29.3.2015

Q1 taputeltu

Vuosi on lähtenyt Fongauksen osalta hyvin käyntiin. Ensimmäinen reissu antoi härkäsimpun sekä kuoreen. Tavoite lajien lisäkti tuli kolmipiikki bonus pojona. Näiden jälkeen käytiin täsmäreissulla Hämeenlinnassa sijaitsevalla Vanajavedellä jossa Aqua Spy kameraan viritetty ja syötitetty ryöstäjä sai mateen innostumaan.

"Pummireissu" tuli kun olimme samoilla paikoilla yrittämässä sulkavaa. Sulkava jäi saamatta, mutta hieno reissu muuten vaikka munat menikin pataan.

Pikainen fiilistelyreissu Mikon kanssa Lauttasaareen antoi saaliiksi kivisimpun ja paljon raitista ilmaa.

Kevään odotetuin reissu suuntautui Lapinlahdelle ankeriasta pilkkimään. Reissusta ei tullut pummia vaan ankeriaan lisäksi kuvattavaksi nousi ahven, särki sekä kiiski.

Siianonginta kausi alkoi pk-seudulla tänä vuonna todella aikaisin. Ensimmäinen pidempi siikareissu osui helmikuun lopulle jolloin isäni veti vierestä kampelan, itse jäin nuolemaan näppejä.

Viime vuonna siika jäi saamatta, jotenkin kaikki reissut oli vain muutamia pistoja ja perheen kanssa oleminen vei suurimman osan ajasta.

Tänä vuonna Mikko kysyi lähtisinkö Espooseen ongelle hänen pelipaikoille ja huonosta kelista huolimatta päätin lähteä. Onnistuisiko tämmöinen täsmäisku siian kanssa ja saisinko samalla 10-lajin tämän vuoden listoille.

Saavuimme aallonmurtajalle, pari ulkomaalaista oli jo ongella ja heiltä saimme kuulla ettei siikoja ollut noussut. Tästä välittämättä käppäilimme heidän ohitse ja menimme lähemmäs aallonmurtajan päätä. Mikko viritti muutaman ongen pyyntiin ja itse laitoin yhden vavan pyyntiin.

Viiden minuutin odottamisen jälkeen vavan kärki värähti, kerran ja toisen. Vähän löysää, vastaisku ja kalan ylös kelaus. Viiden minuutin pikapisto oli tuottanut toivotun tuloksen :D

Napsahtihan se siikapojo sieltä... Tästä on hyvä jatkaa kohti pääsisäisenä alkavaa talvilomaa ja Tokrajärveä. Tavoite on simppeli, yritän saada elämäni ensimmäisen kuhan pilkillä.

Pelimiehen paikoilla onnistuu. 5min kun kilahti :D

Fongatut lajit tähän mennessä:


1. Härkäsimppu - Airisto, pystypilkki + morri
2. Kuore - Airisto, pystypilkki + morri
3. Kolmipiikki - Airisto, pystypilkki + morri
4. Made - Aqua Spy + ryöstäjä + kuore
5. Kivisimppu - Helsingin Lauttasaari, morri + toukka
6. Ankerias - Lapinlahti, pohjaonki + kuoreen pää
7. Ahven - Lapinlahti, pystypilkki + morri
8. Särki - Lapinlahti, pystypilkki + morri
9. Kiiski - Lapinlahti, pystypilkki + morri
10. Siika - Espoo, pohjaonki + mato


Tästä alkaa kesävälineistön kuntoonlaitto ja Kalamaratonissa pyydettävien lajien pyynnin treenaaminen. Ensimmäiset neljä kuukautta menneet kuten suunnittelin.

Pyydystettäviä lajeja riittää, katso tästä miten  pyytämieni lajien määrät ovat vaihdelleet.

24.3.2015

Vantaanjoki ansaitsee olla vapaa, kuten ennen Helsingin perustamista


Arvoisa liikuntalautakunnan jäsen.
Olette varmasti saaneet kymmeniä sähköposteja Vanhankaupungin kosken padon purkamista koskien. Tässä sähköpostissani haluan puhua koko valuma-alueesta ja ihmisistä jotka nauttivat joesta varrella virran.

