25.1.2014

Ruma vai käsittämättömän kaunis?


Elämänpiste poseeraus
Olimme sopineet lähtijöiden kanssa lauantain aikataulun facebookissa. Lähtöajaksi sovittiin klo 6.00 Kalasatamasta. Oma aamuni alkoi vaimon vahingossa herättämisellä, innostuin nimittäin katsomaan Liigan maalikoosteita Ruutu.fi palvelusta ja selvästikin katsoin näitä hieman liian suurella volyymillä J

Aikainen herätykseni tiesi että, muutama koukkaus tulisi ennen Kalasatamaa. Ensiksi piti hakea Matti Vantaan Ruskeasannalta ja sen jälkeen isäni Matti Malmilta. Näistä kahdesta välietapista huolimatta olimme ennen sovittua aikaa Kalasatamassa.
Linja-autossa on tunnelmaa...

Kuudelta starttasi Jannen transitti Kalasatamasta, matkalla muutama stoppi ja lisää kalastajia kyytiin.
Retkelle oli lähdössä ulkopaikkakuntalaisista Jyväskylästä Helsingissä tammikuun opiskeluevakossa olevat Liisa ja Tarmo M. Edellä mainittujen kanssa olimme sopineet ottavamme heidän kyytiin Länsiväylän varrella olevalta bussipysäkiltä.

Kaikki retkelle lähtijät olivat löytäneet reissun www.facebook.com/fongaus sivun kautta. Jyväskyläläisten jälkeen koukkasimme vielä hovikokki Mikon Soukasta kyytiin grilliherkkujen kanssa ennen kuin pääsimme ottamaan suunnan kohti Airistoa. Matka sujui leppoisasti Fongailusta rupatellessa ja yllättäen kun kyydissä on pari joukkueellista Kalamaraton porukoita tuli myös itse kilpailusta puhetta. 

Hyvin todennäköistä on että, Jyväskylästä saapuu Kala ja Kulaus ry:n tiimoilta useampikin joukkue mikäli puheenjohtaja toimivan Liisan puheisiin on uskomista.

Liisan elämänpiste
Airistolle päästyämme paikalle oli jo saapunut Hämeenlinnasta  Kivikankaan kesämies ”Jomppa” sekä Kaarinan mestarifongari Jani ja hänen mukanaan Olli kaverinsa kanssa. Olli oli onnistunut nappaamaan jo kivinilkan ennen meidän saapumista.

Fishframe, we love it!
Mikko aloitti pilkkimisen laitureiden välistä ja ei aikaakaan kun ensimmäinen härkäsimppu oli ylhäällä. Hovikuvaajamme Tarmo pääsikin ikuistamaan Mikkoa elämänpisteensä kanssa. Hetki Mikon simpun saamisesta havaitsin haarukkavapani tärpinilmaisimessa liikettä, vastaisku meni ohi. Seuraavana lajina vierestä

Mikko nosti kuiville silakan, kuoreen ja morrilla vielä kolmipiikin.

Morria tavoitellut veijari ei jäänyt itselleni kiinni, nopeasti uudestaan pilkki alas ja ei aikaakaan kun tunsin siiman päässä painoa. Nyt kala jäi kakkoseksi. Haarukan ympärille kertyi reilusti siimaa kun viimeinkin oma tavoitelajini oli myös saatu, lajipiste nro 5 nousi perinteinen härkäsimppu.

Liisakin onnistui koukuttamaan kivinilkan. Nainen oli yhtä hymyä kun uusi elämänpiste oli noussut laiturille. Nopea ikuistus ja kala takaisin kohti syvyyksiä.

Kaunein härkäsimppu koiras reissullamme
Härkäsimpun olemus jakaa varmasti mielipiteitä. Joidenkin mielestä se on varmasti yksi vesiemme rumimpia kalalajeja kun taas toisten mielestä lajin piikikäs olemus toisi varmasti kärkisijan lajien missikilpailuissa.

