20.11.2014

Jasmin - Työpaikallaan raiskattu

Reilut neljä vuotta sitten Jasmin koki jotain mitä naisten ei pitäisi koskaan kokea. Hän tuli raiskatuksi työpaikallaan.

Olen saanut tutustua häneen ystäväni Mikon kanssa ja hän on tullut ryminällä kaveriporukkaamme mukaan. Jasmin on rohkeasti ruvennut pitämään blogia hänelle tapahtuneesta raiskauksesta ja haluaa tuoda vertaistukea vastaavan hirveyde kokemeille naisille.

Seuraa ja levitä Jasmin - Työpaikkallaan raistatun blogin viestiä. Et ole yksin, uskalla kertoa tapahtuneesta. Seuraa blogia tästä.

5.11.2014

The valokuva

Isäni Matti ja kalat. Ystävät jotka eivät kyllästy toisiinsa. Moni Malmilainen ja puron varrella liikkunut on saanut ensimmäiset tietonsa puron hienoista kaloista isäni kautta. Pyyteetöntä työtä joka kiittää tekijäänsä upeiden hetkien kautta jossa tässä yksi niistä.

Seuraa Longinojan tapahtumia puron omilla facebook sivuilla. 

Tule tykkääjäksi tästä.

12.10.2014

Longinoja facebookissa


Olen kerännyt Longinojan kunnostushistorian sekä valokuvia nyt myös facebookkiin kaikkien iloksi. Nykyisin sosiaalinen media on olennainen osa projektien viestintää ja halusin tätä kautta myös Longinojan eteentehtävän työn esille.

Tule siis ja tykkää puron omista sivuista.

https://www.facebook.com/longinoja

Kutu alkamassa

Mikko oli onnistunut ikuistamaan pimeän aikaan usean kutuparin puuhastelua purolla. Päivisin on vielä ollut hiljaista, soraikoilla vain yksittäisiä kaloja.

15.9.2014

Padvan niemen valloitus

Vihdoin koitti maanantai. Edessä oli vain yksi työpäivä ja töiden jälkeen edessä matka kohti Padvan niemeä. Niemi sijaitsee Bromarvin länsipäässä. Ajomatkaa pelipaikoille tulisi reilut kaksi tuntia ja lirkkimiselle varattaisiin aikaa yöhön asti.

Mukaan lähti myös Lauri. Kalastus on siinä mielessä hieno harrastus, että sitä kautta tutustuu helposti uusiin ihmisiin kun vaan uskaltaa avata suunsa. Lauriin tutustui kun hän oli kuvaamassa silakanlitkausta Kaapelitehtaalla keväällä.

Kultasäyneiden kalastus on kielletty, ihailu sen sijaan sallittu.

Matkalla niemelle poikkesimme Lohjalla sijaitsevalle Porlan puistoalueelle. Tavoitteeni on lirkkiä onkia itselleni viisipiikki lajipiste. Lohjalla paljon aikaa viettävälle Laurille puisto tuli yllätyksenä ja toinen hämmästyminen tapahtui kun hän näki kultasäyneitä uimassa lammikoissa.

Useat viisipiikit kävivät jo ilmassa, yksi jopa haavin kaarella tippumatta kuitenkaan haavin sisään.

Bromarvin alueella jalopuiden katveessa näkee lähes poikkeuksetta kauriita. Tämäkään reissu ei tuonnut poikkeusta. Ensimmäiset kauriit bongasi Timi. Kaukana pellon reunassa oli kymmeniä yksilöitä nauttimassa pellon antimista. Kääntyessämme hiekkatielle pomppasi metsästä eteemme toinen valkohäntäkauris, tämän seurana metsässä odotti toinen suurempi lajitoveri. Upeita eläimiä, onneksi ei osunut.

Pimeän saapuessa pääsimme perille ja löysimme uimarannan parkkipaikan. Parkkipaikalla lirkkivarustukset kasaan ja kohti rantaa. Rannalla vastassa oli Pekka ja Jere sekä Pekan kaveri Sami-Jukka.

Kuulin Jeren kertovan, että ensimmäiset kampelat oli jo löydetty rantamatalasta. Nopeasti laskin reppuni ja lähdin lirkkivälineiden kanssa kohti havaintokohtaa. Ennen saapumista varsinaiselle havaintokohdalle tarkistin kävelessä pohjaa otsalampun valokeilalla.

Elämänpiste nro 43
Ensimmäinen kala jonka havaitsin oli liejutokko, heti vieressä näkyi joku pyöreähkö muoto. kampela!, huusin nopeasti rannalla oleville, että tuokaa haavi valmiiksi. Tässä vaiheessa en arvannut kuinka nopeasti uusi elämänpiste nousisi.

Tiputin kiemurtelevalla toukalla varustetun koukun havaitun kampelan eteen ja jäin odottamaan. Muutaman kerran kala käänsi päänsä kohti toukkaa, nappaamatta kuitenkaan kiinni. Hyvän startin siivittämänä päätin jättää tämän yksilön rauhaan ja tutkia valolla seuraavat alueet. Heti seuraavalla askeleella näinkin toisen kampelan. Tämä yksilö hyväksyi syötin ja nousi nopeasti haaviin asti. Elämänpiste nro 43 oli blakkarissa.

Myös viereeni saapunut Timi oli löytänyt kampelan, tämä nappasi samantien kiinni sinisimpukan palaseen ja nousi kuvattavaksi. Määrityksessä päädyimme piikkikampelaan.

Jere etsi kiivasti kampelaa itselleen ja samalla lirkki puuttuvia vuosipisteitä matkalta pois. Ensimmäiseksi nousi liejutokko, seuraavaksi mutu, lopulta myös kampela antautui lajilistalle. Jere ja Sami-Jukka onnistui lisäksi haavitsemaan pienen siian sekä kivikkoisemmalta rannalta myös kivisimpun.
Lajikirjoa

Lopulta myös Pekka onnistui saamaan koukuttamaan lajipiste kampelan.

Kotiin saavuin kahdelta yöllä, ajomatka alun hitaan osuuden jälkeen nousi reiluun 2 tuntiin.

Hienot ihmiset, maisemat ja lajirikas kalasto tekivät tästä reissusta ikimuistoisen unohtamatta tietysti tyyntä merta ja täysin riemuin loistavaa tähtitaivasta.


Kiitos kaikille mukana olleille ja Laurille loistavista valokuvista.

Katso Facebookin kuvagalleria tästä linkistä.






31.7.2014

Kesäloma - Muikunpilkintää Uskalissa - Toutainta Lempäälässä

Olimme sopineet Kalamaratonissa tutun Jounin kanssa, että lähdemme yrittämään pyydystää Uskalinjärven jättimuikkuja. Retken alussa juotiin synttärikahvit Heinävaarassa ja samalla sain Jounin tekemät upeat vaaput lahjaksi. Retkemme alussa kävimme kurkkaamassa yhden puron. Puron asukki tulikin näyttäytymään kunnes sukelsi kohti syvyyksiä.

Puro visiitin jälkeen menimme erään järven uimarannalle yrittämään perholla siikoja. Minun yrittäessä, kahlasi Jouni rantaa etsien mateita. Hetken kahlailun jälkeen kuulin Jounin kertoneen ensimmäisen megalomaanisen pienen mateen löytyneet.

Heittelin perhoa kohti havaittuja tuikkeja, valitettavasti kalat eivät perhosta kiinnostuneet vaan nauttivat kuoriutuvia hyönteisiä. Välillä mosahti kunnolla heittopituuksien ulkopuolella, joko suuri siika tai taimen oli käynyt herkuttelemassa.

Matkalla Uskalinjärvelle kävimme kokeilemassa erääntä pieneltä erämaajoelta nopeasti harjusta. Joen kaunokaiset pitivät kuitenkin suunsa kiinni ja pikareissumme saaliiksi jäi vain muutama ahven.

Muikkua mä metsästän… tahdon saada suuren, enkä tiedä ollenkaan, kuinka sen aion tehdä. No kokeilemallahan se selviää. Veneeseen kaiut kiinni ja kohti Uskalinjärven syvänteitä. Menimme kahdella kaikuluotaimella etsimään parvia.

Pienen luodon kupeessa huomasin, että suuri hauki nousi rinnettä ylös säikähtäen meitä ja ottaen hirveän spurtin kohti rantaa. Nopeasti Kuusamo uistimen Räsänen kiinni, ensimmäinen heitto ja butum! Mahtava tärppi, kalan väsyttely kesti viitisen minuuttia. Kirkkaassa vedessä näimme kuinka hauki yritti kaikkensa saada kitalaessaan olevan lusikan koukut irti.

Muikkupilkin sivusaalis.

Lopulta kala väsyi ja joutui Jounin hellien käsien kautta kohti veneen pohjaa ja siitä retken jälkeen pannulle.

