30.5.2017

Helsingin Kalamaraton 2017



Nyt on hieno kisapassi ja kilpailijakortit!


Aa että, mitähän sitä kirjoittaisi tämän vuoden Helsingin Kalamaratonista. Takana on jälleen tunteiden vuoristorata jollaista ei pääse kokemaan, jos ei itse osallistu Kalamaraton -kilpailuun.

Kerrotaan nyt niistä hetkistä joiden takia Kalamaroton -kilpailu on enemmän kuin kilpailu, se on elämäntapa.

1. Team Saka ja uudet joukkueet kilpailussa

Team Sakalla oli stadiin tullut oma fanibussi

Team Sakaan tutustuimme Kotkan Kalamaratonissa. Kaverukset Marko ja Vesa ovat mukavia veijareita joille Fongaus on syttynyt sydämeen. Tätä osoittaa myös heidän rohkea osallistuminen ensimmäiseen Helsingin Kalamaratoniin.

Tästä tiimistä kuullaan vielä Kotkan kisassa, on äijien suorittamisessa sen verran kova pohjataso ja kun intoa löytyy, voi jälki olla todella kovaa! Markus tarjosi äijille myös yösijan ennen kisaa.

Hienoa on myös se, että olemme alustavasti sopineet Turun Kalamaraton -reissun yhteismajoituksesta heidän kanssa ja jos sopu säilyy, saamme majoittua myös syksyn henkilökohtaisen SM-kisareissulla heidän luonna.

Hatunnoston ansaitsee myös Partahauki niminen joukkue, joka otti siipiensä suojaan Harrin. Harri etsii vuosittain tiimiä Helsingin Kalamaratoniin ja nyt kyseinen tiimi sellaisen tarjosi.

Harri on oikeasti kova tekijä ja osaa kalastaa lajeja, tässä vinkki jollekin kahden hengen tiimeille joita kiinnostaa nostaa lajimäärää pykälällä ylöspäin.

Upeaa oli myös Löysien Lahnojen veto, heti alusta kisan kärjessä ja pitkään oli mukana voittotaistelussa. Ilman treenejä 23 lajia lupaa hyvää tulevien vuosien koitoksiin. Tämä tiimi tulee Turussa syksyllä varmasti kovaa, kun alla on munamankeleiden sijaan nelipyöräinen pikakiituri.

Upeaa oli huomata kuinka mukana oli jälleen uusia tiimejä. Lopussa erityismaininnat saivat Pilkki S.A.A.P.A.S. jotka kalastivat vain pilkkivälinein 17 eri lajia.

Lisäksi palkittiin joukkue Team Hulivilit. jonka jäsenistä yksi kisasi kyynärsauvojen kanssa ja he pyydystivät 3,7 kg kuhan joka oli samalla kisahistorian suurin näytille tuotu.

Tuomariston suosikkijoukkoeeksi valikoitui Ahdin Kätyrit, iloiset nuoret naiset saalistivat hienosti ensikertalaisena 16 lajia kilpailun aikana.

2. Onnistumiset ja uudet lajit

Nopein 10 lajin saantiaika napattu!
Moni tiimi hehkutti ennen kisaa, kuinka vaskikalasta on tullut "helppo" lisäpiste lajilistalle. Me emme hehkuttaneet, vaikka meidän listalle kyseinen laji oli myös lisätty 15.5. tehtyjen treenien jälkeen. Olimme päätteneet, että treeneistämme emme puhu lajien, paikkojen tai muiden asioiden osalta sanaakaan.

Elämänpiste 15.5.2017
Treeneissä onnistuin koukuttamaan vaskikalan elämänpisteeksi nro 51. Nyt kilpailussa vasta neljäs nähty vaskikala ymmärsi tavoitteeni ja päätti avata suunsa, kiitos tästä ja anteeksi väärästä päätöksestäsi.

Lue elämänpiste vaskikalani tarina tästä.

Treenattu törö ja turpa sekä mietitty nopean 10 -lajin pyyntireitti ansaitsee myös erityismaininnat.
Onnistuimme nappaamaan takaisin nopeimman tunnistusajan.

Aika kirjataan vuonna 2017 klo 13.20.

Pyytämämme lajit: Vimpa, salakka, kolmipiikki, mustatäplätokko, hopearuutana, lahna, ruutana, sorva, ahven ja pasuri.

