12.10.2015

Uusi kymmenluku

Kampelat jotka eivät ole kaivaituneet hiekkaan on helppo havaita.

Tavoitteenani ei ollut tänä vuonna yrittää pyydystää 40 eri kalalajia. Vuosi on mennyt huimaa tahtia ja reiluun kymmeneen kuukauteen on mahtunut kolme Kalamaratonia sekä lukuisia muita kalareissuja. Näiden reissujen aikana lajilista on kuitenkin karttunut hiljalleen kohti maagisena pidettyä rajaa.

Tavoitteeni olen asettanut tulevaisuuteen. Olisi hienoa jos listan saisi täyteen ilman kirjolohta ja itselle rakasta taimenta. Säännöt joilla pisteeni olen laskenut on Kalamaratonissa hyväksi todetut; alamittaisia ei lasketa eikä muualta kuin suusta pyydetyt.

Edellisellä Myllykosken sampireissulla olimme sopineet että Hankoon pitää lähteä kampelajahtiin. Katsoin ilmatieteenlaitokselta, että maanantaille 13.10. oli tuuliennuste hyvä. Vain 3m/s lounaistuulta joka oli optimisuunta kampelarannalle.

Matka sujui leppoisasti Timin kanssa kalastuksesta ja lajipistejahdista rupatellessa. Olimme päättäneet, että Tammisaaresta napataan kahvit matkaan ja jatketaan ajoa kohti auringonlaskua. En keskittynyt ajonopeuteen vaan ajoin hivenen yli 70km/h, sillä hetkellä salamavalo välähti ja tiesin ajaneeni ylisuureen selfiekeppiin kuvattavaksi. Onneksi nopeusmittari näytti vain tuon hieman yli 70, toivottavasti ei tullut hirveän kallis selfie.

Saavuimme rannalle hieman kahdeksan jälkeen. Aurinko oli painunut horisontin taakse ja pilvetön tähtitaivas heijastui meren aalloilla. Aallot olivat minimaaliset, edessämme oli optimaalisesti huima lirkkimis ilta. Timi totesi; Nyt se on Juha susta kiinni. En malttanut istua, oli pakko mennä veteen kahlaamaan. Hieno vaalea hiekka oli samanlaista kuin Padvan niemellä mistä olemme käyneet lirkkimässä piikkikampelapisteet viimeiset pari vuotta.

Pääsin rantaa eteenpäin noin 10m kun näin ensimmäisen kampelan. Kala oli koko kauneudessaan hiekan päällä ja sen äärimuodot erottuivat tarkasti. Punaisia täpliä ja muutenkin ympäröivää aluetta tummempi läikkä erottui helposti.

Laskin kärpäsentoukalla varustetun koukun kalan eteen ja heiluttelin sitä suun edessä. Kalan silmät kääntyilivät ja tutkivat syöttiä välittämättä siitä sen enempää. Timi oli myös kahlaamassa hivenen edempänä ja hihkaisi löytämästään kampelasta.

Jätin oman löytöni rauhaan ja kahlasin Timin luokse. Tämä yksilö oli vain murto-osa siitä koosta mitä edellinen oli ollut. Timi antoi valmiiksi viritetyn lirkin missä oli 32 koon koukku. Tiputin pienen kärpäsentoukan palasella syötitetyn koukun kalan eteen ja se kelpasi välittömästi. Nostovaiheessa kala kuitenkin irtosi ja jatkoi matkaa.

Onko tämä taas tätä? Mieleen kantautui piikkikampela keikka Padvaan. Tuolloin kolme tuntia meni aktiivisen piikkikampelan löytämiseen. Jatkamme kahlailua ja löydän jälleen yhden kampelan. Tämä yksilö on myös kokonaisuudessaan pohjan päällä.

Tämän kalan pyytämiseen kokeilin kokonaista matoa jonka laskin kalan suun eteen. Mato pyöri koukussa ja vaikka syötti näytti houkuttelevalta, ei kala tehnyt elettäkään sen nappaamiseksi.
Kuudennen passiivisen kampelan kohdalla päätin lähteä rantaan hengähtämään. Matkalla tutkin pohjaa ja löysin kampelan joka oli pohjaan muodostuneiden dyynien päällä niin, että pää oli selvästi ilmassa.

Tiputin toukan kalan eteen ja syötti hävisi välittömästi parempiin suihin. NYT vastaisku, kala oli tarttunut kiinni ja nostin sen ylös vedestä. Olin onnistunut, halusin uudesta elämänpisteestä kuvat ja painoin kalan rintaani vasten ettei se vaan tippuisi. Pääsin rannalle kala sylissä ja innostuin pomppimaan onnistuneen suorituksen johdosta.

Tunne onnistumisesta valtasi mielen kun tiesin olin onnistuneeni etäisenä pidetyssä tavoitteessani. Timi kahlasi rannalle ja onnittelu uudesta elämänpisteesta ja ennenkaikkea 40 lajipisteestä. Itse sain pari viikkoa takaperin onnitella Timiä karpin saannista joka oli hänen 40 lajipiste tälle vuodelle.

Timi ikuisti salamanvalon välkkyessä onnellisen rajapyykin ylittäjän elämänpisteensä kanssa.

Kampela oli elämänpiste nro 2 minulle tälle vuodelle. Tulomatkalla keskustelimme elämänpisteistämme jotka olemme saaneet samalla reissulla. Päädyimme, että ainoita lajeja oli härkäsimppu ja piikkikampela.

Kalareissu jolla jompikumpi on saanut elämänpisteen, oli lajilistassa ainakin siperiansampi ja toutain.

Vajaa kolme kuukautta vuotta jäljellä... Mikä laji seuraavaksi :D

Lirkkiminen ja yökalastus oli tämän kampelan kohtalo.
40 lajia ja uusi elämänpiste!!!

Katso video kuinka kampelan voi löytää...


4.10.2015

Tuuria karppilammella

Esihistoriallista kauneutta. Kuva: Pekka Tuuri | Vedenalainen Suomi

Miltä kuulostaisi kalareissu jolle mukaan lähtisi legendaarinen Jari Tuiskinen sekä palkittu luontokuvaaja Pekka Tuuri? Minulle ja Timille tuli tällaiseen mahdollisuus…

Me ja Legenda.
Saavuimme Myllykosken karppilammelle lauantaina puolenpäivän aikaan. Huomasimme harmiksemme (onneksemme), että lammella oli juuri alkamassa onkikilpailut. Päätimme käydä jututtamassa kisaajia ja samalla kysyä minne voisimme oman leirimme perustaa?

Vapaita paikkoja löytyi uimamontun päästä ja sinne suunnistimme romuinemme. Välineitä virittäessä paikalle saapui elävä legenda nimittäin Jari ”Jarin kanssa kalassa” Tuiskunen.

Näytin hänelle kuinka karppirigit viritetään ja laitoin välineet pyyntiin. Syöteiksi valikoitui maisseja, matoja ja boilie. Tarkoitus oli kalastaa tässä kohdassa kilpailun päättymiseen asti ja siirtyä sen jälkeen parhaille sampipaikoille eli kohtaan jossa lampi kaareutuu.

Ennen onkikilpailun päätöstä tapahtumia oli vain yksi tärppi. Tässä tärpissä kala ui suoraan rantaa kohti enkä kerennyt tekemään vastaiskua ennen kalan karkuutusta.

Pekka Tuuri ja me.
Kun näet itsesi heijastuksena vedenpinnasta ja pääkohteena ollessa käsissäsi oleva kala. Pekka otti tämmöisen kuvan ja sain ihailla sitä kameran näytöltä. Myös muut kuvat joita näimme, toivat esille tämän lähes esihistorialliselta näyttävän kalan erikoisia puolia mm. kuonon erikoisen kuvioinnin, viiksisäikeiden pienet lisäkarvat jne… Edellinen ei olisi ollut mahdollista ilman paikalla pidettyä onkikilpailua, Pekan sanoin; Oli Tuurilla tuuria.

Tässä vaiheessa Jari joutui lähtemään. Olisi ollut hienoa kalastaa ja kuunnella hänen tarinoita nuotion äärellä pitkälle yöhön.

Pekka oli ottanut satoja kuvia sammesta, valitettavasti kilpailussa saadut suutari ja säyne olivat hieman turhan vikkeliä kuvaajalle.

Pekka lopetteli sukeltamista ja alkoi kantamaan tavaroita autolle. Samalla päätin soittaa kotiin ja toivottaa rakkaille hyvät yöt. Puhuessani tyttäreni kanssa huusi yksi telineeni hälytin. Annoin puhelimen Timille ja menin nostamaan vavan pystyyn.

Hetken sain pidellä kalaa, kunnes siima löystyi ja kala katosi. PRKL!

Pekka saapui autolta ja istui seuraamme grillailemaan. Kerroin äskeisestä pakoon päässeestä kalasta ja hän harmitteli, että saalis jäi jälleen saamatta.

Pekka Tuurin mallina sampi ja minä. Kuva: Pekka Tuuri | Vedenalainen Suomi
Harvoja on ne hetket jolloin saa ihailla Pekan ottamia kuvia Suomen kalalajeista nuotion ääressä kirkkaan tähtitaivaan alla. Vaikuttavin kuva oli kampelasta joka oli haudannut itsensä hiekkaan. Kuva pysäytti katsomaan niitä kauniita yksityiskohtia joita tästä lajista voi löytää. Tuon kuvan haluan nähdä Pekan tekeillä olevassa kirjassa. Grillissa valmistui Pekan tuomat yrttimaistetut karitsan fileet ja meillä Timin kanssa perinteiset grillimakkarat.

Kylmä olut ja grillimakkara huippuseurassa. A-luokan kalareissu vaikka saalista ei ole noussut.

Pekan lähdettyä nautimme Timin kanssa nuotion lämmöstä ja kuuntelimme paikallisten amisten kuminpolttoa joka kaikui pitkin Myllykosken metsiköiden.

Tuijottelin aikani kuluksi taivaalle; Tuo tuossa on satelliitti, tuo on lentokone… TÄHDENLEHTO! huusin Timille joka valitettavasti missasi tämän harvinaisen näyn. Kello taisi olla kymmenen kun kömmimme nukkumaan.

Kellon viisareiden näyttäessä hivenen yli kuusi istun retkituolissani ja mietin äskeistä herätystä. Timin vapaan viritetty hälytin huusi yhtä huutoa pitkän tovin kunnes onnistui herättämään uneliaat kalastajat makuupussin uumenista.

