4.9.2016

Lajikalastuksen SM-kisat Kotka 2016

Illan pimeinä tunteina tutkimme mitä kaikkea mm. OV sekoitti mäskiinsä :D
Kun yömajoituksessa on saman katon alla Helsingin moninkertainen Kalamaraton mestari OV, hallitsevan Kalamaraton kilpailuennätyksen hallitsija minä ja Timi ja yksi kovan haastajatiimin jäsen Roope on keskustelun aihetta paha arvata.

Kyllä, Kalamaraton, huomenna käytävä kilpailu ja kalastus yleisesti. Huomenna olisi edessä Lajikalastuksen SM-kilpailut joka käytiin ensimmäisen kerran vuonna 2015. Tuolloin olin kisaviikonlopun koulutuksessa ja sain seurata kisaa vain somen välityksellä.

Onnellinen Kalamies ja upea saalis

Kalamaraton henki saapui Lajikalastuksen SM-kisan myötä Kotkaan jo toisen kerran tänä vuonna. Tästä merkkinä tuli tavattua monta tuttua kalastajaa joita tuli moikattua heti aamusta.

Onnittelin mm. Oton poikaa Oliveria komeasta 6,5kg siperiansammesta, jonka hän oli eilisellä kalareissulla Myllykoskelta saanut.

Tiimistämme Markus hoiti kilpailujohtajan tehtäviä kisassa.

Ennen kilpailun alkua Markus nappasi Maretariumin aulan haltuun ja kertoi lyhyesti kilpailun säännöt ja toivotti kaikille kireitä siimoja.

Kisafiilis nousi kun lähdin juoksemaan Timin ja Mikon perässä kohti Sapokkaa, missä odotti huoltopisteenä toimiva Timin auto. Autosta kalakamat messiin ja kohti haukipaikkoja. Ensimmäinen heitto, KALA. PRKL, ahven nousi hauen sijaan.

Kalastuksen jatkuvuus on Alasten perheessä turvattu. Oliverin pyydystämä hauki ylpeän isän käsissä.

Päätin nopeasti luovuttaa hauen yrittämisen ja siirryin onkihommiin. Tämä kannatti koska heti ensimmäinen kala joka nousi oli turpa. Lajipiste joka ei olisi helppo pyydettävä muille. Seuraavaksi sorva ja särki pieni siirtymä vasemmalle ja vajaan tunnin onkimisen saaliina lahna sekä pinnassa tuikkivasta kalaparvesta salakan.

Kevyt varustus kulki kokoajan mukana.
"Mikko!", lähden Katariinaan kävelee. Lopulta hän lähti mukaani ja tallustimme peräkanaa kuin kaksi elefanttia kohti upeaa meripuistoa. Puistoon käveli kellon mukaan vajaat 15 minuuttia ja tämän huomasi muutamasta otsalle muodostuneesta hikipisarastakin.

Saavuimme puistoon ja Mikko otti suunnan ylös, minä alas mahdollisimman lähelle Bajamajoja. Tämä johtuen siitä, että vatsani ilmoitti tulevasta wc-käynistä.

Heitin välineeni selästä puistonpenkille ja rupesin kaivelemaan micro-onkea jolla mutu ja kymmenpiikki nousisi hetkessä.

Kerkesin nostaa mutun käteen ja huitoa samalla Halosen Jukalle joka oli tulossa tunnistamaan 7-lajia Lauri Urhon kanssa. Tässä kisassa ajan saa 7-lajin soittoajasta. Huomasin samalla kahden henkilön tulevan kohti minua.

Kohdalleni tämä oli kisan hienoimpia hetkiä. Pieni poika käveli mummonsa kanssa kohti minua. "Minulla ei ole yhtään kaveria" totesi pieni lippispää mummolleen. Päätin hetkeksi keskeyttää kalastuksen ja kysyin pojalta "Voisinko minä olla kaverisi?".

Lopulta näytin heille kuinka nappasin kymmenpiikin kivenkolosta ja annoin heille myös vapaalipun Maretariumiin. Myös Mikko kaivoi oman lippunsa heille.

Toivottavasti tämä pieni hetki jäi pojan mieleen ja hän saa kavereita myös tarhassa. Ajattelin mielessä, että joskun on hyvä pysähtyä ja unohtaa kilpailu keskittymällä hetkeen ja olla läsnä.

Toivottavasti sanani rohkaisivat poikaa ja hän saa kavereita tarhasta. Stemppiä pikkumiehelle elämänpolulle jos vanhempasi sattuvat lukemaan tämän ja tunnistamaan kenestä on kyse.

Tuo noussut kymmenpiikki oli lajilistallani 8 kalalaji ja olin kirkkaassa johdossa, kun kilpailua oli käyty vain muutama tunti. Seuraavaksi olisi vuorossa viime vuoden kisassa epätoivoisena pidetyn piikkimonnin pyynti.