Muikkua ei järveltä noussut, saalis koostui muutamista ahvenista ja raittiista ulkoilmasta.

Muikkujahdin päätyttyä lähdimme uudestaan erämaajoelle. Jouni näytti upeita koskipaikkoja joista hän oli itse saanut aikaisemmilla kerralla jalompaa kalaa. Yhden taimenen me näimme, siihen jäi tämän illan kalahavainnot. Harmittavasti harjuspiste jäi kesälomalla saamatta ja vaatii ehdottomasti paikkaus reissun tälle joelle.

Elämänpistejahdissa Lempäälässä


Toutain, tuo vesiemme turbosärki on monet vuodet pakoillut vieheitteni koukkuja. Tämän vuoden Helsingin Kalamaratonissa oli uuden elämänpisteen saaminen lähellä. Heittelyä aamutuimaan Vanhankaupungin kosken sekä Ruutinkosken suvannossa antoi muutamia tärppejä, kalat eivät kuitenkaan halunneet jäädä kiinni.

Tiistaina 22.7 olimme sopineet Kalamaraton tiimiläisten Timin ja Mikon kanssa lähtevämme Lempäälään toutain jahtiin päiväksi. Lähtöaika sovittiin aamutuimaan toutainten aktiivisuuden ja luvassa olevan paahteisen hellepäivän takia. Minuuttia vaille viisi saavuimme Veräjämäkeen jossa Timi jo lastaili omia välineitään autoon, nopeasti meidän kamat kyytiin ja matka kohti Lempäälää alkoi.

Helsingistä Lempäälään ajaminen ja navigoiminen paljoa vaadi. Auto Tampereen moottoritielle, suunta Tampereelle ja siltä noustaan pois liittymästä nro 35. Kalastusluvat saa ostettua keskustan kupeessa olevalta Nesteeltä (osoite), lupahinnat ovat: vuorokausi 10€ (24 tuntia halutusta klo ajasta), viikkolupa 35€ ja vuosiluvat paikallisilta 30€ ja ulkopaikkakuntalaisilta 90€.

Lue lisää luvista sekä alueen säännöt: http://www.kuokkalankosket.net/index.php

Kahvit mukaan Nesteeltä ja kohti Kuokkalankosken loppuliukua. Timin selvityksien mukaan tämä olisi varmimpia paikkoja toutaimen pyyntiin näin varsinaisen sesongin ulkopuolella.

Loppuliuku päättyy alapuoliseen Kirkkojärveen. Aloimme heitellä Timin kanssa poikkivirtaan kun Mikko kömpi heittelemään enemmän järven puolelle. Heittelimme tyhjää puolisen tuntia emmekä nähneet yhtään toutaimen pintomista. Hauet kyllä temmelsivät järven lumpeikossa.

Seuraavaksi paikaksi valitsimme Kuokkalankosken niskan ja sillan alapuolisen virran. Heittelimme Timin kanssa samalla rannalla Mikon mennessä vastarannalle. Valitsin vieheeksi Kalamaratonissa toutaimen pyyntiin ostetun taimenlusikan. Lusikka lensikin komeasti jigisetillä ja pääsin helposti vastarannan virtaan. Toutaimen kalastustekniikka on simppeli. Jos näet pintovan kalan, heitä viehe kohdalle missä pintominen tapahtui ja aloita hillitön kelaaminen. Kun kela ”savuaa” kelaat tarpeeksi nopeasti. Toteutimme tätä kelaustekniikkaa vaikka emme nähneet yhtään pintovia kaloja.

Aikamme kun olimme heitelleet, tunsin siiman päässä äkäisen tärpin. Vastaiskusta oli turha haaveilla, kala vaan nappasi lusikan koukkuun kiinni ja painoi saman tien alavirtaan. Nopeasti napsautin Garmin Virbistä nauhoituksen päälle siinä toivossa, että onnistuisin ikuistamaan elämänpiste toutaimen väsytyksen.

Elämänpiste ja onnellinen saaja.

On se hieno tunne kun onnistuu jossain minkä on asettanut retken tavoitteeksi. Iso kivi putosi selästä ja nyt pystyi keskittymään enemmän fiilistelyyn. Molemmat jätkät onnittelivat elämänpisteestä, yhdessä koettu onnistuminen oli hyvä jatkumo tiimimme Kalamaraton menestykselle.

Onnistuin jotenkin säheltämään siimaan lenkin. Huomasin tämän vasta heiton jälkeen… naps kuului ja sinne lensi ottilusikka komeassa kaaressa joen pohjaan.

Vaihdoin siiman päähän 10 cm vaapun joka tuntui sopivalta. Testasin vaapun uintia nopeassa kelauksessa ja kylkien keikunta vakuutti minut. Montaa heittoa en kerennyt heitellä kun keskeltä virtaa nappasi toinen toutain. Kala oli hieman suurempi kuin ensimmäinen, painoa ehkä reilu kilo. Upea kala, nopea kuvaus ja kala takaisin veteen.

Voin vain kuvitella haavekuvissani miltä tuntuu tämmöinen peto suurempana siiman päässä. Sovimmekin, että ensi vuoden Kalamaraton treeneihin kuuluu toutaimen kalastusretki näille jalansijoille.

Seuraava määränpäämme oli Herralankoski joka on ylin alueen koskista. Kosken rannalta löytyy laavu sekä tulipaikat. Yllätyksekseni alue oli kokonaisuutena hienosti ylläpidetty. Nostetaan tässä vaiheessa hattua Kuokkalan-Kuljun osakaskunnan talkooporukalle, tämä on harvinaista herkkua kalastuspaikoilla.

Koskella tapasimme myös kalastuksenvalvojan jonka kanssa tulikin rupateltua pitkä aika. Saimme toutaimen kalastukseen tarvittavia vinkkejä sekä pelipaikkoja mahdolliseen sulkavan pyyntiin.

Keskustelun lomassa Mikko huusi saaneensa saalista. Pieni noin 200g toutain oli napannut virrassa uineeseen lippaan. Toinen onnistuminen, onnea Mikollekin uudesta elämänpisteestä.

Timi meni myös heittelemään ja vain hetki kun hänen vuosipiste toutain oli ylhäällä.



Sulkavajahtiin


Kalastuksenvalvojalta saimme hyvän vinkin potentiaalisesta sulkavan ongintapaikasta. Otimme suunnan kohti ”Hääkiveä”. Paikka löytyi helposti ja näytti otolliselta.

Kapea salmi jossa virtasi hiljalleen, eri kalojen tuikkeja sekä ahventen ajoja näkyi tasaisesti ympäri salmea. Menimme porukalla saareen ongelle. Nopeasti huomasimme kuinka saaren oli valloittanut todella äkäiset kusiaiset. Vaikka menin rannan tuntumassa olevalle kivelle, löysi nämä pienet paholaiset jalkani ja purivat välittömästi äkäisesti.

Nopeasti kävi kaikille selville, että tämä ei ole meidän kalapaikka. Menimme porukalla saareen vievälle sillalle kusiaisia pakoon. Touhujamme tuli seuraamaan pari paikallista joiden kanssa vaihdoimme kuulumisia.

Lopulta päätimme lähteä Lempäälän kanavalle ottamaan vähän rennommin. Valitsimme varjoisan rannan jossa oli mukavan näköinen nurmikko. Kömmimme nurmikolle ja virittelimme onget. Tämä oli helteisen päivän lepuutushetki. Ongella nousi kanavasta pasureita sekä särkiä, taisi muutama ahvenkin löytää syöttimme.

Paluumatkalla poikkesimme tutulle puronieriä purolle. Mikko oli jo aikaisemmin hakenut purkkarin ja nyt pisteet olivat hakusessa minulla ja Timillä. Ensimmäisestä montusta Timi nostikin vuosipisteensä. Jotenkin puron kalat väistelivät kuitenkin minun syöttiä. Kun olin onkinut tarpeeksi kauan tyhjää, päätin että käydään vielä yläpuolisella paikalla.

Paikalle päästyämme, tiputin ongen virran reunaan ja avot. Sieltä se lajipiste nro 35 nousi tälle vuodelle.

Kesäloma ei kalastuksellisesti ollut mitään huippua. Harmittavasti harjus jäi lomalla saamatta. Tämän paikkaus on tehtävä syksymmällä. Heinäkuun jatkuneet helteet ja kovat ukkoset pitivät Ilomantsissa kalojen suut kiinni ja keskitinkin retkeni ilta – ja aamuaikoihin sekä ajelin päivällä ympäri korpia etsien pieniä puroja sekä lampia. Näillä retkillä tuli myös bongailtua lintuja.

Tässä lista hienoimmissa bongoista.

- Hiirihaukka

- Nuolihaukka

- Maakotka

- Tuulihaukka

- Varpushaukka

- Kanahaukka

- Metsähanhi

- Käki






13.6.2014

Etkö tiedä mitä ostaa?