Perinteitä kunnioittaen Timi unohti virittää otsalampun päähänsä kun ryntäsi vapaa nostamaan. Ilmaa lämpimämpi vesi höyrysi kuin elokuvissa, hain Timin lampun ja etsimme yhdessä otsalamppumme valokeiloilla kuumeisesti veden alla taistelevaa kalaa. Siima juoksi kelalta kalan taistellessa.
Luonnon herätyskello, eli koukkuun peräpäästä tarttunut sampi päätti, että klo 06.19 oli hyvä aika herättää nukkuvat kalastajat Laskimme sammen takaisin ja sytytin nuotioon tulet ja istuin nauttimaan hetkestä.

Tunnelma oli hieno, olin sanaton!


Timi vaihtoi syötit ja heitti ne uudelleen pyyntiin keskelle lampea. Toiveissa oli, että karppi löytäisi yksinäiset boiliet ilman mäskäystä eikä voisi vastustaa herkullista syöttiä. Itsekin päätin siirtää vavat kohtaan josta eilisissä onkikisoissa nousi eniten sampia.

Meillä molemmilla oli tälle vuodelle jo 39 eri kalalajia pyydettynä ja haaveissa oli, että molemmilta paukkuisi tuo maagisena pidetty 40 lajin raja samalla reissulla. Nuotion lämmössä mietin kohta päättyvää reissua ja grillasin samalla viimeiset Jarilta saadut nakit aamupalaksi.

Vain hetki tästä huusi telineeni hälytin. KALA! Timi juoksi perässäni kelaamaan ylimääräiset vavat pois kun minä nappasin kolmannen minkä päässä kala taisteli. Edelliset neljä kalaa olin kämmännyt ja syitä näihin karkuutuksiin olin miettinyt läpi yön.

Tämä kala ei saisi päästä karkuun, pidä vapa ylhäällä ja siima kireänä toistin itsekseni. Timi haki haavin, punnituspussin ja vapautusmaton.

Pitkä kokotoiminen vapa väsytti kalan hiljalleen ja sain sen nousemaan pintaan. PRKL, loput kirosanoista sensuroin suosiolla pois. Jälleen saaliina oli sampi joka oli kiinni perseestä.

Viritin välineet takaisin pyyntiin ja menin itse lämmittelemään nuotion ääreen. Lämmittelyn jälkeen aloin niputtamaan tavaroita ja valmistautumaan henkisesti kotiin lähtemiseen.

Kello kääntyi kahdeksan paremmalle puolelle ja lähtö kotiin läheni hetki hetkeltä. Aamun hiljaisuuden pysäytti Timin huutava hälytin. Nyt oli kala kiinni keskellä lampea heitetyssä boiliessa ja siima juoksi hirveää vauhtia kelalta.

”Nyt on potkuissa voimaa” –totesi Timi. Olisiko kauan kaivattu karppi vihdoinkin kiinni? Viritin haavin ja vapautusmaton valmiiksi ja jännitin nouseeko Timin lajipiste nro 40? Vapa oli kaarella ja hiljalleen kala alkoi väsymään. Ensimmäinen pintaan tulo paljasti siiman päässä taistelevaksi lajiksi komean peilikarpin.

Kala sujahti helposti suureen haaviin ja nousi punnitusmattoon. Tuntui, että kala tiesi, että ei kannata panikoida. Kaukalollinen vapautusmatto rauhoitti kalan ja saimme irrottaa koukun suupielestä. Otimme tarvittavat valokuvat ja laskimme kalan takaisin kotiinsa.

Karppi painoi 4,7kg ja oli samalla Timin henkilökohtainen ennätys.

Timi ja lajipiste nro 40!



On upeaa olla mukana kun ystävä onnistuu tavoitteessa. Reissun olisi kruunannut se, että itsekin olisin rikkonut samalla reissulla maagisen 40 eri kalalajin rajan.

Myllykosken lampi on huima kalapaikka, oli kohdelajina sitten sampi tai karppi.

Vajaa kolme kuukautta ja yksi laji…

19.9.2015

Longinojan kunnostustalkoot 2015


7.9.2015

Kohti Lappia (Päivä 1)

Lahjalista toimitettu.

Lapissa kävin viimeksi vuonna 1991 kun vaelsin Pallas - Hetta - Enontekiö vaellusreitin Helsingin Sanoman Luontojaoksen seurassa. Tuolloin 11 vuotias räkäpää Juha valitti ties mistä; rinkka painaa, kengät hiertää, hyttyset on perseestä, millon syödään, missä me nukutaan, miksi sitä tätä ja tota. Tuolloin kuitenkin sain piston sydämeeni, minuun istutettiin palanen lappia, tuo palanen on kulkenut mukanani ja odottamassa tätä hetkeä ja retkeä.

Kiitos iskä kun uskoit tuolloin poikaasi ja nappasit mukaan reissulle.

"Kun kerran matkallaan, lapin maahan eksyin. Ei haihdu rinnastain outo taika tuo. Mua kutsuu lappi vain sen tenho yksin. Sen muisto mulle aina kaipuutaan luo." - Lapin tango

Lappiin pääsee autolla, lentäen tai junalla. Meidän perhe valitsi vaihtoehdoista viimeisimmän. Päällimmäinen syy valintaan oli ajan säästö. Liput autojunaan maksoivat 330€, vastaavan summan kun olisi laittanut automme tankkiin olisi tuolla ajanut lappiin kevyesti.

Halusimme kuitenkin säästää ajoajassa päivän ja päädyimme junaan. Junassa matka sujui leppoisasti nukkuen ja tunti ennen määränpäätä herätyskello pärähti soimaan ja katkaisi leppoisat unet.

Rovaniemellä tyttäremme ykköskohde oli Joulupukin pajakylä. Kylässä ehdoton huippuhetki sattui kun itse Joulupukki nappasi tytön syliinsä ja kyseli Olivian lahjatoiveista. On harmittavaa ajatella, että kyseinen paikka on ollut konkurssin partaalla vaikka lapset ja aikuiset ympäri maailmaa vierailevat paikalla pukkia tapaamassa.

Pukin luona vierailemisen jälkeen pääsimme leikkimään poronmetsästystä. Poroaitaukseen tuotavista poroista Laikku ei halunnut mennä aitaukseen vaan juoksenteli ympäri ravintolarakennusta. Lopulta saimme yhteisvoimin Laikun satimeen ja sain napattua sitä sarvesta kiinni.

Poron ja Kotahovin isäntä totesi; tuutko poromieheksi minulle? Kiitokseksi avusta pääsimme aitaukseen ilman sisäänpääsymaksua.

Lopuksi söimme pajakylässä olevassa Kotahovin ravintolassa perinteisiä lappalaisia ruokia. Olivia poronlihapullia ja perunamuussia, vaimo katajamarjalla maustettua lohta ja minä perinteistä poronkäristystä. Voin sanoa, että kyllä kannatti nauttia ateria Kotahovissa.

Kiitos Körkön perheelle joka pyörittää tätä upeaa yritystä monen sukupolven voimin. Perheyritys jollaisia Suomi tarvitsee.

Puuttuva puronieriäpiste - Myllyoja Rovaniemi


Tulokaslaji on vallannut Myllyojan :(
Nettiä tutkimalla löytää nopeasti Rovaniemeltä otollisen puronieriä paikan. Edelliset reissut perinteiselle purkkari paikalle hämeen sydämeen olivat tuottaneet vesiperän.

Nyt ajattelin koputtaa kepillä jäätä ja yhdistää lomareissun shoppailun tämän lajipisteen onkimiselle. Loppuporukka meni shoppailemaan ja itse hilppasin ongelle.

Ennakkoon tutkin netistä alueen puroja ja löysin Ylen uutisen aiheesta "Nieriäongella melkein kotipihalla, lohikalalla porskuttaa hyvin asutuksenkin keskellä" uutisen innoittamana jatkoin googlailua ja löysin lopulta erään blogin jossa kerrottiin kyseisellä purolla kalastamisesta.


Otin yhteyttä blogin kirjoittajaan ja sain hieman tarkempia koordinaatteja joiden perusteella pystyin paikallistamaan otollisimmat pelipaikat.

Purolle ajaa Rovanieman keskustasta vajaat 10 minuuttia. Ensimmäinen paikka jonka tarkistin oli Inarintien alapuolella ja itse kalapaikkana mahdoton kalastaa mukanani olevalla 5m ongella. Tutkin karttaa ja katsoin missä kohtaa tie seuraavan kerran ylittää puron.

Tämä paikka näytti hyvältä. Kävelin puron vierustaa hetken ennen kalakamojen kasaamista pyyntikuntoon. Pitkällä vavalla hivuttaen sain onkilaitteen kulkemaan virran mukana ja heti ensimmäinen monttu antoi toivotun tuloksen. Puronieriä oli vuoden 37 suusta pyydetty kalalaji.

Lapin lomamökit - paraatipaikoilla

15 € / vrk, kalastettavana satoja kilometrejä jokea
Lomareissumme jatkui ylemmäksi kohti tunturilappia ja suomineidon kainaloa.

Määränpäämme oli Muonio ja Sonkajamuotkassa sijaitsevat Lapin lomamökit.

Lajikalastuksen kautta tutuksi tullut Miika Nyman oli mökkikylässä majoittuneena ja haaveissani visioin itseni hänen veneen kyytiin lohta soutamaan.

Mökin avaimet saimme Sonkajamuotkassa sijaitsevasta Sannan kahvilakioskista. Jos olette matkalla käsivarteen pysähtykää ja nauttikaa munkkikahvit kioskilla. Hinta ruhtinaaliset 0,50€.

Mökkimme nimeltä Revontuli oli joen penkalla ja mökkirakennuksen lisäksi siihen kuului sauna jossa pieni tupa. Ajoimme mökille Lapin lomamökkien isännän Jukan perässä.

Hinta 50€/vuorokausi kyseisestä mökistä on todella alhainen mietittynä edessä avautuvan kalapaikan mahdollisiin saaliskaloihin. Majoittumisen jälkeen soitin Miikalle ja sovimme, että ajan heidän mökille ja lähdemme siitä tavoittelemaan väylän kirkaskylkisiä lohia.

Väylällä oli useampi vene soutamassa ristiinrastiin virtaa. Miika kertoi, kuinka vesi on nyt todella alhaalla ja näytti rannasta merkkejä missä vesi on heinäkuun sesonkiaikaan. Ilta sujui leppoisasti Miikan tarinoita kuunnellessa ja lohien näyttäytymisiä ihastellessa.

Illan päättyessä tarkistin mökkirannan otsalampun valossa ja yritin etsiä kirjoeväsimppuja kivenkoloista. Simppuja ei näkynyt, vain mutuja. Kuu valaisi kulkuni mökille, lämmin makuupussi otti hellään huomaansa väsyneen kalastajan. Unta ei tarvinnut kauaan odottaa...

