19.9.2015

Longinojan kunnostustalkoot 2015


7.9.2015

Kohti Lappia (Päivä 1)

Lahjalista toimitettu.

Lapissa kävin viimeksi vuonna 1991 kun vaelsin Pallas - Hetta - Enontekiö vaellusreitin Helsingin Sanoman Luontojaoksen seurassa. Tuolloin 11 vuotias räkäpää Juha valitti ties mistä; rinkka painaa, kengät hiertää, hyttyset on perseestä, millon syödään, missä me nukutaan, miksi sitä tätä ja tota. Tuolloin kuitenkin sain piston sydämeeni, minuun istutettiin palanen lappia, tuo palanen on kulkenut mukanani ja odottamassa tätä hetkeä ja retkeä.

Kiitos iskä kun uskoit tuolloin poikaasi ja nappasit mukaan reissulle.

"Kun kerran matkallaan, lapin maahan eksyin. Ei haihdu rinnastain outo taika tuo. Mua kutsuu lappi vain sen tenho yksin. Sen muisto mulle aina kaipuutaan luo." - Lapin tango

Lappiin pääsee autolla, lentäen tai junalla. Meidän perhe valitsi vaihtoehdoista viimeisimmän. Päällimmäinen syy valintaan oli ajan säästö. Liput autojunaan maksoivat 330€, vastaavan summan kun olisi laittanut automme tankkiin olisi tuolla ajanut lappiin kevyesti.

Halusimme kuitenkin säästää ajoajassa päivän ja päädyimme junaan. Junassa matka sujui leppoisasti nukkuen ja tunti ennen määränpäätä herätyskello pärähti soimaan ja katkaisi leppoisat unet.

Rovaniemellä tyttäremme ykköskohde oli Joulupukin pajakylä. Kylässä ehdoton huippuhetki sattui kun itse Joulupukki nappasi tytön syliinsä ja kyseli Olivian lahjatoiveista. On harmittavaa ajatella, että kyseinen paikka on ollut konkurssin partaalla vaikka lapset ja aikuiset ympäri maailmaa vierailevat paikalla pukkia tapaamassa.

Pukin luona vierailemisen jälkeen pääsimme leikkimään poronmetsästystä. Poroaitaukseen tuotavista poroista Laikku ei halunnut mennä aitaukseen vaan juoksenteli ympäri ravintolarakennusta. Lopulta saimme yhteisvoimin Laikun satimeen ja sain napattua sitä sarvesta kiinni.

Poron ja Kotahovin isäntä totesi; tuutko poromieheksi minulle? Kiitokseksi avusta pääsimme aitaukseen ilman sisäänpääsymaksua.

Lopuksi söimme pajakylässä olevassa Kotahovin ravintolassa perinteisiä lappalaisia ruokia. Olivia poronlihapullia ja perunamuussia, vaimo katajamarjalla maustettua lohta ja minä perinteistä poronkäristystä. Voin sanoa, että kyllä kannatti nauttia ateria Kotahovissa.

Kiitos Körkön perheelle joka pyörittää tätä upeaa yritystä monen sukupolven voimin. Perheyritys jollaisia Suomi tarvitsee.

Puuttuva puronieriäpiste - Myllyoja Rovaniemi


Tulokaslaji on vallannut Myllyojan :(
Nettiä tutkimalla löytää nopeasti Rovaniemeltä otollisen puronieriä paikan. Edelliset reissut perinteiselle purkkari paikalle hämeen sydämeen olivat tuottaneet vesiperän.

Nyt ajattelin koputtaa kepillä jäätä ja yhdistää lomareissun shoppailun tämän lajipisteen onkimiselle. Loppuporukka meni shoppailemaan ja itse hilppasin ongelle.

Ennakkoon tutkin netistä alueen puroja ja löysin Ylen uutisen aiheesta "Nieriäongella melkein kotipihalla, lohikalalla porskuttaa hyvin asutuksenkin keskellä" uutisen innoittamana jatkoin googlailua ja löysin lopulta erään blogin jossa kerrottiin kyseisellä purolla kalastamisesta.