Liejutokkoja lirkimme jälleen nopeasti kymmenkunta ja varmistimme näin, että joukossa oli myös yksi liejutokko. Tosin nyt joukossa oli vain liejutokkoja :D

Piikkimonnin kohdalla kerroimme paikalle olleelle joukkueelle, miten monnia pitäisi pyytää, he luovuttivat vajaan tunnin pyynnin jälkeen. Heidän pakatessa kamoja me nostimme parin minuutin sisään kaksi monnia heille näytille.

Moni joukkue nappasi monnin päivällä, me pysyimme taktiikassamme ja otimme sen yöllä.


3. Taktiikan ja tankkauksen onnistuminen

Tilattiin pitsat valmiiksi, eikä aikaa kulunut odotteluun. Meet Lovers...

Joskus treeneissä ei tarvitse kuin nähdä kaloja. Ei niitä tarvitse kalastaa. Välillä voi vaan ajella autolla ympäriinsä. Nyt yksi treeni-ilta koostui paikasta A ajoon paikkaan B ja sieltä C:n kautta E:hen.

Jokaisessa pisteessä katsoimme, että kohde kalalajit olivat näkyvillä ja katsottiin oletettu ajo + pyyntiaika. Näin saimme selville käytössä olevan ajan, jonka voisimme panostaa tiettyihin lajeihin.

Kiitos Munkkivuoren Kotipizzalle maukkaista pitsoista, jotka nautimme kenttälounaana ennen seuraavien kalalajien pyyntiä.

Kiitos myös Herttoniemen Alepan pikakassalle. Normi kassa, mutta kassalla toiminut mies toimi kuten kassalla pitääkin. Totesi hienosti;
"Tämä ei ole mikään Prisman kassa! 

Kisataktiikka osui nappiin. Valitettavasti kalat eivät olleet samaa mieltä ja siirtymiin paikasta A paikkaan B kului liikaa aikaa.

4. Kärjen tuntumassa koko kilpailun ajan


Kaaduimme jälleen saappaat jalassa. Vain yksi laji erotti meidät SM-kullasta. Tiukille se meni, ei jossitella. Paremmat voittivat meidät.

Erityismaininnan ansaitsee OV:n tiimin saalistama kirjolohi. Pakko myöntää, että on koomista hävitä kirjolohen mitalla kakkos sija ja vielä niin, että kirre on ässä! [Nostaa hattua] Helvetin kova veto!

Onneksi seuraavaa kilpailua ei tarvitse odottaa vuotta. Valmistautuminen syksyn koitoksiin on aloitettu.

Ensiksi on edessä Turun Kalamaraton ja heti perään Lajikalastuksen henkilökohtainen SM-kilpailu, onnistuisko tänä vuonna tiimiläisiltä kolmoisvoitto?

Turun Kalamaratonissa nähdään!

Spaissarit (Vtun hieno lempinimi meidän tiimille, kiitos OV & co) kiittää ja kuittaa!

Voitettu pronssi! Kyllä Honkaluodosta mitalikaulassa lähteminen tuntui hyvältä!

Yksi koitos jäljellä ja valmistautuminen siihen alkaa nyt!

Ps. Facebook sivuillamme ylittyi huima 200 -tykkääjän raja. 200 -tykkääjä sai palkinnoksi monikäyttöisen ämpärin.

Ämpärin voitti sopivasti Vesan äiti Anna, joten ämpäri kulkeutui pojan mukana voittajalle.

Palkinto luovutettu voittajan pojalle!

Seuraa tästä meidän Facebook -sivuja.

Muiden joukkueiden Facebook -sivuja


TOP 10 Joukkueet ja lajimäärä

Lyhyesti, kilpailu oli todella tiukka ja mitalisijat ratkaisiin ässä -ja aikasäännön perusteella kuten suurin osa muistakin top 10 sijoituksista.

Katso tästä lopputulokset.

Sijoitus Lajim. Joukkue Tunnistusaika
1 29 Symbioosin kalakerho + 29 min
2 (ässäsääntö) 28 AC Delirium + 10 min
3 (aikasääntö) 28 Species Fishing Team 13:20
4 28 Team Sormi Suussa + 11 min
5 27 Helsinki Anglers Finland + 1 h 1 min
6 (aikasääntö) 26 Urpoerämies Productions + 24 min
26 Töt-törö + 1 h 11 min
8 26 Kalapuikot + 4 h
9 (aikasääntö) 25 Kuningaskalastajat + 1 h 26 min
10  25 AC Nappasko + 1 h 55 min

21.5.2017

Kotkan Kalamaraton - kohti uutta lajiennätystä!