Lähtöpäivän aamu - Viimeinen mahdollisuus elämänpisteeseen

Tunne virta - Tunne kalat - Tunne tekniikka - Tunne Miika ja mahdollisuus onnistua kasvaa!

+1 tuntia on aikaero Ruotsin ja Suomen kellonajoissa. Olin säätänyt kellon herättämään viideltä, koska puoli kuusi piti lähteä vesille. Kello pärähti ja katsoin, ruudusta että Miika oli lähettänyt viestin klo 5:45; Onko sitä pommiin nukuttu? Puhelimeni oli napannut käyttöön Ruotsin televerkon ja automaattinen asetus muuttanut klo ajan ruotsin ajaksi. 10 min herätyksestä olin jo rannalla kapuamassa veneeseen.

Hiljainen joki heräsi usvaisena ja otti vastaan kaksi pirteää kalastajaa. Saimme soutaa rauhassa parhaita paikkoja muutaman tunnin ajan. Muutaman laskun jälkeen päätimme yhteistuumin mennä matalan kosken yläpuolisille alueille soutamaan. Matkalla ylävirtaan päin auringon ensisäteet tulivat metsän takaa esille ja viileä keli alkoi hiljalleen lämpenemään.

"Jokea pitää osata lukea, tässä niskalla on vain kaksi ottipaikkaa" totesi Miika. Jos lohi nappaa ja vetää koskeen ollaan kusessa. Jos näin käy niin silloin tiputan sinut rannalle väsyttämään kalaa ja itse kierrän saaren veneellä ja otan sinut kyytiin. Miikan puheistä päätellen olimme saapumassa ottipaikalle jossa mahdollisuudet olivat kohtuulliset ainakin toimintaohjeiden perusteella.

Olimme vihdoin kiivaan kosken niskalla. Vähän veden aikaan keskellä "koskenkieleä" on "kaatokivi", kivi joka kaataisi veneen jos koskeen eksyisimme.

Laskimme neljä Murto -vaappua vetoon ja soutelimme niskaa ristiin rastiin kohti ottimonttua. Miika kerkesi sanomaan "kohta on ensimmäinen vaappu montuss" kun kuului "KALA" ja alkoi armoton soutu kohti ylävirrassa sijatsevaa suvantoa. Nopeasti sain kelattua kolmen tyhjän vavan siimat ylös ja pääsin tuntemaan kalan potkut neljännessä vavassa.

Tunsin kuinka sydämeni syke kiihtyi, viileästä ilmasta huolimatta hikipisaroita muodostui otsalle ja adrenaliinin virta valtasi kehoni. Onko siiman päässä tavoitteena ollut elämäni ensimmäinen lohi'? Pitkä odotus  vai olisiko se taimen tai harjus. Tunsin jokaisen potkun luomat sykkeet kehossani ja ajatuksissani piirsin saaliskuvia. Lopulta pääsimme tarpeeksi ylös suvantoon ja Miika uskalsi lopettaa soutamisen. Nyt ei ollut vaaraa, että valuisimme koskeen ja pääsimme väsyttämään kalaa.

Muutaman metrin syvyydessä välähti kirkas kylki. En ollut koskaan nähnyt ja tuntenut mitään näin kaunista kalastaessani. Kristallinkirkas vesi, täydellinen hiljaisuus ja siiman päässä upea kirkaskylkinen kala. Väsyttäminen ei kestänyt kauan ja lopulta Miika koukkasi kalan veneeseen.
Fishnerds lucky fishing hat , and a new life in point number 47 .

Tunne onnistumisesta valtasi kehoni. Edessäni on kirkas lohititti, elämäni ensimmäinen sellainen ja miten upeasti saatu. Sain Miikalta onnittelut ja samalla kiitin häntä, ilman häntä en tätä elämänpistettä olisi Lapinreissulta saanut mukaani.

Elämänpisteenä lohi oli nro 47, lajipisteenä tälle vuodelle nro 38.

Ajoimme veneen moottorin avulla mökkirantaan ja otimme muutamat valokuvat saaliistamme.
Tähän oli hieno päättää tämä kalareissu Miikan kanssa ja ottaa suunta kohti omaa mökkiä.

Lyhyesti minun ja Miikan ystävyydestä: Tutuistuimme facebookissa ankeriaanpilkinnän keskustelun yhteydessä, ensimmäisillä kalareissullamme pilkittiin ankeriasta peräkkäisinä vuosina. Näistä todisteena Erä lehdessä (blogitekstini) ollut artikkeli sekä Urpoerämiesten tekemä youtube-pätkä.

Elämänpiste loheni, kiitos Miika huimasta opastuksesta!
Matkalla mökille poikkesin aamukahville Sannan kiskalle ja sain lämpimän kahvin lisäksi uunituoreen munkin aamupalaksi.

Mökillä perhe oli herännyt ja oli aika pakata kamat. Kävimme vielä yrittämässä harjusta ylävirrasta löytyvältä koskelta ja yritykseksi se jäikin....

Äkäsjoen mylly - Jounin kauppa - Ylläs - Levi - Saulin mökki... tästä jatketaan seuraavassa blogipostauksessa.

20.8.2015

Longinojan talkoot 19.9.2015 – pieni panos suureen asiaan!



Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura (SKES) ry järjestää Malmilla virtaavalla Longinojalla kunnostustalkoot lauantaina 19.9.15. klo 10.00 alkaen. Longinoja on SKES:n Taimentiimin pitkäaikaisin kunnostuskohde.

Talkoiden tavoitteena on suojata sortuvia penkkoja kiviaineksella sekä luoda uusia lisäämällä puroon soraa. Lisäksi talkoolaiset puhdistavat jo puroon aikaisemmin tehdyt soraikot. Tarkoituksena on luoda puroon lisää potentiaalista lisääntymisalueita. Helsingin kaupungin rakennusvirasto on järjestänyt kiviainesta kunnostusurakkaa varten purolle.

Talkooalue sijaitsee Riihenkulman alueella. Autolla tulevien kannattaa suunnistaa Haaga-Helian parkkipaikalle osoitteeseen Latokartanontie 12. Perille pääsee kävelemällä puroa alavirtaa n. 300 m. Paikalle pääsee myös julkisilla – Pukinmäen ja Malmin asemat sijaitsevat lähellä.

Sopiva talkoovarustus on säänmukainen vaatetus sekä reipas talkoohenki! Lisäksi mukaan voi ottaa oman lapion, rautakangen, talikon, kottikärryt taikka taljan.

Talkoolaisia ei ole vakuutettu järjestäjien toimesta. Talkoolaisille tarjotaan grilliruokaa sekä pannukahvit. Ruoat tarjoaa Skes ry yhdessä SeaGood Oy Fort Delin kanssa.

Lisätietoa ja ilmoittautuminen Juha Saloselta sähköpostitse (juha.salonen@skes.fi) tai Matti Saloselta puhelimitse (050 359 0414). Mukaan pääsee myös ilmoittautumalla tähän tapahtumaan.

Tapaamispaikka: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=8000&text=tapaamispaikka&srs=EPSG%3A3067&y=6680246&x=389743&lang=fi

Tapahtumakuva: Henrik Kettunen

17.8.2015

Longinoja on puroluonnon helmi – Helsingissä!


Tunnelmia eiliseltä. Huom: Jos havaitsette jätevesipäästöjä puroilla ilmoittakaa niistä aina viranomaisille!
Posted by Longinoja on 16. elokuuta 2015

31.7.2015

Lajikalastuksen SM-kisa 27.9. Kotkassa


Lajikalastuksen SM-kisa 27.9. KotkassaLajikalastuksen ensimmäinen Suomen mestaruus ratkotaan 27. syyskuuta Kotkassa....
Posted by Skes Ry on 30. heinäkuuta 2015

26.7.2015

Myllykosken karppilammella elämänpiste jahdissa

Opaskyltti kertoo, että olemme perillä.

Tiimin kesken emme ole yhtään yön yli kestävää kalareissua tehneet jos Kalamaratonia ei lasketa mukaan. Alunperin mukaan piti lähteä koko tiimi. Matkan lähestyessä kyydistä tippui Markus ja Mikko pois ja lähdimme lopulta Timin kanssa kahdestaan. Vaikka meitä oli autossa vain kaksi, saimme takapenkkiä myöten auton täyteen tavaraa.

Helsingistä lammelle ajaa reilut kaksi tuntia kun käy matkalla kaupassa. Hyvä pysähdyspaikka on kauniita ja mukavia myyjiä vilisevä Pyhtään ABC. Ostimme samalla Keski-Kymijoen kalastusalueen päiväluvat (15 €) koska tavoitteemme oli sunnuntaina yrittää toutainta Kymijoen koskista.
Valmiina taistoon.

Ensimmäinen tunti lammella tarjosi välineiden virittämistä. Timi laittoi kolmeen virveliin yksi kerralla onkilaitteet ja niihin syötiksi maissin sekä madon. Itse laitoin kaksi vapaa karppivarustuksella ja syötiksi kelluvan boilien, kolmanteen vapaan laitoin kelaongen jossa syöttinä iso nippu matoja.

Virittelyä tehdessä vastarannalla ulkolijat heittelivät frisbeegolffia ja lammen toisessa päässä lapsiperheet nauttivat maauimalan lämmenneestä vedestä. Kesäpäivä kauneimmillaan lämmitti ulkoilijoiden mieltä pitkään jatkuneen sadekauden keskellä.

Timi oli saanut kaksi viritystä valmiiksi kun ensimmäinen koho sukelsi hiljaa kohti syvyyksiä. Vastaiskun jälkeen saaliiksi nousi vajaa kilonpainoinen suutari. Upea kala, lajin ennätys lammelta on painanut 2130g.

Lampi kätkee sisäänsä kalalajeista mm. karppi, sampi, sorva, ruutana, lahna, ahven, salakka, turpa, hauki ja salakka.

Ensimmäisen kerran minun hälärit huusivat kunnolla. Kala tuntui vahvalta ja veti suoraan kahden muun vavan siimat mukanaan. Onnistuimme haavitsemaan sammen, valitettavasti kala oli ohi uidessaan napannut kiinni kelluvan boilien nostattamaan koukkuun joka oli iskeytynyt vedon voimasta suoraan mahaan kiinni.

Ensikosketus lammen sampiin on saavutettu. Koukku iri, kala kosteaan punnituspussiin, nopeat valokuvat ja kala takaisin elementtiinsä.

Mörkö - mikä nuo pyörteet aiheuttaa?

