30.5.2015

Longinojalla taimenen poikaset ovat kuoriutuneet


Longinojan taimenvuosikerta mallia 2015 esittäytyy. Tyttäreni Olivian kanssa kävimme katsomassa useita soraikkoja ja...
Posted by Longinoja on 30. toukokuuta 2015

26.5.2015

10 minuuttia ja kuusi tuntia!

Kuva kertokoot, että Kalamaraton on enemmän kuin kilpailu. Kiitos Pyöräilevät Lahnat tästä hetkestä.

Turun historian toinen Kalamaraton on takana. Kolmen päivän reissu yhteen tunnetuimmasta Suomen persreistä, josta pois pääseminen on parasta mitä Turku antaa vierailijalleen…

No, totuus on toinen. Turku on hieno kaupunki jonka kalavedet haastoivat jo toisena vuotena joukkueemme jäsenet Kalamaratonissa. Kilpailussa jossa annamme tasoitusta paikallisille monella tasolla, mutta pistämme silti hanttiin parhaiden taitojemme mukaan.

Jälleen tämmöinen epämääräinen hajatelma, missä on palasia eri kilpailun vaiheilta. Voisin kirjoittaa tekstin jossa jokainen laji olisi kommelluksineen naputettu, mutta annetaan sellaisen tekstin olla.
Vuonna 2014 historian ensimmäisessä kilpailussa oli esiselvityksemme, taitomme sekä tuurimme kohdillaan ja saimme napattua voiton 24 eri kalalajilla. Voitto viime vuonna antoi luvata tälle vuodelle paikallisten vielä kovempaa tulemista. Ennakkokuittailuista pystyi lukemaan, että jotain uutta lajikirjoa oli luvassa ja tämä myös vaikutti meidän perjantain treeni suunnitelmiin.

Perinteisesti saavuimme kilpailualueelle perjantaina ja kävimme katsomassa peruspaikkoja. Harmittavasti kolmipiikit, töröt sekä turvat olivat kadoksissa. Perjantain treenit menivät pääosin näiden kolmen lajin etsimisessä. Tulos treeneissä, kaksi nähtyä turpaa ja yksi ylös saatu. Neljänneksi treeni lajiksi oli valikoitunut mustatokko. Kyseinen laji on turussakin hiljalleen joutumassa ahtaalle mustatäplätokon vallatessa rantoja.

Edellisvuoden ajeluiden ja ilmakuvien tutkimisen perusteella olimme löytäneet vastaavan tyyppisen rannan mistä Helsingissä on mustatokkoja noussut.

Treenipäivä alkoi kääntyä iltaan ja aurinko hiljalleen laskea mailleen. Istuuduin päivän aikana lämmenneelle kivelle ja avasin ongen. Nappasin 5 m puro-onkeni ja viritin koukkuun syötiksi… ja heitin ongen veteen. Koho keikkui aalloilla hetken jos toisenkin. Vaihdoin hieman kohtaa ja huomasin kuinka koho pysähtyi pinnalle.

Tokolla on tapana napata syötti suuhunsa ja tämän jälkeen alkaa vetää sitä kohti koloaan. Koho lähtikin hiljalleen uppoamaan kohti syvyyksiä ja päätin vetäistä vastaiskun. Jätkien ilme oli näkemisen arvoinen kun totesin, ”arvaatkaa jätkät minkä sain?”.

Tiesin heti kun kala nousi vedestä, että kyseessä on mustatokko. En epäillyt hetkeäkään lajia mustatäplätokoksi. Jätkät aloittivat railakkaan naurun kun avasin käteni ja näytin kädessä olevaa 5 cm mittaista mustatokkoa. 15 minuuttia ja uusi laji löydetty listalle turun kilpailuun. Toivottavasti kilpailussa tuuri olisi samanlainen.

Päivä oli hyvä päättää perinteisesti Omena hotellin vastapäätä olevaan pitseriasta ostettuun rullakebabiin…

Kisa-aamu oli hyvä aloittaa eilen ostetulla rullakebabin jämillä klo 5.00. Muovisen suihkukopin lattiaan ropisevat vesipisarat suihkusta taisi herättää lopun joukkueen kun hiljalleen epämääräistä örinää kuului ympäri huonettamme.

Lopulta jokainen oli valmis lähtemään treenaamaan. Kello oli kuitenkin jo kahdeksan, kilpailun starttiin aikaa neljä tuntia. Ensimmäiseksi jatkoimme kadoksissa olevan kolmipiikin etsimistä. Piikkaria ei löytynyt, mutta säyneen onnistuin yllättämään mormuskalla lajipisteeksi nro 32 kuluneelle vuodelle.