Ystävät - Kalamaraton - Elämäntapa!


Kotka, tuo perinteinen Suomalainen satamakaupunki tarjosi jälleen Fongareille upeat puitteet Kalamaraton -kilpailuun. Hieman myöhässä oleva viileä kevät siivitti kilpailun edetessä monta joukkuetta kohti uusia ennätyksiä.

Kilpailuun saimme koko tiimin mukaan samalla kokoonpanolla kuin viime vuonna, eli Mikko toimi huoltajana.

Autossa lämmennyt pitsa maistui Petrille.

Treenit meni syödessä, ei niistä sen enempää... Mennään suoraan asiaan, eli itse kilpailuun!

Hienoa oli huomata, että Kalamaraton innostus tarttuu muihinkin ja kauden ensimmäisessä kilpailussa oli lähtöviivalla useita Helsingin kilpailusta tutuksi tulleita henkilöitä viime vuonna tutuksi tulleiden paikallisten lisäksi.

Pinja kapteenina joukkueessa Nemoa Etsimässä, johdettavanaan isänsä OV.

Aina tiukkaa settiä vetävä kaunokainen Paula sekä ei ehkä niin kaunis Antti  eli Heittokala Tarantella ja suurimpana yllätykseksi Janne AC Nappasko tiimistä tyttärensä kanssa

Lisäksi upeaa osallistulistaan täydensi Mikkelin lahja Suomelle Heikki Kuningaskalastajista oli jälleen mukana poikiensa kanssa joukkueella Keisarikalastajat.

Janne ikuistaa OV:n ja Pinjan
Hienoa toimintaa!

Hidasta, liian hidasta!


Nopein 10-lajin tunnistusaika kirjataan tänä vuonna meille aikana 13:34, seuraavana Heittokala Tarantella ajalla 13:47 ja Kalavale kolmantena 13:50.

Tiukkaa, todella tiukkaa!

Piikkimonnin kalastus tuli tutuksia vuoden 2016 Lajikalastuksen henkilökohtaisissa SM-kilpailuissa. Onneksi tämä ei tuottanut vaikeuksia tänäkään vuonna ja saimme nopeasti monnin listoillemme.

Tässä vaiheessa kilpailua muistin, että tavoitteeni oli GPS-loggeroida koko kilpailun ja saada näin talteen mielenkiintoista dataa mm. kertyneistä ajokilometreistä. Loggeri päälle ja kohti seuraavia kalapaikkoja.

Pummi, melkein pummi. Onneksi nousi ruutana, meinasi usko loppua särkien syödessä syötit. Paahtava helle teki tehtävänsä, kroppa huusi vettä. Harmittavasti nopean ruutanan toivossa olimme jättäneet juomat autolle.

Muistoihin palasi ne hetken kun Joensuun Kalamaratonissa jäsenemme saapui metsästä seipin onkimiselta ja totesi;
"Jätkät, mulla on alkava lämpöhalvaus."

Katsottiin toisiamme ja mietittiin, että mikä ja mitä vit... pitää tehdä että, sen saa loppumaan? Pahimpaan hätään kaadettiin kolme litraa vissyä halvauksesta kärsivän niskaan ja lähellä mutupaikkaa jätettiin ukko uimaan.

Palatessamme päädyttiin porukalla vilvoittavaan järvessä samalla kahlailaillen haukea ruovikosta heitellen. Hauki tuli hetkessä, päätimme seuraavaksi ajaa kisa-alueen toiseen ääripäähän auton ilmastoinnit täysillä.  Tästä viisastuneina meillä on aina autossa suolaista syötävää sekä paljon juotavaa.

Voi näitä muistoja, seuraavat lajit ongittiinkin Liperissä aivan järkyttävässä ukkoskuurossa joka kasteli kaikki vaatteet... Lue tarina tästä.

"Kevyt" tankkaus ja kohti kirren pyyntiä. Pummi tuli tästäkin, maha täyttyi, mutta ei oltu hirveän tyytyväisiä annosten ainesosien suhteisiin. Kaksi pummia peräkkäin, ensiksi ruokapaikka ja heti perään kirjolohi. Hyvin paha treeneissä tapahtunut virhe, täytyy testata uusia ruokamestoja ensi vuoden kisatreeneissä.

Nyt tahti hyytyy, kolmas pummi tuli silakasta, vaikka yritimme sitäkin useammasta paikasta paikallisten vanhempien litkaajien vinkistä.