Uskoin ja tiesin, että monnin pystyy pyydystämään myös päivällä, kun sen eteen tekee töitä ja tässä oli tämän kilpailun etätreenauksen suurin onnistuminen. Olimme Mikon ja Timin kanssa miettineet millä saisimme houkuteltua monnit nappamaan ja lopulta Mikko sen keksi...

Lopulta saavuin laiturille Mikon viereen. Hänen koho liikahti hetken kalastamisen jälkeen, liikahti toisenkin kerran mutta kala ei jäänyt kiinni liian pienen koukun takia.

Uusi syötti veteen ja montaa minuuttia ei mennyt kun koho liikahti kunnolla. Nyt Mikko antoi kalan syödä kunnolla ja teki vastaiskun vasta kun koho lähti sukeltamaan kunnolla.

Kala! Totesi Mikko, nappasin haavin varmuuden vuoksi lähelle ja koukkasin kalan haaviin. Se oli siinä, kisahistorian ensimmäinen piikkimonni näki päivänvalon ja vielä todella upean kokoinen yksilö.

Historian ensimmäinen piikkimonni nousi Mikolle.

Lajituomari Lauri Urho kokeili myös saada monnia tutkimustarkoituksiin ja kyllä se ammattilainen kalanpyynnin osaa. Montaa hetkeä ei siihen mennyt kun hänen koho sukelsi ja monni nousi laiturille. Myös kilpakumppanit Petri Ristola ja Roope Jansson saivat seurata vierestä pinnalle nousseita monneja.

Itse siirsin ongen kohtaan josta mikko oman monninsa nappasi ja jäin odottamaan. Olin asettanut aikatavoitteeksi reilun tunnin. Vierestä nousseet monnit antoivat motivaatiota yrittää hieman pidempää ja lopulta lajipisteen saamiseen kului aikaa lähes kaksi tuntia.

Halusin laskea saadun kalan takaisin ja Petri soittikin kisakeskukseen, että riittäisikö kalasta kuva ja todistajien kertoma. Tämä riitti ja sain laskea kalan takaisin pimeyden turviin.

Lopulta Petri siirsi onkensa samaan kohtaan mistä oman monnini sai, ja kamojani pakatessa kohoa vietiin kohti syvyyksiä. Vastaisku, kala jäi kiinni: Voi prkl, ahven!

Laiturilla kerroimme satunnaisille ohikulkijoille mitä kalastamme ja miksi. Asia selvästi kiinnosti kun näytillä oli tämä pohjassa elävä viiksiniekka.

Lopulta myös Petri sekä OV saivat monninsa listoilleen. Näistä ensiksi mainitulle piikkimonni oli myös uusi elämänpiste.

Siirryin läheiselle lahdelle joka on varmasti Sapokan jälkeen lajirikkain kalapaikka kisassa. Parkkipaikalta löytyi toinen huoltopisteemme, Mikon auto. Takapenkiltä kahluukamat päälle ja banaania sekä juomista nassuun.

Rannalla Mikko taisteli kalan kanssa, "prkl kun ei jää kiinni". Kuului vierestä, "ai toi vai?" Tiputin syötin kalan eteen ja naps, kiiski nousi listalle. Vieressä pyörähti kalaparvi. Onki parven eteen ja näin myös seipi pääsi listalleni.

Tässä vaiheessa moni varmasti miettii miksi paikat kerron näin avoimesti tässä tekstissäni? Nämä paikat saisi selville kisassa itsekin kysymällä kilpailijoilta tai seuraamalla heidän kalastustaan.

Vaikka kyseessä on SM-kilpailu ei tätä leppoisaa 8 tunnin koitosta voi hampaat irvessä vetää läpi.
Kärkikaksikko sulassa sovussa etsimässä uusia lajipisteitä.

Lahdesta listalleni nousi kiisken ja seipin lisäksi myös pasuri, Mikko, Olli, Roope nappasivat lisäksi muutaman muun lajin listoilleen.

Juuri ennen lähtöä lainasin pientä lirkkiäni Petrille, joka yritti epätoivoisesti tavoitella seipiä ohi uivista kalaparvista.

Kyllästyin törön yrittämiseen ja väenpaljouteen ja otin suunnan kohti Sapokkaa tavoitteena karppi. Ennen karpinkalastusta kokeilin vielä tavoitella haukea, tässä kuitenkaan onnistumatta.

Kuulin Sapokassa Markukselta, että Mikko oli napannut kivisimpun ja kivunnut samalla kärkikahinoihin. Upeaa omaan tiimiin kuuluvilla kaksoisjohto Lirkkimaisterin pitäessä kärkisijaa.

Karppia eikä haukea lopulta näkynyt eikä kuulunut ja päätin tehdä paikkoreissun törölle.

