25.2.2016

Hormajärvi, Lapin kesä ja someystävä

"Autossa on Aasi kuskina ja Kenguruita bensana niin lopputulos on taattu!" - Samppa
"Mulla on piiiippeeeli, pojilla on pippeli ja Juhalla on pipeli"- Samppa


Voi helvetti, taas kalareissu Sampan kanssa...


Kolme kovaa. Lauri, Samppa ja oppaamme Tuomo

Kävimme pari viikkoa takaperin yrittämässä samaisella järvellä siikaa, lue tarina tästä. Tuolloin oppaanamme oli Google ja sitä kautta löydetyt lukuisat vinkit potentiaalisista siikapaikoista. Tälle reissulle olisin tuskin lähtenyt ilman Tuomon vinkkejä facebookissa. Lisäbonuksena tämä Lohjan lahja kalastavalle kansalle lähti mukaamme.

Facebookissa sovittiin aika, paikka ja tapaamispaikan koordinaatit jotka saimme pikselien tarkkuudella. Pelipaikka oli oppaamme tänä vuonna löytämä ja näiltä koordinaateilta saatuja siikoja oli saatu kymmeniä.

Parkkipaikka löytyi helposti ja otsalamppujen välkkyvää valokeilaa seuraten pääsimme jäälle. Pimeässä oli aikaa säädellä kaikuluotaimen asetuksia kohdilleen, tavoite oli nähdä morrin uinti heikosti näytöltä jolloin kalojen nousut näkyivät selkeänä viivana.

Hienosti piirtyy morrin uinti Elite 3x luotaimella
Ensimmäinen tärppi tuli morriin vasta auringon ensimmäisten säteiden siivittämänä. Vieressä Lauri löysi kohdan josta sai useamman ahvenen ylös asti. Kalojen nostelun lomassa huomasin kuinka isäni ja Samppa ottivat suunnan kohti Tuomon merkkaamia ottipaikkoja.

Musta viiva piirtyi verkkokalvoilleni, tuo viiva oli edellisenä iltana piirrettynä kartalle. Olimme tuosta kohdasta vain 100 metrin päässä. Samalla Tuomo ilmoitti messangerissa saapuvansa paikalle 8.30 ja toinen viesti valoi uskoa tekemiseen; "Aletaan nostaa siikaa kun olen siinä".

Vinkit siianpilkintään Hormajärvelle

Tuomo saapui sovitusti paikalle ja totesi myös meidän olevan pelipaikoilla. Kuuntelimme hänen kertomia ohjeita:

- Kultainen morri
- Kaksi kärpäsentoukkaa koukkuun
- kalasta ihan pohjasta

Ohjeita seuraten ensimmäisen siian saamiseen meni vain hetki. Hopeakylkinen pieni lohikala oli noussut jäälle. Seuraavan siian siiman päähän sain minä. Kaikuluotaimen näytölle piirtyi viiva joka nousi kohti morria, tärppi!

Kalapaikkana Lohjalla sijaitseva Hormajärvi on monipuolinen ja saaliiksi voi saada mm. siikaa.
Laji #7. Kuva: Lauri Asanti
Perinteitä noudattaen nostin siimaa ripeästi ylöspäin ja samalla jännitin mikä laji oli siiman päässä. Reiän lähestyessä näin kuinka hopea kylki välähti ja siika morjesti evällään uiden samalla kohti syvyyksiä. Prkl.

Vieressä Tuomo kertoo yhden vinkin; "Nosta siimaa rauhallisesti, siialla on sen verran heikko suu."

Ei mennyt kuin hetki seuraavaan tärppiin. Nyt vedin tasaisemmin ja hätiköimättä kalaa ylöspäin. Olisiko tämä tämän vuoden 7 lajipiste, eli tavoitteenamme ollut siika? Sepä se, ei mikään kahden kilon kala vaan pieni ja sievä yksilö.

Mallikalan vastineeksi meidän sinteille veti oppaamme Tuomo. Komea lähes kilon painoinen Hormajärven siika oli jäänpäällä ja vain hetkeä myöhemmin meidän trupaduuri Samppa sai oman siikansa. Kala oli pitkään kiusannut ja näkynyt kaiun näytöllä komeina nousuina morrille, mutta ei ollut syötti ensimmäisellä kerralla kelvannut.

Kutsuttakoon Samppaa vastedes Suursiika Mestariksi.

Ei se koko vaan... musta tuntuu, että kuulen tästä keikasta aika usein ;D Kuva: Lauri Asanti
Tämä kala vei samalla Sampan neitsyyden, nyt oli ensimmäinen kunnon kala pilkitty kaikuluotainta apuna käyttäen.

