30.5.2016

Helsingin Kalamaraton - 72 Kalamaraton tuntia takana!

Ei kolmansia vaan kolme Kalamaratonia jälleen takana! Nyt on haikea fiilis...

Vuorokauteen voi mahtua vaikka mitä kun auton kyydissä on neljä miestä joista kolme yrittää kalastaa... Näin kirjoitin facebookkiin kilpailun jälkeisenä iltana.

Palataan viikon takaisiin tunnelmiin, hetkeksi kun voitimme Kotkan Kalamaratonin. Keskittyminen ja tekemisen taso joka tuossa kilpailussa oli, tuotti toivotun tuloksen kuten vuonna 2014 kun voitimme Helsingin kilpailun ennätystuloksella. Tulos jonka joku varmasti vielä rikkoo, mutta ei vielä tänäkään vuonna!

Seitsemän päivän sisään kaksi 24 tunnin Kalamaratonia, kolme päivää sairastamista ja vain muutama rannalla vietetty tunti vesisateessa, näillä ei pärjää Stadissa. Silti en jättäisi Kotkan kilpailua väliin vaikka se olisi jälleen ensi vuonna viikkoa ennen helsinkiä.

Fouche Joseph voittaneesta Saksan maajoukkueesta kertoi kisan jälkeisenä maanantaina facebookissa seuraavaa; "Kiitos kilpailusta. Pitää kyllä sanoa että teidän 32 laji ennätys on kova. Ajateltiin etukäteen, että voidaan rikkoa se (tavoite oli 33-34), mutta 32 lajia on kyllä kivikova."

Urpoerämies Production ja Team Sormi Suussa, jotka harjoittelivat ainakin pari viikkoa näyttivät kuinka treenaamalla voi pärjätä ja saada hyvät lajimäärät. Molemmille tiimeille annoimme hieman tulitukea lajien etsimisen. Muutama laji lisää ja kärkikamppailussa on paikka odottamassa. Molemmat tiimit myös jättivät mentorinsa taakse tuloslistoilla :D

Listaan voi laittaa myös Onks Se Pohjassa joukkueen jonka jäsenistä Harri on Lievistuoreelta ajanut fongailemaan stadiin meidän seuraksi monen vuoden ajan ja löysi myös tiimin kilpailuun meidän avulla.

Lisäksi lämmitti Arin saama historian ensimmäinen kivisimppu heidän joukkueelle sekä Iskä ja Poeka Kalassa kertomat henkilökohtaiset kiitokset minulle radiossa, kun opetin heille lirkinnän saloja sekä Oton ja Oliverin hieno lajimäärä.

Kiitos myös Juha Kakkurille joka veti Radio Sun Classicsissa upean kalastuslähetyksen kera kollegojensa. Kuuntele tästä Tonyn ja minun haastettelut radiossa.

Myös Roopen tiimin pitkäjänteinen työ alkaa näkymään kuten Jannenkin. Onnea Keijukaloille joiden mukana feattasi Rasputin, ambulanssi kulki ja lajeja nousi. Onnea myös tiimiltämme uudelle Keijukalojen jäsenelle joka on ehkä jo syntynyt.

Meidän tiimi veti ilman suurempia treenejä vain 24 lajia, joka on meidän tasoiselle joukkueelle todella heikko tulos emmekä voi olla tyytyväinen siihen millään tasolla.

Kolmesta kisasta päätavoitteemme oli Kotkan kilpailuun osallistuminen ja siihen panostettiin myös eniten. Valitettavasti tämä näkyi stadinkisan lopputuloksessa näin karulla tavalla. Henkisesti en ollut valmis Helsingin kilpailun voittotaisteluun, tämä näkyi tekemisen tasossa monella eri tavalla.

Voisin kirjoittaa siitä kuinka kirjolohibordellista alkaen kaikki lähti menemään päin v:tä, mutta annetaan olla kuten myös eräs haaviepisodi, tai kuha, kivisimppu ja vimpasessiot.

Toisaaltaan voisin kirjoittaa kuinka mustatokko ja liejutokko olivat dippilajeja tai kuinka silakan litkausta varten ei tarvinnut kasata edes omia välineitä.

Voittaneen Saksan maajoukkueen kapteenin Simo Geisslerin voittopuhe oli yhtä sekava kuin meidän kilpailumme, mutta silti täyttä asiaa siitä mitä Kalamaraton antaa jokaiselle siihen osallistuneelle Kalastajalle. TE kaikki kisaajat teette Kalamaratonista sen mitä se on, meni itse kilpailu itseltä miten sattuu.

Alle vuosi seuraavaan koitokseen. Toivottavasti näemme mahdollisimman monta uutta joukkuetta Turun, Kotkan ja Helsingin kilpailuissa. Meidän tiimi tulee kiertämään jälleen ne kaikki.

Lopulliset sijoitukset ja lajimäärät joissa Kotkan tulokseen lisätty ko. kaupungissa lisäksi tulleet lajit.


  • Kotka 1 / 25-lajia | (ahven, hauki, hietatokko, kirjolohi, kivennuoliainen, kivinilkka, kivisimppu, kolmipiikki, kymmenpiikki, lahna, liejutokko, karppi, mustatäplätokko, mutu, pasuri, piikkimonni, ruutana, salakka, silakka, sorva, suutari, särki, turpa, törö ja vimpa) | Lue kisatarina tästä.
  • Helsinki 16 / 24-lajia (+mustatokko, allikkosalakka, hopearuutana)
  • Turku: 5 / 17-lajia | Lue kisatarina tästä.


"Ei se ole vain kilpailu. Se on elämäntapa. Sitä ei voi selittää, jossei sitä itse koe. Kalamaraton on sydämessä, se tulee niin syvältä, Salonen toteaa rintaa takoen." Lue ja kuuntele koko haastettelu tästä.

Kiitos Turku, Kotka ja Helsinki. Kiitos Markus, Mikko ja Timi ilman teitä olisi kalastusharrastus ihan jotain muuta kuin mitä se nyt on! Onnea myös kaikille voittajille, olette voittonne ansainneet!

Kiitos Onkitukku.fi tiimimme tukemisesta jälleen kymmenillä kiloilla mäskiä sekä syöttejä. Kiitos OPM:mälle meidän vaatettamisesta sekä välinevarustelusta.

Ensi vuonna paukkuu kilpailluissa Kalamaratoneissa 20 kilpailun raja jonka Mikko ylitti varmaan jo tänä vuonna. Markuksen kommentti facebook -viestiketjussamme tiivistää menneen Kalamaraton kauden.