Janne oli saanut ensimmäisen lajinsa kuvattavaksi, Fishframessa uiskenteli komeasti pieni kivinilkka.

Jenkkiläisten Fishnerds (http://www.fishnerds.com/) kalakavereiden kehittämä näppärä pieni akvaario jota kutsuttakoon myös meillä fishframeksi.

Päätimmekin Jannen kanssa ottaa samanlaisen kuvan kuin Clayllä on heidän sivuillaan, peukku pystyyn ja naamalle reipas hymy. Thank’s Clay & other fishnerds!

Samalla paikalle saapui Pekka kaverinsa kanssa. Häneenkin olen tutustunut facebookin välityksellä. Pekka taiteilee mm. tasureita joita hän päällystää eri kalalajien nahkalla.  Ei aikaakaan kun Tarmo U:n siimaa vietiin, nyt oli suurempi kala kiinni. Lopulta laiturille nousi todella komea silakka, lajilistamme jatkoi kasvamistaan.

Jani pilkki pystypilkillä useita kuoreita. Nämä mukavan tuoksuiset kalat pääsisivät saajan madepilkkiin houkuttelemaan mateita.

Yhteistyössä on voimaa
Lounaaseen mennessä oli kaikki muut paitsi Tarmo U saaneet härkäsimpun, itsellenikin oli noussut simpun lisäksi kuore.  Näiden kahden lajin lisäksi listalta löytyi silakka, kivinilkka, kolmipiikki ja ahven. Grillipaikalle kävellessä huomasin yhden retkeläisen kyykkivän laiturin alla. Kirjolohi altaasta tuleva pieni puro piti lahden pohjukassa pienen alueen sulana.

Tarkkasilmäisenä Matti oli bongannut laiturin alla pieniä kivisimppuja. Nopeasti löytyikin arsenaalista sopivat välineet tämän lajin jallittamiseen. Jätin Matin simppujahtiin ja lähdin grillille laittamaan Mikon esivalmistamat cripsit lämpenemään. Hetkeä myöhemmin nousi Matti laiturin alta hymy poskilla ja simppu käsissä.
Syömään! Huutoni sai retkeläiset hetkellisesti lopettamaan pilkkimisen. Lopulta koko porukka oli kasassa ja kaikki keskittyivät rupattelemaan keskenään.

Sluprsis
Grillin lämmössä valmistui lopulta 6kg herkullisia cripsejä. Cripsit joissa suussa sulava liha ja maukas marinaadi siivittivät niiden katoamista parempiin suihin. Päivällisen kruunasi äitini leipomat pullat ja isäni keittämät pakkikahvit.

Ruoan jälkeen lähdimme lahden puolelle katsomaan löytyisikö sieltä särkikaloja tai ahvenia. Vasta kymmenien reikien jälkeen alkoi tuntua että, jotain voisikin löytyä. Ensiksi isäni nosti pari ahventa, heti perään veti Janne muutaman ahvenen ja lopulta myös itselleni osui kalat kohdille.

Lahdelta saimme lopulta reilut kolme kiloa ahvenia jotka takuuvarmasti tulevat häviämään vauhdikkaasti äitini masun uumeniin.  Ahven lisäksi saimme särjen sekä kiisken ja onnistui Matti jallittamaan reissun komeimman härkäsimpunkin.

Tarmon mustatokko
Kellon lähestyessä kolmea aloimme siirtyä autolle tavaroita pakkailemaan. Lopulta laiturilta saapuivat myös Jyväskylän vahvistukset Liisa ja Tarmo M. Kun kerroimme Tarmolle laiturin alta löytyvistä kaloista, päätti hän lähteä morrivehkeiden kanssa lajijahtiin. Siinä kun loppuporukka sulloi tavaroitaan transittiin, kuului laiturilta ilon kiljahduksia.

