimme joelle. Kaunis luonnontilassa oleva koski alkoi puhtailla soraikoilla jatkuen kivisenä kohti alavirtaa. Normaalisi tämmöiset paikat olisi pilattu nostamalla kivet rannoille, soraikot olisi peittyneet ojituksista irti lähteneelle hiekalla tai muulla paskalla mitä virta tuo mukanaan. Tämä joki olikin mukava poikkeus verrattuna näihin lukuisiin pilattuihin virtavesiin.

Koskesta nousi komeita ahvenia

Kosken montut ei valitettavasti tarjonnut täpläkyltiä, raitapaitoja nousi tasaisesti jokaisesta vähänkin syvemmästä kohdasta. Ensimmäisen koskipaikan ensimmäinen isompi suvanto ja ensimmäinen kunnon tärppi. Hetken kala taisteli kunnes suostui näytille.

Reilu kilon painoinen hauki oli napannut pienen vaapun suupieleensä ja kuljetteli sitä mukanaan hetken niin vetten alla kuin päälläkin. Nämä pirteät "koskihauet" tarjoavat välillä hauskoja väsytyksiä verrattuna järvillä eläviin lajitovereihinsa.

Matti oli koukuttanut ongella tasaiseen tahtiin seipiä. Tavoite yli 60g painava seipi oli kuitenkin edelleen koukuttamatta. Vasta toisen kosken suurimmasta suvannosta napsahti, komeasti yli tavoite painon. Painoa seipille tuli hurjat 70g. Tämän myötä Matti siirtyi Lesnan Naputtajien vuosittaisessa Kalamaratonissa seipi sarjassa 2 pisteen kalaan. Kaksi pistettä saa kun on saanut kyseisen lajin suurimman punnitun yksilön.

Seipin saamisen myötä oli aika lähteä tallustamaan autolle. Matkalla löysimme mesikämmenen seisovanpöydän. Ei ollut pitkä aika siitä kun karhu oli kaivanut kannosta muurahaisen munia. Muutama tassun painalluskin nähtiin pehmeissä mättäissä.

Palasimme mökille ja söimme Matin äitin tekemät kyljykset perunoiden kera kunnes taas mentiin. Nyt oli tavoitteena saada yli 1,19kg painava hauki millä rikottaisiin kesälomani tämän vuoden haukiennätys. Parit bomberit perään ja uistelemaan. Batam, niiasi vapa heti ensi metreillä. Hauki oli napannut kultaisen bomberin huuleensa ja nousi veneeseen. "Varmaan pari kiloa", toteaa Matti. Päivän toinen asetettu tavoite oli saavutettu.

Kalaa oli... Lämpötila-anturi rikki!
Kolmas tavoitteemme oli saada mittakuha. Viekijärvi on yksi Pohjois-Karjalan tunnetuista kuhajärvistä. Kiersimme parhaita paikkoja ja heti oli huomattavissa, että syönti ei ollut kaikista paras. Illan saaliiksi jäi kaksi mittakuhaa, 5 alamittaista sekä vajaa tusina hauen tumppeja.

Koitti lauantai aamu, olimme syöneet Matin äitin valmistaman maittavan aamupalan ja pakanneet veneen. Majapaikkamme oli valmiina seilaamaan halki Viekijärven, Petäjäjärven, Pajujärven ja loppupätkän Viekinsuunjokea. Tähän reilun parinkymmenen kilometrin matkaan meni aikaa reilu tunti.

Kymmeneltä laskimme uistimet ja otimme suunnan kohti Pielistä. Matka jonka aioimme uistella olisi noin 50 kilometriä. Seurasimme karttablotterista kuinka vedenalainen harjanne kulki kohti Kolia. Takilassa vaappu ui syvyydessä missä kaiku näytti kalojen olevan. Luvassa oli pitkä, ja todennäköisesti tapahtumiltaan hiljainen uisteluretki kohti kansallismaisemia.

Matin iltapala alkaa selviämään
Ensimmäisen tapahtuman saimme vasta pienen matalikon ylityksen jälkeen kun syvän päältä nousi potkurivirrassa uineeseen Rapalan Shad Rappiin pannukarkea ahven. Matti nappasi ahvenelta niskan nurin ja laittoi sen kylmälaukkuun. Matin iltapalan ensimmäinen osa oli blakkarissa.