Timin koho liikahti ja nyt se sukelsi. Timi nousi nopeasti ja teki vastaiskun. Nyt on iso, en ole koskaan pitänyt näin isoa kalaa siiman päässä. Toteaa Timi. Kala möyrii rannan tuntumassa auheuttaen upeat pyörteet pinnalle. Painaa massalla kohti syvyyksiä pitäen meidät jännityksessä.

Lopulta Timi saa kalan pintaan ja paljastuu totuus, että saalis on sampi nimeltä Christa ja Make. Muutama valokuva kalasta ja takaisin kasvamaan. Harmittavasti Timin ensimmäinen sampi oli tarttunut evästä kiinni eikä näin pistekala.


Kesän kylmin yö

Te fixummat kalastajat. Ottakaa teltta ja makuupussi autosta, virittäkää ne lammenrannalle ja nauttikaa makuupussin suomasta lämpimästä yösijasta. Älkää tehkö kuten me; makuualusta ja liian vähän vaatetta. Vaikka elettiin helteistä heinäkuuta oli yöllä lämpötila vain 10 asteen luokkaa.

Yö meni palellessa ja herätessä tasaisin väliajoin kuuluviin häläreiden piippauksiin. Piippauksien aiheuttajat olivat siimoihin osuvat kalat. Timin vavoista yksi hälytin piippasi kaksi kertaa, kunnes aloitti armottoman piipityksen jota säesti puolan armoton pyöriminen. "Timi, kala!", huusin ja nousin makuualustalta ylös valmiina haavitsemaan saaliin. Timi nousi hieman unenpöpperössä ylös, nappasi vavan ja tempaisi vastaiskun.

Syöttinä vavassa oli kelluva mansikkaboilie. Aikaisemmin päivällä olimme jutelleen Vantaalaisen Jounin kanssa joka käy vuoden aikana useasti lammella ongella. Hänen tiedossa ei ollut, että joku olisi saannut sampea boiliella. Jännitimme, pitikö hänen puheensa paikkansa ja oliko siiman päässä sittenkin karppi.

Vapa oli luokilla ja siima juoksi puolalta. Kala ei vaan suostunut tulemaan esille. Otsavalojemme keilat seurasivat siimaa jonka päässä jokin taisteli oiken urakalla. Lopulta kalan pää vilahti, pitkä kuono paljasti, että kala oli tavoitelajeistamme sampi. Nyt pää kääntyi hieman ja näimme kuinka boilie roikkui nätisti suupielessä. Suukala! Kala väsyi selvästi ja oli aika koukata se haaviin. Se on siinä! Onnittelin Timiä uudesta elämänpisteestä.

Katso tästä Jounin saaman kolmen kilon sammen väsytysvideo.

"Tomas" niminen siperian sampi oli Timin elämänpiste kala.

Bolt rigi ja hair rigiä käyttämällä kala tarttuu nätisti suupielestä.
Tutkimme hetken ennen koukun irroittamista, miten sampi oli itsensä koukuttanut. Koukku oli tarkasti keskellä takahuulta. Käyttämämme ongintatekniikka on tuttu karpinkalastuksesta jossa paino on kiinteästi kiinni perukkeessa. Näin karpin imaistessa syötin suuhun ja sylkiessä sitä ulos kääntyy se vastakkaisessa suunnasta tulleen vedon ansiosta oikein päin koukun iskeytyen nätisti kiinni kalan alahuuleen.

Timi oli yhtä hymyä kun nosti käsiinsä upean saaliinsa. Nämä hetken kun kaveri saa uuden elämänpisteen muistaa pitkään. Siperiansampi on omalla karuudellaan todella kaunis kala. Harmaan erisävyt, suuri kyhmyin varustettu kylkiviiva ja erikoisen näköinen pää.
Onnistunut sampijahti, Jussi ylhäällä. Onnea Timille uudesta elämänpisteestä! (Kuvan kala ei ole elämänpiste yksilö.)

Myllykosken karppilammikko Ponni on kokeilemisen arvoinen paikka jokaiselle lajikalastuksesta vähänkin kiinostuneelle. Luvat maksaa 20€/vuorokausi ja 50€/kausi.
Luvat maksetaan seuran tilille. FI53 5200 1020 036914, laita viestiksi karppilupa 2015. kalapaikasta lisätietoa Myllykosken Jokamieskalastajien sivuilta.

Mummolan madot
Vaihdoin yhden vavoista kohtaan joska Timi oli onnistunut koukuttamaan kolme sampea. Pätkin vielä "Mummolan madot" ja heitin ne samaan kohtaan kuin boilieni laskeutui. Lähdin laittamaan tavaroita nippuun kun Timi huusi, JUHA KALA! Tätä ilmoitusta säesti hälärin jatkuva huuto.

Onko siiman päässä minun elämänpiste kala? Tätä jännäsimme kalan uidessa syvyyksissä. Arvuutteluksi tämä jäi kun yhtäkkiä siimassa ollut paino väheni ja sain kelata käsiini hylätyn syötin.
Ahvensaaliin lisäksi jäi oma saaliini laihaksi.

Retkeä ennen tiedustelin Hakkaraisen Janilta vinkkejä lammelle. Tärkein info oli, että kaloja ei tarvitse etsiä lammen keskeltä vaan pari metrin etäisyydeltä rannasta. Tällä etäisyydellä vettä on jo yli 2m ja tältä etäisyydeltä saimme kaikki kalamme. Kiitos infosta!

Sijainti ja infot lammelle menijälle
- Aja auto Koivusaarentien puolelle
- Varustaudu kunnon solmuttomalla haavilla sekä vapautusmatolla
- Pidä paikat siistinä, roskis löytyy matonpesupaikan kohdalta.
- Kesällä voi myös olla kylmä, ota lämpimästi vaatetta mukaan



Kehitysehdotus alueen ylläpitäjille. Onkialueiden sisääntulokohtiin voisi pystyttää opaskyltit. Kylteissä kerrottaisiin alueen perussäännöt ja kalankäsittely asiat. Alue on hieno ja toivottavasti saa jatkossakin pysyä erityiskalastusalueena.

Vastaavanlaisia paikkoja kaivattaisiin Suomen kalavesille useampia.


Vuorokauden retkemme päättyi Suomessa tavattavaan erittäin harvinaiseen sääilmiöön, eli vesisateeseen.



15.7.2015

Stadin edustalla lohijahdissa - keskustelua Fongauksen säännöistä

58 cm Stadilaista hopeakylkeä. (C&R)
Lajikalastajia on moneen junaan. On sunnuntai Fongareita jotka noukkii lajin sillon tällöin. On Kalamaraton -Fongareita jotka kalastaa lajeja vain kilpailun aikana. Elämänpiste Fongareita jotka jahtaavat vuosittain vain uusia elämänpisteitä. Sitten on vuosipisteiden jahtaajia kuten minä.

Kuvan taimen ja kommenttini aiheuttivat kiivaan keskustelun;


Upea ilta vietetty lohijahdissa Helsingin edustalla. Tuomas toimi kipparina ja mentorina hienolla reissulla jonka saalis...
Posted by Juha Salonen on 15. heinäkuuta 2015
Jokaisella meillä on omat sääntömme ja näistä saimme hienon keskustelun aikaiseksi Fongaus -ryhmässämme kun loin kysymyksen jossa kaksi vastausvaihtoehtoa:


Lasketko Fongauksessa lajipisteeksi alamittaiset kalat?

Kyllä, laji on pyydetty vaikka olisi alamittainen

"Tarmo Muuri Fongauksessa alunperin kiehtoi juuri se, että kalan koolla ei ole väliä vaan kaikki kalat ovat yhtä arvokkaita. Alamittasäädösten soveltaminen fongaukseen olisi aika ongelmallista, kun luonnontieteilijänä tykkään, että vertailtavuus säilyy. Tulevaisuudessa tullaan siirtymään alamitoista välimittoihin jollakin tasolla myös valtakunnallisesti. Voihan se olla, että itekin tulee joskus lisättyä exeliin oma rivi mittakaloille, mutta silloisia lainsäädännön mukaisia mittoja on vielä tässä vaiheessa mahdoton ennustaa."
"Otto Alanen Ihan mielenkiintoinen keskusteluketju. Huomaa, että kun laji saa suosiota, sille tulee myös sisäsyntyinen tarve sääntöihin ja rajoihin. Ymmärrettävän inhimillistä. smilehymiö Itse olen poikieni kanssa harrastanut lajikalastusta oikeastaan koko esikoisen elinajan, kauan ennen kuin huomasimme että tällä lajilla on jotain laajempaa kannatusta. Tarkoituksena on aina ollut yhdessäolo, luonnossa kulkeminen ja kalastus. Olemme pyrkineet nauttimaan yhdessäolosta, kalastamaan mielenkiintoisia kaloja niitä kunnioittaen ja keräämään ainutlaatuisia muistoja. Sääntöjä ei ole koskaan ollut kuin oikeastaan se, että kalat saadaan aktiivivälineillä kalastaen. Tietyt rajatut kisatilanteet ovat aivan oma erillinen juttunsa mutta toivoisin, ettei kalastajia arvotettaisi kalastustyylin tai -tavan perusteella ja pyrittäisi pakottamaan joihinkin sääntöihin tai niiden tulkintoihin."
Noudatan Kalamaratonin sääntöjä ja alueellisia alamittoja
"Fredrik Kankare Saahan siitä enemmän haastettakin touhuun kun laskee vaan mittakalat. Itse saanut aika monta alamittasta harria etelästä. Mutta sehän tarkottaakin vaan sitä että on taas pätevä syy lähteä vähän kauemmas kalaan."
"Olli Varhimo Vastasin, että alamittaisia ei lasketa pinnoiksi. Mutta enpä nyt muutenkaan esim vuosipinnoista ole pahemmin stressannut. Jos sellainen sattumalta tulee, se on sitten itsestä kiinni, laskeeko vai ei.
Kokonaisuutena mielipiteeni on kuitenkin se, että tietoisesti pinnan vuoksi esimerkiksi 10cm purossa syntyneen taimenen kalastaminen esimerkiksi Mätäjoesta ei ole millään tasolla kestävää ja moraalista kalastusta, vaikkei taimenta muuten pinnaksi jostain syystä saa. Tietoisesti alamittaisten kiusaamista pinnan vuoksi en siis periaatteen tasolla hyväksy - ja sen vuoksi lasken omat pinnat vain mittaisista.
 Kalastustavat on taas toinen kysymys - muikkuja olen verkoilla mökiltä kalastanut, mutta en sitä ole pinnaksi itse laskenut - mutta jos esimerkiksi jossain kilpailussa verkot olisi hyväksyttävä kalastustapa, totta kai sen ilmoittaisin. Tänä keväänä taas sain siikaongella siloneulan, kun tuli painoon jääneen ison leväklöntin mukana (tähän on kaksi todistajaa) - enkä osaa sanoa, pitäisikö se laskea aktiivikalastetuksi pinnaksi vai ei.
 Jotenkin alun perin fongauksessa itseäni innosti se, että tämä ei ollut kilpailu ja jokainen sai tehdä niin kuin omasta mielestä oli paras. Muita ei tuomittu tai muutenkaan mitään tiukkia sääntörajoja ollut. Jokainen taaplasi tyylillään - ja muut hyväksyi sen."