Juoksimme katsomaan mikä laji oli noussut. Nopea tunnistus, ei ole kivisimppu. Kädessä olevaksi lajiksi määrittelimme mustatokon. Kyseessä oli upea yksilö, nopea kuvaus ja takaisin kasvamaan.

Kotimatkalla autoon kantautuva tasainen hurina teki tehtävänsä. Hiljalleen porukkaa tipahti untenmaille näkemään uniaan tulevista fongausreissuista. Kaikki matkalla kyydistä nousseet kehuivat reissua mahtavaksi ja alustavasti sovittiin jo tulevan keväänkin kalareissuista.

Paras vinkki minkä voin Airiston laiturille härkäsimppujahtiin suunnistaville kertoa on että, varatkaa mukaan joko virveli tai haarukkavapa. Näin vältytte monelta siimasotkulta mikä on todennäköistä normaalilla pilkkivavalla.

Kalastus ja erityisesti lajikalastus oli jälleen saattanut yhteen useamman ihmisen jotka eivät entuudestaan toisiaan tunteneet.

Retken päätteeksi sovimme Sakke Yrjölän kanssa että, hän tulee noutamaan pyydystetyt härkäsimput Kalasatamasta. Näin tapahtuikin ja vastineeksi sain hänen maalaamiaan upeita kalakortteja. Ehkä joku simppumme pääseekin tulevan kortinkuvaksi.

Saken teoksia voi ihailla hänen kotisivuillaan.

Vastaavia kalareissuja löydät www.facebook.com/fongaus sivuston tapahtumat osiosta. Retket ovat aina omakustanteisia joissa kulut jaetaan autokunnittain. Seuraavaksi lähdetään sunnuntaina 9.2. madejahtiin Hämeenlinnan suuntaan Vanaja-vedelle, tervetuloa mukaan.

Saadut kalalajit:

1.       Härkäsimppu (elämänpiste: Mikko, Janne, Tarmo M, Liisa, Janne)
2.       Kuore (elämänpiste: Janne)
3.       Silakka (elämänpiste: Janne)
4.       Kivinilkka (elämänpiste: Janne)
5.       Kolmipiikki
6.       Ahven
7.       Kiiski
8.       Särki
9.       Kivisimppu
10.   Mustatokko

Ps. Sakke tunnisti härkäsimppujen sukupuolen ja tässä tapauksessa kaikki olivat koiraita.

Kuvat: Juha Salonen & Tarmo Untinen

5.1.2014

Fongauskausi avattu

Kolmipiikkikommandot Hernesaaressa

Mitä nousee Keravanjoelta tai muilta perinteiseltä Kalamaraton kisapaikoilta tammikuussa?

Tämä oli kysymys mihin lähdimme etsimään vastausta. Mukaan reissullemme saimme melkein koko kisatiimimme, poikkeuksena, että Markusta tuurasi isäni.

Poikkeuksellisen lauha tammikuu ja vetenä satanut lumi oli nostanut Keravanjoen pintaa reilusti ja samalla värjännyt veden todella ruskeaksi. Päätimme kuitenkin aloittaa perinteisellä töröpaikalla, nopeasti kävi selville että joesta saisi korkeintaan hajuaistin perusteella saalistavia mateita. Emme kuitenkaan jääneet mateita onkimaan vaan jatkoimme matkaa eteenpäin.

Seuraava kohde oli ruutanalampi Veräjämäen kallioilla. Uusille Kalamaratonaristeille tässä karttalinkki lammelle.

Lammelta saa normaalisti ruutanan hetkessä, vesien ollessa kuitenkin viilentyneet pitivät kalat suunsa kiinni ja matkamme jatkuikin nopeasti kohti Viikkiä ja allikkosalakoita.

Kalamaratonissa tämä pieni puistolampi on pakollinen pysähdyspaikka, tässä linkki lammelle.