Taustalla Kolin vaarat.
Hiljaiseloa jatkui seuraavien kymmenien kilometrien ajan. Vaihtelimme takilan syvyyttä seuraten pohjan vaihtuvia muotoja. Hattusaaren jäädessä taakse nostimme vieheet ja ajoimme Kolin alamajalle päiväkahville. Kahvit nopeasti huiviin ja takaisin vesille. Laiturista lähdöstä kerkesi kulua vain hetki kun uistintenlaskun aikana veneen takana kävi täpläkylkinen kala kokonaan tervehtimässä meitä valaen samalla uskoa mahdollisn tavoitteemme täyttymiseksi.

Kalamiesten viikonloppureissun eväät
Illan kohokohta oli kun neljässa vavassa oli tapahtumat samaan aikaan. Itse kelasin ylös parin kilon hauen, Matti otti potkurivirrasta napanneen raitapaidan ruokakalaksi. Seuraavat kaksi jäikin vain tärpeiski. Hetkeä myöhemmin keskellä syvännettä olevan 6m pakan päältä nappasi reissun ensimmäinen mittakuha. Venyttäen mitan täyttävä kuha sai lähteä jatkamaan matkaa. Matin iltapalaksi riitti lopulta kolme pannukarkeata ahventa.

Seilasimme ympäri Kolin kansallispuiston saaria etsien vapaata leiripaikkaa. Harmiksemme monessa paikassa oli veneitä ja viimeinen järkevä paikka vietiin juuri kokkamme edestä kun uistelija meni edeltämme siihen. Tuulen sunnuntainen suunta oli paikan valinnan tärkein kriteeri. Tulisimme nimittäin nukkumaan veneessä ja emme halunneet ankkuroitua tuulenpuolelle.

Suurimman Hiekkasaaren leiripaikalla oli nuorisoa nauttimassa nuotiotulesta, kun lähestyimme rantaa tuli yksi
Matin lopullinen iltapala
heistä kertomaan että ovat lähdössä hetken päästä takaisin mökille. Saimmekin veneen vedettyä rantahietikolle. Iltapalana itselläni oli kunnon grillimakkaraa ja Matilla kolme ahventa. Lihojen ja kalojen lisäksi menuun kuului kylmä olut, ruisleipä ja venäläinen pippurimeetfursti.

Aamuista herätystä säesti kalasääski pariskunta. Pariskunnalla on pesä erään kansallispuistossa olevan pienen saaren kärjestä löytyvän männyn latvassa. Aamukahvit valmistui pannussa nuotiolla, Matti kävi yrittämässä vastarannan lahdukasta harjusta kahvien valmistuessa.

Sunnuntai aamuna otimme suunnan vielä kerran kohti Pirunkirkon alapuolella olevaa lahdenpohjukkaa. Laskimme uistimet ja päätimme vetäistä vielä kerran yrittäen tavoite lajejamme. Saimme aamuisella uistelureissullamme vielä yhden mittakuhan, takilassa kävi pari kalaa tukistamassa vaappua jäämättä kuitenkaan kiinni.

Kun olimme kiertäneet Suuren-Kopran hiekkasaaren nostimme vieheet ylös ja otimme suunnan kohti Uimaharjua. Urkuauki matkaan meni Matin heittämät 40 minuuttia.

Ahvenisen kesäkiskalla kiskaisimme pari kuppia aamukahvia ja rupattelimme mukavien myyjättärittärien kanssa kalastuksesta. Saimme kuumimmat vinkit alueen kuhien päänmenoksi ja tuoreet munkit. Ahvenisen sillan alla on lähes pohjanmuodoissa lähes pystysuora seinämä. Takilassa uivaan vaappuun iskikin pirteä hauen pulikka heti seinämän reunan ohittamisen jälkeen.

Uistelimme vielä hetken Rukaveden kapeikkoa kohti Uimaharjua kunnes kelasimme vieheet ylös ja ajoimme kaasu pohjassa kohti määränpäätä.

