30.6.2016

30-31.6. 2016 Hyttyshelveteissä kalastamista

Raudut viihtyvät korkealla olevissa tunturijärvissä ja lammissa.
Unten ja unelmien rautujärvi

Aamulla herätessäni tiesin, että nyt on uuden elämänpisteen pyydystäminen lähempänä kuin koskaan. Olimme löytäneet telttapaikan läheltä kalakaverini Tepon kertomaa rautupaikkaa. Niin uskomattomalta kuin se vielä eilen tuntui on uuden elämänpisteen saaminen nyt mahdollista.

Katsoin kartasta etäisyyden ja kävelymatkaa olisi noin 2,5-3 kilometriä. Tämä matka voisi onnistua myös Olivialta ja lähdimmekin aamupalan jälkeen matkaan. Seurasimme paikallisten tekemää tietä jota pitkin pääsisimme suoraan kalastuskohteeksi valikoituneelle järvelle.

Rautu ei voinut vastustaa Beten Lotto lippaa.
Elämänpisteselfie
"Isi, ota mut reppuselkään... Isi, kanna mua olkapäillää... Iskä, mä en kävele senttiäkään..."

Näitä kommentteja kuului tasaisin välein tyttäreni suusta. Voi prkl, tähänkö tämä elämänpistejahti tulisi kariutumaan...

Lopulta vaimoni Tanja sanoi "mene sitä edeltä, me tullaan perästä". Tämä antoi uskoa jahtiin. Nostin tahtia ja jätin perheeni taakseni.

Lopulta kummun takaa näkui vettä. Piirsin polulle nuolet osoittamaan poikkeamani polulta. Laskeuduin rinnetta ja huomasin kuinka pienen lahdukan keskellä tuikkasi kala.

Täysin tyyni pinta rikkoutui ja mieleeni siinsi ajatus; Olisiko nyt on minun raudun pyyntini tähtihetki?

Saavuin lopulta lammen rannalle ja tervetuliaiseksi sain kahden kalan tuikit. Istuin hetken ja otin hörpyn juomapullosta. Uistinpakkini uumenista löytyi pieni punamusta Bete-Lotto lippa. Tällä se onnistuu ja tähän uskon.

Ensimmäinen heitto suuntautuu suoraan kohti viimeisintä tuikkia. Näen pitkältä kuinka hopea lippa pyörii kirkkaassa vedessä vasten tummaa pohjaa. Kelaan hilkaa kun huomaan lippaa lähestyvät pinnan rikkovat vanat. Nyt ovat huomioineet ohi kiitäneen lipan ja tavoittelevat sitä kilpaa.
Elämänpiste rautu, pieni ja kaunis!

Tärppi! Jokainen kalastaja odottaa tätä tunnetta, niitä ensimmäisiä hetkiä kun vavan kärki tärähtelee kalan potkujen voimasta. Kelaan kalaa lähemmäksi ja huomaan nostaessani onnistuneeni tavoitteessani. Kala ei ole suuri, mutta minulle se on uusi elämänpiste.

Huudan sisälläni iloissani onnistumisesta.

"Isi", kuuluu kukkulan laelta. Tyttäreni juoksee luokseni ja haluaa heitellä virvelillä. Annan vavan hänelle ja saan vierestä seurata kuinka oppini alkaa menemään perille. Samalla myös vaimoni saapuu rannalle ja päätämme tehdä nuotion grillataksemme makkarat.

Onneksi on into kalastukseen periytynyt myös tyttärelle
Seurasin grillailessa kuinka sitkeästi tyttäreni yritti saada uutta elämänpistettä raudusta. Sitkeydestä ei tyttöä voi syyttää, parhaansa yritti vaikka välillä lippaa revittiin puusta tai ruohoista irti.

Lounastauon jälkeen palasimme teltalle, niputimme kamat ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti Saulin mökkiä.

Matkalla poikkesimme kahvilla Gielajohkan leiripaikan kahvilassa ja totesimme alueen potentiaaliseksi majapaikaksi tulevien vuosien retkille.

Kohti hyttyshelvettiä - tuikkeja ja tärppejä

Nappasimme Inarista mökkieväät ja lähdimme ajamaan kohti Kapsajoen varrelta löytyvää mökkiä. Kalapaikkana Kapsajoki on mielenkiintoinen, mahdollisuus on harjuksien lisäksi myös taimeniin.

Omat saaliini ovat olleet vain haukia sekä yksi alamittainen taimen.


Kaunis täpläkylkiä, ei pistekala!
Saulin mökki sijaitsee vain kivenheiton päästä joesta. Huonoina puolina on todella suuret hyttysmäärät ja jatkuva sähkön puute. Todellinen eräkämppä!

Majoituimme mökille ja päätin lähteä harjoittelemaan hyvin alkaneita perhokalastuskokemuksia joelle.

