Lieksa - Pielinen - Koli - Uimaharju

Kesäloman ensimmäinen, aahh...

Kauan odotettu kalareissu Matin kanssa oli vihdoinkin edessä. Ajaessani Uimaharjuun pysähdyin katsomaan hiirihaukan saalistusta metsäaukeen yläpuolella. Uimaharjuun päästyäni kävin ostamassa itselleni janojuomaksi yhden oluen. Uimaharjun vieraslaiturissa istuskelin ja nautin tämän lomani ensimmäistä olutta. Kylmä Sandels sihahti ja siivitti minut lomareissun tunnelmiin. 

Oluesta nauttimisen lomassa heittelin jigiä, montaa heittoa ei tarvinnut heitellä kun ensimmäinen kala oli kiinni. Tämäkkä tärppi vain pari metriä ennen laituria. Ensimmäisellä yrityksellä kala ei jäänyt kiinni, nopea tiputus ja batam siimani päässä taisteli kala. Nopea väsytys, kala sen verran veden pinnan päälle, että sain väännettyä koukun irti hauen suupielestä.

Matti saapuikin perheensä kanssa hetkeä myöhemmin. Kalakamat autoon ja matka Lieksan taakse voi jatkua. Reissumme matkasuunitelmat tulisi menemään seuraavasti. Autolla Lieksaan, sieltä takaisin veneellä Uimaharjuun ja Matti jatkaisi veneen kanssa Joensuuhun.

Mökillä juotiin tervetuliais kahvit, purettiin ylimääräiset tavarat ja otettiin suunta kohti takamailla kulkevaa jokea. Matti on aikoinaan saannut joesta taimenia ja nyt yhtenä tavoitteena oli katsoa olisiko niitä vielä pelipaikoilla. Toiseksi tavoitteeksi asetimme Matille Lesnan Naputtajien maratonin 2 pisteen seipin onkimisen.

Luonnontilaista koskea
Pitkä pätkä ajettiin hiekkatietä kunnes vihdoin pääsimme joelle. Kaunis luonnontilassa oleva koski alkoi puhtailla soraikoilla jatkuen kivisenä kohti alavirtaa. Normaalisi tämmöiset paikat olisi pilattu nostamalla kivet rannoille, soraikot olisi peittyneet ojituksista irti lähteneelle hiekalla tai muulla paskalla mitä virta tuo mukanaan. Tämä joki olikin mukava poikkeus verrattuna näihin lukuisiin pilattuihin virtavesiin.

Koskesta nousi komeita ahvenia

Kosken montut ei valitettavasti tarjonnut täpläkyltiä, raitapaitoja nousi tasaisesti jokaisesta vähänkin syvemmästä kohdasta. Ensimmäisen koskipaikan ensimmäinen isompi suvanto ja ensimmäinen kunnon tärppi. Hetken kala taisteli kunnes suostui näytille.

Reilu kilon painoinen hauki oli napannut pienen vaapun suupieleensä ja kuljetteli sitä mukanaan hetken niin vetten alla kuin päälläkin. Nämä pirteät "koskihauet" tarjoavat välillä hauskoja väsytyksiä verrattuna järvillä eläviin lajitovereihinsa.

Matti oli koukuttanut ongella tasaiseen tahtiin seipiä. Tavoite yli 60g painava seipi oli kuitenkin edelleen koukuttamatta. Vasta toisen kosken suurimmasta suvannosta napsahti, komeasti yli tavoite painon. Painoa seipille tuli hurjat 70g. Tämän myötä Matti siirtyi Lesnan Naputtajien vuosittaisessa Kalamaratonissa seipi sarjassa 2 pisteen kalaan. Kaksi pistettä saa kun on saanut kyseisen lajin suurimman punnitun yksilön.

Seipin saamisen myötä oli aika lähteä tallustamaan autolle. Matkalla löysimme mesikämmenen seisovanpöydän. Ei ollut pitkä aika siitä kun karhu oli kaivanut kannosta muurahaisen munia. Muutama tassun painalluskin nähtiin pehmeissä mättäissä.

Palasimme mökille ja söimme Matin äitin tekemät kyljykset perunoiden kera kunnes taas mentiin. Nyt oli tavoitteena saada yli 1,19kg painava hauki millä rikottaisiin kesälomani tämän vuoden haukiennätys. Parit bomberit perään ja uistelemaan. Batam, niiasi vapa heti ensi metreillä. Hauki oli napannut kultaisen bomberin huuleensa ja nousi veneeseen. "Varmaan pari kiloa", toteaa Matti. Päivän toinen asetettu tavoite oli saavutettu.

Kalaa oli... Lämpötila-anturi rikki!
Kolmas tavoitteemme oli saada mittakuha. Viekijärvi on yksi Pohjois-Karjalan tunnetuista kuhajärvistä. Kiersimme parhaita paikkoja ja heti oli huomattavissa, että syönti ei ollut kaikista paras. Illan saaliiksi jäi kaksi mittakuhaa, 5 alamittaista sekä vajaa tusina hauen tumppeja.

Koitti lauantai aamu, olimme syöneet Matin äitin valmistaman maittavan aamupalan ja pakanneet veneen. Majapaikkamme oli valmiina seilaamaan halki Viekijärven, Petäjäjärven, Pajujärven ja loppupätkän Viekinsuunjokea. Tähän reilun parinkymmenen kilometrin matkaan meni aikaa reilu tunti.