Uusi työpaikkani on mahdollistanut vaikka mitä kalastuksen ja verkkokaupan saralta. Uusin virityksemme ostopäätöksien tueksi on "Takuu vieheet".

Viehe sivulle haetaan automaattisesti Kalasaalis.com verkkopalvelusta verkkokaupastamme löytyvien vieheiden saalistiedot ja näistä tuodaan parhaat vieheet esille kauppaan.

Nyt tiedät mitä ostat ja millaisia saaliita voit niillä saada.

Kurkkaapa viritystämme tästä.

9.6.2014

Grand Slam projektin viimeinen taisto

Tiimi, Mikko livisti Turkkiin pakoon kylmiä kelejä ;)

Olemme päättäneet Skes Taimentiiminä ottaa osaa kaikkiin mahdollisiin Kalamaraton kilpailuihin mitä Suomessa järjestetään. Tänä vuonna tämä tavoite on ensimmäisen kerran täytetty, ja lähes onnistuimme maagiseksi asettamassamme tavoitteessamme.

Tavoitteemme oli voittaa jokainen kilpailu, tämä onnistui Helsingissä uudella kisaennätyksellä, Turun historian ensimmäisessä kilpailussa sekä oli enemmän kuin lähellä Joensuussa.

Kaaduimme omaan nerokkuuteemme Joensuussa. Ajattelimme, että huono keli yöllä olisi meidän pelastus. Olimme kuulleet hyvän kelin harjuksista ja muista lajeista. Tuulinen keli ajaa harjukset pois rannoilta ja niiden kalastaminen vaikeutuu huomattavasti.

3+2+2 = unelma startti
No toive toteutui, saamamme kivisimpun jälkeen keli huononi, taivaan täytti sadepilvet ja tuuli nousi. En halua jossitella, mutta nyt tuli toivottua vähän liikaa. Kivennuoliaiset veti suunsa suppuun ja pysyi kivien kolossa piilossa meidän pelimestoilla.

Olimme katsoneet muutaman paikan myös suojan puolelta, mutta nämä nuljut onnistuivat muut pyytämään. Meidän tiimi ei nähnyt koko kilpailun aikana yhtään nuljua, vaikka näitä torstai-iltana nähtiin kymmenittäin. No aina ei voi voittaa, lähelle kuitenkin päästiin.

Joensuun kilpailussa kaikki auttaa kaikkia. Tunnelma on ainutlaatuinen, kaikki juttelee keskenään ja silti kilpaillaan tosissaan.

Kiitos Matti, Ville, Jouni, Lauri, Antti ja monet muut joiden kanssa vaihdoimme kuulumisia ja nautimme kilpailun annista ja kiitos teillekin joiden kanssa emme kerenneet jutella. Kiitos järjestäjät, kiitos upeat kalat ja kalapaikat.

Upean kilpailun voitto jäi kotikaupunkiin, onnea Lesnan Naputtajat 1 voitto meni tiukan kilpailun päätteeksi oikeaan osoitteeseen. Valta on vaihtunut nyt Helsingissä ja Joensuussa, seuraavaksi joku haastakoot Kotkan voittajat.

Pätkiä kilpailustamme

Vähän eri kaliiberia kuin stadissa
Säyneen saimme heti alussa. Särkimäskille oli pesiytynyt hauki joka aina Markuksen kalaa nostaessa kävi nappaamassa helpon saaliin. Markus kirosi ja joutui vaihtamaan paikkaa lahnamäskille. Lahnamäskin olikin vallanneet säyneet ja saimme siitä upeita säyneitä.

Starttimme ei näyttänyt lupaavalta, kaloja oli noussut muutamia ja aika juoksi. Kohdasta mistä treenipäivänä nousi sorvia, säyneitä ja pasureita ei noussut nyt kuin särkiä. Lopulta seitsemänneksi lajiksi tunnin yrittämisen jälkeen nousi salakka. Salakan jälkeen Markus pääsi viemään lajit tuomaristolle.

Lopulta hän palasi. ”Oltiin jätkät kolmansia…” hiljaisuus valtasi rannan. ”Siis ekoja”. Huuto raikasi, nyt voitto oli mahdollinen. Tasatuloksessa oltaisiin ykkösiä ja tästä johtuen kakkosena olevan piti saada meitä enemmän lajeja. Loppu on historiaa…

Kuha nousi viime vuonna viidennellä heitolla Ilosaaresta. Nyt sama paikka, kala kävi jo haavin kaarella kunnes karkasi. No paikan vaihto, ensiksi Markuksella hauki ja heti perään Timi vetäisi 47 cm kuhan.
Onnellinen mies ja upea saalis. Markuksen päivän ensimmäinen 1. laji, hieno hetki.
Suutarille perinteinen paikka on Varaslampi. Jälleen kerran mäskit tehosivat, nyt tosin erikohdassa kuin viimeksi. Sinnikkäästi vajaan kahden tunnin odottamisella Markus tempaisi komean suutarin kuiville. Huudon kuuli varmasti koko Itä-Suomi, Markus juoksi ja huusi ympäri lammen rantaa heittäen paidankin pois. Lähellä oli että suomalainen komea mies olisi ilakoinut alasti ympäri lampea. Lopputuloksena olisi varmaankin ollut Paiholan suljettu osasto.

Esitän toiveen teille kaikille blogiani seuraaville Kalamaratoniin osallistuneille. Haastakaa kaverit mukaan kilpailuun. Kertokaa miten hienolta tuntui elämänne ensimmäisen kivennuoliaisen tai mustatäplätokon pyydystäminen. Valakaa uskoa, että kilpailussa ei voitto ole pääasia vaan osallistuminen ja omien taitojensa testaaminen. Kertokaa kuinka taistelu väsymystä vastaan menee ohi kun miettii mitä lajia sitä seuraavaksi lähtisi yrittämään ja kuinka hienoa on nauttia kalakavereiden seurasta vuorokauden ajan. Vuorokaudessa kestätte yhdessä pettymykset ja nautitte toistenne onnistumisesta.

Kalamaratonperhe on minulle enemmän kuin vain kilpailu. Kiitos kaikille kilpakumppaneille, te teette kilpailusta kokemisen arvoisen.

Toivottavasti nyt ensimmäistä kertaa mukana olleet tulevat uudestaan ja saavat myös muita innostumaan kilpailusta. Toivottavasti konkarit haastavat uusia kokeilijoita mukaan.

Sitten se JOS osio…

JOS olisimme startissa laittaneet soimaan Iron Maidenin ja syöneen HK:n lihapullien sijaan Kivikylän lihapullia kesken kilpailua olisi…

JOS sitä sitten ensi vuonna…

Kiitos Kalamaraton 2014, vuosi 2015 odottaa jo nurkan takana… ;)


Lisäksi kiitos kuluneesta Kalamaraton kaudesta kuuluu myös sponsorillemme Onkitukku.fi kalastusvälineliikkeelle.

Liikkeen mäskit ja ongintavälineet ovat siivittäneet meitä jokaisessa kisassa eteenpäin vaikeina hetkinä ja nopeuttaneet lukuisien kalalajien pyyntiä huomattavasti.

Mäskäys on taidetta, tämän taidon osaa Onkitukun omistaja Tom Sirviö. Kannattaa mennä tutustumaan upeaan liikkeeseen Vantaan Petikkoon ja kysymään apua mäskäämisen aloittamiseen.

Ps. Joukkueeni tasosta paljon kertoo se, että kosiskeluja toisien joukkueiden tiimoilta on tullut tiimiläisilleni.

Eikös ne Headhunttersit pitäisi olla työelämän juttuja ;)

Muutamia kuvia vuodelta 2014

Pyöräilevät Lahnat, auto alle ja kohti podiumia 2015
AC Nappasko tavoite nopein kymppi 2015
Fongaus yhdisti: Kala ja Kulaus feat Harri
Otto ja Oliver valmiina Helsingin starttiin
Nautiskelua hyvässä seurassa
www.skes.fi | www.facebook.com/kalamaraton | www.facebook.com/fongaus | www.onkitukku.fi

28.5.2014

Voitto on mahdollisuus johonkin suurempaan

Nopein kymmenenlajia, aika 13.23
Helsingin Kalamaratonista kirjoittaminen on joka vuosi entistä hankalampaa. Tänäkin vuonna tämä tuotti vielä enemmän miettimistä meidän upean voiton takia. Voitto oli kipparina oloni aikana toinen.

Nykyinen tiiminä on täynnä kokemusta Kalamaratonista sekä kalastuksesta. Tässä lyhyt esittely.

Timi

Kolmipiikille miljoonas kalapaikka löydetty. Timi ja Mikko vauhdissa...
Timin paikkojen löytämistaito perustuu tarkkaan tutkimukseen ja paikanpäällä käymiseen. Uusien paikkojen lisäksi olemme käyttäneet aikaisemmissa kilpailussa hänen joukkueen kisapaikkoja. Hän on itse rauhallisuus.

