23.7.2016

Voi V mikä matka kohti 50 elämänpistettä!

Kirjoitettu matkalla junalla Joensuuhun 22.7.2016


Elämänpiste suomesta nro 50!
Lomareissumme sai surkean päätöksen, kun automme ei inahtanutkaan anoppilan pihassa. Onneksi olin alkuvuonna ottanut vakuutuksen joka turvaisi matkamme jatkumisen jos auto jättäisi matkalle.
Jotenkin meidän kohdalla autot ovat arvaamattomia ja lomareissua ajatellen piti pelata varman päälle.
4200 km se kesti...

Sijaisauto toimitettiin Scandiarentin toimesta keskelle korpea ja saimme sen käyttöömme viiden päivän ajaksi. Autoksi saimme Seatin Leon automaattivaihteisen farmarin.

Auton sain palauttaa hotelli Vantaan toimipisteelle tiksiin. Erinomaisesta palvelusta kaikille Scandiarentissä minua auttaneille megalomaaniset kiitokset!

Matkaa on pari tuntia junalla takana ja mietin mikä auto on allani Joensuusta lähtiessäni. Sain eilen Laakkosella puhelun jossa sain kuulla seuraavaa; "Osa jonka tilasimme on oikea, mutta se ei käy sinun autoon. Olemme lähettäneet tehtaalle kuvat ja tiedustelleet mistä moinen voisi johtua."

Kerroin, että olen sopinut viikonlopun ohjelman ja ostanut perjantaiksi junalipun auton kotiin hakemiseksi. Vaimoni tarvitsee työssään isoa autoa eikä lainassa oleva Toyota Yaris riitä lapsien kuljettamiseen.

"Jos auto ei ole perjantaina valmis saatte meidän koulutusauton alle loppu korjauksen ajaksi".
Pakko sanoa, että erinomainen vaihtoehto joka tosin pakottaa käymään Joensuussa toistamiseen syksyn aikana.

Onneksi tämän reissun pystyn yhdistämään kätevästi Myllykosken sammenkalastusreissun kanssa ja sain Joensuussa seuraksi Kalamaratonista tutun Hannun sekä pe-la väliseksi yöksi majapaikan ex duunikaverini Markuksen mökiltä.

Joensuussa kävin Kalamaraton tutun Hannun kanssa heittämässä Utran frisbeegolf -radan läpi ja päädyin tulokseen 101 Hannun heittäen radan tulokseen 74.

Oma auto alla, korjaus maksoi 690€. Ennen kalastusta kävin moikkaamassa toista vanhaa työkaveriani Pasia. Iltapäiväkahvit ja munkit rupattelun lomassa nassuun ja nokka kohti Varaslampea.

Lesnan naputtajat ovat tehneet upean lähikalastuspaikan lammelle. Tavoitteenani oli lammessa lymyävät suuret suutarit ja ruutanat. Varaslammen kunnostusprojektista voi lukea tästä.


Varaslammen ympäriltä löytää onkipaikkoja ja opaskylttejä
Muutaman tunnin kun oli onkinut saapui yksi facebook tuttu seuraksi. Nyt oli Pertin vuoro, armottoman kova onkimies jonka kanssa kävimme yksi talvi pilkillä yrittämässä kuhaa Pieliseltä. Lampi pihtasi parhaimaansa ja antoi saaliiksi vain muutamat lahnan. Oli aika hyvästellä Joensuu ja lähteä saunomaan Kiteelle.

Kylmälaukku viilensi sopivasti nalleperheen ja perillä Markus oli nakittanut poikansa saunan lämmitykseen. Sauna olikin kirjaimellisesti lämmin ja istuimme tasaisin väliajoin viilentämässä ja nauttimassa olutta terassilla. Edessä siinsi tyyni Pyhäjärven pinta jonka alla lymyili mahtisaaliita.

Kirjoitettu kotona 24.7.

100 km se kesti...
Aamulla fiilikset oli alhaalla kun edellisenä päivänä korjaamolta haettu auto oireili eikä lähtenyt käyntiin. Voisin sanoa, että voisi vituttaa kn kaikki menee päin persettä. Onneksi ex duunikaverin pojalla oli mökillä mukana Xbox ja siihen NHL16, aamukahvit naamaan ja änäriä mättämään.