Kymmeneltä laskimme uistimet ja otimme suunnan kohti Pielistä. Matka jonka aioimme uistella olisi noin 50 kilometriä. Seurasimme karttablotterista kuinka vedenalainen harjanne kulki kohti Kolia. Takilassa vaappu ui syvyydessä missä kaiku näytti kalojen olevan. Luvassa oli pitkä, ja todennäköisesti tapahtumiltaan hiljainen uisteluretki kohti kansallismaisemia.

Matin iltapala alkaa selviämään
Ensimmäisen tapahtuman saimme vasta pienen matalikon ylityksen jälkeen kun syvän päältä nousi potkurivirrassa uineeseen Rapalan Shad Rappiin pannukarkea ahven. Matti nappasi ahvenelta niskan nurin ja laittoi sen kylmälaukkuun. Matin iltapalan ensimmäinen osa oli blakkarissa.

Taustalla Kolin vaarat.
Hiljaiseloa jatkui seuraavien kymmenien kilometrien ajan. Vaihtelimme takilan syvyyttä seuraten pohjan vaihtuvia muotoja. Hattusaaren jäädessä taakse nostimme vieheet ja ajoimme Kolin alamajalle päiväkahville. Kahvit nopeasti huiviin ja takaisin vesille. Laiturista lähdöstä kerkesi kulua vain hetki kun uistintenlaskun aikana veneen takana kävi täpläkylkinen kala kokonaan tervehtimässä meitä valaen samalla uskoa mahdollisn tavoitteemme täyttymiseksi.

Kalamiesten viikonloppureissun eväät
Illan kohokohta oli kun neljässa vavassa oli tapahtumat samaan aikaan. Itse kelasin ylös parin kilon hauen, Matti otti potkurivirrasta napanneen raitapaidan ruokakalaksi. Seuraavat kaksi jäikin vain tärpeiski. Hetkeä myöhemmin keskellä syvännettä olevan 6m pakan päältä nappasi reissun ensimmäinen mittakuha. Venyttäen mitan täyttävä kuha sai lähteä jatkamaan matkaa. Matin iltapalaksi riitti lopulta kolme pannukarkeata ahventa.

Seilasimme ympäri Kolin kansallispuiston saaria etsien vapaata leiripaikkaa. Harmiksemme monessa paikassa oli veneitä ja viimeinen järkevä paikka vietiin juuri kokkamme edestä kun uistelija meni edeltämme siihen. Tuulen sunnuntainen suunta oli paikan valinnan tärkein kriteeri. Tulisimme nimittäin nukkumaan veneessä ja emme halunneet ankkuroitua tuulenpuolelle.

Suurimman Hiekkasaaren leiripaikalla oli nuorisoa nauttimassa nuotiotulesta, kun lähestyimme rantaa tuli yksi
Matin lopullinen iltapala
heistä kertomaan että ovat lähdössä hetken päästä takaisin mökille. Saimmekin veneen vedettyä rantahietikolle. Iltapalana itselläni oli kunnon grillimakkaraa ja Matilla kolme ahventa. Lihojen ja kalojen lisäksi menuun kuului kylmä olut, ruisleipä ja venäläinen pippurimeetfursti.

Aamuista herätystä säesti kalasääski pariskunta. Pariskunnalla on pesä erään kansallispuistossa olevan pienen saaren kärjestä löytyvän männyn latvassa. Aamukahvit valmistui pannussa nuotiolla, Matti kävi yrittämässä vastarannan lahdukasta harjusta kahvien valmistuessa.

Sunnuntai aamuna otimme suunnan vielä kerran kohti Pirunkirkon alapuolella olevaa lahdenpohjukkaa. Laskimme uistimet ja päätimme vetäistä vielä kerran yrittäen tavoite lajejamme. Saimme aamuisella uistelureissullamme vielä yhden mittakuhan, takilassa kävi pari kalaa tukistamassa vaappua jäämättä kuitenkaan kiinni.

Kun olimme kiertäneet Suuren-Kopran hiekkasaaren nostimme vieheet ylös ja otimme suunnan kohti Uimaharjua. Urkuauki matkaan meni Matin heittämät 40 minuuttia.

Ahvenisen kesäkiskalla kiskaisimme pari kuppia aamukahvia ja rupattelimme mukavien myyjättärittärien kanssa kalastuksesta. Saimme kuumimmat vinkit alueen kuhien päänmenoksi ja tuoreet munkit. Ahvenisen sillan alla on lähes pohjanmuodoissa lähes pystysuora seinämä. Takilassa uivaan vaappuun iskikin pirteä hauen pulikka heti seinämän reunan ohittamisen jälkeen.

Uistelimme vielä hetken Rukaveden kapeikkoa kohti Uimaharjua kunnes kelasimme vieheet ylös ja ajoimme kaasu pohjassa kohti määränpäätä.

Tavoitteeksemme Pielisellä uistelulle olimme asettaneet taimenen tai lohen koukuttamisen. Voisiko tavoitteen saavuttamista tulevaisuudessa edesauttaa Lieksanjoella tehtävä hieno työ näiden lajien lisääntymisalueiden kunnostamisella. Harmittavasti sekä Lieksanjoessa, että Pielisjoessa on voimalaitospadot mitkä estää luontaisesti näiden lajien vaelluksen ja paluun takaisin synnyin jokeensa.

Hieman ennen puolta päivää päättyi perjantaina samoihin aikoin alkanut retkemme. Vaikka saalista ei hirveästi noussut oli reissu erittäin onnistunut. Veneessä nukuttu yö, saaressa nautitut aamukahvit ja Kolin edustalla vietetyt uisteluhetket pysyvät muistossa pitkään.

Kiitos Matille reissun järjestämisestä, hänen vanhemmillee mökilla tarjotusta majapaikasta sekä maittavista eväistä.

Lähetä kommentti

0 Kommentit