Otin yhteyttä blogin kirjoittajaan ja sain hieman tarkempia koordinaatteja joiden perusteella pystyin paikallistamaan otollisimmat pelipaikat.

Purolle ajaa Rovanieman keskustasta vajaat 10 minuuttia. Ensimmäinen paikka jonka tarkistin oli Inarintien alapuolella ja itse kalapaikkana mahdoton kalastaa mukanani olevalla 5m ongella. Tutkin karttaa ja katsoin missä kohtaa tie seuraavan kerran ylittää puron.

Tämä paikka näytti hyvältä. Kävelin puron vierustaa hetken ennen kalakamojen kasaamista pyyntikuntoon. Pitkällä vavalla hivuttaen sain onkilaitteen kulkemaan virran mukana ja heti ensimmäinen monttu antoi toivotun tuloksen. Puronieriä oli vuoden 37 suusta pyydetty kalalaji.

Lapin lomamökit - paraatipaikoilla

15 € / vrk, kalastettavana satoja kilometrejä jokea
Lomareissumme jatkui ylemmäksi kohti tunturilappia ja suomineidon kainaloa.

Määränpäämme oli Muonio ja Sonkajamuotkassa sijaitsevat Lapin lomamökit.

Lajikalastuksen kautta tutuksi tullut Miika Nyman oli mökkikylässä majoittuneena ja haaveissani visioin itseni hänen veneen kyytiin lohta soutamaan.

Mökin avaimet saimme Sonkajamuotkassa sijaitsevasta Sannan kahvilakioskista. Jos olette matkalla käsivarteen pysähtykää ja nauttikaa munkkikahvit kioskilla. Hinta ruhtinaaliset 0,50€.

Mökkimme nimeltä Revontuli oli joen penkalla ja mökkirakennuksen lisäksi siihen kuului sauna jossa pieni tupa. Ajoimme mökille Lapin lomamökkien isännän Jukan perässä.

Hinta 50€/vuorokausi kyseisestä mökistä on todella alhainen mietittynä edessä avautuvan kalapaikan mahdollisiin saaliskaloihin. Majoittumisen jälkeen soitin Miikalle ja sovimme, että ajan heidän mökille ja lähdemme siitä tavoittelemaan väylän kirkaskylkisiä lohia.

Väylällä oli useampi vene soutamassa ristiinrastiin virtaa. Miika kertoi, kuinka vesi on nyt todella alhaalla ja näytti rannasta merkkejä missä vesi on heinäkuun sesonkiaikaan. Ilta sujui leppoisasti Miikan tarinoita kuunnellessa ja lohien näyttäytymisiä ihastellessa.

Illan päättyessä tarkistin mökkirannan otsalampun valossa ja yritin etsiä kirjoeväsimppuja kivenkoloista. Simppuja ei näkynyt, vain mutuja. Kuu valaisi kulkuni mökille, lämmin makuupussi otti hellään huomaansa väsyneen kalastajan. Unta ei tarvinnut kauaan odottaa...

Lähtöpäivän aamu - Viimeinen mahdollisuus elämänpisteeseen

Tunne virta - Tunne kalat - Tunne tekniikka - Tunne Miika ja mahdollisuus onnistua kasvaa!

+1 tuntia on aikaero Ruotsin ja Suomen kellonajoissa. Olin säätänyt kellon herättämään viideltä, koska puoli kuusi piti lähteä vesille. Kello pärähti ja katsoin, ruudusta että Miika oli lähettänyt viestin klo 5:45; Onko sitä pommiin nukuttu? Puhelimeni oli napannut käyttöön Ruotsin televerkon ja automaattinen asetus muuttanut klo ajan ruotsin ajaksi. 10 min herätyksestä olin jo rannalla kapuamassa veneeseen.

Hiljainen joki heräsi usvaisena ja otti vastaan kaksi pirteää kalastajaa. Saimme soutaa rauhassa parhaita paikkoja muutaman tunnin ajan. Muutaman laskun jälkeen päätimme yhteistuumin mennä matalan kosken yläpuolisille alueille soutamaan. Matkalla ylävirtaan päin auringon ensisäteet tulivat metsän takaa esille ja viileä keli alkoi hiljalleen lämpenemään.