Kävelin mökistä alavirtaan löytyvälle suvannolle kun huomaan virran reunassa tuikin. Ajattelin Tenojoen tavoin kokeilla pintaperhoa. Heitän perhon hieman tuikin yläpuolelle ja annan laskeutua, tärppi! Kala jää samantien kiinni ja kelaan pienen harjuksen ylös.

Samasta kohtaa saan myös reissun ensimmäisen taimenen joka on valitettavasti selvästi alamittainen. Taimenen alamitta Kapsajoella on 50cm, jesh!

Valitettavasti tälläkin joella paikalliset onkii taimenia tammukkoina pannulle. BUU!!!!
Alueen kalastus-säännöt löydät Levin sivuilta.

Näihin tunnelmiin päättyi kalastaminen Kapsajoella.

Lopulta seuraavat tunnit meni pieniä harjuksia ylös napsien. Ei tämä perhokalastus nyt niin perseestä olekaan :D

Päätimme illalla, että Saulin mökin hyttyshelvetti saa jäädä taakse ja painamme huomenna kohti Kilpisjärveä ja katsomme sieltä myös majapaikan...

29.6.2016

29.6.2016 Kohti ääretöntä ja sen yli – Nordkapin valloitus

Pirteänä kohti Nordkappia

Aamulla kun heräsimme Tenon kuohujen kohinaan, olin ylpeä itsestäni, olin saanut lajipisteeksi nro 36 harjuksen yhdestä Suomen mahtavimmista joista ja vielä perholla.

Ajatus ajaen saavutettavasti Euroopan mantereen pohjoisimman pisteen valloittamisesta kuulosti hienolta ajatukselta matka suunnitelmaa tehdessä. Suunnitelmassa oli myös, että ajaisimme Norjan rannikkoa takaisin kohti rakasta kotimaata ja siellä sijaitsevaa Kilpisjärveä.

Koitti tiistai aamu, kasasimme teltan ja muut rojut autoon ja lähdimme hiljalleen ajamaan kohti tuntematonta. Norja, tuo kalalle tuoksuvien pikkukaupunkien luvattu maa jossa yleiset nopeusrajoitukset ovat samat kuin meillä. Perinteisten nopeuksien lisäksi on ihana 90km/h, joka sopii kapeille teille erinomaisesti.

Taustalla pohjoisin euroopan mantereen piste


Nordkapp (71°10'21"N ja 25°47'40"E) on saavutettavuutensa puolesta suositumpi nähtävyys kuin oikea pohjoisin piste Knivskjellodden (71°11′08″ N) joka näkyy hienosti myös Nordkapista.

Näillä lähtötiedoilla olimme liikenteessä. Tiesimme, että tie Karigasniemeltä vie Lakselvan kautta kohti merta ja matkaa sinne kertyisi vajaat 300km, ajallisesti reilut neljä tuntia. Ei siis paha rasti, kävisimme katsomassa tämän paikan ja suuntaisimme Altaan yöksi.



Ajatus rannikon kautta ajamisesta Kilpisjärvelle kuulosti todella hienolta. Maisemia, vuonoja ja pieniä kyliä. Majoittuminen mökeissä tai teltassa leirintäalueilla. Muutama päivä vierailla mailla ennen paluuta kotimaahan.

Ensimmäisen kerran rakastuin maisemiin, kun näin kaukana horisontissa siintäviä vuoria ja niiden lumiset huiput. Saavuimme meren rantaan ja tie kapeni entisestään. Ajoittain näkyi merkkejä joissa, ilmoitettiin tien leveydeksi kapeimmillaan 4,5m. Maisemat olivat upeat, vuono jossa rannoissa näkyi vuoroveden vaikutus ja taustalla siinsi korkea vuorijono.

Tie kapeni, vuoret kasvoivat silmissä korkeammaksi mitä pidemmälle ajoimme. Tunneleista tippui vettä kattoon ja pisin niistä oli vajaat 7 km pitkä ja kulki meren alta.
Honningsvåg on tyypillinen Norjalainen satamakaupunki


Lopulta saavuimme Honningsvågin satamakaupunkiin. Pieni kaupunki suurten vuonojen välissä oli juuri sellainen millaiseksi olin kuvitellut. Kala haisi, pieniä pari kerroksia eri värisiä taloja pitkin vuoren rinnettä ja venesatamia ympäri lahtea.

Kävimme tutustumassa kaupunkiin ja ostimme muutaman matkamuiston ennen matkan jatkamista. Aiemmin Nordkappiin johtavien tunneleiden käytöstä on pitänyt maksaa tietulli, nyt kun tunneleiden kustannukset on tulleilla kuitattu ei tulleja enää peritä.



Lopulta päästiin pois rantaa seuraavalta pieneltä tieltä ja alkoi kipuaminen kohti määränpäätä. Ensimmäisen vuoren rinteen reunalla kulkevan tien kohdalla tunsin, nyt olen rakastunut. Tie oli jotain käsittämätöntä, mutkia keskellä mäkeä, toisella puolella jyrkkä kallioseinämä ja toisella pudotus alas. Pudotuksen estäisi vain pieni betonivalli, jos sattuisin tekemään ajovirheen.

