28.9.2013

Aitoa iloa

Fongauksen hienous on onnistumisen tunne. Sain jälleen kerran toimia oppaana Lievestuoreelta kotoisin olevalle Harrille. Harrilla on kova into tulla paremmaksi lajikalastajaksi vuosivuodelta. Intohimon lajikalastukseen näkee kalastajan silmistä, Harrilla tämä palo on todella kova. Sitkeästi omia kotirantojaan koluava nuori mies on onnistunut harjaantumaan Lievestuoreen kovimmaksi ja harmittavasti myös ainoaksi lajikalastajaksi.

Onneksi olemme voineet auttaa Helsingissä häntä yllinkyllin, ensimmäisellä reissulla nousi uusia lajeja useita ja sama tavoite oli tälläkin reissulla. Tavoitelajeiksi olimme asettaneet reissullemme mustatokon, seipin, turvan sekä hietatokon.

Annetaan Harrin kertoa retkemme lopputulos omassa blogissaan, minä kerron tarinoita matkan varrelta.

Hienoja hetkiä koettiin mustatokon onginnan yhteydessä mutta, itselleni mieleen jäi turpapaikalla tapaamamme nuori perhokalastaja. Pyysin häntä liittymään seuraamme ja opetin hänelle törön onginnan salat, nopeasti tämän pojan elämänpistelistalle tuli yksi laji jota hän ei ollut odottanut kalareissullaan saavan.

Kerroin pojalle lajikalastuksesta ja erityisesti sen viehätyksestä sekä onnistumisen ilosta kun löytää uuden kalalajin. Toivotimme pojalle kireitä siimoja ja jatkoimme matkaa kohti seuraavaa etappia.

Päivämme koostui monesta uudesta paikasta ja etsimme yhtä lajia ympäri rantoja. Lopulta illan viimeisinä hetkiä saimme yhden yksilön hyväksymään tarjotun madonpalasen. Kaksi väsytty mutta, onnellista Fongaria oli onnistunut tavoitteessaan.

Fongaus on suurempaa kuin kalastus slogan pitää sisällään juuri tämän sanoman. Annetaan tämän vidoen tiivistää päivän sanoma.

26.9.2013

Huh mitä haipakkaa

Viime päivityksestä on jo kulunut pidempi aika. Valitettavasti en ole jaksanut jokaista kalareissua kirjoittaa kun niitä on ollut sen verran paljon.

Mustatäplätokon ongintamestaruuskilpailut

Tuleva Kalamaraton pariskunta?
Perinteeksi muodostuneet mustatäplätokon ongintamestaruuskilpailut ovat joka syksyinen traditio. Olimme jälleen mukana tiukalla tiimillä. Kalastusporukkaamme kuului itseni lisäksi tyttäreni Olivia (3,5v), Timi ja Ahti (3v) sekä työkaveri poika Robert.

Tämän autokunnan lisäksi samoilla paikoilla onki Mikko, Piia ja hänen kaksi poikaansa. Paikaksi valikoitui lasten takia Ruoholahden kanava, helpot rannat ja vierestä löytyvät leikkipaikat helpottavat lasten kanssa kalastusreissua.

Tunnetusti Ruoholahden kanavalta voi saada suuriakin saaliina, nyt päätimme keskittyä rentoon yhdessä olemiseen ja siinä samalla lapsille onginnan opetteluun. Olivian Angry Birds onki oli viritetty pyyntiin kun tyttö sen ensimmäisen kerran nosti ylös, mustatäplätokkohan se sieltä nousi. Ensimmäinen pistekala ja samalla Olivialle uusi elämänpiste.

Lopputuloksissa emme Timin ja lasten kanssa hirveän korkealla päässeet. Onneksi seurueeseemme kuuluneet Piian pojat ottivat sijat 1 ja 3, mukanani ollut Robert oli komeasti toisena.

Suomen Lajikalastajien liitto


Karpin kalastuksen ammattilaiset näyttävät vinkkejä
Kaiken kalastuksen lomassa perustimme Suomen Lajikalastajien liiton eli lyhyesti SuLL:lin. Liiton päätavoite on kehittää Suomalaista kalastuskulttuuria ja erityisesti lajikalastusta. Tavoitteenamme on saada nuoria lajikalastuksen ja luonnosta nauttimisen pariin.

Liity Lajikalastajien kasvataan joukkoomme, tule ja tykkää Facebook sivuistamme.

Fongareiden ensimmäinen kurssi oli Carp fishing Finlandin kanssa yhteistyössä järjestetty karpinkalastuksen alkeiskurssi. Kursin perusteiden lisäksi mentiin aika pro meiningillä, kiitos tästä kuului Swedish Bait Mechanicsin Gary Benneylle ja Marko Macekille.

Kaksi edellä mainittua osasivat kyllä ottaa yleisönsä ja pelkästään heidän kalatarinoita kuuntelu olisi riittänyt. Tarinoiden lisäksi saimme tehdä rigejä heidän ohjauksessa sekä opettelimme syöttämisen alkeita ja muuta mukavaa Luukin Halkolammen rannalla.