Lue koko kysymysketju tästä.

Itse olen vuosipisteiden jahtaaja ollut vuodesta 2010 alkaen. Vuosittaiset lajipisteet näet tästä. Vuodesta 2010 lähtien sääntöni ovat olleet lyhyesti seuraavat: Suusta koukutettu, alamitat täyttävä ja kalastus-sääntöjä -ja lakia noudatettava. Lyhyesti, kalastan lajeja pääosin Kalamaraton säännöillä ympäri Suomen.

Käsin tai haavilla pyydetyt esim pikkunahkiaisen tai siloneulan lasken elämänpisteeksi, mutta vuosipisteenä vain + lajiksi.

Kalan pituus mitataan leuan kärjestä suoraksi ojennetun ja yhteenpuristetun pyrstöevän kärkeen. Kalojen alamitoista on säädös kalastusasetuksessa.
Alamittoja:
  • Merilohi 60 cm (paitsi Perämerellä 50 cm) | Järvilohi 60 cm,
  • Meritaimen 60 cm | Taimen 60 senttimetriä 67 leveysasteen (67º00'N) eteläpuolella ja 50 senttimetriä sen pohjoispuolella. Leveysaste 67º00'N sijaitsee noin 50 km napapiiriltä pohjoiseen. 
  • Kuha 37 cm
  • Harjus 35 cm 67 leveysasteen eteläpuolella, pohjoispuolella 30 cm. 
Kalastusalue voi tietyllä vesialueella määrätä alamitan myös muille kuin kalastusasetuksessa määritetyille kala- tai rapulajeille, tai määrätä, että alamitta on suurempi kuin asetuksessa on määrätty. Lähde: MMM.fi Kalastajan ABC-tärkeimmät termit selityksineen

Hieno hetki!
Ollin viimeiseen kappaleeseen sisältyy lajikalastuksen hienous; "Jotenkin alun perin fongauksessa itseäni innosti se, että tämä ei ollut kilpailu ja jokainen sai tehdä niin kuin omasta mielestä oli paras. Muita ei tuomittu tai muutenkaan mitään tiukkia sääntörajoja ollut. Jokainen taaplasi tyylillään - ja muut hyväksyi sen.Muita ei tuomittu tai muutenkaan mitään tiukkia sääntörajoja ollut. Jokainen taaplasi tyylillään - ja muut hyväksyi sen."

Ollin kappaleen sisältöön ei tarvitse mitään lisätä, eikä siitä voi mitään poistaa. Se on lyhykäisyydessään täydellinen kuvaus lajikalastajien ajatusmaailmasta.

Paras paikka on kalassa. Nautitaan siitä mitä teemme, jokainen omalla tavallamme.

Loppuun vielä kiitos Suomenlahden uistelijoiden hallituksen jäsenelle Tuomas Mustoselle joka otti minut kyytiin opettelemaan lohen uistelua. Nyt tiedän miten 12 vavalla voi vetää uistimia takiloita ja plaanareita avuksi käyttäen.

Ensi vuodeksi asetettu tavoitteeksi kalojemme kuninkaan pyytäminen uistelemalla Stadin edustalta.


8.7.2015

Elämänpistejahdissa oppaana

Puskien keskellä onkimistreenit menossa
Metsätalous ja ojitukset saavat upeissa pienvesissämme tuhoa aikaiseksi. Tästä karun esimerkin antoi tuttu ja turvallinen puronieriän oleskelumonttu. Viime vuonna monttu oli sellainen, että sen pohjaa ei tienpenkalta nähnyt.

Nyt monttu oli madaltunut huomattavasti eikä pohjan risujen havaitseminen tuottanut ongelmia. Harmiksemme tuon montun vakioasukit olivat myös häipyneet syvemmille vesille eikä perinteinen lajipisteen onkipaikka tuottanut toivottua tulosta.

Hieno oli huomata kuin viisivuotias tyttäreni alkaa hallitsemaan ongen ja vaikka paikka oli pusikkoinen sai hän päättäväisesti ongen tipahtamaan puroon... Isin tyttö <3 p="">
Kokeilimme Jannen kanssa vielä puron alaosilta, mutta lopputulos oli sama. Kalat vain pakoilivat montuista pois vaikka kuinka varovasti rantaan yritti mennä.

Puro vaatii uuden vierailun syksymmällä. Ilman purkkaria ei jäädä!

4.7.2015

Olivialle elämänpisteitä


Elämämme on rakennettu pienistä hetkistä. Juha kävi tyttärensä Olivian kanssa onkimassa tytölle muutaman uuden elämänpisteen. Erään kalastajan sanoja lainaten; "Hieno hetki."
Posted by Species Fishing Team on 4. heinäkuuta 2015

30.6.2015

Tiimille yhteiset Kalamaratonvälineet


Olemme kalaporukassa päättäneet kasata yhteiset välineet Kalamaratoniin ja lajikalastuksen tarpeisiin. Tämä projekti polkaistiin käytiin Markuksen tulevan lapin reissun ansiosta. Pyysimme OPM International Oy:ltä harjukselle, taimenelle ja ahvenelle soveltuvia pikkuvieheitä.

Paketin vieheet päätyvät reissun jälkeen pakkiin odottamaan seuraavaa yhteistä kimppareissua. Reissu tulee suuntautumaan heinäkuussa Lempäälään jossa tavoitelajina on turbosärki eli toutain.
Aamulla oven takana odotti iloinen yllätys, kun posteljooni toi sponsorimme OPM.n lähettämän tuotepaketin. Paketti sisä...
Posted by Species Fishing Team on 29. kesäkuuta 2015

27.6.2015

Kohti 40 lajia...

Porlassa on lintuja mitä syöttää

Viisipiikki on saapunut suomeen salamatkustajana POhjois-Amerikasta pikkubassin poikasten mukana. Kyseistä lajia esiintyy Suomessa vain Porlassa ja mahdollisesti Lohjanjärvessä.

Porla on aikoinaan toiminut kalanviljelylaitoksena ja altaissa on kasvatettu mm. taimenia, lohia ja siikoja. Nykyisin altaista löytyy viisipiikkien lisäksi allikkosalakoita, karppeja sekä näyttäviä kultasäyneitä.

Porlan puistoalueella asuvan puistovahdin kanssa on sovittu, että fongarit käydät pyytämässä lajipisteeksi ainoastaan viisipiikin. Muut lajit on jätettävä rauhaan ja nautittava niistä vain rannalta katsellen.



Alueena puisto tarjoaa nähtää fongareiden lisäksi bongareille sekä lapsille. Kun perheen kanssa kävimme "jätskireissulla" näimme monen vesilinnun untuvikkoja.

Oli pieniä heinätavin, nokikanana, heinäsorsan ja variksen poikasia. Linnut olivat tottuneet ihmisiin ja söivät melkein käsistä niille tarjottuja leivänpalasia.

Fongarille pojon saaminen ei tuota ongelmia jos välineet ovat oikeat. Viisipiikin löytää suojaisesta kohdasta lampea puiston keskialueilta.

Itse löysin kalat nopeasti, mutta niiden pyytäminen meinasi tuottaa hermoromahduksen. Vaikka kohon alla killui koon 32 koukku ja mikroskooppisen pieni madon palanen ei kalat silti jääneet satimeen.

Lopulta sain piikin satimeen ja lajipisteen 36 tälle vuodelle ikuistettua.

Alle 7 kk mennyt ja melkein tavoitteessa. Lajeista uupuu vielä kirjolohi, toutain, piikkikampela, puronieriä, rantaneula ja valkoevätörö. Sulkava ehkä haaveissa ja alustavissa suunnitelmissa myös lohi sekä taimen.
Salamatkustaja napattu
Olen lähellä tavoitetta, mutta niin kaukana.

21.6.2015

Kuhan jigaus - Pielisen värit toimii Tuusulanjärvellä

Jotain näyttäisi olevan...

Olen pidemmän aikaa jutellut Tuusulassa asuvan Ville Seunan kanssa kalastuksesta facebookissa. Pitkään viestiteltiin, että voisi mennä yhdessä kalastelemaan. Hän oli ruvennut käymään Tuusulanjärvellä kalassa ja saanut hyviä kuhasaaliita. Itseltäni vielä tässä vaiheessa kuhapiste puuttui tälle vuodelle ja tämä kuullosti hyvältä kohdelajilta.

Tuusulanjärven Urheilukalastajiin liittymisen jälkeen Ville sai käyttömahdollisuuden soutuveneelle järvelle. Aiemmin Ville on käynyt jigaamassa kelluntarenkaalla kelluen.

Tällä lainaveneellä oli tarkoitus lähteä nyt kuhajahtiin. Suunniteltellulle kalapaikalle ei montaa minuuttia soutanut. Aloitin heittelun ja heti kävi selville, että pohja oli todella kivikkoinen ja jigejä tulisi menemään kuten Joensuun Kalamaratonissa Pielisjoen pohjaan.

Kävimme jätkien kanssa ennen Joensuun Kalamaratonia Jokierä nimisessä kalastusvälineliikkeessä ostamassa jigejä jotka sopisivat Pielisjoen kuhille. Näitä oli muutama jäännyt jäljelle kisasta ja nyt muiden Honkkarista ostettujen jigen alta pakista pilkisti turkoosin vertikaalijigin pyrstö. Tämä oli yksi niistä joita Jokierän Mikko suositteli Pielisjoelle.
Kävimme kokeilemassa olisiko hauet otillaan

Ensimmäinen heitto kyseisellä jigillä, kammen pyöräytys kun tunsin siiman kiristyvän. Potkuista päätellen jigi oli kelvannut kuhalle. Nopeasti kelasin kalan ylös jonka Ville haavitsi. Kalan ollessa haavissa mietimme, että mikä on Tuusulanjärvellä kuhan alamitta ja Ville nopesti kurkkasi netistä.

Alamitaksi selvisi 45 cm, mikä hyvä mitta. Ei mitään mitätöntä valtakunnallista 37 cm vaan suoraan vähintään 40 cm, mieluusti 45 cm.