Vaikka me muut välillä panikoimme voi Timin rauhallisuuteen luottaa. Tämä vakaa pakkaus on taktikoinnin mestari jonka koneisto raksuttaa koko kilpailun ajan miettien mahdollisia muita vaihtoehtoja ja niiden onnistumisprosentteja.

Timi täydentää meitä, jokainen liike ja sana on tarkkaan mietitty ja hänen rauhallisuus on tarttuvaa, tämän olemme huomanneet lukuisissa yhdessä vietettyjen treeni ja kilpailutuntien aikana.

Voin olla ylpeä siitä, että hän on joukkueemme huoltaja. Monella ei kantti kestäisi jatkuvaa juoksuttamista tai kahvien hakemista rantaan. Timillä kestää, voinkin sanoa että meidän kilpailustamme puuttuu osa jos hän ei ole mukana.

Kampelalitka toiminnassa ;) Markuksella ei hymy hyydy

Markus

Tiimistämme hän saa ongittua eniten tietoa muilta ihmisiltä. Leppoisaa rupattelua kalastuksen lomassa on tuottanut toivottuja tiedon jyväsi monilta eri tahoilta.

Hän taitaa myös kampelan pyytämisen litkalla kuten kuvasta voi havaita. Harva kisaaja onnistuu saalistamaan kolme kiiskeä yhdellä heitolla ;) Markus on yksi harvoista ihmisistä joka onnistuu pyydystämään kampelalitkalla kaikkea muuta kuin kampelaa. Kyseisestä litkasta saimme monet hyvät naurut kilpailumme ja treeniemme aikana.

Mikko

Mikon tehtäväksi jää kuullostella netin ja salakuuntelulaitteiden avustuksella uusia paikkoja muilta kilpailijoilta. Lisäksi hänen tärkein tehtävä on ollut varmistaa ettei harjoittelureissuilla ole muiden tiimiläisten maha murissut eikä suuta kuivannut. Mikolla on outo taito noukkia taikalirkeillään joka kisassa jotain pinnoja mitä me muut emme millään saa ylös. Helsingissä nousi mm. mustatokko ja treeneissä suutari ihan oudosta paikasta.

Hän on myös meidän tiimin huumoriheikki jolle kuittailusta on tullut perinne jokaisella kalareissulla.


Mitkä treenit?
Itselleni jää kalassa käyminen ja muiden valokuvien tutkiminen. Tämäkin metodi on tuonnut monia uusia hyviä spotteja, osa on otettu kilpailulistalle, osa ei.

Tiedon jyvien lisäksi olemme saaneet tietoja muutamien vaikeammin pyydettävien kalalajien pyyntiin sekä sopineet kädestä pitäen oppitunnin lajin pyyntämisen saloihin. Tämäkään ei takaa saalista, lisää kuitenkin hieman onnistumisprosenttia.

Skes Taimentiimin, eli minun kipparoiman joukkueen tavoitteen on ennen varsinaista treenikautta viettää yhdessä hienoja hetkiä kalastuksen parissa. Välillä innostumme jopa etsimään uusia paikkoja lajeille.

Näin oli ennen, nyt on nyt! Tänä vuonna olemme päättäneet käyttää treenaamisessa myös hieman aivojamme.

Vuosi vuodelta Google Drive dokumenttimme taulukot täyttyvät uusista havainnoista ja suunitelmamme muuttuu niiden myötä.

Tavoitteemme

1. Saada lahna
2. Saada nopein 10-lajin tunnistusaika
3. Opastaa muita kilpailijoita parhaansa mukaan kilpailun lomassa

Olemme etsineet uusia paikkoja jo tutuille lajeille. Olemme onnistuneet löytämään usean paikan liejutokolle, kalat joita saimme käytimme tunnistettavana ja näin saimme tällekin varmistuksen.

Kalamaraton on kevään hienointa aikaa. Mikä muu kalastuskilpailu saa Fongaripiirit kuhisemaan samalla tavalla?

Aloittelijan opas

1. Tutustu kalalajeihin
2. Tutustu internetistä löytyvien Fongareiden blogeihin sekä facebook sivuihin.
3. Tutustu karttoihin, merkitse löydetyt kalalajit ja paikat karttaan
4. Pitkämatkalaiset, loistavia vinkkejä löytää ilmakuvista esim: http://www.bing.com/maps/ lintuperspektiivistä tarjoaa loistavaa materiaali
5. Kysy ja auta, näin saat tietoa. Useat joukkueet kertovat mielellään neuvoja ja antavat vinkkejä

Skes Taimentiimin joukkue on valmiina Joensuuhun, oletko sinä?


Ari ja elämänpiste kivisimppu
Taas se onnistui, Skes Taimentiimi tuli, meni ja voitti. Voittomme oli Y.A.A.S:än tulosta. Jokainen voi miettiä noiden neljän kirjaimen taakse liittyviä sanoja. Yhteistyössä on voimaa, olisimme jääneet kärjen ulkopuolelle ilman avuliaita kanssa kilpailijoita.

Kalamaraton on elämäntapa, se on yhteisöllinen kalastuskilpailu joka tiivistyy yhteen vuorokauteen. Itse kilpailuun valmistautuminen treenien ja yhdessä vietettyt hetket ovat osa tätä.

Oletko sinä tarjonnut joukkueelle apua jonka tulos jää vuosittain 12?
Me olemme, ja tarjoamme apua vastaisuudessakin. Tämä joukkue Tuhelot sai nyt nostettua lajimääränsä 17 ja kovasti ovat alkaneet treenaamaan esim turvan kalastamista.

"Olemme tukeneet Skes Taimentiimin Kalamaraton joukkuetta ilomielen koska he auttavat kisan edetessä muita joukkueita ja kertovat aloittelijoillekin hyviä vinkkejä. Kalastus on hieno harrastus ja Taimentiimin pojat ovat loistavia harrastuksen ilosanoman levittäjiä. -Tom Sirviö, Onkitukku.fi"

Miltä kuulostaisi grillailu ja chillailu kalastellen odottaen pimeää. Meidän tiimi tekee tätä, meidän tavoitteena on levittää lajikalastuksen ilosanomaa samalla tutustuen uusiin kalastajiin joita kätellä Kalamaratonissa vuosittain.

Meille on ihan sama voitammeko vai emme, autamme kilpailijoita kilpailun aikana mm. opastamalla lahnamäski paikallemme. Joukkueet jotka tulevat vuosittain mukaan saaden saman lajimäärän jaksavat kilpailla onnistumisien kautta.

Tästä johtuen olemmekin päättäneet järjestää Suomen Lajikalastajien liiton kanssa tulevana syksynä historian ensimmäisen yökalastusretken. Retkellä grillataan, nautitaan yhdessä kalalajien etsimisestä jostain päin Helsingin lähialueita fiilistellen ja opettaen miten kalat löytää.

Itse Kalamaraton 2014 kilpailusta voisi kirjoittaa kirjan jossa olisi 32 lukua. Kirjoitan nyt jokaisesta lajista pienen tarinan ja vinkin nopeaan kymmeneen lajiin.

Aikaa on 24 tuntia, lajeja enemmän...
10-lajia huippuajassa
- Etsi hyvä peruskalalajipaikka meidän paikasta nousi (sorva, särki, kolmipiikki, MTT, ahven, salakka, 10piikki)
- Käy Viikinlammella onkimassa vähintään kaksi lajia
- Pasurin saa Honkaluodosta ;)
- Aika 13.23, ensi vuonna tavoite vähintään -20min.
- Meidän lajilista: allikkosalakka, hopearuutana, kymmenpiikki, mustatäplätokko, sorva, pasuri, kolmipiikki, ahven, salakka ja särki)

Lajit eivät ole oikeassa saantijärjestyksessä ettei tarkkaan hiomamme taktiikka paljastuisi ;)

Seipi
Seipi on tuottanut meille päänvaivaa parina viime vuotena. Olemme onnistuneet sen ajoittain tavoittamaan eräästä purosta ja onnistuimme siinä treeneissämme. Tänä vuonna olimme saaneet lajia myös Mustikkamaalta. Tässä paikka ja tekniikka oli olennainen, kuten Markus näytti ;)

Törö
Jokikala joka viihtyy virtaavassa vedessä. Tämmöisiä paikkoja missä saa onkia ei ole monia Vantaan -ja Keravanjoessa, kahden minuutin laji kun treenaa.

Hauki
Mätäjoki, tuo pieni joki pahanen joka piristää monen Länsi-Helsinkiläisen elämää. Joelle kun menee ensimmäisten joukossa voi nopeasti saada hauen, tai sitten ei. Meillä se oli 5 heitto kuten viime vuonakin.

Kivennuoliainen
Liukas oli kallio, meinasi tulla märkä yö kun liukastuin ja lähdin liukumaan kohti jokea. Onneksi Mikko nappasi ensimmäinen nuljun minkä näki.