Kun hiljaisuuden metsän siimeksestä rikkoo palokärjen (tai soidintavan kanahaukan) huuto kera Sampan laulaman Lapin kesän tietää ja tuntee olevansa kalalla hyvässä seurassa.

Heikinlaakson lahja maailmalle, Puistolan oma trubaduuri Samppa kun avaa suunsa ei ikinä tiedä mitä sieltä on tulema. "Tuon usein tuntenut oon raskahasti, kun katson kansan tämän vaiheisiin... Miks meillä niin on monta mielipuolta..." Lapin kesä, kappale kauneinta suomea lyriikkojensa puolesta.

Rikkoutunut hiljaisuus saa miettimään oman elämänsä ihanuutta, mitä sitä murehtia turhista kun voi nauttia hetkistä. Näitä hetkiä jokainen voi miettiä sisällään, onko ne tyttären hymy tai hali. Hyvien ystävien kanssa vietetty karppireissu jossa häläriä piipautti vai siimaan lentänyt lepakko. Miettikää hetki. Minäkin mietin, tuijotin jäälle kaukaisuuteen ja nautin hetkestä.

Tuijottaminen päättyi jo tutuksi tulleeseen kutsuhuutoon isäni Matin suusta; tulkää pojat kahville!

Rapu nappasi morriin
Hupia riitti myös Laurin morrilla saamasta täpläravusta...

Sosiaalinen media ja tässä tapauksessa Facebookista löytyvä Pilkkihullut -ryhmä oli avain siikapisteen saamiseen.

Opimme Tuomolta ne olennaiset vinkit ja paikat minne tulemme varmasti toistekin siikajahtiin. Kalakavereita ei ole koskaan liikaa.

Itse olen löytänyt uusia mahtavia ihmisiä facebookin välityksellä. Suosittelen, jokainen uusi kontakti voi tuoda mukanaan jotain ennalta arvaamatonta ja hyödyllistä.

Olkaa ihminen, ihmiselle ja tarjotkaa apua sitä pyytäville. Voitte yllättyä positiivisesti.

Kevät antaa odottaa ja siikapojo on jo pois listoilta. Alkukauden sesonkilajeista pummiksi näyttää jäävän made ja harmittavasti Lapinlahden reissun peruunnuttua osaltani myös ankerias. Lopulta saaliimme koostui 8 siiasta ja kymmenistä ahvenista.



Loppu on historiaa; "Eiks Jeesuksella ollu 5 leipää ja 2 kalaa. Mun saalis Lohjalta 3 leipää ja 2 kalaa. Jesse 1 vs  Samppa 0 " - Samppa

Olen sanaton...

19.2.2016

Hormajärvi – kirkas vesi ja siikarikas järvi Lohjalla

Tästä on suunta vain ylöspäin, näyttää Samppa.




Kalareissun tietää onnistuneen kun näkee äitinsä iloisena saalispussia katsomassa. Alla tarina kuinka tämä iloinen hymy saavutettiin.

Facebookin pilkkiryhmiä seuraillessa, tulee lähes joka viikonloppu päivityksiä Hormajärvellä pilkillä käynneiltä ja näissä päivityksissä on lähes poikkeuksetta kuvia siikasaaliista. Päätimme itsekin lähteä kokeilemaan onnea näiden hopeakylkien pyynnissä.

Reissulle lähti mukaan Timin lisäksi kollegani Sampsa Honkkarista. Lähtijälistaa katsoessa tiesi, että tältä retkeltä ei uuvu muuta kuin isäni keittämät nokipannukahvit.

Sunnuntaiaamulla kellon pirahtaessa soimaan olin henkisesti valmis irtautumaan arjesta ja nauttimaan edessä olevasta pilkkireissusta. Aamukahvia nassuun ja tietokone päälle, katos Samppa oli hereillä.

Tämä meidän konsernin moottoriturpa joka rakastaa julkisilla kulkemista osaa olla hetken hiljaa, tosin se hetki on hengitystauko jonka hän pitää ennen seuraavaa minigun –puhepläjäystä. Hauska mies jonka pilkkitaidot pääsisivät nyt koetukselle.

Parkkipaikan järvenrannalta oli Timi löytänyt Google –mapsia selaillen. Muille joita kiinnostaa järvellä pilkkiminen niin parkkipaikka löytyy Karstuntieltä (nro. 1070) ja bussipysäkki on ennen Kanneljärven opistoa. Löydettyämme parkkipaikan katsastimme järvelle, rannat näyttivät sulilta ja päätimme etenevämme varovasti jäällä.