"Vantaanjoen kalastusalueen päätöksellä 13.4.2005 on kuhan alamitta 45 cm Tuusulan kunnan Tuusulanjärvellä ja Rusutjärvellä. Päätös on voimassa 31.12.2016 asti."

Mittasin kalan ja pituudeksi sain 47 cm. Kuva ja takaisin kasvamaan. JESH, lajipiste nro 35. Kuhan saannin jälkeen jigailimme ympäri lähialueita ja saimme kuhan lisäksi muutaman komean ahvenen.

Soutelimme ympäri järveä etsimässä kaloja, vaihdoin siirtymien ajaksi Lowrance Elite 3x -kaikuluotaimeen normaalin veneanturin ja paikoilla ollessamme takaisin talvikäytössä olleen pilkkianturin.

Pilkkianturilla pystyin seuraamaan jigin uittoa ja näin kiinnostuivatko kaiussa näkyvät kalat siitä vai ei.

Ville vei minut rantaa hieman ennen yhdeksää ja lähti itse takaisin nauttimaan upeasta kesäillasta. Ennen kotiin pääsyäni puheliin tuli komea kuva ahvenesta ja yöllä oli tullut lisäksi toinen komea kuha.

Tuusulanjärven kuha oli lajipiste nro 35.

15.6.2015

Ystäväporukka jolle kalastus on vain tekosyy olla kalassa


Species Fishing Team on vuosien varrella yhteen kasvanut kaveriporukka, joka on tullut tutuksi Kalamaraton kilpailuissa...
Posted by Species Fishing Team on 15. kesäkuuta 2015

14.6.2015

Joensuun Kalamaraton 2015

Kiitos ja kumarrus Joensuu.  

Tapio Rautavaaran laulun sanoja lainaten. ”Mä tässä kerran kivelle yksin kapusin. Ja sattumalta nuljun sieltä löysin. Mä toukkapurkkiani pengon nyt, tätä olen etsinyt. ”

Torstai ja perjantain treenipäivät Joensuussa antoivat osviittaa vaikeasta kisasta. Päätimme jo harjoittelun alkuvaiheessa unohtaa kuhan sekä suutarin harjoittelun ja keskittää pääpaino muiden särkikalojen esiintymispaikkojen etsimiseen. Särkikalojen lisäksi halusimme etsiä lisää pelipaikkoja kivisimpulle sekä kivennuoliaiselle. Molempina päivinä käytimme myös muutaman tunnin kymmenpiikin paikallistamiseen, tässä kuitenkaan onnistumatta.

Treeneissa tapasimme joukkueen nimeltä Joukkue

Lauantai aamu valkeni aurinkoisena. Aamupalan jälkeen otettiin suunta kohti suunniteltuja mäskipaikkoja. Mäskit veteen lahnalle sekä särkikaloille ja kohti kisakeskusta. Matkalla pysähdyimme kokeilemaan Pielisjoelta pari kohtaa ja yksi näistä oli Kesäkahvila Rennon kohdalla.

Rennon yrittäjä oli juuri virittelemässä kahvilaa auki ja päädyimme vaihtamaan sanan jos toisenkin. Lopulta joimme kahvit ja saimme ikuistettua kuvassa näkyvän hetken ennen kilpailua.
Ilosaaressa näkyikin jo tuttuja. Perinteitä kunnioittaen olivat Lesnan Naputtajien joukkueet sekä Joukkue –niminen joukkue Kerubin terassilla bissellä. Liityimme heidän seuraan ja kättelimme kaikki kilpakumppanimme.

Startti kajahti, nopea koukkaus ruutanasta ja kohti särkikaloja. Särki! kuului kauempaa rannalta, Ahven!, Salakka ja seipi. Mikko onki lahnamäskiltä kun hänen kohonsa sukelsi nopeasti. Komea säyne oli napannut kärpäsentoukkiin ja taisteli viimeisistä hetkistään siiman päässä. Onneksi Markus sai haavittua kalan nopesti ja nosti lajimäärämme kuuteen. Edellisvuosien tapaan lahna mäski kelpasi säyneelle, ei lahnalle :D

Joukkue nimeltä Joukkue veti huiman kisaennätyksen Joensuusta 7-lajin saantiajaksi. Aika 52 minuuttia osoittaa, että harjoittelulla on merkitystä tämän ajan tavoittelussa.

Seipi vai salakka, 6- vai 7-lajia


Ilosaaressa aloitimme  tavoittelemaan listalta puuttuvia pasuria ja lahnaa. Listassamme oli pääosin muut laguunissa esiintyvät särkikalat. Vapalaukussani oli pussimme, lajeja oli kertynyt 6. Tarkkailin Mikon ja Markuksen ongintaa vastarannalta ja reilun tunnin kohdalla Lahna tempoili Mikon ongessa. Markus huusi ”Lahna, vie lajit”. Lähdin juoksemaan kohti mikserikoppia ja samalla touhujani ihmetteli piknikillä oleva rouvakatras.

Kopilla oli Lesnan Naputtajien 1 joukkue, joka sai todeta kuinka meidän seitsemän lajia vaihtui pettymyksen myötä kuuteen. Olimme onkineet salakoita useamman joista yhtä olimme luulleet seipiksi. Aloittelijoiden virhe joka ei saa toistua jos haluaa kärkisijoista taistella.

Hikipisarat hiipivät otsalleni kun kävelin paahtavassa auringonpaisteessa kohti kalakamojani. Sama rouvakatras ihmettelee jälleen touhujani ja pyörittelee ihmeissään päätään. Matopurkissa oli valmiiksi varaamani Vibraxin lippa. Sidoin perukkeen sekä lipan siimanpäähän kiinni ja päätin heitellä hauen toivossa hetken.

Ensimmäinen heittoni lensi juuri siihen ainoaan oksaan joka kaartui veden ylle.
Toinen heitto tipahti haluttuun kohtaan ja heti ensimmäinen kammen kierrätys antoi toivotun tuloksen. Laguunin pieni hauenpulikka hyväksyi tarjotun lipan ja nousi kevyesti siimasta nurmikolle ilman haavia.

Takaisin kävellessä ajattelin istahtaa hetkeksi rouvien seuraan kertomaan mitä oikein touhuamme.
Vastaanotto oli lämmin ja sain tervetuliaislahjaksi kylmän huurteisen. Annoin hengityksen tasaantua hetken ja kerroin sen jälkeen heille Kalamaratonista ja syyn miksi juoksin ensiksi kalapussin ja hetkeä myöhemmin hauki kädessä kohti mikserikoppia.

Päätimme 7-lajin jälkeen hakea ”dippilaji” seipin ja jatkaa matkaa kohti mutupaikkoja. Seipi nousi hetkessä ja käsiä pestessäni huomasin, että vedessä uiskenteli lieromaisia kaloja. Päättelin, että ne olivat pikkunahkiaisia enkä jäänyt niitä sen enempää tuijottelemaan.

Mutupaikalle saapuessa taivaan valtasivat tummat sadepilvet. Onneksi olin keskiviikkona kalareissulla poikkennut purolla ja löytänyt mutujen piilopaikat. Paikat olivat totaalisesti eri alueilla kuin edellisvuosina. Tämä harjoittelu toi tuloksen kun vain minuutin onkimisella ensimmäinen mutu oli ylhäällä. Kuulimme kisan jälkeen, että ukkoskuuron aikana mudun onkimiseen meni useita tunteja. Onneksi ennätimme ennen kuuroa tämän pisteen haussa.

Matkalla Liperiin Mikko ehdotti, että kävisimme kokeilemassa pari kivenkoloa jossa edellisenä iltana olimme simppuja nähneet. Viritin Mikon havaitsemalle simpulle ansan ja jäin odottamaan. Pieni eloisa madon palanen pyöri kolon edessä.

Vieressä isä ja poika ihmetteli mitä touhusin. Tuijottelin koloon minuutin jos toisenkin, noin 15 minuutin kohdalla jokin liikahti kolon suulla. Pieni simppu tuli kurkkaamaan matoa ja samalla ”slurps” hävisi mato simpun suuhun.

Sarjakuvan viesti osui ja uppos kuten salaatti Markuksen masuun.
Nopeat refleksit ja nostoliike jolla simppu nousi kuiville. Samalla pääsi järven yli kaikuva JESH! huuto. Vieressä olleet isä ja poika ihmettelivät entistä enemmän touhujamme… näytin kädessäni olevaa simppua ja kerroin, että olemme Kalamaraton –kilpailijoita. He tiesivät kilpailunsa ja toivottivat lajirikasta loppukilpailua.

Ukkoskuuron pauhatessa päätimme ajaa Liperiin sorvaongelle. Onkipaikalla satoi vettä, onneksi Savage Gearin -kalastusasut pitivät vettä 100% ja lippiksien päälle vedetyt huput pitivät kasvomme kuivina.

Sorvan kalastamisessa vierähti pieni tovi, onneksi ennen sorvaa nousi pieni pasuri Markuksen toimesta lajiksi nro 11.

Tähän väliin pieni ruokatauko ABC:llä ja matka jatkuu kohti kuhan jigausta…

Suutari nimeltä Raimo

Tänä vuonna olis minun vuoro onkia suutari
Satuimme Varaslammelle samaan aikaan Lesnan Naputtajat 2 joukkueen sekä Prokastajien kanssa. Molemmat olivat yrittäneet suutaria jo pidemmän aikaa. Tähän mennessä kilpailussa oli vain yksi suutari ilmoitettu ja saajina meiltä pientä mäskitipsiä saanut Joukkue niminen joukkue.
Herrat onkivat armottomassa vesisateessa neljä tuntia suutaria ja lopulta onnistuivatkin vihreän kaunokaisen koukuttamisessa. Meidän suutarin saamiseen vaadittiin salainen mäskimme ja vajaa tunnin onkiminen.

Markus risti saadun kalan Raimoksi, annoin kalalle pusun ja toivotin hyvää loppuelämää laskiessani suutarin elementtiinsä. Kalamaratonissa ei kaikkia kaloja tarvitse tappaa. Valokuva kisapassin kanssa riittää tästä lajista tuomaristolle.

Ankerias vai ankerias?


Olimme muutamaa lajia aikaisemmin nähneet käärmemäisiä kaloja. Tuolloin jatkoimme matkaa kohti mutua ja jätettiin kalat rauhaan. Kuulimme kuitenkin Kaitsulta kisakeskuksessa, että ankeriaasta on huhuiltu ja sellaisia nähty. Nähdyt kalat olivat olleet samaa kokoluokkaa kuin meidän näkemämme.
Päätimme kopasta kohdan missä olimme kalat nähneet ja katsoa lamppujen valossa näkyykö kaloja. Kalat löytyivät ja tiputin syötit suoraan oikeaan koloon. Vaikka syötti oli kalan suun edessä, ei tämä kelvannut. Päätin varmistua epäilyksestäni ja pyysin Markusta tuomaan haavin.