On ollut aika haikea olo kun tietää että seuraava yhteistä kisaa joutuu odottamaan vuoden. Tää päivä mennyt kisakamoja purkaessa, autoa siivotessa ja pyykkiä ja ämpäreitä pestessä. Nyt koneessa kisapuku. -Markus

22.5.2016

Kotkan Kalamaraton 2016 - Upeat 24 tuntia!

Taktiikkapalaveri ennen starttia. 12 tuntia 20 lajia, siitä lähdetään!

En tiedä mitä kirjoittaisin. Olen sanaton. Takana on neljän päivän kalareissu Kotkaan kera parhaiden kalastavien ystävien.

Lainaan Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen kappaleen sanoja;
Kotka kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin. Kertoisinko…

Saimme epäilyksiä pärjäämisestämme kilpailussa ja halusimme nyt näyttää, että ulkopaikkakuntalaiset voi tulla, saada huiman määrän lajeja ja voittaa koko kilpailun. Toinen puoli piti meitä jopa ennakkosuosikkeina.

Torstain treenipäivä antoi paljon osviittaa tulevasta. Lajeja ei noussut oikeastaan mistään ja listalle nousi vain särkiä, ahvenia, sorvia, pasureita ja salakoita.

Lirkkilajeina löytyi ne mitä piti eli kivisimppu, kivennuoliainen, hietatokko, liejutokko, mutu, kymmenpiikki, kolmipiikki vilaukselta näimme myös parit rantanuoliaiset ja oli ne mamutkin eli mustatäplätokot kotona omalla rannallaan.

Perjantaille jäi treenattavaksi vimpa, turpa, törö sekä muut särkikalalajit.
Ensimmäinen puro on varmasti näihin aikoihin Kotkan alueen paras särkipaikka. Kutukiimassa olevat kyhmykyljet nappasivat hetkessä toukat huiviin ja osoittivat, että kohdelajit voi unohtaa tästä paikasta.

Vimpa ja turpa, molempien pyyntijipot keksi normaalisti huoltajamme oleva Timi. Näistä ei sen enempää, nopeita lajeja molemmat. Kerrottakoot, että kalastajille kannattaa jutella aina kun heitä näkee. Nyt pääsimme vierestä seuraamaan ulkomaalaisen kalastusta ja saimme sellaisen vinkit, että oksat pois. Tämä toimi myös kisassa.

Näiden kahden onnistumisen jälkeen usko 20 eri kalalajin määrän rikkomiseen oli vahva.


Ensimmäiset 10 -lajia


Sapokka tarjoaa kisan aloittamiselle loistavat puitteet ja havaittuja kalaleja oli listalla useita vaikka onki ei ollut vedessä käynytkään. Kotkan kilpailun alussa on sääntö jonka mukaan vain yhden tiimiläisen pitää olla startissa paikalla, muut saavat olla esim Sapokalla odottamassa välineiden kanssa.

Kalastamisen saa aloittaa vasta kun tämä startissa oleva jäsen on saapunut paikanpäälle. Tämän kuultuamme muutimme suunnitelman ja viritimme jokainen omalle kohdalleen onget ja virvelit valmiiksi.

Myös lahnat oli komeita, passin kanssa kuva ja takaisin.
Timi pinkoi kärkijoukon mukana ja pääsin tiputtamaan ongen veteen: Salakka, paikan vaihto. Seuraavaksi lajiksi nousi sorva ja särki. Hieman kauempana Markus sai pyydystettyä hauen ja Timi nappasi ongella lahnan. Viisi lajia kasassa, kisaa käyty 15 min.


Sapokan uumenissa uiskentelee komeita suutareita.
Seuraavana koukkuun nappasi ahven, kuusi lajia. Ennakkoon olimme miettineet, että seitsemän riittää jonka jälkeen vaihdamme paikkaa. Lopulta tiimimme bravuurilaji eli suutari nappasi syöttiin ja pääsi kuvaamisen jälkeen takaisin Sapokan syvyyksiin.

Seuraavan siirtymän jälkeen lajilistalle ilmestyi mutu, kymmenpiikki sekä kolmipiikki. Kymmenen lajia kasassa jotka tuomaristo tunnisti Maretariumissa aikaan 13:17 joka oli kilpailun nopein. JESH! Ensimmäinen tavoite saavutettu.

Tavoite täytetty, olimme nopeimmat!

Nyt voimme hengähtää, meillä on tasatilanteessa etu puolellamme, jos toisilla tiimeillä ei ole ässiä listoillaan.

Onki veteen seuraavaan paikkaan, treeneissä tästä nousi puuttuvista lajeista kiiski, pasuri, vimpa ja turpa.

Koho ei kerennyt kauaa olla paikallaan, kun kiiski veti sen pinnan alle. Ensimmäinen, heti perään napsahti pasuri. Vieressä Mikko haavitsi Timin pyytämän vimman. Turpa vielä, tämä laji antoi hetken odottaa itseään, kunnes nappasi kiinni Timin onkeen.

Huima pysähdys, neljä lajia samoilta jalansijoilta ja matka jatkuu. Nyt kasassa 14 lajia ja kisaa käyty alle neljä tuntia.

Ruutana nousi nopeasti ja päätimme ajaa tämän jälkeen Korkeakosken Kalastuskievarille kahville. Tavoite oli saada Korkeakoskelta kirre sekä kuha. Näistä jälkimmäisen pyyntiin saimme vinkit ja lopulta myös ottipelin joka tuottikin tulosta. Viides heitto kun Mikadon jigikeppi taipui kaarelle.

KALA! Mikko juoksi haavin kanssa haaviamaan siiman päässä taistelevaa punakylkeä.

Ikinä ei ole kirjolohen saaminen tuntunut näin hyvältä kuin nyt. Tämä kala antoi meille etumatkaa muihin ja lajimäärä nousi samalla kuuteentoista. Vaihdoimme kaikki jigivehkeet ja rupesimme yrittämään hetkeksi kuhaa.

Jälleen uusi tekniikka opittu tämän lajin pyyntiin.

Seuraavana olisi vuorossa silakka. Tätä ennen teimme kuitenkin vaihtokaupan kievarin emännän kanssa ja saimme munkkikahvit mieheen ja hän sai pyydystämäni kirjolohen. Tulkoot  tästä perinne ;)

Species Fishing Team feat Kalastuskievarin Ruuti Leisti.

Hallan sillalla oli useampi tiimi litkaamassa kun saavuimme sille. Seurasimme tarkasti mistä kohtaa kaloja nousisi, ei vaan noussut. Lopulta yksi kärkipään tiimeistä sai silakan ja siirryimme välittömästi tähän kohtaan. Montaa minuuttia ei kulunut, kun Timi roikutti litkassaan silakkaa. Laji numero 17 päätyi saalispussiimme.

Turvallista?