Sain aikoinaan seurata mukana kun Kari Soveri kuvasi Neljä matkaa Vantaanjoella dokumenttia. Tuo dokumentti avasi silmäni ja ymmärsin kuinka upea ja monipuolinen Vantaanjoki on.
Olen saanut seurata Malmilla virtaavalla Longinojalla kuinka paikalliset ihmiset ovat muuttaneet suhtautumisensa "kuraojaan" kun olemme kertoneet heille purossa asuvista taimenista. Olen pitänyt purosta myös asukasillassa esitelmän purosta. Esitelmä on avannut monen paikallisen asukkaan silmät lähiluontoa kohtaan.

Vastaavanlaisia puroja laskee Vantaanjokeen sadoittain ja erityisesti joen latva-alueille sekä sivujoissa Skes ry ja Virtavesien hoitoyhdistys on tehnyt hyvää työtä jalokalojen lisääntymisen turvaamiseksi.

Vantaanjoki on jo nyt yksi Suomen parhaimmista taimenjoista, eikä paljoa vaatisi, että siitä tulisi paras. Poistamalla pato alapuolelle hyppimään jäävät nousutaimenet pääsisivät jokeen jatkamaan matkaa kohti ylävirran kutualueita. Padon yläpuolella vapautuisi satoja kilometrejä jokia ja sivupuroja joissa lisääntyä ja jatkaa sukuaan.

Tehdään yhdessä Vantaanjoesta pääkaupunkiseudun ja Suomen paras joki. Joki jonka veden väri ei kerro koko totuutta sen hienoudesta ja ainutlaatuisuudesta. Joki joka tarjoaa monen kaupungin ihmisille palasen luontoa keskellä kasvavia kaupunkeja.

Luodaan yhdessä Helsingforsin palauttamisella Suomalaista historiaa ja tuetaan samalla muiden turhien patojen poistoa ympäri rakasta kotimaatamme.
Vantaanjoki ansaitsee olla villi ja vapaa, ei kahlittu!

Liikutaan yhdessä Vantaanjoen varrella.

Juha Salonen
Virtavesikunnostaja, vapaa-ajankalastaja, luonnosta nauttija
www.facebook.com/longinoja

Ps. Linkin takaa löytää pitämäni Longinoja esitelmä:
http://www.monitaituri.fi/Longinoja-juhasalonen.pdf

7.3.2015

Voe tokkiinsa poejaat, ja neljä miäst’

Pekan tervetuliaispuhe menossa


Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin yksi alkukauden upeimmista ellei upein kalaretki on takana.

Lottoamisessa tuurilla on väliä, tuskin taidolla kukaan niitä miljoonia tililleen saa hankittua?
Onko lajien kalastaminen tuuria, taitoa vai tietoa vai kaikkea näitä yhteensä? Onko järkeä ajaa ankeriaan pyytiin 800km suuntaansa?

Näihin kysymyksiin jokainen voi miettiä vastauksen itsekseen. Minusta lajikalastus on tuuria, taitoa ja tietoa, mutta ennenkaikkea upeita hetkiä vietettynä hienojen ihmisten seurassa.

Ankeriaspaikalle kun saapuu 14 intohimoista kalastaa joista kolme osaa kalastaa, yksi yrittää ja loput on ihan urpoja, niin lopputuloksena on ennen näkemätön Youtube -jakso Urpoerämies Oy:n tekemänä. Annetaan urpojen videon kertoa meidän huimista saaliista, minä kerron hieman retkestä yleisesti sekä hieman historiaa.

Ankeriasta ei voi saada pilkillä…  vai voiko?

Lähdimme Jari Tuiskusen kanssa selvittämään tätä vuonna 2014. Tuolloin retki oli päivän mittainen, ajettua tuli 1100 kilometriä ja ankerias saatua. Lue tarina tästä.

Retkellä sovimme, että vuonna 2015 retkemme tulee olemaan viikonlopun kestävä. Tästä Miikan ja Pekan kanssa tehdystä sopimuksesta lopputuloksena on tätä blogitekstiä edellyttänyt retkemme.

Majoituimme Lapinlahden kylän laitamilla olevaan leirikeskukseen. Keskuksesta löytyi mm. wc jossa posliineja oli vierivieressä vaikka koko porukan samanaikaiselle vessakäynnille. Tilat olivat kuin tehty meidän käyttöön. Leirikeskuksen huoneissa oli parvisängyt, neljä henkeä per huone sekä iso yhteinen tila missä rupatella.