Lahdella Timi oli lajijahdissa ja itse kahlasin hänen viereen, tiputin ongen veteen ja nostin edellisen reissun ainoan pummilajin paikon, törön. Tämä oli lajipisteeni nro 13, olimme jälleen lajimäärässä tasoissa Mikon kanssa.

Tässä täsmennyksenä palanen säännöistä:

12 § Mestaruuden voittaa kilpailija, joka on saanut eniten hyväksyttyjä, tuomariston tarkistamia kalalajeja. Tasatulosten kohdalla ratkaisee ensimmäisenä ässien (kisassa vain yksi henkilö saanut kalalajin) lukumäärän perusteella. Mikäli tulos on senkin jälkeen tasan, sijoitukset ratkaistaan aikasäännön perusteella. Mitä varhaisempi ilmoitusaika, sitä parempi sijoitus.
Viimeisen tunnin aikana istuimme Mikon kanssa vierekkäin Sapokan rannalla. Vastarannalla tasatilanteessa kilpailussa oleva Olli yritti saalistaa lahnaa tai suutaria. Itse yritin saada karppia, tämä oli ainoa mahdollisuuteni mennä tasatilanteessa Mikon ohi.

Olin väsynyt, jalat huusi hoosiannaa ja annoin kropan levätä pehmeällä ruohikolla. Mikko nappasi ottipelin pakistaan ja lähti etsimään kadoksissa olevaa haukea. Lopulta hetki ennen kilpailun loppua onnistui hän tavoitteessaan varmistaen samalla ykköspaikkansa yhden lajin voitolla meistä perässä hiihtäjistä.

Ennen varsinaista palkintojenjakoa sain Fairplay -kilpailijan palkinnon jonka luovutti Skes ry:n puheenjohtaja Jukka Halonen.

Jukka perusteli valintaa jotakuinkin näin;

"Tämä kilpailija unohti hetkeksi kilpailun kun hän päätti piristää pikkupoikaa Katariinan puistossa... (tästä kerroin aiemmin) Lisäksi seurasin kuinka hän antoi kisassa kakkosena silloin olleelle oman välineensä lainaan koska oli tavoitelajit sillä jo pyytänyt kyseisestä kohdasta.

Kilpailua voin suositella kaikille joita lajikalastuksen kokeileminen kiinnostaa. Sapokan monipuolinen lajisto sekä muiden fongareiden läsnäolo antaa mahdollisuuden oppia niitä pieniä jippoja joilla lajien pyynti onnistuu jatkossa helpommin.

Mikosta tuli samalla tuplavoittaja, ensiksi keväällä pokattiin tiiminä Kalamaratonin voitto Kotkasta ja nyt vielä henkilökohtaisen kisan voitto. Upea fongauskilpailukausi sai arvoisensa päätöksensä.

Lajikalastuksen SM-potretissa kilpailujohtaja Markus Ratinen, hopealle sijoittunut Juha Salonen, mestari Mikko Joensivu, pronssia pyydystänyt Olli Varhimo ja Maretariumin aina yhtä ihana Sari Saukkonen. Species Fishing Teamistä kuvassa 3/4.

Kilpailu sopii hyvin myös perheille ja lapsille. Markuksen lapset Eetu ja Anni kalastivat Uusitalon Antin kanssa koko kisan ajan. Eetu nappasi 8 lajilla sijan 11 ja Anni 7 lajilla sijan 12.

Seuraavaa lajikalastuskilpailua saadaankin odotella useampi kuukausi jolloin vasta alkaa Kalamaraton kausi.

Milloin ja mikä Kalamaraton kaupunki on ensimmäisenä vuorossa pitää hullun jännityksessä, varmaa on kuitenki se että, kaikkiin kisoihin koitetaan paras miehistö saada mukaan eli koko neljän hengen tiimimme!

Kiitos jälleen Onkitukulle tiimimme sponsoroinnista ja neuvomisesta mäskäyksen ja syöttien suhteen. Jälleen opettiin jotain uutta mitä voi soveltaa ensi vuoden Kalamaratoneissa.

Lisätietoja lajikalastuskilpailuista löydät www.skes.fi osoitteesta.

The Lirkkimaisteri Mikko pokkasi voitosta Sakke Yrjölän maalaamaan allikkosalakka -taulun.

Tiimiläistemme lajilistat

  • Mikko: Ahven, Hauki, Kiiski, Kivisimppu, Kymmenpiikki, Mutu, Salakka, Seipi, Sorva, Särki, Säyne, Pasuri, Piikkimonni ja Törö  (Ei lahna, turpa)
  • Juha: + Turpa + Lahna (Ei kivisimppu, hauki, säyne)
  • Timi: Ei kivisimppu, piikkimonni, turpa)

Kilpailusta kirjoitettua


Kuvat: Skes ry Jukka Halonen

Suositut tekstit