12.10.2015

Uusi kymmenluku

Kampelat jotka eivät ole kaivaituneet hiekkaan on helppo havaita.

Tavoitteenani ei ollut tänä vuonna yrittää pyydystää 40 eri kalalajia. Vuosi on mennyt huimaa tahtia ja reiluun kymmeneen kuukauteen on mahtunut kolme Kalamaratonia sekä lukuisia muita kalareissuja. Näiden reissujen aikana lajilista on kuitenkin karttunut hiljalleen kohti maagisena pidettyä rajaa.

Tavoitteeni olen asettanut tulevaisuuteen. Olisi hienoa jos listan saisi täyteen ilman kirjolohta ja itselle rakasta taimenta. Säännöt joilla pisteeni olen laskenut on Kalamaratonissa hyväksi todetut; alamittaisia ei lasketa eikä muualta kuin suusta pyydetyt.

Edellisellä Myllykosken sampireissulla olimme sopineet että Hankoon pitää lähteä kampelajahtiin. Katsoin ilmatieteenlaitokselta, että maanantaille 13.10. oli tuuliennuste hyvä. Vain 3m/s lounaistuulta joka oli optimisuunta kampelarannalle.

Matka sujui leppoisasti Timin kanssa kalastuksesta ja lajipistejahdista rupatellessa. Olimme päättäneet, että Tammisaaresta napataan kahvit matkaan ja jatketaan ajoa kohti auringonlaskua. En keskittynyt ajonopeuteen vaan ajoin hivenen yli 70km/h, sillä hetkellä salamavalo välähti ja tiesin ajaneeni ylisuureen selfiekeppiin kuvattavaksi. Onneksi nopeusmittari näytti vain tuon hieman yli 70, toivottavasti ei tullut hirveän kallis selfie.

Saavuimme rannalle hieman kahdeksan jälkeen. Aurinko oli painunut horisontin taakse ja pilvetön tähtitaivas heijastui meren aalloilla. Aallot olivat minimaaliset, edessämme oli optimaalisesti huima lirkkimis ilta. Timi totesi; Nyt se on Juha susta kiinni. En malttanut istua, oli pakko mennä veteen kahlaamaan. Hieno vaalea hiekka oli samanlaista kuin Padvan niemellä mistä olemme käyneet lirkkimässä piikkikampelapisteet viimeiset pari vuotta.

Pääsin rantaa eteenpäin noin 10m kun näin ensimmäisen kampelan. Kala oli koko kauneudessaan hiekan päällä ja sen äärimuodot erottuivat tarkasti. Punaisia täpliä ja muutenkin ympäröivää aluetta tummempi läikkä erottui helposti.

Laskin kärpäsentoukalla varustetun koukun kalan eteen ja heiluttelin sitä suun edessä. Kalan silmät kääntyilivät ja tutkivat syöttiä välittämättä siitä sen enempää. Timi oli myös kahlaamassa hivenen edempänä ja hihkaisi löytämästään kampelasta.

Jätin oman löytöni rauhaan ja kahlasin Timin luokse. Tämä yksilö oli vain murto-osa siitä koosta mitä edellinen oli ollut. Timi antoi valmiiksi viritetyn lirkin missä oli 32 koon koukku. Tiputin pienen kärpäsentoukan palasella syötitetyn koukun kalan eteen ja se kelpasi välittömästi. Nostovaiheessa kala kuitenkin irtosi ja jatkoi matkaa.

Onko tämä taas tätä? Mieleen kantautui piikkikampela keikka Padvaan. Tuolloin kolme tuntia meni aktiivisen piikkikampelan löytämiseen. Jatkamme kahlailua ja löydän jälleen yhden kampelan. Tämä yksilö on myös kokonaisuudessaan pohjan päällä.

Tämän kalan pyytämiseen kokeilin kokonaista matoa jonka laskin kalan suun eteen. Mato pyöri koukussa ja vaikka syötti näytti houkuttelevalta, ei kala tehnyt elettäkään sen nappaamiseksi.
Kuudennen passiivisen kampelan kohdalla päätin lähteä rantaan hengähtämään. Matkalla tutkin pohjaa ja löysin kampelan joka oli pohjaan muodostuneiden dyynien päällä niin, että pää oli selvästi ilmassa.

Tiputin toukan kalan eteen ja syötti hävisi välittömästi parempiin suihin. NYT vastaisku, kala oli tarttunut kiinni ja nostin sen ylös vedestä. Olin onnistunut, halusin uudesta elämänpisteestä kuvat ja painoin kalan rintaani vasten ettei se vaan tippuisi. Pääsin rannalle kala sylissä ja innostuin pomppimaan onnistuneen suorituksen johdosta.

Tunne onnistumisesta valtasi mielen kun tiesin olin onnistuneeni etäisenä pidetyssä tavoitteessani. Timi kahlasi rannalle ja onnittelu uudesta elämänpisteesta ja ennenkaikkea 40 lajipisteestä. Itse sain pari viikkoa takaperin onnitella Timiä karpin saannista joka oli hänen 40 lajipiste tälle vuodelle.