Ensimmäisen pelin jälkeen kävi selville, että sijaisauto ja hinuri tulevat samalla kyydille ja pääsen vajaan kahden tunnin odottamisen jälkeen jatkamaan matkaa. Peli päättyi murskaavasti 12-4 minun tappioksi. 

Voisi sanoa, että hieman vitutti hävitä ja myöntää huonouteni. Onneksi Luukas kertoi, että pelattiin helpoimmalla tasolla jossa jokainen edes päätyyn päin suuntautuva laukaus menee maaliin kuten legendaariselle Hifk maalivahdille aikoinaan. 

Muutettiin peliasetuksia hieman vaativammaksi ja seuraavat pelit päättyivät molemmat lukemiin 1-4 minun voittoihin.

Viimeisen pelin jälkeen vedettiin aamupalan jatkeeksi grillimakkarat ja grillaillessamme hinausauto saapuikin mökkitielle valkoinen paholainen kyydissään vieden samalla Passatin uudelleen korjaamolle.

Opel jonka sain alleni on ihan kiva auto ajaa, vakionopeudensäätimen käytön oppimiseen meni 100 km. Me miehet kun ei ohjekirjoja avata :D


Kohti 50 elämänpistettä ja uusia muistoja

Reilu kuuden kilon siperiansampi vetää pakosti suun hymyyn
Myllykosken karppilampi on upea paikka lajikalastajalle. Lampeen istutettujen siperiansampien ja karppien lisäksi lajistosta löytyy suutari, säyne, ruutana, lahna, ahven, hauki ja nyt siirtoistutettuna myös turpa. 

Ajellessani lammelle mietin kuinka viritän välineet ensiksi pyyntiin, laitan grilliin tulet ja avaan kylmän bissen nauttien hetkestä. Aamuinen vitutus saisi kiitää pitkin tyyntä lammenpintaa Kymijoelle ja siitä kohti syvimpiä ulappojen monttuja. 

Olin Taavetin kohdalla kun Timi laittoi viestiä; "Perillä". Tiesin, että ainakin reilu tunti menee minun paikalle pääsemiseen. Vihdoin, Myllykosken aakkosasema. Nyt ruoat pussiin, hamppari messiin ja lisää kylmää bisseä kylmälaukkuun. Yksi poronkusema ja olen rantsussa!

Vihdoin rannassa, vapateline kasaan. Häläreistä patterin oikein päin ja kiinni telineeseen, perinteitä noudattaen majoituimme kalapaikkojen 18-21 luokse eli sisäkaarteeseen. Näiltä jalansijoilta olemme saaneet eniten tapahtumia ja kaloja ylös. 

Tämä viritys toimi koko reissun pyytäen sampien lisäksi karpin, suutarin, turvan ja säyneen.
Käytämme lammella kalastaessa karpin kalastuksessa tuttua bolt-rigiä. Rigin erikoisuus on kiinteä paino. Painon avulla koukku tarttuu kalan nykäistessä syöttiä nätisti suupieleen. Ison kalan ollessa kyseessä irtoaa paino samalla vapaaksi liukavaksi pääsiimaan. Kaksi vavoistani sai tämän virityksen ja yhteen tein perinteisen liukupaino version.


Välineet pyynnissä
Kaikissa rigeissä käytin kuitenkin valmiita karppiperukkeita joissa syötin saa viritettyä koukun ulkopuolelle siimaan roikkumaan. Tämä jättää itse koukun syötittä ja kalan on helpompi imaista koko setti suuhun tartuttaen itsensä päätä kääntämällä tai nostamalla. Lue tästä Jounin vinkit sammen pyyntiin.

Tarvikkeet rigauksien tekoon löydät Onkitukusta. Tässä käyttämiimme tuotteisiin suorat linkit:


Karhu -olut, mikä ihana makunautinto heti retken alkuun. Heti ensimmäinen suullinen huuhteli aamuisen harmituksen alas kurkustani luoden täydellisen onnistumisen tunteen. Vaikka autonhaku reissu ei mennyt kuten Strömsöössä. Reissu oli vasta alussa ja tiesin, että epäonni ei voi jatkua, ei vaan voi! 

Vieressä Timi viritteli omia pyyntejään veteen ja ihailin tämän herran tarkkaa välineiden virittämistä. Vuonna 2013 kun teimme ensimmäisen yhteisen kalareissumme facebookissa tapaamisen jälkeen, en olisi uskonut kuinka monia hienoja hetkiä hänen kanssa on tullut koettua. Lue tästä kuinka tapasimme. 