"Dippikarppi”, tuolla termillä vitsailimme Sapokkaan ajaessa. Ei siinä kauan mene, mutta on meillä pari tuntia aikaa odottaa ennen pimeän tuloa.

Nyt tärkeä asia näiden kalojen pyynnistä. Älkää lähtekö pelleilemään liian ohuilla siimoilla tai pienillä haaveilla.
Käsitelkää pyydettyä kalaa kunnioittavasti ja varatkaa kostutettu alusta johon kalan voitte laskea kuvausta varten tai ottakaa kuva kisapassin kanssa haavissa. Nämä upeat kalat ovat Kotkan Kalamaratonin ehdoton ykköskohde. Jokaisen pitäisi saada tuntea tuollainen rauhallinen peto siiman päässä.

Upea kala
Vapateline kasaan, hälärit päälle. Timi viritti rigit vapoihin. Itse kasasin kaukalollisen vapautusmaton sekä suuren karppihaavin. Olimme valmiit, Markus heitti oman pyyntinsä oikealle, Timi keskelle ja minä ruovikon viereen vasemmalle.

Istuimme katukivetykselle ja odotimme. Mikko saapui samalla Maretariumista kalojen palautusreissulta.

Siima tärähti vavassani, piip. Piip, nousen ja saan tervehdykseksi jatkuvan piippaamisen. Nyt kala on tartuttanut itsensä ja pääsen iskemään vastaiskun. Kiinni, se on siinä. Nyt pitää saada kala väsytettyä.



”Dippikarppi”, siihen meni koko pysähdyksineen vain 20 min :D On tuo meidän Timi aikamoinen nero näissä tekniikoiden keksimisessä.

Seuraavat tunnit etsimme kuumeisesti säynettä, kävimme kalastamassa salmia, matalia ruovikkoisia lahtia saamatta kuitenkaan kosketusta tähän pienisuomuiseen särkikalaan.

Oli aika siirtyä treenireissulla löydetylle piikkimonni lammelle, mutta ensiksi masut täyteen. Treenireissulla löydetty snägäripitzeria yhdistelmä tarjosi sopivan menun ja haimme pitsat mukaan. Viritimme onget pyyntiin ja rupesimme nauttimaan pitsojamme.

Ei kulunut kuin pari minuuttia kun Timin kohoa vietiin. Mitä vtua, hän nosti +700g ahvenen laiturille.

Kymmenpiikki imuri

Helsingin kilpailusta tuttu Heikki saapui poikansa Antin kanssa monnijahtiin ja onnistuikin siinä meitä paremmin. Reilut 20 min ja monni, sekä kymmenpiikki oli ylhäällä. Heidän matka jatkui, me odotimme.

Heikki nappasi Kotkasta uuden elämänpisteen itselleen piikkimonnista.

Lopulta Markuksen ongen koho liikkui ja Timi sai kunnian nostaa piikkimonnin ylös lajiksi nro 19.
Tavoitteemme oli putsata pöytä kaikista puheista ettei pärjätä tässä kilpailussa. 19 lajia kasassa, kärkipaikka alusta alkaen ja vielä nopein 10-lajin tunnistusaika. Matka jatkuu...

Tiesimme lirkkilajien paikat treenireissujen perusteella ja kuinka nopea ne oli pyytää, olimme pääsemässä tavoitteeseemme ja vielä helposti :D

Rannalla ei näkynyt muita, oli täysin pimeää. Hienoa, saimme noukkia lajit rauhassa eikä muut tiimit näkisi mustatäplätokko paikkaamme. Ensimmäisenä pyydystin juuri mustatäplätokon. Tämä laji on pian jokaisen tiimin lajilistoilla, nyt pienellä alueella yksilömäärät voi laskea kymmenissä. Laji nro 20. Tavoite täytetty, 20 lajia pyydetty 12 tuntiin.

21, 22, 23 perus lirkkilajeja ja meidän tiimin bravuurina lajiksi nr 24 nousi liejutokko. Tämä on laji, jonka tunnistamista olemme harjoitelleet, ettei tarvitse kuluttaa turhaan aikaa useiden pienten tokkojen lirkkimiseen vaan yksi riittää.

Puolet Kalamaratonia jäljellä mitäs nyt tehdään…

Species Fishing Team feat Mari Pekkanen @Yle Kotka

Palataan hetkeksi torstain radiohaastatteluun ja siihen kuinka moni epäili meidän menestys mahdollisuuksia Kotkan Kalamaratonissa. Päätimme jätkien kanssa yhdessä, että näytetään kaikille epäilijöille.

Torstaina radiohaastattelussa toimittaja Mari Pekkanen kysyi; Minkäslaiseen lopputulokseen olisimme tyytyväisiä?

"Kyl mä oon tyytyväinen jos me kolmen sakissa ollaan. Mä uskon ,että meillä siihen on ihan täydet mahdollisuudet, jos me se munataan niin on se vain meistä itsestä kiinni."-Markus
"Ilman muuta mitaleille yritetään päästä, mutta kyllä se kulta siellä kiiltää kaukana." -Timi
"Siitä lähdetään, että sunnuntaina ollaan tyytyväinen tulokseen." -Juha
Kuuntele radiohaastettelumme tästä.

Palataan sunnuntai yöhön, päätimme lähteä etsimään allikkosalakkaa jostain päin Kotkaa. Tämä hakuammunta oli kuin The Blair Witch Projectista kun samoilimme sysimustassa metsässä etsien lampea jossa pienen pieni kala uiskentelisi. No ui edelleen, emme löytänee kohdelajia.

Jesse laittoi jossain vaiheessa viestiä ja ilmoitti, että Markuksen toivoamaa nuuskaa olisi Sapokassa tarjolla. Otimmekin suunnan suoraan sinne kun metsässä tarpominen ei tuntunut meidän jutulta.

Kerroin jätkille autossa kuinka olin astunut autolle palatessa ison puun päälle ja se katkesi samalla tiputtaen minut pienen ojan pohjalle.

Ehkä etsimme kuitenkin tämän lajin valoisalla ennen ensi vuoden kisaa.

Ennakkosuosikit ja haastajat - ei viholliset toisilleen!

Viimeiset tunnit odotimme, ja odotimme kunnes aika oli kypsä viimeiseen täsmäiskuun. ”Nyt haetaan yksi laji listalle”, totesimme kun lähdimme Sapokasta muiden kilpailijoiden luota. Vähän muut ihmettelivät kun hymyilimme lähtiessämme.

Pyytämiseen meni aikaa puolitoista tuntia, mutta kyllä se kannatti, vaikka joidenkin mielestä olisimme voineet jättää törön hakematta.