Aamupala keskellä peltoa, syöden kuivaa sämpylää siivitettynä ylikypsällä kyljellä oli makuelämys vailla vertaa. Vieressä pomppi jänöpupu ja puussa aamuradiosta raikasi satakielen viserrys.
Kellon lähestyessä kahtatoista kävimme heittämässä viimeiset mäskit starttimestalle ja suuntasimme kohti Halistenkosken kisakeskusta.

Kellon viisarin kääntyessä kello 12 oli aika sännätä autolle. Pyöräilevät lahnat (PRL) hyppäsivät satulaan ja lähtivät hirveää vahtia kohti ensimmäistä onkipaikkaa. Yllätys oli melkoinen kun, meidän ensimmäisen lajin saamiseen kului 23 minuuttia ja heti seuraavassa paikassa PRL oli jo ongella.
Kymmenen lajin saantiajaksi kellotimme 14.09, joka oli tavoitteesta 30 minuuttia liian hidas. Ilman pitkään kestänyttä pasurin ongintaa olisi aika ollut tuon 30min nopeampi.

Lajien palauttamisen jälkeen tapahtui kilpailun kannalta ehkä huvittavin tapahtuma. Heittelimme porukalla Halistenkoskella kirjolohta kun Mikolla jäi lippa pohjaan. Häneltä oli lipat loppuneet ja päätti sitoa pienen perhon siimanpäähän ja mennä tätä lilluttamaan Markuksen viereen. Itse istuin kisakeskuksessa samanaikaisesti kahvilla.

Ihmetykseksi jätkät tulivat rannasta mairea hymy huulillaan ja kirjolohi mukanaan. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun Markus kertoi mitä oli tapahtunut; Siinä Mikko lillutteli perhoa kun yhtäkkiä kirjolohi tuli pintaan ja slurps, nappasi perhoon. Hetken väsyttely ja kala ylös.

Ruutana, allikkosalakka, kymmenpiikki, turpa, särki, salakka, ahven, kiiski, pasuri, lahna, säyne, hopearuutana, sorva, kirjolohi, kuha. CHEK

Kohti pimenevää yötä
Ilta Ruissalossa on vuosittain sellainen tapahtuma josta riittää kerrottavaa. PRL huoltaja lupasi viime kisassa tarjota kahvit, nämä jäivät silloin juomatta. Tänä vuonna tuo lupaus täytettiin. Yllätys oli melkoinen kun vastassa odotti keitetty vesi sekä pussillinen purukahvia…

Tätä makuelämystä en unohda ikinä. Rupattelimme Kalamiehien kanssa reilun tunnin ja grillailimme siinä samalla lihapullia, samanaikaisesti Mikko lirkki vieressä lajeja saamatta mitään uutta lajia listoille.

Kivisimppu, kivinilkka, liejutokko, hietatokko ja kolmipiikki. CHEK!

Piti tämä seuraava tapahtumaketju kirjoittaa ja ottaa mallia erään ison kalastuspuolen järjestön toiminnanjohtajan kirjoituksesta, joka löytyy painettuna kirjan muodossa.

Pummasimme kivennuoliaisen ykköspaikasta. Onneksi perjantain harjoituksissa oli onginnan yhteydessä noussut kyseinen laji ylös ja tiesimme suurin piirtein kohdan mistä nuljun voisi tavoittaa. Markus aloitti onkimisen hieman ylempänä, itse katsoin lampun valossa kaikki rannat mistä näin pohjan ja Mikko meni ongelle hieman alemmaksi.

Kusihädän iskiessä nappasi Mikko veitikkansa käteen ja pisti lorottaen alla olevaan virtaan. Itse siirryin samaan aikaan samaisen kallion toiselle reunalle ongelle. Mikko nosti helpottavan hetken jälkeen ongen ylös ja huusi, täällä on NULJU!

Kuhan kalastaminen oli kanssa hieman koomista. Ensiksi Mikko onnistui tartuttakaan kuhan joka ennen haavimista pääsi irti. Näimme kalan ja nopeasti silmillä mitattuna oli selvästi alamittainen. Heti seuraavalla heitolla Markus nappasi komean yli 40 cm kuhan. Seuraavaksi sitten silakka :D

Kivennuoliainen, Kuha, silakka ja mustatokko. CHECK! Loput kuusi tuntia heittelimme haukea, saalis jäi tämmöiseksi: 4 tärppiä, kymmeniä havaittuja haukia, muutama seuraaminen… 6 tuntia, 8 eri kalapaikkaa.