Laitoin haavin kiven taakse ja kepillä sörkkimistä koloon. Hetken päästä haavissa oli liero joka käteen ottaessa imaisi itsensä kiinni sormeen. Olin saanut uuden elämänpisteen pikkunahkiaisesta. Tästä lajista ei lisäpisteitä Kalamaratonissa irtoa joten kala takaisin ja kohti seuraavaa etappia. Eipä vaivaa tämä havainto enää päätä.

Näihin hetkiin kiteytyy Kalamaratonin hienous vaikka saalista ei saisikaan.
Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, pyydystimme seuraavan 14 tunnin aikana uudeksi lajiksi vain kiisken ja tämän lajin pyyntiin kului aikaa 1 minuutti. Koko loppukilpailun ajan heittelimme kuhaa, kirjolohta sekä etsimme kivenkoloista madetta ja kivennuoliaista.


Näimme yhden mateen joka hylkäsi syöttimme, nuljuja emme nähneet koko neljän päivän aikana yhtään. Lopulta päädyimme hieman ennen kolmea ottamaan hetken aikaa itsellemme ja menimme majapaikkaamme nukkumaan muutamaksi tunniksi. Tämä oli ratkaisuna oikea, unten jälkeen jaksoimme stempata ja yrittää uudestaan nuljun etsintää.

Lajit jotka onnistuimme pyydystämään Joensuun Kalamaratonissa vuonna 2015. Suluissa lisäksi kilpailussa muut kilpailussa saadut lajit. Yhteensä lajeja pyydettiin 19. Uupumaan jäivät edelleen harjus, kuore ja siika sekä huhupuheiden karpit.

Ruutana, Särki, Ahven, Salakka, Säyne, Lahna, Hauki, Seipi, Mutu, Kivisimppu, Sorva, Pasuri, Suutari ja kiiski. (Kirjolohi, Kivennuoliainen, Kuha, kymmenpiikki ja made.)

Onnea voittajille, kiitos Kaitsulle hyvin hoidetuista Kalamaraton kilpailuista Joensuussa. Muistan ikuisesti ensimmäisien kisojen iloisen vastaanottokomitean, jossa opiskelijanaiset yönpimeinä tunteina stemppasivat kilpailijoita suut hymyssä suin. Lue Lesnan Naputtajien 1 –joukkueen kisatarina tästä.

Hetki aikaa itselleen.

Joensuun kilpailu oli SKES Taimentiimin viimeinen minun osaltani. Jatkossa kilpailemme Species Fishing Team –nimellä. Mikään ei tule muuttumaan nimen vaihdoksen myötä. Olemme ne samat neljä kalastavaa ystävää kuin aina ennenkin ja meiltä voi tulla kysymään neuvoja kuten aikaisemminkin.

Touhujamme voi seurata facebook-sivuiltamme.

Haastakaa kaverinne, haastakaa itsenne ja kertokaa kaikille millainen kilpailua Kalamaraton kilpailuna oikeasti on. Lesnan Naputtajille pointsin työstä mitä heidän aktiivit ovat tehneet Joensuussa ja toivotaan, että työ tuottaa tulosta osallistujamäärissä tulevaisuudessa.

Ei väsytä. Klo 2:40
Kausi 2015 on Kalamaratonien osalta taputeltu. Iso kiitos kaikille joiden kanssa olemme kokeneet kolmessa eri kaupungissa upeita hetkiä. Näitä muistellessa tietää, että Kalamaraton on elämäntapa ei kilpailu.

Kiitos Markus, Mikko ja Timi. Vajaa vuosi ja taas mennään Kalamaratonin tiimoilta...

30.5.2015

Longinojalla taimenen poikaset ovat kuoriutuneet


Longinojan taimenvuosikerta mallia 2015 esittäytyy. Tyttäreni Olivian kanssa kävimme katsomassa useita soraikkoja ja...
Posted by Longinoja on 30. toukokuuta 2015

26.5.2015

10 minuuttia ja kuusi tuntia!

Kuva kertokoot, että Kalamaraton on enemmän kuin kilpailu. Kiitos Pyöräilevät Lahnat tästä hetkestä.

Turun historian toinen Kalamaraton on takana. Kolmen päivän reissu yhteen tunnetuimmasta Suomen persreistä, josta pois pääseminen on parasta mitä Turku antaa vierailijalleen…

No, totuus on toinen. Turku on hieno kaupunki jonka kalavedet haastoivat jo toisena vuotena joukkueemme jäsenet Kalamaratonissa. Kilpailussa jossa annamme tasoitusta paikallisille monella tasolla, mutta pistämme silti hanttiin parhaiden taitojemme mukaan.

Jälleen tämmöinen epämääräinen hajatelma, missä on palasia eri kilpailun vaiheilta. Voisin kirjoittaa tekstin jossa jokainen laji olisi kommelluksineen naputettu, mutta annetaan sellaisen tekstin olla.
Vuonna 2014 historian ensimmäisessä kilpailussa oli esiselvityksemme, taitomme sekä tuurimme kohdillaan ja saimme napattua voiton 24 eri kalalajilla. Voitto viime vuonna antoi luvata tälle vuodelle paikallisten vielä kovempaa tulemista. Ennakkokuittailuista pystyi lukemaan, että jotain uutta lajikirjoa oli luvassa ja tämä myös vaikutti meidän perjantain treeni suunnitelmiin.

Perinteisesti saavuimme kilpailualueelle perjantaina ja kävimme katsomassa peruspaikkoja. Harmittavasti kolmipiikit, töröt sekä turvat olivat kadoksissa. Perjantain treenit menivät pääosin näiden kolmen lajin etsimisessä. Tulos treeneissä, kaksi nähtyä turpaa ja yksi ylös saatu. Neljänneksi treeni lajiksi oli valikoitunut mustatokko. Kyseinen laji on turussakin hiljalleen joutumassa ahtaalle mustatäplätokon vallatessa rantoja.

Edellisvuoden ajeluiden ja ilmakuvien tutkimisen perusteella olimme löytäneet vastaavan tyyppisen rannan mistä Helsingissä on mustatokkoja noussut.

Treenipäivä alkoi kääntyä iltaan ja aurinko hiljalleen laskea mailleen. Istuuduin päivän aikana lämmenneelle kivelle ja avasin ongen. Nappasin 5 m puro-onkeni ja viritin koukkuun syötiksi… ja heitin ongen veteen. Koho keikkui aalloilla hetken jos toisenkin. Vaihdoin hieman kohtaa ja huomasin kuinka koho pysähtyi pinnalle.

Tokolla on tapana napata syötti suuhunsa ja tämän jälkeen alkaa vetää sitä kohti koloaan. Koho lähtikin hiljalleen uppoamaan kohti syvyyksiä ja päätin vetäistä vastaiskun. Jätkien ilme oli näkemisen arvoinen kun totesin, ”arvaatkaa jätkät minkä sain?”.

Tiesin heti kun kala nousi vedestä, että kyseessä on mustatokko. En epäillyt hetkeäkään lajia mustatäplätokoksi. Jätkät aloittivat railakkaan naurun kun avasin käteni ja näytin kädessä olevaa 5 cm mittaista mustatokkoa. 15 minuuttia ja uusi laji löydetty listalle turun kilpailuun. Toivottavasti kilpailussa tuuri olisi samanlainen.

Päivä oli hyvä päättää perinteisesti Omena hotellin vastapäätä olevaan pitseriasta ostettuun rullakebabiin…

Kisa-aamu oli hyvä aloittaa eilen ostetulla rullakebabin jämillä klo 5.00. Muovisen suihkukopin lattiaan ropisevat vesipisarat suihkusta taisi herättää lopun joukkueen kun hiljalleen epämääräistä örinää kuului ympäri huonettamme.

Lopulta jokainen oli valmis lähtemään treenaamaan. Kello oli kuitenkin jo kahdeksan, kilpailun starttiin aikaa neljä tuntia. Ensimmäiseksi jatkoimme kadoksissa olevan kolmipiikin etsimistä. Piikkaria ei löytynyt, mutta säyneen onnistuin yllättämään mormuskalla lajipisteeksi nro 32 kuluneelle vuodelle.

Aamupala keskellä peltoa, syöden kuivaa sämpylää siivitettynä ylikypsällä kyljellä oli makuelämys vailla vertaa. Vieressä pomppi jänöpupu ja puussa aamuradiosta raikasi satakielen viserrys.
Kellon lähestyessä kahtatoista kävimme heittämässä viimeiset mäskit starttimestalle ja suuntasimme kohti Halistenkosken kisakeskusta.

Kellon viisarin kääntyessä kello 12 oli aika sännätä autolle. Pyöräilevät lahnat (PRL) hyppäsivät satulaan ja lähtivät hirveää vahtia kohti ensimmäistä onkipaikkaa. Yllätys oli melkoinen kun, meidän ensimmäisen lajin saamiseen kului 23 minuuttia ja heti seuraavassa paikassa PRL oli jo ongella.
Kymmenen lajin saantiajaksi kellotimme 14.09, joka oli tavoitteesta 30 minuuttia liian hidas. Ilman pitkään kestänyttä pasurin ongintaa olisi aika ollut tuon 30min nopeampi.

Lajien palauttamisen jälkeen tapahtui kilpailun kannalta ehkä huvittavin tapahtuma. Heittelimme porukalla Halistenkoskella kirjolohta kun Mikolla jäi lippa pohjaan. Häneltä oli lipat loppuneet ja päätti sitoa pienen perhon siimanpäähän ja mennä tätä lilluttamaan Markuksen viereen. Itse istuin kisakeskuksessa samanaikaisesti kahvilla.

Ihmetykseksi jätkät tulivat rannasta mairea hymy huulillaan ja kirjolohi mukanaan. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun Markus kertoi mitä oli tapahtunut; Siinä Mikko lillutteli perhoa kun yhtäkkiä kirjolohi tuli pintaan ja slurps, nappasi perhoon. Hetken väsyttely ja kala ylös.

Ruutana, allikkosalakka, kymmenpiikki, turpa, särki, salakka, ahven, kiiski, pasuri, lahna, säyne, hopearuutana, sorva, kirjolohi, kuha. CHEK

Kohti pimenevää yötä
Ilta Ruissalossa on vuosittain sellainen tapahtuma josta riittää kerrottavaa. PRL huoltaja lupasi viime kisassa tarjota kahvit, nämä jäivät silloin juomatta. Tänä vuonna tuo lupaus täytettiin. Yllätys oli melkoinen kun vastassa odotti keitetty vesi sekä pussillinen purukahvia…

Tätä makuelämystä en unohda ikinä. Rupattelimme Kalamiehien kanssa reilun tunnin ja grillailimme siinä samalla lihapullia, samanaikaisesti Mikko lirkki vieressä lajeja saamatta mitään uutta lajia listoille.