Tämä oli naulanisku arkun kanteen, joka kruunasi kisaennätystä sivuavan tuloksen. Ei lisättävää, ensi vuonna lähdetään rikkomaan kisaennätystä uudella lajimäärällä.

Tavoitteemme oli tehdä kisaennätys ja nyt pääsimme sivuamaan sitä ja jos 10-lajin saantiaikoja vertaa niin me rikoimme sen :D Meillä 13:17 ja Team Teistillä 14:01.

Jesse ja Jerry muistelivat, että he ovat onnistuneet pyytämään enemmän lajeja kuin tuo 25. Onko ennätys sittenkin 27 lajia?

Kiitos kaikille kisaajille, upeaa oli kilpailla teitä vastaan. Toivottavasti ensi vuonna tulee kaikille yhtä lajirikas kilpailu ja pääsemme jokainen omaan tavoitteeseemme. Toivomme myös, että useampia joukkue Helsingistä osallistuu Kotkan tai Turun kilpailuun.

Molempien kisakaupunkien vedet tarjoavat haasteita, mutta on sielä pirun hienoja paikkoja fisustaa!

Kiitos myös järjestäjille. Maretariumin ja Skes ry:n väki hoiti hommat upeasti ja mm. liejutokon tunnistaminen keskellä yötä oli fantastista palvelua.

100% Onnistuminen Kotkasta, voidaanko epäilyt meidän pärjäämisestä lopettaa?
Kiitos tiimimme pääsponsorille Onkitukulle josta saaduilla syöteillä ja mäskeillä nopeutimme monen kalalajin pyyntiä ja mm. karpin kalastukseen käytetty kokonaisaika oli vain 10 min, väsytys kesti pari minuuttia ja välineiden viritys 10 min.

Lisäksi kiitos Opm:män Henrik Korkeamäelle joka järjesti meille näin huimat Prologicin karpin kalastus-setit, haavit ja vapautusmatot.

Olemme onnistuneet nyt valloittamaan Helsingin, Turun ja Kotkan Kalamaratonien ykköspaikan, harmittavasti Joensuu jäi nuljusta vajaaksi. Toivottavasti esimerkkiämme seuraa muutkin Helsingissä kisaavat joukkueet ja he lähtevät kokemaan Turun sekä Kotkan kilpailuihin.

Kotkan Kalamaraton lopputulokset vuonna 2016


Saamamme kalalajit: Ahven, Hauki, Lahna, Salakka, Sorva, Särki, Suutari, Kolmipiikki, Kymmenpiikki, Mutu, Kiiski, Pasuri, Vimpa, Turpa, Ruutana, Kirjolohi, Silakka, Karppi, Piikkimonni, Mustatäplätokko, Hietatokko, Kivennuoliainen, Kivisimppu, Liejutokko ja Törö

17.5.2016

Ensimmäistä kertaa Kotkan Kalamaratonissa - Treenit 4.-21.5.2016

Tänään se alkaa, Kalamaraton treenit Kotkassa. Kilpailuun on aikaa 17 päivää ja Helsingin kilpailuun 24 päivää. Huima kuukausi edessä, pitki valvottuja öitä ja upeita kokemuksia kalastuksen parissa kera parhaiden ystävien.

- 4.5. klo 8:03

Treenireissu 1 - 4.5.2016

Piikkimonnin kalastus on mato-ongella helppoa myös Kotkasta.
Nyt paukku piikkimonni ennätykset

Tavoite: Löytää peruspaikkoja yölajeille sekä keksiä piikkimonnin piilopaikat

Treenireissu alkoi Markuksen ja Mikon osalta jo päivällä ja minun ja Timin osalta vasta työpäivän jälkeen. Saavuttuamme Kotkaan lähdimme koko tiimin osalta etsimään netistä löytyneen kuvan perusteella mustatäplätokon esiintymispaikkoja.

Seuraavaksi suuntasimme potentiaalisille lirkkirannoille joista oli tavoitteena löytää yöllisiä lajeja sekä paikkoja jotka ovat helposti tavoitettavissa. Ensimmäisen pysähdyspaikan rannassa oli sadoittain kymmenpiikkejä, heti mutkan takaa löytyi kivisimput, mudut sekä kivennuoliaiset. Ei paha, tämä mesta pääsi kartalle talteen.

Uusi paikka Google Mapsista ja matka jatkui. Nyt löytyi listalle samat kuin edellisessä, mutta lisänä hietatokko.

Kolmas pysähdyt ja samalla viimeinen ei tuonut uusia lajeja, mutta edellisistä vain hietatokko uupui tältä rannalta.

Lajilistalle nousi ensimmäisissä yötreeneissä piikkimonni, kivisimppu, kivennuoliainen, hietatokko, mutu, kymmenpiikki, kolmipiikki, ahven, lahna, särki, pasuri sekä särki. Selvästi yleisimpinä lajeina kivennuoliainen, mudut sekä kivisimppu. Hietatokkoja saimme hieman jopa etsiä, mutta lopulta löysimme nekin.

Nyt odotellaan seuraavaa reissua, että vedet lämpenee lisää ja pääsemme etsimään harvinaisempia onkilajeja.

Treenireissu 2 valmistelut - 10. - 12.5.2016

Särki - treenit tuottaa tulosta
Tavoite: Löytää ruutanapaikka sekä lisää peruspaikkoja yölajeille sekä tutustua eri tyyppisiin rantoihin.

- 10.5. istun jälleen koneella tuijottelen ilmakuvia huomisesta taistelutantereesta. Tavoitteena on etsiä uusi paikkoja huomiselle treenireissulle. Polte kisaamaan pääsystä on kova, kisaviikolla on kaksi päivää varattu vain treenaamiselle ja lähdemme Kotkaan kolmen hengen voimin, Mikko saapuu perjantaina töiden jälkeen vahvuuteen.

Historiallinen reissu edessä, ensimmäistä kertaa ei Helsingissä käytävässä kisassa meillä on koko tiimi mukana. Jesh. Muutos on vain se, että Mikon paikan kisaajissa ottaa Timi.

Huomenna lähdemme Timin kanssa etsimään muutamaa peruslajia jotka puuttuu listoilta ja tietysti niitä lirkkilajeja.

"Rantanuoliaisen esiintymiskartoitusta on kuitenkin tehnyt yks XXXXXX. Laitoin meilitse kyselyn saisko sitä raporttia. Katsotaan ehtiikö vastailemaan."
12.5. klo 6.00 treenireissu on takana ja yöllä on tullut nukuttua vain muutama hassu tunti. Nyt edessä on seminaari sähköpostimarkkinoinnista. Toivottavasti esiintyjät ovat innostavia eikä tule nukahdettua takapenkillä.