Palvarin pyörykät - vauhdilla kohti kärkeä

Salainen aseemme!
Haimme yölajien jälkeen perinteeksi muodostuneen kisaeväämme: Kivikylän Palvarinpyörykät kyytiin ja lähdimme vauhdilla punomaan uusia juonia lajimäärän parantamiseksi.

Suutari, karppi, säyne, turpa, silakka, kirjolohi, törö tai kuha. Joku lajeista olisi saatava, että kisamme hyvin alkaneet ensimmäiset pari tuntia saisivat jatkoa.

Ajoimme Sapokkaan ja viritimme karppipyynnit veteen. Lieneekö liian kylmä vesi saanut karppien suut suppuun, kun syöttimme sai maata pohjassa täysin omassa yksinäisyydessään?

Koomista oli se, että kun katsoimme veteen näimme karpit syöttien lähellä, mutta ei vaan kelvannut. Onneksi kolmen vavan kiintiöstä yksi oli vapaa ja Markus onnistuikin nappaamaan komean suutarin.

Mikäs se siinä valokeilassa ;)
Jesse joka tiiminsä Karppaajat kanssa, onki koko kisan karppia saivat lopulta vain yhden ja lisäksi oli vain yksi tärppi.

Sapokalta lähdettyämme oli lajilistaan kirjattu uusiksi pisteiksi suutari, säyne ja bonuslajina hopearuutana. Näiden lisäksi hämmennystä aiheutti vimpa sekä lukuisat taimenen poikaset. Vimman olimme saaneet jo aikaisemmin ja alamittaisia taimenia ei lasketa.

Kolme lajia ennen aamunsarastusta, aika hyvin! Lieneekö maagisissa Palvarinpyöryköissä jotain mystistä?

Suurin yllätys Sapokan pykälää pidemmällä pysähdykselle, oli yli kilon painoinen hopearuutana joka nappasi  säyneen onginnan yhteydessä.

Kalan noustessa haavittavaksi Mikko huusi, LAHNA, minä huusin KARPPI ja haavissa totesimme leuat loksahtanena HOPEARUUTANA! Mitä vit, totta se on.

Tätä pistettä juhlittiin avaamalla bisset, jonka jälkeen Heittokala Tarantella Paula ikuisti tämän alla olevan upean otoksen!

Kiitos Heittokala Tarantellan Paulalle tämän upean hetken ikuistamisesta.


Silakkaa olimme käyneet jo aikaisemmin yrittämässä lauantaina. Nyt paikalle oli onneksemme saapunut mukava herrasmies, jonka ämpärin pohjalla kimalteli merten dioksidipommeja, eli silakoita.

"Tämä lupaa hyvää", totesi Timi. Juttelimme miehen kanssa reilun tunnin ja aika kului kuin siivillä.

Makasin selälläni ja heiluttelin meressä lilluvaa litkaa vavalla. Sininen taivas ylläni ja korkealla liitävät pääskyset. Kesä on saapunut!  Mietin unisessa mielessäni.

Sivusilmällä huomaan kuinka tapaamamme mies nostaa silakan. Nopeasti nousen ylös, kysyn syvyyden, tiputan ja kelaan litkan samantien ylös. Silakka, JESH!

Hetkeä aikaisemmin kärjessä kiitänyt Kalavale sai listoilleen kirjolohen. Kärkisijan nappasimme takaisin Mikon ilmoittaessa silakkapisteemme.

Team Saka:n olimme tavanneet monessa paikassa kisan aikana. Sattumalta kohtasimme jälleen kun pyydystimme turpaa. Tiimillä oli laji hukassa, muuten lajilistalla komeili mm. kuore. Sakalaiset olivat käyneet myös ennen kisaa moikkaamassa Markusta Onkitukussa välinehankintoja tehdessään.

Kiiskihelvetti, heitto toisensa perään oli koukuissa Sakalaisilla vain kiiskiä. Neuvoimme vierestä mihinkä kohtaan pitää heittää ja millainen syötti on tavoitelajille kelpaa.

Ei aikaakaan kun vavan kärki nyki, nyt on!  Lopulta haavitsen tiimille kaksi lajinsa edustajaa.

Lopulta kauan odottamamme vavan nykäisy tapahtuu! Kiinni, nyt on turpa! Timi kelaa jo tutuksi tulleeseen tapaan kalan lähelle ja minä haavitsen sen. 26 lajia, uusi kisaennätys lajimäärässä on blakkarissa kahdelle kärkijoukkueelle.