Häläreiden sinfoniaa


Nauttimiseni keskeyttää PIIP ääni joka tulee minun häläreistä. Ehkä se oli ohiuinti, PIIP kuuluu kuitenkin toisen kerran. Lasken oluen kylmälaukun päälle ja lähden vapojani kohti. PIIPPIIPPIIP saan tervehdyksen kun nappaa vavan käteen, löysät pois ja vapa ylös. "Kiinni", huudan jolloin Timi tulee vapautusmaton sekä haavin kanssa viereeni. Joko nyt olisi minun vuoro avata sampitili lammella?

Mietin kuinka viime vuoden reissulla olin karkuuttanut yhden varman suukalan ja saanut muutamia ulkopuolelta tarttuneita. Olisiko tämä jälleen kohtaloni? Päätin, että nyt tämä kala tulee ylös vaikka väkisin.

Muutaman minuutin taistelun jälkeen kala näyttäytyi ensimmäisen kerran; "Sampi ja suusta kiinni", mitä helv. tuntia ei olla oltu ja ensimmäinen sampi on uimassa haaviin. Samalla Timi koppasi kalan haaviin ja nosti vapautusmatolle, se on siinä kuten Antero Mertaranta huutaisi.

Elämänpiste numero 50 näki päivänvalon! Kalaa kuvatessamme ampiainen tai kusiainen pisti -tai puri minua sormeen ja heti perään kusiainen mahaan. On tämä nyt prkl kun ei missään saa olla rauhassa öttiäisiltä.

Muutamat kuvat upeasta kalasta ja vapautus! Olin onnistunut, periaatteessa retken olisi voinut päättää tähän ja ajaa illaksi kotiin rakkaan perheen luokse. Olemme sen verran harvoin yönyli kalareissuilla, että päätin kuitenkin unohtaa nämä ajatukset ja heittää syötit uudelleen pyyntiin. 

Olimme levittäytyneet ponnin rannalle ja pyynnissä oli yhteensä 5 vapaa ja lisäksi Timi harjoitteli parttiongintaa. Vasimmaisessa vavassa piippasi ja häläri aloitti jatkuvan piippaamisen. Timi juoksi vavalleen nostaen sen pystyyn varmistaen kalan tarttumisen. Kiinni on! 

Samalla kun hain haavia alkoi oma hälärini oikeassa reunassa huutamaan, annoin haavin Timille ja menin tartuttamaan oman kalani. Kiinni on!

Tuplatärppi, huusin Timille. Heti tämän jälkeen myös keskellä oleva Timin vavan häläri piippasi ja aloitti huutamisen.

TRIPLATÄRPPI!!! Minun kala veti siimat ristiin ja onneksi onnistuin yhdellä kädellä kelaamaan muiden vapojen siimat vavan kärkiin. 

Löysäsin hieman jarrua ja jätin vapani telineeseen, että pääsin auttamaan Timiä kalojen kanssa.

Timi oli saanut oman kalansa ylös ja vienyt vapatuskaukalolle ja tuli samalla haaviamaan minun kalan. Olin kerennyt kelaamaan kaksi vapaa ylös jolloin kala sai temmeltää vapaasti väsytellen samalla itseään kun kävin haavitsemassa Timin toisen kalan. Lopulta vapautuskaukalossa oli kaksi Timin kalaa ja minun kala kävi haavin kautta ja pääsi jatkamaan kasvuaan. 

3 kg turvalla oltaisiin korkealla ennätyskalalistalla
Saimme hetken aikana saman määrän suusta koukutettuja sampia kuin edellisen vuoden reissuilla yhteensä. Ennen kuutta olimme pyydystäneet viisi sampea joista jokainen oli tarttunut nätisti suupielestä kiinni. Bolt-rigillä kalastettaessa koukku ei pääse kalan suussa kovin syvälle ja lähes poikkeuksetta se löytyy heti suupielestä.

Ilta tarjosi hirveää tykitystä kalojen osalta. Mainottakoot mm. Timin pyydystämät n.3kg turpa, 1kg säyne, 1,5kg suutari, 1kg ruutanat jne...