Retkestämme tehtävä Urpoerämies Oy:n uusi episodi tulee osoittamaan kuinka kierot savolaiset, ”umpitympeät” Espoolaiset ja masentuneet Vantaalaiset tulevat hyvin toimeen vaikka keskusteluissa tarvitaan sanakirjaa ja tulkkia.

Pekka – Lapinlahden hauskin miäs

- ”Nyt ylös tai mää tapan sut”, Kuvaatko sä PIIP, älä PIIIP kuvaa PIIP, PIIP!
Hieno mies, ei poeka oli reissumme yksi päähenkilöistä. Rehellinen suomalainen mies, syö, makkaa ja puhuu enemmän kuin korvat ehtivät vastaanottaa ja aivot käsitellä kerralla.

Pekka osaa nämä kaikki, tositarinoita elämän hienoudesta ja karuudesta. Yhtä karua kuin lapin erämaan kiviset polut mutta upeita kuin piekanan lento yli tunturijärven.

Upeimpia hetkiä oli kun Pekka herkistyi loppupuheensa lopussa. Hetken hiljaisuus päättyi kun puhuja sai raikuvat kunnianosoitukset kuulijoiltaan.
(http://fi.wikipedia.org/wiki/Stand_up_-komiikka)

Hän hoiti upeasti leirillä isännän tehtävät ja kesti tyylipuhtaasti myös muilta tulleet vinoilut.


Miika - Lapinlahden kovin kalamiäs

Tunnen Suomesta monta kalastaa, on kovia kalamiehiä, saamamiehiä, julkkiksia ja peruskalastajia. Jokaisella heistä on omat tyylinsä, tietonsa ja taitonsa. Miikan taito on olla läsnä, mutta antaa tilaa. Lapinlahden kovin kalastaja on ottanut meidät avosylin vastaan kalavesilleen, opastanut mistä pitää pyytää ja miten pitää pyytää ankeriasta joka ei syö talvella koska on horroksessa ;)

Onnistuimmeko tavoitteessamme… to be continued to Urpoerämies YouTube-kanavalla.

Lauantaiaamuna herätystä säesti Pepe Willbergin legendaarinen Aamu. Herätysaika oli perinteinen klo 5.00. Puolituntia myöhemmin kävi Pekka varmistamassa tomerasti komentamalla kaikki ”uamu kahveelle!”. Loputkin unikeot kömpivät sängyistään ja aloittivat valmistautumisprosessinsa tulevaan pilkkipäivään.

Ensi vuonna lauantaiaamu alkaa wake me up…

Sunnuntain silmäluomien nouseminen tapahtui kalastaja Eemelin valssin sävelin. Jani K ei tästä hirveästi pitänyt koska läppäri josta sulosävelet soivat oli sijoitettuna hänen korvansa lähelle.

Jäällä nautittiin… josta mukana olijat tykkäsivät… Spordic Oy;n lähettämää pilkkitelttaa testattiin, kuvattiin ja videoitiin… Jarrun raksutusta kuunneltiin…

Urpot feat Juha kannustamassa pilkkiteltan kasaajia
17 tuntia pilkittiin, sitten saunottiin, syötiin ja mentiin nukkumaan. Näiden välissä katsoimme hieman urpojen kuvaamaa materiaaleja. Suurimmat naurut saatiin kun… no ehkä tämä kohtaus nähdään tulevalla videolla.

Kaikki mukana olijat noudattivat yhteisiä pelisääntöjä ja olivat fiiliksellä mukana. #Ankerias2015 kiittää, kuittaa ja kumartaa.

Akut ovat tyhjät, mutta ladatut. Upea väsymyksen tunne valtaa mielen ja odotan hetkeä kun viisivuotias prinsessa juoksee syliin huutaen ”isi,isi, äiti!, isi tuli”.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä retki. Vaikka retki loppui, muistot säilyvät. Uskon, että jokainen mukana olija muistaa kirkkaasti mielessään näitä upeita hetkiä vuosienkin päästä ja jos iskee dementia aina voi katsoa YouTubesta ;)

Kotiin matkaa enää 50km…

Suositut tekstit