Turpa
Kuten törö, nopea laji kun paikka on oikea. Kävimme tätäkin lajia mäskäämässä ja karkuutinkin todella ison kalan mäskikohdasta. Oliko turpa, vai kenties jokin muu...

Lahna
Kyläsaari, tälle lajille saimme Onkitukusta special edition mäskisekoituksen sekä koordinaatit. Luvattiin 5 minuutissa lahna. Saimme sen 10 minuutissa, ennen lahnaa nousi kymmeneittäin pasureita.

Vimpa
Tekniikkalaji, ja täsmäpaikka. Tätä voi harjoitella vesisateessakin kun Suvannolla ei muita ole...

Kiiski
Meinasi tuottaa päänvaivaa, saatiin vimman onginnan yhteydessä VKS:sältä.

Säyne
Lämmin lahti sekä mäski. Tälle paikalle olen monet ohjannut monena vuotena ja näin tapahtui tänäkin vuonna. Meidän säyne oli komea puolikiloinen, pussissa kala vielä oksenteli suustaan mäskiämme.

Suutari
Kisahistorian salaisuuksia, missä sitä suutaria on kun moni sitä tuo? Tiedon löytää varmasti netistä jos osaa kaivaa tai sitten pitää kysyä jotain joukkueelta joka sen on saanut. Vaihtareita kannattaa pitää takataskussa ;)

Mustatokko
Hiljalleen vaikeimmaksi kilpailukalalajiksi muodostuva laji. Mustatäplätokon (MTT) valtaamia rantoja löytyy Helsingistä entistä enemmän ja paikkatiedot ovat kultaakin arvokkaampia vaihtareita kilpailussa. Onneksi paikkoja on tiedossa nyt kolme joita treenata ennen kilpailua.

Silakka
Juoksuta kippari sillalle, ja heti kun hän on päässyt perille huuda "Ala tulla sieltä, me saatiin jo".

Piikkimonni
Paikan tietää vain muutama joukkue. Ehkä sen ensi vuonna tietää jokainen? Me emme sitä kerro, koska paikka ei ole meidän löytämä.

Mutu
Kalalaji jota on monilla rannoilla, kukaan ei vaan kalasta sitä oikeasta "paikasta". Harjoittele tekniikka ja paikka niin löydät nappaat lajin varmasti.

Hietatokko
Yö lajeista helpoimpia jos välineet ja paikka on oikea.

Liejutokko
Kilpailun pienin kalalaji. Vaikea löytää pohjalta, meidän tiimin treenilajeista tärkein. Ongi useampi pieni tokko purkkiin jos et ole varma saalistasi. MTT:n poikasia on ruvennut näkymään samoilla rannoilla, ei hyvä :(

Kivinilkka
Ajoimme lajin "noutamaan" toiselta puolelta Helsingiä, vain sen takia että tiesimme saavamme sen meganopeasti ko. paikasta.

Kivisimppu
Yö lajeista helpoimpia jos välineet ja paikka on oikea. Aloittelijoiden kannattaa kokeilla Mustikkamaan rantakivikkoja yöllä. Päivälläkin mahdollinen kuten meidän simppu osoitti.

Kuha
Meille tuottanut ongelmia vuosittain. Sitä on jokapaikassa, mutta mistään sitä ei nouse. Kiitos txt-viestin löytyi paikka. Toinenkin uusi paikka saatiin kisan tiimellyksessä. Toinen heitto ja...

Made
Kisahistoriassa aikaisemmin vain yksi made. Nyt useampia, kiitos tässä kuuluu: Y.A.A.S:sälle.

Ruutana
Veräjämäen lammikot, prkl! Nämä "kultakalat" näytti meille P:tä ja oli syömättä vaikka niitä tunti yritettiin. Kangaslammelta sen sijaan meni vain hetki :D No ei pummia tästäkään.

Kirjolohi
Kiitos AC Nappasko, en olisi jaksanut lähteä etsinään paikkaa joten kiitos kun sain tulla teidän vierestä onkimaan tämän pisteen pois.

Mitä lajeja emme saaneet
Toutain, itselläni kaksi kiinni, Mikolla kolme. Ruutinkoskella kala kääntyi vieheen perään hyläten sen kuitenkin. Täysin mahdollinen ja moni joukkuehan onkin lajin tuonnut aikaisempina vuosina näytille.

Karppi, viikon mäskäyksen aikana vain torstaina oli havaintoja mahdollisesta karpista.

Kampela, ensi vuonna sitten.

Vaskikala
Monta kuvaa löytyy netistä, ainakin toistaiseksi vain Turkulaiset uskoo niiden olevan meidän pyytämiä ;)

Helsingin ja Kotkan Kalamaratonien tulokset

Seuraavana Turku, mitähän kaikkea kivaa sieltä löytyy ;)

Kiitos Onkitukku, kiitos kilpakumppanit ja kiitos järjestäjät

Tätä kirjoittaessa Turun Kalamaraton on takana, kotiin tuomisena voitto 24 eri kalalajilla. Kilpailu oli rauhallisuuden, taidon ja tuurin siivittämä. Seuraavana vuorossa Joensuu, mahdollisuus on huikeaan Grand Slammiin.

Helsingin voitto opetti meille sen olennaisen opin jonka nyt teille kaikille kerron.
Niin kauan kuin kilpailuaikaa on jäljellä on kaikki mahdollista. Kivisimpun saa päivällä, kuten myös kivinilkan.

Usko itseesi ja tiimiisi. Kun paniikki iskee, istu alas ja hengitä syvään. Mieti mitä teet seuraavaksi ja lähde toteuttamaan tätä tavoitetta. Älä yritä, vaan ota.

Kun olet avoin, ollaan sinulle avoimia ja kaikille jää hyvä mieli. Auta aloittelijoita, näin he näkevät miten paljon enemmän Kalamaraton on kuin vain pelkkä kilpailu. Juttele hetki, vaihda kuulumiset kysy heidän lajimäärä, unohda kiire.

Katsotaan tuottaako kahden edellisen kilpailun tuomat kokemukset toivoton tuloksen myös Joensuussa.

Helsingin kilpailu, kuninkuus kilpailu! Parhaat Fongarit joita vastaan taistellaan, kiitos koko Skes Taimentiimin puolesta. Teitä kaikki vastaan oli ilo kalastaa. Viimeistään ensi vuonna tavataan, toivottavasti myös ennen sitä mm. Sprintin ja Mustatäplätokon ongintamestaruuskilpailuiden merkeissä.

Tässä vaiheessa välikiitos sponsorinamme toimivalle Onkitukulle. Onkitukusta saaduilla mäskeillä ja vinkeillä olemme onnistuneet nopeuttamaan lajien pyytämistä huomattavasti. Mäskien teho on huomattu Helsingin ja Turun Kalamaratoneissa mm. säyneen, turvan, sorvan lahnan ja muiden peruslajien kohdalla.

Viime vuoden Joensuun kilpailussa mäskimme oli niin tehokas, että monta joukkuetta sai samoilta jalansijoilta suuria suutareita. Tänä vuonna mäskipaikka vaihtuu :P

www.skes.fi | www.facebook.com/kalamaraton | www.facebook.com/fongaus | www.onkitukku.fi

25.5.2014

Kalamaraton Turku 2014

Valmiina Turun valloitukseen
Miltä kuulostaisi lähteminen tuntemattomaan kaupunkiin kisaamaan Suomen vaativimpaan kalastuskilpailuun nimeltä Kalamaraton? Me otimme jälleen haasteen vastaan kun Turku saapui kilpailukartalle.

Ennakkovalmistautuminen Kalamaratoniin
Moni on kysynyt kuinka valmistuimme vieraassa kaupungissa järjestettävään kilpailuun. Metodi oli täsmälleen sama kuin Joensuun kanssa.

Tutki kilpailualueesta löytyvät tiedot, keskustelut ja julkaisut. Surffaa ilmakuvat esim http://www.bing.com/maps/ palvelulla läpi. Bing maps on hyvä koska sieltä löytyy myös lintuperspektiivi joka kertoo enemmän potentiaalisesta kalapaikasta kuin pelkkä ilmakuva. Etsi netistä keskustelufoorumeilta tietoa alueen kalastuksesta, tarkista saalistilastoja Kalasaalis.com palvelusta. Yritä varata päivä harjoittelulle, käy tutustumassa livenä kalapaikkoihin joita olet saanut selville.

Jokaisessa paikassa ei tarvitse kalastaa, esimerkiksi turha lirkkiä kivisimppuja tai tokkoja ylös kun tiedät varmasti mitä ne ovat. Pelkästään rannan näkeminen voi antaa sinulle sen varmuuden, että täältä minä löydän sen kaivatun kivinilkan.