Tuplatärpin lopputulos

Minulle osui useita yli kilon suutareita sekä yksi 1,5 kg turpa useiden sampien lisäksi. Näiden pienien sampien ja muiden lajien lisäksi nappasimme molemmat yli 6 kg sammet. 
Yhtä hymyä

Yhdeksän aikaan saapui seuraamme Arsi, vanha opiskelutoverini Savonlinnan ajoilta ja nykyinen varteenotettava Kotkan Kalamaraton voittajaehdokas tuli moikkaamaan ja vaihtamaan kuulumisia. Kuin tilauksesta hänen saavuttua yksi häläri aloitti huudon ja Timi sai napata yhden sammen lisää saalistilastoomme.


Herätyskellot täynnä voimaa

Upean taistelun antanut 1,5 kg suutari.
Yöksi vähensin vapamäärääni kahteen. Yöllä kolmella vavalla kalastaminen voisi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa totaalisen siimasotkun.

3:43 katson puhelimesta kun kömmin makuupussiin. Herätyksen tarjosi ensimmäisenä ylös tulleena kalana komea suutari. Ennen suutaria muutama piippaus ja yksi vienti oli Timin vavoissa. 

4:13, nyt on jo valoisampaa. Piippiippiiipppii, siima juoksee puolalta hirveää vauhtia joka on merkki kalan tarttumisesta. Prkl, sammakko meinaa jäädä alleni kun pompin sukkasilleni kohti vapaani. Lopulta onnistun pompinnan lomassa laittamana kengät jalkaan ja saan vihdoin vavan käteen. Löysät pois ja vapa ylös, nyt tuntui voimakas kala siiman toisessa päässä. 

Kala käy kerran pyörähtämässä vastarannan lumpeikon edessä eikä nouse pintaan suosiolla. Ei ole sampi, edellinen suutari teki samalla tavalla ja väsyi nopeasti. Ei ole suutari, voisiko olla karppi? 

Kuluneen vuoden toinen karppi,  6 kg pelkkää poweria!
Sydämen lyönnit tihenevät jokaisella vavan nyökkäyksellä, kala ei vaan väsy. Hitaasti saan suostuteltua kalaa lähemmäksi ja unen pöpperöisillä silmillä totean kalan karpiksi. Lopulta kala väsyy ja saamme sen haavin kautta vapautusmatolle.

Aamulla Arsi tuli toistamiseen moikkaamaan ja Timi nappasi kuin tilauksesta yhden sammen kuvattavaksi. Yhteensä saimme 15 sampea joka ylitti kaikki odotukset ja mistä riittää varmasti kerrottavaa tulevaisuudessa.

Tämän ja kaikki muutkin lammen asukit ovat todella upeita yksilöitä ja niitä pitää käsitellä varovasti. Kuvaamme kalan, punnitsemme ja laskemme elvytyksen jälkeen takaisin elementtiinsä. Nimikko sammista onnistuimme koukuttamaan seuraavat kalat:

  • Puttonen (istutettu 26.05.2016 paino 6700g)
  • Pyle (istutettu 26.05.2016  paino 5600g).
  • Toukka (istutettu 19.5.2015 paino 4200g)
  • Tomas (istutettu 19.5.2015 paino 2300g)
  • Markku (istutettu 19.5.2015 paino 2200g)
  • Karppi 6 kg
  • Turpa 3 kg, Turpa 1,5 kg, Turpa 1 kg
  • Suutarit x 10 1-1,5 kg
  • Säyne 1kg
  • Ruutana x 2 1 kg
Myllykosken Jokamieskalastajat ry:n sivuilta voi lukea lisää karppilammesta.


21.7.2016

4-6.7.2016 Upeita maisemia ja tärppejä

Muonionjoen Äijäkosken laavulla

Lohi - tuo hopeakylkinen lohikala jota tuhannet matkalaiset tulevat Lapin joille pyytämään ja mikä on myös minun tavoitteeni seuraavien päivien aikana. Päivä pitäisi odottaa, että joella päällä oleva rauhoitus loppuu ja pääsee Miikan kyytiin lohta soutamaan.

Pakkasimme kamamme ja lähdimme ajamaan Saulin mökiltä kohti Enöntekiötä. Tie jota ajoimme oli asfaltoitu, mutta siihen mahtui vain yksi auto ajamaan kerralla. Leveys-suuntaan tie aiheutti hilpeyttä kun ohituskohtia oli tehty vain muutamia tälle välille.

Pääsimme kuitenkin elossa kohteeseen ja kävimme tutustumassa Pallas-Ylläs kansallispuiston luontokeskukseen.