Seuraavaksi voisi yrittää kolme tuntia kirjolohta. Tämä tehokasvatettu pullasorsa on onneksi poistunut Helsingin Kalamaratonin alusta kun Stadionki -kilpailu siirtyi pois samalta viikonlopulta.

Jokainen puhelimella tehty kisaseurantapalvelun päivitys nosti sykettä. Meillä on törö, Kalavaleella ei. Niillä on kirre, meillä ei. Mitä muita lajeja, karppi? Epätodennäköinen. Törö olisi huomattavasti realistisempi uusi lajipiste, entä sattuma hopearuutana?

Saavuimme lopulta kilpailukeskuksena toimivaan Maretariumiin. Olemme edelleen kärjessä, kilpailuaikaa jäljellä 15 minuuttia.

Tätä pähkäilimme Maretariumin edessä istuskellessamme Team Sakalaisten kanssa.

Viemme tuomaristolle tunnistettavaksi turvan, törön ja silakan, jotka ovat viimeiset lajimme.

GPS-loggerin data: 

  • ajettu / kävellyt kilometrit: 128 km
  • korkein nopeus: 106 km/h
  • keskinopeaus 5,69 km/h
  • lokitettu aika: 22 h 28 min


Datasta huomaa vaikka pummasimme lajeja lauantaina ja jouduimme niitä sunnuntaina paikkaamaan, ei kilometrejä kertynyt paljoakaan.

Kotkassa ajomatkat on kilpailussa lyhyet, hyvien teiden ja moottoritien ansiosta.

Kiitokset tiimimme puolesta kaikille kisaan osallistuneille sekä järjestäjille. Upea ja ennenkaikkea tiukka kilpailu, joka lupaa todella upeita kisoja jatkossakin.

Paikallisten selvä panostaminen lajien etsimiseen tulee varmasti lisäämään innostusta, ja ehkä ensi vuonna näemme uuden osallistujaennätyksen kotkassa.

1/3

Toinen kiinnitys Proffaan, ensi vuonna poika saapuu kotiin!

Kotkan Kalamaraton 2017 -lajilistat, lopussa lajit joita emme saaneet.


1. Ahven
2. Hauki
3. Pasuri
4. Salakka
5. Särki
6. Sorva
7. Kolmipiikki
8. Seipi
9. Mutu
10. Kymmenpiikki
11. Piikkimonni
12. Lahna
13. Ruutana
14. Kiiski
15. Vimpa
16. Kivennuoliainen
17. Kivisimppu
18. Mustatäplätokko
19. Hietatokko
20. Liejutokko
21. Törö
22. Suutari
23. Hopearuutana
24. Säyne
25. Silakka
26. Turpa

Emme saaneet
Kirjolohi
Kivinilkka
Karppi
Kuore
Rantanuoliainen

15.5.2017

Taisteluvoitto! - Leijonille ja meidän treeneille

Maanantai 15.5.2017
- Edessäni automaatista tullut kahvi höyryää. Silmäni tuijottavat näytöllä vilkkuvaa kursoria. Haluan ikuistaa viimeyönä koetun tunteen sanoin blogiini.

Palataan takaisin äitienpäivä sunnuntai iltapäivään. Olimme päättäneet tiimin kanssa, että yritetään ottaa suksiboxia meidän auton katolta irti ja laitettaisiin se Markuksen Corollan katolle. Sain boxin edellisvuonna Anssi Lehtiseltä ja jo silloin kiinnikkeiden avaaminen oli työn ja tuskan takana.

Aloitin projektin kahden aikaan. CRC:tä, puolet työkaluvarastosta ja lukuisat ärräpäät siivittivät työtäni auringonpaisteessa. Lopulta purkillisella CRC:tä ja sitkeällä veivaamisella sain kaikki kiinnikkeet iri ja naapurini kanssa pääsimme nostamaan boxin pois katolta.

Leijonalätkää ja kisataktiikan miettimistä

Yhteishenki - yhteinen matka kolmen Kalamaratonin vuoteen!

Olemme miettineet vuoden 2014 kisamenestyksen menestysreseptiä ja tulleet pitkälti siihen lopputulokseen, että vietimme tuona vuona koko tiimin voimin todella paljon aikaa rannoilla grillaten ja miettien kisaa ennakkoon. Kuka tekee mitäkin missäkin kalapaikassa, miten lähdetään lajeja jahtaamaan ja mitä lajeja treenataan. 