Kalamaraton on kilpailu joka vaatii neljää T-kirjan alkuista sanaa.

Tieto: Tunnet kilpailualueella esiintyvät kalalajit, osaat etsiä lajeille soveltuvia elinalueita mistä lähdet etsimään lajia. Tietopakettisi kasvaa jokaisella harjoittelukerralla ja lopulta osaat ennalta sanoa uudelle kalapaikalle tultaessa voisiko täältä nousta kyseinen kalalaji.

Taito: Kun kyseinen laji on löydetty, on aika miettiä miten pystyt nappaamaan kyseisen kalalajin. Taito kasvaa harjoittelun mukaan ja lopulta lajeista muodostuu ”nouto” lajeja. Taito tietää miten kalalajit käyttäytyvät eri keliolosuhteissa.

Tuuri: Kilpailun tiimellyksessä on oltava tuuria mukana. Ilman tuuria kaksi edellistä kohtaa ovat toissijaisia.

Tyyli: Kalamaraton kilpailu on kilpailu jossa tyylikkäästi pelaten voit pelata itsellesi parempia sijoituksia. Pohjatyö ei anna paljon etua paikallisia vastaan, jotka pääsevät harjoittelemaan kisa-alueella halutessaan päivittäin.

Paikallisissa on aina mukana kilpailijoita joilta voit saada paikkatietoja. Sinulla voi olla takataskussa jokin ”ässä”laji ja nämä ovat hyvää kauppatavaraa. Kirjoittamaton sääntö on, omia paikkoja voi jakaa. Muilta kuultuja ei.

Joskus aloittelevan joukkueen vinkki voi olla se kilpailun kannalta ratkaiseva, tästä syystä pidä vastaanotin avoinna ja ole myös itse sopivassa suhteessa avoin.

Esisanojen myötä lyhyt tiivistelmä Turun Kalamaratonista

  1. Treenipäivät to ilta ja pe koko päivä: Lajilista todella mitätön, ei antanut suurta toivoa kilpailupäivällä (18-potentiaalista lajia + pari tuuri lajia)
  2. Kisastartti: neljällä minuutilla hävittiin 10-lajin saantiajassa paikallisille 13:18 vs 13:22. Onnea Janin joukkue LT Barbatula kisahistorian nopeimmasta ajasta.
  3. Usko itseesi, kilpailun vaikeilla hetkillä ongittiin tyhjää. Uskoimme itseemme ja etsimme, löysimme ja kaivoimme tarpeelliset lajit
  4. Päätökset. Uskalsimme tehdä järkeviä päätöksiä, ajaako takaisin paikkaan mistä tulimme vain sen takia, että sieltä saamme lajin nopeammin kuin tästä epävarmasta.
  5. Tiimihenki, ilman tiimiään kapteeni ei ole mitään. Meidän tiimissä yhteistyö pelittää ja jokainen tietää mitä tehdä kun saavutaan kalapaikalle.

Nauttikaa, niin mekin teimme
Upeimpia hetkiä oli kun heittelimme kiviä tolppaan Pyöräilevien Lahnojen kanssa. Jotenkin tämä hetki kuvastaa parhaiten sen miten paljon enemmän Kalamaraton on kun vain kilpailua toisia vastaan. Rupattelimme nuorten Kalamiehien kanssa nostaen hattua heidän suoritukselleen. Kilpailun jälkeen juttelin Olli Salosen kanssa (ei sukua) ja hän kertoi matkaa kertyneen 70km.

Pimeän laskeudettua ryhduimme jokainen tahollamme kalastamaan yölajeja. Suuri hetki pienen ihmisen elämässä jonka muistaa pitkään, kiitti jätkät.

Lajit jotka onnistuimme pyydystämään olivat allikkosalakka, Ahven, Hopearuutana, Kiiski, Kymmenpiikki, Ruutana, Salakka, Särki, Törö, Turpa, Lahna, Pasuri, Kolmipiikki, Hauki, Mustatäplätokko, Hietatokko, Kivennuoliainen, Kivinilkka, Kivisimppu, Liejutokko, Kirjolohi, Sorva, Säyne ja Silakka.

Kiitos hienosta taistelusta, se oli jännä loppuun asti!
Pieni kuvakollaasi road trip to Turku

Alku matka meni karttoja tutkien, loppumatkan lätkää katsoen

Treenipäivänä kosahti autosta vilkun johtonippu.

Ensimmäinen treenipäivä takana klo 02.00, pitsaa odotellaan

Kisavälineet kuntoon pari tuntia ennen kilpailua

Pyöräilevät Lahnat, The Kalamiehet!


Toiseksi nopein kymmenen lajia. Enää ei riitä tasatulos vaan lajeissa saatava yksi enemmän.
Kilpakavereita autetaan, tässä etsitään yhdessä tokkoja.
Täplätön mustatäplätokko


2 tuntia jäljellä, kukaan ei paina ohi kolmella lajilla!
Professori matkalla velipoikansa seuraksi
Kiitos Turku, hieno kilpailu ja mielenkiintoiset vedet. Taktiikkamme tuleviin kisoihin on nyt selvillä, nyt alkaa hiominen ja entistä nopeampien kalapaikkojen etsiminen. Vajaan vuoden päästä katsotaan tuottaako se toivotun tuloksen uudestaan. Skes Taimentiimi kuittaa.

Turun Kalamaraton kilpailun tulokset kokonaisuudessaan löydät täältä.

"jos sulla kerran on, taskussasi suuri unelma. Niin tämä hetki jää, ja vain se mitä teet on tärkeää..."

Seuraavana Joensuu, sama teema jatkukoot. Rauhallisuus ja usko omaan tekemiseen.

24.4.2014

Upea mainos Suomen vaativimmasta kalastuskilpailusta



Mitä on ‪#‎Kalamaraton‬? Se on hienoja hetkiä upeiden ihmisten kanssa. Se on useiden eri kalalajien elintapojen- ja paikkojen tuntemista. Se on jatkuvaa tutkimista, taitojensa kartuttamista ja opiskelua. Se on enemmän kuin kilpailu, se on elämäntapa. Tervetuloa kaikki testaamaan taitonsa Helsingin, Kotkan, Turun ja Joensuun kalarikkaille vesille. Itselläni on tavoitteena olla kaikissa muissa kilpailuissa paitsi Kotkassa.

Minä olen mukana. Tule sinäkin. T: Juha Salonen

Lisätietoa www.skes.fi | www.facebook.com/kalamaraton | www.facebook.com/fongaus

29.3.2014

Kalamaraton, mikä ihana tekosyy

Skes Taimentiimin näyttää mallia ;)

Kevät, vapaana vellovalta mereltä kaikuva siikakellojen kilkatus. Toukokuu kolkuttelee kuukauden päässä ja vuoden odotus palkitaan huikealla Kalamaraton rupeamalla. Vuosi vuodelta lajikalastus eli Fongaus kasvattaa suosiotaan, tänä vuonna tästä todisteena jälleen yksi Kalamaraton kilpailukaupunki. Tervetuloa mukaan Turku.

Harvemmin tulee tehtyä pikapistoja siikaongelle joilla kalastusaikaa on vain muutamia tunteja. Lauantaina oli kuitenkin näin, vaimollani oli sovittua menoa ja päätimme mennä ennen tätä istumaan porukalla merenrantaan muiden fongareiden seuraksi. Mukana reissulla oli omasta tiimistä Markus lapsiensa kanssa sekä retkellä tarhatädin roolia vetänyt Paula Saarikoski. Sielä missä Paula, on myös Suomen intohimoisin ja taistelutahtoisin, satojen lehtiöiden ja kynien kuluttaja Antti Saarikoski. Kiitos tätäkin kautta Paulalle lapsien vahtimisesta.

Kun pistät samalle aallonmurtajalle neljä Kalamaratoniin osallistuvaa henkilöä ei kovin montaa hetkeä tarvitse miettiä mihin keskustelu kääntyy, kyllä piikkimonniinhan se. Spekulaatio tämän viiksekkään lajin elinlammesta Helsingissä on kilpailussa top 10 olevien joukkueiden huulilla vuosittain. Vain muutama joukkue tietää tämän paikan ja muut yrittävät sitä epätoivoisesti saada selville, suutaripaikan osalta tässä onnistuimme.

Kellojen kilinä keskeytti keskustelumme, aallonmurtajan päässä olevien kalastajien vapa nyki komeasti. Nykimisen tuloksena nousi rannalle ensimmäinen siika tälle päivälle.

Kello jonka viisarit juoksivat armottomasti kohti lähtöhetkeä. Yhdessä tuumin päätimme kasailla välineet ja suunnistaa kohti päivän muita askareita. Markus näytti mistä kanapissiin, Skes Taimentiimin edustajana hän vetäisi suoraan Heittokala Tarantellojen nokan edestä pienen siian, lajipiste ikuistus ja kala takaisin kasvamaan.