Nyt tiedän, että tuonne on pakko päästä uudestaan. Tie ja matka ovat kokemus itsessään ja tuo toisen maailmanlaidalla seisominen on jotain ainutlaatuista.

Paikasta voisin kirjoittaa vaikka mitä, mutta suosittelen kokemaan tämän paikan itse. On jotenkin pysäyttävä mesta.

Upea paikka, taustalla solisee kristallinkirkas puro

Palasimme sateiseen Suomeen ja etsimme majapaikkaa. Lopulta löysimme itsemme telttailemasta Kevon kansallispuiston vaellusreitin alkupäästä. Tämä sattuma mahdollisti jotain hienoa…

28.6.2016

28.6.2016 Elämäni kala ja maisemat

Näitä maisemi katsellessa on kiva herätä
Aamukahvia juodessani istuin Muddusjärven rannalla ja katsoin kuinka pienet harjukset pomppivat tyynen järven pinnalla napsien hyönteisiä pinnalta.

Matka suunnitelmissamme oli valloittaa jäämeri ja käydä keräämässä simpukoita meidän pienelle tutkijallemme. Lähdimme ajamaan kohti Utsjokea ja katsomaan pitikö työkaverini puheet upeasta tiestä ja maisemista paikkansa.

Ajelimme pitkin Utsjokea kuvaillen maisemia ja nauttien niistä. Ensimmäisen pidemmän tauon pidimme Patonivalla, jossa heittelimme leipiä kivillä ja maistoimme joen vettä.
Patonivan pysähdyspaikan näkymät joenrannalta

Seuraava taukopaikka löytyi sattumalta. Pieni lähetyskahvila lähellä Utsjoen kirkonkylää joka sai meidät pysähtymään. Paikassa oli käsityömyymälä, josta vaimoni Tanja löysi työnalla olevaan neuleeseen upeat porunluu napit sekä jotain muuta pientä.

Itse kahvilaan astuessa valtasi hajuhermot upeiden tuoreiden vohveleiden tuoksu. Kuinka joku voisi vastustaa tätä herkkua?

Kahvilan pihalla kasvoi harvinainen Tunturikatkero. Tämä kukka avaa kukintonsa vain aurinkoisella kelillä. Onneksi meidän tuurilla aurinko paahtoi täydellä teholla. Kävipä tuuri. Jatkoimme matkaa kohti Utsjokea ja sieltä Nourgamia. Paikallisesta K-kaupasta nappasimme ylikypsää kylkeä ja jatkoimme matkaa kohti Norjaa. Ensimmäinen taukopaikk löytyi läheltä ja päätimme pitää ruokatauon.

Kävin katsomassa mitä puskien takaa löytyy ja löysin upean biitsin. Hienoa hiekkaa satoja metrejä suuntaansa. Kävin hakemassa perheeni myös biitsille ja lopulta kävelimme joen rantaan paljain varpain fiilistelle tätä hienoa löytöä.

Jatkoimme matkaa ja löysimme lopulta itsemme Varangin vuonon rannalta simpukoita keräämässä. Tanja ja Olivia löysivät upeita simpukoita pitkin rantaa sillä välin kun itse keskityin pienen joen valokuvaamiseen.

Palasimme takaisin Suomeen ajaen Tana Brun sillan kautta Norjan puolelta Utsjoelle.Karigasniemelle ajoimme Tenontietä, tämä pätkä on varmasti yksi Suomen maanteiden vaikuttavimmista.

Tenon toisella puolella näkyi paikoittain Norjan vuoristo
Ensimmäinen yö teltassa matkallamme ja myös tyttärellemme oli Camping Tenorinteen alueella. Mietin pitkään, että ottaisinko luvan joelle koska kalastaa saisi ainoastaan perholla. Kuitenkin veri veti vesille ja otin päiväksi luvan, luvan hinta 25€.



Campin Tenorinteen alueen kalapaikkoja

Perhokalastus on ollut minusta aina perseestä. Jotenkin siiman vispaaminen ilmassa ei sovi minun kalastuksekseni. Tämä ei siis millään pahalla, perhokalastajat ovat todella taitavia ja tunnen monia lajin taitajia.

Juttelin yhden perhokalastajan kanssa ja kyselin vinkkejä. ”Pupaa ja syvälle” oli hänen vinkki.

En tiennyt mikä siima minulla oli, perukkeena oli joku epämääräinen töistä napattu ja muutenkin kalastelin rannalta lenkkareissa. Kävin otollisen näköisiä miedompi virtaisia paikkoja läpi omien taitojeni sallimilla taidoilla saamatta tulosta.

Lopulta päätin luovuttaa ja myöntää tappioni. Tenon harjus oli vain unelma ja lajipistejahti saisi jäädä seuraaville päiville.