Timi ikuisti salamanvalon välkkyessä onnellisen rajapyykin ylittäjän elämänpisteensä kanssa.

Kampela oli elämänpiste nro 2 minulle tälle vuodelle. Tulomatkalla keskustelimme elämänpisteistämme jotka olemme saaneet samalla reissulla. Päädyimme, että ainoita lajeja oli härkäsimppu ja piikkikampela.

Kalareissu jolla jompikumpi on saanut elämänpisteen, oli lajilistassa ainakin siperiansampi ja toutain.

Vajaa kolme kuukautta vuotta jäljellä... Mikä laji seuraavaksi :D

Lirkkiminen ja yökalastus oli tämän kampelan kohtalo.
40 lajia ja uusi elämänpiste!!!

Katso video kuinka kampelan voi löytää...


4.10.2015

Tuuria karppilammella

Esihistoriallista kauneutta. Kuva: Pekka Tuuri | Vedenalainen Suomi

Miltä kuulostaisi kalareissu jolle mukaan lähtisi legendaarinen Jari Tuiskinen sekä palkittu luontokuvaaja Pekka Tuuri? Minulle ja Timille tuli tällaiseen mahdollisuus…

Me ja Legenda.
Saavuimme Myllykosken karppilammelle lauantaina puolenpäivän aikaan. Huomasimme harmiksemme (onneksemme), että lammella oli juuri alkamassa onkikilpailut. Päätimme käydä jututtamassa kisaajia ja samalla kysyä minne voisimme oman leirimme perustaa?

Vapaita paikkoja löytyi uimamontun päästä ja sinne suunnistimme romuinemme. Välineitä virittäessä paikalle saapui elävä legenda nimittäin Jari ”Jarin kanssa kalassa” Tuiskunen.

Näytin hänelle kuinka karppirigit viritetään ja laitoin välineet pyyntiin. Syöteiksi valikoitui maisseja, matoja ja boilie. Tarkoitus oli kalastaa tässä kohdassa kilpailun päättymiseen asti ja siirtyä sen jälkeen parhaille sampipaikoille eli kohtaan jossa lampi kaareutuu.

Ennen onkikilpailun päätöstä tapahtumia oli vain yksi tärppi. Tässä tärpissä kala ui suoraan rantaa kohti enkä kerennyt tekemään vastaiskua ennen kalan karkuutusta.

Pekka Tuuri ja me.
Kun näet itsesi heijastuksena vedenpinnasta ja pääkohteena ollessa käsissäsi oleva kala. Pekka otti tämmöisen kuvan ja sain ihailla sitä kameran näytöltä. Myös muut kuvat joita näimme, toivat esille tämän lähes esihistorialliselta näyttävän kalan erikoisia puolia mm. kuonon erikoisen kuvioinnin, viiksisäikeiden pienet lisäkarvat jne… Edellinen ei olisi ollut mahdollista ilman paikalla pidettyä onkikilpailua, Pekan sanoin; Oli Tuurilla tuuria.

Tässä vaiheessa Jari joutui lähtemään. Olisi ollut hienoa kalastaa ja kuunnella hänen tarinoita nuotion äärellä pitkälle yöhön.

Pekka oli ottanut satoja kuvia sammesta, valitettavasti kilpailussa saadut suutari ja säyne olivat hieman turhan vikkeliä kuvaajalle.

Pekka lopetteli sukeltamista ja alkoi kantamaan tavaroita autolle. Samalla päätin soittaa kotiin ja toivottaa rakkaille hyvät yöt. Puhuessani tyttäreni kanssa huusi yksi telineeni hälytin. Annoin puhelimen Timille ja menin nostamaan vavan pystyyn.

Hetken sain pidellä kalaa, kunnes siima löystyi ja kala katosi. PRKL!

Pekka saapui autolta ja istui seuraamme grillailemaan. Kerroin äskeisestä pakoon päässeestä kalasta ja hän harmitteli, että saalis jäi jälleen saamatta.

Pekka Tuurin mallina sampi ja minä. Kuva: Pekka Tuuri | Vedenalainen Suomi
Harvoja on ne hetket jolloin saa ihailla Pekan ottamia kuvia Suomen kalalajeista nuotion ääressä kirkkaan tähtitaivaan alla. Vaikuttavin kuva oli kampelasta joka oli haudannut itsensä hiekkaan. Kuva pysäytti katsomaan niitä kauniita yksityiskohtia joita tästä lajista voi löytää. Tuon kuvan haluan nähdä Pekan tekeillä olevassa kirjassa. Grillissa valmistui Pekan tuomat yrttimaistetut karitsan fileet ja meillä Timin kanssa perinteiset grillimakkarat.