Vuonna 1991 olin yksitoistavuotias kun saavuimme Enontekiöön. Olimme tuolloin vaeltaneet halki Pallas-Hetta vaellusreitin kahdeksan päivän aikana Sanomain luontojaoksen kanssa. Olin porukan nuorin ja valitin kuulemma ensimmäiset päivät kaikkea mahdollista...

Onneksi lähdin, noista hetkistä syntyi se palava kaipuu näihin karuihin maisemiin.

Nappasimme paikallisesta K-kaupasta matkaevääksi valmiiksi tehtyä grillikylkeä ja otimme suunnan kohti Kilpisjärveä.

Morsiushuntuputous - Skibotten - vuoria ja simpukoita

Nimensä veroinen. Alas kannattaa kiertää hieman kauempaa kulkevaa polkua pitkin.
Etsin kotona ollessani nähtävyyksiä Kilpisjärvi - Skibotten alueelta ja yksi nähtävyys oli Morsiushuntuputous vain kivenheiton päästä Norjan puolelta. Putouksen löytää helposti kun ajaa kohti Skibottenia ja odottaa vasemmalle puolelle ilmestyvää levähdyspaikkaa.

Isi, ei saa kuvata!
Harmittavasti tätä upeaa luonnon nähtävyyttä ei ole merkitty mitenkään kyltein.

Putouksen vierelle on tehty aidoitettu näköalatasanne josta näkee alhaalla aukeavan laakson. Suosittelen kuitenkin kävelemään putouksen alapuolelle katsomaan tätä upeaa huntumaista putousta koko kauneudessaan.

Polku jota kannattaa seurata kulkee putouksesta kauempana, tämä on turvallisempi kuin heti putouksen vieressä kulkeva joka on merkitty sortumisvaara kyltein.

Putouksen alla suoritetun kokovartalo sumutinpesun jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa kohti Skibottenia.

Kilpisjärven jälkeen pieni puro jota tie seurailee on matkalla muuttunut suureksi joeksi joka laskeutuu kohisten kohti merta.

Välillä teki mieli pysähtyä ihailemaan tätä kristallinkirkasta jokea ja katsoa näkyisikö sielä kaloja. Ehkä ensi vuonna tähänkin löytyy aikaa...

Löysimme kaupungin takaa matalan rannan jonne laskeuduimme etsimään simpukoita. Lopulta Olivia löysi hienon simpukan kuoren joka koristaa nyt olohuoneemme hyllyä muiden matkamuistojen seurana.


Suomen maanteiden korkein -ja matalinkohta


Takaisin rakkaaseen kotimaahan ajaessa huomasin kuinka ohitimme Suomen maanteiden korkeimman kohdan Muotkatakka. Kohta oli pakko katsastaa tarkemmin ja tutustua hieman alueeseen. Levähdyspaikalta löytyy myös 1941-1945 käydyn Lapin sodan viimeisten laukauksien laukaisupaikka joka oli samalla sodan muistomerkki.

Ajaessani mietin, että jos tämä on korkein kohta niin mikä on matalin? Heitin kysymyksen kuvan kera Destian Facebook-sivuille ja sain parin päivän päästä vastauksen:

Destia Oy Huomenta. Kakkois-Suomen ELY:n ja Destian henkilöistä koostuva raati pohti kysymystäsi ja vastaus kuuluu näin: 
"Liikennevirastolla ei ole mitattua faktaa tienpintojen korkeuksista tierekisterissä. Toki mittalukuja on kerätty esim. tulvapaikkojen osalta. Vuosaaren tietunnelin matalin paikka on -25m merenpinnan tasosta ja -28m suuaukkojen tasosta. Luvut on tarkastettu suunnitelmasta. Raadin tiedossa ei ole muuta paikkaa, joka voisi olla yhtä matalalla.
Muita yhtä matalalla sijaitsevia liikennealueita voisivat olla esimerkiksi Suomenlinnan tunneli tai Helsingin metron tunnelit. Niiden korkeusasemasta meillä ei kuitenkaan ole vahvistettua tietoa."  
Raadin mielestä kysymys oli niin hyvä, että siitä ansaitsee pienen palkinnon. Joten kurkkaathan Juha yksityisviestisi. :)
Aurinkoista kesän jatkoa!
Kannattaa olla utelias :D

Lähellä mutta kaukana - Kaukana ja pitkällä

40€ majapaikka
Ajaessamme Kilpisjärveltä kohti Muoniota päätimme majoittua epävakaan sään takia mökkiin. Majapaikka löytyi Lätäsenon alueelta Markkina nimisestä kylästä. Lätäsenon majat, majapaikka josta saa myös venekyydit isännän toimesta legendaariselle Lätäsenenon alimmalle koskelle.


