15.9.2014

Padvan niemen valloitus

Vihdoin koitti maanantai. Edessä oli vain yksi työpäivä ja töiden jälkeen edessä matka kohti Padvan niemeä. Niemi sijaitsee Bromarvin länsipäässä. Ajomatkaa pelipaikoille tulisi reilut kaksi tuntia ja lirkkimiselle varattaisiin aikaa yöhön asti.

Mukaan lähti myös Lauri. Kalastus on siinä mielessä hieno harrastus, että sitä kautta tutustuu helposti uusiin ihmisiin kun vaan uskaltaa avata suunsa. Lauriin tutustui kun hän oli kuvaamassa silakanlitkausta Kaapelitehtaalla keväällä.

Kultasäyneiden kalastus on kielletty, ihailu sen sijaan sallittu.

Matkalla niemelle poikkesimme Lohjalla sijaitsevalle Porlan puistoalueelle. Tavoitteeni on lirkkiä onkia itselleni viisipiikki lajipiste. Lohjalla paljon aikaa viettävälle Laurille puisto tuli yllätyksenä ja toinen hämmästyminen tapahtui kun hän näki kultasäyneitä uimassa lammikoissa.

Useat viisipiikit kävivät jo ilmassa, yksi jopa haavin kaarella tippumatta kuitenkaan haavin sisään.

Bromarvin alueella jalopuiden katveessa näkee lähes poikkeuksetta kauriita. Tämäkään reissu ei tuonnut poikkeusta. Ensimmäiset kauriit bongasi Timi. Kaukana pellon reunassa oli kymmeniä yksilöitä nauttimassa pellon antimista. Kääntyessämme hiekkatielle pomppasi metsästä eteemme toinen valkohäntäkauris, tämän seurana metsässä odotti toinen suurempi lajitoveri. Upeita eläimiä, onneksi ei osunut.

Pimeän saapuessa pääsimme perille ja löysimme uimarannan parkkipaikan. Parkkipaikalla lirkkivarustukset kasaan ja kohti rantaa. Rannalla vastassa oli Pekka ja Jere sekä Pekan kaveri Sami-Jukka.

Kuulin Jeren kertovan, että ensimmäiset kampelat oli jo löydetty rantamatalasta. Nopeasti laskin reppuni ja lähdin lirkkivälineiden kanssa kohti havaintokohtaa. Ennen saapumista varsinaiselle havaintokohdalle tarkistin kävelessä pohjaa otsalampun valokeilalla.

Elämänpiste nro 43
Ensimmäinen kala jonka havaitsin oli liejutokko, heti vieressä näkyi joku pyöreähkö muoto. kampela!, huusin nopeasti rannalla oleville, että tuokaa haavi valmiiksi. Tässä vaiheessa en arvannut kuinka nopeasti uusi elämänpiste nousisi.

Tiputin kiemurtelevalla toukalla varustetun koukun havaitun kampelan eteen ja jäin odottamaan. Muutaman kerran kala käänsi päänsä kohti toukkaa, nappaamatta kuitenkaan kiinni. Hyvän startin siivittämänä päätin jättää tämän yksilön rauhaan ja tutkia valolla seuraavat alueet. Heti seuraavalla askeleella näinkin toisen kampelan. Tämä yksilö hyväksyi syötin ja nousi nopeasti haaviin asti. Elämänpiste nro 43 oli blakkarissa.

Myös viereeni saapunut Timi oli löytänyt kampelan, tämä nappasi samantien kiinni sinisimpukan palaseen ja nousi kuvattavaksi. Määrityksessä päädyimme piikkikampelaan.

Jere etsi kiivasti kampelaa itselleen ja samalla lirkki puuttuvia vuosipisteitä matkalta pois. Ensimmäiseksi nousi liejutokko, seuraavaksi mutu, lopulta myös kampela antautui lajilistalle. Jere ja Sami-Jukka onnistui lisäksi haavitsemaan pienen siian sekä kivikkoisemmalta rannalta myös kivisimpun.
Lajikirjoa

Lopulta myös Pekka onnistui saamaan koukuttamaan lajipiste kampelan.

Kotiin saavuin kahdelta yöllä, ajomatka alun hitaan osuuden jälkeen nousi reiluun 2 tuntiin.

Hienot ihmiset, maisemat ja lajirikas kalasto tekivät tästä reissusta ikimuistoisen unohtamatta tietysti tyyntä merta ja täysin riemuin loistavaa tähtitaivasta.


Kiitos kaikille mukana olleille ja Laurille loistavista valokuvista.

Katso Facebookin kuvagalleria tästä linkistä.






Suositut tekstit