Timi kulki ensimmäisenä mukanaan heittoliina sekä kaira, ensimmäinen reikä kairattiin rannan tuntumaan ja jään paksuus varmistui turvalliseksi. Jatkoimme etenemistä kohti Humppilanniemen salmea jonka Googlen –hakutulokset kertoi olevan potentiaalinen siikapaikka.

Olin ensimmäistä kertaa kunnolla pilkillä kaikuluotaimen hankinnan jälkeen. Kotona ennen lähtöä luin vielä Jaana Jekkosen (Fish Me Luck –blogin pitäjän)  tekstin jonka tilasin häneltä Honkkarin kalastusvinkkeihin. Lue teksti tästä

Järjestimme kilpailun Honkkarin kalastus Facebookissa jossa etsimme parhaita virityksiä kaikuluotaimen mukana kuljettamiseen pilkkireissuilla. Kilpailun tuloksia voi ihailla tästä.
Pilkkijän pelihetki

Heti ensimmäinen pilkkireikä näytti kaikuluotaimen tehon. Jaanan ohjeita seuraten tiputin pilkkiä hiljalleen kohti pohjaa, nyt perinteistä poiketen jätin pilkin reilusti pohjan yläpuolelle. Koska tavoitelajina oli siika käytin mormuskaa.

Vaikka morri on pieni, näkyi se selvästi säätöjen jälkeen kaikuluotaimen näytöstä. Laskin morria alemmaksi ja huomasin kuinka pohja alkoi ”elämään”. Ensimmäinen reikä antoi muutaman ahvenen ja sama meno jatkui muillakin reillä.

Paras reikä löytyi salmesta rannan tuntumasta. Siioista ei ollut koko päivänä tullut havaintoja joten keskityin äitille menevän ahvensaaliin kartuttamiseen.

Kaiku näytti, että kalaa on alla  hyvin. Päätin kurkata reiästä vedenalaiseen maailmaan ja huomasin kuinka parin metrin syvyydessä pienistä ahvenista koostuva parvi tuijotteli mormuskaani.

Tästä reiästä ahvenia nousi tasaisesti reilusti yli kilo. Ahventen koko ei päätä huimannut mutta, kun tiesin äitini rakastavan tuoreesta kalasta ruoan valmistamisesta, en välittänyt kalojen koosta. Myös Timi tuli viereen ihmettelemään miksi makoilin jäällä mahallani.

Alan hiljalleen ymmärtämään miksi kaikuluotaimen yhdistäminen pilkkimiseen lisää huomattavasti tehoa ja saalisvarmuutta. Aikaisemmin tuli istuttua tyhjällä reiällä pidempää odotellen kalojen tuloa, nyt näet heti luotaimella onko jään alla elämää vai ei. Käytössä minulla on suosittu Lowrance Elite 3x.

Lajipiste nro 4 - Lahna.

Koominen loppu

Ennen kotiin lähtöä kävimme Lohjan ABC-asemalla hakemassa kahvit ja pientä naposteltavaa kotimatkalle. Nappasin kahvin ja Punnitse ja säästä liikkeestä muutamalla eurolla nameja. Samppa nauratti jutuillaan liikkeissä töissä olleita naisia. 

Pääsimme hieman pidemmän (kiitos Sampan) stopin jälkeen ulos jossa onnistuin ruusukimppu kädessä sähläämään kahvit pitkin pihoja. Timillä ja Sampalla riitti hupia tunaroinnissani. Samppa päätti lohdutukseksi tarjota munkkia, jonka päätin syöväni vasta motarille päästyäni. 

Samppa heitti munkkipussin kojelaudalle ja lähdin ajamaan, heti ensimmäisessä mutkassa tapahtui seuraavaa. Kuin hidastetussa filmissä Samppa seurasi kuinka pussi liikkui häntä kohti liukkaalla kojelaudalla, heti seuraavassa mutkassa pussi oli saavuttanut oikean reunan jolloin munkki lähti valumaan kojelaudalla kohti vääjäämätöntä tuhoa. Pläts, munkin kohtalo oli sinetöity. Sielä se kuravellissä lattiamatolla makoilee...

Kahvi + Munkki vs Juha = 2-0
Ahvenet vs Samppa 0-11
Timi & Juha vs Samppa 110-11
Samppa vs Juha 2-1

Siiat jäivät saamatta mutta, muistot tästä reissusta elävät pitkään.

Suositut tekstit