Kävellessäni huomasin vanhemman miehen nostavan perholla harjuksen. ”Miten minä saisin tuollaisen?” kysyin häneltä. Kahlaa tarpeeksi syvälle ja heitä tuohon virran reunaan. ”Odota tässä, haen saappaat ja tulen takaisin”.

Kävin nopeasti teltalla vaihtamassa saappaat jalkaan ja otin suunnan miehen luokse. ”Katsotaampa sinun perhoja” kuului ensimmäisenä. Aleksin tiimillemme antamista perhoista löytyi Klinkhammer joka fixattiin kelluntaaineella viimeiseen tikkiinsä. ”Kahlaa tuosta niin pitkälle kuin pääset” ja heitä virran reunaan. Tein kuten mies kertoi ja pääsin kahlaamaan saappaiden avulla yllättävän pitkälle.

Elämäni tärkein saalis ja lajipiste nro 36
Ensimmäinen heittoni jäi liian lyhyeksi ja sain kommentteja rannalta; ”Heitä pari metriä pidemmälle ja anna perhon kulkea virrassa ilman, että siima viistää sitä”. Heti toinen heitto meni pidemmälle ja seurasin perhoa katseellani, tärppi! PRKL, kämmäsin!

”Nosta vapa ylös ja pidä siima kireänä seuraavan kohdalla”. Uusi rullausheitto samaan kohtaan ja samantien perho hävisi, nyt kala jäi kiinni ja sain sen ohjattu rantaan asti. JES! Lajipiste nro 36 tälle vuodelle oli ylhäällä.

Kahlasin rannalle ja kättelin miehen. Kiitos Timo Laukkanen Kajaanista, toivottavasti näet tekstini ja kiitokseni tätäkin kautta. Toivon sinulle kireitä siimoja loppuelämäsi kaikille kalareissuille. Muistan tuon elämäni ensimmäisen perholla pyydystetyn harjuksen ikuisesti.

Näiden tunnelmien jälkimainingeissa istuin Frozen aurinkotuolissa juoden yhden kylmän oluen. Tässä on hyvä olla, tähän on hyvä päättää tämä päivä. Hieno hetki.


27.6.2016

27.6.2016 – Näköaloja ja pieniä kaloja


Yötön yö on kokemus mikä pistää pään sekaisin. Kalastin edellisenä iltana rannassa puoleen yöhön ja aurinko porotti edelleen kirkkaalta taivaalta.

Rovaniemen majoituspaikan Laura kertoi meille Sovintovaaran näköalapaikasta ja päätimme lähteä sinne. Ennen näköalapaikalle ajoa poikkesimme Ivaloon Otto -automaatille kun emme sellaista Inarista löytäneet.

Sovintovaaran huippu on 320m merenpinnan yläpuolella ja on toiseksi korkein huippu Inarinjärven Ukonjärven puoleisella rannalla. Korkeampi kohta on vain viisi metriä korkeampi kuin Sovintovaara ja sijaitsee. Jo itse huipulle ajo on upea kokemus, 20 asteen nousussa tuntuu, ettei auton renkaiden pito riitä. Kuitenkin hitaasti tasaisella kaasulla ajaen pääsimme ylös asti.

Paikka on netin mukaan sellainen, ettei sinne pääse asuntoautolla. Kuitenkin parkkipaikalla ensimmäisenä vastassamme oli juuri asuntoauto :D



Huipulla sijaitsee upea näköalakahvila, jonka pihapiirissä on Inarinjärven asukkaiden historiasta kertova näyttely. Tervetulotoivotuksen antaa vanha ilmatorjunta tykki sekä ruosteinen kaiken nähnyt panssarivaunu.

Kahvilanpitäjä toivotti tervetulleiksi ja otti alueella vierailusta 6€ maksun. Alue on kokonaisuudessaan museo aluetta. Muistakaa se, että 6 € on alueen pitäjälle iso raha ja siitä hän saa osittain elantonsa. Perheemme suosittelee, kahvi oli hyvää ja pullat tuoreita ja kaiken kruunaa huima maisema. Kiitos vinkistä Laura.

Näköalatasanteella tarjosin valokuvausapua ulkomaalaiselle isälle ja hänen pojalleen, hän otti meistä vastapalvelukseksi meistä perhepotretin.

Salosen perhe Sovintovaaran huipulla.

Sovintovaaralta otimme suunnan Inarin retkeilyalueelle ja sieltä löytyvälle Tuulispääjärvelle. Järvelle kulkee hyvä kuntoinen polku, jos kenkävalintana on kumisaappaat. Me lähdimme perinteisesti lenkkareilla ja jouduimme pomppimaan kivillä muutamassa kohtaa.

Kieltotaulut on todella selkeitä Tuulispääjärvellä.

Tuulispääjärvi on yksi Metsähallituksen ylläpitämistä kalapaikoista ja tänne vaaditaan erillinen lupa. Lupa maksaa huimat 10€/vrk. Alueeseen kuuluu monta muutakin järveä, jotka olisivat hieman pidemmän taipaleen takana, joten jäi ne kokeilematta. Kiitos kuitenkin vinkeistä joita Facebookissa sain yksityisviesteinä alueen kalapaikoista.




