31.7.2014

Kesäloma - Muikunpilkintää Uskalissa - Toutainta Lempäälässä

Olimme sopineet Kalamaratonissa tutun Jounin kanssa, että lähdemme yrittämään pyydystää Uskalinjärven jättimuikkuja. Retken alussa juotiin synttärikahvit Heinävaarassa ja samalla sain Jounin tekemät upeat vaaput lahjaksi. Retkemme alussa kävimme kurkkaamassa yhden puron. Puron asukki tulikin näyttäytymään kunnes sukelsi kohti syvyyksiä.

Puro visiitin jälkeen menimme erään järven uimarannalle yrittämään perholla siikoja. Minun yrittäessä, kahlasi Jouni rantaa etsien mateita. Hetken kahlailun jälkeen kuulin Jounin kertoneen ensimmäisen megalomaanisen pienen mateen löytyneet.

Heittelin perhoa kohti havaittuja tuikkeja, valitettavasti kalat eivät perhosta kiinnostuneet vaan nauttivat kuoriutuvia hyönteisiä. Välillä mosahti kunnolla heittopituuksien ulkopuolella, joko suuri siika tai taimen oli käynyt herkuttelemassa.

Matkalla Uskalinjärvelle kävimme kokeilemassa erääntä pieneltä erämaajoelta nopeasti harjusta. Joen kaunokaiset pitivät kuitenkin suunsa kiinni ja pikareissumme saaliiksi jäi vain muutama ahven.

Muikkua mä metsästän… tahdon saada suuren, enkä tiedä ollenkaan, kuinka sen aion tehdä. No kokeilemallahan se selviää. Veneeseen kaiut kiinni ja kohti Uskalinjärven syvänteitä. Menimme kahdella kaikuluotaimella etsimään parvia.

Pienen luodon kupeessa huomasin, että suuri hauki nousi rinnettä ylös säikähtäen meitä ja ottaen hirveän spurtin kohti rantaa. Nopeasti Kuusamo uistimen Räsänen kiinni, ensimmäinen heitto ja butum! Mahtava tärppi, kalan väsyttely kesti viitisen minuuttia. Kirkkaassa vedessä näimme kuinka hauki yritti kaikkensa saada kitalaessaan olevan lusikan koukut irti.

Muikkupilkin sivusaalis.

Lopulta kala väsyi ja joutui Jounin hellien käsien kautta kohti veneen pohjaa ja siitä retken jälkeen pannulle.

Muikkua ei järveltä noussut, saalis koostui muutamista ahvenista ja raittiista ulkoilmasta.

Muikkujahdin päätyttyä lähdimme uudestaan erämaajoelle. Jouni näytti upeita koskipaikkoja joista hän oli itse saanut aikaisemmilla kerralla jalompaa kalaa. Yhden taimenen me näimme, siihen jäi tämän illan kalahavainnot. Harmittavasti harjuspiste jäi kesälomalla saamatta ja vaatii ehdottomasti paikkaus reissun tälle joelle.

Elämänpistejahdissa Lempäälässä


Toutain, tuo vesiemme turbosärki on monet vuodet pakoillut vieheitteni koukkuja. Tämän vuoden Helsingin Kalamaratonissa oli uuden elämänpisteen saaminen lähellä. Heittelyä aamutuimaan Vanhankaupungin kosken sekä Ruutinkosken suvannossa antoi muutamia tärppejä, kalat eivät kuitenkaan halunneet jäädä kiinni.

Tiistaina 22.7 olimme sopineet Kalamaraton tiimiläisten Timin ja Mikon kanssa lähtevämme Lempäälään toutain jahtiin päiväksi. Lähtöaika sovittiin aamutuimaan toutainten aktiivisuuden ja luvassa olevan paahteisen hellepäivän takia. Minuuttia vaille viisi saavuimme Veräjämäkeen jossa Timi jo lastaili omia välineitään autoon, nopeasti meidän kamat kyytiin ja matka kohti Lempäälää alkoi.

Helsingistä Lempäälään ajaminen ja navigoiminen paljoa vaadi. Auto Tampereen moottoritielle, suunta Tampereelle ja siltä noustaan pois liittymästä nro 35. Kalastusluvat saa ostettua keskustan kupeessa olevalta Nesteeltä (osoite), lupahinnat ovat: vuorokausi 10€ (24 tuntia halutusta klo ajasta), viikkolupa 35€ ja vuosiluvat paikallisilta 30€ ja ulkopaikkakuntalaisilta 90€.

Lue lisää luvista sekä alueen säännöt: http://www.kuokkalankosket.net/index.php

Kahvit mukaan Nesteeltä ja kohti Kuokkalankosken loppuliukua. Timin selvityksien mukaan tämä olisi varmimpia paikkoja toutaimen pyyntiin näin varsinaisen sesongin ulkopuolella.

Loppuliuku päättyy alapuoliseen Kirkkojärveen. Aloimme heitellä Timin kanssa poikkivirtaan kun Mikko kömpi heittelemään enemmän järven puolelle. Heittelimme tyhjää puolisen tuntia emmekä nähneet yhtään toutaimen pintomista. Hauet kyllä temmelsivät järven lumpeikossa.

Seuraavaksi paikaksi valitsimme Kuokkalankosken niskan ja sillan alapuolisen virran. Heittelimme Timin kanssa samalla rannalla Mikon mennessä vastarannalle. Valitsin vieheeksi Kalamaratonissa toutaimen pyyntiin ostetun taimenlusikan. Lusikka lensikin komeasti jigisetillä ja pääsin helposti vastarannan virtaan. Toutaimen kalastustekniikka on simppeli. Jos näet pintovan kalan, heitä viehe kohdalle missä pintominen tapahtui ja aloita hillitön kelaaminen. Kun kela ”savuaa” kelaat tarpeeksi nopeasti. Toteutimme tätä kelaustekniikkaa vaikka emme nähneet yhtään pintovia kaloja.

