29.3.2014

Kalamaraton, mikä ihana tekosyy

Skes Taimentiimin näyttää mallia ;)

Kevät, vapaana vellovalta mereltä kaikuva siikakellojen kilkatus. Toukokuu kolkuttelee kuukauden päässä ja vuoden odotus palkitaan huikealla Kalamaraton rupeamalla. Vuosi vuodelta lajikalastus eli Fongaus kasvattaa suosiotaan, tänä vuonna tästä todisteena jälleen yksi Kalamaraton kilpailukaupunki. Tervetuloa mukaan Turku.

Harvemmin tulee tehtyä pikapistoja siikaongelle joilla kalastusaikaa on vain muutamia tunteja. Lauantaina oli kuitenkin näin, vaimollani oli sovittua menoa ja päätimme mennä ennen tätä istumaan porukalla merenrantaan muiden fongareiden seuraksi. Mukana reissulla oli omasta tiimistä Markus lapsiensa kanssa sekä retkellä tarhatädin roolia vetänyt Paula Saarikoski. Sielä missä Paula, on myös Suomen intohimoisin ja taistelutahtoisin, satojen lehtiöiden ja kynien kuluttaja Antti Saarikoski. Kiitos tätäkin kautta Paulalle lapsien vahtimisesta.

Kun pistät samalle aallonmurtajalle neljä Kalamaratoniin osallistuvaa henkilöä ei kovin montaa hetkeä tarvitse miettiä mihin keskustelu kääntyy, kyllä piikkimonniinhan se. Spekulaatio tämän viiksekkään lajin elinlammesta Helsingissä on kilpailussa top 10 olevien joukkueiden huulilla vuosittain. Vain muutama joukkue tietää tämän paikan ja muut yrittävät sitä epätoivoisesti saada selville, suutaripaikan osalta tässä onnistuimme.

Kellojen kilinä keskeytti keskustelumme, aallonmurtajan päässä olevien kalastajien vapa nyki komeasti. Nykimisen tuloksena nousi rannalle ensimmäinen siika tälle päivälle.

Kello jonka viisarit juoksivat armottomasti kohti lähtöhetkeä. Yhdessä tuumin päätimme kasailla välineet ja suunnistaa kohti päivän muita askareita. Markus näytti mistä kanapissiin, Skes Taimentiimin edustajana hän vetäisi suoraan Heittokala Tarantellojen nokan edestä pienen siian, lajipiste ikuistus ja kala takaisin kasvamaan.

Päätimme viedä vaimoni synttäribileisin ja sovimme, että menemme tyttäreni kanssa Markuksen luokse. Muutaman tunnin leikkimisen jälkeen veti veri merenrantaan ja päätimmekin lähteä kahville Vuosaareen. Matkalla kävimme katsomassa uuden kalapaikan joka vakuutti olemuksellaan, yksi treenikohde ennen kisaa oli löytynyt.

Kahvien jälkeen päätimme käydä katsomassa tilanteen eräällä tunnetulla siikapaikalla. Paikalta olikin hieman ruuhkaa. Päädyimme juttelemaan parin kalastajan kanssa. Annoimme parit täsmävinkit paikan suhteen sekä kerroimme miten siikaonki kannattaa virittää.

Näiden tipsien lisäksi innostuimme kertomaan Kalamaratonista. Kutsuimme herrat kokeilemaan Kalamaratonia toukokuussa ja testaamaan taitojansa, kerroimme jopa miten voi helposti päästä maagisen 20 kalalajiin vain tekemällä verkossa ennakkotutkimusta ja kokeilemalla löytää ne omat muutamat pelipaikat.

Toivottavasti näemme nämä kalastajat toukokuussa Kalamaratonissa, innokkaasti he ainakin juttujamme kuuntelivat.

Kalamaraoniin aikaa alle 50 päivää

Näitä riitti...
Päätimme sunnuntai iltana lähteä fiilistetelemään joukkueen kanssa ja suunnaksi otimme Vuosaaren. 

Onnistuimme tavoitteessamme ja itselleni nousi tämän lisäksi kolme uutta lajipistettä kuluvalle vuodelle. Lajeiksi sain mudun, kymmenpiikin sekä kivisimpun. 

Tule, tykkää ja osallistu www.facebook.com/fongaus



22.3.2014

Jarin kanssa kalassa feat Fongarit

Järkevää?

Jos heittäisin sinulle pallona idean ”lähdetkö pilkkimään ankeriasta”, olisit varmasti into pinkeenä tulossa mukaan. Pieni alkuinnostus voisi laskea kun sanoisin, että pyyntipaikka sijaitsee Lapinlahdella. No, kyseinen lahtihan on tietysti se mikä on Koskenkylä – Kouvola tien varrella…

Vaan kun ei ole, tämä kyseinen lahti löytyykin hieman kauempaa. Lopullinen määränpää selvisi itsellenikin vasta monen Google-haun jälkeen jolloin tajusin matka-ajan olevan reilusti yli 6 tuntia. Tämän idean jälkeen soitin Jari ”Jarin kanssa kalassa” Tuiskuselle ja kerroin ideasta. Sovimmekin alustavan päivämäärän, jonka mukaan lähdin suunnittelemaan reissua.