Saavuimme järvenrannalle ja löysimme rinteestä kodan, puuvajan sekä huussit. Alue oli siisti eikä sieltä löytynyt edellisten käyttäjien roskia ympäriinsä.

Laitoimme tulet ja lähdin järven rantaan virvelillä lippaa heittelemään. Moni fongari oli täältä käynyt lajipiste rautunsa hakemassa joko virvelillä tai pilkillä.

Huomasin, kuinka pientä lippaa seurasivat vielä pienemmät raudut. Tämä kertoi kaiken järven kalojen kokojakaumasta. Hyvin nopeasti käsi ilmi, että pienemmät välineet pitäisi olla ja jätin sinttien kiusaamisen toiseen kertaan.


Seuraamme saapui vanha herrasmies koiransa Vekun kanssa. Olivia oli ihan fiiliksissä kun sai rapsutella ja käskyttää koiraa. Keskustelun tiimellyksessä kävi ilmi, että herra oli Inarin Hopean koruseppä. Hän kutsui meidät käymään liikkeellään katsomassa töitään, mutta lopulta tämä jäi tekemättä.

Kävimme kaupassa ja lähdimme mökille saunomaan. Saunassa päätimme, että huomenna valloitetaan jäämeri… Niin ja se Otto -automaatti löytyy K-kaupan seinästä :D

Istuin mökin teressilla ja nautin tyynen järvenpinnan rikkovista harjuksen tuikeista... ehkä huomenna, ehkä.

26.6.2016

25.6.2016 – Kuinka paljon mahtuu pieneen vaskooliin?

Unohdin edellispäivän päivityksessä kertoa majapaikastamme. Majoituimme Airbmb;n kautta Rovaniemen keskustasta löytyneeseen kaksioon. Vuokraemäntä Laura oli todella mukana ja avoin, kertoi meille mm. omia nähtävyysvinkkejä kun kuuli retkisuunnitelmamme.

Lisäksi hän oli valmis hakemaan likapyykkimme juhannusaattona, kun asunnon oma pesukone ei suostut toimimaan. Emme pyytäneet häntä hakemaan niitä vaan toivotimme hyvät juhannukset ja kiitimme asunnosta. Tutustu tästä asuntoon.



Lähdimme Rovaniemeltä kohti Inaria ja päätimme matkalla poiketa katsomaan Vikakönkään retkeilyaluetta. Alue itsessään näytti ja vaikutti todella mukavalta ja koski kuohui vapaana kohti Suomenlahtea. Pettymys oli suuri, kun piti päästä vessaan vapauttamaan boa pyllystä. Kuva kertokoot kaiken olennaiset. Pidätin ja lähdimme metsästämään posliinia.


Seuraava nähtävyys tuli sattumalta eteen, kun huomasimme, että Luostolle ei ole pitkä poikkeama reitiltämme. Tämä on retkemme aatteen paras puoli, kun ei ole suunnitelmia voi niitä tehdä lennosta.

Luostolle saavuttuamme löysimme Ahvenlammen. Lampi on yksi Metsähallituksen ylläpitämistä pullasorsapaikoista. Vaikka halu oli kova lähteä yrittämään 10€/3 tuntia hinnalla rannan tuntumassa pintovia kaloja päätin unohtaa nämä suunnitelmat ja keskityimme vain grillaamiseen.

Hetken grillattuamme paikalle saapui paikallinen mies auton ja peräkärryn kanssa. Hän oli tullut siivoamaan edellisillan juhannusjuhlien jälkiä. Autoin häntä pöytien kantamisessa ja vaihdoimme kuulumisia kalastuksen tiimoilta.

560 askelmaa kohti taivasta – hikea ja hienoja hetkiä



Ukko-Luoston huipulle pääsee pääosin portaita pitkin. Portaita on vaivaiset 560 kappaletta, ei siis hirveä urakka. Ei hirveä urakka, ehkä vaimoni ei ole samaa mieltä tästä näin iltaisella. Sitkeästi jokainen Salonen kiipesi askel kerrallaan kohti huipulla siintävää säätutkaa.

Hikeä valuen myös Tanja pääsi ylös, kun olimme jo Olivian kanssa rakentamassa perinteistä tunturin valloitus kivirykelmää. Meidän rykelmät löytyvät vierekkäin säätutkan ja sääaseman välistä.

Jäimme tytön kanssa nauttimaan kivikasojen rakentamisesta, kun Tanja lähti vaeltamaan alaspäin. Rakentelimme varmaan puolisen tuntia kunnes päätimme lähteä. Alaspäin matka sujui leppoisasti tyttöä stempaten.