Aikamme kun olimme heitelleet, tunsin siiman päässä äkäisen tärpin. Vastaiskusta oli turha haaveilla, kala vaan nappasi lusikan koukkuun kiinni ja painoi saman tien alavirtaan. Nopeasti napsautin Garmin Virbistä nauhoituksen päälle siinä toivossa, että onnistuisin ikuistamaan elämänpiste toutaimen väsytyksen.

Elämänpiste ja onnellinen saaja.

On se hieno tunne kun onnistuu jossain minkä on asettanut retken tavoitteeksi. Iso kivi putosi selästä ja nyt pystyi keskittymään enemmän fiilistelyyn. Molemmat jätkät onnittelivat elämänpisteestä, yhdessä koettu onnistuminen oli hyvä jatkumo tiimimme Kalamaraton menestykselle.

Onnistuin jotenkin säheltämään siimaan lenkin. Huomasin tämän vasta heiton jälkeen… naps kuului ja sinne lensi ottilusikka komeassa kaaressa joen pohjaan.

Vaihdoin siiman päähän 10 cm vaapun joka tuntui sopivalta. Testasin vaapun uintia nopeassa kelauksessa ja kylkien keikunta vakuutti minut. Montaa heittoa en kerennyt heitellä kun keskeltä virtaa nappasi toinen toutain. Kala oli hieman suurempi kuin ensimmäinen, painoa ehkä reilu kilo. Upea kala, nopea kuvaus ja kala takaisin veteen.

Voin vain kuvitella haavekuvissani miltä tuntuu tämmöinen peto suurempana siiman päässä. Sovimmekin, että ensi vuoden Kalamaraton treeneihin kuuluu toutaimen kalastusretki näille jalansijoille.

Seuraava määränpäämme oli Herralankoski joka on ylin alueen koskista. Kosken rannalta löytyy laavu sekä tulipaikat. Yllätyksekseni alue oli kokonaisuutena hienosti ylläpidetty. Nostetaan tässä vaiheessa hattua Kuokkalan-Kuljun osakaskunnan talkooporukalle, tämä on harvinaista herkkua kalastuspaikoilla.

Koskella tapasimme myös kalastuksenvalvojan jonka kanssa tulikin rupateltua pitkä aika. Saimme toutaimen kalastukseen tarvittavia vinkkejä sekä pelipaikkoja mahdolliseen sulkavan pyyntiin.

Keskustelun lomassa Mikko huusi saaneensa saalista. Pieni noin 200g toutain oli napannut virrassa uineeseen lippaan. Toinen onnistuminen, onnea Mikollekin uudesta elämänpisteestä.

Timi meni myös heittelemään ja vain hetki kun hänen vuosipiste toutain oli ylhäällä.



Sulkavajahtiin


Kalastuksenvalvojalta saimme hyvän vinkin potentiaalisesta sulkavan ongintapaikasta. Otimme suunnan kohti ”Hääkiveä”. Paikka löytyi helposti ja näytti otolliselta.

Kapea salmi jossa virtasi hiljalleen, eri kalojen tuikkeja sekä ahventen ajoja näkyi tasaisesti ympäri salmea. Menimme porukalla saareen ongelle. Nopeasti huomasimme kuinka saaren oli valloittanut todella äkäiset kusiaiset. Vaikka menin rannan tuntumassa olevalle kivelle, löysi nämä pienet paholaiset jalkani ja purivat välittömästi äkäisesti.

Nopeasti kävi kaikille selville, että tämä ei ole meidän kalapaikka. Menimme porukalla saareen vievälle sillalle kusiaisia pakoon. Touhujamme tuli seuraamaan pari paikallista joiden kanssa vaihdoimme kuulumisia.

Lopulta päätimme lähteä Lempäälän kanavalle ottamaan vähän rennommin. Valitsimme varjoisan rannan jossa oli mukavan näköinen nurmikko. Kömmimme nurmikolle ja virittelimme onget. Tämä oli helteisen päivän lepuutushetki. Ongella nousi kanavasta pasureita sekä särkiä, taisi muutama ahvenkin löytää syöttimme.

Paluumatkalla poikkesimme tutulle puronieriä purolle. Mikko oli jo aikaisemmin hakenut purkkarin ja nyt pisteet olivat hakusessa minulla ja Timillä. Ensimmäisestä montusta Timi nostikin vuosipisteensä. Jotenkin puron kalat väistelivät kuitenkin minun syöttiä. Kun olin onkinut tarpeeksi kauan tyhjää, päätin että käydään vielä yläpuolisella paikalla.

Paikalle päästyämme, tiputin ongen virran reunaan ja avot. Sieltä se lajipiste nro 35 nousi tälle vuodelle.

Kesäloma ei kalastuksellisesti ollut mitään huippua. Harmittavasti harjus jäi lomalla saamatta. Tämän paikkaus on tehtävä syksymmällä. Heinäkuun jatkuneet helteet ja kovat ukkoset pitivät Ilomantsissa kalojen suut kiinni ja keskitinkin retkeni ilta – ja aamuaikoihin sekä ajelin päivällä ympäri korpia etsien pieniä puroja sekä lampia. Näillä retkillä tuli myös bongailtua lintuja.

Tässä lista hienoimmissa bongoista.

- Hiirihaukka

- Nuolihaukka

- Maakotka

- Tuulihaukka

- Varpushaukka

- Kanahaukka

- Metsähanhi

- Käki






Suositut tekstit