"Jokea pitää osata lukea, tässä niskalla on vain kaksi ottipaikkaa" totesi Miika. Jos lohi nappaa ja vetää koskeen ollaan kusessa. Jos näin käy niin silloin tiputan sinut rannalle väsyttämään kalaa ja itse kierrän saaren veneellä ja otan sinut kyytiin. Miikan puheistä päätellen olimme saapumassa ottipaikalle jossa mahdollisuudet olivat kohtuulliset ainakin toimintaohjeiden perusteella.

Olimme vihdoin kiivaan kosken niskalla. Vähän veden aikaan keskellä "koskenkieleä" on "kaatokivi", kivi joka kaataisi veneen jos koskeen eksyisimme.

Laskimme neljä Murto -vaappua vetoon ja soutelimme niskaa ristiin rastiin kohti ottimonttua. Miika kerkesi sanomaan "kohta on ensimmäinen vaappu montuss" kun kuului "KALA" ja alkoi armoton soutu kohti ylävirrassa sijatsevaa suvantoa. Nopeasti sain kelattua kolmen tyhjän vavan siimat ylös ja pääsin tuntemaan kalan potkut neljännessä vavassa.

Tunsin kuinka sydämeni syke kiihtyi, viileästä ilmasta huolimatta hikipisaroita muodostui otsalle ja adrenaliinin virta valtasi kehoni. Onko siiman päässä tavoitteena ollut elämäni ensimmäinen lohi'? Pitkä odotus  vai olisiko se taimen tai harjus. Tunsin jokaisen potkun luomat sykkeet kehossani ja ajatuksissani piirsin saaliskuvia. Lopulta pääsimme tarpeeksi ylös suvantoon ja Miika uskalsi lopettaa soutamisen. Nyt ei ollut vaaraa, että valuisimme koskeen ja pääsimme väsyttämään kalaa.

Muutaman metrin syvyydessä välähti kirkas kylki. En ollut koskaan nähnyt ja tuntenut mitään näin kaunista kalastaessani. Kristallinkirkas vesi, täydellinen hiljaisuus ja siiman päässä upea kirkaskylkinen kala. Väsyttäminen ei kestänyt kauan ja lopulta Miika koukkasi kalan veneeseen.
Fishnerds lucky fishing hat , and a new life in point number 47 .

Tunne onnistumisesta valtasi kehoni. Edessäni on kirkas lohititti, elämäni ensimmäinen sellainen ja miten upeasti saatu. Sain Miikalta onnittelut ja samalla kiitin häntä, ilman häntä en tätä elämänpistettä olisi Lapinreissulta saanut mukaani.

Elämänpisteenä lohi oli nro 47, lajipisteenä tälle vuodelle nro 38.

Ajoimme veneen moottorin avulla mökkirantaan ja otimme muutamat valokuvat saaliistamme.
Tähän oli hieno päättää tämä kalareissu Miikan kanssa ja ottaa suunta kohti omaa mökkiä.

Lyhyesti minun ja Miikan ystävyydestä: Tutuistuimme facebookissa ankeriaanpilkinnän keskustelun yhteydessä, ensimmäisillä kalareissullamme pilkittiin ankeriasta peräkkäisinä vuosina. Näistä todisteena Erä lehdessä (blogitekstini) ollut artikkeli sekä Urpoerämiesten tekemä youtube-pätkä.

Elämänpiste loheni, kiitos Miika huimasta opastuksesta!
Matkalla mökille poikkesin aamukahville Sannan kiskalle ja sain lämpimän kahvin lisäksi uunituoreen munkin aamupalaksi.

Mökillä perhe oli herännyt ja oli aika pakata kamat. Kävimme vielä yrittämässä harjusta ylävirrasta löytyvältä koskelta ja yritykseksi se jäikin....

Äkäsjoen mylly - Jounin kauppa - Ylläs - Levi - Saulin mökki... tästä jatketaan seuraavassa blogipostauksessa.

Suositut tekstit