En olisi tätä hetkeä uskonut tulevan, kun lenkkipolulla ennen varsinaista nousua kuului vain valitusta. Nyt tytön silmät kiilsivät onnistumisen innosta ja siitä tarmosta mitä tästä Salosesta löytyi.
Kuuluipa noustessa hänen suustaan kommentti; ”Yksikään Salonen ei luovuta, jaksaa, jaksaa…”

Lopulta pääsimme ajas ja kannoin tytön olkapäilläni autolle, tämä loppu rutistus nopeutti paluuta huomattavasti ja sain siinä samalla hieman lisää hyötyliikuntaa.

Saderintama saavutti meidät ja kastuimme hieman ennen autolle saapumista.

Kohti majapaikkaa – kahvia, kultaa ja kylmää


Saderintama seurasi meitä kun ajoimme kohti Ivaloa. Olimme miettineet majoittuvamme täksi yöksi teltassa, mutta epävakaa sää muutti suunnitelmamme ja Tanja päättikin selvittää meille edullista mökkimajoitusta tulevaksi yöksi.

Ensimmäiset pari soittoa olivat hakuammuntaa, onneksi kolmannessa tärppäsi. Saimme saunallisen mökin järven rannalta hintaan 65€/yö. Suosittelemme: http://www.lomakylalapponia.com/fi/

Matkallemme sattui Tankavaaran Kultakylä. Joimme kahvit ja lähdimme tutkimaan itse kylää. Pienen metsän takaa paljastui aito villinlännen kultakylä, jossa rakennukset olivat historiallisen kultaryntäyksen aikaisten talojen kopioita.

Kylän takaa noustiin pieni mäki ylös, jonka takaa löytyi kullanhuuhtojien näyttämö. Legendaariset kullanhuuhdonnan SM-kisat pidetään tässä kisakylässä. Päätimme myös Olivian kanssa kokeilla kullanhuuhdontaa.

Huuhdontamaata saimme vaskooliin kaivinkoneella, jota Olivia käsitteli kuin vanha tekijä. Lopulta pääsimme huuhtomaan vaskoolia. Geologi opasti kuinka, ensiksi vaskooli lasketaan pohjaa, ja siitä murskataan paakut sekä otetaan isoimmat kivet pois ne ensiksi huuhtoen vaskoolin päällä.

Tämän jälkeen vaskoolia vispaillaan ympäriinsä ja huljutellaan vedellä. Tämä saa hienon hiekan pois ja vain painavat jää jäljelle. Hiljalleen hiekkamäärä vähenee ja lopulta jäljelle jää vain kulta. Uskokaa tai älkää, mutta Olivian ensimmäisessä vaskoolissa oli suuri hippu sekä joku korukivi.

Saderintaman siirtyessä jälleen päällemme haimme toisen vaskoolin ja löysimme siitäkin kolme hippua kultaa. Tämä pysähdys oli ehdottomasti tähän astisista mieleenpainuvin. Suosittelen pysähtymään ja huuhtomaan kultaa.

Matkalla poikkesimme vielä Karhunpesäkivellä. Tämä on sellainen paikka missä Tanja on vanhempiensa kanssa vieraillut lapsena ja tämä oli pakko nähdä. Upea ontto siirtokivilohkare jonka sisällä oli pieniä koloja, oletettavasti hiidenkirnuja.

Täsmäisku tuikkiin - kahden lajin ilta


Illalla saunottiin ja muun perheen mennessä nukkumaa keräsin kamani ja suuntasin järven rannalle ongelle. Heittelin virveliä ja sain pienellä lipalla todella pienen siian.

Huomasin kuinka lähellä rantaa kävi kala pinnassa, heitin valmiiksi kasatun ja syötitetyn ongen täsmäheitolla suoraan tuikin luokse ja koho upposi saman tien. Pistelaji eli harjus nappasi kiinni, mutta valitettavasti vain noin 20cm pituinen. Ei pistettä.

Kirjoittelen tätä nyt 26.6. sunnuntai iltana, huomenna painetaan ylöspäin kohti Nourgamia.







25.6.2016

23.-24.6.2016 – Kadonneen junan metsästys ja uusi lajipiste

Perinteinen vierailu Joulupukin luona
Edellinen blogiteksti piti sisällä hankintoja ja junalle ajelua. Tästä lähtee matkapäivän nro 1 loppu sekä päivän 2 tapahtumat.

VR:n juhannusruuhka


Oliko joku VR:rän junaporukasta lähtenyt juhannuksen viettoon hieman ennakkoon vai tilasiko joku 20 vaunun sijaan vain 2? Nämä kaksi vaunua olivat meitä vastassa kuudelta kun saavuin muiden odottajien joukkoon. Tässä toteutui varmasti karman laki, olin kuittaillut duunikaverille joka istui itse autossa nelostien ruuhkissa, että kohta mennään kahta sataa ja vedetään bisseä ravintolavaunussa.

Lopulta ajoin auton junaan yhdeksän jälkeen ja pääsimme Kovasen taksin kyydissä Tikkurilaan. VR:n taktiikka oli kuljettaa autojunan autolliset matkustajat Tikkurilaan valmiiksi odottamaan junaa. Normaalisti autovaunujen yhdistäminen tapahtuu ratapihalla ja siitä jatketaan matkaa kohti pohjoista.