Kivisimppu, kivinilkka, liejutokko, hietatokko ja kolmipiikki. CHEK!

Piti tämä seuraava tapahtumaketju kirjoittaa ja ottaa mallia erään ison kalastuspuolen järjestön toiminnanjohtajan kirjoituksesta, joka löytyy painettuna kirjan muodossa.

Pummasimme kivennuoliaisen ykköspaikasta. Onneksi perjantain harjoituksissa oli onginnan yhteydessä noussut kyseinen laji ylös ja tiesimme suurin piirtein kohdan mistä nuljun voisi tavoittaa. Markus aloitti onkimisen hieman ylempänä, itse katsoin lampun valossa kaikki rannat mistä näin pohjan ja Mikko meni ongelle hieman alemmaksi.

Kusihädän iskiessä nappasi Mikko veitikkansa käteen ja pisti lorottaen alla olevaan virtaan. Itse siirryin samaan aikaan samaisen kallion toiselle reunalle ongelle. Mikko nosti helpottavan hetken jälkeen ongen ylös ja huusi, täällä on NULJU!

Kuhan kalastaminen oli kanssa hieman koomista. Ensiksi Mikko onnistui tartuttakaan kuhan joka ennen haavimista pääsi irti. Näimme kalan ja nopeasti silmillä mitattuna oli selvästi alamittainen. Heti seuraavalla heitolla Markus nappasi komean yli 40 cm kuhan. Seuraavaksi sitten silakka :D

Kivennuoliainen, Kuha, silakka ja mustatokko. CHECK! Loput kuusi tuntia heittelimme haukea, saalis jäi tämmöiseksi: 4 tärppiä, kymmeniä havaittuja haukia, muutama seuraaminen… 6 tuntia, 8 eri kalapaikkaa.

Lopulta sijoituksemme selvisi vasta lopputarkistuksessa. Lt Barbatula toi tunnistettavaksi törön ja nousi näin tasatulokseen kannassamme. 10 minuuttia nopeamman 10-lajin saantiajan turvin ja siirtyivät kilpailun johtoon ja samalla voittoon. 24 lajia pyydetty jo toisena vuotena peräkkäin kilpailussa.

Kilpailun tuloslista antaa hyvää osviittaa tuleville vuosille. Voiton saaminen tulee vaatimaan entistä enemmän kun muut joukkoeet kipuavat kohti kärkeä.

Harmillista on, että Turussa Kalamaratonin imu ei ole suuremmin kasvanut. Vain 13 joukkuetta uskalsi lähteä tähän Suomen vaativimpaan kalastuskilpailuun.

Erityishatun nosto joukkue Team Karlssonille joka saalista huimat 6 eri kalalajia, kalastaen kuitenkin koko 24 tuntia. Jos luette tätä, ottakaa yhteyttä. Treenataan seuraavaan kisaan pari yö lajia yhdessä teidän lajilistoille.

Te ketkä olitte mukana; Kertokaa kilpailusta tutuille ja tuntemattomille, avatkaa hieman salaisuuksia ja yrittäkää saada heitä mukaan kilpailuun. 13 joukkuetta Turun kilpailussa on harmittavan vähän. Kalavedet ovat kuitenkin huimat ja monipuoliset.

Tärkeintä ei ole voitto vaan mukana oleminen ja itsensä voittaminen.

Kiitokset

Kiitos kaikille myös SOME kannustuksesta!
Ensimmäisenä kiitokset ansaitsee hurjan draivin omaavat Markus, Mikko sekä Timi. Tämmöisien kalastajien kipparina on hieno toimia.

Usko omaan ja tiimin tekemiseen on kaikilla kolmella sellainen, että siinä raavaampikin mies herkistyy.

2/3 Kalamaratonia suoritettu, sijoitukset Helsingissä 5. (29-lajia) ja Turussa 2. (24-lajia)… ehkä sitten Joensuusta napataan voitto, ainoa kaupunki missä 1. sija ei ole vielä listoilla.

Kiitoksen ansaitsee myös kaikki lähtöviivalle saapuvat kilpakumppanit, ilman teitä kilpailut olisivat vain kilpailuja.

Järjestäjät ansaitsevat myös kiitoksen. Mukava tunnelma kun tuo lajeja tunnistetavaksi on suuri osa tätä hienoa tapahtumaa.

Onnea Lt Barbatula ja Jari Käpylälle joka liittyi samalla myös harvinaiseen joukkoon. Joukkoon jossa voitto on tullut kolmesta eri kaupungista (HKI, Kotka, Turku).

Erityiskiitos joukkueemme tukemisesta ansaitsee myös Tom Sirviö sekä Onkitukku ROD. Mäskäyksen salojen avaaminen on antanut meille mahdollisuuden tavoitella kalalajeja entistä tehokkaammin ja monipuolisemmin.

Kiitokset eivät olisi mitään ilman rakkaan perheen kiittämistä. Jos kotiin palatessa olisi nyrpeä naamainen eukko ja pois katsova muksu ei kilpailustakaan nauttisi. Kotiin on ihana palata kun vastaan juoksee pihalle sukkasilleen esikoinen huutaen isi ja sijaislapsi UUHAA, unohtamatta pusua rakkaalta elämänkumppaniltaan Tanjalta. Kiitos. <3>

Muru hei, takki auki, täältä tulee haukia… tai sitten ei. Tästä jatketaan kolmen viikon päästä Joensuussa…

Pyydetyt lajimme
Ahven, Allikkosalakka, Hopearuutana, Kiiski, Kymmenpiikki, Pasuri, Ruutana, Salakka, Särki, Lahna, Säyne, Turpa, Kirjolohi, Sorva, Kivinilkka, Kolmipiikki, Mustatäplätokko, Kivisimppu, Hietatokko, Liejutokko, Kivennuoliainen, Kuha, Silakka, Mustatokko

17.5.2015

"Ei riitä, että ollaa hyviä, pitää olla paras!"

Nopein 10-lajin tunnistusaika, jälleen kerran!


Pitkään mietin mitä vuoden 2015 Stadin Kalamaratonista kirjoittaisin ja päädyin tämmöiseen epämääräiseen hajatelmaan.

"Ei riitä, että ollaa hyviä, pitää olla paras!"

Kirjolohi 12:39 |Ahven 13:09 | Allikkosalakka 13:09 |Hopearuutana 13:09 | Kolmipiikki 13:10 | Kymmenpiikki 13:10 | Salakka 13:10 |  Sorva 13:11 | Särki 13:11 | Mustatäplätokko 13:16

10 -lajin tunnistusaika 13:16, tämän me osaamme ja olimme siinä ylivoimaisia ykkösiä. Edelle kerkesi ainoastaan Kotkan kilpailussa Kluuvinlahden Kalastajat: Villi Lohi! huimalla 12:45 ajalla. Vastaava hieman reilun tunnin aika on Helsingissäkin mahdollinen, tosin kaiken täytyy osua nappiin koskien myös vihreää liikennevalolinjaa.

Lajien tunnistamisen jälkeen aikataulu näyttää juuri siltä kuin suunnittelimme lukuunottamatta missattua säynettä sekä kuhaa.

Seipi  14:16|Hauki  14:16 | Ruutana  14:40 | Suutari  14:40 | Kivinilkka  15:19 | Mutu  15:19 | Silakka  15:30 | Lahna  16:00 | Mustatokko  16:00 | Pasuri  16:01 | [20] | Vimpa   16:33 | Törö  17:00 | Turpa  18:40 | Piikkimonni  22:38 | Kivennuoliainen  23:17 | hietatokko 00:07 | kivisimppu 00:07 |  Liejutokko 17.5. 07:44 |  Kiiski 07:18

Yön pimeinä tunteina tapahtui jotain. Mieltä masentava takaisku monen tunnin mateen yrittämisen jälkeen ja nähdyn kampelan syömättömyyden. Epätoivo valtasi hiljalleen kylmenneen kropan ja aamun kylmimpänä hetkenä ei nautittu auringon ensimmäisistä lämmittävistä säteistä vaan mietittiin seuraavaa kalalajia ja mistä sitä yrittäisimme.

Onneksi kaikista kurjimmalla hetkellä madepaikalle saapui Timi. Mukanaan hänellä oli meidän yllätykseksi kassillinen ruokaa. Kyllä maistui sipsit ja karjalanpiirakat hyvältä kerä nousevan auringon tuoman lämmön.

Päätimme kokeilla madetta toisesta kohtaa ja  onnistuimme sattumalta toisessa tavoitteessamme. Saimme KIISKEN, lajinumero 29 oli noussut ja jäi samalla kilpailussa viimeiseksi lajipisteeksemme.

Helsingin kilpailusta on tulossa monta upeaa videota. Perinteeksi muodostuneen Haperot Haspelit joukkueen lisäksi myös Urpoerämies Oy sekä Siloneula production tekee videot. Kaksi ensimmäistä valmistuu todennäköisesti tämän vuoden puolella. Alfred Hitchcock maisen tuotoksen tekevä palkittu dokumenttikuvaaja ja voittaja joukkueessa mukana ollut Mitri Häkkisen eepos ilmestyy hamaassa tulevaisuudessa.

Huima viikonloppu, upeita hetkiä ja hienoja ihmisiä.

Kiitos kaikille jotka kestivät rymyämisemme rannoilla sekä jokaiselle kilpakumppanillemme.

Seuraavana vuorossa Turku ja kuukauden päästä Joensuu. Toivoisin, että mahdollisimman moni lähtisi hakemaan samoja upeita kokemuksia myös näistä kahdesta muusta kilpailukaupungista.
Valitettavasti Kotka on samaan aikaan Helsingin kanssa ja valinta on tehtävä kummassa haluaa kilpailla.

Kiitos kaikille kilpakumppaneille, järjestäjille ja erityisesti Onkitukku RODille sponsoroimisestamme.

Onnea Kalakerho Siloneulalle ja muille kärki porukoille. Huiman kisan veditti ja toivottavasti ensi vuonna tavataan lähtöviivalla.

Lopulta sijoituksemme oli 5. joka ratkesi meidän eduksi tasatilanteessa nopeimman 10-lajin tunnistusajan mukaan.

Huomenna Turkuun valmistautumaan seuraavaan koitokseen!

Suositut tekstit