Treenit meni odotetusti. Ruutanapaikka toimi kuten piti. Mustatäplätokkopaikalla kuuntelimme radiosta Leijonien matsia ja katselimme samalla kun salakat napsi pinnasta hyönteisiä. Itse kohdelaji pysyi kivenkolossa emmekä saaneet havaintoa tokoista.

Päätettiin vaihtaa paikkaa. Rannalle päästiin helposti ja viritimmekin useamman vavan pyyntiin. Ahvenia ja särkiä nousi tasaisesti, mutta ei havaintoakaan tokoista.

Taisi olla Mikko Koivun tekemä 2-0 maalin aikana kun kahlailin rantaa ja kuuntelin samalla radiosta matsia. Löysin kohdan jossa näkyi pieni kaposempi kala. Jouduin hetken tätä kalaa yrittämään kunnes se nappasi ja nousi haaviini. JESH! Se on siinä.

Tämä on valitettava tieto, kyseisiä mamuja oli niin paljon ettei leviämistä pysty enään estämään ja kohta tämä laji on vallannut myös Kotkan rannat kauttaaltaan.

Ilta huipentui Timin löytämien pienten tokkojen haaviamiseen tunnistamista varten. JESH, JESH, JESH! Kolmen uuden lajin ilta!

Nyt voi vaan odottaa 19.5. alkavaa treenireissua! Kutinat historian ensimmäiseen Kotkan Kalamaratoniin ovat hyvät...


13.5. Onkijan Helsinki - Kalamaraton

Mykistävä - Paljastava - Elämäntapa - Vihastuttava - Ihastuttava

Kalamaratoniin kuuluu omalta osaltani tietojen kaivaminen tahoilta joilla tietoa on. Olen ollut yhteydessä moneen viralliseen tahoon ja pienistä tiedonmurusista saanut koottua lopullisen paikkatiedon.

Nyt leffan kutsuvierasnäytöksessä oli kutsuttu Lukesta Lauri Urho ja tottakai iskin häneen kiinni kysymään vinkkejä allikkosalakan esiintymisestä kotkan alueella.

Itse Siloneula Productionin tekemä dokumentti oli mykistävä upealla tavalla. Tämän upeuden lisäksi siinä poltettiin tyylipuhtaasti 31 eri kalalajin pyyntipaikat ja myös niiden tärkeimpien eli ratkaisulajien.

Jokainen kisaaja joka on liikkunut vähänkään noilla alueilla saa pelipaikat selville kuten minä, tätä helpottaa myös se että jokaisen lajin kohdalla on alue mainittuna joka rajaa kalastettavaa aluetta rajusti.

Leffa tulee muuttamaan Helsingin kisan luonnetta ja kärjestä tulee entistä tiukempi. Itse nappasin leffassa pari kuvaa ja mm. meidän tiimille vaikeasta kuhasta sain paikkatiedot, jotka oli lopulta vain sinetti trailerista saaduille kolmiomittaksen avulla selvitetyille koordinaatteille.

Kaikkien Kalamaratoniin osallistuvien tai sitä harkitsevien pitäisi nähdä tuo ja suosittelen sen katsomaan kun tulee yleiseen levitykseen. Tunnustan, ensimmäisien 10 minuutin aikana kyynel vierähti poskipäälle kun muistelin niitä upeita hetkiä joita tämä kilpailu on minulle antanut upeiden ihmisten ja uusien ystävien lisäksi.

Sain kuulla jälkikäteen, että kuvaamiseni leffan aikana oli pistetty merkille ja siitä ei hirveästi tykätty. Todennäköisesti saan paskaa niskaan myös tästä blogitekstistä, mutta show what. Show must go on!

Tutustu tästä Onkijan Helsinki - Kalamaraton dokumenttiin.

Leffan jälkeen hienointa antia oli se, että Jesse Rantanen joka on voittanut Kotkan kisan ties kuinka monta kertaa sanoi jotakuinkin näin;
"Täytyy varmaan lähteä treenaamaan kun nyt on varteenotettava vastustaja mukana."
Lajilistamme ennen lopullisia treenejä näyttää tältä: Ahven, kiiski, salakka, särki, lahna, pasuri, salakka, hauki, mutu, ruutana, piikkimonni, hietatokko, liejutokko, mustatäplätokko, kymmenpiikki, kolmipiikki, sorva ja kivennuoliainen. [18-lajia]

Listalta puuttuvat, mutta paikat/esiintymisalueet selvillä: Vimpa, turpa, karppi, kuha, kirjolohi, törö, silakka, säyne, rantanuoliainen, toutain, mustatokko, hopearuutana ja kivinilkka. [13-lajia]

Listalla, mutta paikat uupuu: Allikkosalakka, made [2-lajia]

Tilanne on kohtuu hyvä kun monelle ei listalle olevalle lajille on paikat tiedossa, mutta niiden tarkistaminen tapahtuu vasta viimeisillä treenipäivillä. Voisiko kisaennätys vuodelta 2012 olla vaarassa? Ennätystä pitää hallussaan Team Teisti joka onnistui pyytämään 25 eri kalalajia.

14-19.5 Olotilan parantelua

Lauantaina iski hirveä kurkkukipu joka paheni sunnuntain aikana. Maanantaina kävin lekurissa ja sinnittelin kuitenkin töissä. Tiistai aamuna olotila oli niin heikko, että päätin jäädä kotiin ja sain sairaslomalapun mailitse tilattua. Nyt on pari päivää aikaa parannella itseään kisakuntoon, että jaksaa kalastaa täysillä neljä päivää.

19.-21.5 Viimeiset kaksi päivää ennen kilpailua

Marilla oli pokassa pitämistä meidän seurassa.

Tavoita: Pitää hauskaa ystävien kanssa ja etsiä peruslajien onkipaikkoja.

Ensimmäinen treenipäivä alkoi Yle Kotkan Mari Pekkasen haastettelulla Sapokan vesipuistossa. Lue ja kuuntele haastattelumme tästä.

Toisen päivän treeneistä ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Saimme vimman, näimme kuinka turpia pyydetään, ongin kärpäsentoukalla hauen ja löysimme jotain mitä kisassa ei ole vielä ikinä saatu.

Treenieväät on meillä kunnossa - kiitos Mikon.

Lopulta myös Mikko saapui Kotkaan ja pääsimme grillailemaan Katariinan meripuistoon. Menusta löytyi jälleen huikeat ribsit, lisäksi oli eri makuisia grillimakkaroita se jotain paholaisen pihvejä.

Yötreenit jätimme tekemättä koska halusimme päästä hyvissä ajoin nukkumaan. Perjantain lopputuloksena menetin myös ääneni.

Lauantai aamu meni välineitä viritellessä ja kisan etenemistä miettiessä...