En tiedä mitä kanssa matkustajat olivat ennen reissuun lähtöä nauttineet koska ihmiset kenen kanssa vaihdoimme kuulumisia ja vitsailimme tapahtuneesta ei olleet vihaisia tai kärttyisiä, otimme tämän huumorin kannalta. Tästä reissusta riittää kerrottavaa.

Linja autossa on tunnelmaa...


24.6. Itkua ja iloa Suomen Tivolissa, mykkäilyä Joulupukin vieraana

Aamukahvit toimitettiin suoraan sänkyyn

Aamukahvit sänkyyn ja Pasilan Subway ravintolassa siskon tyttöni tekemän patongin jämät nassuun. Kohta näkisimme, onko junan perään kiinnitetty oikeat autovaunut.

Helpotus oli suuri kun avaimen painallukseen vastasi Passarin vilkut. Jesh, perhe turvallisesti perille ja auto myös. Nyt nokka kohti Joulupukin pajakylää. Kylän vierailun kohokohta on ehdottomasti itse pukin luona vierailu. Tänä vuonna tyttö jäätyi totaalisesti eikä punut sanaakaan pukin kanssa.

Pajakylä oli vielä viime vuoden puolella konkurssiuhan alla. Mitkä olisi olleet sopivat selitykset lapsille, jos näin olisi käynyt?

Pajakylän jälkeen haimme avaimet Airbmb:n kautta vuokraamaan asuntoon joka sijaitsi välittömästi keskustan tuntumassa.
Onkimestari vauhdissa!

Päivä jatkui kauppareissulla, Angry Birds -puistossa leikkimisellä sekä Suomen Tivolissa vierailulla. Tivoliin oli hirveä hnku ja sinne piti päästä. Itse en laitteista välitä, mutta tyttärelleni tämä oli (ehkä) kiva pysähdys.

Vekkulin tornista hän ei uskaltanut liukua alas ja lopulta isän sylissä päästiin alas ja saimme molemmat kyynerpäähän palohaavat reunasta. Olivia on vielä liian pieni törmäysautoihin, näistä hain itkevän tytön pois kesken muiden ajon.

Nostokauha peli on härveli jossa ohjataan alas laskeutuvaa kauhaa jolla yritetään tarttua kiinni pehmoleluun. Tämä vtun peli söi meiltä euroja koska tyttäremme halusi Kätyrit -hahmon itselleen. Yritykseni oli kuin olisi kasannut Legoja tumput kädessä - se onnistuu, mutta hitaasti ja tumpeloiden.

No ei onnistunut, isi on jälleen ihan paska!

Puronieriä – vieraslaji joka valtaa alaa

Puronieriä
Lopulta pääsin myös kalalle. Tavoite lajina oli purkkari, eli puronieriä. Puronieriän istutuksia on aikoinaan tehtyä pieniin puroihin ja nyt lajin leviämistä ei voi enää estää.

Valitettavasti tämä laji on tehokas lisääntymään ja valtaa purosta nopeasti elintilan taimenilta.
Paikan löysin viime vuoden nettitutkimuksien ansiosta ja pojon saaminen ei tuskaa tuottanut.

Tänään oli sama meininki kuin viime vuonna, ensimmäinen tiputus ongella tierummun sisään ja purkkari oli ylhäällä.

Kesäloman tavoitelajeista puronieriä on hoidettu lajilistalle lajina nro 35. Seuraavaksi tavoitellaan mittaharjusta sekä taimenta.



23.6.2016

Valmistautumista kesäloman lapinreissulle

Tila kalastusvälineille järjestetty

6.6.2016 Maanantai - Not my monday...

Olen kuin pikkulapsi joka odottaa jouluaattoa. Tänä vuonna jatkamme hyväksi todettua kesälomalinjaa ja suuntaamme kohti pohjoista Suomea ja Lappia.

Matkan alkupääksi on päätetty jälleen Rovaniemi jonne matkaamme kiskoja pitkin yöjunalla auton kera.

Tänään hain Riihimäeltä Anssilta suksiboxin missä on tarkoitus kuljettaa kalastusvälineet sekä majoitusvälineet.


Sanonta; "kaikki ei mennyt kuin Strömsöössä" piti tämän boxin asennuksen osalta paikkansa.

  1. Telineiden kiinnitykseen tarkoitettu työkalu oli hukassa
  2. Kävimme ostamassa Riihimäen Hong Kong -tavaratalosta vastaavat työkalut joilla kiristäminen onnistuisi - ehkä.
  3. Kiinnitysruuvit olivat ruostuneet kiinni, onneksi autossa oli CRC:tä.
  4. Purimme kiinnikkeet, saimme lopulta ruuvit auki
  5. Lopulta kaikki puretut osat rupesivat toimimaan ja kiristyivät kuten piti
  6. Kadonnut työkalu löytyi
  7. Paitsi yksi, teline laitettiin tämän kiinnikkeen kohdalta lopulta kiinni nippusiteillä. Hyvin pysyy.
Tämä aiheutti sen, että aikaisemmin tilattu junalippu piti päivittää ja tästä johtuen -10% meni muutosmaksua ja se piti maksaa uudestaan.