Tavoitteeksemme Pielisellä uistelulle olimme asettaneet taimenen tai lohen koukuttamisen. Voisiko tavoitteen saavuttamista tulevaisuudessa edesauttaa Lieksanjoella tehtävä hieno työ näiden lajien lisääntymisalueiden kunnostamisella. Harmittavasti sekä Lieksanjoessa, että Pielisjoessa on voimalaitospadot mitkä estää luontaisesti näiden lajien vaelluksen ja paluun takaisin synnyin jokeensa.

Hieman ennen puolta päivää päättyi perjantaina samoihin aikoin alkanut retkemme. Vaikka saalista ei hirveästi noussut oli reissu erittäin onnistunut. Veneessä nukuttu yö, saaressa nautitut aamukahvit ja Kolin edustalla vietetyt uisteluhetket pysyvät muistossa pitkään.

Kiitos Matille reissun järjestämisestä, hänen vanhemmillee mökilla tarjotusta majapaikasta sekä maittavista eväistä.

11.7.2013

Ahh kesäloma viikko 2

Hiiskosken juoksutus näkyy Siikavirran sillalla.
Jokirapu elementissään.
Kalastuksellisesti tämäkään lomaviikko ei tuonnut suuria saaliita. Hienoimmat hetken koin kun rämmin pieniä jokia ja puroja majapaikan lähialueella.

Ensimmäinen kosketus uuteen kohteeseen ja siiman päässä tiukasti taisteleva vajaan parin kilon jokihauki. Hetken sai haukea väsytellä kunnes antautui ja pääsi jatkamaan elämäänsä.

Saimaan järvilohen ja taimenten tila ja elinolot ovat kiinnostaneet minua useamman vuoden ajan. Olenkin käynyt vuosittain katsomassa miltä Ala-Koitajoki näyttää ja kartoittanut muitakin virtavesiä Ilomantsin alueelta.

Ala-Koitajoella Hiiskosken lisäjuoksutus on tehnyt ennen pienestä joesta hieman mahtavamman virran.

Olisi hienoa nähdä kuvia menneiltä ajoilta ennen patoa ja tekojärveä. Tainnut koskien kuohujen pauhu kaikunut vaaroilla pitkälle kertoen virran voiman.

Olen yrittänyt löytää puroa tai jokea missä eläisi luontaisesti taimenia tai harjuksia. Vaihtoehtoja on lukuisia, suurinosa kartoissa näkyvistä puroista on muutettu ojiksi ja niitä ympäröivät suot on ojitettu. Olenkin yrittänyt vältellä tämmöisiä paikkoja etsinyt hieman suurempia järvistä tai lammista lähteviä virtoja.

Muutaman nätin puron olen löytänytkin. Toisessa jopa varmistetutisti on taimenia. Nämä pienet purot toimivat poikasaittoina, osa purossa syntyneistä kaloista lähtee vaeltamaan ala -tai yläpuoliseen vesistöön palaten muutaman vuoden päästä jatkamaan sukuaan synnyin puroonsa.

Ajatusleikki, JOS kaikissa Saimaan vesistöalueen puroissa onnistuisi lisääntymään yksi taimen pariskunta. Paljonko poikasia vuodessa syntyisi vesistön alueelle?

Mustikka mettällä
Suurta nautintoa on ollut seurata pihaa ympäröivillä pelloilla saalistuksella käyviä petolintuja. Päivittäin sinisuohaukka pariskunta jahtaa saalista pellon pintaa liidellen, välillä maakotka käy lentämässä näytöstyyliin peltojen yllä.

Järvellä ollessa näkee pesälle palaavan tuulihaukka pariskunnan lentelevän ja kuulee kirkuvien poikasten toivottavan aamu -tai iltapalan tervetulleeksi ravintoketjun seuraavan vaiheen vastaanotolle.

Lisäksi olemme nauttineet luonnonrauhasta, kävimme keräämässä syntymäpäivä piirakkaan mustikat lähimetsästä.

Huomenna starttaa loman odotetuin kalareissu, venematka Uimaharjusta Lieksaan ja sieltä kohti Pielisen suuria selkiä. Tavoitteena viettää pari päiväå veneillen ja seilaillen eri kalalajeja tavoitellen, oppaana Lesnan Naputtajien puheenjohtaja Matti Pasanen.