Näin vähän valmistauduimme kilpailuun, kaksi iltakeikkaa ja kaksi kokonaista päivää.








1.5.2016

Turun Kalamaraton 2016 - haastavin kilpailu ikinä!

Taas mennään ties kuinka monennen kerran! 

Torstai aamuna kello näyttäessä viisi kuuntelen olohuoneen sohvalla mitä ihmettä tyttäreni ja vaimoni höpöttää yläkerrassa. Vain hetki tästä ja huomaan kun kaksi elämäni tärkeintä naista kutittaa minua ja antaa megahaleja.

Noin neljä tuntia ja Markus tulee hakemaan minut sekä kalakamat ja lähdemme kohti Turkua. Turkua jota pidetään Suomen perseenreikänä ja jonka ainut hyvä puoli on moottoritie jota pitkin pääsee nopeasti mahdollisimman kauas. On kaupungissa paljon hyvääkin, kunhan pysyy tarpeeksi kaukana Hirvensalosta.

Kilpailun ollessa edellisvuonna toukokuussa, löysimme lajeja yhteensä 24 ja olimme voitossa kiinni toistamiseen. Hauen saamisella lajilistalle olisimme pokanneet voiton kotiin.

Kilpakumppani Mikael Jaakkola kirjoitti blogiinsa pohdinnan mahdollisista saaliskaloista. Lue pohdinta tästä.

” Summa summarum: kisan tuloksia on erittäin vaikea veikata, edes kymmenen ensimmäisen lajin osalta. Luultavimmin niitä joutuu kaivelemaan paljon pidempään kuin aiemmin ja lajimäärä jää vähäisemmäksi. Mutta keväällä on vielä muutama päivä aikaa petrata, samoin onkijoilla. Ja, kyllä viiteentoista lajiin on pakko uskoa, voittajan osalta.”

Edellä mainitun lainauksen takia lähdemme treeneihin jo torstaina. Katsotaan mitä kahden päivän aikana saamme aikaiseksi.

Treenipäivä 1 - Tavoite: Tutkia uusia paikkoja, etsiä uusia lajeja ja hioa välineistö kisakuntoon


Hypoteesi 1 – Särkikalat ovat kutemassa mereen laskevissa puroissa.

Lajeina esimerkiksi seipin tai kuoreen voisi tavoittaa pienestä purosta. Etsimme tällaisen puron ja lopputuloksena kahden tunnin onkimisen jälkeen saimme siitä ainoasta montusta yhden särjen.

Totuus – Kutunousu ei ole alkanut tässä purossa.

Hypoteesi 2 – Turvat löydät syvemmiltä alueilta, mutta samasta paikasta kuin kesällä


Totuus – Vtut löytyy. Ongitulta alueelta ei löytynyt kalaakaan.

Onnistumisiin voi laskea sorvan, hauen, kivinilkan sekä kolmipiikin löytymisen. Kilpailua varten tärkein treenipäivä on edessä. Kello raksuttaa hieman yli seiskaa ja olemme valmiit liikkeelle lähtöön.

Loppuun totuus treenipäivän onnistumisista: Lirkkilajeista näimme vain kivisimpun, kolmipiikin, mustatäplätokon sekä kivinilkan




Treenipäivä 2- Hypoteesi – Kalat ovat matkalla kutupaikoille


Helsingissä Vanhankaupunginkoskella on Sakke Yrjölä kalastanut viimeisen viikon seipiä sekä vimpoja. Turussa joet huutaa tyhjyyttään eikä kaloja nouse tunnistettavaksi vaikka kuinka yrittää.

Tavoite: Käydä läpi vanhat paikat ja miettiä uusia jippoja tuttujen kalalajien päänmenoksi. Toivottavasti tämän historian viimeinen kerta kun näin viileiden vesien aikaan järjestetään Kalamaraton.

Totuus – vaikeaa, vaikeampaa mahdotonta, mutta ei saa luovuttaa!

Loppuun totuus treenipäivän onnistumisesti: Kuore, säyne ja pasuri samoilta jalansijoilta. Sorva, ahven, salakka ja särki samasta paikasta. Kymmenpiikki ja allikkosalakka olivat myös otillaan. Uutena paikkana löysimme täsmämestan salakalle.

Kiitos Aleksi, nämä pääsivät yhteisiin varusteisiimme!


Kesken päivän nettituttavuus Aleksi toi meille Halistenkoskelle perhoja koska omamme jäivät Helsinkiin.

Kalamaraton enemmän kuin kilpailu

Ihmiset ja uudet kalakaverit ovat osallistumisen yksi tärkeimmistä syistä kohdallani.
Niko tuli moikkaamaan perjantaina meitä majapaikkaamme tuoden mukanaan muutaman tölkin Aura -olutta. Siinä rupateltiin ja yritettiin vuoron perään ristikuulustelussa saada selville toisen kalapaikkoja ja taktiikkoja.

Kaikki totesimme, että vaikea kilpailu on edessä ja lajimäärä jää voittajille varmaan 15-18 lajin välimaastoon. Itse ajattelin vielä perjantaina voittoon riittävän 15 lajia.

Lopulta Mikko saapui majapaikkaamme ja pääsimme lähtemään uudestaan treeneihin.

Kilpailupäivä 1 - sataa, sataa, sataa, sataa ja ropisee sekä kolisee rakeita



Aamu valkeni sumuisena. Lämpöä ei luvattu montaa astetta ja sateen uhka leijui jatkuvasti päällä. Tästä huolimatta hieman kello yhtätoista oli Halistenkosken rinteellä olevalle Myllärintalolle kokoontunut iso joukko tuttuja.

Yksi monista Kalamaratonin hienouksista ovat uudet ja vanhat kilpatoverit. Vaikka näemme osan kanssa vain kerran vuodessa tuntuu se silti kuin olisimme tunteneet toisemme koko ikämme. Puheenaiheina tietysti kalastus ja edessä siintävä kilpailu.

Skes ry:n Jukka Halonen kertoo Ässä -säännöstä ennen starttia
Ennen kilpailua kävi selville, että 10-lajin tunnistusaika väheni lajimäärän osalta kolmella eli 7-lajia määräsi ajan tämä saisi alkuun sen tutun kiireen tunnun. Lähtötilanne lajimäärän osalta oli, että vaikea kisa on luvassa ja mm. peruslajeja joutuu etsimään urakalla.

Klo 12, lähdin juoksemaan kohti vesilaitoksen parkkipaikkaa. Syke nousi joka askeleella ja tiesin, että nyt mennään lujaa seuraava vuorokausi. Nousin autoon ja nappasin vähän matkan päästä bussipysäkiltä Markuksen ja Mikon kyytiin.