Tuolloin Helsingissä pyydystimme 12 tunnissa 30 eri kalalajia. Tänä vuonna meillä on sama tavoite, ensiksi on kuitenkin hoidettava Kotkan Kalamaraton tulevana viikonloppuna. Kotkassa meillä on voitto puolustettavana.

Lopulta O'Learys sporttibaari repesi suosionosoituksiin Valtteri Filppulan tehdessä jatkoajan alussa voittomaalin. Suosionosoitukset olivat myös merkki, että nyt pitää lähteä rantaan harjoittelemaan. Timi päätti fixuna lähteä nukkumaan, kuten Mikkokin jolla soisi kello aamuyöstä töihin lähdön merkiksi.

Minä ja Markus otimme suunnan kohti kivikkorantoja. Tavoitteemme oli selvä: Löytää ranta, missä elelee vaskikala ja muita yöllisiä kalalajeja.

Se tunne kun näet valokeilan sivussa liikettä joka voisi olla juuri etsimäsi lajin ensi vilahdus. Pyydän Markusta hakemaan haavin ja kerron havainnosta, upea pitkäperäinen kala lipuu silmieni eteen. Upea ilmestys!

On se! Hihkaisen Markukselle ja jännitys tiivistyy...

Hetkeksi kadotan kalan, kun irroitan kolmipiikkiä koukusta. Tuolla! Nyt näen kuinka kala on puoliksi näkyvissä, annan toukan laskeutua kalan eteen.

Mitä, se nappasi? Nostan nopealla ranneliikkeellä ongen vedesta ja tiputan kalan haaviin. JABADABABUU! Olimme rannalla alle puolituntia ja tavoite täytetty.

Vaskikalasta Suomesta pyydetty elämänpiste numero 51!

Kalasta muutama valokuva ja vapautusvideo. En mitannut kalaa, vaikka se olisi ollut SE-mitoissa ;)

Loppuilta menee kuin siivillä. Kävelemme läpi useita eri tyyppisiä rantoja. Yhdellä rannalla kivinilkkoja oli 13 kpl alle 100 m matkalla, mutta kivisimppuja näkyi vai yks.

Hietatokkoja näkyi jokapuolella ja valitettavasti myös mustatäplätokkoja.

Lopulta saavun kotiin hieman kahden jälkeen. Jo toinen päivä putkeen kun yöunet jäävät vain muutaman tunnin mittaiseksi.



Ihanaa Leijonat ihanaa!

Neljä työpäivää ja Kotka kutsuu ensimmäisen Kalamaratonin merkeissä!



Vantaalla 15.5.2017

11.5.2017

Kirja-arvostelu: Helsingin muuttuva luonto - Antti Koli



Sain käsiini Helsingin muuttuva luonto -kirjan jonka on kirjoittanut Antti Koli. Antti on tullut monelle tutuksi Vuosaaren luonnon ja käärmeiden ikuistajana ja itselleni muutaman harrastuksiani koskevien lehtijuttujen teon myötä.

Kirjan kannessa istuu cityhuuhkajan poikanen talon seinustalla. Kuva kertoo olennaisen kirjan sisällöstä, luonto on kaikkialla ja läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Läheltä löytää villin maailman, kun vain avaa silmänsä ja katsoo sitä uusin silmin. 

Kirjan 157 sivua kertovat jokapäiväistä tarinaa joka odottaa ulkona. Kirja kuljettaa lukijansa mennesyydestä nykyhetkeen kertoen miten Helsingin ainutlaatuinen luonto on syntynyt ja muodostunut.

Kirjan avattuani istuin terassituolille nauttimaan auringonpaisteesta. Juomista hakiessani, huomasin kuinka ensimmäiset sata sivu oli kirjasta luettu. 

Lähtekää tutkimusretkelle lähiluontoon! Se yllättää kun asiaa katsoo uusin silmin.

Erityisen mielenkiintoisia ovat Helsingin eri alueiden esittelyt ja niiden ominaispiirteet sekä lajistot.

Kirjassa ei ole pahemmin lajiesittelyjä, se ei ole tunnistuskirja. Kirjassa on kerrottu alueille ominaisista lajeista ja kertomaa tukee sadat upeat valokuvat.