7.7.2013

Ahh kesäloma

Kalastaja nauttii auringonlaskusta Ilomantsin Tokrajärvellä.
Auringonlasku Ilomantsin Tokrajärvellä.
Lomakalastuksen tavoitteena on tänä vuonna ollut tutustua kivenheiton päässä olevaan Tokrajärveen. Onnekseni vaimon isä oli hankkinut nelitahti Hondan veneen perään. Nyt pystyi tutkimaan näppärästi järveä ja etsimään kaloja kauempaankin. Tavoitteena oli etsiä kaikuluotaimella penkkojen reunoja, pakkoja tai muita ottipaikoiksi kelpaavia kohtia järvestä.

Ensimmäisenä uutena paikkana löytyi läheltä edellisvuosien ottipaikkaa upea matalikko missä syvyysvaihtelut olivat parin metrin luokkaa lyhyellä matkalla. Kyseisestä kohtaa sai uistellessa lähes poikkeuksessa hauen tai pari.

Naapurimökin isännällä oli hetken aikaa ollut samassa paikassa kiinni iso kuha. Kuhia järvestä löytyy, toisen naapurin emäntä oli saanut pari päivää aikaisemmin 4,2kg painaneen kuparikyljen.

Tokrajäven pannukarkea
Illan pimetessä olen seilannut ympäri järveä etsien kaiulla kaloja. Etsimisen tuloksena olen löytänyt lisää otollisen näköisiä paikkoja. Kalat kuitenkin loistivat poissaolollaan, yhden pannukarkean ahvenen onnistuin jallittamaan jigillä. Kyseinen ahven oli poikkeus, täky ei kelvannut kaloille, pilkillä sain vain kiiskiä ja silppuahvenia ja jigit saivat rauhassa kopista pohjan kivikkoihin.

Rantojen lumpeikkoja ja ruovikkoja kun pommitti Rapalan Minnow Spoonilla alkoi tapahtua. Tasaisesti sain pieniä haukia jotka iskivät terhakasti kasvistossa puikkelehtivaan uistimeen.

Suurimmat haukitapahtumat tapahtuivat kuitenkin kun uistelin ja toinen kun heittelin Blue Fox Vibraxin nelos-koon lippaa yhden matalikon päällä. Nämäkään eivät olleet metrikaloja vaan varmaan alta 4kg yksilöitä.

Ruovikkohauki ja ottipeli
Kalastuksellisesti ensimmäisen lomaviikon loppu ei ole mennyt kuten Strömsöössä. Vaikka lähtiessä järvelle vastarantaan piirtyi kaunis sateenkaari, odotti toisella puolella vastassa ukkosrintama. Mennessä pelipaikoille ihmettelin miksi siima katkeaa vaikka mitään erikoista ei tapahtunut.

Vapani, tässä tapauksessa ainoa mukana olevasta on kärkilenkin keramiikasta lohjennut palanen. Tämän palasen lohkeamisen myötä esiin oli tullut partaterään verrattavissa oleva reuna johon monikuitusiiman oli hyvä rispaantua.

Mursin pihdeillä loputkin keramiikat, taka-ajatuksena se että siima ei rispaantuisi enempää. Kun vartin siirtymän jälkeen pääsen vihdoin pelipaikoille, ja aloitin heittämisen huomasin kuinka siimassa oli parissa kohtaa havaittavissa jotain outoa.

Rispaantunut siima
Siima oli kerennyt rispaantua jo niin pahasti, että vain pari säiettä oli jäljellä. Oli siis fiksumpi lopettaa kalastus ja nauttia rauhallisten aaltojen liplatuksesta jota säesti kaunis auringonlasku.

Ensimmäisen viikon saldoksi voisi todeta, paljon pieniä ahvenia, vähän vähemmän suurempia haukia ja hyvin paljon otollisia ottipaikkoja missä kalat ei vaan ollut otillaan.

Kalastuksellisesti odotan lomaviikkoa nro 2 innolla, tuolloin on tarkoitus lähteä Lesnan Naputtajien puheenjohtajan Matti Pasasen kanssa Pieliselle seilailemaan pariksi päiväksi ja tietääkseni Matti on jo jotain päänmenoksi suunnitellutkin.

Kireitä siimoja, itselläni ne on aika löysänä pysynyt :D

Suositut tekstit