Lopulta sijoituksemme selvisi vasta lopputarkistuksessa. Lt Barbatula toi tunnistettavaksi törön ja nousi näin tasatulokseen kannassamme. 10 minuuttia nopeamman 10-lajin saantiajan turvin ja siirtyivät kilpailun johtoon ja samalla voittoon. 24 lajia pyydetty jo toisena vuotena peräkkäin kilpailussa.

Kilpailun tuloslista antaa hyvää osviittaa tuleville vuosille. Voiton saaminen tulee vaatimaan entistä enemmän kun muut joukkoeet kipuavat kohti kärkeä.

Harmillista on, että Turussa Kalamaratonin imu ei ole suuremmin kasvanut. Vain 13 joukkuetta uskalsi lähteä tähän Suomen vaativimpaan kalastuskilpailuun.

Erityishatun nosto joukkue Team Karlssonille joka saalista huimat 6 eri kalalajia, kalastaen kuitenkin koko 24 tuntia. Jos luette tätä, ottakaa yhteyttä. Treenataan seuraavaan kisaan pari yö lajia yhdessä teidän lajilistoille.

Te ketkä olitte mukana; Kertokaa kilpailusta tutuille ja tuntemattomille, avatkaa hieman salaisuuksia ja yrittäkää saada heitä mukaan kilpailuun. 13 joukkuetta Turun kilpailussa on harmittavan vähän. Kalavedet ovat kuitenkin huimat ja monipuoliset.

Tärkeintä ei ole voitto vaan mukana oleminen ja itsensä voittaminen.

Kiitokset

Kiitos kaikille myös SOME kannustuksesta!
Ensimmäisenä kiitokset ansaitsee hurjan draivin omaavat Markus, Mikko sekä Timi. Tämmöisien kalastajien kipparina on hieno toimia.

Usko omaan ja tiimin tekemiseen on kaikilla kolmella sellainen, että siinä raavaampikin mies herkistyy.

2/3 Kalamaratonia suoritettu, sijoitukset Helsingissä 5. (29-lajia) ja Turussa 2. (24-lajia)… ehkä sitten Joensuusta napataan voitto, ainoa kaupunki missä 1. sija ei ole vielä listoilla.

Kiitoksen ansaitsee myös kaikki lähtöviivalle saapuvat kilpakumppanit, ilman teitä kilpailut olisivat vain kilpailuja.

Järjestäjät ansaitsevat myös kiitoksen. Mukava tunnelma kun tuo lajeja tunnistetavaksi on suuri osa tätä hienoa tapahtumaa.

Onnea Lt Barbatula ja Jari Käpylälle joka liittyi samalla myös harvinaiseen joukkoon. Joukkoon jossa voitto on tullut kolmesta eri kaupungista (HKI, Kotka, Turku).

Erityiskiitos joukkueemme tukemisesta ansaitsee myös Tom Sirviö sekä Onkitukku ROD. Mäskäyksen salojen avaaminen on antanut meille mahdollisuuden tavoitella kalalajeja entistä tehokkaammin ja monipuolisemmin.

Kiitokset eivät olisi mitään ilman rakkaan perheen kiittämistä. Jos kotiin palatessa olisi nyrpeä naamainen eukko ja pois katsova muksu ei kilpailustakaan nauttisi. Kotiin on ihana palata kun vastaan juoksee pihalle sukkasilleen esikoinen huutaen isi ja sijaislapsi UUHAA, unohtamatta pusua rakkaalta elämänkumppaniltaan Tanjalta. Kiitos. <3>

Muru hei, takki auki, täältä tulee haukia… tai sitten ei. Tästä jatketaan kolmen viikon päästä Joensuussa…

Pyydetyt lajimme
Ahven, Allikkosalakka, Hopearuutana, Kiiski, Kymmenpiikki, Pasuri, Ruutana, Salakka, Särki, Lahna, Säyne, Turpa, Kirjolohi, Sorva, Kivinilkka, Kolmipiikki, Mustatäplätokko, Kivisimppu, Hietatokko, Liejutokko, Kivennuoliainen, Kuha, Silakka, Mustatokko

17.5.2015

"Ei riitä, että ollaa hyviä, pitää olla paras!"