Iron Maidenin Trooper soimaan ja kohti ensimmäisiä lajeja. Allikkosalakka ja kymmenpiikki ylhäällä ja kohti seuraavaa etappia pasuri, ahven, särki, sorva ja seiskana vihdoinkin kuore. Nyt on lista täynnä ja pääsemme katsomaan tunnistusaikamme.

Aikamme oli lopulta 14:19, Sole BB:n aikaa 13:19 vastaan oli turha taistella.

Nyt pitäisi saada enemmän lajeja tai ässälaji jolla menisimme tasatilanteessa ohi.

Kuittailu Nikolta oli näköjään tullut facebookissakin :D Tämän tiimin ja myös LB Barbatulan nopea 7-lajin aika osoitti, että he olivat löytäneet treeneissään hyvät peruslajipaikat jotka meiltä oli ihan hukassa läheltä
kisakeskusta.

Ässä on laji jota vain yksi joukkue saa kilpailun aikana. Ässiä voi kilpailussa olla useita ja tasatilanteessa jos ässiä on molemmilla joukkueilla sama määrä, määrää sijoituksen tunnistusaika.

Sataa räntää ja rakeita... ja on helkutin hauskaa :D


Hetken heittelimme Halistenkoskella ja yritimme tavoittaa kirreä, kunnes raekuuro keskeytti kalastuksemme. Päätimme tässä välissä normaalista poiketen ottaa aikaa itsellemme ja mennä syömään läheltä löytyvään pitseriaan.

Raekuuro kesti varmaan tunnin ja alla oleva kuva kertoo lopputuloksen. Sääliksi kävi Pyöräileviä Lahnoja jotka olivat pyörällä liikenteessä.

Tätä pelkäsin, onneksi pilkkikamoja ei tarvinnut mukana roudata


Kahden päivän treeneissä olimme peruslajeista löytänyt mm. salakalle täsmäpaikan. Vieressä hauet kutivat kiivaasti ja virrassa salakat kävivät pinnassa pyörähtelemässä.

Muutaman heiton kerkesin heittää haukea kun Markuksella oli jo salakka käsissä. Päätimme jatkaa kohti seuraavaa haukipaikkaa ja siitä kohti paria täsmälajia.

Mustatäplätokko ja kolmipiikki check! Saimme kuulla, että hopearuutanat ovat sittenkin syömätuulella ja kävimme ongella uudestaan yrittämässä. Vielä torstaina hopearuutanat pitivät suunsa kiinni, vaikka yritimme niitä mäskillä saada aktivoitua.

Nyt täsmäpisto lammelle ja piste ylös.

Ennen pimeää heittelimme haukea muutamassa eri kohdassa ja yritimme etsiä turpaa puroista. Tässä kuitenkaan emme onnistuneet ja lähdimme siirtymään kohti perinteistä lirkkipaikkaa Ruissaloa.

Ruissalossa riitti vilskettä
Ennen rantaan lähtöä teimme hieman Livian Lirkkijöiden jäsenien välineille huoltoa ja annoimme parit vinkit lirkintään. Mukavia äijiä ja ainakin Arttua puri Kalamaraton kärpänen todella kovaa.

Nämä uudet innokkaat Kalamaratonaristit ovat se lisä suola jonka kisa tuo vuosittain mukanaan. Uudet ihmiset ja kalakaverit joita yhdistää sama into osallistua tähän Suomen vaativimpaan kalastuskilpailuun.

Tänää on kulunut pari päivää kisasta ja olemme jo sopineet Artun tulevan katsomaan Helsinkiin Siloneula Productionin Kalamaraton leffan ja majoittumisen reissulla kotiimme. Leffan jälkeen menemme yhdessä tiimimme kanssa jollekin rannalle grillailemaan ja katsomaan mitä lajeja rannoilta löytyy.

Menimme Mikon kanssa toiselle rannalle, kun Markus meni muiden lirkkijöiden luokse. Aikani kuluksi nappailin mustatäplätokkoja pois kivien koloista ja niitä nousikin kymmenittäin. Muita lajeja ei näkynyt ja lopulta Markus ilmoitti puhelimitse, että kivinilkka oli ylhäällä. Siirryimme samalle rannalle ja aloitimme kivisimpun etsimisen. Näitä veijareita ei näkynyt treeneissä yhtäkään ja nyt ranta kuhisi niitä.

Lopulta Mikko nappasi simpun ja pääsimme tokkojahtiin. Hietatokot olivat torstaina yhtä kadoksissa kuin simput. Nyt rannat kuhisivat niitä, mitä oli tapahtunut muutamassa päivässä?
Isompi kaveri nousi helposti...

Hietatokko nousi hetkessä ylös ja pääsimme liejutokkoa jahtaamaan. Tässä kohtaa teimme aloittelijan virheen, jos sinulla on joku kala tarjottimella ota se ylös ja yritä loppuun asti. Liian helposti tuli luovutettua :(

Kellon lähestyessä kolmea huomasin kuinka vapani alkoi hiljalleen jäätyä. Yritimme samaa temppua kuin edellisvuonna nuljulle, mutta emme siinä onnistuneet. Totesin sitkeille joukkuetovereilleni, että lähden autoon nukkumaan. Vain hetkeä myöhemmin myös loppu tiimi saapui autoon ja lähdimme autolla rantaan nukkumaan hetkeksi.

Kilpailupäivä 2 - kohti kärkeä

Päivä 2 alkoi herätyskellon pirahdukseen… Kello löi kuusi, aurinko jatkoi nousemistaan ylemmäs ja lähdimme samalla liikenteeseen. Olimme saaneet vinkit potentiaalisesta säynepaikasta ja tätä lähdimme testaamaan.

Menimme Mikon kanssa edeltä kun Markus tuli perässä onkeaan laahaten. ”Jätkät hei, lähdetään”. Siinä ei kauan nokka tuhissut kun tämä pieni suomuinen särkikala oli lajilistalle noussut.

Matka kohti kärkeä lähti hyvin käyntiin. Neljäsosa kilpailua vielä jäljellä ja lajilistalta puuttui mm. siika, turpa, kiiski ja hauki. Neljä lajia joiden avulla olisimme nousemassa sijoituksissa korkeammalle.

Matkalla siikaongelle Ruissaloon kokeilimme parista kohtaa haukea, saamatta kuitenkaan tärppiäkään.

Siikaongelle päästyämme huomasimme kuinka tämä turun seudun parhaimpiin laskettava niemenkärki oli vapoja täynnä ja lisää näytti kalamiehiä saapuvan pitkin aamua.

Virittelimme vavat pyyntiin ja rupesimme juttelemaan KalaPelen Pekan kanssa sekä Kapteeni Koukun jäsenen Petrin kanssa. Rupattelimme kalapaikoista ja saimme vinkin paikasta jonka tunnistin ja päätimme siian jälkeen koukata sitä kokeilemaan.