Ajankohdaksi valikoitui 22.3. lauantai, tämä sopi sekä minulle että Jarille. Mukaan piti saada vielä muutama innokas, jolloin matkakulukustannukset saataisiin kohtuulliselle tasolle. Nyt kuluja tuli noin 30-40€, jos lähtijöitä olisi neljä. Tuolla neljällä tiesin matkustamisen takapenkkiläisilläkin olevan hieman mukavampaa, kun ei tarvitse istua kuin särjet peltipurkissa.

Idean pohjalla oli uusi Facebook-tuttavuus Miika Nyman, jonka ”sattumalta” saaliiksi saadut ankeriaat herättivät uteliaisuuteni ja tiedustelinkin aiheesta tarkemmin yksityisviestillä. Heitin pallon Miikalle ja hän päätti mennä kokeilemaan vain ankeriaan pyyntiä ja onnistuikin tässä. 

Tämä oli viimeinen naulanisku tähän arkkuun ja päätimme lähteä kokeilemaan onnea. Arkkuun siinä mielessä, että munat pataan mentäessä on 1200km puudutettu persettä ilman tavoitelajia.

Kun yöllä ei meinaa uni tulla silmään, tietää että jotain hienoa on luvassa heti seuraavana päivänä. Kello pärähti 3.40, neljältä olin jo ulkona käynnistämässä autoa ja suuntaamassa kokan kohti Malmia. Kyytiin isäni, seuraavaksi kyytiin Oulunkylästä Timi ja sitten kohti Nääsvilleä. Tampereelle saavuimme hieman ennen seitsemää ja kyytiin nousi kaikkien suomalaisten tuntema Kalamies Jari Tuiskunen.

Pelkästään tämä osa retkeämme tarjosi antoisia hetkiä. Saimme kuulla kalatarinoita lukuisista Suomen kalapaikoista, keskustelimme ikimuistoisista ulkomaanmatkoista ja purimme myös hieman tuntojamme Suomen kalavesien tilasta.

Ohi Särkänniemen tornien, ohi Lievestuoreen piippujen, ohi Puijon Kuopion kalakukkojen, sinne jonnekin todella kauas vei tiemme. Timin sanoin: ”Tämmöistä reissua on ihan turha yrittää selittää kenellekään, sanoo vaan että menee kalaan”.

Vastassamme odotti kaksi savolaista. Nuo savolaiset, jotka ovat kieroja kuin korkkiruuvit ja joiden puheesta ei saa mitään selvää… Tämä harhakuvitelma ei pätenyt oppainamme toimineisiin Miikaan ja Pekka Turunen. Mukavat herrasmiehet, joiden suu porisi kuin papupata. Juttua riitti heti ensihetkistä ja tiesimme pääsevämme osaavien siipien alle.

Ankeriaspaikat löytyivät läheltä kylää olevan niemen edestä. Kävelymatkaa autolta tuli vain muutama sata metriä. Päästyämme paikalle alkoi Pekka kertoa kalatarinoita huimista saaliista samalla pyörien ympyrää. Saimme hetkessä tietoomme parhaat ottipaikat parin kilometrin säteellä. Pekan huitoessa ilmaa keskittyi Miika virittämään ongen pyyntiin.

Ei aikaakaan kun Jari tuli katsomaan viritystä ja huomautti Pekalle, että kampi liikahti. Niinhän se liikahtikin, vastaisku ja siiman päässä tuntui painoa. Hähää, ensimmäinen tavoitelaji ylhäällä oppaallemme. Tämä kaloista, reissu olisi onnistunut jo ilman tätä Suomen limaisimman lajin saamistakin.

Peli auki, kuva levisi nopeasti myös maailmalle.
Ensiksi kiitos, KIITOS! ”Fongaus on suurempaa kuin kalastus” on www.facebook.com/fongaus sivuston kansikuvassa oleva teksti. Tuo teksti pitää sisällään juuri tämän toisten auttamisen ja yhteisöllisyyden. Tänään kohtasiat ihmiset, jotka tunsivat toisensa vain netin välityksellä. Nämä ihmiset ovat nyt ystävystyneet ja ovat Kalakavereita tästä hetkestä ikuisuuteen. Tietysti kiitos kuuluu myös Jarille, mukavaa matkaseuraa jolta kalajutut ei ainakaan lopu ja joista suurin osa on jopa totta.

Sovimme alustavasti, että Pekka ja Miika rupeavat selvittämään vuoden 2015 retkeä varten majoitusta  viikonlopuksi. Viikonlopun ohjelmaksi suunnittelimme pakkikahveja juodessamme seuraavaa; ankeriaan, kuhan, hauen ja mateen pilkintää monin eri pyyntitavoin.


Kalastus oli osa tätä retkeä, tästä osuudesta saatte nauttia jo laitettujen ja näiden tässä tekstissä olevien kuvien muodossa. Tarkemmin itse kalastuksesta saatte lukea ensi talvella Erä-lehdestä.

Vuoden 2014 pilkkikauden viimeinen reikä?

Suositut tekstit