Päätimme viedä vaimoni synttäribileisin ja sovimme, että menemme tyttäreni kanssa Markuksen luokse. Muutaman tunnin leikkimisen jälkeen veti veri merenrantaan ja päätimmekin lähteä kahville Vuosaareen. Matkalla kävimme katsomassa uuden kalapaikan joka vakuutti olemuksellaan, yksi treenikohde ennen kisaa oli löytynyt.

Kahvien jälkeen päätimme käydä katsomassa tilanteen eräällä tunnetulla siikapaikalla. Paikalta olikin hieman ruuhkaa. Päädyimme juttelemaan parin kalastajan kanssa. Annoimme parit täsmävinkit paikan suhteen sekä kerroimme miten siikaonki kannattaa virittää.

Näiden tipsien lisäksi innostuimme kertomaan Kalamaratonista. Kutsuimme herrat kokeilemaan Kalamaratonia toukokuussa ja testaamaan taitojansa, kerroimme jopa miten voi helposti päästä maagisen 20 kalalajiin vain tekemällä verkossa ennakkotutkimusta ja kokeilemalla löytää ne omat muutamat pelipaikat.

Toivottavasti näemme nämä kalastajat toukokuussa Kalamaratonissa, innokkaasti he ainakin juttujamme kuuntelivat.

Kalamaraoniin aikaa alle 50 päivää

Näitä riitti...
Päätimme sunnuntai iltana lähteä fiilistetelemään joukkueen kanssa ja suunnaksi otimme Vuosaaren. 

Onnistuimme tavoitteessamme ja itselleni nousi tämän lisäksi kolme uutta lajipistettä kuluvalle vuodelle. Lajeiksi sain mudun, kymmenpiikin sekä kivisimpun. 

Tule, tykkää ja osallistu www.facebook.com/fongaus



22.3.2014

Jarin kanssa kalassa feat Fongarit

Järkevää?

Jos heittäisin sinulle pallona idean ”lähdetkö pilkkimään ankeriasta”, olisit varmasti into pinkeenä tulossa mukaan. Pieni alkuinnostus voisi laskea kun sanoisin, että pyyntipaikka sijaitsee Lapinlahdella. No, kyseinen lahtihan on tietysti se mikä on Koskenkylä – Kouvola tien varrella…

Vaan kun ei ole, tämä kyseinen lahti löytyykin hieman kauempaa. Lopullinen määränpää selvisi itsellenikin vasta monen Google-haun jälkeen jolloin tajusin matka-ajan olevan reilusti yli 6 tuntia. Tämän idean jälkeen soitin Jari ”Jarin kanssa kalassa” Tuiskuselle ja kerroin ideasta. Sovimmekin alustavan päivämäärän, jonka mukaan lähdin suunnittelemaan reissua.

Ajankohdaksi valikoitui 22.3. lauantai, tämä sopi sekä minulle että Jarille. Mukaan piti saada vielä muutama innokas, jolloin matkakulukustannukset saataisiin kohtuulliselle tasolle. Nyt kuluja tuli noin 30-40€, jos lähtijöitä olisi neljä. Tuolla neljällä tiesin matkustamisen takapenkkiläisilläkin olevan hieman mukavampaa, kun ei tarvitse istua kuin särjet peltipurkissa.

Idean pohjalla oli uusi Facebook-tuttavuus Miika Nyman, jonka ”sattumalta” saaliiksi saadut ankeriaat herättivät uteliaisuuteni ja tiedustelinkin aiheesta tarkemmin yksityisviestillä. Heitin pallon Miikalle ja hän päätti mennä kokeilemaan vain ankeriaan pyyntiä ja onnistuikin tässä. 

Tämä oli viimeinen naulanisku tähän arkkuun ja päätimme lähteä kokeilemaan onnea. Arkkuun siinä mielessä, että munat pataan mentäessä on 1200km puudutettu persettä ilman tavoitelajia.

Kun yöllä ei meinaa uni tulla silmään, tietää että jotain hienoa on luvassa heti seuraavana päivänä. Kello pärähti 3.40, neljältä olin jo ulkona käynnistämässä autoa ja suuntaamassa kokan kohti Malmia. Kyytiin isäni, seuraavaksi kyytiin Oulunkylästä Timi ja sitten kohti Nääsvilleä. Tampereelle saavuimme hieman ennen seitsemää ja kyytiin nousi kaikkien suomalaisten tuntema Kalamies Jari Tuiskunen.

Pelkästään tämä osa retkeämme tarjosi antoisia hetkiä. Saimme kuulla kalatarinoita lukuisista Suomen kalapaikoista, keskustelimme ikimuistoisista ulkomaanmatkoista ja purimme myös hieman tuntojamme Suomen kalavesien tilasta.

Ohi Särkänniemen tornien, ohi Lievestuoreen piippujen, ohi Puijon Kuopion kalakukkojen, sinne jonnekin todella kauas vei tiemme. Timin sanoin: ”Tämmöistä reissua on ihan turha yrittää selittää kenellekään, sanoo vaan että menee kalaan”.

Vastassamme odotti kaksi savolaista. Nuo savolaiset, jotka ovat kieroja kuin korkkiruuvit ja joiden puheesta ei saa mitään selvää… Tämä harhakuvitelma ei pätenyt oppainamme toimineisiin Miikaan ja Pekka Turunen. Mukavat herrasmiehet, joiden suu porisi kuin papupata. Juttua riitti heti ensihetkistä ja tiesimme pääsevämme osaavien siipien alle.

Ankeriaspaikat löytyivät läheltä kylää olevan niemen edestä. Kävelymatkaa autolta tuli vain muutama sata metriä. Päästyämme paikalle alkoi Pekka kertoa kalatarinoita huimista saaliista samalla pyörien ympyrää. Saimme hetkessä tietoomme parhaat ottipaikat parin kilometrin säteellä. Pekan huitoessa ilmaa keskittyi Miika virittämään ongen pyyntiin.

Ei aikaakaan kun Jari tuli katsomaan viritystä ja huomautti Pekalle, että kampi liikahti. Niinhän se liikahtikin, vastaisku ja siiman päässä tuntui painoa. Hähää, ensimmäinen tavoitelaji ylhäällä oppaallemme. Tämä kaloista, reissu olisi onnistunut jo ilman tätä Suomen limaisimman lajin saamistakin.

Peli auki, kuva levisi nopeasti myös maailmalle.
Ensiksi kiitos, KIITOS! ”Fongaus on suurempaa kuin kalastus” on www.facebook.com/fongaus sivuston kansikuvassa oleva teksti. Tuo teksti pitää sisällään juuri tämän toisten auttamisen ja yhteisöllisyyden. Tänään kohtasiat ihmiset, jotka tunsivat toisensa vain netin välityksellä. Nämä ihmiset ovat nyt ystävystyneet ja ovat Kalakavereita tästä hetkestä ikuisuuteen. Tietysti kiitos kuuluu myös Jarille, mukavaa matkaseuraa jolta kalajutut ei ainakaan lopu ja joista suurin osa on jopa totta.

Sovimme alustavasti, että Pekka ja Miika rupeavat selvittämään vuoden 2015 retkeä varten majoitusta  viikonlopuksi. Viikonlopun ohjelmaksi suunnittelimme pakkikahveja juodessamme seuraavaa; ankeriaan, kuhan, hauen ja mateen pilkintää monin eri pyyntitavoin.


Kalastus oli osa tätä retkeä, tästä osuudesta saatte nauttia jo laitettujen ja näiden tässä tekstissä olevien kuvien muodossa. Tarkemmin itse kalastuksesta saatte lukea ensi talvella Erä-lehdestä.

Vuoden 2014 pilkkikauden viimeinen reikä?

25.1.2014

Ruma vai käsittämättömän kaunis?


Elämänpiste poseeraus
Olimme sopineet lähtijöiden kanssa lauantain aikataulun facebookissa. Lähtöajaksi sovittiin klo 6.00 Kalasatamasta. Oma aamuni alkoi vaimon vahingossa herättämisellä, innostuin nimittäin katsomaan Liigan maalikoosteita Ruutu.fi palvelusta ja selvästikin katsoin näitä hieman liian suurella volyymillä J

Aikainen herätykseni tiesi että, muutama koukkaus tulisi ennen Kalasatamaa. Ensiksi piti hakea Matti Vantaan Ruskeasannalta ja sen jälkeen isäni Matti Malmilta. Näistä kahdesta välietapista huolimatta olimme ennen sovittua aikaa Kalasatamassa.
Linja-autossa on tunnelmaa...

Kuudelta starttasi Jannen transitti Kalasatamasta, matkalla muutama stoppi ja lisää kalastajia kyytiin.
Retkelle oli lähdössä ulkopaikkakuntalaisista Jyväskylästä Helsingissä tammikuun opiskeluevakossa olevat Liisa ja Tarmo M. Edellä mainittujen kanssa olimme sopineet ottavamme heidän kyytiin Länsiväylän varrella olevalta bussipysäkiltä.