Istuin nojaamaan kiveä vasten, kun huomasin sivusilmällä Mikon vavankärjen tärisevän. ”Mikko, sun vavassa on kala”. Kuten perinteisesti ei tämänkään kalan kohdalla kaikki mennyt kuin Strömsössä.

Tämä haavinvarsi sanoi riksraks ja poks. Päivän naurut saatu :D

Siika listalle, aikaa jäljellä vajaat neljä tuntia. Nyt kohti vinkattua turpapaikkaa. Paikka löytyi nopeasti ja tallentui samalla Google my maps kartalle nimeltä Turun Kalamaraton.

Erittäin näppärä vinkki jokaiselle. Luo google tunnus ja tee oma piilotettu kartta. Jos käytössäsi on androit laita saat siihen omat karttasi näkyviin google mapsiin. Tämä nopeuttaa vieraassa kaupungissa navigointia kun kaikki paikat löytyvät kartalta valmiiksi.

Mikko löysi nopeasti kohdan, josta nousi särkiä ja Markus siirtyi myös hänen viereen onkimaan. Itse menin tuikkien perässä alemmalle suvannolle.

Turpa tuli

Kun suvanto näytti tyhjältä eikä tuikkien aiheuttajatkaan halunneet napata koukkuun siirryin Markuksen viereen miettimään loppukisaa. Ensimmäinen kala jonka Markus nosti tästä kohtaa ja samalla ainoa oli tavoitelaji, eli turpa. 17 lajia kasassa, kärki on otettu kiinni muutamassa tunnissa.

Kaksi tuntia aikaa jäljellä.

Loppukilpailu meni jännätessä onnistuuko Pyöräilevät Lahnat nappaamaan voittonsa ja seurasimmekin porukan taistelua ison kalan kanssa Halistenkosken loppuliussa. Lue heidän blogista mikä laji sieltä nousi.

Lopputulos ja yhteenveto reissusta


Turun Kalamaraton 2016 voittaja kolmikko, hienon kisan veditte!

Kisa oli huima kaikilla tavoin. Viileä vesi ja viileät kelit unohtui, kun tunnelma oli lämmin ja Kalamaraton -henki läsnä. Voittajat ansaitsivat voittonsa, mutta haluan nostaa heidän sijaan kaksi tiimiä tekstiini.

Ensimmäinen on erityisryhmä jotka saalistivat Angry Birds -ongilla ja pulppakohoilla vain yhden särjen. Tämä tiimi teki lähtemättömän vaikutuksen ja ansaitsee hatun noston. Upeita Kalamiehiä jotka toivottavasti näemme vuoden 2017 kilpailussa jälleen lähtöviivalla.

Olemme tiimimme toimesta keränneet heille upean kalastuspaketin jossa on mm. uudet Patriot Fireball virvelisetit, uudet matkaonget, onkihaavi, onkilaitteita, Urpoerämies Productionin dvd sekä paljon muuta. Toivottavasti tämä innostaa tätä erityisryhmää osallistumaan toistekin Kalamaratoniin.

Kiitämme sponsoreitamme Onkitukku.fi ja OPM International Oy:n sekä Kalastustukku.fi, Urpoerämies Production sekä työpaikkaani Hong Kongia lahjoituksista.

Tässä heidän äitinsä terveisin kaikille kisaajille: ”Hei, joudumme menemään suoraan kotiin, sillä isomman pojan jalat särkevät niin kovin. Hän on kasvanut 30 senttiä viimeisen puolentoista vuoden aikana, joten tämä on tuttua. Haluaisin kiittää teitä kaikkia kovasti lämpimästä vastaanotosta, neuvoista ja vinkistä. Pojat eivät ole varmaan koskaan puhuneet vieraille ihmisille niin paljon kuin eilen.
Kisa oli meille todella mukava, vaikka kalaa ei tullutkaan. Olemme varmaan mukana ensi vuonnakin, jos vain pääsemme. Hyvää kevään jatkoa ja kireitä siimoja teille kaikille.”



Lyhyesti ja ytimekkäästi. Autetaan jos apua pyydetään ja toivotetaan kaikki avosydämin mukaan kasvavaan Kalamaraton perheeseemme! Ei anneta minkään ulkoisen tai sisäisen seikan estää osallistumista Suomen hienoimpaan kalastuskilpailuun jota ainakin itse rakastan yli kaiken ja todennäköisesti myös sinäkin ;)

Toinen tiimi on Pyöräilevät Lahnat. Nämä neljä nuorta kaveria vetivät kisan läpi pyörällä, ollen loppusijoituksissa huimasti toisia. Tämän tiimin suoritukselle kaikki kovimmatkin kilpailijat ympäri Suomen nostavat hattua. Ajaa pyörällä kelistä välittämättä ja yöpyä taivasalla jatkaen aamulla jälleen pyörällä matkaa.

Voittaja tiimi LB Barbatula lahjoitti oman palkintolahjakortin Facebookissa kommentoiden;
Jani Hakkarainen Jos polkee toistasataa kilometriä fillarilla räntä-, rae- ja ties missä sateessa ja pääsee samaan tulokseen kuin autoilla hurrutelleet kärkijoukkueet, niin on todellakin palkintonsa ansainnut. Jesse, Jari ja mä onnitellaan vielä kisan kovimpia sissejä!
Jesse Rantanen Joo kyllä toi päätös oli aika helppo tehdä, ootte te hurjia ukkoja 👍 mä uskon että te tuutte nostamaan turun maratonin vielä aivan uudelle tasolle. Onnittelut koko jengille
Jari Käpylä Pojat on kyllä palkinnon ansainneet. Onnittelut huimasta suorituksesta vielä kerran!
Osoittakoot kaksi edellistä pätkää sen kuinka Kalamaraton on enemmän kuin kilpailu, se on elämäntapa. Iso hatun nosto edellämainituille kolmelle Kalamaratonaristille, erityisryhmälle ja pyörällä kulkeville taistelijoille!


Species Fishing Team kiittää kaikkia osallistujia sekä järjestäjiä, vuoden päästä tavataan jälleen Turussa ja ollaan kaikki yhden kilpailun kokemuksia rikkaampia kalavesien osalta.

Kotkan kilpailu siintää jo edessä...

Lopullinen lajilistamme Turun Kalamaratonissa vuonna 2016


Allikkosalakka | Ahven | Kymmenpiikki | Sorva | Pasuri | Särki | Kuore | Salakka | Mustatäplätokko | Kolmipiikki | Hopearuutana | Kivinilkka | Kivisimppu | Hietatokko | Säyne | Siika | Turpa

Suositut tekstit