Lammessa uiskentelee allikkosalakoiden lisäksi myös ruutanoita, ahvenia sekä tulokaslaji hopearuutanoita. Edellisen lammen tavoin myös täällä kalat pitivät suunsa supussa. Lopulta kuitenkin Mikon tarjoamaan  pilkkiin nappasi pieni ahven, ensimmäinen laji oli saatu.

Minnes sitten, hitaasti koveneva vesisade ei houkuttanut seisoskelemaan rannalla, ja tästä johtuen päätimmekin mennä Ruoholahden kanavalle.

Kanava on hyvä onkipaikka, koska siellä pääsee sateelta suojaan siltojen alle. Kanavan yleisimpiä saaliskaloja on ollut tulokaslaji mustatäplätokko.

Matkalla kanavalle teimme koukkauksen Hernesaareen, mistä onnistuimme koukuttamaan kolmipiikin, vuoden 2014 lajilistalle ensimmäinen merkintä. JESH!

Iskä nauttii ja serkun kissa pääsee herkuttelemaan.
Kanavalle päästyämme pidimme mustatäplätokkoa lähes varmana lajina. Minne lie tulokas kadonnut  kun pohjassa lillutettuun matoon ei tarttunut kuin kolmipiikkejä. Isäni heitti pohjaongen keskelle ja hetken päästä nousi hänen ensimmäiseksi lajipisteeksi särki. Heti perään myös Mikko vetäisi pilkillä särjen kuten Timikin ongella.

Oma onkeni lillui hiljalleen virrassa vailla tapahtumia. Pähkäilimme Timin kanssa syytä miksi hänen ongessa kokoajan söi ja minun sai olla rauhassa. Lopulta päädyimme ratkaisuun missä otsin Timin ongen käteen ja heti ensimmäisellä heitolla myös minulle nousi vuoden toiseksi lajipisteeksi särki. Tämän jälkeen isäni nosti vielä pohjaongella pasurin.
Kanava jääkööt nyt rauhaan muutamaksi kuukaudeksi.

Seuraavaksi etapiksi valitsimme perinteisen Lauttasaaren ja sieltä meidän oman fiilistelyrannan. Rannalle päästyämme Timi heitteli taimenta ja me istuimme tuijottamaan pimenevää merta.

Mikäli et ole koskaan kalastanut kivinilkkoja niin ei kannata ihmitellä miksei niitä hämärässä rannalla näy.

Tämän totesimme jälleen kerran, heti totaalisen pimeyden jälkeen alkoi nilkkoja näkymään.

Ensimmäiseksi lajipisteen sai Timi, itselle nousi ennen kivinilkkaa saaliiksi pieni ahven. Lopulta myös minun valokeilaan osui tavoitelaji ja samalla myös Mikollekin.

Matkalla kotiin poikkesimme vielä Tervasaaressa kivisimpun pyynnissä. Sateiden myötä Vantaanjoki oli puskenut alueen täyteen savivettä ja myös laguuni oli saanut omansa. Rannalla missä normaalisti näkee kiviä kauempaakin rannalta oli nyt näkösyvyys vai muutaman sentin.

Lopulta päätimme kiertä laguunin matalalle rannalle katsomaan näkyisikö simppuja. Rannan ainoalla kalliokohdalla astui hieman huolimattomasti kalliolle ja blumsis, kaaduin kyljelleni veteen. Pikkasen naureskelua kunnes kylmävesi saavutti sukkien läpi ihon. Nyt tuli kiire autolle, äkkiä auto käyntiin, lämmöt täysille ja kuivat kengät jalkaan.

Kalamaratonista kiinnostuneille vinkkinä, kyseinen paikka toimii myös monen muun tokon ja kalalajin elinalueena toukokuussa ;)

Olipahan reissu, vaikka saalista tuli vähän oli seura ja tutut Helsingin kalapaikat mukava yhdistelmä. Vertailun vuoksi, vuonna 2013 olimme tähän aikaan pilkkineet jäältä jo pidemmän aikaa. Ehkä se talvi vielä tulee.


Suositut tekstit