Sohta Kawaguchi matkalla kohti Kilpisjärveä

Istuin kuistilla kun huomasin nuoren miehen haahuilevan pihalla. Kysyin voisinko auttaa, ja hän vastasi englanniksi etsivänsä kylpytiloja. Neuvoin mistä tilat löytyvät ja vaihdoimme kuulumiset englanniksi.

Kävi ilmi, että Sohta oli lähtenyt 60 päivää sitten ajamaan Helsingistä kohti Kilpisjärveä PYÖRÄLLÄ! Huima mies ajattelin ja kysyin maistuisiko hänelle bisse. Kunnon mies ei bissestä kieltäydy ja näin istuimme hyttysten syötävänä bisseä juoden ja rupatellen hänen ja meidän reissustamme.

Lopulta hyttyset veivät voiton ja hän linnoittautui pieneen telttaansa nukkumaan. Samalla myös majapaikkamme isäntä tuli kertomaan minulle alueen kalapaikoista ja sain paperilappusen mihin nämä oli piirretty.

Lopulta istuimme isännän kanssa kahviossa katsellen taimenten kutuvideoita ja jutellen taimenen monimuotoisuudesta. 

Tietoa - Taitoa - Tuuria


Miika Nyman jonka avulla sain viime vuoden lapinreissulla elämäni ensimmäisen lohen oli jälleen pelipaikoilla.

Lähdimme heti rauhoituksen päätyttyä kohti pelipaikkoja ja ihailimme matkalla kuinka harjukset napsivat pinnalle laskeutuvia vesiperhosia ravinnokseen. Lähdimme laskemaan vieheitä samalle niskalle josta viime syksynä sain elämäni ensimmäisen lohen.

Vieressä pyörähti lohi pinnassa ja miedommassa virrassa harjukset napsivat vesiperhosia pinnalta. Näissä tilanteissa mieli lepää ja unohtaa työasiat totaalisesti. On vain tämä hetki, tässä on hyvä olla.

Sonkajamuotkan kovin lohiäijä Pasi näytti meille mallikalaa.
Olimme soutaneet reilut kymmenen minuuttia kun samaan aikaan rannasta lähtenyt Pasi tuli veneellä vierellemme. "Tämmöinen tuli", kuului veneestä.

Lopulta soudimme iltamyöhään tyhjää eikä tärpeistä ollut tietoakaan. Olimme juuri harkitsemassa lähtöä kun Lapin lomamökkien mökkikylän kohdalla tärähti. "Nyt on iso kala, räikkä huutaa siihen malliin" huusi Miika. Siirryin nopeasti keskipenkille ja rupesin kelaamaan muita vieheitä ylös.

Abun kelojen siimaohjain liikkui puolelta toiselle, ensimmäinen ylhäällä. Viereisessä kelassa kala vetää siimaa edelleen ja räikkä huutaa hoosiannaa.

Vihdoin on vieheet ylhäällä ja Miika nappaa kalavavan, voi prkl! "Se oli iso kala, veti varmaan 50 metriä siimaa ja huudatti räikkää" toteaa Miika ja jatkaa "ehdottamasti yksi upeimpia tärppejä mitä olen täällä kokenut".

Tämä oli niin kutsuttu TILASTOTAPPIO!

Hieman harmittaa, mutta onneksi päiviä on vielä jäljellä. Tästä jatketaan heti aamulla jos keli sallii.

Kellon ollessa viisi aamulla katsoin ulos. Olimme sopineet illalla, että Miika lähtee vaimonsa kanssa vesille ja me lähdemme toiselle soudulle myöhemmin aamulla.

Yhdeksältä olin rannassa kuten Miikakin. Taivas oli auki ja vettä satoi kaatamalla, kalamiehiä kun olemme emme ole sokerista. Olimme myös ainoat soutajat mökkikylän edustalla ja Miika pääsi uittamaan vieheet jokaisen ottimontun uumeniin.

Ensimmäinen tärppi tuli keskeltä virtaa paikasta missä ei ollut mitään. Siirryin jälleen keskipenkille ja rupesin kelaamaan tyhjiä vapoja pois. Sain kaksi vapaa kelattua kun oli aika ottaa vapa jossa kala oli. Prkl, sinne meni sekin fisu.