Pakkalanpuro


Hanna Hauki Olivian paijattavana
Pakkalanpurolla järjestettiin ainutlaatuiset purotalkoot. Talkoissa oli nimittäin lapsille järjestetty ohjelmaa, harvemmin talkoissa lapset pääsevät poniajelulle tai heidän ilonaan on Maretariumin Hanna Hauki. Näiden lisäksi lapsia leikitettiin, oli aarteen etsintää ja hienoja kasvomaalauksia.

Itse talkoissa teimme edellisen talkooalueen alapuolelle muutaman uuden soraikon sekä poikasille suojapaikkoja. Sekä kokonaan uuden alueen ensimmäisen talkooalueen yläpuolelle. DHL:län talkooporukka veti tiukkaa settiä ja sora sekä kivet siirtyivät liukuhihna vauhtia puroon.

Tule mukaan levittämään Pakkalanpuron ilosanomaa liittymällä Facebook sivuillemme.

Helppoa kun sen osaa
Näiden kaikkien häppeningien lisäksi kävin auttamassa Jussi Vakkalaa kivennuoliaisen pyynnissä. Aikaisemmat kalareissut oli tuottanut pettymyksen hänelle ja nyt lupasin kyseisen lajipisteen hänen listalleen.

No menihän siinä kalan koukuttamisessa se vajaa 10s siitä kun purolle saavuttiin :D Jussin matka kohti 40 pyydettyä kalalajia vuodessa helpottui jälleen hieman.

Tämmöinen päivitys tällä kertaa :D

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille lukijoille.


7.9.2013

"Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö..."

Pieni puro, suuret Fongarit
Näin syksyisin pimeä saapuu aikaisemmin ja lirkkireissuille voi lähteä jo kymmenen pintaan. Olimme sopineen lauantai illaksi Oton ja Oliverin kanssa että, lähden heidän oppaaksi auttamaan kivennuoliaispisteen pyydystämiseksi molempien elämänpisteeksi.

Purolle saavuttuamme löysin ensimmäiseksi kalaksi pienen taimenen poikasen, tämän valioyksilön lisäksi purossa uiskentelee pienenpieniä salakoita. Ensimmäisen puolentunnin aikana puro tuntui autiolta. Ilta pimeni huippuunsa ja kuin taikaiskusta onnistuin löytämään ensimmäisen nuljun.

Vinkkasin Oliverille löydöstäni ja nopeasti kurahousuihin sonnustautunut innokas pikkufongari oli vieressäni yrittämässä uutta elämänpistettä listalleen. Hieman liian suuri koukku hankaloitti kalojen koukuttamista. Lopulta hieman suurempi yksilö suostui syömään koukun kaaren suuhunsa, nopea vastaisku ja uusi elämänpiste oli käsissä.

Se pilke mikä 8-vuotiaan Oliverin silmissä oli kertoi kuinka onnellinen suurikalastaja oli pienestä mutta, sitäkin suuremmasta saaliistaan.

Oliverin elämänpiste kivennuoliainen
Jatkoin pohjan tarakstelua ja onnistuin löytämään kivisimpunkin, tämänkin laji puuttui Oliverin listalta. Ensimmäinen yritys ei tuottanut tulosta vaan kivisimppu paineli ärhäkästi poikki puron vastarannalla olevan oksarydön syvyyksiin.

Samalla Otto oli tullu alapuolellelle ja hänkin oli löytänyt nuljun. Tarkemmin kun puron pohjaa tarkkaili näkyikin kaloja kymmenittäin.suurinosa kaloista oli pieniä, alle 5 sentin mittaisia suurimpien ollessa lähes 10 senttiä.

Kannustimme Oliverin kanssa hänen isänsä koukutusyrityksiä kun kerta toisensa jälkeen nulju onnistui pyristelemään irti koukusta. Tätä jatkui hetki jos toinenkin. Keskityimme taas Oliverin kanssa kivisimpun etsimiseen, onnistuinkin putsaamaan rytöä sen verran että, vikkelä liikkeinen kivisimppu ui takaisin meidän puolen rantaan.


Kiivaasti yritimme saada simppua valokeilaamme ja lopulta Oliveri bongasikin sen pienestä kolosta. Nyt malttillisesti poika antoisimpun syödä syöttiä kunnolla ennen nostoa, mato katosikin nopeasti parempiin suihin ja lopulta simppu nousi ylös asti. Oliverille jälleen uusi elämänpiste.

Oliverin elämänpiste kivisimppu sai hymyn huulille.
Jatkoimme Oton kannustamista ja kauan siinä jallittamisessa kestikin, kunnes kymmenien epäonnistumisien jälkeen vihdoin myös Otto onnistui elämänpistejahdissaan.

Parkkiksella annoin välineistöä hieta- ja liejuton pyydystämiseen ja tulevien vuosien nulju jahtiin. Nyt on tämänkin Fongaus parivaljakon välineistössä pienenpieniä koukkuja microskooppisten lajien pyyntiin.

Hieno reissu, hienot ihmiset, ikimuistoinen retki kaikille osaanottajille. Lopuksi hieman tilannekomiikkaa, tätä jatkui videon kuvaamisen loputtua vielä reilut kymmenen minuuttia :D Katso video.
Isä ja poika, yhteisreissujen lajipisteeksi  numero 30 nousi kivennuoliainen. 

Suositut tekstit