Kaikki retkelle lähtijät olivat löytäneet reissun www.facebook.com/fongaus sivun kautta. Jyväskyläläisten jälkeen koukkasimme vielä hovikokki Mikon Soukasta kyytiin grilliherkkujen kanssa ennen kuin pääsimme ottamaan suunnan kohti Airistoa. Matka sujui leppoisasti Fongailusta rupatellessa ja yllättäen kun kyydissä on pari joukkueellista Kalamaraton porukoita tuli myös itse kilpailusta puhetta. 

Hyvin todennäköistä on että, Jyväskylästä saapuu Kala ja Kulaus ry:n tiimoilta useampikin joukkue mikäli puheenjohtaja toimivan Liisan puheisiin on uskomista.

Liisan elämänpiste
Airistolle päästyämme paikalle oli jo saapunut Hämeenlinnasta  Kivikankaan kesämies ”Jomppa” sekä Kaarinan mestarifongari Jani ja hänen mukanaan Olli kaverinsa kanssa. Olli oli onnistunut nappaamaan jo kivinilkan ennen meidän saapumista.

Fishframe, we love it!
Mikko aloitti pilkkimisen laitureiden välistä ja ei aikaakaan kun ensimmäinen härkäsimppu oli ylhäällä. Hovikuvaajamme Tarmo pääsikin ikuistamaan Mikkoa elämänpisteensä kanssa. Hetki Mikon simpun saamisesta havaitsin haarukkavapani tärpinilmaisimessa liikettä, vastaisku meni ohi. Seuraavana lajina vierestä

Mikko nosti kuiville silakan, kuoreen ja morrilla vielä kolmipiikin.

Morria tavoitellut veijari ei jäänyt itselleni kiinni, nopeasti uudestaan pilkki alas ja ei aikaakaan kun tunsin siiman päässä painoa. Nyt kala jäi kakkoseksi. Haarukan ympärille kertyi reilusti siimaa kun viimeinkin oma tavoitelajini oli myös saatu, lajipiste nro 5 nousi perinteinen härkäsimppu.

Liisakin onnistui koukuttamaan kivinilkan. Nainen oli yhtä hymyä kun uusi elämänpiste oli noussut laiturille. Nopea ikuistus ja kala takaisin kohti syvyyksiä.

Kaunein härkäsimppu koiras reissullamme
Härkäsimpun olemus jakaa varmasti mielipiteitä. Joidenkin mielestä se on varmasti yksi vesiemme rumimpia kalalajeja kun taas toisten mielestä lajin piikikäs olemus toisi varmasti kärkisijan lajien missikilpailuissa.

Janne oli saanut ensimmäisen lajinsa kuvattavaksi, Fishframessa uiskenteli komeasti pieni kivinilkka.

Jenkkiläisten Fishnerds (http://www.fishnerds.com/) kalakavereiden kehittämä näppärä pieni akvaario jota kutsuttakoon myös meillä fishframeksi.

Päätimmekin Jannen kanssa ottaa samanlaisen kuvan kuin Clayllä on heidän sivuillaan, peukku pystyyn ja naamalle reipas hymy. Thank’s Clay & other fishnerds!

Samalla paikalle saapui Pekka kaverinsa kanssa. Häneenkin olen tutustunut facebookin välityksellä. Pekka taiteilee mm. tasureita joita hän päällystää eri kalalajien nahkalla.  Ei aikaakaan kun Tarmo U:n siimaa vietiin, nyt oli suurempi kala kiinni. Lopulta laiturille nousi todella komea silakka, lajilistamme jatkoi kasvamistaan.

Jani pilkki pystypilkillä useita kuoreita. Nämä mukavan tuoksuiset kalat pääsisivät saajan madepilkkiin houkuttelemaan mateita.

Yhteistyössä on voimaa
Lounaaseen mennessä oli kaikki muut paitsi Tarmo U saaneet härkäsimpun, itsellenikin oli noussut simpun lisäksi kuore.  Näiden kahden lajin lisäksi listalta löytyi silakka, kivinilkka, kolmipiikki ja ahven. Grillipaikalle kävellessä huomasin yhden retkeläisen kyykkivän laiturin alla. Kirjolohi altaasta tuleva pieni puro piti lahden pohjukassa pienen alueen sulana.

Tarkkasilmäisenä Matti oli bongannut laiturin alla pieniä kivisimppuja. Nopeasti löytyikin arsenaalista sopivat välineet tämän lajin jallittamiseen. Jätin Matin simppujahtiin ja lähdin grillille laittamaan Mikon esivalmistamat cripsit lämpenemään. Hetkeä myöhemmin nousi Matti laiturin alta hymy poskilla ja simppu käsissä.
Syömään! Huutoni sai retkeläiset hetkellisesti lopettamaan pilkkimisen. Lopulta koko porukka oli kasassa ja kaikki keskittyivät rupattelemaan keskenään.

Sluprsis
Grillin lämmössä valmistui lopulta 6kg herkullisia cripsejä. Cripsit joissa suussa sulava liha ja maukas marinaadi siivittivät niiden katoamista parempiin suihin. Päivällisen kruunasi äitini leipomat pullat ja isäni keittämät pakkikahvit.

Ruoan jälkeen lähdimme lahden puolelle katsomaan löytyisikö sieltä särkikaloja tai ahvenia. Vasta kymmenien reikien jälkeen alkoi tuntua että, jotain voisikin löytyä. Ensiksi isäni nosti pari ahventa, heti perään veti Janne muutaman ahvenen ja lopulta myös itselleni osui kalat kohdille.

Lahdelta saimme lopulta reilut kolme kiloa ahvenia jotka takuuvarmasti tulevat häviämään vauhdikkaasti äitini masun uumeniin.  Ahven lisäksi saimme särjen sekä kiisken ja onnistui Matti jallittamaan reissun komeimman härkäsimpunkin.

Tarmon mustatokko
Kellon lähestyessä kolmea aloimme siirtyä autolle tavaroita pakkailemaan. Lopulta laiturilta saapuivat myös Jyväskylän vahvistukset Liisa ja Tarmo M. Kun kerroimme Tarmolle laiturin alta löytyvistä kaloista, päätti hän lähteä morrivehkeiden kanssa lajijahtiin. Siinä kun loppuporukka sulloi tavaroitaan transittiin, kuului laiturilta ilon kiljahduksia.

Juoksimme katsomaan mikä laji oli noussut. Nopea tunnistus, ei ole kivisimppu. Kädessä olevaksi lajiksi määrittelimme mustatokon. Kyseessä oli upea yksilö, nopea kuvaus ja takaisin kasvamaan.

Kotimatkalla autoon kantautuva tasainen hurina teki tehtävänsä. Hiljalleen porukkaa tipahti untenmaille näkemään uniaan tulevista fongausreissuista. Kaikki matkalla kyydistä nousseet kehuivat reissua mahtavaksi ja alustavasti sovittiin jo tulevan keväänkin kalareissuista.

Paras vinkki minkä voin Airiston laiturille härkäsimppujahtiin suunnistaville kertoa on että, varatkaa mukaan joko virveli tai haarukkavapa. Näin vältytte monelta siimasotkulta mikä on todennäköistä normaalilla pilkkivavalla.

Kalastus ja erityisesti lajikalastus oli jälleen saattanut yhteen useamman ihmisen jotka eivät entuudestaan toisiaan tunteneet.

Retken päätteeksi sovimme Sakke Yrjölän kanssa että, hän tulee noutamaan pyydystetyt härkäsimput Kalasatamasta. Näin tapahtuikin ja vastineeksi sain hänen maalaamiaan upeita kalakortteja. Ehkä joku simppumme pääseekin tulevan kortinkuvaksi.

Saken teoksia voi ihailla hänen kotisivuillaan.

Vastaavia kalareissuja löydät www.facebook.com/fongaus sivuston tapahtumat osiosta. Retket ovat aina omakustanteisia joissa kulut jaetaan autokunnittain. Seuraavaksi lähdetään sunnuntaina 9.2. madejahtiin Hämeenlinnan suuntaan Vanaja-vedelle, tervetuloa mukaan.

Saadut kalalajit:

1.       Härkäsimppu (elämänpiste: Mikko, Janne, Tarmo M, Liisa, Janne)
2.       Kuore (elämänpiste: Janne)
3.       Silakka (elämänpiste: Janne)
4.       Kivinilkka (elämänpiste: Janne)
5.       Kolmipiikki
6.       Ahven
7.       Kiiski
8.       Särki
9.       Kivisimppu
10.   Mustatokko

Ps. Sakke tunnisti härkäsimppujen sukupuolen ja tässä tapauksessa kaikki olivat koiraita.

Kuvat: Juha Salonen & Tarmo Untinen

Suositut tekstit