Elämäni toinen lohi ja lajipiste nro 38.
Uudestaan vieheet uintiin ja kohti uusia ottimonttuja. Kello läheni kymmentä kun räikkä alkoi huutamaan. Nyt kelasin tyhjät vavat ennätysvauhtia veneeseen ja pääsin ottamaan kalavavan kiinni.

Tärppi! Nyt pysyy kiinni! Miika hidasti airoilla veneen alasmenoa ja pyysi minua kelaamaan kokoajan löysiä pois.

Kalalle ei saisi antaa yhtään löysää. Olen viimeiset pari vuotta ihmetellyt miksi jarrua pidetään niin löysällä ja alan tämän nyt ymmärtämään.

Lohi iskee vieheeseen todella äkäisesti ja kalastettaessa virrassa lähtee kala usein alavirtaan vetäen siimaa kelalta kokoajan.

Jarrun ollessa kireällä repisi kala itsensä irsi ja ison kalan ollessa kyseessä voisi siimat napsahtaa katki.

Tuntui ettei kelalle kerry siimaa yhtään jarrun löysyyden takia. Kala kuitenkin väsyi ja lopulta Miika totesi, "lisää painetta kalalle".

Lopulta kala tuli koukkaus etäisyydelle ja heti kävi ilmi, että nyt on oma ennätyslohi nousemassa veneeseen. Koukkaus ja kala veneeseen, hienosti alumiininen pappi kilahti ja sen sointi kiisi pitkin joenpintaa mökkikylään asti.

Lohen kohtaloksi koitui keltainen scorpioni selkäinen Lilli -vaappu.

Rannassa punnittiin kala ja painoa oli 6,6kg, samalla myös muita mökkiläisiä tuli katsomaan saalistamme. Oma ennätys parani parilla kilolla.

Muonionjoki ei pettänyt tänäkään vuonna! Kiitos Miikalle.

Kiitos Miika jälleen kerran. Mielestäni lohensoutu on enemmän taito kuin tuuri laji. Tarpeeksi monta kertaa kun koskessa pitää venettä paikallaan ja ohjaa vieheet kivien taakse on lopputulos taattu.

Harriniva - perheille sopiva camping-alue

450 eri kokoista ja näköistä koiraa ihmeteltävänä


Muonion keskustan kupeesta löytyy Harrinivan Camping -ja hotellialue. Alue soveltui loistavasti perheemme tarpeisiin koska saimme caravanalueelta tolppapaikan johon saimme automme kylmälaukun kytkettyä. Nopea tutustuminen alueeseen antoi paikanvalinnasta positiivisen kuvan.

Slurps!
Tyttäremme bongasi välittömästi alueelta trampoliinin ja leikkialueen. Lisäksi löytyi frisbeegolfrata sekä minigolf jota pelasimmekin useamman kierroksen majoituksemme aikana.

Alueen vieressä on myös huskyfarmi johon pääsee tutustumaan maksua vastaan. Perhelippu meiltä maksoi 20 €.

Tutustumiskierroksella saimme kuulla koiravaljakko koirien koulutuksesta ja niiden elämästä sesonkien ulkopuolella. Näimme lukuisia eri ikäisiä koiranpentuja

Kierroksen loppuvaiheilla taivas repesi ja kasteli koko porukan läpimäräksi. Kiitos oppaalle huimasta tutustumisreissusta.

Voimakas rankkasade muutti ruokailusuunitelmamme ja päädyimme Hotellin ravintolaan syömään.

Täytyy sanoa, että vaatteet läpimärkinä grillipihvi maistui erittäin hyvältä ja voitti tässä tapauksessa lounaaksi suunnitellut grillimakkarat 100/0.

Ruoan lisäksi palvelu oli erinomaista ja mm. vaimoni sai lohen kyytipojaksi soijakermasta tehdyn kastikkeen. Ravintolan palveluja voi siis suositella myös allergikoille.

Ruoan jälkeen siirryimme hotellin yläkerrasta löytyvään oleskelutilaan kuivattelemaan ja odottamaan sateen loppumista.

Kiitos Harrinivan porukalle loistavasta palvelusta ja majapaikasta, tulemme varmasti toistekin.

Muoniosta ajoimme haipakkaa Kuusamon kautta kohti Ilomantsia... 1020 km päivässä on hieman liian pitkä ajomatka ja nyt sen tiedän.

Suositut tekstit