Kaupunkiluonto muuttuu, eläimet ja linnut tottuvat ihmisiin ja niistä tulee entistä rohkeampia. Mitä enemmän lohkomme palasia kaupunkiluonnosta, sitä ahtaammalle linnut, eläimet ja kaikki muut joutuvat toimiemme takia.

Olisin toivonut kirjan loppuun jotain lyhyttä tekstiä jonkun vaikuttavan kuvan kera. Tämä olisi voinut herättää tunteita ja saada miettimään juuri lukemaansa. 

Kirjaa voi suositella kaikille kaupunkiluonnosta kiinnostuneille. 

6.5.2017

Turun Kalamaraton Sprintti 2017 - Jäätävää menoa

Vuoden takainen Kalamaraton jäi varmasti jokaisen osallistujan mieleen kylmimpänä ja järjettömämpänä kisaja koko kilpailun historiassa. Aurinkoa, vettä, räntää, rakeita ja lunta. Kaikkia veden olomuotoja, vain höyry puuttui tosin sitäkin tuli yöllä hengityksen mukana, kun lämpötila tippui pakkasen puolelle.

Kilpailun blogitekstin voi lukea tästä.

Mitä osasimme odottaa Kalamaraton Sprintti -kilpailulta?


Aikaa olisi vain 8 tuntia, kisastarttaisi klo 10.00 ja jatkuisi aina 18.00 asti. Ilman treeniä, periaatteessa tutut kalavedet, mutta kuitenkin niin tuntemattomat.

Voisimme pärjätä kilpailussa jos tuuri osuisi kohdille, emme tosin asettaneet lajimäärällisesti suuria tavoitteita.

Turusta kantautui huhu piikkimonnista ja nimenomaan kuolleista yksilöistä eräältä lammelta. Olisiko lampeen iskenyt talven aikana happikato? Jos näin, onko myös kymmenpiikit kuolleet ja tämä vähentäisi lajimääräämme olennaisesti. Miten jaksaa viereisen lammikon allikkosalakat?

Kisakauden ensimmäinen startti, Kalamaratoneja kolme edessä!

Turkuun on vuosian saatossa kertynyt monta tuttua joukkuetta, joiden kanssa on startissa ja kisantiimellyksessä mukava vaihtaa kuulumisia. Tämä ei tuonut poikkeusta Sprintissäkään, samoja tuttuja kasvoja oli jälleen lähtöviivalla ja mukava yllätyksenä myös Kotkasta tutuksi tullut Petri tiiminsä Team Sorvan Kyttäyksen kanssa.

Kisa starttasi, olimme minuutti aikaisemmin päättäneet aloituspaikan. Tämä osoittakoot meidän mietinnät ja miten hukassa olimme heti ensi minuuteista alkaen. 

Suunnistus onnistui loistavasti valmiiksi Google -mapsiin tallennettujen paikkojen ansiosta. Tästä vinkki jokaislle Google -tunnuksen omaavalle. Google My Maps -sovellus, puhelimesta saa nämä kartat päälle jolloin navigointi onnistuu vain tallennettua kohdetta painamalla.

Särki ja salakka. Mitäs nyt, no lähdetään onkimaan hopearuutana, allikkosalakka ja kymmenpiikki. Ruutana nousi nopeasti, tosin 7 m ongella pusikossa onkiminen tuotti hieman tuskaa.

Hopearuutana lammikolla oli useampi joukkue. Vastarannalla nuoret pojat näyttivät meille muille mallia, kuinka ruutanat nousee rannalle.

Annoimme Kalamiehille raikuvat aplodit. Vahvaa suorittamista nuorisolta!

Itse huomasin liikettä hieman kauempana, heitto ja nosto. Se on siinä. Onneksi vieressä oleva joukkue kertoi, että tästä ja viereisestä lammesta on muut kalat kuolleet ja voi ottaa suunnan kohti ruutanalammikkoa.

Mututuntumalla lähdettiin etsimään uusia paikkoja allikkosalakoille ja löysimmekin kartasta lampia, joille otimme suunnan.
Kiitokset teille jotka tunnistatte itsenne kuvista. Autamme teitä välinepuolella jatkossakin jos sellaista tarvitsette. <3 td="" u="">

Onneksi näin, saavuimme parkkipaikalle samaan aikaan kuin toinen tiimi ja pääsimme siivellä oikealle lammelle. Positiivinen yllätys oli allikkosalakan helppo pyydystäminen. Lopulta pysähdys nosti lajimäärämme 6 lajiin.