Nopein 10-lajin tunnistusaika, jälleen kerran!


Pitkään mietin mitä vuoden 2015 Stadin Kalamaratonista kirjoittaisin ja päädyin tämmöiseen epämääräiseen hajatelmaan.

"Ei riitä, että ollaa hyviä, pitää olla paras!"

Kirjolohi 12:39 |Ahven 13:09 | Allikkosalakka 13:09 |Hopearuutana 13:09 | Kolmipiikki 13:10 | Kymmenpiikki 13:10 | Salakka 13:10 |  Sorva 13:11 | Särki 13:11 | Mustatäplätokko 13:16

10 -lajin tunnistusaika 13:16, tämän me osaamme ja olimme siinä ylivoimaisia ykkösiä. Edelle kerkesi ainoastaan Kotkan kilpailussa Kluuvinlahden Kalastajat: Villi Lohi! huimalla 12:45 ajalla. Vastaava hieman reilun tunnin aika on Helsingissäkin mahdollinen, tosin kaiken täytyy osua nappiin koskien myös vihreää liikennevalolinjaa.

Lajien tunnistamisen jälkeen aikataulu näyttää juuri siltä kuin suunnittelimme lukuunottamatta missattua säynettä sekä kuhaa.

Seipi  14:16|Hauki  14:16 | Ruutana  14:40 | Suutari  14:40 | Kivinilkka  15:19 | Mutu  15:19 | Silakka  15:30 | Lahna  16:00 | Mustatokko  16:00 | Pasuri  16:01 | [20] | Vimpa   16:33 | Törö  17:00 | Turpa  18:40 | Piikkimonni  22:38 | Kivennuoliainen  23:17 | hietatokko 00:07 | kivisimppu 00:07 |  Liejutokko 17.5. 07:44 |  Kiiski 07:18

Yön pimeinä tunteina tapahtui jotain. Mieltä masentava takaisku monen tunnin mateen yrittämisen jälkeen ja nähdyn kampelan syömättömyyden. Epätoivo valtasi hiljalleen kylmenneen kropan ja aamun kylmimpänä hetkenä ei nautittu auringon ensimmäisistä lämmittävistä säteistä vaan mietittiin seuraavaa kalalajia ja mistä sitä yrittäisimme.

Onneksi kaikista kurjimmalla hetkellä madepaikalle saapui Timi. Mukanaan hänellä oli meidän yllätykseksi kassillinen ruokaa. Kyllä maistui sipsit ja karjalanpiirakat hyvältä kerä nousevan auringon tuoman lämmön.

Päätimme kokeilla madetta toisesta kohtaa ja  onnistuimme sattumalta toisessa tavoitteessamme. Saimme KIISKEN, lajinumero 29 oli noussut ja jäi samalla kilpailussa viimeiseksi lajipisteeksemme.

Helsingin kilpailusta on tulossa monta upeaa videota. Perinteeksi muodostuneen Haperot Haspelit joukkueen lisäksi myös Urpoerämies Oy sekä Siloneula production tekee videot. Kaksi ensimmäistä valmistuu todennäköisesti tämän vuoden puolella. Alfred Hitchcock maisen tuotoksen tekevä palkittu dokumenttikuvaaja ja voittaja joukkueessa mukana ollut Mitri Häkkisen eepos ilmestyy hamaassa tulevaisuudessa.

Huima viikonloppu, upeita hetkiä ja hienoja ihmisiä.

Kiitos kaikille jotka kestivät rymyämisemme rannoilla sekä jokaiselle kilpakumppanillemme.

Seuraavana vuorossa Turku ja kuukauden päästä Joensuu. Toivoisin, että mahdollisimman moni lähtisi hakemaan samoja upeita kokemuksia myös näistä kahdesta muusta kilpailukaupungista.
Valitettavasti Kotka on samaan aikaan Helsingin kanssa ja valinta on tehtävä kummassa haluaa kilpailla.

Kiitos kaikille kilpakumppaneille, järjestäjille ja erityisesti Onkitukku RODille sponsoroimisestamme.

Onnea Kalakerho Siloneulalle ja muille kärki porukoille. Huiman kisan veditti ja toivottavasti ensi vuonna tavataan lähtöviivalla.

Lopulta sijoituksemme oli 5. joka ratkesi meidän eduksi tasatilanteessa nopeimman 10-lajin tunnistusajan mukaan.

Huomenna Turkuun valmistautumaan seuraavaan koitokseen!

Suositut tekstit