Kylmä olut ja grillimakkara huippuseurassa. A-luokan kalareissu vaikka saalista ei ole noussut.

Pekan lähdettyä nautimme Timin kanssa nuotion lämmöstä ja kuuntelimme paikallisten amisten kuminpolttoa joka kaikui pitkin Myllykosken metsiköiden.

Tuijottelin aikani kuluksi taivaalle; Tuo tuossa on satelliitti, tuo on lentokone… TÄHDENLEHTO! huusin Timille joka valitettavasti missasi tämän harvinaisen näyn. Kello taisi olla kymmenen kun kömmimme nukkumaan.

Kellon viisareiden näyttäessä hivenen yli kuusi istun retkituolissani ja mietin äskeistä herätystä. Timin vapaan viritetty hälytin huusi yhtä huutoa pitkän tovin kunnes onnistui herättämään uneliaat kalastajat makuupussin uumenista.

Perinteitä kunnioittaen Timi unohti virittää otsalampun päähänsä kun ryntäsi vapaa nostamaan. Ilmaa lämpimämpi vesi höyrysi kuin elokuvissa, hain Timin lampun ja etsimme yhdessä otsalamppumme valokeiloilla kuumeisesti veden alla taistelevaa kalaa. Siima juoksi kelalta kalan taistellessa.
Luonnon herätyskello, eli koukkuun peräpäästä tarttunut sampi päätti, että klo 06.19 oli hyvä aika herättää nukkuvat kalastajat Laskimme sammen takaisin ja sytytin nuotioon tulet ja istuin nauttimaan hetkestä.

Tunnelma oli hieno, olin sanaton!


Timi vaihtoi syötit ja heitti ne uudelleen pyyntiin keskelle lampea. Toiveissa oli, että karppi löytäisi yksinäiset boiliet ilman mäskäystä eikä voisi vastustaa herkullista syöttiä. Itsekin päätin siirtää vavat kohtaan josta eilisissä onkikisoissa nousi eniten sampia.

Meillä molemmilla oli tälle vuodelle jo 39 eri kalalajia pyydettynä ja haaveissa oli, että molemmilta paukkuisi tuo maagisena pidetty 40 lajin raja samalla reissulla. Nuotion lämmössä mietin kohta päättyvää reissua ja grillasin samalla viimeiset Jarilta saadut nakit aamupalaksi.

Vain hetki tästä huusi telineeni hälytin. KALA! Timi juoksi perässäni kelaamaan ylimääräiset vavat pois kun minä nappasin kolmannen minkä päässä kala taisteli. Edelliset neljä kalaa olin kämmännyt ja syitä näihin karkuutuksiin olin miettinyt läpi yön.

Tämä kala ei saisi päästä karkuun, pidä vapa ylhäällä ja siima kireänä toistin itsekseni. Timi haki haavin, punnituspussin ja vapautusmaton.

Pitkä kokotoiminen vapa väsytti kalan hiljalleen ja sain sen nousemaan pintaan. PRKL, loput kirosanoista sensuroin suosiolla pois. Jälleen saaliina oli sampi joka oli kiinni perseestä.

Viritin välineet takaisin pyyntiin ja menin itse lämmittelemään nuotion ääreen. Lämmittelyn jälkeen aloin niputtamaan tavaroita ja valmistautumaan henkisesti kotiin lähtemiseen.

Kello kääntyi kahdeksan paremmalle puolelle ja lähtö kotiin läheni hetki hetkeltä. Aamun hiljaisuuden pysäytti Timin huutava hälytin. Nyt oli kala kiinni keskellä lampea heitetyssä boiliessa ja siima juoksi hirveää vauhtia kelalta.

”Nyt on potkuissa voimaa” –totesi Timi. Olisiko kauan kaivattu karppi vihdoinkin kiinni? Viritin haavin ja vapautusmaton valmiiksi ja jännitin nouseeko Timin lajipiste nro 40? Vapa oli kaarella ja hiljalleen kala alkoi väsymään. Ensimmäinen pintaan tulo paljasti siiman päässä taistelevaksi lajiksi komean peilikarpin.

Kala sujahti helposti suureen haaviin ja nousi punnitusmattoon. Tuntui, että kala tiesi, että ei kannata panikoida. Kaukalollinen vapautusmatto rauhoitti kalan ja saimme irrottaa koukun suupielestä. Otimme tarvittavat valokuvat ja laskimme kalan takaisin kotiinsa.

Karppi painoi 4,7kg ja oli samalla Timin henkilökohtainen ennätys.

Timi ja lajipiste nro 40!



On upeaa olla mukana kun ystävä onnistuu tavoitteessa. Reissun olisi kruunannut se, että itsekin olisin rikkonut samalla reissulla maagisen 40 eri kalalajin rajan.

Myllykosken lampi on huima kalapaikka, oli kohdelajina sitten sampi tai karppi.

Vajaa kolme kuukautta ja yksi laji…

Suositut tekstit