Mitäs nyt? Seuraavaksi pitäisi saada puuttuvia lajeja, ahven, pasuri, lahna, säyne, kolmipiikki, sorva jne... listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Lähdimme ongelle jonnekin, Markus nosti ahvenen ja minä kolmipiikin. 8 lajia, tunnistusaikaraja saavutettu ja millä työllä.

Kamat kasaan ja kohti sorvapaikkaa. Rannassa hauet ottivat aurinkoa ja vaikka yritimme niitä lipoilla, jigeillä ja kastemadoilla päättivät ne vain jatkaa köllöttelyä.

Onneksi Mikko nappasi lirkin ja tempaisi rannasta sorvan. Muuten saalis koostui tästäkin paikasta vain särjistä ja salakoista.

Mustatäplätokko ja The Lirkkimaisteri, mahdollisuuksia kalalla puhdas 0. Kerkesi kulua 10 -sekunttia kun laji nro 10 oli ylhäällä.

Loppuaika kisassa menikin maisemia katsellessa, kun ongenkoho sai lipua vedessä liikahtamatta.

Aurinko paistoi ja Turku näytti jälleen kauneimman puolensa monessa mielessä.

Lajit jotka onnistuimme saalistamaan (x) sekä voittajien Sole BB:n lajit.

1. Hauki
2. Mustatäplätokko (x)
3. Pasuri
4. Särki (x)
5. Säyne
6. Siika
7. Sorva (x)
8. Salakka (x)
9. Silakka
10. Turpa
11. Ahven (x)
12. Hopearuutana (x)
13. Allikkosalakka (x)
14. Ruutana (x)
15. Kymmenpiikki (x)
16. Kiiski
17. Kuore
18. (x) Kolmipiikki (jäi voittajilla saamatta)

Nikon kommentti Facebookissa kertoo, mitä tämän kisan voittaminen oikeasti vaatii:

Laskettiin, että hyvällä perussuorituksella saadaan 15, joka riittää podiumille. Parilla pummilla tulisi 13, joka ei ehkä riittäisi. Ja jos kaikki sujuu kuin unelma, 17-18 lajia on mahdollinen ja sillä voittanee. No aika liki meni arviot. Kolmipiikki jäi saamatta, ei oikein ehditty enää yrittää.

Sole BB:n suorittaminen oli sen verran vahvaa, että syksyn Kalamaratonissa voi turun kisaennätykset paukkua! Toivottavasti vastaava Sprintti -kilpailu järjestetään jatkossa myös Helsingissä ja Kotkassa kisa-alueena Kalamaraton alueet.

Aivan jäätävä tulos!

Tämänkaltaisen kilpailun järjestäminen voisi innostaa uusia ihmisiä kokeilemaan taitojaan ja innostaa osallistumaaan Kalamaratoneihin ja saamaan edes osan siitä fiiliksestä mitä vuorokauden kilpailun aikana voi kokea.

Tätä kirjoittaessa Kotkan Kalamaratoniin on aikaa alle kaksi viikkoa ja Helsingin kolme. Facebookissa Roope teki päivityksen, jossa iloitsi kaverin elämänpiste kampelasta. Tuomas postailee fiiliksiä hänen alkutaipaleista Kalamaratonissa.

Kisakuume nousee... Pistin itse itseni c-vitamiini tehokuurille, että saisin tämän orastavan kevätflunssan talttumaan ja pääsisin etsimään uusia pelipaikkoja tutuille lajeille.

Kireitä siimoja, kohta jälleen nähdään! Löysät Lahnat saapuu ainakin Stadiin ja Sorvan Kyttärit näemme Kotkassa, hieno nähdä mihin näiden joukkueiden rahkeet riittää tämän vuoden kisoissa. Molemmat nähdään myös syksyllä turun kilpailussa.

Onnittelut voittajille. Löysät Lahnat (vas.), Sole BB (kesk.) ja LT Barbatula (oik.).

Turku Kalamaraton Sprintti -lopputulokset

Joukkue Lajimäärä 8-lajin tunnistusaika
Sole BB 17 15:39
Löysät Lahnat 14 11:20
LT Barbatula 13 12:31
Paleltuneet Madot 13 13:52
Team Suklaamonnit 11 12:55
Killin kalakerho 11 15:44
Species Fishing Team 10 14:07
Sattumakampela 10 14:31
Team Sorvan Kyttäys 7-lajia 7
Naantalin Alamittaiset 7-lajia 7


Suositut tekstit