VR:rälle ei muuten käy OP:n Visa Electron puhelinpalvelussa maksuvälineeksi, onneksi vaimolla oli S-Pankin kortti joka lopulta kävi ja saimme matkamme maksettua.

Lisäksi sain Takalan Tepolta perhotapseja joiden ottipelit on hyväksi todettu hänen kertomilla kalapaikoilla. Raudut, harjukset ja taimenet varokaa!

7.6. Varustechekkaus -ja hankintoja

Reissua varten on tullut hankittua vaikka mitä. Viimeisimpin hankintoina Hong Kong -tavaratalosta tuli ostettua Airam Eco Cool 40 litran kylmälaukku, Thermacell hyttyskarkotin, retkikeitin ja paljon muuta retkeilyyn liittyvää tavaraa.

  • Makuupussit, tyynyt ja alustat x 3
  • Teltta x 1
  • Retkikeitin, kaasusäiliöitä, kattila, kahvi -ja teepannu ja muoviset ruokailuvälineet
  • Thermacell hyttyskarkotin + varapatruunat ja liinat
  • EA-laukku
  • Puukko, kirves, halsteri
  • Juomapulloja

Kalastusvälineet

  • 10 kpl Bete Lottoja 
  • Pari pientä Räsästä
  • Epämääräinen pakki pieniä vaappuja, lippoja sekä suurempia lusikoita
  • Perhorasioita 2 kpl
  • Perhokalastus-setti
  • Avokeloja 2 kpl + kolme vapaa (yksi raskas + kaksi UL)
  • Tytön virvelisetti + hänen pienet vieheet
  • Haavi
Ystävällisesti tiimiläiseni ja hyvä ystäväni Mikko lainasi kunnon pokkarikameran matkallemme mukaan ja näin myös reissun tallentamispuolen välineistö on kunnossa.

Viimeisenä muttei vähäisempänä kävin Onkitukusta hakemassa syöttejä sekä puolauttamassa uudet siimat uutee kelaani.

Lomareitti - mennään minne tie vie ja katsomaan mitä tie tuo...

Retkemme vailla aikatauluja alkaa 23.6. sillä kun ajamme automme junan kyytiin ja matkaamme yön aikana Rovaniemelle. Perillä vierailemme perinteisesti Joulupukin pajakylässä sekä käyn onkimassa puronieriä pisteen kaupungin laidalta. Viime vuoden reissusta voit lukea tästä.

Tästä eteenpäin vain tunturit ovat rajana, matkamme seuraava aikataulullinen merkintä on 9.7. jolloin Muoniojoen varrelta Sonkajamuotkasta on mökki varattuna pariksi päiväksi.

Muutimme retken alkupään suunitelmia ja otimme Airbmb -palvelun kautta kivan asunnon Rovaniemen keskustasta ensimmäiseksi yöksi. Tällä varmistimme sen, että pääsemme näkemään Ounaspaviljongilla juhannuskokon sekä minä pääsen yrittämään puronieriän pyydystämistä kuten viime vuonna.

24.6. Nyt mennään...

203278km mittarissa kun auto ajettiin junaan 23.6.

Suksiboxiin mahtui kevyesti teltta, makuupussit- ja alustat, kalavehkeet, kenkäarsenaali sekä paljon muuta. VW Passattimme sisälle mahtui kevyesti loput vaatekassit, kylmälaukun sekä tyttäremme lelu -ja kirja-arsenaalin.

Olkoot takapenkki prinsessa Olivian valtakunta tämän lomareissun ajan.

Pojot VR:rälle näistä OFF! hyttys-suihkeista juhannustervehdyksenä. Pieni asia joka tuo varmasti avun itikoita vastaan.

Etehlän miehhet eih huiro!

Lue viime vuoden lapin reissumme ensimmäisien päivien tarina tästä.

5.6.2016

Matkalla kohti +40 eri kalalajia vuodessa!

34, kuvan nappasi 6v Olivia tyttäreni.
On kuudes kesäkuuta. Tänään tuli haettu uusimmaksi lajipisteeksi hopearuutana perinteiseltä paikalta Helsingin Viikin koetilan lammesta.

Lammella tutustuin toiseen fongariin jolla on tänä vuonna tavoitteena pyydystää maagiset neljäkymmentä lajia.

Kävimme läpi lajilistojamme ja kerroin hänelle uusia pelipaikkoja puuttuville lajeille.

Sopivasti hän on lähdössä lappiin ennen meitä ja annoinkin käyntikorttini jos löytyy hyviä pelipaikkoja esim kirjoeväsimpulle.

Lajeja kasassa nyt 34 ja oma lapinreissu häämöttää muutaman viikon päässä...

Suositut tekstit